"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.

kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhässä perheessä ollaan kiitollisia ruoka- ja hygieniatuotelahjoista. Ei oikeasti tarpeessa oleva perhe pidä ykköstoiveena Playstation 4:sta.

Ei ehkä aikuiset mutta lapset kylläkin.

Olen itse köyhistä oloista ja oli turha haaveillakaan mistään lelulahjoista.  Aina tuli villasukkia yms. Pitäkää kiittämättömänä mutta eivät ne pienen lapsen mieltä paljoa lämmittäneet.

Totta kai mieluummin lapsille lelulahjoja, eiköhän jokainen muista miten lapsena ne pehmeät paketit avattiin aina vikana...

Mutta pointti onkin siinä, että tarvitseeko niiden lelulahjojen oikeasti olla sitä kalleinta mahdollista? Sellaista, mitä hyvintoimeentulevakaan ei välttämättä lapselle lahjaksi ostaisi hintansa puolesta?

Noi ap:n mainitsemat lahjatoiveet ei vaan olleet kalleinta mahdollista. Ihan sellaisia keskihintaisia lahjoja. Jos keskituloisella ei noihin ole varaa niin jotain on taloudenpidossa vialla. Ja haluaisin kyllä tietää, että mitä roinaa ap lapsilleen ostaa jos joku 50€ lelu on kauhean kallis ja siihen ei missään nimessä ole varaa. Ap ostaa varmaan halpaa krääsää tai ne villasukat.

Really?

"2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke.."

Lapsille 50€ lahjaan per nuppi on kyllä paljon, väität nyt mitä tahansa. En oman pienen lapsen lahjaan noin paljoa vielä laittaisi, kun todennäköisimmin tykkää ihan yhtlailla jostain halvemmastakin. 

Ja btw, tuon ryhmähau-vahtitornin ikäraja on 3-6v.

Mitä ihmeen krääsää sä lapselles oikein ostat? Tekeekö niillä yhtään mitään? Vai onko periaate vaan se että pitää olla mahdollisimman halpa, ettei vaan mee rahaa niinkin turhaan kuin lapsen lahjoihin?

Ja joo, 50€ lahja ei ole minusta erityisen kallis, ihan keskihintainen lahja. Sellaisia meidän lapset saa ainakin pari-kolme, lisäksi pienempää. Joskus voi olla kalliimpaakin, kuten viime vuonna yksi sai älykännykän. Lahjoihin menee 150-200€/lapsi. Lapset meillä nyt koululaisia kun nuorinkin aloitti tänä syksynä koulun. Tosin sai ne ton verran lahjoja alle kouluikäisinäkin. Mä säästän jouluksi, että voin toteuttaa lasten lahjatoiveet. Enkä näe mitään järkeä siinä että ostaa paljon halpaa krääsää. Sitä tulee ostettua jo arkena. Mieluummin vähän kalliimpi ja toivottu lahja kun paljon halpaa ja turhaa sälää. Ei ne lapset niilläkään kovin kauaa leiki. Nehän hajoaakin eka leikissä.

Nyt oli parivuotiaan lapsen ehdoton toive joulupukilta keppihevonen. Maksoi huikeat kymmenen euroa.

Että sellaista krääsää, muun muassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten saa toivoa? Sukkia ja vesivärejä?

Nuo on lasten omia toiveita eikä lapsi hahmota mikä mitäkin maksaa. Ei lapsi ymmärrä olevansa vähävaraisesta perheestä ja että hänen "kuuluisi" joidenkin mielestä olla kiitollinen jostain sukkapaketista. Lapset on lapsia ja samat toiveet ne on vanhempien tuloihin katsomatta.

Tälläkin pyritään ehkäisemään eriarvoisuutta ja se on ihan oikein. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa taloudelliseen tilanteeseen ja on kohtuullista että edes kerran vuodessa saavat edes jotain toivomaansa, sellaista mitä kavereillakin on.

Tuotakin voi jokainen miettiä omalle kohdalleen.

Mun yhdeksänvuotias on toivonut lahjaksi vesivärejä ja tusseja, entiset on loppuun kulutetut. Kerroin tämän toiveen lapsen kummille joka on hyvin pienituloinen. Kummi selviää vähällä rahalla ja lapsi tulee olemana ikionnellinen uusista väreistään.

Ehkä meillä on totuttu vähään kun tiedän lapsen olevan noista onnellinen. Toki eivät ole ainut lahja mutta yksi muiden joukossa ja pointti oli se, että edullinenkin lahja voi olla hyvä kunhan se on toivottu.

Sehän se onkin kun se ei ole se ainoa lahja.

Joillekin ne tussit/kynät/vesivärit on ainoa lahja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Juuri näin. Jos ei ole varaa yli 30€ lahjaan, niin jättää sitten laittamatta kokonaan.

Ei mieluummin harvemmalle lapselle se kallis lahja, kuin useammalle lapselle kohtuuhintainen 20-30€ lahja?

Että ne ilman jääneet voivat sitten lämmitellä ajatuksella, että tuolla jossain joku lapsi sai kalliin lahjan?

Ja juu, en itsekään noihin keräyksiin laittaisi mitään villasukka/värikynät+vihko -paketteja, käytetyistä vaatteista puhumattakaan, mutta toisaalta en kyllä ihan viittäkymppiäkään menisi laittamaan tuntemattoman lapsen lahjaan. Kipuraja menisi varmaan tuossa kolmessakympissä, jolla saa vielä ihan kivoja lelulahjoja tai teineille esim. lahjakortteja, mutta eipä voi minkään jos pitää sitten mieluummin jättää kokonaan antamatta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa ei ole absoluuttista köyhyyttä vaan ainoastaan suhteellista. Suomalaisilla ei ole hätäpäivää vaikka heidän elintasonsa laskisi reilustikin.

Tähän!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Eli siis köyhien lapsilta ei oikeasti puutu lahjoja, vaan luksustuotteita. Miksi kenekään tarvitsee enää käydä töissä, jos kerjäämällä saa saman elintason kuin töissä käymällä? Kai nyt jotain elintasoeroja pitää olla, jotta työssäkäynti motivoisi edes vähän.

Kyse ei ole mistään luksustuotteista. Hyvin monessa perheessä 50 € lahja on ihan keskihintainen lahja, ei siis edes sieltä kalliimmasta päästä. Hyvin monessa perheessä lapsi saa useammankin 50 € lahjan. Sen kalliimman lahjan lisäksi. Jos ei vanhemmiltaan, niin isovanhemmiltaan, kummeiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Kysypä vaikka joulun jälkeen lelukaupasta, jäikö kaikki 50 € ja yli lelut hyllyille vai menikö niitä kaupaksi. Vähänkin isompi lego-pakettikin maksaa nykyisin 80 €. Siitä huolimatta tuhannet 7-10 -vuotiaat pojat tänäkin jouluna saavat sellaisia. Ja joululoman jälkeen koulussa kerrotaan kavereille, mitä on saatu joululahjaksi. 

Olet kyllä oikeassa tuosta työssäkäynnistä, mutta lapset eivät voi käydä töissä. Lapset eivät myöskään ole valinneet vanhempiaan. Näissä jouluavustuksissa on kyse LAPSISTA, ei heidän vanhemmistaan.

- Nro 46 -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitten saa toivoa? Sukkia ja vesivärejä?

Nuo on lasten omia toiveita eikä lapsi hahmota mikä mitäkin maksaa. Ei lapsi ymmärrä olevansa vähävaraisesta perheestä ja että hänen "kuuluisi" joidenkin mielestä olla kiitollinen jostain sukkapaketista. Lapset on lapsia ja samat toiveet ne on vanhempien tuloihin katsomatta.

Tälläkin pyritään ehkäisemään eriarvoisuutta ja se on ihan oikein. Lapset ovat syyttömiä vanhempiensa taloudelliseen tilanteeseen ja on kohtuullista että edes kerran vuodessa saavat edes jotain toivomaansa, sellaista mitä kavereillakin on.

Tuotakin voi jokainen miettiä omalle kohdalleen.

Mun yhdeksänvuotias on toivonut lahjaksi vesivärejä ja tusseja, entiset on loppuun kulutetut. Kerroin tämän toiveen lapsen kummille joka on hyvin pienituloinen. Kummi selviää vähällä rahalla ja lapsi tulee olemana ikionnellinen uusista väreistään.

Ehkä meillä on totuttu vähään kun tiedän lapsen olevan noista onnellinen. Toki eivät ole ainut lahja mutta yksi muiden joukossa ja pointti oli se, että edullinenkin lahja voi olla hyvä kunhan se on toivottu.

Sehän se onkin kun se ei ole se ainoa lahja.

Joillekin ne tussit/kynät/vesivärit on ainoa lahja.

Vaikka ne olisi ainoa lahja niin tiedän lapsen olevan tyytyväinen. Ainut lahja ei ole siksi kun me vanhemmat osaamme ennakoida. Säädän veroprosentin joka vuosi sellaiseksi että tulee muutama satanen palautuksia. Niillä ostetaan lahjat kolmelle lapselle. Pointti oli se, että köyhänkin lapsi voi saada keräyksestä mieluisen lahjan kunhan vanhempi valkkaa sieltä lapsen listoista sen mikä ei niin paljoa maksa. Aika harva lapsi kun toivoo vain yhden jutun.

Ja onko ne lapsen toiveet aina realistisia? Minun ysiveen toinen toive on legorobotti, hinta 400e. Sanoin suoraan että ei meillä ole rahaa sellaiseen leluun. Lapselle pitää opettaa myös niitä elämän realiteetteja. Pari vuotta sitten sai kalliimman legopaketin lahjaksi kun siihen osallistuivat myös kummi ja mummi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Eli siis köyhien lapsilta ei oikeasti puutu lahjoja, vaan luksustuotteita. Miksi kenekään tarvitsee enää käydä töissä, jos kerjäämällä saa saman elintason kuin töissä käymällä? Kai nyt jotain elintasoeroja pitää olla, jotta työssäkäynti motivoisi edes vähän.

Kyse ei ole mistään luksustuotteista. Hyvin monessa perheessä 50 € lahja on ihan keskihintainen lahja, ei siis edes sieltä kalliimmasta päästä. Hyvin monessa perheessä lapsi saa useammankin 50 € lahjan. Sen kalliimman lahjan lisäksi. Jos ei vanhemmiltaan, niin isovanhemmiltaan, kummeiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Kysypä vaikka joulun jälkeen lelukaupasta, jäikö kaikki 50 € ja yli lelut hyllyille vai menikö niitä kaupaksi. Vähänkin isompi lego-pakettikin maksaa nykyisin 80 €. Siitä huolimatta tuhannet 7-10 -vuotiaat pojat tänäkin jouluna saavat sellaisia. Ja joululoman jälkeen koulussa kerrotaan kavereille, mitä on saatu joululahjaksi. 

Olet kyllä oikeassa tuosta työssäkäynnistä, mutta lapset eivät voi käydä töissä. Lapset eivät myöskään ole valinneet vanhempiaan. Näissä jouluavustuksissa on kyse LAPSISTA, ei heidän vanhemmistaan.

- Nro 46 -

Minun kanta on se, että kyse on myös vanhemmissta ja heidän vastuusta ja velvollisuuksista. Miksi säästää rahaa lapsen kalliiseen lahjaan kun sen saa kuitenkin joulukeräyksestä. Niin, miksipä.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan sitä saa toivoa. Eipä meilläkään keskituloisella perheellä ostella koskaan leluja joiden hinta olisi 35€ tai yli! Jos on ollut joku Lego paketti 50€ niin se on ollut 2:lle yhteinen tms.

On mullakin yksinhuoltajana varaa ostaa lapselle 50e Legoja. Enkä edes mahdottomia hanki. 200e on lahjabudjetti lapselle. Ostan lahjoja myös sukulaisille ja ystäville. Näihin kun varautuu ajoissa niin ei tule konkurssia. Osallistun myös yhden lahjan verran joka vuosi johonkin keräykseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos tupakoi, niin se voi olla ainoa ilo köyhän elämässä. Kun ei ole varaa rytkytellä lentokoneella saastuttamassa Thaimaahan kerran tai pari vuodessa.

No ei olis mullakaan jos vetäisin röökiä. En edes tiedä paljon röökiaski maksaa mutta kuvittelisin et noin 5 euroa. Jos näitä menee viikossa 4 niin se tekee vuodessa 1040. Kyllä sillä jo thaimaahan lentää, vaikka sitten joka toinen vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Eli siis köyhien lapsilta ei oikeasti puutu lahjoja, vaan luksustuotteita. Miksi kenekään tarvitsee enää käydä töissä, jos kerjäämällä saa saman elintason kuin töissä käymällä? Kai nyt jotain elintasoeroja pitää olla, jotta työssäkäynti motivoisi edes vähän.

Kyse ei ole mistään luksustuotteista. Hyvin monessa perheessä 50 € lahja on ihan keskihintainen lahja, ei siis edes sieltä kalliimmasta päästä. Hyvin monessa perheessä lapsi saa useammankin 50 € lahjan. Sen kalliimman lahjan lisäksi. Jos ei vanhemmiltaan, niin isovanhemmiltaan, kummeiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Kysypä vaikka joulun jälkeen lelukaupasta, jäikö kaikki 50 € ja yli lelut hyllyille vai menikö niitä kaupaksi. Vähänkin isompi lego-pakettikin maksaa nykyisin 80 €. Siitä huolimatta tuhannet 7-10 -vuotiaat pojat tänäkin jouluna saavat sellaisia. Ja joululoman jälkeen koulussa kerrotaan kavereille, mitä on saatu joululahjaksi. 

Olet kyllä oikeassa tuosta työssäkäynnistä, mutta lapset eivät voi käydä töissä. Lapset eivät myöskään ole valinneet vanhempiaan. Näissä jouluavustuksissa on kyse LAPSISTA, ei heidän vanhemmistaan.

- Nro 46 -

Minun kanta on se, että kyse on myös vanhemmissta ja heidän vastuusta ja velvollisuuksista. Miksi säästää rahaa lapsen kalliiseen lahjaan kun sen saa kuitenkin joulukeräyksestä. Niin, miksipä.

Tottakai kyse on myös lasten vanhemmista ja heidän vastuustaan, mutta lapset eivät voi vanhemmilleen mitään. Jos et halua ilahduttaa köyhän perheen lasta, niin älä ilahduta. Ei se ole mikään kansalaisvelvollisuus. 

- Nro 46 -

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Eli siis köyhien lapsilta ei oikeasti puutu lahjoja, vaan luksustuotteita. Miksi kenekään tarvitsee enää käydä töissä, jos kerjäämällä saa saman elintason kuin töissä käymällä? Kai nyt jotain elintasoeroja pitää olla, jotta työssäkäynti motivoisi edes vähän.

Kyse ei ole mistään luksustuotteista. Hyvin monessa perheessä 50 € lahja on ihan keskihintainen lahja, ei siis edes sieltä kalliimmasta päästä. Hyvin monessa perheessä lapsi saa useammankin 50 € lahjan. Sen kalliimman lahjan lisäksi. Jos ei vanhemmiltaan, niin isovanhemmiltaan, kummeiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Kysypä vaikka joulun jälkeen lelukaupasta, jäikö kaikki 50 € ja yli lelut hyllyille vai menikö niitä kaupaksi. Vähänkin isompi lego-pakettikin maksaa nykyisin 80 €. Siitä huolimatta tuhannet 7-10 -vuotiaat pojat tänäkin jouluna saavat sellaisia. Ja joululoman jälkeen koulussa kerrotaan kavereille, mitä on saatu joululahjaksi. 

Olet kyllä oikeassa tuosta työssäkäynnistä, mutta lapset eivät voi käydä töissä. Lapset eivät myöskään ole valinneet vanhempiaan. Näissä jouluavustuksissa on kyse LAPSISTA, ei heidän vanhemmistaan.

- Nro 46 -

Minun kanta on se, että kyse on myös vanhemmissta ja heidän vastuusta ja velvollisuuksista. Miksi säästää rahaa lapsen kalliiseen lahjaan kun sen saa kuitenkin joulukeräyksestä. Niin, miksipä.

Juurikin näin. Näihin lahjoihin voisi laittaa sen ehdon, että vanhempien on osallistuttava jollekin elämänhallinta tms. kurssille, jotta lapsi voi saada lahjan. Näillä kursseilla sitten voidaan opettaa säästämistä, etukäteen varautumista, ravitsevan muonan tekemistä itse einesten lämmittämisen sijaan, tupakan ja alkoholin käytön lopettamista jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Eiköhän se niille tule selväksi ihan joka päivä.

Oletteko te itse ikinä olleet köyhiä? Itse pihistelin lokakuussa ihan tosissaan kun tuli vakuutusmaksut ja mätkyjä. Hirveintä oli jatkuva ei ei ja ei ihan jo ruokakaupassakin. Otanko juuston? Otanko Oltermannia, mitä tekee mieli vai tätä halvempaa kermajuustoa? Otanko ollenkaan juustoa, kun sitten en voi ostaa makkaraa Mennäänkö lounaalla sushille? No jos mennään niin en voi keskiviikkona lähteä leffaan niin ku ajattelin. Ostanko suklaapatukan? Sehän on ihan turha. Otanko tuon halvan, vaikka se ei ole niin hyvää?

Ihan hirveää. Normaalisti en ole mitenkään holtiton ja hillitsen paljonkin mielitekojani, vaikka ja koska on rahaa. Mutta tuon kuukauden ajan, kun jokaiseen mielitekoon ensimmäinen vastaus on eikäyeioovaraa ja hirveä harkinta joka suklaapatukasta, olin hajota. Oli kiva leipoa, paitsi kun oli pakko leipoa, jos leipää halusi.

On eri asia pohtia, tekeekö jotain mieli, kuin pohtia, onko siihen varaa. On eri asia harjoittaa elämänhallintaa kun lipsahdus ei ole mistään oikeasti pois.

Köyhillä elämä on yhtä eitä joka päivä, jokaikisessä asiassa. Ymmärrän ihan täysin, että monilla ei elämänhallintataidot vaan riitä.

Eiköhän köyhien lapset ole yhden ison ja kalliin lahjan ansainneet. Kyllä se muulloin tulee hyvin selväksi, että juuri mitään mitä haluaa ei vaan voi saada.

Myös työssäkäyvä tekee näitä valintoja päivittäin. Hyvin harvalla on varaa kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.

 

kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi? 

Maksan monta tonnia hampaiden oikomisesta, kun aikaisemmin oiotut hampaat ovat alkaneet kallistua. Jos niitä ei saada nyt korjattua, pari hammasta saattaa irrota jossain vaiheessa.

Sitten lyhennämme asuntolainaa. Muutimme omakotitaloon tänä vuonna ja muuton yhteydessä piti käyttää säästöjä, joten nyt täytyy saada kasvatettua säästötiliä usealla tuhannella eurolla, jotta olen tyytyväinen puskuriin. Asunnon arvoon nähden lainaa on vähän. Lisäksi on perintönä saatuja sijoituksia, mutta en nyt ala niistä luopua, kun ne ovat vanhuudenturva.

Ollaan kyllä ostettu vaikka mitä (remonttivehkeitä, ruohonleikkuri, komposti jne.) vuoden aikana ja tuettu kansantaloutta. Mä en vaan tajua, miksi lapselle pitää opettaa, että tehdään hillittömät lahjalistat ja hankitaan läjät kalliita lahjoja. Enkä muuten ymmärrä, miten sukat ja pikkarit on huonoja lahjoja. Kyllä mä olen tyytyväinen, jos saan lahjaksi paketin mustia sukkia. Ja lapsi on ollut toistaiseksi iloinen vaatelahjoista. Haluan, että on jatkossakin ja arvostaa kaikkia lahjoja.

Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.

 

kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi? 

Maksan monta tonnia hampaiden oikomisesta, kun aikaisemmin oiotut hampaat ovat alkaneet kallistua. Jos niitä ei saada nyt korjattua, pari hammasta saattaa irrota jossain vaiheessa.

Sitten lyhennämme asuntolainaa. Muutimme omakotitaloon tänä vuonna ja muuton yhteydessä piti käyttää säästöjä, joten nyt täytyy saada kasvatettua säästötiliä usealla tuhannella eurolla, jotta olen tyytyväinen puskuriin. Asunnon arvoon nähden lainaa on vähän. Lisäksi on perintönä saatuja sijoituksia, mutta en nyt ala niistä luopua, kun ne ovat vanhuudenturva.

Ollaan kyllä ostettu vaikka mitä (remonttivehkeitä, ruohonleikkuri, komposti jne.) vuoden aikana ja tuettu kansantaloutta. Mä en vaan tajua, miksi lapselle pitää opettaa, että tehdään hillittömät lahjalistat ja hankitaan läjät kalliita lahjoja. Enkä muuten ymmärrä, miten sukat ja pikkarit on huonoja lahjoja. Kyllä mä olen tyytyväinen, jos saan lahjaksi paketin mustia sukkia. Ja lapsi on ollut toistaiseksi iloinen vaatelahjoista. Haluan, että on jatkossakin ja arvostaa kaikkia lahjoja.

Useimmissa perheissä ne pikkarit ja sukat ovat niitä, joita ostetaan ihan arkena kun tarve tulee. Jouluna taasen ostetaan sellaisia leluja, joita ei välttämättä muuten ostettaisi esim. juuri hinnan vuoksi. Ne ovat vähän niin kuin extraa.

Kas kun ei pakettiin laiteta leipäpakettia, tarpeeseenhan sekin tulee.

En ymmärrä miksi perheessä pitää olla 9 kissaa? Joululahjaksi pyydetään sitten kissoille ruokaa ja lapsille lahjoja. Kyllä sen verran voisi auttaa itseään että suoriutuisi älyttömistä menoista eroon. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi perheessä pitää olla 9 kissaa? Joululahjaksi pyydetään sitten kissoille ruokaa ja lapsille lahjoja. Kyllä sen verran voisi auttaa itseään että suoriutuisi älyttömistä menoista eroon. 

Huh, onko siellä sellaisiakin tapauksia?

Miksi ihmeessä pitää olla yhdeksän kissaa jos muutenkin ollaan jo niin pa, että lahjat tarvitaan ulkopuolisilta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta avustusjärjestöt voisivat laittaa näihin jonkun kohtuullisuusrajan. Esimerkiksi 20-30 euroa olisi hyvä. Näihin olisi useimmilla varaa. Lisäksi näitäkin lapsia tulisi opettaa siihen, ettei kaikkea voi saada, mitä haluaa.

Mä olen tästä eri mieltä. Tai siis samaa mieltä siitä, että useimmilla on varaa 20-30 € lahjaan. Useimmiten köyhilläkin. Se, mitä lapsilta puuttuu, on ne kalliimmat lahjat. Ja juuri niitä me hyväosaiset voimme toteuttaa. 

- Nro 46 - 

Eli siis köyhien lapsilta ei oikeasti puutu lahjoja, vaan luksustuotteita. Miksi kenekään tarvitsee enää käydä töissä, jos kerjäämällä saa saman elintason kuin töissä käymällä? Kai nyt jotain elintasoeroja pitää olla, jotta työssäkäynti motivoisi edes vähän.

Kyse ei ole mistään luksustuotteista. Hyvin monessa perheessä 50 € lahja on ihan keskihintainen lahja, ei siis edes sieltä kalliimmasta päästä. Hyvin monessa perheessä lapsi saa useammankin 50 € lahjan. Sen kalliimman lahjan lisäksi. Jos ei vanhemmiltaan, niin isovanhemmiltaan, kummeiltaan tai muilta sukulaisiltaan. Kysypä vaikka joulun jälkeen lelukaupasta, jäikö kaikki 50 € ja yli lelut hyllyille vai menikö niitä kaupaksi. Vähänkin isompi lego-pakettikin maksaa nykyisin 80 €. Siitä huolimatta tuhannet 7-10 -vuotiaat pojat tänäkin jouluna saavat sellaisia. Ja joululoman jälkeen koulussa kerrotaan kavereille, mitä on saatu joululahjaksi. 

Olet kyllä oikeassa tuosta työssäkäynnistä, mutta lapset eivät voi käydä töissä. Lapset eivät myöskään ole valinneet vanhempiaan. Näissä jouluavustuksissa on kyse LAPSISTA, ei heidän vanhemmistaan.

- Nro 46 -

Minun kanta on se, että kyse on myös vanhemmissta ja heidän vastuusta ja velvollisuuksista. Miksi säästää rahaa lapsen kalliiseen lahjaan kun sen saa kuitenkin joulukeräyksestä. Niin, miksipä.

 

Juurikin näin. Näihin lahjoihin voisi laittaa sen ehdon, että vanhempien on osallistuttava jollekin elämänhallinta tms. kurssille, jotta lapsi voi saada lahjan. Näillä kursseilla sitten voidaan opettaa säästämistä, etukäteen varautumista, ravitsevan muonan tekemistä itse einesten lämmittämisen sijaan, tupakan ja alkoholin käytön lopettamista jne.

Näissä perheissä puutteet elämänhallinnassa eivät ole useinkaan syy vaan seuraus. Seuraus siitä, että yhteiskuntamme ei tarjoa riittävän nopeasti ja riittävästi apua mielenterveyden ongelmiin. Olen itse sairastanut vaikean masennuksen ja tiedän tasan tarkkaan, millaista se on. Laskuja kerääntyi ja meni perintään, koska en kertakaikkiaan jaksanut avata kirjekuoria. Tilillä makasi tuhansia euroja rahaa, mutta hädin tuskin selvisin työpäivistäni. Mihinkään muuhun en enää kyennyt. Ja totta hemmetissä minä TIESIN, että laskut pitää maksaa ajallaan. Olen siitä onnekas, että kun alamäki alkoi, mulla oli rahaa mennä yksityiselle ja saada sieltä kaikki tarvitsemani hoito lääkkeineen ja terapioineen. Moni suomalainen joutuu odottamaan pääsyä julkiselle. Terapioissa ollaan hyvin nihkeitä, saat lääkäriltä ehkä reseptin kouraan, mutta et muuta. 

Ehkä juuri tuon oman kokemukseni vuoksi en aseta antamilleni avustuksille mitään ehtoja. 

- Nro 46 -

Muistan saaneeni lapsena kalliita lahjoja. Juuri niitä, joita kaikki muutkin halusivat. Äitini oli yksinhuoltaja ja teki extravuoroja, jotta pystyi ostamaan sellaista, ettei kukaan pääsisi kuvittelemaan että ollaan köyhiä tai että olen jäänyt vähemmälle..

Surullista, mutta kalliit, vaivalla hankitut lahjat jaksoivat ilahduttaa sen yhden hetken, kunnes keksin mitä seuraavaksi pitäisi saada, jotten jäisi muiden kelkasta.

Se mistä olisi jäänyt enemmän käteen elämää varten, olisi ollut aika. Yhteinen aika pelaten, urheillen, leipoen, mitä tahansa tehden. 

Omilleni lapsilleni en aio opettaa, että oma arvo mitataan saatujen lahjojen hinnoissa, vaikka nyt olisi jo varaakin, kiitos ahkeran opiskelun. Aion mieluummin antaa lapsilleni aikaa, ostaa vaikka koko perheelle yhteisen lautapelin, tahi urheiluvälineitä.

On ihan loppumaton suo yrittää antaa lapselle rahallisesti se mitä muillakin on. Anna mieluummin jotakin sellaista, mitä edes rahalla ei saa. Huomiota ja aikaasi.