Lue keskustelun säännöt.
"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh
vieras
26.11.2015 |
2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke... vanhempi ei ilmeisesti kelpaa??? Joulupuu-keräyksen toivelistalta poimittuja. Jollain sentään oli vähän fiksumpiakin toiveita.
Itse en meidän ihan tavallisessä perheessä osta 7-vuotiaallekaan monen kympin Transformers-roinaa saati ikinä 2-veelle ostanut monen kympin juttuja joita se 2v vilkasee ehkä just sen pari kertaa (vai onko tarkotus tuolla äidillä myydä edelleen).
Jos seurakuntien mielestä nämä on jotain normielintasoon kuuluvia jotka köyhienkin tulee saada, niin aika hyvin on Suomessa asiat.
Kommentit (418)
Jouduttiin hakemaan toimeentulotukea tässä kuussa ja varmaan nyt joulukuussakin muehen väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Silti lapset saavat parinsadan hintaisen yhteislahjan, n. 10-50 euron lahjoja muutaman molemmat. Sukulaisilta saavat vielä lisää. Toivon, ettei saada lahjaa joulukeräyksestä, koska tuntuisi tyhmältä se vastaanottaa tai sanoa ettemme tarvi kiitos. Tosin sen varmaan teen, koska aikaisemmin saatiin kerran ja hävetti jotenkin jälkeenpäin, että olisi voinut antaa se jollekin alkoholistin lapselle joka ei osta lapsilleen mitään. Me ei juoda alkoholia tai polteta tupakkaa ja eletään säästeliäästi. Autoonkin menee paljon kuluja ja silti sitä rahaa vaan on aina riittänyt lasten lahjoihin, ruokaan ja kuuseen. Tosin se 200 lahja tulee osamaksulla muutamaksi kuukaudeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduttiin hakemaan toimeentulotukea tässä kuussa ja varmaan nyt joulukuussakin muehen väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Silti lapset saavat parinsadan hintaisen yhteislahjan, n. 10-50 euron lahjoja muutaman molemmat. Sukulaisilta saavat vielä lisää. Toivon, ettei saada lahjaa joulukeräyksestä, koska tuntuisi tyhmältä se vastaanottaa tai sanoa ettemme tarvi kiitos. Tosin sen varmaan teen, koska aikaisemmin saatiin kerran ja hävetti jotenkin jälkeenpäin, että olisi voinut antaa se jollekin alkoholistin lapselle joka ei osta lapsilleen mitään. Me ei juoda alkoholia tai polteta tupakkaa ja eletään säästeliäästi. Autoonkin menee paljon kuluja ja silti sitä rahaa vaan on aina riittänyt lasten lahjoihin, ruokaan ja kuuseen. Tosin se 200 lahja tulee osamaksulla muutamaksi kuukaudeksi.
En nyt oikein ymmärrä, miksi pitää ostaa osamaksulla 200 euron lahja, jos pitää hakea toimeentulotukea. Te siis käytätte lasten lahjoihin ehkä noin 250-400 euroa. Eikö yhtenä jouluna riittäisi vaikka puolet tuosta? Loppusumman voisi vaikka laittaa säästöön.
Telkkarissa tuli vuosia sitten dokumentti joulupukin kiertelystä jouluaattona. Yksi perhe, jossa oli kaksospojat, oli ilmeisesti köyhä. Pojat sai lahjaksi tyyliin vain talvirukkaset ja nekin oli kukin rukkanen laitettu eri pakettiin. Pojat oli alle kouluikäisiä ja alkoi itkeä, että eikö pukki tuonut yhtään lelua.
Ihan sama, polttaako ne vanhemmat vai mitä ne rahoilla tekee. Mutta lapset ei voi siihen vaikuttaa eikä lasten tulisi siitä kärsiä, etenkään jouluna. Ymmärrän hyvin, että ns köyhän perheen lapsi haluaa joskus sellaisen tavaran kuin monilla muillakin on. Vanhemmat pystyy heille ehkä hankkimaan sen värityskirjan, yöpuvun ja saippuaa, mutta ei sitä 50 euron legoa. Siksi minusta on ok, että keräyksissä lahjan arvo voi olla noin 50 euroa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.
Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.
Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille tuli diakoniasta lappu, että saa toivoa lahjaa lapselle. Mietin juuri sitä, että mitä siihen kehtaa laittaa, ettei sitten joku ajattele, että no kylläpä on taas vähäosaisella korkealentoiset toiveet.
Kirjoitat siihen toiveeksi sen mistä lapsi pitää, jos tykkää legoista ja haluaa tiettyä sarjaa, kirjoitat sarjan chima/friends/city/technic legoja etkä kalleimmat kuvastosta löytyvän tavaran numeroa. Lapsen toiveiden kuuntelu ei tarkoita sitä, että on aina saatava kalleimmat tavarat mitä kaupasta löytyy.
Lapsi on teini-ikäinen ja siinä sitten todella joutui pohtimaan, että voiko kirjoittaa, että kuulokkeet tietokonekäyttöön tai peli ps3:lle.
Eihän köyhillä voi olla tietokoneita tai pleikkareita, ei ne sitten oikeita köyhiä ole...
(sukulainen osti tietokoneen ja pleikkari ostettiin käytettynä tosi edullisesti)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin ostaa omalle 2,5-vuotiaalle tytölle joululahjaksi ehkä kirjan, palapelin ja askartelujuttuja. Maksaa varmaan korkeintaan 40 euroa. Luistimia olen vähän harkinnut, mutta riippuu talvesta, kannattaako niitä hankkia Etelä-Suomessa. Ne maksaa 30 euroa. En oikeasti tajua, miksi jollekin 2-vuotiaslle hankitaan jotsin 50 euron leluja. Käymme molemmat töissä ja yhteenlasketut bruttotulot on ehkä noin 90.000-100.000 euroa. Lapsi varmasti ilahtuu noista lahjoista.
kiinnostaa, että mikset osta enempää, ostamalla tää kansantalous edes vähän pyörii? Vai mitä sä teet kaikilla rahoillasi?
Maksan monta tonnia hampaiden oikomisesta, kun aikaisemmin oiotut hampaat ovat alkaneet kallistua. Jos niitä ei saada nyt korjattua, pari hammasta saattaa irrota jossain vaiheessa.
Sitten lyhennämme asuntolainaa. Muutimme omakotitaloon tänä vuonna ja muuton yhteydessä piti käyttää säästöjä, joten nyt täytyy saada kasvatettua säästötiliä usealla tuhannella eurolla, jotta olen tyytyväinen puskuriin. Asunnon arvoon nähden lainaa on vähän. Lisäksi on perintönä saatuja sijoituksia, mutta en nyt ala niistä luopua, kun ne ovat vanhuudenturva.
Ollaan kyllä ostettu vaikka mitä (remonttivehkeitä, ruohonleikkuri, komposti jne.) vuoden aikana ja tuettu kansantaloutta. Mä en vaan tajua, miksi lapselle pitää opettaa, että tehdään hillittömät lahjalistat ja hankitaan läjät kalliita lahjoja. Enkä muuten ymmärrä, miten sukat ja pikkarit on huonoja lahjoja. Kyllä mä olen tyytyväinen, jos saan lahjaksi paketin mustia sukkia. Ja lapsi on ollut toistaiseksi iloinen vaatelahjoista. Haluan, että on jatkossakin ja arvostaa kaikkia lahjoja.
Useimmissa perheissä ne pikkarit ja sukat ovat niitä, joita ostetaan ihan arkena kun tarve tulee. Jouluna taasen ostetaan sellaisia leluja, joita ei välttämättä muuten ostettaisi esim. juuri hinnan vuoksi. Ne ovat vähän niin kuin extraa.
Kas kun ei pakettiin laiteta leipäpakettia, tarpeeseenhan sekin tulee.
Niin meilläkin ostetaan sukkia ja pikkareita, kun niitä tarvitaan. Jos niitä tarvitaan joulun aikaan, niin ne voidaan laittaa pakettiin. Olen muuten saanut aikuisena äidiltä joululahjaksi mm. mausteita, sukkahousuja, padan ja kirjoja. Kaikki ovat olleet hyviä lahjoja.
Meillä saa lapsi muitakin lahjoja kuin pikkareita. Mun mielestä 2,5 vuotiaalle riittää 3-5 pakettia, jotka maksavat korkeintaan noin 40 euroa yhteensä, koska meillä on oikeasti ollut paljon ylimääräisiä menoja tänä vuonna. Lisäksi saa varmaan lahjoja isovanhemmilta. En ala opettaa lapselle, että lahjan pitää maksaa jonkin tietyn summan, että se kelpaa.
Ostan muuten lapselle leluja ihan pitkin vuotta. Lääkärilaukku taitaa olla viimeisin kalliimpi leluhankinta.
Onko av-raadin mielestä luistimet huono lahja lapselle? Omasta mielestäni niitäkään ei voi sitten antaa lahjaksi, jos pikkarit ovat huono lahja. Luistimet on kuitenkin pakollinen hankinta samalla tavalla kuin sukatkin, jos haluaa lapsen oppivan luistelemaan. Lisäksi nyt oli tosiaan kyse 2-vuotiaasta, joka on innoissaan kaikista lahjoista.
Kaksivuotias ei nyt tietenkään ymmärrä kovinkaan paljoa sen päälle, mitä paketeista tulee. Niitä lahjoja on vain kiva availla (tai ainakin näin meillä on ollut tuon ikäisten kohdalla).
Itse en ostaisi myöskään luistimia lahjaksi juuri sen takia että ne ovat ne pakollinen hankinta. Jouluna pyrimme toteuttamaan lasten toiveita. Meillä ne joululahjat ovat juuri jotain extraa ja lelujen ostamiset muutenkin rajoittuvat aika lailla synttäreihin ja jouluun. Jotain satunnaisia esim. pieniä legopaketteja saatetaan ostaa vuoden aikana.
Olemme miehen kanssa kumpikin suht köyhistä oloista ja meillä on hyvin mielessä vielä tuo, että lahjat perusteltiin aina järkevyydellä, vaikka sitten ne villasukat tai paita. Yhtenä vuonna sain luistimet lahjaksi jotka sitten kuitenkin piti jakaa pikkusiskon kanssa (melkein samanikäisiä kun ollaan). Kunpa olisi edes yhtenä vuonna saanut jonkun sellaisen lahjan, jota toivoin mutta ei. Koskaan ei paketista löytynyt edes sitä halvinta toivelahjaa. Ehkä tuosta syystä itselleni on tärkeää, että omien lasten paketeista löytyy niitä toivottuja lahjoja.
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Samaa mietin! Olin lapsi 80-luvulla ja äiti yksinhuoltaja. Lahjaksi tuli yöpukua, vesivärejä ja ehkä joku halpa my little pony. Kun rahaa ei vaan ollut eikä sitä mistään saatu ja tiesin sen jo lapsena.
Jos olisin vaan oppinut siihen et kaiken saa ilman ponnisteluja niin tuskin olisin nyt tässä jamassa kun olen eli ihan hyvin toimeentuleva aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.
Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.
Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.
Ajattele lasten kannalta. Kyllä niitä kahta lasta varmasti ilahduttaa se enemmän, jos molemmat saavat 25 euron lahjan kuin se, että toinen saa 50 euron lahjan ja toinen 0 euron lahjan. Mitä tulee tuohon neljään lapseen ja 12,50 euroon, on tässä se ero, että 25 eurolla saa paljon järkevämpiä juttuja kuin 12,50 eurolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että köyhät ja rikkaat ansaitsevat erilaisen kohtelun on todella vanhaa perua. Se oli keskiajalla voimakkaimillaan. Siitä ajattelusta ihmiskunta ei pääse eroon. Köyhät eivät ansaitse samaa kohtelua kuin rikkaat. Se koskee jopa toiveita ja unelmia.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Aika katkeraksi sitä entisajan lapsetkin ovat kasvaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Samaa mietin! Olin lapsi 80-luvulla ja äiti yksinhuoltaja. Lahjaksi tuli yöpukua, vesivärejä ja ehkä joku halpa my little pony. Kun rahaa ei vaan ollut eikä sitä mistään saatu ja tiesin sen jo lapsena.
Jos olisin vaan oppinut siihen et kaiken saa ilman ponnisteluja niin tuskin olisin nyt tässä jamassa kun olen eli ihan hyvin toimeentuleva aikuinen.
Minä olin yksinhuoltajaäiti 80-luvulla ja voin sanoa, ettei sitä vuosikymmentä oikein voi verrata vuoteen 2015. Ei siihen aikaan ollut vielä samanlaista lasten kilpavarustelua (vaatteet, tavarat, harrastukset) kuin nyt. Ei silloin kenenkään tarvinnut taloudellisista syistä kieltäytyä saamastaan synttärikutsusta. Moni, todella moni asia oli silloin toisin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.
Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.
Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.
Ajattele lasten kannalta. Kyllä niitä kahta lasta varmasti ilahduttaa se enemmän, jos molemmat saavat 25 euron lahjan kuin se, että toinen saa 50 euron lahjan ja toinen 0 euron lahjan. Mitä tulee tuohon neljään lapseen ja 12,50 euroon, on tässä se ero, että 25 eurolla saa paljon järkevämpiä juttuja kuin 12,50 eurolla.
Voi myös valita perheen, jossa on vain yksi lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin se kasvatti minut siihen, että itse on yritettävä. Opiskella, tehdä töitä jne. Varmasti jotain traumojan puran, kun omille lapsilleni hankin sellaisia lahjoja, kun toivovat, mutta pointti on se, että hankin ne ITSE. Lapsuus kasvatti minut haluamaan pärjäämään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Aika katkeraksi sitä entisajan lapsetkin ovat kasvaneet.
Kyllä se vertailu lapsen kannalta oli varmasti ihan yhtä kurjaa kuin nykyäänkin. Synttäreille toki saattoi mennä vaatimattomammallakin lahjalla, mutta epäilemättä kaveriani hävetti tulla ilman lahjaa, vaikkei se minua haitannutkaan.
Lapsi 80-luvulla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Samaa mietin! Olin lapsi 80-luvulla ja äiti yksinhuoltaja. Lahjaksi tuli yöpukua, vesivärejä ja ehkä joku halpa my little pony. Kun rahaa ei vaan ollut eikä sitä mistään saatu ja tiesin sen jo lapsena.
Jos olisin vaan oppinut siihen et kaiken saa ilman ponnisteluja niin tuskin olisin nyt tässä jamassa kun olen eli ihan hyvin toimeentuleva aikuinen.
Minä olin yksinhuoltajaäiti 80-luvulla ja voin sanoa, ettei sitä vuosikymmentä oikein voi verrata vuoteen 2015. Ei siihen aikaan ollut vielä samanlaista lasten kilpavarustelua (vaatteet, tavarat, harrastukset) kuin nyt. Ei silloin kenenkään tarvinnut taloudellisista syistä kieltäytyä saamastaan synttärikutsusta. Moni, todella moni asia oli silloin toisin kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se kasvatti minut siihen, että itse on yritettävä. Opiskella, tehdä töitä jne. Varmasti jotain traumojan puran, kun omille lapsilleni hankin sellaisia lahjoja, kun toivovat, mutta pointti on se, että hankin ne ITSE. Lapsuus kasvatti minut haluamaan pärjäämään itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Taisin olla köyhästä perheestä, vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. En koskaan saanut kovin montaa lahjaa jouluna ja ne olivat tyyliin vaate, karkkia ja jostain toivomastani lelusta se halpa kopio. Mummolta sain aina jonkun lasten tietosanakirjan, minä kun niin tykkäsin lukea. Oikeasti olisin halunnut jonkun kivan tyttöjen kirjan. Kummilta tuli kirjepaperia tmv. Toki harmitti koulussa, kun kavereilta kuulin, mitä kaikkea hienoa ja miten paljon olivat saaneet. Miksi ihmeessä vanhempani eivät älynneet hakea avustuksena jostain, että minäkin olisin saanut jonkun hittilelun!
Vai olikohan niin, että 80- ja 90-luvuilla lapsille opetettiin ja oli ihan normaalia, ettei vaan kaikkea sitä voi saada, mitä muut saavat. Ja jos aikuisena haluaa, pitää opiskella ja hankkiutua töihin, jotta pärjää paremmin kuin vanhempansa.
Ei voi kuin miettiä, millaiseksi nämä nykyajan lapset kasvaa...
Aika katkeraksi sitä entisajan lapsetkin ovat kasvaneet.
Juurikin näin. Nuo lapsuuden kurjat joulut voivat kasvattaa siihen, että motivoituu opiskelemaan kunnon ammatin. Jos saa kaiken kuin manulle illallisen, niin sitten vain oppii, että muut huolehtivat ja itse ei tarvitse tehdä mitään.
En tajua miksi täällä jotkut väittävät että kaikilla, myös niillä joilla ei ole varaa, pitää olla mahdollisuus sekä varsinkin oikeus kaikkeen mihin ympärillä olevilla on. Ihan oikeasti ei ole. Jos tulot ovat pienet niin ei ole mikään oikeus käyttää rahaa samalla tavalla kuin paljon varakkaammilla. Tiedän että Suomessa tupataan jo pienestä pitäen väittämään että kaikki ovat samanarvoisia, vaikka aikuisten oikeassa maailmassa rahallisesti näin ei ole. Suomessa toimeentulotuki on niin hyvä, että sen ei tarvitse olla yhtään suurempi. Sillä saa kaiken tarvittavan ja tarkasti eläessä säästöönkiin saa. Jos näin ei ole, se on vain ja ainoastaan oma vika, sekä käsityksen että on oikeutettu samaan saman kuin paremmin tienaavat. Haluta ja toivoa saa vaikka mitä, mutta sitten pitää opettaa lapselle todellisuutta. Kiusaaminen ja ulkopuolelle jättäminen on asenteesta kiinni, ei siitä tavarasta. Se että ei lapsena saa samaa tavaraa ei tapa tai jätä traumoja, perhesuhteet ovat tärkeimmät.
T. yksi toimeentulolla elävä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.
Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.
Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.
Ajattele lasten kannalta. Kyllä niitä kahta lasta varmasti ilahduttaa se enemmän, jos molemmat saavat 25 euron lahjan kuin se, että toinen saa 50 euron lahjan ja toinen 0 euron lahjan. Mitä tulee tuohon neljään lapseen ja 12,50 euroon, on tässä se ero, että 25 eurolla saa paljon järkevämpiä juttuja kuin 12,50 eurolla.
25 eurolla sä saat itselles hyvän mielen, lapset tuskin saa toivomaansa lahjaa. Mut hei, tärkeintähän tässä just on se sun hyvä mieles, olet "auttanut" oikein kahta lasta. Yhden auttaminen olis niin valjua, ei oikein tuntuis missään vaikka siihen menis sama raha kuin kahteen.
Ja hei, kyllähän nyt sen KÖYHÄN pitäis olla siitä 12,50 maksavasta lahjastakin kiitollinen, justhan tuossa yläpuolellakin selitettiin kuinka hienoja ihmisiä heistä tuli juuri sen takia että saivat aina vaan niitä halpoja lahjoja. Aattele nyt, sä voit saada sekä itsellesi tosi hyväntekijäolon ja kasvattaa neljästä köyhästä lapsesta tosi hienoja ihmisiä. Ostamalla niille 25€ lahjan sä voit pilata ne, kuvittelevat vielä olevansa jotain.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut käsitteen suhteellinen köyhyys?
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan.
Ja tämä viisastelu liittyi aloitukseen miten?
Niin meilläkin ostetaan sukkia ja pikkareita, kun niitä tarvitaan. Jos niitä tarvitaan joulun aikaan, niin ne voidaan laittaa pakettiin. Olen muuten saanut aikuisena äidiltä joululahjaksi mm. mausteita, sukkahousuja, padan ja kirjoja. Kaikki ovat olleet hyviä lahjoja.
Meillä saa lapsi muitakin lahjoja kuin pikkareita. Mun mielestä 2,5 vuotiaalle riittää 3-5 pakettia, jotka maksavat korkeintaan noin 40 euroa yhteensä, koska meillä on oikeasti ollut paljon ylimääräisiä menoja tänä vuonna. Lisäksi saa varmaan lahjoja isovanhemmilta. En ala opettaa lapselle, että lahjan pitää maksaa jonkin tietyn summan, että se kelpaa.
Ostan muuten lapselle leluja ihan pitkin vuotta. Lääkärilaukku taitaa olla viimeisin kalliimpi leluhankinta.
Onko av-raadin mielestä luistimet huono lahja lapselle? Omasta mielestäni niitäkään ei voi sitten antaa lahjaksi, jos pikkarit ovat huono lahja. Luistimet on kuitenkin pakollinen hankinta samalla tavalla kuin sukatkin, jos haluaa lapsen oppivan luistelemaan. Lisäksi nyt oli tosiaan kyse 2-vuotiaasta, joka on innoissaan kaikista lahjoista.