Lue keskustelun säännöt.
"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh
vieras
26.11.2015 |
2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke... vanhempi ei ilmeisesti kelpaa??? Joulupuu-keräyksen toivelistalta poimittuja. Jollain sentään oli vähän fiksumpiakin toiveita.
Itse en meidän ihan tavallisessä perheessä osta 7-vuotiaallekaan monen kympin Transformers-roinaa saati ikinä 2-veelle ostanut monen kympin juttuja joita se 2v vilkasee ehkä just sen pari kertaa (vai onko tarkotus tuolla äidillä myydä edelleen).
Jos seurakuntien mielestä nämä on jotain normielintasoon kuuluvia jotka köyhienkin tulee saada, niin aika hyvin on Suomessa asiat.
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Se, että köyhät ja rikkaat ansaitsevat erilaisen kohtelun on todella vanhaa perua. Se oli keskiajalla voimakkaimillaan. Siitä ajattelusta ihmiskunta ei pääse eroon. Köyhät eivät ansaitse samaa kohtelua kuin rikkaat. Se koskee jopa toiveita ja unelmia.
Kyllähän sitä kommunismia on yritetty, eikä kovin hyvin ole näyttänyt toimivan. Ihan oikeastiko jotkut haluavat, että 10-tuntisia päiviä tekevä menestynyt yrittäjä tienaa samanverran kuin sairaseläkkeellä loppuelämänsä oleva? Tai että amiksen käynyt lähihoitaja ja 15 vuotta tuhansia ja tuhansia tunteja opiskellut erikoislääkäri tienaisivat saman verran? Elämä on valintoja täynnä, Suomessa voit päättää mitä haluat opiskella (ja tehdä töitä sen eteen) ja kuinka tärkeä on palkkatasosi eli haetko lääkäriksi vai lähäriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ehkä hirveä äiti, mutta olen sanonut lapselle joistain toiveista että se on liian kallis, olisiko tässä jotain muuta mieleistä. Hän ei ole ollut moksiskaan. Meillä ei ole rahasta puutetta, mutta emme halua opettaa jouluisin ja synttärein älyttömään haaskaamiseen vaan kohtuullisuuteen! Koko lapsen pieni elämä (5v) puhuttu raha-asioista niiden oikeilla nimillä ja opetettu rahan arvoa, vaikka ei varmaan olisi pakko koska kyllähän sitä p*skaa voisi sieltä kaupasta säkkikaupalla kantaa kotiin kun ei ole rahasta siinä mielessä kiinni.
Kohtuullisen hyvätuloisen perheemme nico-Petteri toivoo vilkkuvia lenkkareita, pikkuautoja ja jotain legopakettia (ja se hinta on mac se 30e). Minusta se on hieno juttu, kun lapsella on älli päässä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ehkä hirveä äiti, mutta olen sanonut lapselle joistain toiveista että se on liian kallis, olisiko tässä jotain muuta mieleistä. Hän ei ole ollut moksiskaan. Meillä ei ole rahasta puutetta, mutta emme halua opettaa jouluisin ja synttärein älyttömään haaskaamiseen vaan kohtuullisuuteen! Koko lapsen pieni elämä (5v) puhuttu raha-asioista niiden oikeilla nimillä ja opetettu rahan arvoa, vaikka ei varmaan olisi pakko koska kyllähän sitä p*skaa voisi sieltä kaupasta säkkikaupalla kantaa kotiin kun ei ole rahasta siinä mielessä kiinni.
Kohtuullisen hyvätuloisen perheemme nico-Petteri toivoo vilkkuvia lenkkareita, pikkuautoja ja jotain legopakettia (ja se hinta on mac se 30e). Minusta se on hieno juttu, kun lapsella on älli päässä.
Lisättäköön, että hän on yhtäläisen onnellinen kirpputoripikkuautoista kuin uusistakin. Ei lapsi saa tällaisella toiminnalla mitään alemmuuskompleksia, jos vanhemmat eivät voivottele taloustilannetta lapselle tai anna ymmärtää, että tämä on nyt jotenkin sekundaarinen tavara koska on käytetty/ei ollut se hienoin mahdollinen.
Kyllä ainakin 90-luvulla oli kova kilpavarustelu lasten keskuudessa. Piti olla coca-cola jojoa, NHL-lippiksiä, Lewikset, tuttikorut, trolleja ym ym. Minunkin vanhemmat oli sitä mieltä että lapsille ei osteta kalliita lahjoja, kun muuten niistä kasvaa hemmoteltuja. Lopputulos oli että joka joulu toivoin yhtä vähän kalliimpaa lahjaa ja koskaan en sitä saanut, vaan kasan jotain pyyhkeitä, kuusenpalloja, sukkia ja suklaata, varmaan yhteensä sen verran mitä se yksi isompi lahja olisi maksanut. Mutta kun piti oppia että kaikkea ei voi saada. Olipa sitten tosi kiva kuunnella mitä kaverit olivat saaneet.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ainakin 90-luvulla oli kova kilpavarustelu lasten keskuudessa. Piti olla coca-cola jojoa, NHL-lippiksiä, Lewikset, tuttikorut, trolleja ym ym. Minunkin vanhemmat oli sitä mieltä että lapsille ei osteta kalliita lahjoja, kun muuten niistä kasvaa hemmoteltuja. Lopputulos oli että joka joulu toivoin yhtä vähän kalliimpaa lahjaa ja koskaan en sitä saanut, vaan kasan jotain pyyhkeitä, kuusenpalloja, sukkia ja suklaata, varmaan yhteensä sen verran mitä se yksi isompi lahja olisi maksanut. Mutta kun piti oppia että kaikkea ei voi saada. Olipa sitten tosi kiva kuunnella mitä kaverit olivat saaneet.
No mutta, kyllä sä nyt kuitenkin olet vähän parempi ihminen kuin ne kaverit. Ainakin jos on palstaan uskominen. Pilalle olisit mennyt jos toivomasi olisit saanut. Se on lapselle pahasta saada kaikki haluamansa, parempi on antaa kuusenpalloja ja pyyhkeitä. Niin kasvaa hyviä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perhe on pienituloinen, ja tänä jouluna kaksi lastamme saavat noin kuusi lahjaa per naama. Vanhempi toivoi pelikonsolia, joten ostin sellaisen- käytettynä, ja malli viitisen vuotta vanha. Uskon että kelpaa hienosti. Lisäksi käytettynä pari ikätasoista peliä. Nuoremmalle kaivettiin ullakolta omia vanhoja leluja paketteihin, toki saa pari uuttakin juttua, mutta samat klassikkolelut ovat edelleen myynnissä, ei eivätköhän nuo vanhemmatkin mallit kelpaa.
Saatiin eka kertaa toivoa lahjoja osalle lapsista. Hintahaarukaksi ILMOITETTIIN 0-30e. Eli ainakin täälläpäin annetaan raamit toiveille. Tasan yhden lahjan kehtasin laittaa tuonne kalleimpaan. Osa oli 3-10e arvoisia toiveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut käsitteen suhteellinen köyhyys?
Suhteellisella köyhyydellä tarkoitetaan yksilön tai ryhmän selkeää huono-osaisuutta verrattuna muun väestön keskimääräiseen elintasoon tai elintapaan.
No miksi ihmeessä ne "suhteellisesti köyhät" eivät sitten voi itse ostaa tuota kallista roinaa itselleen? Ei se, että jollain toisella on vieä enemmän rahaa kuin sinulla, tarkoita sitä että hänellä olisi joku velvollisuus ostella köyhemmille kaikenlaista kivaa.
128 lisää: kiitollisuudella otan vastaan lahjoitukset, enkä oleta kenenkään "rikkaan" olevan velvollinen ostelemaan mitään meille/muille- sitä paitsi jos joku yhteisö/yhdistys lahjat hommaa, se ei ole keneltäkään yksityiseltä rikkaalta pois. Kirpparilta meille on lahjoja hankittu vuosikaudet - toki jotain uuttakin lisäksi. Onpa lapseni osallistunut joskus vapaaehtoistyöhön, kai sitä joskus saa itse olla saamapuolella...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon vain että talvet palaisivat sellaisiksi että tulee jäätä ja kulutuspohjainen krääsäily vähenisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduttiin hakemaan toimeentulotukea tässä kuussa ja varmaan nyt joulukuussakin muehen väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Silti lapset saavat parinsadan hintaisen yhteislahjan, n. 10-50 euron lahjoja muutaman molemmat. Sukulaisilta saavat vielä lisää. Toivon, ettei saada lahjaa joulukeräyksestä, koska tuntuisi tyhmältä se vastaanottaa tai sanoa ettemme tarvi kiitos. Tosin sen varmaan teen, koska aikaisemmin saatiin kerran ja hävetti jotenkin jälkeenpäin, että olisi voinut antaa se jollekin alkoholistin lapselle joka ei osta lapsilleen mitään. Me ei juoda alkoholia tai polteta tupakkaa ja eletään säästeliäästi. Autoonkin menee paljon kuluja ja silti sitä rahaa vaan on aina riittänyt lasten lahjoihin, ruokaan ja kuuseen. Tosin se 200 lahja tulee osamaksulla muutamaksi kuukaudeksi.
En nyt oikein ymmärrä, miksi pitää ostaa osamaksulla 200 euron lahja, jos pitää hakea toimeentulotukea. Te siis käytätte lasten lahjoihin ehkä noin 250-400 euroa. Eikö yhtenä jouluna riittäisi vaikka puolet tuosta? Loppusumman voisi vaikka laittaa säästöön.
Siksi, koska se osamajsu pariksi kuuksi ei kaada taloutta millään tavalla, ei edes vaikuta siihen. Meillä menee kaikki kuitenkin. Olen säästeliäs, mies ei. Jos jotain jää säästöön, mies päättää ostaa esim. 100 euron kengät. Kyllä ärsyttää ja sanonut olen, mutta minkäs teet. En minä toista tuhlaamisen takia jätä ja hänhän se meistä työssäkäyvä on. Minä vasta menossa, koska lapset pieniä. Se 200 e olisi jo säästössä, jos mies ei olisi pitkin vuotta tehnyt turhia ostoksia. En aio lapsia siitä rankaista ja se 200 e lahja on nukketalo, joka on omasta mielestäni tärkeä ja hyödyllinen lahja, ja lasten toivelahja, ei mikään älylaite, jos sitä ajattelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon vain että talvet palaisivat sellaisiksi että tulee jäätä ja kulutuspohjainen krääsäily vähenisi
Muuta pohjoisempaan jos täällä etelässä ei ole riittävästi lunta ja jäätä. Pohjoisessa kyllä äänestetään kepua ja paavo väyrystä joten kyseenalaistan teoriasi siitä että lumen tai jään määrä jotenkin tekisi ihmisestä järkevämmän.
Ihmettelen ihan samaa, mistä nämä "köyhien" lapset ottavat mallin omille lahjatoiveilleen.
Omassa tuttavapiirissä on hyvin toimeentulevia, jopa varakkaita ja esim. kummilapsien toiveet ovat olleet luokkaa kirja (9,20€), villasukkia, lapasia, musiikkia, yksittäinen meikki esim. puuteria ja kaikkien lahjatoiveet ovat olleet alle 12€ ja lasten iät ovat 6-15 vuotta.
Johan tähän luulisi verottaja puuttuvan, sillä joidenkin "köyhien" lahjatoiveet eivät ole lahja, vaan taloudellinen etu ja hyöty. Eihän työnantajakaan voi ostaa työntekijälle kuin periaatteessa kuin 100e tavaralahjan, vaikka palveluvuosia olisi vuosikymmeniä, muussa tapauksessa se on verotettavaa tuloa.
Joidenkin "köyhien" toiveet ovat menneet kyllä överiksi, kun nykyään sossunluukulta saatetaan pyytää parin sadan euron pölyimuria tai 500e pesukonetta, kun se sos.työntekijä voi itsekin pestä pyykkinsä alle 200e koneella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joidenkin "köyhien" toiveet ovat menneet kyllä överiksi, kun nykyään sossunluukulta saatetaan pyytää parin sadan euron pölyimuria tai 500e pesukonetta, kun se sos.työntekijä voi itsekin pestä pyykkinsä alle 200e koneella.
No palkataan ne köyhät sitten sossuun virkailijoiksi. Problem solved.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduttiin hakemaan toimeentulotukea tässä kuussa ja varmaan nyt joulukuussakin muehen väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Silti lapset saavat parinsadan hintaisen yhteislahjan, n. 10-50 euron lahjoja muutaman molemmat. Sukulaisilta saavat vielä lisää. Toivon, ettei saada lahjaa joulukeräyksestä, koska tuntuisi tyhmältä se vastaanottaa tai sanoa ettemme tarvi kiitos. Tosin sen varmaan teen, koska aikaisemmin saatiin kerran ja hävetti jotenkin jälkeenpäin, että olisi voinut antaa se jollekin alkoholistin lapselle joka ei osta lapsilleen mitään. Me ei juoda alkoholia tai polteta tupakkaa ja eletään säästeliäästi. Autoonkin menee paljon kuluja ja silti sitä rahaa vaan on aina riittänyt lasten lahjoihin, ruokaan ja kuuseen. Tosin se 200 lahja tulee osamaksulla muutamaksi kuukaudeksi.
En nyt oikein ymmärrä, miksi pitää ostaa osamaksulla 200 euron lahja, jos pitää hakea toimeentulotukea. Te siis käytätte lasten lahjoihin ehkä noin 250-400 euroa. Eikö yhtenä jouluna riittäisi vaikka puolet tuosta? Loppusumman voisi vaikka laittaa säästöön.
Siksi, koska se osamajsu pariksi kuuksi ei kaada taloutta millään tavalla, ei edes vaikuta siihen. Meillä menee kaikki kuitenkin. Olen säästeliäs, mies ei. Jos jotain jää säästöön, mies päättää ostaa esim. 100 euron kengät. Kyllä ärsyttää ja sanonut olen, mutta minkäs teet. En minä toista tuhlaamisen takia jätä ja hänhän se meistä työssäkäyvä on. Minä vasta menossa, koska lapset pieniä. Se 200 e olisi jo säästössä, jos mies ei olisi pitkin vuotta tehnyt turhia ostoksia. En aio lapsia siitä rankaista ja se 200 e lahja on nukketalo, joka on omasta mielestäni tärkeä ja hyödyllinen lahja, ja lasten toivelahja, ei mikään älylaite, jos sitä ajattelit.
Öö siis oikeeestiko ihmiset käyttää tälläisiä summia lasten lahjoihin? Me ostettiin tuolle meidän lapselle 30e maksava lossilautta autoilla ja toiset 30e meni kylpytakkiin ja saunatossuihin kun vanhat on pienet. Minä valitsin tuon lossin, isä valitsee vielä jonkun jutun, hinta on varmaan 20-30e. Sitten sukulaisilta lapsi saa minkä saa, ei heiltäkään mitään kovin tyyristä.
Jos meillä on joskus ostettu joku kalliimpi juttu, niin sen on saanut synttäreillä yhteislahjana johon kaikki on laittanut 5-10e. Näitä on ollut esim polkupyörä ja potkuauto (reippaasti alle 200e kumpikin). Me ei olla ollenkaan köyhiä, päinvastoin tullaan mielestäni tosi kivasti toimeen ja joka kuukausi rahaa jää lainojenkin jälkeen reilu tonni säästöön. Mutta miksi opettaa lasta palvomaan materiaa? Sitä en tiedä.
Meinasi unohtua, perheelle yhteiseksi ostin uuden lautapelin. Se on kivaa puuhaa josta on iloa moneksi vuodeksi. Kuppi kuumaa eteen ja pelit pystyyn!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä! Ostan mieluummin esim. Kahdelle lapselle lahjan, jonka hinta 25€ kuin 50€ yhdelle lapselle.
Niin, saatahan sinä kaksinkertaisen ilon antamisesta. Viis niistä lapsista, olkoot kiitollisia että ylipäänsä saivat jotain. Heidän toiveensa ei sua hetkauta. Pääasia on että sinä tunnet olevasi hyvä ihminen kun olet oikein kahdelle köyhälle lapselle ostanut lahjan.
Osta kuule samantien neljälle lapselle reilun kympin lahja niin olet jo suuri hyväntekijä, voit jo aivan pakahtua hyvyyteesi.
Ajattele lasten kannalta. Kyllä niitä kahta lasta varmasti ilahduttaa se enemmän, jos molemmat saavat 25 euron lahjan kuin se, että toinen saa 50 euron lahjan ja toinen 0 euron lahjan. Mitä tulee tuohon neljään lapseen ja 12,50 euroon, on tässä se ero, että 25 eurolla saa paljon järkevämpiä juttuja kuin 12,50 eurolla.
25 eurolla sä saat itselles hyvän mielen, lapset tuskin saa toivomaansa lahjaa. Mut hei, tärkeintähän tässä just on se sun hyvä mieles, olet "auttanut" oikein kahta lasta. Yhden auttaminen olis niin valjua, ei oikein tuntuis missään vaikka siihen menis sama raha kuin kahteen.
Ja hei, kyllähän nyt sen KÖYHÄN pitäis olla siitä 12,50 maksavasta lahjastakin kiitollinen, justhan tuossa yläpuolellakin selitettiin kuinka hienoja ihmisiä heistä tuli juuri sen takia että saivat aina vaan niitä halpoja lahjoja. Aattele nyt, sä voit saada sekä itsellesi tosi hyväntekijäolon ja kasvattaa neljästä köyhästä lapsesta tosi hienoja ihmisiä. Ostamalla niille 25€ lahjan sä voit pilata ne, kuvittelevat vielä olevansa jotain.
Mä en tiedä millä perustella muut auttaa toisia. Mä en tee sitä sen takia, että saisin olla jotenkin parempi. Omat auttamisen resurssit on ainakin rajalliset ja itse toivoisin, että voisin auttaa mahdollisimman montaa. Ajatuksena se ettei kukaan ainakaan jäisi ilman.
-se kommentoija,joka mieluummin ostaa kahdelle 25€ kuin yhdelle 50€
Meidän kaksivuotias saa lahjaksi juuri tuon vahtitornin ja tiedän, että sillä leikitään piiitkään ja paaljon. Saa lahjaksi kyllä paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ne on lasten toiveita (ainakin ne isompien lasten, se 2v. tuskin tajuaa lahjojen päälle paljoakaan).
Kyllä se köyhänkin perheen lapsi saa toivoa mieleistä lahjaa vai onko sekin nykyään vain rikkaiden etuoikeus?
Mutta on tuossa pointtikin; harvalla töissä käyvällä ja näennäisesti kohtuullisesti toimeentulevalla on varaa ostaa tuollaisia lahjoja lapsilleen kuin jotkut toivovat saavansa ilmaiseksi. 2v ei ymmärrä lelujen hinnoista mitään, eikä osaa vaatia isoja lahjoja, jos ei opeteta ettei pienempi tai edullisempi ole mitään.
Uusin, hienoin ja kallein kelpaa, muut on p*skaa ja ne haukutaan joulun jälkeen taas täällä. En osta enää legopaketteja joulupuukeräykseenkään, on mennyt maku koko touhusta.
Jotain vikaa on kyllä taloudellisten asioiden hallinnassa, jos "kohtuullusesti toimeentulevilla" vanhemmilla ei ole laittaa 30-70 €/ lapsi joululahjaan!
Olisipa kiva tietää, minkä verran keskimäärin perheet lasten lahjoihin Suomessa laittavat. Omassa pääosin keskituloisessa tuttavapiirissä (oma perhe mukaan lukirn) summa tuntuu oleva 100 ja 200 euron välissä kouluikäisillä lapsilla, nuoremmilla toki vähän vähemmän.
Se lukutaito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jouduttiin hakemaan toimeentulotukea tässä kuussa ja varmaan nyt joulukuussakin muehen väliaikaisen työttömyyden vuoksi. Silti lapset saavat parinsadan hintaisen yhteislahjan, n. 10-50 euron lahjoja muutaman molemmat. Sukulaisilta saavat vielä lisää. Toivon, ettei saada lahjaa joulukeräyksestä, koska tuntuisi tyhmältä se vastaanottaa tai sanoa ettemme tarvi kiitos. Tosin sen varmaan teen, koska aikaisemmin saatiin kerran ja hävetti jotenkin jälkeenpäin, että olisi voinut antaa se jollekin alkoholistin lapselle joka ei osta lapsilleen mitään. Me ei juoda alkoholia tai polteta tupakkaa ja eletään säästeliäästi. Autoonkin menee paljon kuluja ja silti sitä rahaa vaan on aina riittänyt lasten lahjoihin, ruokaan ja kuuseen. Tosin se 200 lahja tulee osamaksulla muutamaksi kuukaudeksi.
En nyt oikein ymmärrä, miksi pitää ostaa osamaksulla 200 euron lahja, jos pitää hakea toimeentulotukea. Te siis käytätte lasten lahjoihin ehkä noin 250-400 euroa. Eikö yhtenä jouluna riittäisi vaikka puolet tuosta? Loppusumman voisi vaikka laittaa säästöön.
Siksi, koska se osamajsu pariksi kuuksi ei kaada taloutta millään tavalla, ei edes vaikuta siihen. Meillä menee kaikki kuitenkin. Olen säästeliäs, mies ei. Jos jotain jää säästöön, mies päättää ostaa esim. 100 euron kengät. Kyllä ärsyttää ja sanonut olen, mutta minkäs teet. En minä toista tuhlaamisen takia jätä ja hänhän se meistä työssäkäyvä on. Minä vasta menossa, koska lapset pieniä. Se 200 e olisi jo säästössä, jos mies ei olisi pitkin vuotta tehnyt turhia ostoksia. En aio lapsia siitä rankaista ja se 200 e lahja on nukketalo, joka on omasta mielestäni tärkeä ja hyödyllinen lahja, ja lasten toivelahja, ei mikään älylaite, jos sitä ajattelit.
Et voi olla tosissasi, 200 euron nukkekoti? Ja vielä osamaksulla. Miksi et voi tuunata vanhaa nukkekotia ja ostaa sen käytettynä. Voi pyhä Sylvi sentään.
Köyhän pitäisi tässä maassa ymmärtää olla nöyrä. Ei voi saada korkeaa elitasoa, jos ei ole itsellä varaa. Ei sitä ole sellaisessa asemassa, että voi esittää vaatimuksia vaan ottaa mitä saa.