Lue keskustelun säännöt.
"Köyhien" perheiden joululahjatoiveet keräyksessä...huh
vieras
26.11.2015 |
2-vuotiaalle 55 e ryhmähau-vahtitorni, 2-vuotiaalle kosketin soitin 35 e, 6-vuotiaalle Legofriends-esiintymislava, tuotenumerokin mainittu, 5 veelle Transformers robotti 50 e, 11-vuotiaalle Monster high uusin nukke... vanhempi ei ilmeisesti kelpaa??? Joulupuu-keräyksen toivelistalta poimittuja. Jollain sentään oli vähän fiksumpiakin toiveita.
Itse en meidän ihan tavallisessä perheessä osta 7-vuotiaallekaan monen kympin Transformers-roinaa saati ikinä 2-veelle ostanut monen kympin juttuja joita se 2v vilkasee ehkä just sen pari kertaa (vai onko tarkotus tuolla äidillä myydä edelleen).
Jos seurakuntien mielestä nämä on jotain normielintasoon kuuluvia jotka köyhienkin tulee saada, niin aika hyvin on Suomessa asiat.
Kommentit (418)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?
Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?
Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.
Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.
Kerro mistä muut kuin sossu- ja lasuperheet tämmöisiä lahjoja saa? Ihan oikeasti?? Mä olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Erosin kolme vuotta sitten miehestä ja samana vuonna pitkään mietittyäni avauduin lastenneuvolassa ja kysyin kuinka voisin hakea apua jouluun. Oli silloin väliaikaisesti hyvin vaikea tilanne: muutto, avioero ja nuorimman lapsen sairaalahoidot olivat syöneet säästömme tyhjiin. Myös uuteen kotiin piti saada sängyt lapsille ym. huonekaluja. Kävin silloin vielä töissä. Tulot oli 2500€/kk miinus verot. En ollut sossu tai lasu asiakas. Neuvolantäti katsoi ihmeissään, että miksi minä häneltä kysyn. Siihen asti luulin näiden järjestöjen toimivan yhteistyössä mm. neuvoloiden kanssa. Hävetti. Olin kuullut ruokalahjakorteista ja joululahjoista köyhien lasten perheille. Ajattelin, että joku semmoinen olisi voinut piristää lapsia ankean vuoden jälkeen. Edelleenkään en tiedä kuinka näitä lahjoituksia saa vaikkapa perhe, jossa joulun ylle tulee varjo ihan yllättäen työttömyyden, eron tai konkurssin muodossa. Vai pitääkö se jo kuukausia etukäteen osata ennustaa ja hakea jollain lomakkeilla järjestöiltä?
Muistaakseni ainakin Joulupuu -keräyksen perheet valitaan jo alkusyksystä. Esim neuvolan terveydenhoitaja voi ehdottaa perhettä avun saajaksi, jos perheessä on esim vakavia sairauksia tai perhettä on kohdannut jokin onnettomuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastensuojelulaitoksessa lapset saavat paljon lahjoituslahjoja, mutta myös vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan isojakin lahjoja. Urani aikana on ollut vain muutama lapsi, jotka ovat olleet vain lahjoitusten varassa. Ei materiaali ketään onnelliseksi tee. Aikuisen kainalo ja lämmin tunnelma, joulun tekeminen yhdessä on paras lahja jokaiselle lapselle. Yhdessä askartelu vaatii aikaa ja lapsen huomioimista enemmän kuin rahaa. Raitista joulua toivon jokaiselle lapsiperheelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?
Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?
Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.
Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.
Kerro mistä muut kuin sossu- ja lasuperheet tämmöisiä lahjoja saa? Ihan oikeasti?? Mä olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Erosin kolme vuotta sitten miehestä ja samana vuonna pitkään mietittyäni avauduin lastenneuvolassa ja kysyin kuinka voisin hakea apua jouluun. Oli silloin väliaikaisesti hyvin vaikea tilanne: muutto, avioero ja nuorimman lapsen sairaalahoidot olivat syöneet säästömme tyhjiin. Myös uuteen kotiin piti saada sängyt lapsille ym. huonekaluja. Kävin silloin vielä töissä. Tulot oli 2500€/kk miinus verot. En ollut sossu tai lasu asiakas. Neuvolantäti katsoi ihmeissään, että miksi minä häneltä kysyn. Siihen asti luulin näiden järjestöjen toimivan yhteistyössä mm. neuvoloiden kanssa. Hävetti. Olin kuullut ruokalahjakorteista ja joululahjoista köyhien lasten perheille. Ajattelin, että joku semmoinen olisi voinut piristää lapsia ankean vuoden jälkeen. Edelleenkään en tiedä kuinka näitä lahjoituksia saa vaikkapa perhe, jossa joulun ylle tulee varjo ihan yllättäen työttömyyden, eron tai konkurssin muodossa. Vai pitääkö se jo kuukausia etukäteen osata ennustaa ja hakea jollain lomakkeilla järjestöiltä?
Muistaakseni ainakin Joulupuu -keräyksen perheet valitaan jo alkusyksystä. Esim neuvolan terveydenhoitaja voi ehdottaa perhettä avun saajaksi, jos perheessä on esim vakavia sairauksia tai perhettä on kohdannut jokin onnettomuus.
Hmm, luulisi nyt kuitenkin, että rahattomuus olisi tässä asiassa tärkeämpi kriteeri. Perhe, jossa on vakavia sairauksia, tarvitsee monenlaista apua ja tukea, mutta tuskin ylimääräinen joululahja paljon mieltä lämmittää, jos on varaa ostaa omiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?
Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?
Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.
Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.
Kerro mistä muut kuin sossu- ja lasuperheet tämmöisiä lahjoja saa? Ihan oikeasti?? Mä olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Erosin kolme vuotta sitten miehestä ja samana vuonna pitkään mietittyäni avauduin lastenneuvolassa ja kysyin kuinka voisin hakea apua jouluun. Oli silloin väliaikaisesti hyvin vaikea tilanne: muutto, avioero ja nuorimman lapsen sairaalahoidot olivat syöneet säästömme tyhjiin. Myös uuteen kotiin piti saada sängyt lapsille ym. huonekaluja. Kävin silloin vielä töissä. Tulot oli 2500€/kk miinus verot. En ollut sossu tai lasu asiakas. Neuvolantäti katsoi ihmeissään, että miksi minä häneltä kysyn. Siihen asti luulin näiden järjestöjen toimivan yhteistyössä mm. neuvoloiden kanssa. Hävetti. Olin kuullut ruokalahjakorteista ja joululahjoista köyhien lasten perheille. Ajattelin, että joku semmoinen olisi voinut piristää lapsia ankean vuoden jälkeen. Edelleenkään en tiedä kuinka näitä lahjoituksia saa vaikkapa perhe, jossa joulun ylle tulee varjo ihan yllättäen työttömyyden, eron tai konkurssin muodossa. Vai pitääkö se jo kuukausia etukäteen osata ennustaa ja hakea jollain lomakkeilla järjestöiltä?
Muistaakseni ainakin Joulupuu -keräyksen perheet valitaan jo alkusyksystä. Esim neuvolan terveydenhoitaja voi ehdottaa perhettä avun saajaksi, jos perheessä on esim vakavia sairauksia tai perhettä on kohdannut jokin onnettomuus.
Ei ollut kyllä meidän neuvolassa tietoakaan tämmösestä.
Ihmiset ottavat kaiken minkä saavat. Niin se on. Mitä kalliimpaa sen parempi. Tarkat, kalliit, toiveet kertovat juuri siitä. Kyllä vanhemmat voisivat opastaa lapsiaan toivomaan enintään 20-30 euron lahjoja näistä keräyksistä, mutta usein jo 1-vuotiaat osaavat toivoa monenkympin lahjoja. Ja sitten niitä saatetaan myydä netissä jne. eteenpäin. Ei kannata ostaa kalliita toivelahjoja. Silloin on riski etteivät edes mene lapsen omaan käyttöön. Mitä edullisempi lahja ja mitä vaikeampi edelleen myydä sitä parempi. Silloin se lahja todennäköisesti jää lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo pakko ostaa/antaa mitään nouhin keräyksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?
Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?
Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.
Eivät kaikki tällaisten keräysten kautta lahjoja saavat perheet ole sossun tai minkään muunkaan valvonnan piirissä! Vähävaraisuus tai toimeentulotukiasiakkuus ei todellakaan tarkoita, että sossut tekisivät perheen luo kotikäyntejä. Perheen kaikki muut asiat taloutta lukuun ottamatta saattavat olla paremmalla tolalla kuin varakkaassa perheessä. Suututtaa tuollainen ajattelu, että köyhyys tarkoittaa että ihmistä pitää käydä vahtimassa ja seuraamassa ja laskemassa lelujen määrä.
Kerro mistä muut kuin sossu- ja lasuperheet tämmöisiä lahjoja saa? Ihan oikeasti?? Mä olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Erosin kolme vuotta sitten miehestä ja samana vuonna pitkään mietittyäni avauduin lastenneuvolassa ja kysyin kuinka voisin hakea apua jouluun. Oli silloin väliaikaisesti hyvin vaikea tilanne: muutto, avioero ja nuorimman lapsen sairaalahoidot olivat syöneet säästömme tyhjiin. Myös uuteen kotiin piti saada sängyt lapsille ym. huonekaluja. Kävin silloin vielä töissä. Tulot oli 2500€/kk miinus verot. En ollut sossu tai lasu asiakas. Neuvolantäti katsoi ihmeissään, että miksi minä häneltä kysyn. Siihen asti luulin näiden järjestöjen toimivan yhteistyössä mm. neuvoloiden kanssa. Hävetti. Olin kuullut ruokalahjakorteista ja joululahjoista köyhien lasten perheille. Ajattelin, että joku semmoinen olisi voinut piristää lapsia ankean vuoden jälkeen. Edelleenkään en tiedä kuinka näitä lahjoituksia saa vaikkapa perhe, jossa joulun ylle tulee varjo ihan yllättäen työttömyyden, eron tai konkurssin muodossa. Vai pitääkö se jo kuukausia etukäteen osata ennustaa ja hakea jollain lomakkeilla järjestöiltä?
Muistaakseni ainakin Joulupuu -keräyksen perheet valitaan jo alkusyksystä. Esim neuvolan terveydenhoitaja voi ehdottaa perhettä avun saajaksi, jos perheessä on esim vakavia sairauksia tai perhettä on kohdannut jokin onnettomuus.
Hmm, luulisi nyt kuitenkin, että rahattomuus olisi tässä asiassa tärkeämpi kriteeri. Perhe, jossa on vakavia sairauksia, tarvitsee monenlaista apua ja tukea, mutta tuskin ylimääräinen joululahja paljon mieltä lämmittää, jos on varaa ostaa omiakin.
Sorry, se olikin tuo Hyvä Joulumieli -keräys, josta voi saada vähävaraiset tai vaikeassa elämäntilanteessa olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tällaiset höpöhöpökeräykset pitäisi kieltää!
Suomessa ei kenelläkään ole hengenhätää ja se vitun suhteellinen köyhyys on ihan naurettava sosiaalipsykologien kehittämä termihirviö.
Jos haluatte auttaa, niin auttakaa sitten niitä kehitysmaiden lapsia, joilla ei ole vettä tai ruokaa. Suomikakarat ovat kautta linjan kermaperseitä, samoin kuin vanhempansa.
Ja kyllä tasan on niin, että elintasoissa pitää ollakin eroja. Kuten täällä on jo todettu, parempaa motivaationtappajaa ei olekaan kuin se, että työssäkäyvä ja sossupummi tienaavat suurin piirtein saman verran. Omilla valinnoilla tulee olla konkreettinen vaikutus elämään ja sen leveyteen.
Suomihan on kohta kehitysmaa kun väestö vaihdetaan poliitikkojen toimesta. Sitäpaitsi kehitysmaiden lasten auttaminen on typerintä mitä voi tehdä. Kun kehitysmaa-apu alkoi, siitä lähtien Afrikan, Etelä-Amerikan ja Aasian maiden väestö on tuplaantunut ja joidenkin maiden osalta triplaantunut, mutta samaan aikaan köyhyys ja huono-osaisuus kasvanut sekä pahentunut. Kuvottavaa syytää sinne rahaa ja lahjoja kun luonto hoitais ne kuoleman kautta pois niin ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä.
Voi hyvin kuvitella, että nämä kalliiden lahjojen toivojat ovat niitä, jotka saavat kaikkia saatavilla olevia tukia, työ ei innosta, koska kotona maaten pärjää paremmin. Kuitenkin ollaan persoja kaikille merkki/muotituotteille. Kun ei tarvitse ostaa kallista lahjaa lapselle, voi saman rahamäärän käyttää itseensä. Haluaisin valita sen perheen, kelle lahjan antaisin. Koska näin ei mahdollista en anna mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin kuvitella, että nämä kalliiden lahjojen toivojat ovat niitä, jotka saavat kaikkia saatavilla olevia tukia, työ ei innosta, koska kotona maaten pärjää paremmin. Kuitenkin ollaan persoja kaikille merkki/muotituotteille. Kun ei tarvitse ostaa kallista lahjaa lapselle, voi saman rahamäärän käyttää itseensä. Haluaisin valita sen perheen, kelle lahjan antaisin. Koska näin ei mahdollista en anna mitään.
Sama homma. Minustakin perhe pitäisi pystyä tapamaan. Tällöin voisin ostaa heille enemmänkin juttuja, jos näkisin sen tarpeelliseksi. Lisäksi tällaisesta voisi tulla pidempiaikaisiakin ystävyyssuhteita.
pulutossu kirjoitti:
Aika hirmuisia summia täällä pyöritellään, moni on sanonut jo että ostaa lapselle jopa 200 euron edestä lahjoja. Melkoisen hyvin käyttäytyviä lapsia saavat kyllä olla :D
Hyvin käyttäytyvästä en tiedä mutta kyllä meillä yleensä menee miltei 1000 eur lapsen lahjoihin. Lapsi tällä hetkellä 11v. Yleensä 1-2 kalliimpaa lahjaa (esim. Läppäri, järkkäri, puhelin jne, tarpeen mukaan) ja loput pienempiä. Ja juu, ei olla rikkaita mutta kun sen nyt vaan tietää että joulu on joka vuosi samoilla kohdin niin osaa säästää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka sitä on muutamaan kertaan tässä ketjussa kysytty, niin kukaan ei ole vielä kertonut, miten varmistetaan, etteivät nämä lahjat päädy heti myyntiin?
Ei mitenkään. Kuinka sinä varmistaisit asian kymmeniltä (sadoilta?) perheiltä?
Sen lahjoittavan järjestön tai sosiaalityöntekijän avulla. He muiden käyntien yhteydessä tarkastavat, että se tuote on tallella eikä sitä ole myyty.
... Millä resursseilla?
Väitänpä, että tulisi kalliita partioreissuja lahjojen perässä vain siksi, että joku lahjoittaja saisi varmuuden, ettei hänen kallisarvoinen lahjansa ole mennyt kierrätykseen. Ja niissä perheissä, joissa lahjat menevät myyntiin ja rahat viinaan/huumeisiin/mihin lie ovat todennäköisesti jo aivan muista syistä sosiaalityöntekijöiden haavissa. Tai ainakin pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin kuvitella, että nämä kalliiden lahjojen toivojat ovat niitä, jotka saavat kaikkia saatavilla olevia tukia, työ ei innosta, koska kotona maaten pärjää paremmin. Kuitenkin ollaan persoja kaikille merkki/muotituotteille. Kun ei tarvitse ostaa kallista lahjaa lapselle, voi saman rahamäärän käyttää itseensä. Haluaisin valita sen perheen, kelle lahjan antaisin. Koska näin ei mahdollista en anna mitään.
Sitten sinulle olisi varmaan mielekkäämpää jättää osallistumatta järjestöjen lahjakeräyksiin ja antaa lahja suoraan perheelle, jonka tunnet henkilökohtaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouln tarkoitus ei oo ostaa lahjoja. Itse en halua mitään, yhdessäoloa ja hiljentymistä. Siihen ei kuulu kaupallisuus millään tavalla. Varaa kyllä olisi antaa lahjoja.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lahjoittaessa on se ongelma, että yksityisyyden suojan takia on käytännössä mahdotonta varmistaa, että lahja menee oikeaan paikkaan ja sitä aidosti tarvitsevalle lapselle, eikä vanhempi myy sitä heti talousmielessä.
Asun itse Afrikassa ja täällä ei tulisi tuollainen keräjääminen mieleenkään. Täällä tehdään töitä esim. tiskaamalla tai pyykkäämällä, jos halutaan saada joululahjoja. Itse tosin lahjoitin muutamalle paikalliselle, jotka olivat minun työntekijöiden lapsia, muutaman vähän arvokkaamman joululahjan. Miten lapset reagoivat? He tulivat parhaimpiinsa pukeutuneena kiittämään ja kiittäessään he teitittelivät ja pojat kumarsivat ja tytöt niiasivat. Tällaista ei ikinä näe Suomessa.
Siis mitä,vertaat korruptoitunutta Afrikkaa Suomeen. Eihän siellä suju mikään ellei ole voitelurahaa välissä...Itsekin Afrikassa asuneena en voi kuin todeta, että siellä sitä vasta osataan kerjätä. Aidosti tarvitseville orvoille lapsille ostimme esim.kenkiä ja kun seuraavana päivänä kävimme taas paikalla olivat kaikki ostamamme jo muutettu käteiseksi työntekijöiden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvin kuvitella, että nämä kalliiden lahjojen toivojat ovat niitä, jotka saavat kaikkia saatavilla olevia tukia, työ ei innosta, koska kotona maaten pärjää paremmin. Kuitenkin ollaan persoja kaikille merkki/muotituotteille. Kun ei tarvitse ostaa kallista lahjaa lapselle, voi saman rahamäärän käyttää itseensä. Haluaisin valita sen perheen, kelle lahjan antaisin. Koska näin ei mahdollista en anna mitään.
Jouluapua-ryhmässä voi itse valita sen perheen, jolle lahjoittaa.
Jouluavun yleisimpiä lahjatoiveita muuten ovat nuo täällä paljon parjatut villasukat. Kukaan ei ole toivonut tietokonetta, älypuhelinta eikä muutakaan kallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Nyt mut varmaa kivitetää muy mua närästää niiden köyhien toiveet että "perheen äidille vaatteita, koko XXXL". Jos sä oot oikeesti köyhä niin sä et ole voinut syödä itseäsi noin lihavaksi ja piste. Kun meillä meni n.vuoden ajan rahallisesti huonommin niin minä ja mies laihduttiin molemmat monta kiloa tuona aikana. Syy oli se että mm.lapsen joululahjaan kun haluttiin säästää muutama kymppi (+kaikki muut asiat tietty mihin piti säästää) niin me syötiin välillä vähän pienempiä annoksia ja lisäksi jätettiin kaikki turhat herkut pois. Ja saatiimpa säästettyä tämän myötä IHAN ITSE niistä pennosistamme rahaa sen verran että saatiin se lahja ostettua.
Hiton PELLE.
Et taida tietää että on sairauksia jotka lihottaa. Kaikki ei tule liikasyömisestä lihavaksi.
No en tiennyt, mutta nimeä nyt vaikka viisi sellaista sairautta?
Ylensyöntiä ei sitten lasketa.
Kerro mistä muut kuin sossu- ja lasuperheet tämmöisiä lahjoja saa? Ihan oikeasti?? Mä olen opiskelija ja yksinhuoltaja. Erosin kolme vuotta sitten miehestä ja samana vuonna pitkään mietittyäni avauduin lastenneuvolassa ja kysyin kuinka voisin hakea apua jouluun. Oli silloin väliaikaisesti hyvin vaikea tilanne: muutto, avioero ja nuorimman lapsen sairaalahoidot olivat syöneet säästömme tyhjiin. Myös uuteen kotiin piti saada sängyt lapsille ym. huonekaluja. Kävin silloin vielä töissä. Tulot oli 2500€/kk miinus verot. En ollut sossu tai lasu asiakas. Neuvolantäti katsoi ihmeissään, että miksi minä häneltä kysyn. Siihen asti luulin näiden järjestöjen toimivan yhteistyössä mm. neuvoloiden kanssa. Hävetti. Olin kuullut ruokalahjakorteista ja joululahjoista köyhien lasten perheille. Ajattelin, että joku semmoinen olisi voinut piristää lapsia ankean vuoden jälkeen. Edelleenkään en tiedä kuinka näitä lahjoituksia saa vaikkapa perhe, jossa joulun ylle tulee varjo ihan yllättäen työttömyyden, eron tai konkurssin muodossa. Vai pitääkö se jo kuukausia etukäteen osata ennustaa ja hakea jollain lomakkeilla järjestöiltä?