Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Vierailija kirjoitti:

Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

...ja lisäksi avioehtoa tehdessä sanotaan, että eihän sillä mitään merkitystä ole kun emme kuitenkaan aio erota, ja puolison pitää se allekirjoittaa muka ihan vain todistaakseen, ettei ole toisen rahojen vuoksi menossa naimisiin. Tätä sanotaan petokseksi. Jos itse toimisin noin ja sitten kuitenkin haluaisin erota, katsoisin että en pitänyt omaa puoltani sopimuksesta ja repisin avioehdon ennen eroilmoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Tuo sopimussakko on aika bullshittiä, koska sitähän ei joudu maksamaan sopimuksen rikkoja, vaan vain ja ainoastaan varakkaampi osapuoli.

Ja nykyään kukaan ei enää ajattele, että avioliitot ovat väistämättä ikuisia. Harva silti haluaa puhua siitä mitä tapahtuu jos tulee ero. Miksi puhua jos kuitenkin tarkoitus on olla yhdessä. Ihan samalla tavalla se mieskin voi joutua jätetyksi ja kärsiä siitä tilanteesta. Ja moni kärsiikin valtavasti. Miten ihmeessä mies on epärehellinen, jos ei kerro että aikoo erota jos suhteessa tulee eteen liian suuria ongelmia? Kyllä aikuisen naisen pitäisi itse ymmärtää, että tällaistahan elämä nykyään on, että puolet liitoista päättyy eroon jne. Nyt yritetään vierittää miehen vastuulle asioita, jotka ovat oikeasti ihan naisen omalla vastuulla.

Hyvin harva ihminen menee avioliittoon hyväksikäyttötarkoituksella. Lienee hyvin pieni prosentti persoonaltaan sairaita ihmisiä, jotka etsivät hyvin heikkoja ihmisiä kumppaneikseen. Ja siihen ongelmaan ei auta valistus, vaan terapia että heikot osaavat pysyä erossa kieroista hyväksikäyttäjistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.

Kyllä miehet suunnittelee! Kaikki ne sosiopaatit joita on tilastojen mukaan noin yksi pros... korjaan 70 prosenttia miehistä.

T. Mammat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.

Päättyy toki, mutta se ei muuta sitä että sopimus tehdään koko elämän ajaksi, ja sitä seuraavat päätökset tehdään siltä pohjalta mitä on sovittu. Avioehtoon ei pidä missään nimessä suostua, jos aikoo tehdä liiton aikana sellaisia ratkaisuja, joita varten avioliitto on olemassa. Esim. siis sopia, että toinen keskittyy tienaamiseen ja toinen lastentekoon ja kodinhoitoon ja tienaajan paidansilitykseen.

Jos taas avioehdon haluaa, ihmettelen miksi edes mennä naimisiin. No, on siinä joitakin juridisia etuja kyllä, joten ehkäpä niiden takia. Mutta silloin on turha syöttää tulevalle puolisolle sontaa ikuisesta rakkaudesta, joka kestää myötä- ja vastoinkäymiset. Sen sijaan kannattaa kertoa juridiikan olevan se syy, miksi haluaa naimisiin. Sitäkin on hyvä painottaa, että puolet liitoista päättyy eroon, jotta puoliso älyää olla uhrautumatta liiton aikana tavalla, joka voisi jäädä eron tullessa kaivelemaan. Harva vain tekee näin, koska toki itselle halutaan saada ne avioliiton edut, niin kauan kuin itse jäädään saamapuolelle. Sitten vain kätevästi eroamaan kiviriipaksi muuttuneesta siipasta, jonka seksuaalinen käyttöarvokin on pahasti romahtanut, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ja kuluttamaan liiton aikana kyseisen kiviriipan avulla ansaittua omaisuutta jonkun nuoremman ja hehkeämmän kanssa.

Uskon kyllä, ettei tällaista kukaan naimisiin mennessään suunnittele, mutta aika monille se kuitenkin alkaa myöhemmin näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona kun elämä on heitellyt jonkin aikaa. Siksi avioliitossa on se mekanismi, että sen aikana tienatut rahat ovat eron tullessa yhteisiä. Se toimii sentään jonkinlaisena pelotteena ikäkriisiään potevalle uraihmiselle olla laittamatta liittoaan paskaksi, vaikka itse onkin se "better off" -osapuoli, kun taas toinen on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

...ja lisäksi avioehtoa tehdessä sanotaan, että eihän sillä mitään merkitystä ole kun emme kuitenkaan aio erota, ja puolison pitää se allekirjoittaa muka ihan vain todistaakseen, ettei ole toisen rahojen vuoksi menossa naimisiin. Tätä sanotaan petokseksi. Jos itse toimisin noin ja sitten kuitenkin haluaisin erota, katsoisin että en pitänyt omaa puoltani sopimuksesta ja repisin avioehdon ennen eroilmoitusta.

Mitään avioehtoa ei tehtäisikään, jos eron todennäköisyys olisi 0 %. Kyllähän tämän kaikki tajuavat. Ehkä voit sanoa, ettet ikinä eroaisi nykyisestä puolisostasi, mutta mitäs jos tämä katkeroituu ja muuttuu kusipääksi? Tai sairastuu skitsofreniaan? Sitä et pysty mitenkään estämään.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo aina niin yksinkertaista ole. Veljeni on erittäin hyväpalkkainen ja rouvansa kotona vastoin veljen tahtoa. Heillä on avioehto. Lapsia yksi ja sekin jo alakoulussa. Tämä vaimon työnvieroksunta on ollut kivi koko 20 vuotisen parisuhteen ajan ja veli on meinannut jättää vaimonsa monesti tuon asian takia, koska se on oikeasti hänelle punainen vaate. Kaikkea on tarjottu jopa uudelleenkoulutuksesta lähtien. Nyt on lapsi ja veli ei halua rikkoa perhettä, mutta koko ajan stressaa tuosta. Kaikki kotityöt on aina tehty puoliksi, vaimo nauttii hyvästä elintasosta rouvana kotona jne. Eli ei noi rouvat aina ole antautuneet kotiin miehen halusta vaan sinne on jääty väkisin toiselle elätiksi.

Miksi veljesi antaa vaimolleen rahaa "hyvästä elintasosta nauttimiseen", jos vaimo on noin epäoikeudenmukainen häntä kohtaan? Jätätkö nyt kuitenkin jotain kertomatta? Veljesi rahojahan ne ovat ja toki aviopuolisolla on elatusvelvollisuus, mutta ei velvollisuutta tarjota hulppeaa elintasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.

Päättyy toki, mutta se ei muuta sitä että sopimus tehdään koko elämän ajaksi, ja sitä seuraavat päätökset tehdään siltä pohjalta mitä on sovittu. Avioehtoon ei pidä missään nimessä suostua, jos aikoo tehdä liiton aikana sellaisia ratkaisuja, joita varten avioliitto on olemassa. Esim. siis sopia, että toinen keskittyy tienaamiseen ja toinen lastentekoon ja kodinhoitoon ja tienaajan paidansilitykseen.

Jos taas avioehdon haluaa, ihmettelen miksi edes mennä naimisiin. No, on siinä joitakin juridisia etuja kyllä, joten ehkäpä niiden takia. Mutta silloin on turha syöttää tulevalle puolisolle sontaa ikuisesta rakkaudesta, joka kestää myötä- ja vastoinkäymiset. Sen sijaan kannattaa kertoa juridiikan olevan se syy, miksi haluaa naimisiin. Sitäkin on hyvä painottaa, että puolet liitoista päättyy eroon, jotta puoliso älyää olla uhrautumatta liiton aikana tavalla, joka voisi jäädä eron tullessa kaivelemaan. Harva vain tekee näin, koska toki itselle halutaan saada ne avioliiton edut, niin kauan kuin itse jäädään saamapuolelle. Sitten vain kätevästi eroamaan kiviriipaksi muuttuneesta siipasta, jonka seksuaalinen käyttöarvokin on pahasti romahtanut, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ja kuluttamaan liiton aikana kyseisen kiviriipan avulla ansaittua omaisuutta jonkun nuoremman ja hehkeämmän kanssa.

Uskon kyllä, ettei tällaista kukaan naimisiin mennessään suunnittele, mutta aika monille se kuitenkin alkaa myöhemmin näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona kun elämä on heitellyt jonkin aikaa. Siksi avioliitossa on se mekanismi, että sen aikana tienatut rahat ovat eron tullessa yhteisiä. Se toimii sentään jonkinlaisena pelotteena ikäkriisiään potevalle uraihmiselle olla laittamatta liittoaan paskaksi, vaikka itse onkin se "better off" -osapuoli, kun taas toinen on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen.

Katopa tää on hyvin yksinkertainen asia: suurin osa ihmisistä menee naimisiin hyvillä aikeilla. Elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin toivoo: ihmiset muuttuvat (ja samalla voi rakkauskin kadota), ihmiset sairastuvat mielenterveysongelmiin, ihmisille tulee päihdeongelmia... Tämä on hyvä tiedostaa myös etukäteen ja siksi tehdään avioehtosopimuksia, vaikka olisi kuinka tarkoitus vanheta yhdessä. Kyllä sen jokainen tajuaa että riskit ovat olemassa ja voi syyttää vain itseään jos käy köpelösti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen näitä "uraohjusmiehiä", jotka vaatii naisen kotiinjäämistä. Esimerkkejä löytyy kyllä lapsiperheistä, joissa molemmat vanhemmat käy töissä ja luovat uraa. Esimerkiksi Stubbin perhe.

 

Stubbin vaimolla on kai englantilainen lakitutkinto, Onko edes voimassa täällä jossa koulutusvaatimukset on maailman kovimpia ?

Tuskin rouva puhuu suomea / ruotsia joten vähän töitä luvassa

Suzanne Innes-Stubb on töissä Sanoma Oyj:ssä kilpailuasioista vastaavana juristina. Ansiotulot vajaa 200.000 euroa.

Ulkomaalaisen kanssa avioliitossa: Kaikki yhteista, talot, tavarat, autot, pankkitilit ja sijoitukset. Joka ikisessa on molempien nimet, mistaan ei tarvitse riidella. Tama on sita todellista tasa-arvoa josta Suomessa voi vain unelmoida.

" Siksi avioliitossa on se mekanismi, että sen aikana tienatut rahat ovat eron tullessa yhteisiä. Se toimii sentään jonkinlaisena pelotteena ikäkriisiään potevalle uraihmiselle olla laittamatta liittoaan paskaksi, vaikka itse onkin se "better off" -osapuoli, kun taas toinen on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen.[/quote]"

Olipa sontaa. Siis se, joka on joutunut kantamaan varallisesti vähemmän vastuuta on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen? Hah. Nämä "liitot solmitaan rahasta" -puoluelaiset ovat aina yhtä ihmeellisiä kantoineen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.

Päättyy toki, mutta se ei muuta sitä että sopimus tehdään koko elämän ajaksi, ja sitä seuraavat päätökset tehdään siltä pohjalta mitä on sovittu. Avioehtoon ei pidä missään nimessä suostua, jos aikoo tehdä liiton aikana sellaisia ratkaisuja, joita varten avioliitto on olemassa. Esim. siis sopia, että toinen keskittyy tienaamiseen ja toinen lastentekoon ja kodinhoitoon ja tienaajan paidansilitykseen.

Jos taas avioehdon haluaa, ihmettelen miksi edes mennä naimisiin. No, on siinä joitakin juridisia etuja kyllä, joten ehkäpä niiden takia. Mutta silloin on turha syöttää tulevalle puolisolle sontaa ikuisesta rakkaudesta, joka kestää myötä- ja vastoinkäymiset. Sen sijaan kannattaa kertoa juridiikan olevan se syy, miksi haluaa naimisiin. Sitäkin on hyvä painottaa, että puolet liitoista päättyy eroon, jotta puoliso älyää olla uhrautumatta liiton aikana tavalla, joka voisi jäädä eron tullessa kaivelemaan. Harva vain tekee näin, koska toki itselle halutaan saada ne avioliiton edut, niin kauan kuin itse jäädään saamapuolelle. Sitten vain kätevästi eroamaan kiviriipaksi muuttuneesta siipasta, jonka seksuaalinen käyttöarvokin on pahasti romahtanut, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ja kuluttamaan liiton aikana kyseisen kiviriipan avulla ansaittua omaisuutta jonkun nuoremman ja hehkeämmän kanssa.

Uskon kyllä, ettei tällaista kukaan naimisiin mennessään suunnittele, mutta aika monille se kuitenkin alkaa myöhemmin näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona kun elämä on heitellyt jonkin aikaa. Siksi avioliitossa on se mekanismi, että sen aikana tienatut rahat ovat eron tullessa yhteisiä. Se toimii sentään jonkinlaisena pelotteena ikäkriisiään potevalle uraihmiselle olla laittamatta liittoaan paskaksi, vaikka itse onkin se "better off" -osapuoli, kun taas toinen on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen.

 

Katopa tää on hyvin yksinkertainen asia: suurin osa ihmisistä menee naimisiin hyvillä aikeilla. Elämä ei kuitenkaan mene aina niin kuin toivoo: ihmiset muuttuvat (ja samalla voi rakkauskin kadota), ihmiset sairastuvat mielenterveysongelmiin, ihmisille tulee päihdeongelmia... Tämä on hyvä tiedostaa myös etukäteen ja siksi tehdään avioehtosopimuksia, vaikka olisi kuinka tarkoitus vanheta yhdessä. Kyllä sen jokainen tajuaa että riskit ovat olemassa ja voi syyttää vain itseään jos käy köpelösti.

Eipä ainakaan aloittajan kuvaama nainen näemmä tajunnut. Enkä tajua itsekään, että jos kanssani sovitaan jotain ja teen isoja ratkaisuja elämässäni sen sopimuksen pohjalta, minkä jälkeen toista ei enää nappaakaan pitää kiinni omasta osuudestaan, että minun pitäisi ajatella tämän olevan oma vikani. En todellakaan ajattelisi.

Jos joku on niin typerä, että menee solmimaan loppuelämänsä ajan voimassaolevan sopimuksen eikä ota huomioon sitä, että mieli voi muuttua, niin hän on se osapuoli jonka tulee kärsiä seuraukset nahoissaan. Ei sen, joka on uhrannut itsensä siksi että haluaa luottaa toisenkin olevan tosissaan.

Ja nyt en tarkoita poikkeustapauksia kuten vaikeaa skitsofreniaa tai muita ääritilanteita. Suurin osa eroaa ihan vain siksi, että ei nyt juuri sillä hetkellä olekaan riittävän mukavaa kun itsekin pitäisi jotain tehdä oman suhteen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

...ja lisäksi avioehtoa tehdessä sanotaan, että eihän sillä mitään merkitystä ole kun emme kuitenkaan aio erota, ja puolison pitää se allekirjoittaa muka ihan vain todistaakseen, ettei ole toisen rahojen vuoksi menossa naimisiin. Tätä sanotaan petokseksi. Jos itse toimisin noin ja sitten kuitenkin haluaisin erota, katsoisin että en pitänyt omaa puoltani sopimuksesta ja repisin avioehdon ennen eroilmoitusta.

Murtautuisit maistraattiin repimään sen?

Avioehto ei ole mikään nollasopimus, sen voi muokata sen mukaan, mikä tarve on. Sen voi myös ehdä määräajaksi tai portaittain kumoutuvaksi.

Fiksu tekee avioehdon ja laittaa avioliiton aikana hankitut asiat molempien nimiin. Se on kaikille reilua, mutta ihmiset ei viitsi ottaa selvää näistäkään asioista, pääasia et saa kalliit uudet sohvat ja käsilaukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Paras oppi, jonka äitini antoi minulle on se, että naisella tulee olla ammatti ja oma toimeentulo.

Tiedän myös vastaavanlaisen tapauksen, jossa 30:n aviovuoden jälkeen kotirouva sai lähdöt. Ei säästöjä, ei tuloja, ei kertynyttä eläkettä, ei asuntoa, ei mitään. Vaikka tämä rouva oli mielestäni hieman ärsyttävä, esitti aina jotain luksusrouvaa, niin kyllä säälittää nyt.

Tiedän vastaavan tapauksen, mutta tarinan vain vaimon puolelta, että vaikea kommentoida, kun mies ei ole kertonut omaa kantaansa. Se tietty on vikanan, että naisella ei ole ammattia ja hoitanut lapsia melkein eläkeikään asti, jotenvaikka olisi ollut se ammatti, niin ei voi mennä töihin kokemuksen puutteen vuoksi.

Voi tyhmää rouvaa. En ole ollut kitina "kuin" puolet tuosta ajasta (ja korkeakoulutus ja työkokemusta löytyy), niin olen huolehtinut (ja mieheni myös!) siitä etyä kaikki omaisuutemme on puoliksi nimissäni.

^ kotona

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.

Päättyy toki, mutta se ei muuta sitä että sopimus tehdään koko elämän ajaksi, ja sitä seuraavat päätökset tehdään siltä pohjalta mitä on sovittu. Avioehtoon ei pidä missään nimessä suostua, jos aikoo tehdä liiton aikana sellaisia ratkaisuja, joita varten avioliitto on olemassa. Esim. siis sopia, että toinen keskittyy tienaamiseen ja toinen lastentekoon ja kodinhoitoon ja tienaajan paidansilitykseen.

Jos taas avioehdon haluaa, ihmettelen miksi edes mennä naimisiin. No, on siinä joitakin juridisia etuja kyllä, joten ehkäpä niiden takia. Mutta silloin on turha syöttää tulevalle puolisolle sontaa ikuisesta rakkaudesta, joka kestää myötä- ja vastoinkäymiset. Sen sijaan kannattaa kertoa juridiikan olevan se syy, miksi haluaa naimisiin. Sitäkin on hyvä painottaa, että puolet liitoista päättyy eroon, jotta puoliso älyää olla uhrautumatta liiton aikana tavalla, joka voisi jäädä eron tullessa kaivelemaan. Harva vain tekee näin, koska toki itselle halutaan saada ne avioliiton edut, niin kauan kuin itse jäädään saamapuolelle. Sitten vain kätevästi eroamaan kiviriipaksi muuttuneesta siipasta, jonka seksuaalinen käyttöarvokin on pahasti romahtanut, kun lapsetkaan eivät enää tarvitse ympärivuorokautista hoivaa, ja kuluttamaan liiton aikana kyseisen kiviriipan avulla ansaittua omaisuutta jonkun nuoremman ja hehkeämmän kanssa.

Uskon kyllä, ettei tällaista kukaan naimisiin mennessään suunnittele, mutta aika monille se kuitenkin alkaa myöhemmin näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona kun elämä on heitellyt jonkin aikaa. Siksi avioliitossa on se mekanismi, että sen aikana tienatut rahat ovat eron tullessa yhteisiä. Se toimii sentään jonkinlaisena pelotteena ikäkriisiään potevalle uraihmiselle olla laittamatta liittoaan paskaksi, vaikka itse onkin se "better off" -osapuoli, kun taas toinen on uhrannut itsensä ikuiseen liittoon uskoen.

Aika kauhea ajatus tuo itsensä uhraaminen. Kenenkään ei tulisi laittaa liitossaan asemaan jossa kokee uhranneensa itsensä. Onko toinen ikuisessa kiitollisuudenvelassa tapahtui mitä tahansa? Ihmiset muuttuvat, elämä heittää. Jos todellakin jää kotiäidiksi vuosikymmeniksi uhrautumisajatuksella ei varmasti voi kovin tyytyväinen elämäänsä olla. Ja miten niiden lasten ja puolison pitäisi tuohon marttyyriäitiin suhtautua, kumartaa aina ohikulkiessa? Ei ole tervettä. Paljon terveempi linja jkos molemmat vanhemmat ovat tyytyväisiä omaan elämäänsä ja mahdollisuuksiinsa toteuttaa itseään joko töissä tai niiden ulkopuolella. Muutoksia tulee elämässä, live with it!

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisen kanssa avioliitossa: Kaikki yhteista, talot, tavarat, autot, pankkitilit ja sijoitukset. Joka ikisessa on molempien nimet, mistaan ei tarvitse riidella. Tama on sita todellista tasa-arvoa josta Suomessa voi vain unelmoida.

Ei käy Suomeen. Halu itsenäisyyteen on kova. En ikinä haluaisi puolisoni kanssa yhteistä pankkitiliä. Mulla on omat rahat, hänellä omansa, niistä sitten sovitusti hoidetaan yhteiset asiat. Samoin suvun mökki on vain minun nimissä, erotessa siitä ei tarvitse riidellä (sisarusten kanssa yhteisomistuksessa). Ja jos tuo unelmien maa on esim. USA, niin missä muualla riidellään yhtä paljon avioeroissa?