Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Ei tuo aina niin yksinkertaista ole. Veljeni on erittäin hyväpalkkainen ja rouvansa kotona vastoin veljen tahtoa. Heillä on avioehto. Lapsia yksi ja sekin jo alakoulussa. Tämä vaimon työnvieroksunta on ollut kivi koko 20 vuotisen parisuhteen ajan ja veli on meinannut jättää vaimonsa monesti tuon asian takia, koska se on oikeasti hänelle punainen vaate. Kaikkea on tarjottu jopa uudelleenkoulutuksesta lähtien. Nyt on lapsi ja veli ei halua rikkoa perhettä, mutta koko ajan stressaa tuosta. Kaikki kotityöt on aina tehty puoliksi, vaimo nauttii hyvästä elintasosta rouvana kotona jne. Eli ei noi rouvat aina ole antautuneet kotiin miehen halusta vaan sinne on jääty väkisin toiselle elätiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi hän suostui tuollaiseen avioehtoon? Tyhmyydestä sakotetaan.

Avioehto tehdään usein naimisiin mennessä, jolloin lapset ja lastenkasvatus ovat pitkällä edessäpäin. Vanhuus on kaukainen asia eikä kotitöiden aikaavievyys ole vielä valjennut, kun ei nuorenparin taloudessa niitä niin paljon ole.

Ihan helposti voi tuntua sillon, että avioehto on ihan reilu. Ja sitäpaitsi eihän me erota kun ollaan niin rakastuneita...

Myöhemmin mies voi jopa itse ehdottaa, että jää vaan kotiin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen nimenomaan hyväksikäyttää miehiä tässä. Toki mieskin voi yrittää jättää naisen puillepaljaille, mutta ei tässä voi naisten tahroja valkopestä mitenkään. On röyhkeää kun nainen vaatii esim. puolet jostain valtavasta omaisuudesta, joka ei millään järkiperusteella kuulu hänellä. Rikkaus ei ole mikään ihmisoikeus, vaan jokaisen pitäisi itse tehdä töitä sen eteen.

Jos nainen on kotiäiti, niin puolet avioliiton aikaisista varoista kuuluu sille naiselle, nainen on silloin osallistunut omalla panoksellaan siihen omaisuuden kartuttamiseen.

Ja sen takia fiksut naiset laittavatkin puolet omaisuudesta omiin nimiinsä, jo sen avioliiton aikana....

Jos tämä on esim. sulle ongelma, niin olet vapaa palkkaamaan sijaissynnyttäjän, taloudenhoitajan ja ainakin kolme lastenhoitajaa, jotka tekevät vuoroissa työnsä. 

Itse en naisena kyllä voisi ottaa ja vaatia miehen omaisuudesta osaa itselleni, enhän ole sitä tienannutkaan ja avioliiton ajanhan hän elättikin minua.

Miksikä sellaisia naisia nimitetäänkään, jotka ottavat rahaa palveluistaan......

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen nimenomaan hyväksikäyttää miehiä tässä. Toki mieskin voi yrittää jättää naisen puillepaljaille, mutta ei tässä voi naisten tahroja valkopestä mitenkään. On röyhkeää kun nainen vaatii esim. puolet jostain valtavasta omaisuudesta, joka ei millään järkiperusteella kuulu hänellä. Rikkaus ei ole mikään ihmisoikeus, vaan jokaisen pitäisi itse tehdä töitä sen eteen.

Jos nainen on kotiäiti, niin puolet avioliiton aikaisista varoista kuuluu sille naiselle, nainen on silloin osallistunut omalla panoksellaan siihen omaisuuden kartuttamiseen.

Ja sen takia fiksut naiset laittavatkin puolet omaisuudesta omiin nimiinsä, jo sen avioliiton aikana....

Jos tämä on esim. sulle ongelma, niin olet vapaa palkkaamaan sijaissynnyttäjän, taloudenhoitajan ja ainakin kolme lastenhoitajaa, jotka tekevät vuoroissa työnsä. 

Kyse onkin siitä, kuuluuko naiselle puolet? Ei kuulu, ei yhtään millään perusteella. Pieni kompensaatio on ihan kohtuullista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

Siis jos tavallinen työntekijä ja hankkii vain perusomaisuuden tai jos mies on kykenevä ja hankkii miljoonaomaisuuden niin aina puoliksi?

Silleen kivasti, ihan niin että miehen tulot määrittävät kotieukon työn arvon?

No, onhan niitä eri hintaisia katutyttöjäkin.......

Lähipiirissä vastaava tilanne. Oli hulppea talo, tai no enemmän linnaahan se muistutti. Kolme isoa kerrosta. Iso uima-allasosasto, baaritiskit, kalliit kivilattiat, en edes tiedä mistä materiaalista. Rantasauna löytyi, paljon erilaisia parvekkeita, ruokasaleja ja ties mitä. Puhumattakaan piha-alueista..

Kun ero koitti oli naisella paljon ikää, ei mitään koulutusta. On itse sanonut katuvansa todella paljon opiskelemattomuutta. Varmasti ottaa koville ja tuntuu kyllä pahalta hänen puolestaan. Kys. tilanne tuntuu siltä että "eihän nyt kukaan niin tyhmä voi olla että ei opiskele", mutta kyllä sitä itsekkin on tullut elämän aikana sellaisia virheitä tehtyä että jälkeenpäin miettii kuinka olikaan niin tyhmä. Toisaalta, jos jotain positiivista tästä koittaa löytää niin nainen on saanut olla usean vuosikymmenen elämästään onnellinen ja elää hulppeaa elämää upeissa puitteissa. Sitä eivät kaikki elämänsä aikana koe. Toki toivoisi vaurauden lisääntyvän iän myötä, eikä niin että asutaan ensin linnassa ja sitten about slummissa. Toisaalta onni ei vaadi materiaa, kunhan on mahdollisuus kattaa perustarpeet tuloillaan.

Aika karu kohtalo. On kyllä aika kusipäinen miehen oltava jos tuosta noin vaan vaimo pihalle.

Mutta opettavainen tarina kaikille. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee eteen. Tuo kannattaa jokaisen pitää mielessä, varsinkin näiden jotka suunapäänä ilkkuvat muiden avioeroista.

Ohis, mutta tuli mieleen:

Suomalaiset ystävykset olivat molemmat tahoillaan naimisissa. Toinen asui Suomessa, kävi töissä (ja taisi siinä sivussa hoitaa kodinkin), se toinen asui Keski-Euroopassa. Ja vaikka hänellä oli korkeakoulututkinto kuten ystävälläkin, hän ei käynyt töissä vaan kasvatti neljä lasta ja tuki miehen urakehitystä (olisi kuulema ollut liian rankkaa lasten koulu- ja harrastusjuttujen yms. ohella käydä vielä töissäkin..) Kumpikaan pareista ei tehnyt avioehtoa.

Molemmat ystävät erosivat myöhemmin. Tuo suomalainen pari jakoi omaisuutensa suomalaisen tavan mukaan ja molempien elämä näytti muuttuvan vaatimattomammaksi. Nainen moitti ystäväänsä tyhjän päälle jäämisestä ja siitä, että tämä olisi suunnitellut elämänsä huonosti.  Kuitenkin se kotiäiti ei jäänyt tyhjän päälle, olihan avioliiton aikana omaisuutta kertynyt vaikka kaikki miehen ennen avioliittoa omistama omaisuus ja perintö kuului eron jälkeen vain miehelle. Yllätysyllätys tuo kotiäiti pääsikin osa-aikatöihin sillä Keski-Euroopassa taidetaan suhtautua erilailla kotona vietettyihin vuosiin (enempää töitä nainen ei sanojensa mukaan tarvinnut). Miehen piti lisäksi maksaa naiselle eläkkeenmenetyksestä aiheutuneita korvauksia. Summa oli suuri. Nainen osti itselleen kivan asunnon, jossa elelee tyytyväisenä. Se Suomessa asuva asuu kaksiossaan ja päivittelee vuoroin ystävänsä "sinisilmäisyyttä" ja "ahneutta" (vaikka tuo toinen ei rahastanut miestä mistään perinnöstä tms.).

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä vastaava tilanne. Oli hulppea talo, tai no enemmän linnaahan se muistutti. Kolme isoa kerrosta. Iso uima-allasosasto, baaritiskit, kalliit kivilattiat, en edes tiedä mistä materiaalista. Rantasauna löytyi, paljon erilaisia parvekkeita, ruokasaleja ja ties mitä. Puhumattakaan piha-alueista..

 

Kun ero koitti oli naisella paljon ikää, ei mitään koulutusta. On itse sanonut katuvansa todella paljon opiskelemattomuutta. Varmasti ottaa koville ja tuntuu kyllä pahalta hänen puolestaan. Kys. tilanne tuntuu siltä että "eihän nyt kukaan niin tyhmä voi olla että ei opiskele", mutta kyllä sitä itsekkin on tullut elämän aikana sellaisia virheitä tehtyä että jälkeenpäin miettii kuinka olikaan niin tyhmä. Toisaalta, jos jotain positiivista tästä koittaa löytää niin nainen on saanut olla usean vuosikymmenen elämästään onnellinen ja elää hulppeaa elämää upeissa puitteissa. Sitä eivät kaikki elämänsä aikana koe. Toki toivoisi vaurauden lisääntyvän iän myötä, eikä niin että asutaan ensin linnassa ja sitten about slummissa. Toisaalta onni ei vaadi materiaa, kunhan on mahdollisuus kattaa perustarpeet tuloillaan.

Toki aina kannattaa opiskella, mutta ei se opiskelukaan mitään takaa. Ihan samanlain se mahtava elintaso voi tippua siinä, että olet hyvässä työssä ja sitten oletkin yhtäkkiä työttömänä. Elämä on epävarmaa ja sellaisena siihen kannattaa suhtautua ja nauttia jokaisesta hetkestä joka menee helpolla, koska nurkan takana odottaa aina joku vastamäki.

Vierailija kirjoitti:

Kohtuullistamista hakemaan käräjäoikeuteen! Nainen on tehnyt miehelle ilmaista työtä hoitamalla lapset.

Ja mies on elättänyt vaimoa, jos vaimo on tehnyt ilmaista työtä hoitamalla lapsia, pitäisikö miehen vaatia vuokraa kun nainen on asunut ilmaiseksi? Tuskin se nainen on ilman käyttörahaakaan jäänyt, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissä vastaava tilanne. Oli hulppea talo, tai no enemmän linnaahan se muistutti. Kolme isoa kerrosta. Iso uima-allasosasto, baaritiskit, kalliit kivilattiat, en edes tiedä mistä materiaalista. Rantasauna löytyi, paljon erilaisia parvekkeita, ruokasaleja ja ties mitä. Puhumattakaan piha-alueista..

 

Kun ero koitti oli naisella paljon ikää, ei mitään koulutusta. On itse sanonut katuvansa todella paljon opiskelemattomuutta. Varmasti ottaa koville ja tuntuu kyllä pahalta hänen puolestaan. Kys. tilanne tuntuu siltä että "eihän nyt kukaan niin tyhmä voi olla että ei opiskele", mutta kyllä sitä itsekkin on tullut elämän aikana sellaisia virheitä tehtyä että jälkeenpäin miettii kuinka olikaan niin tyhmä. Toisaalta, jos jotain positiivista tästä koittaa löytää niin nainen on saanut olla usean vuosikymmenen elämästään onnellinen ja elää hulppeaa elämää upeissa puitteissa. Sitä eivät kaikki elämänsä aikana koe. Toki toivoisi vaurauden lisääntyvän iän myötä, eikä niin että asutaan ensin linnassa ja sitten about slummissa. Toisaalta onni ei vaadi materiaa, kunhan on mahdollisuus kattaa perustarpeet tuloillaan.

Niin, en ymmärrä mikä tragedia se on, että nainen on ensin saanut elää luksuselämää ja  sitten putoaa tavikseksi. Mitä sitten? Elämä nyt pilalla kun ei voikaan elää linnassa ja joutuu joskus käymään alennusmyynneissä? Ei kyllä heru sympatiaa täältä. Ei kukaan voi vaatia toista turvaamaan itselleen hurjan elintason, ei jos on joku moraalinen kompassi.

Vierailija kirjoitti:

Aika karu kohtalo. On kyllä aika kusipäinen miehen oltava jos tuosta noin vaan vaimo pihalle.

Mutta opettavainen tarina kaikille. Koskaan ei voi tietää mitä elämässä tulee eteen. Tuo kannattaa jokaisen pitää mielessä, varsinkin näiden jotka suunapäänä ilkkuvat muiden avioeroista.

 Kusipäämies? Huhhuh. Parempi se on erota kuin jäädä epätyydyttävään suhteeseen, mikä se syy ikinä onkin.

Kannattaa muistaa työttömät maisterit, että kyllä teillä on kuitenkin työpaikan tarjolla ollessa ihan tilastollisestikin paremmat mahdollisuudet saada se, kuin 45-vuotiaalla vain peruskoulun käyneellä naisella. Työttömyys on suurinta kouluttamattomilla, seuraavaksi suurinta ammattikoulun käyneillä, ja pienintä korkeakoulun käyneillä (myös paljon parjatuilla humanisteilla). Toki työllisyys on lisääntymään päin ihan joka koulutusasteella, ja sille ei varmastikaan itse henkilökohtaisesti aina mahda mitään, mutta kyllä kouluttautuminen edelleen pienentää työttömyyden riskiä huomattavasti. Itseasiassa tulevaisuudessa todennäköisesti on totaalinen työmarkkinaitsemurha olla kouluttautumatta, kun akateeminen työttömyys lisääntyy (eli työmarkkinoilla on enemmän koulutuksen puolesta pätevämpiä ihmisiä).

Tiedän monia toimitusjohtajia jotka yitysostojen yms takia ovat päätyneet työttömiksi. Paikat on tuulisia ja aika on kehno. Eikö ole vähän turvatonta laskea perheen elantoa vain yhden ihmisen varaan? Avioero ei ole ainut onnettomuus joka voi tulla vastaan elämässä.

Avioehto nyt varmaan ei ole syy rouvan ahdinkoon, vaan se, ettei asioista ole sovittu etukäteen ja rouva ei ole huolehtinut turvastaan.

Eläkettä voi maksaa itselleen vaikka kotona onkin. Tunnen monia jotka niin tekevät. Vaikka avioehto on, voi kodin silti hankkia molempien nimiin. Yleensä niin tehdään.

Jos heittäytyy täysin toisen armoille, eikä huolehti omasta taloudestaan, käy näin.

Tsin tällä rouvalla on lain mukaan oikeus koriin, eli ei mies häntä pysty ulos heittämään. Siinä kohtaa tarina vuotaa. Avioehdon voi myös sovitella, ja sekin tulee tehdä samalla kun sen allekirjoittaa.

Usein mennään kimppaan, tehdään lapsia, jäädään kotiin siinä onnen huumassa, eikä sovita mistään asiasta etukäteen.

Naiset, pitäkää huoli asioistanne, te ette ole lapsia eikä kellään ole elatusvelvollisuutta. Hankkikaa ammatti tai maksattakaa itsellenne eläkettä, tehkää ajoissa ratkaisuja joissa järki puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

 

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

On tätä tutkittu, menestyvillä miehillä on useimmiten vähemmän menestyvä vaimo joka 90÷:sesti hoitaa lapset ja kodin.

 

Mistähän maasta tuo tutkimus on? Ja miltä aikakaudelta? Luulenpa, että tuo prosentti on pienenemässä. Entä sitten ne toisin päin tapaukset? Anne Berner on naimisissa ja hänellä on kolme poikaa. Onko mies hoitanut lapset? JOs on kiva ajatella ettei se mies pystyisi uraa tekemään ilman kotiäitiä niin voihan niin ajatella muttei tuo mikään ikuinen totuus taida olla.

Bernerin rahat ovat peräisin perheyrityksestä, jossa hänen isänsä ja isoisänsä ovat painaneet pitkää päivää ja vaimot ovat takuuvarmasti mahdollistaneet tätä olemalla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen.

Tämähän ei pidä paikkaansa, koska ongelma on juuri siinä, että rakkauden huumassa on uskottu miehen lupauksia, sosiopaattisen hyväksikäyttäjän lupauksia.

Luuletko, että kukaan suostuu siihen, että joku ilmoittaa suoraan ja rehellisesti, että olet kotona 20v, kasvatat lapseni ja huolehdit kodistani, ilmaiseksi, sinulle ei jää aikaa omaan uraan sen takia, ja sitten heitän sinut pihalle, kun olen käyttänyt resurssisi loppuun. 

Sen takia selusta kuuluu turvata mm. laittamalla omaisuus puoliksi jo avioliiton aikana, siitä tässä keskustellaan.

 

Jaa että sosiopaatit asialla :D

Eli miehet jotenkin tietoisesti ottavat naisen vain hoitamaan kodin, jonka jälkeen tietoisesti heittävät mäkeen. Katsopa millaista elämää ja millä motiiveilla ihmiset elävät tuolla oikeassa elämässä.

Ongelma on siinä, että avioliitossa sovitaan, että ollaan yhdessä ikuisesti. Niin kauan kuin sopimus pitää, naisella on aivan erilainen insentiivi uhrata oma elämänsä ja uransa miehen hyväksi. Ja juuri siksi se liitto yleensä solmitaan, että osapuolien ei tarvitsisi enää niin tarkkaan mitata ja punnita kaikkea puoliksi. Kaikki siis hyvin siihen asti, kunnes toinen yksipuolisesti purkaa sopimuksen ennen sopimuskauden päättymistä. Tällaisen tilanteen varalta/ehkäisemiseksi siihen sopimukseen on sisäänrakennettu sopmussakko, jota kuitenkin nykyään yritetään avioehdoilla kiertää.

Jos kerrot avoimesti tulevalle vaimollesi, että tulet ottamaan eron sitten kun ei enää nabostele ja haluat suojata omaisuutesi avioehdolla, vaimo on vapaa tekemään liiton aikana valintojaan niin, että hän varautuu tähän tulevaan tilanteeseen. Mutta yleensä avioliittoon mennään niin, että sen sovitaan olevan ikuinen.

Ymmärrätkö nyt, miksi tuoloin erotilanteessa häviölle jäävälle osapuolelle pitää kompensoida sopimuksen rikkominen?

Puolet liitoista päätyy eroon eikä sitä varmasti suunnitella tai pelätä avioon mennessä.