Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisen kanssa avioliitossa: Kaikki yhteista, talot, tavarat, autot, pankkitilit ja sijoitukset. Joka ikisessa on molempien nimet, mistaan ei tarvitse riidella. Tama on sita todellista tasa-arvoa josta Suomessa voi vain unelmoida.

Samoin mulla. Ja vaikka auto olisi merkitty jommankumman nimiin, se kuuluu erotilanteessa molemmille (siis jos ei ole avioehtoa, ja sellaista ei meillä ole). Ja perheen merkitys on eri kuin Suomessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Vuorotöissä käyvät parit pärjäävät lastensa kanssa, samoin ulkomaan komennuksella olevien sotilaiden ja muiden muualla työssäolevien vaimot ovat hoitaneet lapset ja monet opiskelleetkin taloudellisista ongelmista huolimatta. Vähän on omituista jos hyvin toimeentulevassa perheessä vaimo ei pystyisi saamaan työtä. Ystäväni opiskeli yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja pääsi hyvään työhön. Ihan oli mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Jaa kyllä mä olen ihan yksinhuoltajana opiskellut maisterintutkinnon ja käynyt töissä. Ei kenenkään ole pakko hankkia neljää lasta ja hoitaa heitä kotona kouluikään saakka. Eri asia on sitten mukavuudenhalu. Toki se voi olla kivaa olla Solsidan rouva, mutta asialla on se kääntöpuoli.

Monet haukkuu naista typeräksi kun elänyt miehen lompakolla eikä ole kouluttautunut. Juu nyt on ehkä vähän hankalat oltavat, mutta kuitenkin ihan jees elämää varmaan ollut kun 45-vuotiaaksi saanut olla tekemättä töitä ja nauttinut ylellistä elämää. Olen kade! Nyt elämä muuttui, mutta eiköhän nainen siihen totu ja jaloilleen vielä pääse. Koulun penkillekin voi nykyään tuossa iässä ihan hyvin mennä ja kyllä kouluttamattomanakin töitä löytää.

Mies siism elätti noin 20v ja nainen oletti miehen käyvän koko elämänsä töissä naiselle maksaen?

Että nainen kotona vaan ja mies töissä?

Varmaan olis kannattanu kysyy mieheltä ennen kun alkoi elätiksi?

Mies varmaan kyllästy maksaa laiskalle akalle, ehkä akka nalkutti ja muuta siihen päälle?

Seksitön liitto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Vuorotöissä käyvät parit pärjäävät lastensa kanssa, samoin ulkomaan komennuksella olevien sotilaiden ja muiden muualla työssäolevien vaimot ovat hoitaneet lapset ja monet opiskelleetkin taloudellisista ongelmista huolimatta. Vähän on omituista jos hyvin toimeentulevassa perheessä vaimo ei pystyisi saamaan työtä. Ystäväni opiskeli yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja pääsi hyvään työhön. Ihan oli mahdollista.

Joo, ja jotkut selviytyvät tilanteesta, jossa koko perhe on tapettu sodassa, ne on joukkoraiskattu, se on mahdollista.

Mistä vaan voi sanoa, että kyllä on mahdollista jne.

Se ei ole ideana tässä, onko joku asia mahdollista, vai ei. Joku varmasti selviytyy seisomalla päällään ja samalla tiskaamalla käsin loppuelämänsä, mutta entä sitten?

Jos perheellä on tietty elintaso, niin sun mielestä se mies nauttii siitä, mutta nainen ajaa itsensä loppuun, koska se on mahdollista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Vuorotöissä käyvät parit pärjäävät lastensa kanssa, samoin ulkomaan komennuksella olevien sotilaiden ja muiden muualla työssäolevien vaimot ovat hoitaneet lapset ja monet opiskelleetkin taloudellisista ongelmista huolimatta. Vähän on omituista jos hyvin toimeentulevassa perheessä vaimo ei pystyisi saamaan työtä. Ystäväni opiskeli yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja pääsi hyvään työhön. Ihan oli mahdollista.

Joo, ja jotkut selviytyvät tilanteesta, jossa koko perhe on tapettu sodassa, ne on joukkoraiskattu, se on mahdollista.

Mistä vaan voi sanoa, että kyllä on mahdollista jne.

Se ei ole ideana tässä, onko joku asia mahdollista, vai ei. Joku varmasti selviytyy seisomalla päällään ja samalla tiskaamalla käsin loppuelämänsä, mutta entä sitten?

Jos perheellä on tietty elintaso, niin sun mielestä se mies nauttii siitä, mutta nainen ajaa itsensä loppuun, koska se on mahdollista?

EI vaan tuo rahan vuoksi opiskelut ym. olisi helpompaa varakkaassa perheessä, voi palkata hetkellistä lastenhoitoapua jne. Musta on vaan todella kummallista selittää nuorelle tytölle joka haluaa sekä yön että perheen ettei sitten kannata katsella hyvin toimeentulevaa, urasuuntautunutta  miestä koska silloin joutuu vastaamaan paljon enemmän lastenhoidosta ja kotitöistä. Kuitenkin tilastojen mukaan koulutettujen joukossa miehet osallistuvat enemmän kotitöihin ja lastenhoitoon. Jokaisella se oma elämä mutta ei yleistetä liikaa. Ja jos on tietty elintaso joka perustuu vain toisen palkkaan eikö se suurin huoli ole, että tuo rankasti töitä tekevä ajaa itsensä loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Sitten tuo ulkoistetaan.

Käyttäjä14 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.

Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.

Sitten tuo ulkoistetaan.

Johan tässäkin ketjussa on kerrottu miten siinä käy.

Tuollaiset lapset ei näe vanhempiaan yhdessä melkein ikinä.

Kaikki ei ole valmiita siihen, ja sen takia ulkoistaminen ei ole kaikille vaihtoehto.

Tuli mieleeni, suunnitteliko nainen koskaan menevänsä opiskelemaan ammatin ja hakeutuvansa työelämään. On nimittäin miehiä, jotka eivät päästä vaimoaan opiskelemaan ja töihin, vaan haluavat pitää sen kouluttamattoman kotiorjan niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja vaihtaa sitten nuorempaan, kun entisellä ilmestyy ryppyjä. Entä mitä mies mahdollisesti lupasi naiselle, kun laaditutti noin julman avioehdon, jossa nainen jää lehdellä soittelemaan, vai lupasiko mitään? Vai oliko nainen niin rakkauden sokaisema, että suostui mihin ehtoihin tahansa, kunhan sai tuon himoitun miehen? Oliko miehen omaisuus muuten perittyä suvun omaisuutta, jonka suku halusi pitää jakamattomana suvun omaisuutena edelleen? Eli oliko kyseessä, kuten epäilen, rikas nuori ns. vanhan suvun jälkeläinen ja köyhä tyttöparka?  

No onko tämä oikeasti maailman kamalin juttu? Avioero yli 20 vuoden jälkeen, eron jälkeen toimeentulo-ongelmia ja elämän uudelleenjärjestelyä. Aika tuttua juttua monille. Tuo luokkaretki alaspäinkö tässä niin kiinnostaa? Vai onko lukijat pääasiassa kotiäitejä joihin tragedia kolahtaa - voisiko sattua minullekin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä perusteella tämä loinen olisi ansainnut senttiäkään miehen rahoista, jos on yli 20v loisinut jo miehen lompakolla hulppeissa puitteissa?

Ei latin latia, onneksi mies on ollut kaukaa viisas.

 

Alapeukuista päätellen palsta on täynnä lompakkoloisia.

Lompakkoloisia. Noin puhuu ihminen, joka ei ole saanut tarpeeksi rikasta kumppania, ja sekös hiertää. Minä en kyllä katsoisi minuuttiakaan ihmistä, joka haluisi jaotella rahat sentilleen kummankin omiksi.

Vai olisiko sinusta sellainen suhde tasapainoinen, jossa hyvin tienaava mies kuluttaisi kaikki rahat yksin itseensä ja pienituloinen vaimo kituuttaisi kotiäitinä? Toiselle hienointa ravintolaruokaa ja toiselle kalapuikkoja ketsupilla...

Karma hoitaa. Ei kannata loisia kenenkään lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo aina niin yksinkertaista ole. Veljeni on erittäin hyväpalkkainen ja rouvansa kotona vastoin veljen tahtoa. Heillä on avioehto. Lapsia yksi ja sekin jo alakoulussa. Tämä vaimon työnvieroksunta on ollut kivi koko 20 vuotisen parisuhteen ajan ja veli on meinannut jättää vaimonsa monesti tuon asian takia, koska se on oikeasti hänelle punainen vaate. Kaikkea on tarjottu jopa uudelleenkoulutuksesta lähtien. Nyt on lapsi ja veli ei halua rikkoa perhettä, mutta koko ajan stressaa tuosta. Kaikki kotityöt on aina tehty puoliksi, vaimo nauttii hyvästä elintasosta rouvana kotona jne. Eli ei noi rouvat aina ole antautuneet kotiin miehen halusta vaan sinne on jääty väkisin toiselle elätiksi.

Miksi veljesi antaa vaimolleen rahaa "hyvästä elintasosta nauttimiseen", jos vaimo on noin epäoikeudenmukainen häntä kohtaan? Jätätkö nyt kuitenkin jotain kertomatta? Veljesi rahojahan ne ovat ja toki aviopuolisolla on elatusvelvollisuus, mutta ei velvollisuutta tarjota hulppeaa elintasoa.

Mun suvussa oli samanlainen tapaus. Vaimo kotona yli kymmenen vuotta lasten takia, viimeiset vuodet mies jo suoraan vihjaili töiden etsimisestä. Rahaa oli, kotona kävi siivooja. Onneksi nainen huomasi tarpeettomuutensa kotona kun teinitkin alkoivat huomautella oman ajan tarpeesta ja meni töihin. Kehno aika hakeutua takaisin mutta onnistu kun laski tasoa työpaikan suhteen (korkeasti koulutettu, hyvässä asemassa ennen lapsia, nyt pikkuhiljaa nousee urallaan uudestaan).

Nainen hoitanut koko elämän lapsia joten mies joutuu antamaan avioerossa rahhaa avioehdosta huolimatta mikäli olivat naimisissa. 

Meillä tilanne on sellainen, että minä olen korkeasti koulutettu ja haluan edetä töissäni mahdollisimman pitkälle. Mies taas on matalammin koulutettu ja vähemmän tienaava perusduunaritöissä. Mies haaveilee koti-isyydestä, ja minusta se olisi maailman hienoin juttu. Uskon, että voin panostaa töihin aivan eri tavalla, jos mies hoitaa lapset ja kodin, niin että minun ei tarvitse töiden jälkeen heti ensimmäisenä lähteä kauppaan ja laittaa ruokaa ja siivota yms., lastenhoidosta puhumattakaan. Koska tilanne on molempien valitsema ja molemmille edullinen, ei tulisi mieleenkään pistää miestä makaronikuurille samalla, kun itse käyn ravintoloissa. Talo ostetaan molempien nimiin riippumatta siitä, kumman rahoilla lyhennys milloinkin maksetaan. Jos minä elätän miestä, kun hän hoitaa lapsia ja kotia, ei kyse ole mistään loisimisesta, vaan molempia hyödyttävästä sopimuksesta. Niinpä minä annan rahaa vastineeksi miehen työpanoksesta kotona. Tarkemmat yksityiskohdat esim. eläkkeen tai muiden vastaavien suhteen pitää katsoa sitten, kun asia alkaa olla ajankohtaisempi. Joka tapauksessa koen, että on vain ja ainoastaan kohtuullista, että kummankin työpanos arvioidaan samanarvoiseksi. Itse en kestäisi yhtään kotiäitiyttä, joten olen todella onnellinen, kun olen löytänyt tällaisen miehen.

Ei kait se ilmaista oo ollut jos mies on kaiken maksanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

 

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.

Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.

Kyllä laasten kanssa voi luoda uraa. Itse hoidin lapset (2) 3-vuotiaiksi ilman kotihoidontukia yms. Mies kävi töissä koko ajan ja olin itse sen 6 vuotta kotona, siinä sivussa tein kaks tutkintoa ja lapset ovat nyt lähes keski-ikäisiä, ihan tasapainloisia perheellisiä akateemisen uran omaavia ihmisä. eivät ole vanhempien urista tai niiden puutteesta kärsineet.

Meillä kyllä on aina kaikki ollut molempien nimissä ja yhteistä, ja kohta olemme 47 v olleet yhdessä.

Nykyään ihmisten vaan pitäisi saada kaikki heti vaivaa näkemättä.

t. mummeli välillä nälkääkin nähnyt.

Itseasiassa ongelma ei todellisuudessa ole siinä, että joku jättää opiskelematta ja työskentelemättä lasten takia vaan siinä että työelämämme on ikärasistinen, lokeroiva ja ylenkatsova. Todellisuudessa mikään ei estä ihmistä aloittamasta uudelta pöydältä vaikka 60 ikäisenä (opiskelut ja uusi työ) paitsi asenteet. Ja siinä kun muslimimiehillä on asenteet naisen paikan suhteet, teillä kaikilla on suomalainen (ehkä koko maailmalla?) asenne ikääntyvää väestöä kohtaan työmarkkinoilla. On ihan järkyttävää että näitä asenteita ei tunnisteta ja kuvitellaan asuvan vapaassa maailmassa vaikka todellisuudessa yhteiskunta sanelee sen lineaarin missä kohtaa mikin asia täytyy tehdä. Ja sen sijaan, että asialle tehtäisi jotakin, kasvatettaisi avarakatseisuutta, kaikenmaailman av-asiantuntijat täällä kulistavat että olisi pitänyt kouluttautua, olis pitänyt ottaa/olla ottamatta avioehtoa, nyt se on myöhäistä, tajuamatta että se asenne lähtee heistä itsestä. Jos me kaikki olisimme sitä mieltä, että kouluttautua voi milloin vain ja työ ei ole kiinni iästä, tämäkään aloitus ei olisi niin kauhisteltu.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ongelma ei todellisuudessa ole siinä, että joku jättää opiskelematta ja työskentelemättä lasten takia vaan siinä että työelämämme on ikärasistinen, lokeroiva ja ylenkatsova. Todellisuudessa mikään ei estä ihmistä aloittamasta uudelta pöydältä vaikka 60 ikäisenä (opiskelut ja uusi työ) paitsi asenteet. Ja siinä kun muslimimiehillä on asenteet naisen paikan suhteet, teillä kaikilla on suomalainen (ehkä koko maailmalla?) asenne ikääntyvää väestöä kohtaan työmarkkinoilla. On ihan järkyttävää että näitä asenteita ei tunnisteta ja kuvitellaan asuvan vapaassa maailmassa vaikka todellisuudessa yhteiskunta sanelee sen lineaarin missä kohtaa mikin asia täytyy tehdä. Ja sen sijaan, että asialle tehtäisi jotakin, kasvatettaisi avarakatseisuutta, kaikenmaailman av-asiantuntijat täällä kulistavat että olisi pitänyt kouluttautua, olis pitänyt ottaa/olla ottamatta avioehtoa, nyt se on myöhäistä, tajuamatta että se asenne lähtee heistä itsestä. Jos me kaikki olisimme sitä mieltä, että kouluttautua voi milloin vain ja työ ei ole kiinni iästä, tämäkään aloitus ei olisi niin kauhisteltu.

Ihan totta! Tunnen monia hyvin myöhään ammattia vaihtaneita, mm. hammasläkkäri joka kyllästyi tuijottamaan suita... Eniten varmaan omasta asenteesta kiinni. Ja kannattaisi myös miettiä miksi kotona on, 20 vuotta kotona ei ole kotiäiti vaan edustusvaimo, lapset tarvitsevat äitiä kotona jonkun 10 vuotta?