Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oho. Tuttava putosi todella korkealta.
26.11.2015 |
Tuttava meni nuorena naimisiin ja jäi melkein heti kotirouvaksi. Sai kolme lasta ja oli yli 20 vuotta kotona. Kun viimeinen lapsi oli muuttamassa kotoa, mies laittoi rouvan pihalle.
Heillä oli avioehto. Kiva juttu. Tuttavalla oli siis avioliiton aikana 300-neliöinen omakotitalo meren rannalla, hirsihuvila lounaissaaristossa, toinen moinen Lapissa ja kakkoskoti Keski-Euroopassa. Nyt sitten rouva etsii töitä, 45-vuotiaana, kouluttautumattomana. Muuttaa siskonsa perheen luokse, jossa on yksi ylimääräinen huone, kunnes pääsee jaloilleen.
Reilu mies.
Kommentit (239)
Vierailija kirjoitti:
kuulostaa provolta! Nykyaikana on lähes mahdotonta jäädä ilman suoritettua ammattitutkintoa! Sossu ja työkkäri on jo jonkun aikaa PAKOTTANUT hakemaan kouluihin, ja jos ei mene niin karenssit! Sossu alentaa tuet myös!
Joten en usko tätä! MITEN MUKA 20 VUOTTA KÄDET RISTISSÄ ISTUNU 3 LAPSEN TAKIA? ymmärrän pikkulapsiajan, mutt kun nuorin n. 5 ois jo aika mennä töihin!
Ja, miksiei muka rouvalla ole mitään omaa, vaikka suvun kesämökkiä, omia perintöjä? Aivan varmastiki hän tulee myös jotain perimään omilta vanhemmiltaan, kuten usein käy, ja mieskin taitaa olla perinyt kaikki nuo rikkaudet, toisn vain aiemmin.Saa syyttä itseään osin.
No ei ne sossut ja työkkärit mitään kotirouvia käy kotoa painostamassa koulutuksiin. Ja tässä uutispommi: kaikki ihmiset eivät saa perintöä, koska monilla ne vanhemmat eivät omista kuin huonekalut ja henkilökohtaiset tavarat. Pienet eläkkeet kuluvat vuokraan ja ruokaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edustusvaimuuskin on valinta. Tapa elää, tehdä asioita toisin. Mitäs me ollaan sitä moittimaan. Jos mietitään, että yhteiskunnan ja yksilön elämäntapahtumat eivät olisi kuin määrätyt kuin nyt, mitä te tekisitte?
Fakta on että nainen voi saada lapsia vain tiettynä elämänsä kolmanneksena, Eli siitä ei voi livetä. Kyllä minäkin nuorena ja elinvoimaisena mieluiten olisin kotiäiti, pukisin yhä kauniin kroppani kauniisiin kalliisiin vaatteisiin ja pyörisin kirjastoissa, kahvilassa ja tuttuja tapaillen. On sitä mielenkiintoa tehdä asioita. Ja kun vanhenee, mieli rauhottuu ja voi keskittyä opiskeluun ja uraan ihan eri kompetenssilla kuin nuoruuden vilkkauden aikoina. Periaatteessa tämän pitäisi olla mahdollista muttai ei Ole niiden näkymättömien yhteiskuntarakenteiden ja henkisten rajoitusten takia. Tässä yhteisössä jo kolmikymppinen tuntee epäonnistuneensa jos on vasta nyt saanut vakituisen työn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.
Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.
Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.
Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.
Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta.
Me ollaan miehen kanssa molemmat töissä ja hoidettaan lapset ja koti yhdessä. Miehellä on ns. Nousujohteinen ura, jota tämä perhe elämä todellakin syö. Itse olen vuorotyötä tekevä hoitsu. Voisi miehellä olla mukavampi lähteä töihin ilman lasten aamuitkua, hampaanpesua, pukemista ja hoitoon vientiä. Samoin itsellä. Miehen työssä myös tulee usein viestiä, että nyt olisi hyvä tehdä ylitöitä. No ei niitä vaan tehdä, kun rouva on iltavuorossa ja lapset on haettava ennen klo.17.00.
Mä en usko aloitukseen. Omat vanhempani erosivat 10 avioliittovuoden jälkeen. Heillä oli avioehto, koska tuloero oli mittava. Äitini sai kuitenkin tästä huolimatta tuntuvan "erorahan", sekä tietenkin hyvät elarit päälle.
Kun minä menin mieheni kanssa naimisiin olisin halunnut avioehdon, mutta mieheni mielestä se olisi ollut todella epäromanttista. Noh, avioehtoa ei tehty. Nyt DI- puolisoni tienaa nelinkertaisesti sen mitä minä (humanisti) ja maksaa esimerkiksi asumisemme. Kieltämättä nyt olen iloinen, ettei avioehtoa ole, vaikka toisaalta olen niin ylpeä luonne, että mahdollisen eron hetkellä tuskin veisin puolta omaisuutta.
Käyttäjä342 kirjoitti:
Tuttavalla meni näin: naimisiin uraa tekevän miehen kanssa. 3 lasta ja kiirettä piti siinä tietysti. Mies teki siis järjettömän paljon töitä ja tienasi varmaan jotain ziljoonia.
Sitten miehelle tuli työtarjous toisella puolella maapalloa. Perhe mukaan ja sinne. Vuosien kuluttua tultiin siihen, että lapset halusivat käydä koulua suomessa ja sovittiin että vaimo ja lapset asettuu tänne keskittymään koulunkäyntiin, Talo hankittiin ja vaimon elämä lasten kanssa jatkui
Kunnes mies ilmoitti jostain shanghaista (paikka keksitty), että eroaa ja uusi vaimo on jo löytynyt.
Lapset olikin jo nuorimmainenkin jo lukiossa. Omaisuutta siinä jaettiin ja lapsille kyllä jaettiin ja kuukausirahaa turvattiin.
Vaimo on n. 45-v-. Ei mitään koulutusta ylioppilaslakin lisäksi. Asuu vuokralla , lapset opiskelemassa, hakee töitä mutta ei löydy. Työttömyyskorvaus on kelan minimi työmarkkinatuki.
Vaatekaappi on täynnä laadukkaita pellavajakkuja ja housuja, hyviä kenkiä ja käsilaukkuja, aurinkolasit Guccin. Että kyllä vielä ihan hyvältä näyttää. Muuten en tiedä.
Hänellä on suuria vaikeuksia niinsanotusti pysyä nöyränä ja rauhallisena kun hän asioi työkkärissä. Johonkin se turhautuminen pitää varmaan purkaa. Mutta hän ei suostu tajuamaan niitä sääntöjä ja erilaisia rajoituksia mitä sieltä(kin) määräätään, Ei varmaan, kun ei ole koko aikusena elämänään tarvinnut vähääkään miettiä sellaisia. Kunhan ajeli sillä panssariauton kokoisella maasturillaan ruokakauppaan ja osti mitä halusi.
Mistä tuollaisessa tilanteessa voi aloittaa alusta? Niinkuin työelämän kannalta? Miesrintamalla tarjolla lähinnä onnenonkijoita, jotka ensin haistelee että tässä on rahaa, ja jotka myös suureksi kauhukseen huomaavat, että rahaa ei ole enää.
Hyvin kirjoitit.
Näitä naiskohtaloita on muuten yllättävän paljon ja yleistymään päin nyt kun sosiaaliset statukset heilahtaa äkkiarvaamatta yhdellä sun toisella järkyttävän epävarman maamme/globaalin talouden myötä. Lukaaleja ulosmitataan ja myydään pilkkahinnalla, eikä sittenkään oikein mene kaupaksi.
Etuoikeutettua ja taloudellisesti turvattua elämää viettäneiden pudotus on tuskaista työmarkkinatuelle vuokrayksiöön. Yhtäkkiä ei olekaan varaa pitää entistä elintasoaan yllä, mihin on tottunut. Merkkiliikkeet vaihtuvat kirppiksiin. Gourmetlounaat punalappuisiin tarjousruokiin - Hurstin ruokajonossa alkaa jo nyt näkyä näitä hyvinpukeutuneita hiljaisia naisia.Talouden heilahtelut tai eroamiset taas ei tee kylmää ei kuumaa niille naisille , jotka eivät muutoinkaan ole olleet kiinnostuneita rakentamaan koko elämäänsä materialle ja toisen kiintymyksen varaan.
Se lienee hyvinkin ratkaisevaa selviytymisen/henkilökohtaisen onnen kannalta, miten on oppinut tarkastelemaan maailmaa ja omaa arvoaan suhteessa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissä vastaava tilanne. Oli hulppea talo, tai no enemmän linnaahan se muistutti. Kolme isoa kerrosta. Iso uima-allasosasto, baaritiskit, kalliit kivilattiat, en edes tiedä mistä materiaalista. Rantasauna löytyi, paljon erilaisia parvekkeita, ruokasaleja ja ties mitä. Puhumattakaan piha-alueista..
Kun ero koitti oli naisella paljon ikää, ei mitään koulutusta. On itse sanonut katuvansa todella paljon opiskelemattomuutta. Varmasti ottaa koville ja tuntuu kyllä pahalta hänen puolestaan. Kys. tilanne tuntuu siltä että "eihän nyt kukaan niin tyhmä voi olla että ei opiskele", mutta kyllä sitä itsekkin on tullut elämän aikana sellaisia virheitä tehtyä että jälkeenpäin miettii kuinka olikaan niin tyhmä. Toisaalta, jos jotain positiivista tästä koittaa löytää niin nainen on saanut olla usean vuosikymmenen elämästään onnellinen ja elää hulppeaa elämää upeissa puitteissa. Sitä eivät kaikki elämänsä aikana koe. Toki toivoisi vaurauden lisääntyvän iän myötä, eikä niin että asutaan ensin linnassa ja sitten about slummissa. Toisaalta onni ei vaadi materiaa, kunhan on mahdollisuus kattaa perustarpeet tuloillaan.
Toki aina kannattaa opiskella, mutta ei se opiskelukaan mitään takaa. Ihan samanlain se mahtava elintaso voi tippua siinä, että olet hyvässä työssä ja sitten oletkin yhtäkkiä työttömänä. Elämä on epävarmaa ja sellaisena siihen kannattaa suhtautua ja nauttia jokaisesta hetkestä joka menee helpolla, koska nurkan takana odottaa aina joku vastamäki.
Valitettavasti se on usein noin , että opiskelet vuosia ja jäljelle jää vain opintolainat joiden kurimuksessa sitten työttömänä kärvistelee, kun työmarkkinoilla on hiljaista kuin aavikolla.
Koottuja kommentteja:
On totta, että nykyään nuoria aikuisia painostetaan aika voimakkaasti suorittamaan tutkinto ja hankkimaan ammatti. Näin ei kuitenkaan ollut yli 20 v sitten. Nykyinenkään systeemi ei tavoita näitä kotiäitejä, koska ainoa "kannustin" on edelleen se, että työttömyyskorvausta ei saa, jos pitäisi opiskella. Kotirouvan roolin valinnut on yleensä nuorena pitkään erilaisilla perhevapailla, ei suinkaan työttömänä. Työttömäksi hän saattaa ilmoittautua, kun nuorin lapsi täyttää 3v, mutta ymmärtääkseni moni ei ilmoittaudu. Siinähän voisi joutua töihin ja se ei ehillä ole tarkoituksena. Kaikki eivät elä tukien varassa!
Esimerkki oli luultavasti nyt provo, koska 20 vuodessa ei kasvata kolmea lasta aikuiseksi asti. Kolmen lapsen ikäero on useimmiten sen verran suuri, että kun esikoinen on 20 v, on kuopus vielä koululainen. Pienten lasten vanhemmille voi tulla yllätyksenä, miten aikaavievää on isompien lasten vanhemmuus. Kyllä kotona saa helposti aikansa kulumaan, jos mies on aina töissä ja lapsia pitää viedä harrastuksiin ym.
Suomessa ajatellaan helposti, että meillä naisen asema on todella hyvä, kun on tapana hankkia ammatti ja omat tulot, vaikka olisi lapsia ja perhe. Tavallaan onkin. Silti on sanottava, että kahden teini-ikäisen lapsen korkeakoulutettuina ja hyvätuloisinakin vanhempina olemme aivan poikki. Takana on kohta 15 v ristitulta, jossa iltapalaverit osuvat kaupassakäynnin ja ruoanlaiton tielle, mokkapalat ovat jääneet leipomatta ja jonkun pitäisi ehtiä ostaa lapsille talvikengät. Futistreeneistä ollaan myöhässä ja asiakas soittelee, kun istumme hammaslääkärin odotusaulassa. Lapsi pyytää apua matematiikan tehtäviin, mutta skypekokousta pukkaa... Ja tätä elämäntyyliä on jäljellä vielä ainakin viisi vuotta.
Eläkettä on kertynyt molemmille vanhemmille suht tasapuolisesti, reilu tonni per nenä. Ei siis auta hellittää. Jos nyt pitäisi taukoa, ei työelämä enää ottaisi viisikymppistä vastaan.
On kyllä tullut mieleen muutaman kerran, että jossain toisessa maassa voisin tehdä osa-aikatyötä tai olisin ehkä kokonaan kotona. Vaikka pidän työstäni, tunnistan kyllä ajatuksessa nykyään hyviäkin puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.
Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.
Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.
No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.
Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.
Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.
Kyllä laasten kanssa voi luoda uraa. Itse hoidin lapset (2) 3-vuotiaiksi ilman kotihoidontukia yms. Mies kävi töissä koko ajan ja olin itse sen 6 vuotta kotona, siinä sivussa tein kaks tutkintoa ja lapset ovat nyt lähes keski-ikäisiä, ihan tasapainloisia perheellisiä akateemisen uran omaavia ihmisä. eivät ole vanhempien urista tai niiden puutteesta kärsineet.
Meillä kyllä on aina kaikki ollut molempien nimissä ja yhteistä, ja kohta olemme 47 v olleet yhdessä.
Nykyään ihmisten vaan pitäisi saada kaikki heti vaivaa näkemättä.
t. mummeli välillä nälkääkin nähnyt.
Tähän tapaukseen liittymättä: Mistä sen voi sanoa, onko lapsi tasapainoinen. Monikin ns. tasapainoinen kipuilee masennuksen tai esim. hylätyksitulemisen tai arkuuden kanssa, ja usein ongelmat voivat puhjeta vasta esim. viisikymppisinäkin tai oman vanhemmuuden myötä. Akateemisen tutkinnon suorittanut ei kerro yhtään mitään henkilön sielunelämästä. kouluttamaton kotiäiti tai -isä voi olla moninkerroin tasapainoisempi, mistä johtuen pystyykin keskittymään lapsiin ja kotiin silloin kun sen hetki on ja osaa kyllä luoda tasapainoisen olemisen ja tekemisen elämäänsä, vaikka ulkopuolisita ei siltä vaikuttaisikaan arvostettavan uran puutteen takia. Arvostettavan uran keskellä voi joku romahtaa totaalisesti kaiken paineen alla, vaikka miten tasapainoiselta olisi yleisen mielipiteen mukaan vaikuttanut. Monilla on salaviinapullokin kaapissa.
Vierailija kirjoitti:
Monet haukkuu naista typeräksi kun elänyt miehen lompakolla eikä ole kouluttautunut. Juu nyt on ehkä vähän hankalat oltavat, mutta kuitenkin ihan jees elämää varmaan ollut kun 45-vuotiaaksi saanut olla tekemättä töitä ja nauttinut ylellistä elämää. Olen kade! Nyt elämä muuttui, mutta eiköhän nainen siihen totu ja jaloilleen vielä pääse. Koulun penkillekin voi nykyään tuossa iässä ihan hyvin mennä ja kyllä kouluttamattomanakin töitä löytää.
Mistä sinä tiedät, onko naisella omaakin lompakkoa, vaikka ei työtuloja olekaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.
Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.
Vuorotöissä käyvät parit pärjäävät lastensa kanssa, samoin ulkomaan komennuksella olevien sotilaiden ja muiden muualla työssäolevien vaimot ovat hoitaneet lapset ja monet opiskelleetkin taloudellisista ongelmista huolimatta. Vähän on omituista jos hyvin toimeentulevassa perheessä vaimo ei pystyisi saamaan työtä. Ystäväni opiskeli yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja pääsi hyvään työhön. Ihan oli mahdollista.
Joo, ja jotkut selviytyvät tilanteesta, jossa koko perhe on tapettu sodassa, ne on joukkoraiskattu, se on mahdollista.
Mistä vaan voi sanoa, että kyllä on mahdollista jne.
Se ei ole ideana tässä, onko joku asia mahdollista, vai ei. Joku varmasti selviytyy seisomalla päällään ja samalla tiskaamalla käsin loppuelämänsä, mutta entä sitten?
Jos perheellä on tietty elintaso, niin sun mielestä se mies nauttii siitä, mutta nainen ajaa itsensä loppuun, koska se on mahdollista?
EI vaan tuo rahan vuoksi opiskelut ym. olisi helpompaa varakkaassa perheessä, voi palkata hetkellistä lastenhoitoapua jne. Musta on vaan todella kummallista selittää nuorelle tytölle joka haluaa sekä yön että perheen ettei sitten kannata katsella hyvin toimeentulevaa, urasuuntautunutta miestä koska silloin joutuu vastaamaan paljon enemmän lastenhoidosta ja kotitöistä. Kuitenkin tilastojen mukaan koulutettujen joukossa miehet osallistuvat enemmän kotitöihin ja lastenhoitoon. Jokaisella se oma elämä mutta ei yleistetä liikaa. Ja jos on tietty elintaso joka perustuu vain toisen palkkaan eikö se suurin huoli ole, että tuo rankasti töitä tekevä ajaa itsensä loppuun?
Meinaat sitten, ettei kotiäidin tehtävät ole mitenkään tärkeitä ja voimia vieviä? Päiväkodeissakin on monta hoitajaa ja erikseen siivoojat ja ruuan laittajat. Kotona on vain yksi henkilö huolehtimassa kaikesta. Jos perhe ei vietä osaa päivästä päiväkodeissa ja iltapäiväkerhoissa, tulee se sotku ja tiskit silloin kotiin nekin.
Vierailija kirjoitti:
No onko tämä oikeasti maailman kamalin juttu? Avioero yli 20 vuoden jälkeen, eron jälkeen toimeentulo-ongelmia ja elämän uudelleenjärjestelyä. Aika tuttua juttua monille. Tuo luokkaretki alaspäinkö tässä niin kiinnostaa? Vai onko lukijat pääasiassa kotiäitejä joihin tragedia kolahtaa - voisiko sattua minullekin?
Aloittaja on vain kateellinen uraohjus. Joko kokonaan lapseton tai syyllisyyttä lastensa vuoksi poteva, koska ei pysty olemaan läsnä heille. Mutta uskokaa tai älkää, kotiäidit ymmärtävät kyllä työssäkäynnin virkistävän vaikutuksen. En usko, että kukaan sen takia jää kotiin, ettäkö se olisi muka helpompaa. Sehän on paljon vaikeampaa Suomen asenneilmastossa. Ainoa motiivi on lasten hyvinvointi, jonka jotkut tiedostavat vain kirkkaammin.
Uraäidin tytäs näkee usein sen kaiken kääntöpuolen ja haluaa tehdä omien lasten kanssa toisin eli tiedostaa perheen tärkeyden elämässä ja elämän muut arvot. Kotona olevan tytär näkee myös sen kääntöpuolen, ja haluaa taas tehdä toisin eli pyrkiä ylös- ja ulospäin. Näistä on lukemattomia esimerkkejä, jos ei lasketa aivan ongelmaisia perheitä mukaan - heillä ongelmat kumuloituvat seuraavillekin sukupolville liian helposti. Moni uraohjuksen tytär valitsee myös kokonaan lapsettoman elämän, niin ei tuota ainakaan ketään kärsimään vuokseen eikä joudu tilanteeseen, joka aiheuttaisi omien kokemusten vuoksi suurta sisäistä ristiriitaa (kiireinen työssäkäyvä äiti ja yksinäiset liian varhain liian itsenäiset lapset vailla kodin lämpöä ja huolenpitoa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mikä itsetarkoitus joku uranluominen on? Kyllä nainen voi opiskella yo-tutkinnon, saada lapsia ja käydä ihan normaaleissa töissä ilman että on johtaja tai uraohjus. Ainoat vaihtoehdot on olla uraohjus tai kotiäiti? Minä ainakin haluan molemmat: työn ja lapset.
Se voi oll huomattavasti vaikeampaa, jos sulla on sellainen mies, joka ei uransa vuoksi pysty hoitamaan omaa osuuttaan kodista ja lapsista, siitä tässä on kyse.
Vuorotöissä käyvät parit pärjäävät lastensa kanssa, samoin ulkomaan komennuksella olevien sotilaiden ja muiden muualla työssäolevien vaimot ovat hoitaneet lapset ja monet opiskelleetkin taloudellisista ongelmista huolimatta. Vähän on omituista jos hyvin toimeentulevassa perheessä vaimo ei pystyisi saamaan työtä. Ystäväni opiskeli yksinhuoltajana yliopistotutkinnon ja pääsi hyvään työhön. Ihan oli mahdollista.
Joo, ja jotkut selviytyvät tilanteesta, jossa koko perhe on tapettu sodassa, ne on joukkoraiskattu, se on mahdollista.
Mistä vaan voi sanoa, että kyllä on mahdollista jne.
Se ei ole ideana tässä, onko joku asia mahdollista, vai ei. Joku varmasti selviytyy seisomalla päällään ja samalla tiskaamalla käsin loppuelämänsä, mutta entä sitten?
Jos perheellä on tietty elintaso, niin sun mielestä se mies nauttii siitä, mutta nainen ajaa itsensä loppuun, koska se on mahdollista?
EI vaan tuo rahan vuoksi opiskelut ym. olisi helpompaa varakkaassa perheessä, voi palkata hetkellistä lastenhoitoapua jne. Musta on vaan todella kummallista selittää nuorelle tytölle joka haluaa sekä yön että perheen ettei sitten kannata katsella hyvin toimeentulevaa, urasuuntautunutta miestä koska silloin joutuu vastaamaan paljon enemmän lastenhoidosta ja kotitöistä. Kuitenkin tilastojen mukaan koulutettujen joukossa miehet osallistuvat enemmän kotitöihin ja lastenhoitoon. Jokaisella se oma elämä mutta ei yleistetä liikaa. Ja jos on tietty elintaso joka perustuu vain toisen palkkaan eikö se suurin huoli ole, että tuo rankasti töitä tekevä ajaa itsensä loppuun?
Meinaat sitten, ettei kotiäidin tehtävät ole mitenkään tärkeitä ja voimia vieviä? Päiväkodeissakin on monta hoitajaa ja erikseen siivoojat ja ruuan laittajat. Kotona on vain yksi henkilö huolehtimassa kaikesta. Jos perhe ei vietä osaa päivästä päiväkodeissa ja iltapäiväkerhoissa, tulee se sotku ja tiskit silloin kotiin nekin.
Tuossa aiemmin ketjussa nainen valitti miksi hänen pitäisi ajaa itsensä loppuun (opiskelemalla tai tekemällä töitä) kun mies saa nauttia uraohjuspalkkansa hyödyistä, muistutin vaan ettei ne miehen rahat ilman rankkaa työtä tule. Ja kyllä kotiäitiys voi olla rasittavaa, toivottavasti kuitenkaan kotiin jäämisen valinneet eivät sinä hirveäksi koe - rasittavia, sotkevia lapsiako? Valitettavan usein näin äitiyslomani aikana naisia naamat rutussa valittamassa milloin mistäkin. Jos se elämä kotona on niin kamalaa ja rasittavaa niin lapset hoitoon ja töihin. Minun lievästi negatiivinen suhtautuminen kotiäideista tulee kokemuksesta. Naapurin rouva vietti aikaa kahvitellen ystäviensä kanssa, joskus sulki taaperon sisälle lukkojen taakse kun halusi rauhassa jutella puutarhassa puhelimessa, lapsi parkui hillittömästi puhelun ajan. Jostain syystä vanhempi lapsi ei viihtynyt kotonaan yhtään, samalla hetkellä kun tulin kotiin lasteni kanssa hän oli ovellamme ja lähti vasta nukkumaanmenoaikaan, viikonloppuisin heräsimme ovikellon ääneen. Harmitti kun olisimme halunneet rauhassa viettää omaa aikaa töiden jälkeen lasten kanssa, lapsetkin saaneet sosiaalisen kiintiön täyteen tarhassa. Mutta tuo lapsi kävi sääliksi, en aina kehdannut kieltää häntä tulemasta meille.
Ja niitä ongelmallisia lapsia kokemukseni mukaan kasvattaa niin kotiäidit kuin työssäkäyvät, huonosti lapsensa tarpeita lukevia tai niihin vastaavia on molemmissa.
Laissa on olemassa kohtuullistamispykälä. Riippuu siitä, onko nainen its etahtonut vain olla ja elää kotona miehen kustannuksella vai onko hän tehnyt sen miehen uran vaatimuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm. Tulee mieleen se Blue Jasmine -leffa... Toivottavasti loppu ei kuitenkaan ole yhtä surkea...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinainen reilukerholainen. Toisaalta tämä on opettavainen tarina kaikille naisille siitä että omaa tulevaisuuttaan ei voi laittaa yhden kortin saatikka miehen varaan. Aina pitää olla plan b siltä varalta että paska lentää tuulettimeen.
Ja vaikka avioehto olisikin niin ei se mikään kiveen kirjoitettu ole. Kyllä sitä voi kohtuullistaa. Itse palkkaisin asianajajan.
Valitettavasti itsekin tiedän muutamiakin naisia, jotka jo alle kolmikymppisinä ovat jääneet kotiäideiksi vailla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Uutta lasta pukataan kun edellisestä loppuu hoitovapaat, miehen käydessä töissä ja hoitaessa rahapuolen.
Ei tuossa asetelmassa muutoin mitään "vikaa" ole, mutta olen kyllä itsekin miettinyt, että nämä naiset ovat täysin tuuliajolla jos mies haluaakin eron. Kyllä vaan näin 2010 -luvulla naisen pitäisi turvata oma asemansa edes sillä koulutuksella, kun sellaisen Suomessa nyt vielä maksuttomasti saa.
Ammattikoulutus on tottakai aina hyvä olla jokaisella, mutta unohdamme tässä nyt sen faktan ettei kaikista ole opiskelemaan ja koulunpenkille. Yllättävän moni nainen kahlaa peruskoulun nippanappa ja se on sitten siinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinainen reilukerholainen. Toisaalta tämä on opettavainen tarina kaikille naisille siitä että omaa tulevaisuuttaan ei voi laittaa yhden kortin saatikka miehen varaan. Aina pitää olla plan b siltä varalta että paska lentää tuulettimeen.
Ja vaikka avioehto olisikin niin ei se mikään kiveen kirjoitettu ole. Kyllä sitä voi kohtuullistaa. Itse palkkaisin asianajajan.
Valitettavasti itsekin tiedän muutamiakin naisia, jotka jo alle kolmikymppisinä ovat jääneet kotiäideiksi vailla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Uutta lasta pukataan kun edellisestä loppuu hoitovapaat, miehen käydessä töissä ja hoitaessa rahapuolen.
Ei tuossa asetelmassa muutoin mitään "vikaa" ole, mutta olen kyllä itsekin miettinyt, että nämä naiset ovat täysin tuuliajolla jos mies haluaakin eron. Kyllä vaan näin 2010 -luvulla naisen pitäisi turvata oma asemansa edes sillä koulutuksella, kun sellaisen Suomessa nyt vielä maksuttomasti saa.
Ammattikoulutus on tottakai aina hyvä olla jokaisella, mutta unohdamme tässä nyt sen faktan ettei kaikista ole opiskelemaan ja koulunpenkille. Yllättävän moni nainen kahlaa peruskoulun nippanappa ja se on sitten siinä.
Joo mutta sekö tarkoittaa ettei pysty töitä tekemään ? Mars siivoojaksi / lehdenjakajaksi/ puhelinseksityöhön !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinainen reilukerholainen. Toisaalta tämä on opettavainen tarina kaikille naisille siitä että omaa tulevaisuuttaan ei voi laittaa yhden kortin saatikka miehen varaan. Aina pitää olla plan b siltä varalta että paska lentää tuulettimeen.
Ja vaikka avioehto olisikin niin ei se mikään kiveen kirjoitettu ole. Kyllä sitä voi kohtuullistaa. Itse palkkaisin asianajajan.
Valitettavasti itsekin tiedän muutamiakin naisia, jotka jo alle kolmikymppisinä ovat jääneet kotiäideiksi vailla mitään peruskoulun jälkeistä koulutusta. Uutta lasta pukataan kun edellisestä loppuu hoitovapaat, miehen käydessä töissä ja hoitaessa rahapuolen.
Ei tuossa asetelmassa muutoin mitään "vikaa" ole, mutta olen kyllä itsekin miettinyt, että nämä naiset ovat täysin tuuliajolla jos mies haluaakin eron. Kyllä vaan näin 2010 -luvulla naisen pitäisi turvata oma asemansa edes sillä koulutuksella, kun sellaisen Suomessa nyt vielä maksuttomasti saa.
Ammattikoulutus on tottakai aina hyvä olla jokaisella, mutta unohdamme tässä nyt sen faktan ettei kaikista ole opiskelemaan ja koulunpenkille. Yllättävän moni nainen kahlaa peruskoulun nippanappa ja se on sitten siinä.
Joo mutta sekö tarkoittaa ettei pysty töitä tekemään ? Mars siivoojaksi / lehdenjakajaksi/ puhelinseksityöhön !
Kuulostaa hyvältä, jonkun urakiitäjän vaimo lehdenjakajana samalla, kun lapset hoidossa.
Missään muussa maassa ihmiset ei ole niin sekoja tuon työn kanssa kuin suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä, jonkun urakiitäjän vaimo lehdenjakajana samalla, kun lapset hoidossa
Missään muussa maassa ihmiset ei ole niin sekoja tuon työn kanssa kuin suomessa.
Täsmälleen. Esimerkiksi Saksan malli on näissä asioissa paljon järkevämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulutus ei tänä päivänä takaa työtä. Terv. työtön maisteri
Takaa takaa jos on osannut valita työllistävän koulutuksen, oli se sitten yliopisto tai ammattikoulutaustainen. Ja sinäkin olet varmasti hakenut töitä ulkomailta asti, eikös?
"Osannut valita" - osaamisella ei onnistuneen koulutusvalinnan kanssa juurikaan ole tekemistä. Onnekkaimmin valinneiden koulutukselle on vielä toistaiseksi kysyntää. Itse kuulun tähän onnekkaaseen joukkoon. Sekin asia voi kääntyä milloin vain, mikä kannattaa tiedostaa jo etukäteen.
Alue: Aihe vapaa
Kaikki suomen työttömät on joko kouluttamattomia, sairaita tai silakantutkijoita?