Oho. Tuttava putosi todella korkealta.

Kotiäitiys pitäisi olla yhteinen sopimus. Jos kotonaolemisen on tarkoitus olla pitkäaikaista kannattaisi tehdä yhteinen paperi asiasta, kotipuolisolle yksityiseläkevakuutus ja avioehto jossa sovitaan korvaus eron sattuessa. Näin se on työhön verrattava. Mutta olen turhan usein nähnyt myös naisia jotka tottuvat kotonaoloon, leppoisaahan se on kun lapset ovat vanhempia ja jo koulussa. Miesten olen kuullut jo ehdottelevat takaisin töihin siirtymistä, tuleeko silloin vielä hinku sille iltatähdelle? Itse olen ihmetellyt miten päivänsä saa kulumaan jos kotona vielä käy siivoojakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

 

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

On tätä tutkittu, menestyvillä miehillä on useimmiten vähemmän menestyvä vaimo joka 90÷:sesti hoitaa lapset ja kodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

 

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

Eräs minun naispuolinen sukulainen on luonut uraa miehensä kanssa. Heillä piti olla 3 lastenhoitajaa koska muuten ei olisi onnistunut. Kaikki ylityöt ja lukuisat työmatkat pitivät tästä huolen. Lapset ovat nähneet molempia vanhempia yhtäaikaa vain harvoin.

Kaikki eivät halua tuollaista elämää, jolloin on ihan hyvä vaihtoehto että toinen vanhemmista on kotona tai osa-aika työssä. Mutta toisen puolison pitää nähdä kotona olevan työn arvo ja maksaa siitä tavalla tai toisella.

Tunne kansainvälistä uraa tekeviä, joiden lapsista päävastuun kantaa isovanhemmat. Onhan se mahdollista, mutta siinä oikea vanhemmuus on isovanhemmilla.

Tuttava on avuton jos ei osaa hakeutua asianajajan asiakkaaksi. Noin pitkän avioliiton jälkeen tulee automaattisesti kysymykseen avioehdon kohtuullistaminen. Jopa niin että kohtuullistaminen on erittäin edullinen tuttavallesi. Ja kun itse on varaton, maksaa yhteiskunta kulut, mies taasen maksaa itse. Tai sitten sopii asian jo ennen oikeudenkäyntiä.

Toivottavasti sinä häntä neuvot etkä vain naura selän takana.

En ole ollut kotiäiti mutta monella tapaa rankan eron olen kokenut. Olin ollut todella luottavainen liitossani. Myöhemmin soimasin siitä itseäni, mutta oikeasti oli kyse siitä että rakastin ja luotin siihen mitä minulle puhuttiin. Sellainen on ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Kyllä se kotiäitiys vain on mahdollistanut miehelle sen, että tämä on keskittynyt arvonluontiin. Jos lapset ovat olleet myös miehen toive, ja erityisesti jos mies on toivonut että hänen lapsensa hoidetaan kotona eikä päiväkodissa, niin nainen on totta tosiaan tehnyt arvokasta työtä. Eivät ne päiväkodin täditkään työtään ilmaiseksi tee.

 

 

Tämä on ihan urbaanilegendaa. Uranluonti ei mitenkään vaadi kummankaan vanheman kotiäitiyttä tai isyyttä. Moni äiti puolustelee tällä kotonaoloaan, vaikkei sillä ole mitään todellista pohjaa. Sitäpaitsi jos nainen olisi halunnut palkkaa työstään, on se naisen vastuulla myös sopimusteknisesti sopia miehensä kanssa. Edelleen omaa tyhmyyttä koko juttu ja on täysin turha jälkikäteen vaatia palkkaa kotonaolemisesta. 

Ei kunnon uranluonti toisen kotiäitiyttä vaadi mutta se vaatii toiselta omista urahaaveista luopumista. Eli toisen, yleensä naisen, pitää tyytyä statistiksi. Silloin voi se kotiäitiyskin houkuttaa. Vaikkei fiksua olekaan.

 

Ei se kyllä vaadi. Hyvin voi rakentaa molemmat vanhemmat uraa. 

On tätä tutkittu, menestyvillä miehillä on useimmiten vähemmän menestyvä vaimo joka 90÷:sesti hoitaa lapset ja kodin.

Mistähän maasta tuo tutkimus on? Ja miltä aikakaudelta? Luulenpa, että tuo prosentti on pienenemässä. Entä sitten ne toisin päin tapaukset? Anne Berner on naimisissa ja hänellä on kolme poikaa. Onko mies hoitanut lapset? JOs on kiva ajatella ettei se mies pystyisi uraa tekemään ilman kotiäitiä niin voihan niin ajatella muttei tuo mikään ikuinen totuus taida olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan typerä nainen. Kenenkään ei pidä kuvitella voivansa loisia miehen lompakolla loppuikäänsä. Vaikka niin moni vielä kuvitteleekin.

Kyllä minä olen elänyt mieheni rahoilla nämä lapsivuodet. Avioehtoa en ikinä olisi allekirjoittanut, onneksi ei ole edes käyty kyseistä keskustelua. En pode huonoa omatuntoa. Hoidan meidän lapsia ja hän käy töissä. Mies maksaa aivan kaiken. Niin kuin miehen kuulukin.

Sitten kun palan töihin tottakai maksan laskuja. Mutta nyt meillä mennään näin. Heippa vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

 

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.

Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.

 

Kyllä molemmat voi tehdä uraa - ja lapsista silti voi tulla ihan normaaleja, täyspäisiä kansalaisia. Monesti nuo uranluomisen kiivaimmat ajat ei mene päällekäin: mies saattaa juosta tukka putkella nuorempana, nainen tehdä ne lapset ja tehdä töitä sästöliekillä mutta osat voi vaihtua (mies saavuttanut asemansa, löytää inhimillisemmän postin jolloin nainen saa vuorostaan toteuttaa kunnianhimoaan). Tai niin, että nainen tekee lapsen ja mies jää vanhempaislomalle, tekee uraa myöhemmin. Monenlaisia ratkaisuja olen nähnyt ja monet näyttää toimivan. Harvoin se uran luominen tarkoittaa koko ajan hampaat irvessä työn tekoa, väliin mahtuu seesteisempiä vuosia jotka pitemmän päälle voi vain edistää uraa (hyvä katsella välillä ulkopuolisin silmin työyhteisöjään). Ilman muuta ura ja perhe on haastava yhdistelmä muttei mahdoton. Parikymmentä vuotta kotona on pitkä aika eikä sitä kyllä millään lapsilla perustella, se on jo oma valinta - ehkä hyvä jollekin mutta itse en ymmärrä. Toisaalta teiniäidit, jotka tekevät lapset ennen koulujensa käymistä, aika monet heistäkin vastaavan uran valitsevat, vähemmän kadehditun mutta samalla lailla kotona pysytään eikä ammattia tai työkokemusta kerry -  lapsia kyllä lisää (katselin eilen toisenlaisia äitejä ja surkuttelin huono-osaisuuden periytymistä).

Mies luonut uraa jo 20 vuotta. 80+ viikkotunnit. Kun kotiin pääsee, käytetään aika yhdessäoloon seka nahdestaan, että perheenä. Miehen urakehitys olisi jo tyssännyt, jos olisin omaa vuoroani vaatinut välissä. Joten ei, meillä ei olisi molempien mahdollista luoda uraa. Kun kyse ei ole mistään tusinamaisterin urasta kuitenkaan. Ja miksi olisin hankkinut lapset lastenhoitajan kasvatettavaksi? Onneksi en ole kunnianhimoinen luonne eikä vastaavan uran luominen minua ole koskaan kiinnostanut. Toki olisin halunnut jotain töitä tehdä välillä, mutta ehdinhän vieläkin, kun nuorin päättää peruskoulun. Enkä mihinkään avioehtoon ole nimeäni pistänyt, idiootti en sentään ole. Eli ei se aina ole niin, että nainen "joutuu" jäämäön uranluonnista sivuun. Vaan usein kyse on siitä, että on ihan normaalia työntekoa urakehityksineen ja sitten on niitä, jotka oikeasti luovat sitä uraa. Ikinä en ole edes kuullut perheestä, missä molemmat olisivat edes halunneet luoda ja rakentaa sitä uraansa. Sellaiset eivät vain viehäty toisistaan. Uraohjus kaipaa itseään tasapainottamaan toisenlaisen tyypin.

Ei nyt noin ole kuitenkaan. Kunnianhimoiset ihmiset, samanlaiset luonteiltaan voivat myös vetää toisiaan puoleensa. Ja sellaisia parisuhteita tiedän paljon. Helpompaa kun kotona ei jäkätetä työnteosta kun ei ymmärretä miten paljon muutain kuin rahaa siitä parhaimmillaan saa. Ymmärtää toista, toisen haasteita ja onnistumisia. Kotiin tullessa keskustelu ei ole pelkästään miten meni töissä - hyvin -tyylistä. Olen nainen,  kaikilla mittareilla uraihminen (palkka tutkinnot), ja olen ollut naimissa vastaavan miehen kanssa. Eikä liitto uriin kaatunut eikä molempien kunnnianhimoon vaan luonteiden ja toiveiden eroihin. Nyt seurustelen miehen kanssa joka myös tienaa moninkertaisesti suomalaisen keskipalkan verran, tekee pitkää päivää ja välillä viikonloppuisinkin. Onnistuu kyllä, ja myös ne lapset ovat ihan tasapainoisia normaaleja myöhäisteinejä. Yhtälöt voi onnistua monella lailla, ja niiden omien valintojen (koulutus, työ/koti) kannattaa ymmärtää olevan omia, ei ulkopuolelta pakotettuja. Noin pärjää paremmin jos joku elämässä muuttuu eikä ala syyttämään oman elämän valinnoista muita.  Ja valintani pyöriä lepuuttamassa aivoja palstoilla ei kovin kauan enää kannata, ruuanlaitot ja kotiin kannetut työt odottavat... :)

 

En minä koe, että kukaan tai mikään olisi minua tähä pakottanut. Mutta totuus on se, että mieheni ei olisi voinut saada sekä nykyistä uraansa, että perhettä ilman kotona olevaa vaimoa. Olen mielelläni ollut tämä vaimo. Ihan vain rakkaudesta. Enkä usko hetkeäkään, että sinä kirjoittaja luot mitään uraa. Uskon todella jokaisella solullani, että teet tavallista työtä, jossa on tavanomaista ja pitkäjänteistä urakehitystä. Koska et tunnu ymmärtävän mitä tarkoitin. Hienoa kuitenkin, että koet työsi antoisaksi ja uskot sen kuuluvan näihin korkealentoisiin urakehityksiin. Tiedätkös, meillä keskustellasn miehen työstä paljonkin, koska omaan itse saman koulutuksen kuin hän ja pysyttelen ajan hermolla. Ja kuvitteletko, ettei kotona oleva vaimo voi aidosti iloita ja tunnustaa puolisonsa menestyksiä? Aika stereotyyppinen näkemys liitoista.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava meni nuorena naimisiin ja jäi melkein heti kotirouvaksi. Sai kolme lasta ja oli yli 20 vuotta kotona. Kun viimeinen lapsi oli muuttamassa kotoa, mies laittoi rouvan pihalle.

Heillä oli avioehto. Kiva juttu. Tuttavalla oli siis avioliiton aikana 300-neliöinen omakotitalo meren rannalla, hirsihuvila lounaissaaristossa, toinen moinen Lapissa ja kakkoskoti Keski-Euroopassa. Nyt sitten rouva etsii töitä, 45-vuotiaana, kouluttautumattomana. Muuttaa siskonsa perheen luokse, jossa on yksi ylimääräinen huone, kunnes pääsee jaloilleen.

Reilu mies.

Jäin miettiin tätä kun itsekkin olen kotirouva. Minusta tuo on silti ollut aika hyvä diili naiselle. Saanut 20 vuotta luksusylläpitoa. Olisiko se lopputulos nyt sitten kovin paljon ruusuisempi jos olisi viettänyt 20 vuotta kaupan kassalla tai lähihoitajana tms. tavallisessa työssä, joka ek ole mikään ura kuitenkaan. Lähihoitajaksi voi edelleen opiskella ja varmasti on töitä, vaikka onkin nauttinut elämästä parikymmentä vuotta ilman tylsää työtä.

Sinänsä tuo avioehto vaikuttaa vähän oudolta (laittomalta?) koska käsittääkseni vain ennen avioliittoa hankitun omaisuuden voi suojata avioehdolla.

On muitakin koulutuksia kuin yliopistokoulutus, jotka melkein nykyään takaavat paremmin töitä. Tosin vaikea sitä on aina ennakoida mihin oppilaitokseen sitä menisi, ja millä aloilla on töitä. Tuuripeliä koko homma taitaa nykyisin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joten ymmärrän täysin miksi menestyvät miehet haluavat kotiin jäävän naisen, jos ne välittää siitä naisesta ja sen hyvinvoinnista.

Niin, siis lisään tähän vielä selvennyksen, että sellainen kovaa uraa tekevä mies ei vaan pysty osallistumaan perheen hoitamiseen samalla tavalla kuin tavallista työtä tekevä mies, sen takia tuollaisten miesten vaimoilla on liian kova taakka, jos ne vielä tekee itse uraa.

Mutta avioehtoihin ei tule koskaan suostua tuossa tilanteessa, ja kaikki pitää olla puoliksi omistuksessa, ja normaali mies ymmärtää tuon itsekin tuollaisessa tilanteessa.

 

No minkä takia naisen tulee aina antaa periksi, jos molemmat haluaa luoda uraa? Poikkeuksiakin tietysti on, mutta näyttää olevan perusolettama.

Ei tietenkään aina tarvitse, mutta noi on enemmän yksilökohtaisia juttuja varmaan.

Mutta nainen synnyttää, imettää jne. sille ei oikein voi mitään, siitä se sitten yleensä lähtee. Esim. mun tietämissä tapauksissa se nainen ei olisi voinut edes luoda sitä uraa matkustelun, ja äitiyslomien takia, joten se oli mies, joka loi sen uran.

 

Kyllä molemmat voi tehdä uraa - ja lapsista silti voi tulla ihan normaaleja, täyspäisiä kansalaisia. Monesti nuo uranluomisen kiivaimmat ajat ei mene päällekäin: mies saattaa juosta tukka putkella nuorempana, nainen tehdä ne lapset ja tehdä töitä sästöliekillä mutta osat voi vaihtua (mies saavuttanut asemansa, löytää inhimillisemmän postin jolloin nainen saa vuorostaan toteuttaa kunnianhimoaan). Tai niin, että nainen tekee lapsen ja mies jää vanhempaislomalle, tekee uraa myöhemmin. Monenlaisia ratkaisuja olen nähnyt ja monet näyttää toimivan. Harvoin se uran luominen tarkoittaa koko ajan hampaat irvessä työn tekoa, väliin mahtuu seesteisempiä vuosia jotka pitemmän päälle voi vain edistää uraa (hyvä katsella välillä ulkopuolisin silmin työyhteisöjään). Ilman muuta ura ja perhe on haastava yhdistelmä muttei mahdoton. Parikymmentä vuotta kotona on pitkä aika eikä sitä kyllä millään lapsilla perustella, se on jo oma valinta - ehkä hyvä jollekin mutta itse en ymmärrä. Toisaalta teiniäidit, jotka tekevät lapset ennen koulujensa käymistä, aika monet heistäkin vastaavan uran valitsevat, vähemmän kadehditun mutta samalla lailla kotona pysytään eikä ammattia tai työkokemusta kerry -  lapsia kyllä lisää (katselin eilen toisenlaisia äitejä ja surkuttelin huono-osaisuuden periytymistä).

Mies luonut uraa jo 20 vuotta. 80+ viikkotunnit. Kun kotiin pääsee, käytetään aika yhdessäoloon seka nahdestaan, että perheenä. Miehen urakehitys olisi jo tyssännyt, jos olisin omaa vuoroani vaatinut välissä. Joten ei, meillä ei olisi molempien mahdollista luoda uraa. Kun kyse ei ole mistään tusinamaisterin urasta kuitenkaan. Ja miksi olisin hankkinut lapset lastenhoitajan kasvatettavaksi? Onneksi en ole kunnianhimoinen luonne eikä vastaavan uran luominen minua ole koskaan kiinnostanut. Toki olisin halunnut jotain töitä tehdä välillä, mutta ehdinhän vieläkin, kun nuorin päättää peruskoulun. Enkä mihinkään avioehtoon ole nimeäni pistänyt, idiootti en sentään ole. Eli ei se aina ole niin, että nainen "joutuu" jäämäön uranluonnista sivuun. Vaan usein kyse on siitä, että on ihan normaalia työntekoa urakehityksineen ja sitten on niitä, jotka oikeasti luovat sitä uraa. Ikinä en ole edes kuullut perheestä, missä molemmat olisivat edes halunneet luoda ja rakentaa sitä uraansa. Sellaiset eivät vain viehäty toisistaan. Uraohjus kaipaa itseään tasapainottamaan toisenlaisen tyypin.

Ei nyt noin ole kuitenkaan. Kunnianhimoiset ihmiset, samanlaiset luonteiltaan voivat myös vetää toisiaan puoleensa. Ja sellaisia parisuhteita tiedän paljon. Helpompaa kun kotona ei jäkätetä työnteosta kun ei ymmärretä miten paljon muutain kuin rahaa siitä parhaimmillaan saa. Ymmärtää toista, toisen haasteita ja onnistumisia. Kotiin tullessa keskustelu ei ole pelkästään miten meni töissä - hyvin -tyylistä. Olen nainen,  kaikilla mittareilla uraihminen (palkka tutkinnot), ja olen ollut naimissa vastaavan miehen kanssa. Eikä liitto uriin kaatunut eikä molempien kunnnianhimoon vaan luonteiden ja toiveiden eroihin. Nyt seurustelen miehen kanssa joka myös tienaa moninkertaisesti suomalaisen keskipalkan verran, tekee pitkää päivää ja välillä viikonloppuisinkin. Onnistuu kyllä, ja myös ne lapset ovat ihan tasapainoisia normaaleja myöhäisteinejä. Yhtälöt voi onnistua monella lailla, ja niiden omien valintojen (koulutus, työ/koti) kannattaa ymmärtää olevan omia, ei ulkopuolelta pakotettuja. Noin pärjää paremmin jos joku elämässä muuttuu eikä ala syyttämään oman elämän valinnoista muita.  Ja valintani pyöriä lepuuttamassa aivoja palstoilla ei kovin kauan enää kannata, ruuanlaitot ja kotiin kannetut työt odottavat... :)

 

En minä koe, että kukaan tai mikään olisi minua tähä pakottanut. Mutta totuus on se, että mieheni ei olisi voinut saada sekä nykyistä uraansa, että perhettä ilman kotona olevaa vaimoa. Olen mielelläni ollut tämä vaimo. Ihan vain rakkaudesta. Enkä usko hetkeäkään, että sinä kirjoittaja luot mitään uraa. Uskon todella jokaisella solullani, että teet tavallista työtä, jossa on tavanomaista ja pitkäjänteistä urakehitystä. Koska et tunnu ymmärtävän mitä tarkoitin. Hienoa kuitenkin, että koet työsi antoisaksi ja uskot sen kuuluvan näihin korkealentoisiin urakehityksiin. Tiedätkös, meillä keskustellasn miehen työstä paljonkin, koska omaan itse saman koulutuksen kuin hän ja pysyttelen ajan hermolla. Ja kuvitteletko, ettei kotona oleva vaimo voi aidosti iloita ja tunnustaa puolisonsa menestyksiä? Aika stereotyyppinen näkemys liitoista.

HUps kun hermostuit, en mielestäni sinua arvostellut vaan yritin näyttää, että ainakin minä tiedän paljon uraa tekeviä pareja, ei se mahdotonta ole ja usein onnistuu hyvin. Ehkä solusi ovat oikeassa, varmaan nopeampia urakiitäjiä tässä maassa ja maailmassa on, olen kuitenkin työni takia muuttanut vain viitisen kertaa eri kaupunkeihin ja asunut vain kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. En tiedä mikä sinun määritelmäsi tuosta urasta on. Nuo ulkomaan työt ovat todellakin monille pareille koetinkivin, onneksi me saimme ex-miehen kanssa järjestettyä itsemme ainakin osaksi aikaa samaan maahan tai mantereeseen, lasten tulon jälkeen suurimmaksi osaksi samalle paikkakunnallekin. Ja hienoa jos pidät itsesi ajantasalla oman alasi suhteen, silloinhan töihinpaluu ei ole ongelmallista kun lapsesi ovat hieman vanhempia. Nyt joudun tosiaan jättämään palstan vaikka tätä mielenkiintoista on seuratakin, niin moninaisia mielipiteitä ja ihmeen paljon kiihkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Tuo nimenomaan on tärkeä keissi. Jos joku ns kuormittaa oikeuslaitosta on tuo tyhmä mies. Mutta tuon naisen pitää hakea itselleen elatustuki oikeuden kautta. Sen hän on todellakin ansainnut. Myös ihan sitä kiinteän omaisuuttakin.

 

Millä perusteella nainen on sen ansainnut, kun ei ole töitä tehnyt ollenkaan? ei siivoaminen kotona ole mitään arvoa tuottavaa ja lapsille on sitä varten keksitty päivähoito, että voi mennä töihin.

Tuskinpa se vaimo on ihan itse keksinyt välisten olla ns vain kotona. Kyllä siinä miehen kanssa on asiasta sovittu. Ja juuri se oikeuttaa naiselle elatusta ex-mieheltä ja myös osaa omaisuudesta. Sitä on varmaan avioliiton aikanakin kertynyt. Näistä on ihan oikeuden päätöksiä ja ihan täällä Suomessa.

Täähän on kuin lassukoiden keskustelu naisten kieroudesta... paitsi että täällä asialla on feministit, joiden mielestä kehenkään mieheen ei voi luottaa ja että miehet pelailee pelejä joilla saa jätettyä naisen tyhjän päälle.

Toki jos nainen on ollut kotona hoitamassa lapsia eikä ole sen takia koulutusta tai työuraa, ansaitsee nainen PIENEN kompensaation, joka ei kuitenkaan voi olla mikään elintason säilyttäjä, vaan enemmänkin sellainen, ettei nyt aivan minimitoimeentulon tasolle ajaudu. Mitään velvollisuutta pitää yllä avioliiton aikaista menoa ei ole. Jokainen joutuu itse tekemään töitä ansaitakseen ne asiat. Ja tämä senkin takia, ettei joku täysi mulkku akka voisi kupata miehensä rahoja.

Vierailija kirjoitti:

Tosiaan, avioehto ei ole mikään yksipuolinen sanelu, kyllä siihen sen vaimon allekirjoitus tarvitaan. Aivan turha kuormittaa ruuhkaista oikeuslaitosta jollain parisuhdetappelulla, kun jonossa olisi oikeastikin tärkeitä keissejä.

Niinkö? Älä sitten vingu yhteiskunnan elättejä sillä sellainen tästä ihmisestä nyt taisi tulla. Maksa vaan kiltisti verosi, että tämäkin rouva saa avustuksensa. Niin mutta sekään ei käy vai? Hiekkakuopan reunalleko sitten kun mikään ei käy?

vinku vinku vali vali taas...

Vierailija kirjoitti:

Täähän on kuin lassukoiden keskustelu naisten kieroudesta... paitsi että täällä asialla on feministit, joiden mielestä kehenkään mieheen ei voi luottaa ja että miehet pelailee pelejä joilla saa jätettyä naisen tyhjän päälle.

Höpö, höpö taas.

Tässä keskustellaan miehistä, jotka ovat valmiita käyttämään sitä naista ja jättämään sitten tyhjän päälle.

Suurin osa miehistä oma-aloitteisesti huolehtii sen kotiin jäävän naisen omaisuuden ja eläketurvan, joten ei tosiaankaan ole mitään "kehenkään mieheen" keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

olen kuitenkin työni takia muuttanut vain viitisen kertaa eri kaupunkeihin ja asunut vain kolmessa eri maassa Suomen lisäksi. En tiedä mikä sinun määritelmäsi tuosta urasta on. 

Just on ollut paljon puhetta yritysmaailmassa siitä, että nimenomaan useissa maissa töitä tehneet jne. ei ole niitä urakiitäjiä, vaan se haittaa huomattavasti uraa.

Ja eri yritysten johtajista noin 80% ei ole koskaan tehnyt ulkomailla töitä, koska ulkomailla töitä tehneet ei etene yrityksissä.

Jokainen, joka tekee uraa tietää ton, joten en ymmärrä miksi sun mielestä ulkomaiden kommenukset tekee susta urakiitäjän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on silkkaa omaa tyhmyyttä lähteä tuollaiseen kuvioon, jossa on avioehto.

Toki, mutta tyhmyys ei ole laitonta ja ap:n kuvailema nainen saa kyllä tilannetta kohtuullistettua, jos ymmärtää ajaa oikeuksiaan. Suomen laki suojaa myös niitä ihmisiä, jotka eivät ole ymmärtäneet joka tilanteessa ajatella omaa etuaan.

 

Tälläkin palstalla toistellaan, kuinka avioehtoon tulee ilman muuta suostua, koska muuten on puolison rahojen perässä eikä oikeasta rakkaudesta naimisiin menossa. Siitä ei kuitenkaan puhuta puolta sanaa, millainen työn- ja vastuunjako tällaisessa avioehtosuhteessa sitten on reilua. Totuus nimittäin on, että ei ainakaan se perinteinen, jossa mies keskittyy tekemään rahaa ja kartuttamaan omaisuutta, ja nainen keskittyy tukemaan tätä toimintaa, tekemään lapsia ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa niin emotionaalisesti, taloudellisesti kuin ajankäytönkin osalta.

 

Siis toki tässä uudenaikaisessa mallissa, jossa puolisot ovat tasavertaisia ja rahat ovat kummankin omia, on puolensa. Mutta sen tasavertaisuuden on silloin ulotuttava kaikille elämänalueille ja sukupuolten välisiä luonnollisia eroja (kuten sitä että lapset hautoo ja synnyttää aina nainen) on kompensoitava silloin, kun ne aiheuttaisivat yksilöiden joutumisen epäreiluun kilpailuasetelmaan toisiinsa nähden. Jos näin ei haluta tehdä vaan halutaan muodostaa yksi yhtenäinen perheyksikkö (tulla yhdeksi, kuten kristillisen perinteen mukaan avioliitossa tapahtuu), niin siihen ei sovi että paremmin tienaava kuitenkin pitää rahansa vain itsellään.

 

Ihmettelen, miten niin moni ei näe kokonaisuuksia vaan keskittyy poimimaan kirsikat kakuista - tai ainakin yrittämään sitä.

Tää on niin hyvä viesti!

Lukekaa toi ajatuksella te, jotka haluatte naisista kotiorjia, jotka tekee ilmaista työtä ja potkitaan sitten pihalle.

Ja mun mielestä suomesta pitää kitkeä toi asenne, että aivoehtoon pitää suostua, tai on häpeällinen tuhma nainen, oikea hyväksikäyttäjä, vaikka mieshän se näissä jutuissa on se hyväksikäyttäjä.

Ei nainen kotia ja lapsia hoitamalla ansaitse vielä mitä tahansa palkkaa, mitä mies tekee työelämässä. Kommunismissa kaikki työ on samanarvoista, muualla saat palkkaa/tulosa siitä, kun teet/tuotat jotain minkä ihmiset kokevat arvokkaaksi. Toki nainen ansaitsee pienen kompensaation eron jälkeiselle ajalle, mutta ei mitään enempää. Eri asia tietysti jos mies haluaa enemmän antaa, mutta ei kenelläkään voi olla lähtökohtaista subjektiivista oikeutta toisen rahoihin.

Moni nainen nimenomaan hyväksikäyttää miehiä tässä. Toki mieskin voi yrittää jättää naisen puillepaljaille, mutta ei tässä voi naisten tahroja valkopestä mitenkään. On röyhkeää kun nainen vaatii esim. puolet jostain valtavasta omaisuudesta, joka ei millään järkiperusteella kuulu hänellä. Rikkaus ei ole mikään ihmisoikeus, vaan jokaisen pitäisi itse tehdä töitä sen eteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täähän on kuin lassukoiden keskustelu naisten kieroudesta... paitsi että täällä asialla on feministit, joiden mielestä kehenkään mieheen ei voi luottaa ja että miehet pelailee pelejä joilla saa jätettyä naisen tyhjän päälle.

Höpö, höpö taas.

Tässä keskustellaan miehistä, jotka ovat valmiita käyttämään sitä naista ja jättämään sitten tyhjän päälle.

Suurin osa miehistä oma-aloitteisesti huolehtii sen kotiin jäävän naisen omaisuuden ja eläketurvan, joten ei tosiaankaan ole mitään "kehenkään mieheen" keskustelua.

Niinhän tässä ketjussa on moni nainen sanonut, joten juuri sellaista keskustelua täällä on. Ja miten mies käyttää naista? Jos nainen itse suostuu jäämään kotiin, niin ottaa sen riskin että joku päivä se elintaso ei ole enää samanlainen. Toki PIENI korvaus on ihan paikallaan jos mies on kovatuloinen. Ei nainen jää tyhjän päälle, vaan täällä on sosiaaliturva sitä varten. Ja mieheltä voi, jos tämä on hyvätuloinen, vaatia mun mielestä pientä korvausta siitä, että nainen jäi kotiin. Ja toisaalta jos nainen oli mulkku avioliiton aikana, niin olisi moraalisesti ihan oikein jos jäisi täysin tyhjän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Moni nainen nimenomaan hyväksikäyttää miehiä tässä. Toki mieskin voi yrittää jättää naisen puillepaljaille, mutta ei tässä voi naisten tahroja valkopestä mitenkään. On röyhkeää kun nainen vaatii esim. puolet jostain valtavasta omaisuudesta, joka ei millään järkiperusteella kuulu hänellä. Rikkaus ei ole mikään ihmisoikeus, vaan jokaisen pitäisi itse tehdä töitä sen eteen.

Jos nainen on kotiäiti, niin puolet avioliiton aikaisista varoista kuuluu sille naiselle, nainen on silloin osallistunut omalla panoksellaan siihen omaisuuden kartuttamiseen.

Ja sen takia fiksut naiset laittavatkin puolet omaisuudesta omiin nimiinsä, jo sen avioliiton aikana....

Jos tämä on esim. sulle ongelma, niin olet vapaa palkkaamaan sijaissynnyttäjän, taloudenhoitajan ja ainakin kolme lastenhoitajaa, jotka tekevät vuoroissa työnsä.