Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenpsykiatri Sinkkonen ei kannata erolasten viikko/viikko -systeemiä.
25.11.2015 |
On sitä mieltä, että jos sellaista meinaa suunnitella lapselle, niin kokeilee ensin itse 3 kk.
Jos jatkuva paikan vaihtaminen tuntuu senkin jälkeen vielä hyvältä (itsestä), niin sitten voi viikkoasumista kokeilla lapsille.
Kun ei ole yhtä oikeata kotia, niin on vain äidin ja isän koteja, ei omaa kotia.
Arvaan, millä vimmalla tähän vastaavat ne, joiden lapset ovat vuoroasumisessa.
Heidän lapsensa tietysti ovat solahtaneet kahteen asuinpaikkaan luontevasti ilman ongelmia. Niin, kun ei ole vaihtoehtoja annettu.
Esimerkiksi sitä, että vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein, sillä näitäkin vanhempia on.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Eikös tuossa juuri sanota, että lastahan siinä loppupeleissä ajatellaan.
Lapsi jaksaa, kun äiti jaksaa. Lapsi ei jaksa, jos äiti ei jaksa lastaan.
Se ei tuota kenellekään sädekehää, että hampaat irvessä on lapsensa kanssa, vaikka tarvitsi jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon sinkkosen kommenteista vain sen, että vkovko ei ole hyväksi pienelle lapselle.
Minulla jo teinit vkovkolla. Asumme kilsan päässä toisistamme. Molemmissa kodeissa on lapsilla omat huoneet.
Teinit eivät halua toisenlaista asumista. Koska minun luonani olisi liian tylsää ja isän luona liikaa aktiviteettejä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon sinkkosen kommenteista vain sen, että vkovko ei ole hyväksi pienelle lapselle.
Minulla jo teinit vkovkolla. Asumme kilsan päässä toisistamme. Molemmissa kodeissa on lapsilla omat huoneet.
Teinit eivät halua toisenlaista asumista. Koska minun luonani olisi liian tylsää ja isän luona liikaa aktiviteettejä.
Teinit ovat jo niin isoja, että heille tämä vuoroviikkokoti on eri juttu.
Pienemmät lapset ovat asia erikseen.
Mä olen kokeillut itse tuota kämpästä toiseen juoksemista. Seurusteluaikana. Ja voi hemmetti, että miten raskasta se loppujen lopuksi olikaan.
Mun lapsi ei todellakaan joutunut moiseen myllytykseen.
Sisareni joutuivat elämään näin, inhosivat sitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.
Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.
varmaan ihan syystäkin on ajateltu (laillisesti) että 12-vuotiasta (kehitystaso huomioiden) kuunnellaan asumisjärjestelyissä. ei pieni lapsi ole riittävän "järkevä" tehdäkseen tuollaisia päätöksiä, eikä se muutenkaan ole lapsen kontolla.
minulla on pieni lapsi joka ei ikänään (no ehkä teininä, jos hyvin perustelee) tule olemaan viikko-viikko-järjestelyssä. isäänsä tapaa nyt jo taaperona usein, viettää aikaa ja öitäkin mukavasti mutta koti on ja pysyy yhdessä paikassa. tämä sopii meille kaikille ja ennen kaikkea on lapselle tasapainoisin ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Eikös tuossa juuri sanota, että lastahan siinä loppupeleissä ajatellaan.
Lapsi jaksaa, kun äiti jaksaa. Lapsi ei jaksa, jos äiti ei jaksa lastaan.
Se ei tuota kenellekään sädekehää, että hampaat irvessä on lapsensa kanssa, vaikka tarvitsi jotain muuta.
Kuule, ei tuo sädekehää sekään että laittaa lapset vuoroviikkoasumiseen jotta jaksaa lapsiaan paremmin. Jos ei jaksa lapsiaan ilman panolomaa joka toinen viikko, niin kannattaa ehkä tehdä radikaalimpi ratkaisu. Vielä parempi, jos jättää ne muksut kokonaan tekemättä, jos epäilee jaksamistaan.
Aivan käsittämätöntä puolustelua! Ohis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.
Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.
Eikä Sinkkonen ole niin yksinkertainen, että vetäisi omasta kokemuksesta yleisiä totuuksia...
Mutta lasten sielunelämästä, lasten ongelmista ja niiden syistä hänellä lienee enemmän kokemusta kuin monellakaan täällä kommentoivalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Eikös tuossa juuri sanota, että lastahan siinä loppupeleissä ajatellaan.
Lapsi jaksaa, kun äiti jaksaa. Lapsi ei jaksa, jos äiti ei jaksa lastaan.
Se ei tuota kenellekään sädekehää, että hampaat irvessä on lapsensa kanssa, vaikka tarvitsi jotain muuta.
Kuule, ei tuo sädekehää sekään että laittaa lapset vuoroviikkoasumiseen jotta jaksaa lapsiaan paremmin. Jos ei jaksa lapsiaan ilman panolomaa joka toinen viikko, niin kannattaa ehkä tehdä radikaalimpi ratkaisu. Vielä parempi, jos jättää ne muksut kokonaan tekemättä, jos epäilee jaksamistaan.
Aivan käsittämätöntä puolustelua! Ohis.
Miten sinä voit tietää etukäteen jaksatko lapsiasi vai et? Miten voit tietää asiasta, josta ei ole kokemusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei lapsia kuunnella?
Naapurustossa eräs tyttö jatkuvasti kiukuttelee ja vänkää, ettei TAAS halua lähteä äidille/isälle. Silloin tytöllä on tietenkin vaan huono päivä. Se nyt vähän kiukkuaa. Lässyn lässyn, tämä lapsi selkeesti ilmoittaa, ettei nappaa viikko-viikko systeemi. Pahaa tekee.
Vierailija kirjoitti:
Miksei lapsia kuunnella?
Naapurustossa eräs tyttö jatkuvasti kiukuttelee ja vänkää, ettei TAAS halua lähteä äidille/isälle. Silloin tytöllä on tietenkin vaan huono päivä. Se nyt vähän kiukkuaa. Lässyn lässyn, tämä lapsi selkeesti ilmoittaa, ettei nappaa viikko-viikko systeemi. Pahaa tekee.
Tai häntä ei vain nappaa isä. Jos isän luona olisi kivaa, haluaisi hän lähteä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Eikös tuossa juuri sanota, että lastahan siinä loppupeleissä ajatellaan.
Lapsi jaksaa, kun äiti jaksaa. Lapsi ei jaksa, jos äiti ei jaksa lastaan.
Se ei tuota kenellekään sädekehää, että hampaat irvessä on lapsensa kanssa, vaikka tarvitsi jotain muuta.
Kuule, ei tuo sädekehää sekään että laittaa lapset vuoroviikkoasumiseen jotta jaksaa lapsiaan paremmin. Jos ei jaksa lapsiaan ilman panolomaa joka toinen viikko, niin kannattaa ehkä tehdä radikaalimpi ratkaisu. Vielä parempi, jos jättää ne muksut kokonaan tekemättä, jos epäilee jaksamistaan.
Aivan käsittämätöntä puolustelua! Ohis.
Miten sinä voit tietää etukäteen jaksatko lapsiasi vai et? Miten voit tietää asiasta, josta ei ole kokemusta?
Voi herranen aika! Lähtöoletus lienee, että jos lapsia tekee niin niiden kanssa on jaksettava. Ei kannata laskea mihinkään "lomien" varaan. Todella pelottavia nämä kommentit. Älyttömän pelottavia.
Hassua, miten omassa tuttavapiirissä nämä viikko-viikko lapset vaikuttavat paljon reippaammilta, vastuuntuntoisemmilta ja sosiaalisemmilta kuin ydinperheiden herrantertut. Osaavat huolehtia omista tavaroistaan ja toimia itsenäisesti. Ja ihan hyvinvoivilta vaikuttavat :-) ja osaavat hyödyntää kahden kodin tarjoamia mahdollisuuksia. On vanhemman ja lapsen omaa spesiaaliaikaa kun lapsi tulee kylään, silloin paljon herkemmin tehdään jotain uutta ja kivaa, toisin kuin perheissä joissa lapset pyörivät jaloissa 24/7.
Sekin voi nimittäin olla rikkaus, että näkee jo lapsena erilaisia tapoja olla ja elää sekä osaa totutella erilaisiin ihmisiin, kuten vaikkapa uusiin sisaruspuoliin. Sellainen lapsi on imho paljon valmiimpi maailmalle kuin sellainen jota on 18-vuotiaaksi asti suojeltu lapsuudenkodin seinien sisällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten omassa tuttavapiirissä nämä viikko-viikko lapset vaikuttavat paljon reippaammilta, vastuuntuntoisemmilta ja sosiaalisemmilta kuin ydinperheiden herrantertut. Osaavat huolehtia omista tavaroistaan ja toimia itsenäisesti. Ja ihan hyvinvoivilta vaikuttavat :-) ja osaavat hyödyntää kahden kodin tarjoamia mahdollisuuksia. On vanhemman ja lapsen omaa spesiaaliaikaa kun lapsi tulee kylään, silloin paljon herkemmin tehdään jotain uutta ja kivaa, toisin kuin perheissä joissa lapset pyörivät jaloissa 24/7.
Sekin voi nimittäin olla rikkaus, että näkee jo lapsena erilaisia tapoja olla ja elää sekä osaa totutella erilaisiin ihmisiin, kuten vaikkapa uusiin sisaruspuoliin. Sellainen lapsi on imho paljon valmiimpi maailmalle kuin sellainen jota on 18-vuotiaaksi asti suojeltu lapsuudenkodin seinien sisällä...
Ne ydinperhelapset kyllä seuraavat kauhulla kavereidensa vuosittain vaihtuvia isä-, äiti- ja sisarpuolia ja ovat tyytyväisiä omaan ehjään perheeseensä. Nimim. Vierestä seurannut
Vierailija kirjoitti:
Hassua, miten omassa tuttavapiirissä nämä viikko-viikko lapset vaikuttavat paljon reippaammilta, vastuuntuntoisemmilta ja sosiaalisemmilta kuin ydinperheiden herrantertut. Osaavat huolehtia omista tavaroistaan ja toimia itsenäisesti. Ja ihan hyvinvoivilta vaikuttavat :-) ja osaavat hyödyntää kahden kodin tarjoamia mahdollisuuksia. On vanhemman ja lapsen omaa spesiaaliaikaa kun lapsi tulee kylään, silloin paljon herkemmin tehdään jotain uutta ja kivaa, toisin kuin perheissä joissa lapset pyörivät jaloissa 24/7.
Sekin voi nimittäin olla rikkaus, että näkee jo lapsena erilaisia tapoja olla ja elää sekä osaa totutella erilaisiin ihmisiin, kuten vaikkapa uusiin sisaruspuoliin. Sellainen lapsi on imho paljon valmiimpi maailmalle kuin sellainen jota on 18-vuotiaaksi asti suojeltu lapsuudenkodin seinien sisällä...
Sulla on sitten tosi paljon tuttuja perheitä näistä molemmista "ryhmistä" kun pystyt tuollaisen yleistyksen tekemään...? :-DDD :-DDD Ja sitten se esitetään yleisenä totuutena...
Vierailija kirjoitti:
Tässä vuoroviikkosysteemissä on jännä ilmiö tullut esille ja sitä hoetaan melkein totuutena:
Vanhemman oikeus vapaapäiviin lapsistaan.Usein kuulee vanhemman sanovan, että kyllä hänelläkin on oikeus vapaaseen ja jaksaa sitten taas viikon paremmin lasten kanssa. Jaksaa lasten kanssa? Miten niin?
Sehän on ihan perusolettamus, jos lapsia haluaa tehdä.
Olen minäkin paljon yksin lapsen kanssa, kun mies joutuu matkustamaan työnsä takia paljon maailmalla. Hyvin pärjätään, eikä tulisi mieleenkään vaatia mitään lapsivapaata viikkoa omasta lapsestani. Ajatuksenakin ihan outoa (minusta), mutta aika yleinen ilmiö tuntuu olevan.
Tosiaan jännä ilmiö, kun minä en ole tällaista edes huomannut. Ihan yhtä paljon kai vanhemmat parisuhteessakin haluavat vapaata lapsistaan. Eihän se liity eroihin mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Eikös tuossa juuri sanota, että lastahan siinä loppupeleissä ajatellaan.
Lapsi jaksaa, kun äiti jaksaa. Lapsi ei jaksa, jos äiti ei jaksa lastaan.
Se ei tuota kenellekään sädekehää, että hampaat irvessä on lapsensa kanssa, vaikka tarvitsi jotain muuta.
Kuule, ei tuo sädekehää sekään että laittaa lapset vuoroviikkoasumiseen jotta jaksaa lapsiaan paremmin. Jos ei jaksa lapsiaan ilman panolomaa joka toinen viikko, niin kannattaa ehkä tehdä radikaalimpi ratkaisu. Vielä parempi, jos jättää ne muksut kokonaan tekemättä, jos epäilee jaksamistaan.
Aivan käsittämätöntä puolustelua! Ohis.
Miten sinä voit tietää etukäteen jaksatko lapsiasi vai et? Miten voit tietää asiasta, josta ei ole kokemusta?
Voi herranen aika! Lähtöoletus lienee, että jos lapsia tekee niin niiden kanssa on jaksettava. Ei kannata laskea mihinkään "lomien" varaan. Todella pelottavia nämä kommentit. Älyttömän pelottavia.
Sinä olet pelottava, kun et osoita empatiaa toista ihmistä kohtaan.
Minä ymmärrän, että jälkikäteen huomaa, ettei jaksa perhe-elämää 24/7, vaikka niin haluaisi ja luuli jaksavansa. Kykenen myös ymmärtämään, että kun itsessään tällaisen asian huomaa, niin osaa järjestää asiansa toisin. Se ei tuota kenellekään lisäarvoa, että äiti suorittaa äitiyttään ilman iloa. Lapset ansaitsevat äidin, joka iloitsee heistä. On parempi olla iloinen vuoroviikkoäiti kuin pinna kireellä oleva lähiäiti.
Jotkut perustelevat tätä viikko-vikko systeemiä sillä, että äiti tai isä saa levätä viikon ja sitten jaksaa keskittyä lapseen hoitoviikollaan 24/ 7 ja kaikkea kivaa ja uutta tehdään. Miksi lapsen kanssa pitäisi koko ajan tehdä uutta ja kivaa ja aktiviteettejä olla koko ajan? Ei lapset sellaista tarvitse vaan normielämään kuuluu nekin päivät kun vaan ollaan tai äiti tai isä on jaksamattomalla tuulella. Kylläkai tällaisista lapsista kasvaa aikamoisia suorittajia, kun jo lapsena siihen oppivat.
Täällä kirjoittelee 19-vuotias entinen "viikko/viikko-lapsi". Olin 11-vuotias kun vanhempani erosivat. Itse alusta asti sanoin, että en suostu mihinkään muuhun järjestelyyn, sillä halusin asua kummankin vanhemman luona yhtä paljon. Järjestely oli omasta mielestäni loistava! Ensimmäinen puoli vuottta oli vähän totuttelua ja tuntui että vaihto tapahtui juuri kun alkoi tottua toiseen kotiin. Sen jälkeen järjestely toimi hyvin. En tosin tiedä, onko sillä merkitystä että olin kuitenkin jo isompi lapsi. Saattaisi olla eri asia vaikka viisivuotiaalle. Mielestäni on ärsyttävää, miten tätä kauhistellaan paljon: esimerkkinä vaikka se, että olin koko peruskoulun hyvä koulussa. No lukiossa meni huonosti, sillä yksinkertaisesti huomasin, että se ei ollutkaan paikkani ja haaveilin esim. kosmetologiopinnoista. Vaikka muuten olin ollut hyvä koulussa, niin matikka oli minulle nelosluokasta asti vaikeaa, mutta 7-8 luokallakin vielä kuitenkin seiskaa tuli siitä. Yksi sukulaisen vaimo sitten (joka nyt muutenkin on ollut kateellinen vanhemmilleni) selitti muille sukulaisilleni, että on yrittänyt auttaa siinä minua, mutta ei minua kiinnosta ja se johtuu siitä, että asun viikko/viikko-systeemillä. Olin tuolloin kuitenkin jo 17-vuotias ja asunut kuusi vuotta niin, ja vasta alle vuoden ollut haastavampaa koulussa. Lisäksi hän ei kyllä ikinä ollut tarjonnut mahtavaa apuaan :'D.
Asuin siis melkein 18-vuotiaaksi asti näin, kunnes toinen vanhempani muutti hieman kauemmas lukiostani ja asuin enemmän toisella vanhemmalla siihen asti kunnes nyt 19-vuotiaana muutin mieheni kanssa yhteen. En nykyäänkään tiedä, mikä olisi ollut minulle parempi ratkaisu. Mielestäni on vain ihanaa kun on asunut kummankin vanhemman/perheeni kanssa, enkä ole ollut toiselle vain viikonloppulapsi. Minulla on erittäin läheiset välit jokaiseen perheen jäseneeni.
Ainut miinuspuoli oli se, että harvemmin jaksoin tyhjentää eniten käyttämiäni vaatteita laukusta kaappiin vaan ne oli laukussa, päälläni tai pyykissä, mutta niinhän se on useilla muutenkin, että ne lempivaatteet odottaa esim. jossain tuolilla aina
Alue: Aihe vapaa
Niinpä. Ja monien lasten mielipiteet esim. siitä, mitä he haluavat syödä, eivät välttämättä edusta parhainta ruokavaliota. Eikä kukaan erehdy niin väittämäänkään, jos lapsen mielestä karkit on parasta ruokaa.