Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lastenpsykiatri Sinkkonen ei kannata erolasten viikko/viikko -systeemiä.
25.11.2015 |
On sitä mieltä, että jos sellaista meinaa suunnitella lapselle, niin kokeilee ensin itse 3 kk.
Jos jatkuva paikan vaihtaminen tuntuu senkin jälkeen vielä hyvältä (itsestä), niin sitten voi viikkoasumista kokeilla lapsille.
Kun ei ole yhtä oikeata kotia, niin on vain äidin ja isän koteja, ei omaa kotia.
Arvaan, millä vimmalla tähän vastaavat ne, joiden lapset ovat vuoroasumisessa.
Heidän lapsensa tietysti ovat solahtaneet kahteen asuinpaikkaan luontevasti ilman ongelmia. Niin, kun ei ole vaihtoehtoja annettu.
Esimerkiksi sitä, että vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein, sillä näitäkin vanhempia on.
Kommentit (136)
En ymmärrä mikä ongelma.. Ei tuottanut mulle lapsena mitään ongelmaa tuo viikko viikko systeemi.. Jokaisella lapsella varmaan eri..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikinä en äitinä suostuisi viikko-viikko systeemiin. Lapsi olisi kuin kapula jota pompotellaan vanhemmalta toiselle, lapsi olisi aina vain kylässä eikä hänestä varmaan tuntuisi siltä miltä kotona kuuluu tuntua "ihanaa, tänne minä kuulun, täällä on hyvä olla"
Ennemminkin yksi koti ja toinen vanhempi jonka luo mennään kylään vkl ja lomilla jne.
Vanhemmat jotka tuollaista suunnittelevat ovat itsekkäitä ja eivätkä varmana halua tuota lapsen parasta ajatellen vaan omien tunteidensa takia
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikko järjestelmä on yleensä käytössä sopuisilla vanhemmilla ja niillä joilla myöskin isä on hyvä ja rakastava.
Toki näitä yh- äitejä on paljon koska miestä ei lapset kiinnosta, sekö sitten hyvä on. Ei tarvitse rampata.
Aika monessa eroperheessä lapset on jo isoja niin eikö sitten lasten sanaa edes uskota?
Halveksin ihmisiä joille aina se oma mielipide on totuus. Se mikä toiselle sopii niin ei sovi toiselle.
On se vaan kumma jos yli 10v. lapset ei osaa sanoa tuntuuko hyvältä vai ei. Taaperoiden kohdalla en ota kantaa koska en tunne vanhempia joilla on taaperoita.
T. Ydinperhe
Kyllä ja12-vuotias voi myös kieltäytyä enää ravaamasta ympäriinsä, jos ei näin halua. Se ei taida käydä vanhempien mielessä, kun sitä omaa aikaa vaalitaan niin kiivaasti. Jos mut olisi aikanaan laitettu heittopussiksi, se olisi loppunut sillä sekunnilla, kun täytin 12.
Joskus vuosia sitten täällä oli sellainen (toivottavasti) provoviesti, jossa äiti oli sitä mieltä että hänen huumeidenkäyttönsä oli lapsensa parhaaksi, koska oli parempi äiti jaksaessaan piripäissään touhuta ja leikkiä lapsensa kanssa ja toisaalta taas kun kannabispäissään oli rento eikä hermot mennyt mistään.
En voi olla ajattelematta tuota ikivanhaa viestiä lukiessani näitä "koska olen parempi äiti päästessäni eroon lapsistani, on se lapsen parhaaksi" -perusteluja.
Lapsi ei ole äidin jatke joka heijastaa peilinä äidin tunteet (äiti onnellinen = lapsi onnellinen, äiti onneton = lapsi onneton), vaan yksilö jolla on ihan ikiomat tunteet.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä mikä ongelma.. Ei tuottanut mulle lapsena mitään ongelmaa tuo viikko viikko systeemi.. Jokaisella lapsella varmaan eri..
Näitä keskusteluita kun lukee, niin väitän, että 80 % vuoroviikkolapsista ja vuoroviikkovanhemmista puoltaa vko-vko-systeemiä. 20 Prosentilla on huonoja kokemuksia, eikä sitä kannata.
Vuoroviikkoa haukkuvat ovat 90 prosenttisesti ydinperheellisiä, toisin sanoen mammoja, joilla ei ole asiasta mitään kokemusta, tai sitten he ovat yh:ita joilla on niin paska eksä etteivät haluisi päästää lastaan tälle pitkäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vuosia sitten täällä oli sellainen (toivottavasti) provoviesti, jossa äiti oli sitä mieltä että hänen huumeidenkäyttönsä oli lapsensa parhaaksi, koska oli parempi äiti jaksaessaan piripäissään touhuta ja leikkiä lapsensa kanssa ja toisaalta taas kun kannabispäissään oli rento eikä hermot mennyt mistään.
En voi olla ajattelematta tuota ikivanhaa viestiä lukiessani näitä "koska olen parempi äiti päästessäni eroon lapsistani, on se lapsen parhaaksi" -perusteluja.
Lapsi ei ole äidin jatke joka heijastaa peilinä äidin tunteet (äiti onnellinen = lapsi onnellinen, äiti onneton = lapsi onneton), vaan yksilö jolla on ihan ikiomat tunteet.
Eihän näitä asioita voi verrata toisiinsa. Piripäissään oleva äiti on vähän eri asia kuin äiti, joka on piripäissään silloin kuin lapset eivät ole hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua huvittaa miehenä tässä naisten keskustelussa, että vaihtoehtoja on tasan kaksi.
Ne, jotka jo ovat yleisesti käytössä ja piste. Sitten kinataan että kumpi on parempi, juupas eipäs.
Sinkkonenhan ei sanonut, että vaihtoehdot ovat tässä. Hänhän puhui vain siitä, että lapsille ei tee hyvää koko ajan vaihtaa kotia.
Eli seuraava vaihtoehto, jossa ne vanhemmat joutuisivat lapsen edun nimissä mukautumaan, olisi se, että lapsilla pysyy koko ajan sama koti, josta kulkevat sinne tuttuun päivähoitoon/kouluun/harrastukseen ja tuttu ympäristö ja tutut naapuruston kaverit, mutta se vastuullinen vanhempi siinä kodissa vaihtuu parin viikon jaksoissa.
Vanhemmat saisivat pakata ne laukkunsa parin viikon välein, tässähän se Sinkkosen peräänkuuluttama ajatus on. Huomaatteko miten rasittavaa se olisi? Silti olette ihan valmiita hyväksymään, että lapsenne kyllä joutaa ravaamaan parin viikon välein edestakaisin vanhempien asuntojen välillä.
Pitäisiköhän sitä jo ennen lapsen tekoa miettiä, mitä oikein on puuhaamassa?
Miksi tämä aihe nostaa näin kiivaan keskustelun niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes eronneet?
Aiheesta pitäisi keskustella vain asianomaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.
Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.
Kun lapsilta kysytään tahtovatko he vanhempien pysyvän yhdessä vai eroavan, he toivovat vanhempien pysyvän yhdessä.
Ja kun lapsilta kysyy syödäänkö lounaalla ruokaa vai jätskiä, he - yllätys, yllätys - vastaavat jätskiä.
Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi eikä hänellä välttämättä ole omakohtaista kokemusta, mutta hänellä on paljon tietoa asiasta ja hän on päässyt tarkastelemaan ilmiötä puolueettomana ulkopuolisena, toisin kuin tilanteen keskellä elävät vanhemmat ja lapset. Toki poikkeuksia löytyy aina, mutta tilastollisesti katsottuna lasten vuoroviikkoasuminen ei ole välttämättä kovin onnistunut ratkaisu ja sen edut liittyvät nimenomaan vanhempien lisääntyneeseen vapauteen ja vapaa-aikaan, eikä lapsen parhaaseen.
Ruotissa tutkimukset puoltavat viikko-viikko-asumista. Miksi ei sitten Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi asia mitä en ymmärrä, on tuo vuoroviikkovanhempien hyvien välien korostaminen... Onkohan ero tullut ehkä pikkuisen liian helposti, jos eron jälkeen vanhemmat asuvat hyvillä mielin lähes vierekkäin, välit ovat hyvät, lapsia hoidetaan sulassa sovussa yhdessä jne.? Miksi ylipäätään erottiin eikä korjattu niitä ongelmia, jos kerran kaikki sujuu noin ruusuisesti?
Mä en tajua tätä jatkuvaa reissaamista/muuttoa juttua. Oli sitten viikko-viikko, tai lapset isällä joka toinen viikonloppu, kotiahan vaihdetaan tasan kaksi kertaa kahden viikon aikana. Miten siis sitä reissaamista ja retuuttamista tulee viikko-viikossa enemmän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en ymmärrä, on tuo vuoroviikkovanhempien hyvien välien korostaminen... Onkohan ero tullut ehkä pikkuisen liian helposti, jos eron jälkeen vanhemmat asuvat hyvillä mielin lähes vierekkäin, välit ovat hyvät, lapsia hoidetaan sulassa sovussa yhdessä jne.? Miksi ylipäätään erottiin eikä korjattu niitä ongelmia, jos kerran kaikki sujuu noin ruusuisesti?
No esim. meillä mies ei osallistunut lasten hoitoon ja juhli viikonloput, kun olimme yhdessä. Pariterapiakaan ei saanut miestä muuttamaan elämäntyyliänsä. Kun kotona ei ole toista aikuista, oli miehen sitten pakko ottaa vastuu lapsistaan, kun olivat miehen luona. Ryypätäkään ei voi silloin, kun on yksin lapsista vastuussa.
Ennen eroa yritin vuosia muutosta suhteessa, yritin jatkaa miehen sivusuhteen jälkeenkin. Ainoa, mikä sai miehen ottamaan vastuuta lapsista oli ero. En ole takertuva ja omiva äiti, vaikka mies omia laiminlyöntejään koitti sillä selitellä. Pystyn jakamaan lapset viikko-viikko-systeemillä. Nyt lapsilla on kaksi osallistuvaa vanhempaa. Jos lapset olisivat isällään vain joka toinen viikonloppu, mies olisi jo täysi alkkis, ja se ei todellakaan olisi lasten etu.
Olen oppinut, että toista ei voi väkisin muuttaa, enkä ikinä palaisi lasteni isän kanssa yhteen, koska tiedän, että hän palaisi parissa kuukaudessa takaisin vanhoihin kaavoihinsa.
En näe syytä vajota katkeruuteen vaan elän elmääni ja kasvatan lapsiani parhaan kykyni mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä jatkuvaa reissaamista/muuttoa juttua. Oli sitten viikko-viikko, tai lapset isällä joka toinen viikonloppu, kotiahan vaihdetaan tasan kaksi kertaa kahden viikon aikana. Miten siis sitä reissaamista ja retuuttamista tulee viikko-viikossa enemmän?
Samaa mietin. Vuoroviikkolapsen ei tarvitse muuttaa mitään muuta kuin itsensä, koska molemmissa kodeissa on samat tavarat. Viikonloppulapsen pitää muuttaa vaatteensa ja kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia mitä en ymmärrä, on tuo vuoroviikkovanhempien hyvien välien korostaminen... Onkohan ero tullut ehkä pikkuisen liian helposti, jos eron jälkeen vanhemmat asuvat hyvillä mielin lähes vierekkäin, välit ovat hyvät, lapsia hoidetaan sulassa sovussa yhdessä jne.? Miksi ylipäätään erottiin eikä korjattu niitä ongelmia, jos kerran kaikki sujuu noin ruusuisesti?
Minäkin ihmettelen, miksi vuoroviikkoilussa korostetaan hyviä välejä. Meillä vuoroviikkolapset (nyt jo teinit), enkä ole eksän kanssa väleissä. Silti vuoroviikkoilu toimii. Tässä kun ei tarvitse millään muotoa olla eksän kanssa väleissä: lapsi siirtyy kerran viikossa koulun jälkeen, eikä mitään keskusteluita tarvita. Vain silloin tällöin olen eksän kanssa yhteydessä, jos jommalla kummalla on menoja ja vaihtopäiviä pitää vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta mistä tulee levottomat ja ADHD-lapset?
Niitä tulee ydinperheistä, yksinhuoltaja perheistä ja viikko-viikko-perheistä. Asumismuodoilla ja vanhempien huoltajuudella ei ole tämän asian kanssa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua tätä jatkuvaa reissaamista/muuttoa juttua. Oli sitten viikko-viikko, tai lapset isällä joka toinen viikonloppu, kotiahan vaihdetaan tasan kaksi kertaa kahden viikon aikana. Miten siis sitä reissaamista ja retuuttamista tulee viikko-viikossa enemmän?
Onhan se nyt eri asia mennä viikonlopuksi jonnekin ja sitten palata sinne pääasialliseen kotiinsa johon elämä on keskittynyt, kuin palloilla kahden mestan väliä joista ei voi valita. Suosittelen todellakin aikuisia kokeilemaan itse.
Omat vanhempani erosivat riitaisasti, äitini sai yksinhuoltajuuden mutta tapailin silti isääni ja asuin molempien luona. Totta kai halusin olla mieliksi molemmille. Vielä aikuisenakin, pois paikkakunnalta muuttaneena, ajokorttittomana, olen järjestellyt asioita että pääsen heidän luokseen, olen jakanut joulut tasapuolisesti molempien kesken niin ettei minulla, 30-vuotiaalla, ole omia jouluperinteitä vieläkään. Nyt ensimmäinen "oma" joulu omassa kodissa oman perheen kanssa, enkä ole vielä ratkaissut edes, hommataanko muovikuusi (äidin tapa) vai aito kuusi (isän tapa). Mies "en ole jouluihminen" -ihmisenä ei tietenkään osaa auttaa ratkaisemaan näitä rankkoja dilemmoja.
Mutta vakavasti puhuen, en syyttele eroa ja vanhempiani omista ristiriidoistani vaan lähinnä omaa luonnettani. Tietty juurettomuuden tunne tai ehkä pikemminkin sen tunne että jokin jatkumo on pysähtänyt minuun ja kokemus siitä että olen jotenkin vastuussa perhesuhteitten ylläpidosta vaivaa minua vieläkin. Nyt minulla on koti johon juurtua ja perhe (uusperhe sekin) jota koko jengi ylläpitää yhdessä. Aika keskittyä siihen. Vanhempani ovat toki lämpimästi tervetulleita osaksi elämääni tällä uudella paikkakunnalla. He ovat vain tottuneet siihen että se olen minä, joka sukkuloin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä aihe nostaa näin kiivaan keskustelun niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes eronneet?
Aiheesta pitäisi keskustella vain asianomaiset.
Miksi? Oikein kun rajataan niin asianosaisia ovat oikeastaan vain lapset eli foorumi olisi tämän aiheen suhteen aika hiljainen. Sinkkosella ainakaan ei tietääkseni olisi asiaan mitään sanomista.
Saako mielestäsi sellainen kirurgi operoida ketään, jolla ei joka sortin kystaa ole kroppa tulvillaan?
Alue: Aihe vapaa
Muakin pelottaa sun kommenttisi! Iha älyttömän pelottava olet koska totuus olet sinä!