Lastenpsykiatri Sinkkonen ei kannata erolasten viikko/viikko -systeemiä.

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.

Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.

Maailman huonoimmat perustelut, eikö hävetä? Että vioroviikkoasuminen on hyväksi lapselle, koska äiti saa seksiä ja jaksaa paremmin.

Repeäisin nauramaan jos ei itkettäisi niin paljon tämä ihmisten tyhmyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tästä pitää joka päivä tehdä uusi aloitus? Mulle on ihan paskan hailee, että mitä joku sinkkonen on mieltä mistäkin. Mulla on omat aivot ja ajattelen niillä. Ja koska minulle ja ex-miehelleni tämä on kaikkein helpoin tapa olla tasapuolisesti lastemme kanssa, niin tulemme käyttämään tätä viikko-viikko systeemiä jatkossakin.

Sinulle ja ex-miehellesi. Unohditteko lapset? Ainiin, eihän niillä ole mitään väliä. Kunhan teillä on kivaa.

Lasten vastuulleko nämä asiat sitten pitäisi antaa?! Mitään ihanne ratkaisuahan ei ole! Niin kauan kun lapsen tahto on vanhemman taskussa niin vanhemmat tekee päätökset! Lapset sopeutukoon, jos ei sopeudu niin ongelmaan tartutaan. Mutta niin kauan kun lapsi voi hyvin niin me teemme niin kuin parhaaksi katsomme! 

Mä ole Sinkkkosen kanssa ihan samaa mieltä. Olen jopa tätä matkalaukkuelämää elänyt tässä useamman vuoden. Sitä muuttuu väkisin levottomaksi ja väsyneeksi, kun ei ole sitä yhtä kotia joka viikko.

Ehkä se Sinkkosen kritiikki suunnataan myös siihen seikkaan, miten helposti nykyään erotaan.

Kun ns. "aikuinen" ihminen "kyllästyy" parisuhde- ja perhe-elämään, niin erotahan sitä pitää. Heti. Ja uutta kumppania ja uusioperhettä kehiin vaan, josta taas kohta erotaan.. Ihme häiläämistä monen aikuisen elämä nykyään.

Kärsijöinä tässä päättämättömien ja keskenkasvuisten aikuisten piirileikeissä on juuri ne lapset, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa vanhempiensa häiläämiseen.

Sitten ylistetään vuoroasumisen hienoutta, kun se mahdollistaa paremman bile-elämän, kun ei ole enää lapset häiritsemässä kun vaan viikon kerrallaan.

Vuoroviikko sydeemi ei välttämättä näy lapsessa mitenkään. Myöhemmällä iällä voi ilmetä juurettomuutta. Missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu kodilta. On helppo siirtyä paikasta toiseen mutta sama ahdistus seuraa mukana.

Itse olen erolapsi. Äidillä asuttiin ja isän luona vierailtiin 3 kertaa viikossa. Joka toinen vkl yötä.

Mutta mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

Itse olen teini-ikäinen, ja vaihtanut kotia viikon välein 7 vuotiaasta. Ikinä en ole kokenut ongelmia tämän systeemin kanssa. Mulle ja siskolle tehtiin selväksi heti kun vanhemmat erosi, että eron syy ei liity mitenkään meihin lapsiin. Samalla myös selitettiin, että molemmat kodit ovat meidän kotejamme, eivät ne "isän ja äidin kodit". Aina otetaan vastaan ja ollaan tervetulleita. Se että on kaksi kotia joissa molemmissa on tätä nykyä kaksi rakastavaa aikuista, tarkoittaa vaan tuplamäärää rakkautta. :) Ymmärrän ettei kaikille sovi mutta mulle ongelmaa ei koitunut pienempänä, ja nyt isona saadaan vaihtaa silloin kun itelle sopii.

Ei kannata, mutta ei täysin tuomitsekaan koska voi olla huononpiakin vaihtoehtoja esim. huoltajuusriidat. Asiat harvoin on mustavalkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tästä pitää joka päivä tehdä uusi aloitus? Mulle on ihan paskan hailee, että mitä joku sinkkonen on mieltä mistäkin. Mulla on omat aivot ja ajattelen niillä. Ja koska minulle ja ex-miehelleni tämä on kaikkein helpoin tapa olla tasapuolisesti lastemme kanssa, niin tulemme käyttämään tätä viikko-viikko systeemiä jatkossakin.

Jep, jep. Sinulle ja ex-miehelle paras ja helpoin. Lapset unohtuu niin helposti, kun nehän sopeutuu kaikkeen, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko sydeemi ei välttämättä näy lapsessa mitenkään. Myöhemmällä iällä voi ilmetä juurettomuutta. Missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu kodilta. On helppo siirtyä paikasta toiseen mutta sama ahdistus seuraa mukana.

Itse olen erolapsi. Äidillä asuttiin ja isän luona vierailtiin 3 kertaa viikossa. Joka toinen vkl yötä.

Mutta mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

Minulla on juuri tuollaista juurettomuutta. En ole erolapsi, vaan muuttanut paljon lapsena pitkien matkojen päähän. Ydinperhe muutti aina mukana, mutta ilmeisesti se ei silti ollut hyvä juttu.

Lähipiirissäni eronnut pariskunta kysyi lapsilta (kouluikäisiltä) mielipidettä asumisjärjestelyihin ja lasten toive oli vuoroviikkosysteemi. Toive perustui siihen, että lähes kaikilla heidän kavereillaankin, joiden vanhemmat ovat eronneet, oli tämä vuoroviikkosysteemi. Hyvin tuntuu toimivan, tosin ei noista viikoista tunnuta kovin paljon pitävän edes kiinni, vaan asuminen ratkaistaan tarpeen mukaan. Ex-pariskunta asuu lähekkäin ja on hyvissä väleissä keskenään. Oman lapseni kaveripiirissä kaikki eronneet vanhemmat tuntuvat päätyneen tähän vuoroviikkosysteemiin. Se vanha malli, jossa lapset ovat isillään joka toinen viikonloppu, tuntuu nyt jotenkin todella etäiseltä ja ikävältä sekä lasten että isien kannalta.

En tiedä parasta ratkaisua. Mutta ainakin itseäni matkalaukkuelämä stressaisi. En usko että lapset ovat sen erilaisempia. Varsinkin kouluikäisillä on kaverinsa ym, ja vaatiihan vuoroviikkoasuminen vanhemmiltakin aika tasaisia välejä ja melko lähekkäin asumista, että päivähoitojärjestelyt ja koulumatkat sujuu. Ja pakko on sanoa, että taitaa olla huomattavasti isompi määrä renttu-isiä verrattuna äiteihin, ainakin oman elämänkokemukseni mukaan. Mielestäni kyseinen vv-ratkaisu ei saa olla mikään oletusautomaatti.

Meillä järjestelyyn vaikutti se, että esikoisella on ADHD ja erityisluokka, ja isällä säännöllinen kaksivuorotyö. Siirtymätilanteet on esikoiselle aina selvä levottomuuden paikka, joten katsottiin että ehkä parempi, että hänellä on yksi koti ja isän luona käydään. Minulle varmaan vuoroviikkosysteemi olisi ollut lepolomaa, mutta senkin kannalta että isä ei ole koskaan ollut halukas osallistumaan neuvola, koulu ym. asioihin tai läksyissä auttamiseen tai niiden kuulusteluun, halusin että minä hoidan esikoisen asiat ja olen se persuksillepotkija, mitä läksyihin tulee. Saati että olisi ostanut lapsille ehjät kumpparit ilmastointiteipillä paikkaamisen sijasta. Muuten olisi känyt niin, että esikoinen olisi istunut illat pitkät pleikalla ja läksyt tekemättä. Onneksi isä tuli järkiinsä. Tai sanotaanko niin kuin asia on: ei halunnut sairaalloista nuukuuttaan lähteä oikeuteen riitelemään asiasta.

Irina Björklund puhui vähän saman tyyppisestä asiasta vastikään.

Jotain sinnepäin, että syntyi Ruotsissa, muutto Suomeen, muutto Ranskaan, muutto Suomeen, muutto Ranskaan...

Nyt aikuisena muuttaminen helppoa. Nyt kun ovat Peterin ja lapsen kanssa asuneet Ranskassa vajaa kolme vuotta, niin ovat muuttaneet jo kolme kertaa.

Eli tietty levottomuus seuraa aikuisena, jos lapsena muuttanut jatkuvasti.

Vähän niinkuin diplomaattien lapsilla asemapaikkojen vaihtuessa usein. Vrt Anna Eriksson, joka usein kertonut juurettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kokeiltiin neljä kuukautta vanhempien vuoroasumista. Nyt vuoden verran lapset ovat vaihtaneet kotia. Meillä se toimii. Luin Sinkkosen mielipiteet, enkä provosoitunut. Tiedän, että ratkaisumme on paras meidän lapsillemme.

Et voi tietää mikä on teidän lapsille parasta koska et tiedä niitä asioita mitä esim Sinkkonen ja tuskin olet aiheesta tehnyt tutkimusta. Monesti vanhemmat luulevat tietävänsä mikä on lapselle parasta mutta usein he eivät tiedä.

Emme elä taivaassa tai ihannemaailmassa, siksi ratkaisut eivät ole aina parhaita mahdollisia, vaan kussakin tilanteessa parhaita. Paras mahdollinenhan olisi se, että perhe voisi pysyä yhdessä ja onnellisena, mutta kun se ei ole mahdollista, on etsittävä seuraavaksi paras mahdollinen.

Toisaalta emme voi koskaan tietää vaihtoehtoisten ratkaisujemme mahdollisia tuloksia, koska niitä ei yhden elämän aikana ehdi kokeilla. Lapselle saattaa esim. olla lyhyellä tähtäimellä hyväksi se, että vanhemmat vaihtavat kotia, eivät lapset, mutta tämä taas saattaa estää vanhempaa hakeutumasta parempaan työpaikkaan kauaskin vanhasta kodista. Tällaisella asialla voi olla lapsen hyvinvoinnin kannalta tulevaisuudessa paljon suurempi merkitys kuin sillä, että hänen asumisjärjestelynsä rasittaisi häntä mahdollisimman vähän.

Vierailija kirjoitti:

Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.

Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.

Olisin itsekin vastannut kysyttäessä vuoroviikkoasumisen olevan paras ratkaisu. Silloin lapsen ei tarvitse valita puoltaan tai sanoa ääneen kumman vanhemman luona haluaa asua. Olen vasta aikuisena ymmärtänyt miten rankka juurettomuuden kokemus syntyi siitä ettei  ollut oikein missään kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä tästä pitää joka päivä tehdä uusi aloitus? Mulle on ihan paskan hailee, että mitä joku sinkkonen on mieltä mistäkin. Mulla on omat aivot ja ajattelen niillä. Ja koska minulle ja ex-miehelleni tämä on kaikkein helpoin tapa olla tasapuolisesti lastemme kanssa, niin tulemme käyttämään tätä viikko-viikko systeemiä jatkossakin.

Sehän se Sinkkosenkin pointti on, että viikko-viikko on vanhemmille helpoin. Mutta lapselle välttämättä ei.

meillä minä -äiti- halusin erota. Hankin asunnon kilometrin päästä. Vietän 80 % ajasta vanhassa kodissa ja lopun aikaa omassa asunnossa joko toisen tai molempien lasten kanssa tai yksin. Meillä on exän kanssa hyvät välit vaikka toki joudun paljon joustamaan kun ns. hänen nurkissaan pyörin. Kahden kodin elämä on rankkaa, en voisi kuvitella laittavani lapsia siihen rumbaan. On raskasta olla paikassa joka ei tunnu kunnolla kodilta. Voin silti nyt paljon paremmin nyt kun olemme rehellisesti eronneet ja avioparina kituuttaminen loppui ja pääsen välillä rauhoittumaan ja elämään omanlaista elämää omaan kotiin. Jatkuva riitely loppui ja lapset voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#4 Tää on kyllä tämä sama aloittaja, joka yrittää provosoida ihmisiä tällä aloituksella siinä onnistumatta. Hänelle tämä asia nyt vaan tuntuu olevan se kaikkein pahin saatana tässä maailmassa.

 

Meillä olisi ollut toinen vaihtoehto se, että lapsilla ei olisi ollut äitiä enää, jos emme olisi päässeet yhteisymmärrykseen tästä viikko-viikko systeemistä.

Ohis, otatkohan nämä kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?! :-DDD

Ihan ensimmäisen aloituksen tein aiheesta. Olen pahoillani, että osui liian kipeästi.

ap

 

No anteeksi kovasti sitten! Minua vaan loukkaa syvästi, että minun perheeni tapoja arvostellaan tällä tavoin, kun teillä ei ole mitään tietoa siitä, että mitä minä olen käynyt läpi.

Ohis yritti kirjoittaa, että taidat ottaa tämän palstan kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?!

 

No henkilökohtaiseksi tämä varmasti oli tarkoitettukin! Itkettää ihan oikeasti tälläiset ihmiset, jotka arvostelee toisten tapoja elää, kun ei mistään mitään tiedä! :'(

Jos otat kaiken anonyymin tekstin netissä henkilökohtaisesti, elämäsi on varmaan pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Tietenkin mielipiteitä saa esittää riippumatta siitä, millainen tilanne juuri sinulla sattuu elämässäsi olemaan.  Hitostako kukaan juuri sinun asioistasi voisi olla perillä, ei edes silloin, jos kerrot niistä parilla rivillä keskustelupalstalla. Kannattaa todellakin suhtautua neutraalimmin keskustelupalstojen antiin.

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni eronnut pariskunta kysyi lapsilta (kouluikäisiltä) mielipidettä asumisjärjestelyihin ja lasten toive oli vuoroviikkosysteemi. Toive perustui siihen, että lähes kaikilla heidän kavereillaankin, joiden vanhemmat ovat eronneet, oli tämä vuoroviikkosysteemi. Hyvin tuntuu toimivan, tosin ei noista viikoista tunnuta kovin paljon pitävän edes kiinni, vaan asuminen ratkaistaan tarpeen mukaan. Ex-pariskunta asuu lähekkäin ja on hyvissä väleissä keskenään. Oman lapseni kaveripiirissä kaikki eronneet vanhemmat tuntuvat päätyneen tähän vuoroviikkosysteemiin. Se vanha malli, jossa lapset ovat isillään joka toinen viikonloppu, tuntuu nyt jotenkin todella etäiseltä ja ikävältä sekä lasten että isien kannalta.

Tässä viestissä osuu silmään juuri nykyajan kamaluus.... Kaikki eroavat nykyään, kun ei jakseta yrittää elää elämää yhdessä. Liian helposti erotaan, "meni kuppi nurin, kun mies/nainen jätti sukan lattialle tai ei vienyt roskapussia...ymv. yhtä turhaa ja mitätöntä". Tälläkin palstalla ensimmäinen kommentti johonkin suhdepulmaan on "miks sä kattelet tommosta, eroa", ikinä ei mitään rakentavaa.

No hemmetti, erotkaa ja naikaa ympäri kyliä (siitähän se usein on kyse, pettämisestä, uudesta ja jännästä), älkää missään nimessä ajatelko lastenne tulevaisuutta..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#4 Tää on kyllä tämä sama aloittaja, joka yrittää provosoida ihmisiä tällä aloituksella siinä onnistumatta. Hänelle tämä asia nyt vaan tuntuu olevan se kaikkein pahin saatana tässä maailmassa.

 

Meillä olisi ollut toinen vaihtoehto se, että lapsilla ei olisi ollut äitiä enää, jos emme olisi päässeet yhteisymmärrykseen tästä viikko-viikko systeemistä.

Ohis, otatkohan nämä kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?! :-DDD

Ihan ensimmäisen aloituksen tein aiheesta. Olen pahoillani, että osui liian kipeästi.

ap

 

No anteeksi kovasti sitten! Minua vaan loukkaa syvästi, että minun perheeni tapoja arvostellaan tällä tavoin, kun teillä ei ole mitään tietoa siitä, että mitä minä olen käynyt läpi.

Ohis yritti kirjoittaa, että taidat ottaa tämän palstan kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?!

 

No henkilökohtaiseksi tämä varmasti oli tarkoitettukin! Itkettää ihan oikeasti tälläiset ihmiset, jotka arvostelee toisten tapoja elää, kun ei mistään mitään tiedä! :'(

 

Jos otat kaiken anonyymin tekstin netissä henkilökohtaisesti, elämäsi on varmaan pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Tietenkin mielipiteitä saa esittää riippumatta siitä, millainen tilanne juuri sinulla sattuu elämässäsi olemaan.  Hitostako kukaan juuri sinun asioistasi voisi olla perillä, ei edes silloin, jos kerrot niistä parilla rivillä keskustelupalstalla. Kannattaa todellakin suhtautua neutraalimmin keskustelupalstojen antiin.

Ihmiset on aivan kamalia hirviöitä toisilleen. Eikö teillä yhtään omatunto kolkuta, kun arvostelette muiden tapoja elää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#4 Tää on kyllä tämä sama aloittaja, joka yrittää provosoida ihmisiä tällä aloituksella siinä onnistumatta. Hänelle tämä asia nyt vaan tuntuu olevan se kaikkein pahin saatana tässä maailmassa.

 

Meillä olisi ollut toinen vaihtoehto se, että lapsilla ei olisi ollut äitiä enää, jos emme olisi päässeet yhteisymmärrykseen tästä viikko-viikko systeemistä.

Ohis, otatkohan nämä kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?! :-DDD

Ihan ensimmäisen aloituksen tein aiheesta. Olen pahoillani, että osui liian kipeästi.

ap

 

No anteeksi kovasti sitten! Minua vaan loukkaa syvästi, että minun perheeni tapoja arvostellaan tällä tavoin, kun teillä ei ole mitään tietoa siitä, että mitä minä olen käynyt läpi.

Ohis yritti kirjoittaa, että taidat ottaa tämän palstan kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?!

 

No henkilökohtaiseksi tämä varmasti oli tarkoitettukin! Itkettää ihan oikeasti tälläiset ihmiset, jotka arvostelee toisten tapoja elää, kun ei mistään mitään tiedä! :'(

 

Jos otat kaiken anonyymin tekstin netissä henkilökohtaisesti, elämäsi on varmaan pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Tietenkin mielipiteitä saa esittää riippumatta siitä, millainen tilanne juuri sinulla sattuu elämässäsi olemaan.  Hitostako kukaan juuri sinun asioistasi voisi olla perillä, ei edes silloin, jos kerrot niistä parilla rivillä keskustelupalstalla. Kannattaa todellakin suhtautua neutraalimmin keskustelupalstojen antiin.

 

Ihmiset on aivan kamalia hirviöitä toisilleen. Eikö teillä yhtään omatunto kolkuta, kun arvostelette muiden tapoja elää?

Ohis. Eihän keskustelupalstoja saisi olla olemassa ollenkaan, jos mitään negatiivista ei mistään saisi sanoa!