Lastenpsykiatri Sinkkonen ei kannata erolasten viikko/viikko -systeemiä.

Onhan huoltajuus helpompi jakaa jos vanhemmat pystyvät edes jonkinlaiseen järkevään kommunikointiin. Sekin on mielenkiintoista että kun aina sanotaan miten vanhempien pitää lasten takia pysyä (hyvissä) väleissä mutta sitten samalla ihmetellään että miksi vanhemmat ovat sitten eronneet jos voivat olla eron jälkeen lasten takia (hyvissä) väleissä.

Onnistuu vuoroasuminen ja yhteishuoltajuus vaikka välit ei olisikaan kovin kummoiset. Alkuun varsinkin aika monella on huonot välit ja kun kumpikin on päässyt elämässään eteenpäin, paranee välitkin sen verran että vanhemmat pystyvät sovussa hoitamaan asiat.

Ei vuoroasuminen onnistukaan jos vanhemmat ei sitä yhdessä halua. Yksikään lastenvalvoja ei lähde vahvistamaan vuoroasumista jos katsoo että vanhemmat ei ole siihen yhdessä kykeneviä. Se ei myöskään ole yksinään toisen vanhemman päätettävissä.

Ja koska tämä vuoroasuminen nyt jostain syystä herättää eniten tunteita niissä joita asia ei edes millään lailla koske, niin aivan taatusti jokainen teistäkin haluaa olla lapsensa kanssa mahdollisimman paljon vai moniko haluaisi olla viikonloppuvanhempi? Moniko myös olisi valmis tuosta noin vaan mukisematta luovuttamaan huoltajuuden toiselle ja näkemään lastaan joka toinen viikonloppu? Kumpiko se on oikeasti lapsen kannalta parempi, se että yhtäkkiä näkeekin toista vanhempaa vain joka toinen viikonloppu vai se että asuu vuorotellen kummankin vanhemman kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe nostaa näin kiivaan keskustelun niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes eronneet?

Aiheesta pitäisi keskustella vain asianomaiset.

Miksi? Oikein kun rajataan niin asianosaisia ovat oikeastaan vain lapset eli foorumi olisi tämän aiheen suhteen aika hiljainen. Sinkkosella ainakaan ei tietääkseni olisi asiaan mitään sanomista.

Saako mielestäsi sellainen kirurgi operoida ketään, jolla ei joka sortin kystaa ole kroppa tulvillaan?

Ei nyt liity ihan aiheeseen mutta jos vertauksia tehdään, niin paras avioliittoneuvoja on yleensä itse eronnut, mutta siitä noussut. Ja paras yrittäjä on yleensä konkurssin tehnyt, mutta siitä noussut. Ei siis se, jolle kaikki on tullut kultalusikalla suoraan suuhun.

Itse aiheeseen: erossa on vain huonoja vaihtoehtoja, ja jokaisen pitää itse kyetä päättämään, mikä on omalla kohdalla se paras niistä huonoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä neuvoa.

Ja kun tehdään taas vertauksia: niin kukaan normaalilapsen vanhempi ei voi neuvoa erityislapsen vanhempaa kasvatuksen suhteen. Koska ei ole sitä kokemusta.

Siksi tämä kiihkeys on niin ihmeellistä tässä keskustelussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe nostaa näin kiivaan keskustelun niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes eronneet?

Aiheesta pitäisi keskustella vain asianomaiset.

Miksi? Oikein kun rajataan niin asianosaisia ovat oikeastaan vain lapset eli foorumi olisi tämän aiheen suhteen aika hiljainen. Sinkkosella ainakaan ei tietääkseni olisi asiaan mitään sanomista.

Saako mielestäsi sellainen kirurgi operoida ketään, jolla ei joka sortin kystaa ole kroppa tulvillaan?

 

Ei nyt liity ihan aiheeseen mutta jos vertauksia tehdään, niin paras avioliittoneuvoja on yleensä itse eronnut, mutta siitä noussut. Ja paras yrittäjä on yleensä konkurssin tehnyt, mutta siitä noussut. Ei siis se, jolle kaikki on tullut kultalusikalla suoraan suuhun.

Itse aiheeseen: erossa on vain huonoja vaihtoehtoja, ja jokaisen pitää itse kyetä päättämään, mikä on omalla kohdalla se paras niistä huonoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä neuvoa.

Ja kun tehdään taas vertauksia: niin kukaan normaalilapsen vanhempi ei voi neuvoa erityislapsen vanhempaa kasvatuksen suhteen. Koska ei ole sitä kokemusta.

Siksi tämä kiihkeys on niin ihmeellistä tässä keskustelussa.

 

 

Ok, nyt ymmärsin! Eli varmaankin voitaisiin kaikki vaan olla hiljaa ja kuunnella Josef Fritzlin luento perhe-elämästä.

Vanhemilla musta tässä vastuu tehdä mallista lapsille sopiva. Täällä ei missään ole puhuttu lapsen iästä, se varmasti myös vaikuttaa mikä parhaiten sopii. JOku kritisoi miksi vanhemmat eroavat jos kykenevät sopimaan niin hyvin lasten asioista. Siksi, että ovat aikuisia, erottavat parisuhteen ja vanhemmuuden. MInä vanhempana olen jatkuvasti meilitse yhteydessä exään muttei muusta sitten keskustellakaan. Asutaan lähekkäin ja lapset lähes päivittäin pyörivät molemmissa kodeissaan, pyytävät kyytiä siltä joka paremmin kerkeää. Ja välillä syövät siellä missä on parempaa ruokaa :D Laten hyvinbointi oli lähes ainoa asia josta olimme exän kanssa yhtä mieltä ja yritämme tuosta pitää kiinni jatkossakin. Tavallaan se on helpompaakin kun muuten ei tarvitse enää toisen kanssa kinata, kompromissejä tehdään ainoastaan lasten asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe nostaa näin kiivaan keskustelun niiden keskuudessa, jotka eivät ole edes eronneet?

Aiheesta pitäisi keskustella vain asianomaiset.

Miksi? Oikein kun rajataan niin asianosaisia ovat oikeastaan vain lapset eli foorumi olisi tämän aiheen suhteen aika hiljainen. Sinkkosella ainakaan ei tietääkseni olisi asiaan mitään sanomista.

Saako mielestäsi sellainen kirurgi operoida ketään, jolla ei joka sortin kystaa ole kroppa tulvillaan?

 

Ei nyt liity ihan aiheeseen mutta jos vertauksia tehdään, niin paras avioliittoneuvoja on yleensä itse eronnut, mutta siitä noussut. Ja paras yrittäjä on yleensä konkurssin tehnyt, mutta siitä noussut. Ei siis se, jolle kaikki on tullut kultalusikalla suoraan suuhun.

Itse aiheeseen: erossa on vain huonoja vaihtoehtoja, ja jokaisen pitää itse kyetä päättämään, mikä on omalla kohdalla se paras niistä huonoista. Kukaan ulkopuolinen ei voi sitä neuvoa.

Ja kun tehdään taas vertauksia: niin kukaan normaalilapsen vanhempi ei voi neuvoa erityislapsen vanhempaa kasvatuksen suhteen. Koska ei ole sitä kokemusta.

Siksi tämä kiihkeys on niin ihmeellistä tässä keskustelussa.

 

 

Ok, nyt ymmärsin! Eli varmaankin voitaisiin kaikki vaan olla hiljaa ja kuunnella Josef Fritzlin luento perhe-elämästä.

Jos hän on ottanut tapahtumasta opikseen, niin mikä ettei...

Kyllä minä oletan, että suurin osa ihmisistä ovat kuitenkin ihan täyspäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä tulee levottomat ja ADHD-lapset?

Niitä tulee ydinperheistä, yksinhuoltaja perheistä ja viikko-viikko-perheistä. Asumismuodoilla ja vanhempien huoltajuudella ei ole tämän asian kanssa tekemistä.

Mukavaa kun joku tietää asiat noin varmaksi. Helppo elämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä tulee levottomat ja ADHD-lapset?

Niitä tulee ydinperheistä, yksinhuoltaja perheistä ja viikko-viikko-perheistä. Asumismuodoilla ja vanhempien huoltajuudella ei ole tämän asian kanssa tekemistä.

Mukavaa kun joku tietää asiat noin varmaksi. Helppo elämä!

OT / Silloin kun esitetään faktoja tulee olla myös asialliset perusteet.\ OT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mistä tulee levottomat ja ADHD-lapset?

Niitä tulee ydinperheistä, yksinhuoltaja perheistä ja viikko-viikko-perheistä. Asumismuodoilla ja vanhempien huoltajuudella ei ole tämän asian kanssa tekemistä.

Mukavaa kun joku tietää asiat noin varmaksi. Helppo elämä!

Ihan mielellään kuulisin myös faktoja sille että vuoroasuminen aiheuttaisi ADHD:ta tai levottomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en äitinä suostuisi viikko-viikko systeemiin. Lapsi olisi kuin kapula jota pompotellaan vanhemmalta toiselle, lapsi olisi aina vain kylässä eikä hänestä varmaan tuntuisi siltä miltä kotona kuuluu tuntua "ihanaa, tänne minä kuulun, täällä on hyvä olla"

Ennemminkin yksi koti ja toinen vanhempi jonka luo mennään kylään vkl ja lomilla jne.

Vanhemmat jotka tuollaista suunnittelevat ovat itsekkäitä ja eivätkä varmana halua tuota lapsen parasta ajatellen vaan omien tunteidensa takia

Olisitko edelleen tuota mieltä, jos lapsesi isä sanoisi, ettei suostuisi viikko-viikko systeemiin vaan sanoisi, että haluaa lasten jäävän hänelle ja olevan SINULLA sen joka toisen viikonlopun?

Veikkaampa, että mielesi muuttuisi hyvin, hyvin nopeasti.

Meillä on viikko- viikko, koska mies vaati. Itse en olisi halunnut. Tästä on nyt viisi vuotta ja kaikki osapuolet ovat nyt tyytyväisiä. Lapset snovat saavansa rusinat pullasta, eivätkä kuulemma jaksaisi meidän kummankaan luona olla pelkästään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en äitinä suostuisi viikko-viikko systeemiin. Lapsi olisi kuin kapula jota pompotellaan vanhemmalta toiselle, lapsi olisi aina vain kylässä eikä hänestä varmaan tuntuisi siltä miltä kotona kuuluu tuntua "ihanaa, tänne minä kuulun, täällä on hyvä olla"

Ennemminkin yksi koti ja toinen vanhempi jonka luo mennään kylään vkl ja lomilla jne.

Vanhemmat jotka tuollaista suunnittelevat ovat itsekkäitä ja eivätkä varmana halua tuota lapsen parasta ajatellen vaan omien tunteidensa takia

 

Olisitko edelleen tuota mieltä, jos lapsesi isä sanoisi, ettei suostuisi viikko-viikko systeemiin vaan sanoisi, että haluaa lasten jäävän hänelle ja olevan SINULLA sen joka toisen viikonlopun?

Veikkaampa, että mielesi muuttuisi hyvin, hyvin nopeasti.

Tämä just. Helppo sanoa noin jos ei asiasta mitään tietoa tai kokemusta ole.

Avioerossa lapset ei suinkaan automaattisesti jää äidille jos ei isä siihen vapaaehtoisesti suostu. Siinä katsotaan molemmat tasavertaisiksi ja täytyy olla painavia syitä että toinen saisi huoltajuuden kokonaan itselleen. Siihen ei riitä syyksi että mä nyt vaan haluan.

Siksi vuoroasuminen ja yhteishuoltajuus on eräänlainen kompromissi. Vaihtoehtona on sitten asian vieminen oikeuteen, jossa myös oikeus voi päättää että lapsi asuu vuoroviikoin molempien vanhempien luona. Tuohon ei kovin moni mielellään lähde vaan silloin ratkaisuna on juurikin tuo vuoroasuminen.

Nykyisin myös isät pitävät puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.

Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.

Laittakaapa linkkiä tähän tutkimukseen. Vai kysyikö toimittaja vain omilta lapsiltaan ja kertoiko, mikä olisi ollut se toinen vaihtoehto?

Veikkaan, että ei ole ihan yksinkertaista jos koulukin vaihtuu vuoroviikoin.

Oletko tyhmä? Ei koulu vaihdu vaan on sama. Vanhemmat asuvat samalla alueella, kun on kyse vuoroviikko ssyteemistä.

Tämä näissä keskusteluissa tuntuu olevan ongelmana, kun oletetaan vaikka mitä. Oletetaan, että lapset joutuvat joka viikko pakkaamaan koko omaisuutensa ja muuttamaan maailman ääriin. Meillä esimerkiksi kotien välillä on kilometri. Koulut, harrastukset ja kaverit ovat tasan samat molemmissa paikoissa. Siirtymävaiheissa mukaan pakataan puhelimet, koulukirjat ja joskus harrastusvälineet. Mummolaan yökyläilemäänkin mennessä on enemmän tavaraa, kun pitää pakata kaikki yövaatteet, hammasharjat, vaihtovaatteet, lelut jne. Kotien välillä kulkiessa tällaisia ei tarvitse miettiä.

Kaikki nää jotka kauhistelee ja voivottelee et se "reppureissaaminen" on lapselle kamalaa ja kehottaa kokeilemaan sitä itse, niin miettikääs pienessä päässänne vaikka tällaista ajatusleikkiä:

Sulla on kaksi lasta, jotka syystä tai toisesta ei voi enää asua saman katon alla. Kumpi sulle ois tärkeämpää, se, että saat viettää molempien lastesi kanssa mahdollisimman paljon aikaa, vai se, että saat olla toisen kanssa yhdessä ja samassa tuiki tärkeässä kodissa suurimman osan ajasta ja sitten vaan kyläillä toisen luona? Veikkaan että jokainen täysijärkinen äiti ja isä vastaisi tässä kohtaa, että on tärkeämpää saada viettää yhtälailla ja vapaasti aikaa molempien itsellesi yhtä rakkaiden ihmisten kanssa kuin se, että olisi yksi pysyvä koti.

Tuntuu olevan monelle erittäin vaikeasti ymmärrettävissä, että lapselle ne vanhemmat, ja se, että heihin molempiin säilyy läheinen vuorovaikutussuhde on paljon tärkeämpää kuin joku osoite tai tavaroiden sijainti.

Herätkää.

Ja olikos se nyt eu-parlamentti vai mikä ohjeistava taho kun nyt päätti (useita asiantuntijoita ensin kuulleena) suositella eu-jäsenmaille vuoroviikkoasumisen ottamista erolasten lähtökohtaiseksi asumismuodoksi? Ihan varmaan hatusta tuonkin vetäisivät, taitaa olla narsisteja täynnä koko sali sielläkin.. :D

Vierailija kirjoitti:

Ikinä en äitinä suostuisi viikko-viikko systeemiin. Lapsi olisi kuin kapula jota pompotellaan vanhemmalta toiselle, lapsi olisi aina vain kylässä eikä hänestä varmaan tuntuisi siltä miltä kotona kuuluu tuntua "ihanaa, tänne minä kuulun, täällä on hyvä olla"

Ennemminkin yksi koti ja toinen vanhempi jonka luo mennään kylään vkl ja lomilla jne.

Vanhemmat jotka tuollaista suunnittelevat ovat itsekkäitä ja eivätkä varmana halua tuota lapsen parasta ajatellen vaan omien tunteidensa takia

Niin sun mielestä ois varmaan ihan ok että lapset asuis isänsä luona ja kävis sun luona kylässä pari kertaa kuukaudessa ja lomilla? :D

Niin kuka se täällä on itsekäs? :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko sydeemi ei välttämättä näy lapsessa mitenkään. Myöhemmällä iällä voi ilmetä juurettomuutta. Missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu kodilta. On helppo siirtyä paikasta toiseen mutta sama ahdistus seuraa mukana.

Itse olen erolapsi. Äidillä asuttiin ja isän luona vierailtiin 3 kertaa viikossa. Joka toinen vkl yötä.

Mutta mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

Minulla on juuri tuollaista juurettomuutta. En ole erolapsi, vaan muuttanut paljon lapsena pitkien matkojen päähän. Ydinperhe muutti aina mukana, mutta ilmeisesti se ei silti ollut hyvä juttu.

Mä tunnistan myös itseni tästä. Muutettiin usein, maaseudulta kaupunkiin, toiseen kaupunkiin ja sitten ulkomaille, sielläkin muutettiin pari kertaa ennen kuin palattiin Suomeen. Kävin kuutta eri koulua ennen kuin kirjoitin ylioppilaaksi. Mihinkään ei oikein juurtunut ja kaverisuhteita ei ole lapsuudesta jäänyt kun parin vuoden välein vaihdettiin paikkaa ja piirejä. Tunne ettei ole oikein mistään kotoisin tai on kaikkialta kotoisin. Ja ihan ydinperheessä elin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikko sydeemi ei välttämättä näy lapsessa mitenkään. Myöhemmällä iällä voi ilmetä juurettomuutta. Missään ei ole hyvä olla eikä mikään tunnu kodilta. On helppo siirtyä paikasta toiseen mutta sama ahdistus seuraa mukana.

Itse olen erolapsi. Äidillä asuttiin ja isän luona vierailtiin 3 kertaa viikossa. Joka toinen vkl yötä.

Mutta mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

Minulla on juuri tuollaista juurettomuutta. En ole erolapsi, vaan muuttanut paljon lapsena pitkien matkojen päähän. Ydinperhe muutti aina mukana, mutta ilmeisesti se ei silti ollut hyvä juttu.

Mä tunnistan myös itseni tästä. Muutettiin usein, maaseudulta kaupunkiin, toiseen kaupunkiin ja sitten ulkomaille, sielläkin muutettiin pari kertaa ennen kuin palattiin Suomeen. Kävin kuutta eri koulua ennen kuin kirjoitin ylioppilaaksi. Mihinkään ei oikein juurtunut ja kaverisuhteita ei ole lapsuudesta jäänyt kun parin vuoden välein vaihdettiin paikkaa ja piirejä. Tunne ettei ole oikein mistään kotoisin tai on kaikkialta kotoisin. Ja ihan ydinperheessä elin.

Niin, ihan sama asiahan se tietysti, jos koulut, asuinpaikat, kaverit, kieli, kulttuuri, ympäristö vaihtuu useampaan kertaan. Tosiaan täysin verrannollinen tilanteeseen, jossa asutaan parin kilometrin päässä ja koulut ja kaverit ja asuinpaikkakunta säilyy samana. Voi itku teidän kanssanne.