Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lastenpsykiatri Sinkkonen ei kannata erolasten viikko/viikko -systeemiä.
25.11.2015 |
On sitä mieltä, että jos sellaista meinaa suunnitella lapselle, niin kokeilee ensin itse 3 kk.
Jos jatkuva paikan vaihtaminen tuntuu senkin jälkeen vielä hyvältä (itsestä), niin sitten voi viikkoasumista kokeilla lapsille.
Kun ei ole yhtä oikeata kotia, niin on vain äidin ja isän koteja, ei omaa kotia.
Arvaan, millä vimmalla tähän vastaavat ne, joiden lapset ovat vuoroasumisessa.
Heidän lapsensa tietysti ovat solahtaneet kahteen asuinpaikkaan luontevasti ilman ongelmia. Niin, kun ei ole vaihtoehtoja annettu.
Esimerkiksi sitä, että vanhemmat vaihtavat kotia viikon välein, sillä näitäkin vanhempia on.
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
#4 Tää on kyllä tämä sama aloittaja, joka yrittää provosoida ihmisiä tällä aloituksella siinä onnistumatta. Hänelle tämä asia nyt vaan tuntuu olevan se kaikkein pahin saatana tässä maailmassa.
Meillä olisi ollut toinen vaihtoehto se, että lapsilla ei olisi ollut äitiä enää, jos emme olisi päässeet yhteisymmärrykseen tästä viikko-viikko systeemistä.
Ohis, otatkohan nämä kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?! :-DDD
Ihan ensimmäisen aloituksen tein aiheesta. Olen pahoillani, että osui liian kipeästi.
ap
No anteeksi kovasti sitten! Minua vaan loukkaa syvästi, että minun perheeni tapoja arvostellaan tällä tavoin, kun teillä ei ole mitään tietoa siitä, että mitä minä olen käynyt läpi.
Ohis yritti kirjoittaa, että taidat ottaa tämän palstan kirjoitukset ihan Hiukan liian henkilökohtaisesti?!
No henkilökohtaiseksi tämä varmasti oli tarkoitettukin! Itkettää ihan oikeasti tälläiset ihmiset, jotka arvostelee toisten tapoja elää, kun ei mistään mitään tiedä! :'(
Jos otat kaiken anonyymin tekstin netissä henkilökohtaisesti, elämäsi on varmaan pelkkää itkua ja hammastenkiristystä. Tietenkin mielipiteitä saa esittää riippumatta siitä, millainen tilanne juuri sinulla sattuu elämässäsi olemaan. Hitostako kukaan juuri sinun asioistasi voisi olla perillä, ei edes silloin, jos kerrot niistä parilla rivillä keskustelupalstalla. Kannattaa todellakin suhtautua neutraalimmin keskustelupalstojen antiin.
Ihmiset on aivan kamalia hirviöitä toisilleen. Eikö teillä yhtään omatunto kolkuta, kun arvostelette muiden tapoja elää?
Onko erilainen mielipide sitten auttamatta uhka?! Jaxuhalejako vain pitäisi jakaa, ettei kukaan vaan ota henkilökohtaisesti?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä tästä pitää joka päivä tehdä uusi aloitus? Mulle on ihan paskan hailee, että mitä joku sinkkonen on mieltä mistäkin. Mulla on omat aivot ja ajattelen niillä. Ja koska minulle ja ex-miehelleni tämä on kaikkein helpoin tapa olla tasapuolisesti lastemme kanssa, niin tulemme käyttämään tätä viikko-viikko systeemiä jatkossakin.
Sinulle ja ex-miehellesi. Unohditteko lapset? Ainiin, eihän niillä ole mitään väliä. Kunhan teillä on kivaa.
Naulan kantaan! Vuoroviikkoasumista kannattavat itsekkäät narsistivanhemmat, jotka eivät kykene ajattelemaan asioita lapsen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Lapsia on tehty ihan omasta halusta, mutta pitäis sittenkin aina viikko saada vähän panovapaata. Kuulostat ihan pöhköltä.
Vierailija kirjoitti:
Lähipiirissäni eronnut pariskunta kysyi lapsilta (kouluikäisiltä) mielipidettä asumisjärjestelyihin ja lasten toive oli vuoroviikkosysteemi. Toive perustui siihen, että lähes kaikilla heidän kavereillaankin, joiden vanhemmat ovat eronneet, oli tämä vuoroviikkosysteemi. Hyvin tuntuu toimivan, tosin ei noista viikoista tunnuta kovin paljon pitävän edes kiinni, vaan asuminen ratkaistaan tarpeen mukaan. Ex-pariskunta asuu lähekkäin ja on hyvissä väleissä keskenään. Oman lapseni kaveripiirissä kaikki eronneet vanhemmat tuntuvat päätyneen tähän vuoroviikkosysteemiin. Se vanha malli, jossa lapset ovat isillään joka toinen viikonloppu, tuntuu nyt jotenkin todella etäiseltä ja ikävältä sekä lasten että isien kannalta.
Meillä myös tällainen tilanne, lapset nyt jo teinejä. Asutaan lähekkäin, matkaa alle 1km.
Lapsilla säilyi koulu, kaverit, kaikki tutut ympyrät. Ollaan hyvissä väleissä ja yhdessä mietitään kaikki asiat. Tilanteen mukaan mennään, ei noudateta orjallisesti kalenteria. Minulla ei ole uutta kumppania, ex-miehellä on naisystävä mutta eivät asu yhdessä. Näen lapsia niilläkin viikoilla kun ovat isällään, varsinkin nuorempi poikkeaa usein luonani.
Tuo on totta nyt kun mietin, että kaikilla meidänkin lasten kavereilla on viikko/viikko systeemi. No yhdessä tapauksessa isä ei ole kuvioissa ollenkaan mutta se on hänen oma valintansa. Nyt kun ovat tosiaan jo teinejä, tuntuu että menevät nykyään vielä enemmän mielellään isälleen kun minä kuulemma "jäkätän" asioista enemmän ja olen tiukempi jossain asioissa.
Vierailija kirjoitti:
Vuoroviikkoasumisessa on se hyvä puoli, että äitikin saa oman viikon aina elää omaa elämää. Jaksaa olla parempi äiti, kun joka toisen viikon saa elää rauhassa ja omaa elämää. Toiseksi, miten nainen voisi harrastaa seksiä ja uutta suhdetta, jos lapset pyörii koko ajan jaloissa. Myös naisella on oikeus seksielämään ja seurusteluun, vaikka on tehnyt lapsia.
Vuoroviikkoasuminen auttaa jaksamaan lapsia ja arkea.
Minä, minun oikeuteni, seksi, oma elämä, uusi suhde, minun oikeuteni seksielämään, minun oikeuteni seurusteluun ...lapsi on tielläni ja pyörii jaloissa, ei sitä jaksa muuten...
Minä, minä, minä, minä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina automaattisesti otaksutaan, että ihmiset eroavat helposti ja heti kun vähän kyllästyttää? Ja että pääsisi rauhassa juhlimaan ja naimaan ympäri kyliä. Juu sitähän kaikki eronneet tekevätkin.
Varmasti jokainen miettii kauan ja tarkkaan eroa. Ei se ole mikään pikku juttu millään tasolla. Nainenko ei esimerkiksi voi erota miehestä, joka hakkaa häntä, on alkoholisti, tuomitaan rikoksesta (esim pedofiilit) jne jne.? Ja kuulkaa, tällainen käytös ei aina heti näy miehestä vaan saattaa tulla esille pitkänkin ajan kuluttua ja paheta pikku hiljaa. Kaikkea ei tarvitse sietää. Sitten naisesta tuleekin tämä kaikkien parjaama Eronnut Nainen, yh, joka nai kaikkia kaksijalkaisia. Eiku...
Eiköhän noissa tapauksissa muutenkin ole joku muu kuin vuoroviikko asuminen kyseessä! Tuskin lapset tapaavat hakkaavaa tai pedofiili isää..
Minusta se, jos jokin, kuulostaa turhalta erolta, jos vanhemmat pystyvät vielä jakamaan yhteisen kodin asuen siellä vuorotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se nyt olekaan enää niin että kun vanhemmat on tyytyväisiä, lapset on tyytyväisiä? Se on aika yleinen mielipide muissa asioissa täällä. Mutta nyt pitäisikin mennä lasten ehdoilla? Mistä lähtien lasten ja vanhempien on oltava samassa asemassa? Mun lapsuudessani aikuisilla oli eri oikeuksia. En mä lapsena saanut valvoa yhtä pitkään kuin vanhempani jne.
Enkä mä ymmärrä tuota "kokeile itse asumista kahdessa eri paikassa". Eikö seurustelu eri paikkakunnalla asuvan kanssa ja etäsuhde ole tuttua kenellekään? Ei se ole niiiiin rasittavaa kuin annetaan ymmärtää, se jatkuva reissaaminen. Ja toisaalta, moni mun tuntema viikko-viikko -perhe asuu lähekkäin jolloin lapsella on sama koulu ja kaverit koko ajan. Ei se ihan varsinaista reissaamista ole.
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, jos jokin, kuulostaa turhalta erolta, jos vanhemmat pystyvät vielä jakamaan yhteisen kodin asuen siellä vuorotellen.
Meillä oli niin isoja sovittamattomia ristiriitoja, mielipide- ja näkemyseroja ja erilaiset toiveet parisuhteelle että sen väkisin yrittäminen ja jatkaminen toi jatkuvasti skismaa elämään. Mietin ja itkin että miksi tuo on noin törkeä omalle vaimolleen, eihän se voi rakastaa minua, miksi meidän suhde ei voi toimia ym. Kun hyväksyin että liitto on ohi, mies ei kunnioita eikä rakasta eikä halua minua, minun ei tarvitse enää hänen puolisonaan ns. allekirjoittaa hänen outoja mielipiteitään tai käytöstään. Olen vapaa tekemään omia päätöksiä eikä hän enää soittele minulle raivopuheluita. Olemme korrekteja ja kohteliaita ja jopa laskemme leikkiä. Kaveruus sujui meillä aina paljon paremmin kuin parisuhde. Nyt asumme 80 % ajasta yhdessä vanhassa asunnossa joka on ns. miehen koti. Joudun joustamaan paljon mutta sen kestää kun on myös oma koti olemassa. Joskus asiat helpottavat kun myöntää tosiasiat eikä yritä survoa pyöreää palaa neliskanttiseen reikään.
36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se Sinkkosen kritiikki suunnataan myös siihen seikkaan, miten helposti nykyään erotaan.
Kun ns. "aikuinen" ihminen "kyllästyy" parisuhde- ja perhe-elämään, niin erotahan sitä pitää. Heti. Ja uutta kumppania ja uusioperhettä kehiin vaan, josta taas kohta erotaan.. Ihme häiläämistä monen aikuisen elämä nykyään.
Kärsijöinä tässä päättämättömien ja keskenkasvuisten aikuisten piirileikeissä on juuri ne lapset, joilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa vanhempiensa häiläämiseen.
Sitten ylistetään vuoroasumisen hienoutta, kun se mahdollistaa paremman bile-elämän, kun ei ole enää lapset häiritsemässä kun vaan viikon kerrallaan.
NIIIN samaa mieltä! Melkein alkoi naurattaa - ellei niin läheisesti koskettaisi - ajatus sitä, miksi tämä vanhempien vuoroasuminen ei toimi: no, siinähän on uusi puoliso ja sen lapset, joille pitää päästä leikkimään vanhempaa, jo odottamassa yhteenmuuttoa.. Eronneiden vanhempien lapsena voin kertoa, että kyllä siinä "hymyssä suin ja meillä tämä toimii niin hyvin" -esityksellä omille vanhemmille mennään aika pitkälle, kun sotkuisen avioeron ja riitojen jälkeen tekee lapsi kaikkensa, ettei enää aiheuta vanhemmilleen aihetta riitoihin (siis koska lapsena sitä kuvittelee olevansa syypää kaikkeen).
Joten miettikää kerran, kaksi, kolmekin kertaa vakavasti ennen kuin niitä lapsia alatte tekemään.. Olenko minä valmis tekemään kaikkeni, että omilla lapsillani on paras mahdollinen lapsuus, vai teenkö asiat niin kuin ne itselle tuntuvat parhaalta.
Elämään kuuluu riitoja ja väsymystä. Oli avioeroperhe tai ei. Suuret elämänmuutokset tuovat aina vaikeuksia tullessaan. Elämänlaatu lasten ja aikuisten kohdalla on suuressa kuvassa varmasti aivan muista tekijöistä kiinni kuin asumisjärjestelyistä.
Tuon Sinkkosen jutut ovat aina niin mustavalkoisia ja osoittelevia että henkilökohtaisesti minua ihmetyttää että jostain maksetaan hänelle alansa huomioiden palkkaa. Suorastaan hähättelee ihmisille, "miksi sitten eroavat jos osaavat sopia asioista". On rakentava tyyli kerrassaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, jos jokin, kuulostaa turhalta erolta, jos vanhemmat pystyvät vielä jakamaan yhteisen kodin asuen siellä vuorotellen.
Meillä oli niin isoja sovittamattomia ristiriitoja, mielipide- ja näkemyseroja ja erilaiset toiveet parisuhteelle että sen väkisin yrittäminen ja jatkaminen toi jatkuvasti skismaa elämään. Mietin ja itkin että miksi tuo on noin törkeä omalle vaimolleen, eihän se voi rakastaa minua, miksi meidän suhde ei voi toimia ym. Kun hyväksyin että liitto on ohi, mies ei kunnioita eikä rakasta eikä halua minua, minun ei tarvitse enää hänen puolisonaan ns. allekirjoittaa hänen outoja mielipiteitään tai käytöstään. Olen vapaa tekemään omia päätöksiä eikä hän enää soittele minulle raivopuheluita. Olemme korrekteja ja kohteliaita ja jopa laskemme leikkiä. Kaveruus sujui meillä aina paljon paremmin kuin parisuhde. Nyt asumme 80 % ajasta yhdessä vanhassa asunnossa joka on ns. miehen koti. Joudun joustamaan paljon mutta sen kestää kun on myös oma koti olemassa. Joskus asiat helpottavat kun myöntää tosiasiat eikä yritä survoa pyöreää palaa neliskanttiseen reikään.
36
Niin, tuollaiset asiathan fiksu selvittää ennen kuin alkaa niitä lapsia vääntää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämään kuuluu riitoja ja väsymystä. Oli avioeroperhe tai ei. Suuret elämänmuutokset tuovat aina vaikeuksia tullessaan. Elämänlaatu lasten ja aikuisten kohdalla on suuressa kuvassa varmasti aivan muista tekijöistä kiinni kuin asumisjärjestelyistä.
Tuon Sinkkosen jutut ovat aina niin mustavalkoisia ja osoittelevia että henkilökohtaisesti minua ihmetyttää että jostain maksetaan hänelle alansa huomioiden palkkaa. Suorastaan hähättelee ihmisille, "miksi sitten eroavat jos osaavat sopia asioista". On rakentava tyyli kerrassaan..
Sinkkosen jutut ovat täyttä asiaa, ja osuvat yleensä aina asian ytimeen. Minkä näistä voimakkaista reaktioistakin voi havaita. Eihän se sitä tarkoita, että kaikkien pitäisi pystyä toimimaan, kuten Sinkkonen ohjeistaa, mutta voisihan näitä juttuja hieman miettiä, eikä suoraan vetää defensseja päälle. Jokainen voi tosiaan itse miettiä, haluaisiko asua vuoroviikoin eri huushollissa. Veikkaan, että rehellisesti sanottuna aika harva. Mutta aina ei voi elämäänsä järjestellä, niin kuin lapselle olisi parasta. Ei sen asian kieltäminen mitään muuta. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta se, jos jokin, kuulostaa turhalta erolta, jos vanhemmat pystyvät vielä jakamaan yhteisen kodin asuen siellä vuorotellen.
Meillä oli niin isoja sovittamattomia ristiriitoja, mielipide- ja näkemyseroja ja erilaiset toiveet parisuhteelle että sen väkisin yrittäminen ja jatkaminen toi jatkuvasti skismaa elämään. Mietin ja itkin että miksi tuo on noin törkeä omalle vaimolleen, eihän se voi rakastaa minua, miksi meidän suhde ei voi toimia ym. Kun hyväksyin että liitto on ohi, mies ei kunnioita eikä rakasta eikä halua minua, minun ei tarvitse enää hänen puolisonaan ns. allekirjoittaa hänen outoja mielipiteitään tai käytöstään. Olen vapaa tekemään omia päätöksiä eikä hän enää soittele minulle raivopuheluita. Olemme korrekteja ja kohteliaita ja jopa laskemme leikkiä. Kaveruus sujui meillä aina paljon paremmin kuin parisuhde. Nyt asumme 80 % ajasta yhdessä vanhassa asunnossa joka on ns. miehen koti. Joudun joustamaan paljon mutta sen kestää kun on myös oma koti olemassa. Joskus asiat helpottavat kun myöntää tosiasiat eikä yritä survoa pyöreää palaa neliskanttiseen reikään.
36
Niin, tuollaiset asiathan fiksu selvittää ennen kuin alkaa niitä lapsia vääntää...
Mies muuttui itsekkääksi hermoraunioksi vasta lasten synnyttyä. Sitä ei kristallipalloni kertonut etukäteen. Ja bi-seksuaalisuus voimistui myös vähitellen, asia jota ei ollut minun tietooni saatettu aiemmin ollenkaan.
36
Tässä vuoroviikkosysteemissä on jännä ilmiö tullut esille ja sitä hoetaan melkein totuutena:
Vanhemman oikeus vapaapäiviin lapsistaan.
Usein kuulee vanhemman sanovan, että kyllä hänelläkin on oikeus vapaaseen ja jaksaa sitten taas viikon paremmin lasten kanssa. Jaksaa lasten kanssa? Miten niin?
Sehän on ihan perusolettamus, jos lapsia haluaa tehdä.
Olen minäkin paljon yksin lapsen kanssa, kun mies joutuu matkustamaan työnsä takia paljon maailmalla. Hyvin pärjätään, eikä tulisi mieleenkään vaatia mitään lapsivapaata viikkoa omasta lapsestani. Ajatuksenakin ihan outoa (minusta), mutta aika yleinen ilmiö tuntuu olevan.
Toki lapset vastaavat kysyttäessä että viikko-viikko on paras systeemi. Lapset ovat tunnetusti lojaaleja vanhemmilleen eivätkä halua valita puolia ts. loukata toista vanhempaa. Ei lasten kontolle voi muutenkaan asettaa näin suuria valintoja.
Vuoroviikkoasumisessa vanhemmilla tulee olla hyvät välit. Usein tätä systeemiä puoltavat kehuvat kehuvat kaikkea siinä siihen malliin että ihmettelen, miksi ylipäänsä on erottu. Jos niin kovin hyvin saadaan asiat keskenään sovittua, niin olisiko vaikka joku kulissiliitto tietyillä erivapauksilla ollut varteenotettava vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Kun asiasta on kysytty LASTEN mielipidettä - he vastasivat että viikko-viikko on parhain ratkaisu.
Sinkkonen ei ole tilanteessa elävä lapsi joten hänellä ei asiasta omaa kokemusta.
Lasten aivot eivät ole tarpeeksi kehittyneet jotta he voisivat tehdä tälläisiä päätöksiä.
Vaikea uskoa, että tätä kysymystä on kysytty johdattelematta koska lapsi ei itse keksi viikko-viikkoa järjestelyä. Kaiken lisäksi lapset ovat aina uskollisia vanhemmilleen vaikka heitä pahoinpideltäisiin- eli lapsen mielipide ei kerro mitään. Ainakaan pienen lapsen.
Alue: Aihe vapaa
Miksi aina automaattisesti otaksutaan, että ihmiset eroavat helposti ja heti kun vähän kyllästyttää? Ja että pääsisi rauhassa juhlimaan ja naimaan ympäri kyliä. Juu sitähän kaikki eronneet tekevätkin.
Varmasti jokainen miettii kauan ja tarkkaan eroa. Ei se ole mikään pikku juttu millään tasolla. Nainenko ei esimerkiksi voi erota miehestä, joka hakkaa häntä, on alkoholisti, tuomitaan rikoksesta (esim pedofiilit) jne jne.? Ja kuulkaa, tällainen käytös ei aina heti näy miehestä vaan saattaa tulla esille pitkänkin ajan kuluttua ja paheta pikku hiljaa. Kaikkea ei tarvitse sietää. Sitten naisesta tuleekin tämä kaikkien parjaama Eronnut Nainen, yh, joka nai kaikkia kaksijalkaisia. Eiku...