Ehdotuksia miten kertoa raskaudesta jouluna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat on mielestäni ihana juttu ja onneaan saa hehkuttaa, mutta jotenkin vierastan ajatusta että juuri aattona pitää kertoa. Ehkä hullu ajatus, mutta tuntuu että siinä varastetaan huomio yhteiseltä juhlalta. Itse ainakin tykkään fiilistellä ihan vaan joulua läheisteni kanssa, ilman että täytyy alkaa päivittelemään jonkun henkilökohtaisia isoja käänteitä.

Mulla sama fiilis. Ei ollut kiva, kun viime jouluna hössötettiin koko jouluaatto kälyn raskautta. Me kärsimme lapsettomuudesta (ja asumme niin kaukana, että näemme sukua kunnolla vaan muutamia kertoja vuodessa, siksi meilläkin on aina paljon odotuksia joulua kohtaan). Olisi ollut kiva pitää joulu ihan jouluna vaan, eikä nieleskellä itkua sohvalla. Mutta onnea Ap:lle joka tapauksessa, lapset on hieno juttu! Itse suosittelisin, että kerrotte asian vanhemmille ihan vaan sanallisesti eikä arvuutellen tai vihjaillen, kaikki eivät tajua vihjeitä (ja siitä tulee nopeasti noloa). 

Varmaan halusivat kertoa juuri siksi kaikille yhteisesti kun kaikki olivat paikalla? Ja aika mälsää, että toisten pitää varoa onneaan, ettei joku siitä vahingossa sattuisi loukkaantumaan.

Ohis. Niinpä niin, ne odottavat äidithän ovat kaiken keskipiste, viis muiden tunteista... En itse hehkutellut omaa raskauttani, koska tiesin että siskoni kärsi lapsettomuudesta. Ei se sitä tarkoita ettei perhe olisi ollut onnellinen mun puolesta, mutta se on sitä hienotunteisuutta, katsos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat viedä iloisen juhlan tunnelman muilta keskittämällä koko suvun ja juhlan oman napasi ympärille? Itsekästä, sanon minä. Huomionhakuinen ämmä olet.

Aloittajalla on todennäköisesti rakastava ja välittävä perhe, jossa ei ole kaltaisiasi katkeria narttuja. 

Katkera, mistäköhän? Minulla on kolme ihanaa lasta, mutta osasin ilmoittaa heidän tuloistaan asianmukaisesti enkä tahdittomasti. Onneksi joillain ihmisillä on sentään käytöstavat.

Ikävää, että sinulla on vanhemmat ja sisarukset, joille niin ihanassa ja iloa tuovassa asiassa kuin raskaudesta ilmoittamisessa pitää miettiä "käytöstapoja". Onneksi omat läheiseni - ja todennäköisesti myös aloittajan läheiset - eivät pidä raskaudesta ilmoittamista jouluna tahdittomana vaan päinvastoin riemastuvat ihanasta uutisesta.

Taidat olla juuri niitä, jotka ilmoittavat raskaudestaan suvulle juuri, kun joku toinen on saanut keskenmenon tai kärsii lapsettomuudesta, tai ilmoitat asiasta jonkun ylppäreissä tai jonhonkin toiseen keskittyvässä juhlassa keskittäen huomion oman napasi ympärille.

Perhe ja suku on tukenut ja iloinnut kanssani raskauksistani, mutta olen kertonut niistä sopivalla hetkellä, jolloin en vie huomiota pois muilta tai keskitä tunnelmaa itseeni. Se nimittäin olisi tahditonta.

Minä sain miniältä korin jossa oli hörhelön keskellä kolme sitruunaa. Olin ihan että mitä ihmettä... poikani sitten kiiruhti selittämään että heille tulee kolmoset. En olisi kyllä heti tajunnut, miniäkin Thaimaasta, emme kommunikoineet kovin hyvin keskenämme.

Ei tosin ollut jouluaatto. Ja raskaudet meni kesken. Ja miniäkin on jo entinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat on mielestäni ihana juttu ja onneaan saa hehkuttaa, mutta jotenkin vierastan ajatusta että juuri aattona pitää kertoa. Ehkä hullu ajatus, mutta tuntuu että siinä varastetaan huomio yhteiseltä juhlalta. Itse ainakin tykkään fiilistellä ihan vaan joulua läheisteni kanssa, ilman että täytyy alkaa päivittelemään jonkun henkilökohtaisia isoja käänteitä.

Mulla sama fiilis. Ei ollut kiva, kun viime jouluna hössötettiin koko jouluaatto kälyn raskautta. Me kärsimme lapsettomuudesta (ja asumme niin kaukana, että näemme sukua kunnolla vaan muutamia kertoja vuodessa, siksi meilläkin on aina paljon odotuksia joulua kohtaan). Olisi ollut kiva pitää joulu ihan jouluna vaan, eikä nieleskellä itkua sohvalla. Mutta onnea Ap:lle joka tapauksessa, lapset on hieno juttu! Itse suosittelisin, että kerrotte asian vanhemmille ihan vaan sanallisesti eikä arvuutellen tai vihjaillen, kaikki eivät tajua vihjeitä (ja siitä tulee nopeasti noloa). 

Varmaan halusivat kertoa juuri siksi kaikille yhteisesti kun kaikki olivat paikalla? Ja aika mälsää, että toisten pitää varoa onneaan, ettei joku siitä vahingossa sattuisi loukkaantumaan.

Ohis. Niinpä niin, ne odottavat äidithän ovat kaiken keskipiste, viis muiden tunteista... En itse hehkutellut omaa raskauttani, koska tiesin että siskoni kärsi lapsettomuudesta. Ei se sitä tarkoita ettei perhe olisi ollut onnellinen mun puolesta, mutta se on sitä hienotunteisuutta, katsos.

Mutta lapsettomuudesta kärsivä saa olla itsekeskeinen, jonka takia pitää hyssytellä ilouutisia? Kannattaisi varmaan vaan oppia hyväksymään oma kohtalonsa. 

Saako sitten vaikka oman talon ostamisesta kertoa, jos joukossa on köyhiä tai velkaantuneita kuulemassa? Saako jonkin lemmikin hankkimisesta kertoa, jos joukossa on allergisia kuulemassa? 

"Tää onkin vika joulu, jota tullaan tänne kahdestaan viettämään"

"Ens jouluna meitä tuleekin sitten kolme"

"Onneksi olkoon, teistä tulee isovanhemmat x?"

Ne ultrakuvat kiinnostaa oikeesti aika harvoja, varsinkaan jos eivät ole 3d. Eihän niistä selvääkään saa.. Mä olen näyttänyt vaan niille jotka on kysynyt, eikä kovin moni ole.

Meillä mä hoidin omille vanhemmilleni kertomisen, ja mies omilleen niinkuin itse halusi. Mä kerroin melkein heti, mies odotti ekaan ultraan ennenkuin kertoi omille vanhemmilleen, että saavat lisää lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain miniältä korin jossa oli hörhelön keskellä kolme sitruunaa. Olin ihan että mitä ihmettä... poikani sitten kiiruhti selittämään että heille tulee kolmoset. En olisi kyllä heti tajunnut, miniäkin Thaimaasta, emme kommunikoineet kovin hyvin keskenämme.

Ei tosin ollut jouluaatto. Ja raskaudet meni kesken. Ja miniäkin on jo entinen.

Miten mua rupes naurattaan tää :D

voi vittu -.-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluat viedä iloisen juhlan tunnelman muilta keskittämällä koko suvun ja juhlan oman napasi ympärille? Itsekästä, sanon minä. Huomionhakuinen ämmä olet.

Aloittajalla on todennäköisesti rakastava ja välittävä perhe, jossa ei ole kaltaisiasi katkeria narttuja. 

Katkera, mistäköhän? Minulla on kolme ihanaa lasta, mutta osasin ilmoittaa heidän tuloistaan asianmukaisesti enkä tahdittomasti. Onneksi joillain ihmisillä on sentään käytöstavat.

Ikävää, että sinulla on vanhemmat ja sisarukset, joille niin ihanassa ja iloa tuovassa asiassa kuin raskaudesta ilmoittamisessa pitää miettiä "käytöstapoja". Onneksi omat läheiseni - ja todennäköisesti myös aloittajan läheiset - eivät pidä raskaudesta ilmoittamista jouluna tahdittomana vaan päinvastoin riemastuvat ihanasta uutisesta.

Taidat olla juuri niitä, jotka ilmoittavat raskaudestaan suvulle juuri, kun joku toinen on saanut keskenmenon tai kärsii lapsettomuudesta, tai ilmoitat asiasta jonkun ylppäreissä tai jonhonkin toiseen keskittyvässä juhlassa keskittäen huomion oman napasi ympärille.

Perhe ja suku on tukenut ja iloinnut kanssani raskauksistani, mutta olen kertonut niistä sopivalla hetkellä, jolloin en vie huomiota pois muilta tai keskitä tunnelmaa itseeni. Se nimittäin olisi tahditonta.

Nyt olikin kai kyse joulusta eikä aloittaja ainakaan maininnut , että paikalla olisi joku juuri keskenmenon kokenut tai lapsettomuudesta kärsivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En halua olla ilonpilaaja tai manata perkkeleitä, mutta olethan yli 3 kk:n kriittisimmän odotusajan? Ikävä hehkuttaa jouluna mummulajutuilla ja vaaripipareilla, jos meneekin kesken. 

Jos olisit vaivautunut lukemaan ketjun, olisit huomannut, että 3 kk on jouluna täynnä.

Kuka jaksaisi lukea 11 sivua pelkkää paskanjauhantaa?

Ei tullut mieleen, että joku muu urpo olisi älynyt kysyä jo saman kysymyksen kuin sinä? :D kiire oli kuitenkin näemmä tulla kysymään, kun ei ole aikaa lukea koko ketjua :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat on mielestäni ihana juttu ja onneaan saa hehkuttaa, mutta jotenkin vierastan ajatusta että juuri aattona pitää kertoa. Ehkä hullu ajatus, mutta tuntuu että siinä varastetaan huomio yhteiseltä juhlalta. Itse ainakin tykkään fiilistellä ihan vaan joulua läheisteni kanssa, ilman että täytyy alkaa päivittelemään jonkun henkilökohtaisia isoja käänteitä.

Mulla sama fiilis. Ei ollut kiva, kun viime jouluna hössötettiin koko jouluaatto kälyn raskautta. Me kärsimme lapsettomuudesta (ja asumme niin kaukana, että näemme sukua kunnolla vaan muutamia kertoja vuodessa, siksi meilläkin on aina paljon odotuksia joulua kohtaan). Olisi ollut kiva pitää joulu ihan jouluna vaan, eikä nieleskellä itkua sohvalla. Mutta onnea Ap:lle joka tapauksessa, lapset on hieno juttu! Itse suosittelisin, että kerrotte asian vanhemmille ihan vaan sanallisesti eikä arvuutellen tai vihjaillen, kaikki eivät tajua vihjeitä (ja siitä tulee nopeasti noloa). 

Varmaan halusivat kertoa juuri siksi kaikille yhteisesti kun kaikki olivat paikalla? Ja aika mälsää, että toisten pitää varoa onneaan, ettei joku siitä vahingossa sattuisi loukkaantumaan.

Ohis. Niinpä niin, ne odottavat äidithän ovat kaiken keskipiste, viis muiden tunteista... En itse hehkutellut omaa raskauttani, koska tiesin että siskoni kärsi lapsettomuudesta. Ei se sitä tarkoita ettei perhe olisi ollut onnellinen mun puolesta, mutta se on sitä hienotunteisuutta, katsos.

 

 

Mutta lapsettomuudesta kärsivä saa olla itsekeskeinen, jonka takia pitää hyssytellä ilouutisia? Kannattaisi varmaan vaan oppia hyväksymään oma kohtalonsa. 

 

Saako sitten vaikka oman talon ostamisesta kertoa, jos joukossa on köyhiä tai velkaantuneita kuulemassa? Saako jonkin lemmikin hankkimisesta kertoa, jos joukossa on allergisia kuulemassa? 

Mokoma yhden kommentin överiksi veto kertoo susta vain sen, että olet empatiakyvytön idiootti. Tapaan kaltaisiasi ihan tarpeeksi irl, joten en tuhlaa aikaani sellaisiin enää täällä... :-)

Pertti ja kolmen kilon kinkku. Naurulle ei tuu loppua.

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos vauva kuolee ennen seuraavaa joulua? :D

Öö? Mitenkä tämmönen kysymys tuli mieleen?

Ap

Tehkää/tilatkaa konditoriasta kakku, jonka päällä on laskettu aika eli päivämäärä XX.XX.2016. Luulisi, että ainakin joku tajuaa :) Ap:n kortti-idea oli myös hauska. 

Paljon onnea perheenlisäyksestä! :)

Ja älä välitä näistä katkerista negatiivisista kommenteista... Joidenkin mielestä elämä on vain katkeruutta ja negatiivisuutta varten...-.-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat on mielestäni ihana juttu ja onneaan saa hehkuttaa, mutta jotenkin vierastan ajatusta että juuri aattona pitää kertoa. Ehkä hullu ajatus, mutta tuntuu että siinä varastetaan huomio yhteiseltä juhlalta. Itse ainakin tykkään fiilistellä ihan vaan joulua läheisteni kanssa, ilman että täytyy alkaa päivittelemään jonkun henkilökohtaisia isoja käänteitä.

Mulla sama fiilis. Ei ollut kiva, kun viime jouluna hössötettiin koko jouluaatto kälyn raskautta. Me kärsimme lapsettomuudesta (ja asumme niin kaukana, että näemme sukua kunnolla vaan muutamia kertoja vuodessa, siksi meilläkin on aina paljon odotuksia joulua kohtaan). Olisi ollut kiva pitää joulu ihan jouluna vaan, eikä nieleskellä itkua sohvalla. Mutta onnea Ap:lle joka tapauksessa, lapset on hieno juttu! Itse suosittelisin, että kerrotte asian vanhemmille ihan vaan sanallisesti eikä arvuutellen tai vihjaillen, kaikki eivät tajua vihjeitä (ja siitä tulee nopeasti noloa). 

Varmaan halusivat kertoa juuri siksi kaikille yhteisesti kun kaikki olivat paikalla? Ja aika mälsää, että toisten pitää varoa onneaan, ettei joku siitä vahingossa sattuisi loukkaantumaan.

Ohis. Niinpä niin, ne odottavat äidithän ovat kaiken keskipiste, viis muiden tunteista... En itse hehkutellut omaa raskauttani, koska tiesin että siskoni kärsi lapsettomuudesta. Ei se sitä tarkoita ettei perhe olisi ollut onnellinen mun puolesta, mutta se on sitä hienotunteisuutta, katsos.

 

 

Mutta lapsettomuudesta kärsivä saa olla itsekeskeinen, jonka takia pitää hyssytellä ilouutisia? Kannattaisi varmaan vaan oppia hyväksymään oma kohtalonsa. 

 

Saako sitten vaikka oman talon ostamisesta kertoa, jos joukossa on köyhiä tai velkaantuneita kuulemassa? Saako jonkin lemmikin hankkimisesta kertoa, jos joukossa on allergisia kuulemassa? 

 

Mokoma yhden kommentin överiksi veto kertoo susta vain sen, että olet empatiakyvytön idiootti. Tapaan kaltaisiasi ihan tarpeeksi irl, joten en tuhlaa aikaani sellaisiin enää täällä... :-)

Kylläpä meillä on oikea ihmistuntija täällä, oikein nettikirjoittelun perusteella osaat kertoa noin hyvin minusta! Varmaan tienaat rahaa tolla? :D

Ystäväni vanhemmat kärsivät lapsettomuudesta 10 vuotta ja kun oma tytär onnistui tulemaan raskaaksi vain vuosi häistä ja uutinen ilmoitettiin jouluaattona ultrakuvan muodossa, isoäiti itki ilosta ja kertoi innoissaan uutisesta ympäriinsä muille tutuille (kuten meille). Joululahja oli hyvin, hyvin mieleinen. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me kerrottiin molempien vanhemmille nimenomaan jouluaattona. Annettiin ultrakuvat kirjekuoressa ja sanottiin että tässä olisi pieni lahja jo etukäteen. Vanhemmat avasivat kuoren ja kerrottiin, että laskettu aika on vähän ennen juhannusta. Molemmat vanhemmat onnittelivat (rehellisesti sanottuna olisin vähän loukkaantunut jos he eivät olisi onnitelleet), juteltiin hetki siitä miten on mennyt ja that's it.

MIkä lahja se lapsenlapsi on?

Lahjan ei aina tarvitse olla konkreettinen haltijalta toiselle siirtyvä esine.

Vierailija kirjoitti:

Tehkää/tilatkaa konditoriasta kakku, jonka päällä on laskettu aika eli päivämäärä XX.XX.2016. Luulisi, että ainakin joku tajuaa :) Ap:n kortti-idea oli myös hauska. 

 

Paljon onnea perheenlisäyksestä! :)

 

Ja älä välitä näistä katkerista negatiivisista kommenteista... Joidenkin mielestä elämä on vain katkeruutta ja negatiivisuutta varten...-.-

En nyt ymmärrä, että miten tuo showmeiningin ihmetteleminen tulkitaan yksiselitteisesti katkeruudeksi.

Kun tosiasia on, että noiden raskausarvoitusten kohteeksi joutuneet suurimmassa osassa tapauksissa miettivät mielessään, että miksi sitä ei vaan voi kertoa "Odotetaan vauvaa" vaan pitää väsätä jokin arvoitus, jota ei välttämättä edes tajuta (kuten nuo sitruunoiden antelut tai yhden pullan paistelut).

Koetaanko se vauva odotus niin yksittäisesti tylsänä asiana, että siitä suoraan kertominen on kuin kertoisi astuneensa pihalla koiranläjään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja vauvat on mielestäni ihana juttu ja onneaan saa hehkuttaa, mutta jotenkin vierastan ajatusta että juuri aattona pitää kertoa. Ehkä hullu ajatus, mutta tuntuu että siinä varastetaan huomio yhteiseltä juhlalta. Itse ainakin tykkään fiilistellä ihan vaan joulua läheisteni kanssa, ilman että täytyy alkaa päivittelemään jonkun henkilökohtaisia isoja käänteitä.

Mulla sama fiilis. Ei ollut kiva, kun viime jouluna hössötettiin koko jouluaatto kälyn raskautta. Me kärsimme lapsettomuudesta (ja asumme niin kaukana, että näemme sukua kunnolla vaan muutamia kertoja vuodessa, siksi meilläkin on aina paljon odotuksia joulua kohtaan). Olisi ollut kiva pitää joulu ihan jouluna vaan, eikä nieleskellä itkua sohvalla. Mutta onnea Ap:lle joka tapauksessa, lapset on hieno juttu! Itse suosittelisin, että kerrotte asian vanhemmille ihan vaan sanallisesti eikä arvuutellen tai vihjaillen, kaikki eivät tajua vihjeitä (ja siitä tulee nopeasti noloa). 

Varmaan halusivat kertoa juuri siksi kaikille yhteisesti kun kaikki olivat paikalla? Ja aika mälsää, että toisten pitää varoa onneaan, ettei joku siitä vahingossa sattuisi loukkaantumaan.

Ohis. Niinpä niin, ne odottavat äidithän ovat kaiken keskipiste, viis muiden tunteista... En itse hehkutellut omaa raskauttani, koska tiesin että siskoni kärsi lapsettomuudesta. Ei se sitä tarkoita ettei perhe olisi ollut onnellinen mun puolesta, mutta se on sitä hienotunteisuutta, katsos.

Monet pitävät lapsettomuuden ja (ainakin varhaiset) keskenmenot omana tietonaan, tai sitten kertovat ihan vain muutamalle läheisimmälle ihmiselle. Vähän vaikea varoa loukkaamasta näistä kärsivää raskausuutisilla jos ei tiedä että pitäisi varoa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni vanhemmat kärsivät lapsettomuudesta 10 vuotta ja kun oma tytär onnistui tulemaan raskaaksi vain vuosi häistä ja uutinen ilmoitettiin jouluaattona ultrakuvan muodossa, isoäiti itki ilosta ja kertoi innoissaan uutisesta ympäriinsä muille tutuille (kuten meille). Joululahja oli hyvin, hyvin mieleinen. :)

Ultrakuvan näyttämisessa nyt ei mitään outoa olekaan. Mekin näytettiin heti np-ultran jälkeen pienestä ultrakuvaa tuleville isovanhemmille, oli tosin etukäteen jo soitettu ja puhelimitse kerrottu asiasta.

Mutta olisiko tämä sinun kertomasi tuleva isoäiti jäänyt enemmänkin wtf-ilmeellä katsomaan, ku tytär olisi maireasti hymyillen ja miehelleen silmää vinkaten paiskannut uuniin yhden pullan paistumaan/muuta yhtä fiksua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehkää/tilatkaa konditoriasta kakku, jonka päällä on laskettu aika eli päivämäärä XX.XX.2016. Luulisi, että ainakin joku tajuaa :) Ap:n kortti-idea oli myös hauska. 

 

Paljon onnea perheenlisäyksestä! :)

 

Ja älä välitä näistä katkerista negatiivisista kommenteista... Joidenkin mielestä elämä on vain katkeruutta ja negatiivisuutta varten...-.-

En nyt ymmärrä, että miten tuo showmeiningin ihmetteleminen tulkitaan yksiselitteisesti katkeruudeksi.

Kun tosiasia on, että noiden raskausarvoitusten kohteeksi joutuneet suurimmassa osassa tapauksissa miettivät mielessään, että miksi sitä ei vaan voi kertoa "Odotetaan vauvaa" vaan pitää väsätä jokin arvoitus, jota ei välttämättä edes tajuta (kuten nuo sitruunoiden antelut tai yhden pullan paistelut).

Koetaanko se vauva odotus niin yksittäisesti tylsänä asiana, että siitä suoraan kertominen on kuin kertoisi astuneensa pihalla koiranläjään?

Minäkään en oikein ymmärrä mitään arvuutteluleikkejä. Sen sijaan ultrakuva (ei kuvan itsensä vaan sen ilmaiseman tiedon vuoksi), jotkut isovanhemmille nimetyt lahjat tyyliin t-paita tai kahvimuki jne ovat ihan kivoja tapoja, kunhan tosiaan käy selkeästi ilmi mistä on kysymys.