Mitä, jos seksi loppuu kokonaan avioliitossa?

Mun mielestä seksitön parisuhde ei ole mikään parisuhde ollenkaan. Se on joku kaveri suhde tai vastaavaa. Kyllä meilläkin on ollut luontaisesti kuivia kausia johtuen raskauksista ja synnytyksistä, stressistä ja väsymyksestä. Mutta ei ne ole kestäneet ikinä kahta kuukautta pidempään ja hellyyttä ja läheisyyttä on ollut kuitenkin tuona aikana. Ulkopuolisia tekijöitä on mun mielestä turha syyttää loputtomiin ja niille voi myös itse tehdä jotain. En kestäisi elää jossain kulissiliitossa eikä varmaan kestäisi mieskään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän sitä luulis että ero tulee jos seksi loppuu mutta ei se aina ole niin yksinkertaista. Meilläkin vaimo lopetti haluamisen ehkä 5 vuotta sitten, melko heti häiden jälkeen. Pari ekaa vuotta tuntui että muna räjähtää, nyt olen jo hyväksynyt asian. Tämä elämä menee näin, seuraavassa ehkä paremmin. M34

 

Mieti vielä kerran. Meillä kävi juuri noin, seksi loppui noin 3 kk häistä kuin seinään. Ei seksi kuulemma vaimolle ollut koskaan mikään tärkeä asia edes ollutkaan, eikä koskaan siitä erityisesti nauttinut, kenenkään kanssa. Kertoi sitten samalla, ettei oikeastaan halua lastakaan. Eli ihan mukavia ilmoituksia, mutta mieluummin olisin kuullut ne ennen häitä.

 

Minä olin kuitenki tuossa vaiheessa niin rakkaudessani, että luulin asian vielä muuttuvan ja vaimolla olevan vain vaikea hetki. Parissa vuodessa kävi selväksi, että asia ei muutu, joten päätin sitten kestää. Olin jo mielessäni ajatellut aivan kuten sinä, että ehkäpä seuraavassa elämässä sitten, tämä oli tässä. Elettiin kuin sisko ja veli, enkä edes jaksanut/uskaltanut ottaa asiaa kotona esiin, vaimon reaktio asiaan oli aina raju ja vähättelevä, tyydyin kohtaloon. Ja itsetuntoni oli suurinpiirtein nollassa.

 

Kerran sitten vietimme mökki-iltaa tuttavaperheen kanssa. Illan lopulla hereillä oli vain minä ja toisen miehen vaimo. Hän alkoi kysellä kaikkea elämästämme ja avautui sitten omastaankin, lopulta myös seksistä. Miehensä ei halunnut enää seksiä ja avioliitto oli kuihtunut. Emme menneet pitemmälle, mutta tuosta alkoi yhteydenpito. Juttelimme lähes vuoden toistemme kanssa, molemmat yrittivät vielä parantaa omaa liittoaan, mutta kun se ei onnistunut, tuimme toisiamme avioeroon. Erosimme molemmat omalla tahollamme muutaman kuukauden sisään ja pidimme 4 kuukauden tauon yhteyksissä toisiimme.

 

Tuon tauon jälkeen tapailimme muutaman kerran ja ehkä noin viidennellä kerralla päädyimme ensimmäistä kertaa toistemme kanssa sänkyyn. Ja se ei ollut mitään juhlaa.... Molemmat jännitti ihan liikaa, odotukset olivat korkealla ja jännitys pilasi kaiken. Mutta ymmärsimme toisiamme. Pikkuhiljaa opettelimme tuntemaan toisiamme, seksi parani kerta kerralta, lopulta se oli jotain aivan mahtavaa.

 

Tuosta on nyt jo 9 vuotta, olemme naimisissa, meillä on oma 2 vuotias lapsi, elämä hymyilee ja seksi on mahtavaa, ihan kuin yhteiselämä muutenkin. 

 

Toivottavasti tämä kannustaa sinuakin miettimään tilannetta vielä kerran, ehkä se tulevaisuus on muualla.

Mä olen niin kateellinen kaikille teille, jotka uskallatte ja pystytte eroamaan... ja löydätte uuden onnen. Aivan ihana oli lukea tämä ja olen tosi onnellinen sun puolesta, vaikka se pieni kateus rinnassa pistikin.

ohis

102, miksi sinä et pysty tai uskalla? Ihan vilpittömästi kysyn, haluan ymmärtää miksi osa jää huonoon suhteeseen. Vastaus on yleensä"lapset", mutta se on mielestäni huono vastaus. Olen itse eronnut painavista syistä, mutta asumme ihan lähekkäin ja yhteishuoltajuus toimii tosi hyvin. Elämäni paras päätös oli erota, ennen kuin synkkyys olisi vienyt mennessään.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole pitkä blondi, mutta hoikka brunette, joka tuntuu myös kelpaavan lähes kaikille muille, kuin miehelleni. N28

Vaihdetaanko puolisoita? Minun haluton vaimoni sopisi hyvin miehesi kanssa yhteen. Me voisimme sitten harrastaa seksiä kuin pienen kanit.

M33

Vierailija kirjoitti:

102, miksi sinä et pysty tai uskalla? Ihan vilpittömästi kysyn, haluan ymmärtää miksi osa jää huonoon suhteeseen. Vastaus on yleensä"lapset", mutta se on mielestäni huono vastaus. Olen itse eronnut painavista syistä, mutta asumme ihan lähekkäin ja yhteishuoltajuus toimii tosi hyvin. Elämäni paras päätös oli erota, ennen kuin synkkyys olisi vienyt mennessään.

En ole tuo #102, mutta vastaavia ajatuksia minullakin on. Ehkä se on vain uskalluksen puute. Ja kyllä, pienten lasten vuoksi haluan pitää perheen vielä kasassa. Arki sujuu ok, mutta kyllähän tuo vaimon haluttomuus musertaa välillä. Kun keksii kaikkia harrastuksia ja puuhaa paljon lasten kanssa, niin päivät sujuvat helpommin. Sitä vain jotenkin tottuu tilanteeseen.

Olen kyllä monet kerrat miettinyt, että kuinka ja milloin nostan kytkintä...

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se mies lähtee pommin varmasti joko kokonaan tai vieraisiin jos seksiä ei kotona tule! En usko, että lähes kukaan normaalissa parisuhteessa elävä (eli seksiä on ollut) haluaisi elää loppuelämän ilman. Kaikki mun tuntemat miehet, oma mukaanlukien, on samaa mieltä. On meilläkin hiljaisia kausia ollut, mutta silloin on koko parisuhde ollut vaikeaa ja epätyydyttävä. Suuri kysymys on se, oletko valmis tekemää töitä, että halut herää taas?

tämä. sama myös toisin päin. kun seksi loppuu niin silloin suhde on huonolla mallilla ja todennäköisesti ero on tulossa.