Millä tavalla akateemiset miehet sitten oikeasti muka eroavat duunareista?

Täällä olisi yksi sinkkumies, ammatiltani olen sähkömies. Harrastuksina matkustelu, kirjallisuus, kulttuuri, jalkapallo, kuntosali ja seinäkiipeily. Luen sekä tieteellisiä artikkeleja että autolehteä. Etsin kumppania, joka näkisi ihmisen siellä ammatin ja stereotypioiden takana.

Yksi keskeinen ero, jonka huomaa tätäkin ketjua lukemalla, tuntuu olevan duunarien kykenemättömyys käydä keskustelua yleisellä tasolla.

Yksittäistapauksista keskusteleminen on täysin hedelmätöntä. Akateemiset ymmärtävät tämän ja kykenevät keskusteluun yleisemmällä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset miehet ovat sukupuolineutraalimpia. Eivät lue illalla autolehteä vaan tieteellisiä artikkeleita.

Kaunis ajatus, että keskiverto akateeminen mies olisi lähtenyt yliopistoon rakkaudesta tieteeseen ja ajatteluun, eikä suinkaan rahan, statuksen ja hyvien opiskelijabileiden vuoksi. Kun katselee ensimmäisen vuosikurssin matematiikan peruskurssin arvosanoja, niin se rakkaus akateemiseen tekemiseen oikein huokuu sieltä. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kokemukseni mukaan eroa on siinä, että duunarimies tekee esim. remontit mieluummin itse, siinä missä akateeminen mies ostaa palvelun ammattilaiselta.

Tärkeä huomio muuten!

Akateemiset miehet kunnioittavat ammattitaitoa ja erityisosaamista, duunarimiehet useinkin ajattelevat pystyvänsä itse ihan kaikkeen - kun nyt ovat niin käytännöllisiä. Seurauksena sitten vesivahingot, oikosulut, virheet ja tapaturmat...

Terv. Duunarinainen, jolla humanisti puolisona. Samoilla leveleillä jo parikymmentä vuotta.

Ei itse tekeminen aina ole mielestäni huono juttu. Mielestäni on silkkaa hulluutta maksaa työstä, jonka tekisi helposti itsekin, esim. renkaiden vaihto autoon tai seinän maalaaminen.

Tuosta renkaiden vaihdosta en sano mitään, mutta ammattitaitoisena maalarina voisin seinän maalaamisesta (varsinkin niistä pohjatöistä) ehkä jotain vihjata... 😁

T. Sen humanistimiehen maalarivaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en juurikaan tunne ei-akateemisia miehiä, joten tää voi olla vähän turhaa yleistystä...

 

...Kuten sanottu tämä nyt oli hieman kärjistävää, enkä todellakaan väitä etteikö poikkeuksia kumpaankin joukkoon kuuluisi.

 

Minunlaiseni ammattikoululainenkin huomaa, että kirjoituksesi on typerä. Sanot heti, ettet juurikaan tunne ei-akateemisia miehiä ja typerän, ilmeisesti yhteen ihmiseen perustuvan kuvauksesi lopuksi toteat, että poikkeuksiakin varmasti mahtuu mukaan?! Siis ihan oikeasti kuvittelet, että jos pari ihmistä on tietynlaisia, niin se johtuu koulutuksesta? Ahdistavan rajoittunut maailmakuva :(

Mä olen elämäni aikana elänyt kahdessa kuplassa: Peruskouluun koulutuksesa jttäneiden jotka huviksensa varastelivat mopoja vapaa-ajalla, sekä nykyisessä opiskelija-aktiivi -kuplassa. Kirjoituksessani yritin korostaa sitä että en haluaisi yleistää koska nämä kummatkin ovat tavallaan äärilaitoja - en usko että perus "eiakateemiset"  ovat oikeasti yhtä "pahoja" kuin tuo porukka missä aikoinani pyörin. Ja kyllä, kyse oli siis eiakateemisten vajaa 10 hengen porukasta, ei siis ihan yksittäinen henkilö. Vastasin vain ap:n kysymykseen siitä miten minä erot näen, ja nuo "vähän turhaa yleistystä" ja "poikkeuksia löytyy" lähinnä kohdallani tarkoittivat sitä että en usko että otokseni "eiakateemisista" tai "akateemisista" olisi tarpeeksi laaja jotta voisin antaa objektiivisen vastaukse - lähinnä siis korostin omaa tietämättömyyttäni asiassa. Olen pahoillani jos koet maailmankuvani rajoittuneeksi. Tarkoitukseni ei ollut kuitenkaan loukata, eikä minulla ole mitään kuoluttamattomia vastaan. Kaveriporukkani vain sattuu olemaan koulutettu koska nykyisiin tuttuihin olen kaikkiin tutustunut yliopistolla (=en siis tarkoituksella valinnut korkeasti koulutettua kaveripiiriä)

Se monessa  akateemisessa sinkkunaisessa on outoa, että baarista lähdetään vaikka kolmoismurhaajan mukaan, mutta jos netissä sanoo työskentelevänsä jossain fyysisessä ammatissa ja muuten siihen asti on juttu luistanut niin nainen katoaa nopeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.

Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?

Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".

Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.

Pointti oli ainoastaan se, että olet harvinaisen ahdasmielinen ja tuomitsevainen ihminen, kun leimaat harrastuksia itsessään turnoffeiksi ja junteiksi. Sitä asiaa tuot myös jokaisessa viestissäsi esille lisää ja lisää, joten en oikeastaan tiedä, mitä yrität sanoa.

Tietenkin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja saat vapaasti pitää toisen harrastusta merkityksellisenä parisuhteessa. Ehkä kuitenkin voisit joskus yrittää tutustua ihmisiin ihan avoimin ja kunnioittavin mielin, etkä heti lähdössä turnoffautua siitä, että toisella on jokin harrastus, joka sinun arvohierarkiassasi on kulttuurin alapuolella.

Herrajestas sentään! Puhuin vain omasta puolestani, muut saavat katsoa jääkiekkoa niin paljon kuin haluavat ja etsiä puolisoa vapaasti haluamillaan kriteereillä. Joku etsii pitkää ja joku pätkää, joku kissaihmistä ja joku koiraihmistä, jollekin toisen pituus, paino tai tulotaso on kynnyskysymys (minulle ei). Minua ahdistaisi asua ihmisen kanssa, jolle penkkiurheilu on tärkeää, kun en muutenkaan pidä siitä, että televisio on päällä. Miten ihmeessä minusta tekee ahdasmielisen ja tuomitsevan se, että tiedostan, millainen ihminen minulle sopii parhaiten kumppaniksi? Kaikilla on joitain kriteereitä ihannekumppanille, eikä mielestäni toive siitä, ettei penkkiurheilu olisi kovin korkealla kiinnostuksenkohteiden joukossa, ole mielestäni mitenkään kohtuuttomimmasta päästä. Henkilö, jota jääkiekko kiinnostaa, haluaa varmaan myös aiheesta keskustella ja vaikkapa käydä yhdessä matseissa, ja kun minua ei jääkiekko nappaa yhtään, on varmaan lätkäfanille itselleenkin parempi pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka jakaa tämän innostuksen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi sinkkumies, ammatiltani olen sähkömies. Harrastuksina matkustelu, kirjallisuus, kulttuuri, jalkapallo, kuntosali ja seinäkiipeily. Luen sekä tieteellisiä artikkeleja että autolehteä. Etsin kumppania, joka näkisi ihmisen siellä ammatin ja stereotypioiden takana.

Kuulostat tosi kiinnostavalta mieheltä! Terv. Akateeminen nainen, jota on tässä ketjussa syytetty ahdasmielisyydestä ja tuomitsevuudesta

Vierailija kirjoitti:

Eräs hirveimmistä duunariukkojen piirteistä on se KATEUS. Voi että miten se kaihertaa niitä kun joku toinen on käynyt oikein yliopiston! Siitä kyllä jaksetaan yrittää vääntää keljuilua ja jatkuvasti yritetään kompensoida omaa koulutuksen puutetta tuomalla esiin miten herra isoherra ei tahtonut/osannut/kiinnittänyt huomiota johonkin täysin yhdentekevään pikkujuttuun. Saa hävetä silmät päästään kun duunarilla menee aina napoleon-kompleksi päälle ja pitää alkaa pullistelemaan. Akateemiset ei juurikaan tuohon sorru.

Tämä on muuten totta. On aika rasittavaa kuulla jatkuvaa "herravihaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemiset kuvittelee, että kuka tahansa voi tehdä duunarin hommat ja ettei duunariammatit vaadi erityistä ammattiosaamista. Esimerkiksi talonrakennus, sähkötyöt, metallialan hommat voi tehdä kuka tahansa. Todellisuus on kyllä ihan toinen. Käytännönläheiset näkee ihmissuhteet ja perhesuhteet käytännöllisemmin. Usein panostavat perhe-elämään enemmän (osaamisensa kautta). Akateemiset taas eivät välttämättä osaa lähestyä arkielämää siten. On tärkeää status ja pinta. Miten paljon hyvässä parisuhteessa on tekoa yliopistotutkinnolla?? Ei mitään! Tarvitseeko ammattiasioista puhua kotona?? Onko työ koko elämän sisältö??

Jep tylsä toimistotyö on merkki suuresta älykkyydestä, meidän pitää nostaa nämä ihmiset jalustalle, he ovat luomakunnan kruunuja, ainakin omasta mielestään. Suurin osa akateemisista tekee työtä millä ei ole mitään merkitystä ja kukaan ei heitä tule muistamaan kun läheiset. Ovat siis duunareita myös, ovat kuitenkin itse itsensä ylentäneet paremmiksi ihmisiksi.

Tällä palstalla on paljon kateutta akateemisia kohtaan...

Tulin samaan tulokseen kanssasi. Lähinnä huvittaa nämä joidenkin kommentit, koska he eivät selvästi tiedä akateemikoista mitään.

Repesin totaalisesti. Et taida sinäkään tietää akateemikoista mitään, joten ei kannata kovin lähteä keulimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.

Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?

Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".

Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.

Pointti oli ainoastaan se, että olet harvinaisen ahdasmielinen ja tuomitsevainen ihminen, kun leimaat harrastuksia itsessään turnoffeiksi ja junteiksi. Sitä asiaa tuot myös jokaisessa viestissäsi esille lisää ja lisää, joten en oikeastaan tiedä, mitä yrität sanoa.

Tietenkin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja saat vapaasti pitää toisen harrastusta merkityksellisenä parisuhteessa. Ehkä kuitenkin voisit joskus yrittää tutustua ihmisiin ihan avoimin ja kunnioittavin mielin, etkä heti lähdössä turnoffautua siitä, että toisella on jokin harrastus, joka sinun arvohierarkiassasi on kulttuurin alapuolella.

Herrajestas sentään! Puhuin vain omasta puolestani, muut saavat katsoa jääkiekkoa niin paljon kuin haluavat ja etsiä puolisoa vapaasti haluamillaan kriteereillä. Joku etsii pitkää ja joku pätkää, joku kissaihmistä ja joku koiraihmistä, jollekin toisen pituus, paino tai tulotaso on kynnyskysymys (minulle ei). Minua ahdistaisi asua ihmisen kanssa, jolle penkkiurheilu on tärkeää, kun en muutenkaan pidä siitä, että televisio on päällä. Miten ihmeessä minusta tekee ahdasmielisen ja tuomitsevan se, että tiedostan, millainen ihminen minulle sopii parhaiten kumppaniksi? Kaikilla on joitain kriteereitä ihannekumppanille, eikä mielestäni toive siitä, ettei penkkiurheilu olisi kovin korkealla kiinnostuksenkohteiden joukossa, ole mielestäni mitenkään kohtuuttomimmasta päästä. Henkilö, jota jääkiekko kiinnostaa, haluaa varmaan myös aiheesta keskustella ja vaikkapa käydä yhdessä matseissa, ja kun minua ei jääkiekko nappaa yhtään, on varmaan lätkäfanille itselleenkin parempi pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka jakaa tämän innostuksen.

Hieno homma, mutta kun nyt ei edelleenkään ole kyse siitä, mikä sinua nappaa ja oletko koiraihminen vai et, vaan ihan vaan siitä, että pidät lähtökohtaisesti toisia harrastuksia juntteina ja siis vähempiarvoisena kuin omiasi. Tietenkään ei ole mitään väärää siinä, että sinua ei kiinnosta jääkiekko. Siinä sen sijaan on paljonkin ahdasmielisyyttä ja sivistymättömyyttä, että tuhahtelet jääkiekon olevan junttia ja samalla asetut siitä kiinnostuneiden yläpuolelle.

Itselläni hieman huonoja kokemuksia duunarimiehistä, koska joskus tuntuu että nämä kokevat oman koulutukseni jotenkin uhkana. Useamman kerran, kun olen vain jutellut mukavia duunarimiehen kanssa ja jossain vaiheessa puheeksi tulee koulutukseni/työni, niin heidän asennoituminen minua kohtaan muuttuu jotenkin kylmäksi. Sitten alkaa kyseenalaistaminen että "mitä osaamista sulla sitten oikein muka on", "ai oletsä joku johtaja vai", "luuleksä olevas joku uranainen vai" tai "ei koulutus kerro ihmisestä mitään ja te vaan riistätte meidän duunareiden selkänahasta kaiken minkä irti saa osaamatta mitään"... En yleistä tätä kaikkiin, mutta olen ikävän usein tavannut tämänkaltaisia ihmisiä ja se alkaa ärsyttämään, kun itse vain haluasin vain tutstua uusiin ihmisiin ja jutella mukavia. :(

Kuitenkin lopulta nämä keskustelut jotenkin päätyvät omien puolusteluiden jälkeen siihen että he tunnustavat että "olen ensimmäinen fiksu nainen jota he ovat tavanneet ja olenkin mukava", mutta tässä vaiheessa jo oma kiinnostukseni juttelulle on täysin nollassa.

(Anteeksi tässä avautuminen, tämä vain oikeasti ärsyttää)

Vierailija kirjoitti:

Nauran vedet silmissä tätä ketjua. Mitä yleistyksiä ja stereotypioita.

Noista kommenteista nyt suurin osa on tarkoituksellista provoamista.

Vierailija kirjoitti:

Asiasta toiseen. Mun lähipiiri on pullollaan akateemisia, mut ne on sitä vaa paperilla. Samalla lailla viina ja urheilu kiinnostaa ja ketää kiinosta mtkää taiteet eikä ykskää lue mitää tiedelehtiä hahaha futaria korkeintaan. Ja hyvä vaa, kukaa mitää pilkunnusija "muka neroja" jaksas katellakaan. m25

Arvaan, että sinun koulutuksesi on elämäm kova kolu.

Miksi jollekin on joku puoluenäkemys niin tärkeä? Mitä väliä onko juuri äänestyshetkellä ja sen hetkisessä tilanteessa persuja, vihreitä tai kokoomusta tms. äänestänyt. Itse ainakin suvaitsen omalle puolisolle täyden vapauden äänestää mitä vaan ja minua ei eriävät näkemykset haittaa; päin vastoin erilaiset mielipiteet tekevät usein ihmisestä kiinnostavan.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Niin yleensä. Mieheni ei ole akateeminen, eikä duunari, mutta nuo kaikki kriteerisi sopivat häneen. Itseasiassa hänellä on pelkkä peruskoulu käytynä ja toimii yrittäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi sinkkumies, ammatiltani olen sähkömies. Harrastuksina matkustelu, kirjallisuus, kulttuuri, jalkapallo, kuntosali ja seinäkiipeily. Luen sekä tieteellisiä artikkeleja että autolehteä. Etsin kumppania, joka näkisi ihmisen siellä ammatin ja stereotypioiden takana.

Kuulostat tosi kiinnostavalta mieheltä! Terv. Akateeminen nainen, jota on tässä ketjussa syytetty ahdasmielisyydestä ja tuomitsevuudesta

Entäs jos jalkapallon tilalla olisikin jääkiekko? Molemmat (penkki)urheilua, mutta vain toinen junttia ja turnoff. ;)

Vierailija kirjoitti:

Miksi jollekin on joku puoluenäkemys niin tärkeä? Mitä väliä onko juuri äänestyshetkellä ja sen hetkisessä tilanteessa persuja, vihreitä tai kokoomusta tms. äänestänyt. Itse ainakin suvaitsen omalle puolisolle täyden vapauden äänestää mitä vaan ja minua ei eriävät näkemykset haittaa; päin vastoin erilaiset mielipiteet tekevät usein ihmisestä kiinnostavan.

No ihan siksi, että onhan se vitun tyhmää, jos puoliso äänestää puoluetta joka sotii perheen ja puolison hyvinvointia vastaan. Tulisi kyllä tunne, että ei välitä perheestään.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jollekin on joku puoluenäkemys niin tärkeä? Mitä väliä onko juuri äänestyshetkellä ja sen hetkisessä tilanteessa persuja, vihreitä tai kokoomusta tms. äänestänyt. Itse ainakin suvaitsen omalle puolisolle täyden vapauden äänestää mitä vaan ja minua ei eriävät näkemykset haittaa; päin vastoin erilaiset mielipiteet tekevät usein ihmisestä kiinnostavan.

Siksi, että puoluekanta kertoo melko pitkälle ihmisen arvoista - paitsi ehkä herneaivoisille tuuliviireille, jotka eivät ymmärrä puolueiden arvoja edes pintapuolisesti, jos tiedät, mitä tarkoitan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kiinnostuksenkohteet ja esimerkiksi poliittiset näkemykset liittyvät koulutustaustaan. Duunareissa on enemmän esimerkiksi jääkiekon ystäviä sekä persujen kannattajia kuin akateemisissa. Itselleni nämä ovat täysi turn off, joten siksi pidän todennäköisempänä, että minulle sopiva kumppani löytyy akateemisista kuin duunareista. En ole oikeasti tavannut yhtään duunarimiestä, joka haluaisi käydä kanssani esimerkiksi taidenäyttelyissä tai teatterissa. Jos sellainen löytyy, ei koulutustaustalla tai ammatilla itsessään ole väliä.

Tuota, miten joku niin pieni ja mitätön asia kuin jääkiekon seuraaminen voi olla "täysi turn off"? Kaikenlaisia umpimielisiä idiootteja olen tavannut, mutta nyt ollaan kyllä paalupaikan tuntumassa.

Tarkoitin sellaista jääkiekon seuraamista, että se vie merkittävän osan vapaa-ajasta, tyyliin kaikki ottelut on pakko nähdä joko telkkarista tai paikan päällä. En halua miestä, joka huudattaa televisiota tai vaihtoehtoisesti luuhaa illat sporttibaarissa tai jäähallilla. Myönnän, että jääkiekko on silmissäni myös aika junttilaji verrattuna vaikka jalkapalloon. Ylipäätään penkkiurheilu on asia, joka ei minua kumppanissa oikein innosta. Joku voi pitää vastaavasti omia kulttuuriharrastuksiani elitistisinä ja snobeina. Onko sinulle samalla tavalla osoitus kapeakatseisuudesta, jos joku ei halua kumppania, joka kuuntelee kaiket päivät klassista musiikkia kotona?

Älä nyt viitsi selitellä vetelemällä hatusta jotain ääritapauksia, joita muka tarkoitit. Tai jos selittelet, niin älä ainakaan kirjoita samaan viestiin, että jääkiekko on "aika junttilaji".

Enköhän minä itse tiedä meistä kahdesta paremmin, mitä tarkoitin. Se, että katsoo kerran vuodessa Suomen pelit MM-kisoissa ei ole jääkiekon seuraamista eikä minua häiritse. Mielipiteeseeni jääkiekon junttiudesta minulla lienee täysi oikeus, ihan samoin kuin muilla on oikeus mielipiteeseensä minun kiinnostuksenkohteistani. Joillekin ei ole parisuhteessa merkitystä sillä, mitä toinen harrastaa ja mitä toinen ajattelee vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, mutta minulle nämä asiat merkitsevät paljon. Ihmisillä on erilaisia odotuksia parisuhteen suhteen.

Pointti oli ainoastaan se, että olet harvinaisen ahdasmielinen ja tuomitsevainen ihminen, kun leimaat harrastuksia itsessään turnoffeiksi ja junteiksi. Sitä asiaa tuot myös jokaisessa viestissäsi esille lisää ja lisää, joten en oikeastaan tiedä, mitä yrität sanoa.

Tietenkin sinulla on täysi oikeus mielipiteeseesi ja saat vapaasti pitää toisen harrastusta merkityksellisenä parisuhteessa. Ehkä kuitenkin voisit joskus yrittää tutustua ihmisiin ihan avoimin ja kunnioittavin mielin, etkä heti lähdössä turnoffautua siitä, että toisella on jokin harrastus, joka sinun arvohierarkiassasi on kulttuurin alapuolella.

Herrajestas sentään! Puhuin vain omasta puolestani, muut saavat katsoa jääkiekkoa niin paljon kuin haluavat ja etsiä puolisoa vapaasti haluamillaan kriteereillä. Joku etsii pitkää ja joku pätkää, joku kissaihmistä ja joku koiraihmistä, jollekin toisen pituus, paino tai tulotaso on kynnyskysymys (minulle ei). Minua ahdistaisi asua ihmisen kanssa, jolle penkkiurheilu on tärkeää, kun en muutenkaan pidä siitä, että televisio on päällä. Miten ihmeessä minusta tekee ahdasmielisen ja tuomitsevan se, että tiedostan, millainen ihminen minulle sopii parhaiten kumppaniksi? Kaikilla on joitain kriteereitä ihannekumppanille, eikä mielestäni toive siitä, ettei penkkiurheilu olisi kovin korkealla kiinnostuksenkohteiden joukossa, ole mielestäni mitenkään kohtuuttomimmasta päästä. Henkilö, jota jääkiekko kiinnostaa, haluaa varmaan myös aiheesta keskustella ja vaikkapa käydä yhdessä matseissa, ja kun minua ei jääkiekko nappaa yhtään, on varmaan lätkäfanille itselleenkin parempi pariutua jonkun sellaisen kanssa, joka jakaa tämän innostuksen.

Hieno homma, mutta kun nyt ei edelleenkään ole kyse siitä, mikä sinua nappaa ja oletko koiraihminen vai et, vaan ihan vaan siitä, että pidät lähtökohtaisesti toisia harrastuksia juntteina ja siis vähempiarvoisena kuin omiasi. Tietenkään ei ole mitään väärää siinä, että sinua ei kiinnosta jääkiekko. Siinä sen sijaan on paljonkin ahdasmielisyyttä ja sivistymättömyyttä, että tuhahtelet jääkiekon olevan junttia ja samalla asetut siitä kiinnostuneiden yläpuolelle.

Aikamoiseksi jeesusteluksi meni nyt tämä. On ihan normaalia arvottaa asioita oman makunsa mukaan, vai voitko rehellisesti väittää, et näet itse kaikki maailman ilmiöt samanarvoisina? Kaikki maailman kirjat ovat yhtä hyviä, kuten myös kaikki musiikkityylit, elokuvat ja tv-sarjat? Kun toinen kertoo suosikkiartisteikseen vaikka Justin Bieberin ja Spice Girlsin, et yhtään ajattele oman musiikkimakusi olevan parempi?