Lue keskustelun säännöt.
Monen vähävaraisen todelliset talousongelmat johtuvat siitä, että he kuvittelevat "ansaitsevansa" yhtä hyvän elintason kuin keskiluokkaiset ja varakkaat
11.11.2015 |
Näinhän ei ole. Elintaso määritetään käytössä olevien tulojen mukaan.
Lakatkaa käyttäytymästä kuin lapset ja ymmärtäkää, ettei tässä ole kysymys ansaitsemisesta tai reiluudesta vaan siitä, että ne prameammat puitteet ovat seurausta paremmista tuloista.
Kommentit (321)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tässä kaikkia köyhiä tai pienituloisia haukuta ainakaan useimmissa viesteissä, vaan puhuttu että monella on ongelmia suhteuttaa menoja tuloihin. Moni ei ole sama kuin kaikki tai edes enemmistö.
Listaan juuri viestejä joissa kerrotaan missä köyhä ei saisi asua vaikka suomessa asumisen suhteen valinnanvapaus tai mitä vaatteita ei saa omistaa tai minkälaista elektroniikkaa ei ole soveliasta omistaa tai mitä maksukanavia saa katsoa tai saako pelata ja minkä hintaisia tuotteita saa muutenkin omistaa.. Näitä idiootin vastauksia eivät kerro köyhät, vaan keskituloiset jotka kadehtivat köyhien vehkeitä niin paljon että ottavat asiakseen ruotia miltä köyhän kuuluisi näyttää huolimatta siitä että suomessa on vapaus valita näiden asioiden suhteen.. Tämä ketju on hyvin Suomi vapaana yhteiskuntana hengen vastainen ja järkyttävän typerä heikkoitsetuntoisten valheiden kautta paremmaksi kuin sinä ketju. Köyhä vs minä eriarvoittava riitaa haastava hyvin fasistinen ketju.
Sinä se et sitten millään tahdo tajuta, mistä tässä on koko ajan ollut kyse. Ketään ei kiinnosta pennin puolikkaan vertaa, missä köyhä asuu tai mitä hän omistaa, JOS HÄNELLÄ ON VARAA SIIHEN. Ihan koko ajan on ollut kyse ihmisistä, jotka "syövät enemmän kuin tienaavat" eli elävät yli varojensa. Yritä nyt hyvä ihminen tajuta, mikä ero on "köyhien haukkumisella" (mistä vouhuotat) ja sillä, että joku kuvittelee MUILLA olevan velvollisuus kustantaa hänelle kaikenlaisia ylellisyystarvikkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhyys yleensä periytyy, valitettavasti. Lapset eivät ole nähneet muunlaista elämää kuin mitä vanhempansa elävät. He eivät osaa nähdä omia mahdollisuuksiaaan.
Vai väittääkö joku oikeasti että työttömän ja pätkätyöläisen (mielenterveysongelmaisella) lapsella on samat mahdollisuudet pärjätä kun lääkäriperheen lapsella? Joopajoo, ja mä olen Jeesus!
Vähänvaraisen perheen nuoret eivät ole ehkä koskaan saaneet kokea mitään kivaa, aina on ollut niukkaa. Heillä ei ole mitään menetettävää, jos nostavat kaikki mahdolliset lainat ja luotot vielä silloin kun luottotiedot on puhtaat. Ja elävät edes muutaman kuukauden MUKAVAA elämää.
Työelämä on muutenkin murroksessa. Matalapalkkaisia, usein osa-aikaisia, töitä löytyy pilvin pimein. Mutta elintaso ei välttämättä nouse yhtään työttömyyteen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kumma että köyhät ja muut vähäosaiset luulevat ansaitsevansa saman kuin keski- ja hyvätuloiset? Jo ala-asteelta häirikkö Marko 80ÄOlle tuputetaan ja aivopostetään, että olet ihan samanarvoinen ja ansaitset täysin samaa kuin kaikki muutkin. Sama demaripaska vaan kiihtyy aikuisikää kohti.
Suomessa menee liian hyvin, niin osa ihan oikeasti on alkanut luulemaan että ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja tarpeellisia. Totuus on toinen.
Uu, tässä sulle toisenlainen ajatus. Entä tällainen neo-liberalistinen yksilökeskeisyys, joka oikeastaan on mitään demariajattelua enemmän vallalla: uskotellaan, että yksin olet vastuussa menestyksestäsi ja samalla myös sitten epäonnistumisestasi. Seurauksena hyvätuloisten perheiden lapset jotka päätyvät hyvätuloisiin töihin luulevat itse ansainneensa täysin menestyksensä samalla kun katsovat huonotuloisia alaspäin, että itsepä olet ahdinkosi aiheuttanut, mitäs et mennyt kauppikseen ja sijoittanut opintolainaasi.
En ole hyväosaisesta perheestä. Äitini oli kahden lapsen matalapalkkainen yksinhuoltaja ja isäni juoppo joka muutti avioeron jälkeen toiselle paikkakunnalle kun oli ensin juonut työpaikkansa ja sitä myötä asuntomme. Vuokrakaksiossa asuttiin äitini ja veljeni kanssa eikä rahaa ollut juuri koskaan. Silti minä ja veljemme olemme molemmat menestyneet kohtalaisesti. Opinnot tosin jäivät ammattikouluasteelle mutta molemmilla vakituiset työt ja omat asunnot (toki molemmat maksamme asuntolainojamme), itse ostin juuri uudehkon Volvon josta ei ole lainaa senttiäkään ja matkustan ainakin kerran vuodessa pariksi viikoksi Thaimaahan. Olen nyt 32-vuotias perusduunari mutta teen paljon töitä koska olen pienestä pitäen nähnyt kuinka paljon äiti teki töitä. Joskus mietin olisiko elämäni erilaista jos olisin saanut aina kaiken ja syntynyt kultalusikka suussa. En tiedä, ehkä olisi ainakin ollut paremmat eväät opiskella enemmän mutta toisaalta taas olisiko ollut sisua yhtä paljon kuin nyt. Olen käynyt kymmenen vuoden aikana lävitse kolmet yt-neuvottelut, kahdesta ekasta tuli potkut ja nykyisessä työpaikassani sain jäädä. Luotan siihen että töitä löytyy vaikka tämäkin työ joskus loppuisi.
Tuli mieleen koko tästä keskustelusta eräs tuttavani, joka on hyvin tyypillinen "lajinsa" edustaja: köyhät ovat köyhiä omasta syystään, työttömyys johtuu laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Opiskelijoiden talousahdinko johtuu tasan siitä, että opiskelu ja työnteko eivät maistu, ja opintotuet menevät kurkusta alas. Oma opintoaika on luonnollisesti kulunut puurtaen ja töitä tehden ja syvästi ahkeroiden. Eli todennäköisesti olisi (ellei ole) näissä keskusteluissa huutamassa ensimmäisenä, että köyhyys on vain köyhien omaa tyhmyyttä ja laiskuutta.
Itse toki oli opintoaikanaan, ja itse asiassa edelleenkin, kärttämässä alati rahaa lainaan, eikä raha todellakaan kauan kädessä polttele. Samalla tavalla mennyt kesken kuukauden opintorahat kurkusta alas kuin niillä muillakin "laiskoilla opiskelijoilla". Palkkansa ei nyt mikään massiivinen, kulutus siihen nähden todella vauhtisokeaa.
Toisin sanoen: kummasti se muisti tekee tepposia, kun ikää tulee! Kuluttakoon, se tekee hyvää taloudelle. Mutta minusta on tosi typerää pöyhkeillä omilla väritetyillä sankaritarinoillaan, kun oikeasti tässä maassa opiskelijoilla on tukalat olot, eikä työttömillä sen paremmin mene. Se, että on itse onnistunut jopa oikeasti ihan omin ansioin kipuamaan taloudellisesti turvattuun asemaan ei saa olla syy, että muidenkin tie tulisi olla tasan yhtä kivikkoinen.
Kirppareilta löytää kyl hyvin tavaraa ja vaatetta mut joskus niis on ihan "kaupan hinnat", et sit jää hyllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys yleensä periytyy, valitettavasti. Lapset eivät ole nähneet muunlaista elämää kuin mitä vanhempansa elävät. He eivät osaa nähdä omia mahdollisuuksiaaan.
Vai väittääkö joku oikeasti että työttömän ja pätkätyöläisen (mielenterveysongelmaisella) lapsella on samat mahdollisuudet pärjätä kun lääkäriperheen lapsella? Joopajoo, ja mä olen Jeesus!
Vähänvaraisen perheen nuoret eivät ole ehkä koskaan saaneet kokea mitään kivaa, aina on ollut niukkaa. Heillä ei ole mitään menetettävää, jos nostavat kaikki mahdolliset lainat ja luotot vielä silloin kun luottotiedot on puhtaat. Ja elävät edes muutaman kuukauden MUKAVAA elämää.
Työelämä on muutenkin murroksessa. Matalapalkkaisia, usein osa-aikaisia, töitä löytyy pilvin pimein. Mutta elintaso ei välttämättä nouse yhtään työttömyyteen verrattuna.
Köyhän lapsella ei ehkä ole samanlaiset lähtökohdat kuin rikkaan lapsella, se on totta. Mutta enemmän kuin aineellinen köyhyys painaa vaakakupissa henkinen köyhyys: joku tuolla aiemmin jo kirjoittikin opiskelun ja työn arvostamisesta, oman vastuun tajuamisesta ja ottamisesta, siitä, ettei odota kaikkea valmiina asenteella "mulla on oikeus" ilman että on mitään velvollisuuksia jne.
Puutteellisistakin aineellisista lähtökohdista voi ponnistaa vaikka minne (ihan totta, olen itse elävä esimerkki tästä), mutta asennevammat periytyvät voimakkaammin kuin silmien väri - ja vaikuttavat tulevaisuuteen enemmän kuin taloudelliset lähtökohdat ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko kumma että köyhät ja muut vähäosaiset luulevat ansaitsevansa saman kuin keski- ja hyvätuloiset? Jo ala-asteelta häirikkö Marko 80ÄOlle tuputetaan ja aivopostetään, että olet ihan samanarvoinen ja ansaitset täysin samaa kuin kaikki muutkin. Sama demaripaska vaan kiihtyy aikuisikää kohti.
Suomessa menee liian hyvin, niin osa ihan oikeasti on alkanut luulemaan että ihmiset ovat yhtä arvokkaita ja tarpeellisia. Totuus on toinen.
Uu, tässä sulle toisenlainen ajatus. Entä tällainen neo-liberalistinen yksilökeskeisyys, joka oikeastaan on mitään demariajattelua enemmän vallalla: uskotellaan, että yksin olet vastuussa menestyksestäsi ja samalla myös sitten epäonnistumisestasi. Seurauksena hyvätuloisten perheiden lapset jotka päätyvät hyvätuloisiin töihin luulevat itse ansainneensa täysin menestyksensä samalla kun katsovat huonotuloisia alaspäin, että itsepä olet ahdinkosi aiheuttanut, mitäs et mennyt kauppikseen ja sijoittanut opintolainaasi.
En ole hyväosaisesta perheestä. Äitini oli kahden lapsen matalapalkkainen yksinhuoltaja ja isäni juoppo joka muutti avioeron jälkeen toiselle paikkakunnalle kun oli ensin juonut työpaikkansa ja sitä myötä asuntomme. Vuokrakaksiossa asuttiin äitini ja veljeni kanssa eikä rahaa ollut juuri koskaan. Silti minä ja veljemme olemme molemmat menestyneet kohtalaisesti. Opinnot tosin jäivät ammattikouluasteelle mutta molemmilla vakituiset työt ja omat asunnot (toki molemmat maksamme asuntolainojamme), itse ostin juuri uudehkon Volvon josta ei ole lainaa senttiäkään ja matkustan ainakin kerran vuodessa pariksi viikoksi Thaimaahan. Olen nyt 32-vuotias perusduunari mutta teen paljon töitä koska olen pienestä pitäen nähnyt kuinka paljon äiti teki töitä. Joskus mietin olisiko elämäni erilaista jos olisin saanut aina kaiken ja syntynyt kultalusikka suussa. En tiedä, ehkä olisi ainakin ollut paremmat eväät opiskella enemmän mutta toisaalta taas olisiko ollut sisua yhtä paljon kuin nyt. Olen käynyt kymmenen vuoden aikana lävitse kolmet yt-neuvottelut, kahdesta ekasta tuli potkut ja nykyisessä työpaikassani sain jäädä. Luotan siihen että töitä löytyy vaikka tämäkin työ joskus loppuisi.
Juuri näin! Itsellä vähän samanlainen tilanne, lapsuus ja nuoruus oli köyhää mutta siksi juuri tajuan että itselleni aikuisena ja omille lapsilleni haluan parempaa ja sen eteen pitää tehdä töitä. Olen ottanut vastaan pätkätöitä vaikka se on ollut taloudellisesti kannattamatonta jne. Tuet ovat menneet ja kotona makaaminen olisi ollut fiksumpaa mutta niistä pätkätöistä onkin sitten siunaantunut vakituinen työ ja ihan mukava palkka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme pari vuotta sitten väliaikaisesti 9kk eräässä vuokratalossa, jossa porukka oli aikamoista. Siinä tuli katseltua vierestä sitä touhua ja arvojärjestys ainakin näillä enimmäkseen työttömillä vanhemmilla oli selvä: ensin tupakat ja viinat, sitten lasten tarpeet. Yksikin pikkupoika (5-6v.) oli vielä joulukuussa ilman hanskoja, koska "äiti ei ole ehtinyt ostaa"... Varmaan ne maksoikin liikaa, kun rahalle oli parempaa käyttöä lähipubissa. Olisi jättänyt pari olutta väliin ja hakenut lapselle marketista hanskat, jos ei kirpparilta löydä. Toinen 7-vuotias oli ilman toppahousuja, kun vanhemmat odotti seuraavaa toimeentulotukea, että saadaan toppikset lapselle. Toisaalta toimeentulotukea ei tarvinnut odotella, kun baarissa käytiin ja kaljakassien kanssa siinä kuljettiin. Kun tuet tuli, huristeltiin taksilla niin paljon, etten ole koskaan nähnyt sellaista taksiliikennettä.
Ja sinä tiedät nyt ihan varmasti että se oli nimenomaan sen hanskattoman pojan äiti joka siellä pubissa hengasi, ja tiedät että hän kulutti siellä vähintään lapsen talvihanskojen verran rahaa? No joo, on varmasti näitäkin, mutta vielä enemmän on pahaa puhetta.
Köyhistä suurin osa on ihan oikeasti kunnon ihmisiä. Tiedän tämän kun itsekin olen ollut köyhä ja tunnen pienituloisia ihmisiä muutenkin. Mutta ettehän te sitä halua uskoa että köyhä voisi olla kunnon ihminen. Kun itsellä on paha olla, on kiva löytää joku ihmisryhmä jota voi vähintään keskustelupalstoilla lytätä vielä omaa itseä alemmas ihmisenä.
Kuules, kyllä se niiden ihmisten elämä oli tasan tuota. Äiti istui röökillä parvekkeella varmaan 10 h/pv ja paineli heti aamupäivällä lähipubiin, jossa aika sitten kuluikin mukavasti, välillä lähipubin terassilla röökillä. Ja tämä pubi näkyi ihan meidän olkkarista. Hanskat olisi saanut sieltä marketista yhden oluen ja yhden tupakka-askin hinnalla. Jättänyt pari päivää joka kolmannen röökin väliin, niin lapsen ei tarvisi tehdä paljain käsin lumipalloja.
Toisen perheen isä istui olutta juoden aamupäivästä asti ja kaljat kilisi päivittäin muovipussissa. Silti lapsi sanoi, että toppahousut saa vasta, kun tulee seuraavat tuet. Se on arvovalinta, että mielummin lapsi on märissä collegehousuissa ulkona kuin, että vanhemmat jättäisi muutaman oluen väliin siellä pubissa tai yhden kaljapaketin ostamatta.
Näitä riitti. Ja tämä sama asenne ulottui kaikkeen. Lapset oli ihan hunningolla, mistään ei huolehdittu, lapset sai sotkea ja rikkoa paikat ilman, että vanhempia kiinnosti jne.
Oliko siellä yhtään perhettä jossa lapsilla olisi ollut tavivaatteet? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://www.hs.fi/raha/a1305910670122
Jo pienestä vauvasta voi ennustaa, kuinka rikas hänestä tulee. Toisin sanoen taito tienata ja käyttää rahaa periytyy kotoa. Jos vanhemmat haaskaavat vähätkin rahansa turhuuksiin, kuten tupakkaan, viinaan ja iPhoneihin, ei lapsellekaan voi odottaa kovin rapoista tulevaisuutta.
Ihmisten pitäisi päästä pois turhuuden arvostamisesta ja sivistää itseään. Lukea kirjoja, opiskella ja etsiä jotain materialistisia ihanteita korkeampaa. Hyvyys, kauneus ja rikkaus. Ne lähtevät pitkälti ihmisen sisältä. Kun ihminen pystyy kontrolloimaan elämäänsä ja ruumistaan, saavuttaa hän pidemmällä välillä myös korkeampia päämääriä. Rikkaus ei ole itsetarkoitus vaan se on tuotos tietynlaisesta elämäntavasta ja arvomaailmasta. Pikaisten nautintojen hakeminen, luovutusmentaliteetti ja ahneus johtavat ihmisen mierontielle.
Otsikon kirjoittaja on oikeassa. Tässä ei kerrottu eikä yleistetty, että kaikilla vähävaraisilka olisi talousongelmia. Tässä ei myöskään sanottu, että talousongelmat aina johtuisivat siitä, että he "kuvittelevat ansaitsevansa rikkaiden eli tason". Mutta mielestäni tämä on hyvin ilmaistu. Minulla on monta opiskelukaveria ja muutama työtön ystävä. Ja osaan tämä otsikon väite pätee täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Monella parikymppisellä on käsitys että kaikki pitäisi saada heti ja välittömästi, ilman mitään ponnisteluja. Ei käsitetä sitä että opiskeluaikoina on hyvin tavallista että raha on tiukassa. Minulla ei ollut silloin edes tarpeeksi rahaa ruokaan, saatikka sitten merkkivaatteisiin. Nyt olen ok toimeentuleva, mutta kuulun yhä vain keskiluokkaan. Ei silti tarvitse pennejä laskeja; vähävaraisuus nuorena opetti hyvin siihen mitä kannattaa ostaa ja miten rahaa säästetään. Tätä taitoa ei monella nuorella ole, ja vanhemmat ovat tehneeet karhunpalveluksen ostamalla nuorelle kaiken mitä tämä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niinpä. Mun yks yh-kaveri vinkuu aina, kuinka mulla on helppoo, kun on varaa matkustella ja ostella vaatteita ja ajaa uudella autolla. Olen itse myös yh. Erona on se, että - toisin kuin kaverini - mä olen käynyt kouluja akateemiseen tutkintoon saakka käyden töissä koko ajan. Kaverini taas on käyttänyt aikansa hengailuun ja lasten tekoon. Nyt on siis ollut työtön varmaan 10 vuotta (lukuunottamatta äitiyslomia). Mä nousen joka jumalan aamu klo 6 ja lasten viennin jälkeen menen töihin. Usein teen töitä lasten mentyä nukkumaan. Kaveri vie lapset päiväkotiin ja hengaa kotona päivän. Silti hän on sitä mieltä, että myös hänellä pitäisi olla varaa matkustella ja ostaa merkkivaatteita. Mielestäni saisi olla kiitollinen, että yhteiskunta tarjoaa lapsille täysin ilmaiseksi päiväkotipaikan, hän saa asua (kunnan) asunnossa hyvällä paikalla ja sossu maksaa lapsille harrastuksia.
Niin samaa mieltä! Mutta myös sitä mieltä että tämä epäreilu valtio on mahdollistanut sen, koska aivan viralliselta tasolta mm. on myönnetty että TOIMEENTULOtukeen kuuluu esim. yksi ravintolaillallinen kuukaudessa. Niin, ei-suomalaisille. Henkilöt, jotka eivät tee mitään oman tai perheensä toimeentulon eteen, elävät monesti paljon hulppeammin kuin ne, joiden selkänahasta ja pienestä palkasta näiden loisijoiden eläminen maksetaan. Ihanan kallista
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä en kehtaisi tehdä nyt kun olen pienituloinen, on lemmikin hankkiminen. Tottakai se voisi olla psyykkisesti tärkeä juttu monelle, mutta se on kuitenkin sellaista ylellisyyttä, mihin ei pitäisi ryhtyä, ellei varmasti ole varaa elättää itseään ja perhettään ilman tukia, ja hoitaa myös eläinlääkärikulut.
Erikoista, että on kysymys "kehtaamisesta", siis siitä, mitä muut ajattelevat. Olennaisinta lemmikin hankkimisessa on se, että ymmärtää alusta alkaen sen, että pitää olla tarpeeksi rahaa huolehtia eläimen eläinlääkärikuluista, koska niitä tulee eteen väistämättä eläimen elinkaaren aikana. Köyhempikin ihminen voi hankkia lemmikin, jos pystyy tekemään sellaisia valintoja, että eläimen hyvinvointi ei ole vaarannu. Valitettavasti myös hyvätuloiset laiminlyövät lemmikkejään tai vaikka lapsiaan, vaikka luulisi, että raha ei ainakaan ole este. Mutta silloin on kyse tietämättömyydestä ja välinpitämättömyydestä. Näitä esiintyy valitettavan paljon myös varakkaiden keskuudessa, vaikka toisin luulisi. Raha ei tuo välttämättä järkeä, vastuullisuutta tai mitään muutakaan henkistä pääomaa.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että köyhät ovat köyhiä useimmiten omasta syystään. Koulut jäivät, työt eivät maistu, mihinkään tekemiseen ei riitä kiinnostusta. On poikkeuksiankin, mutta harvassa.
Höpöhöpö. Tämä on niitä turhia olettamuksia taas.
Ei ole yhtään harvinaista, että korkeakoulutettu tekee duunia 2500€:n palkalla.
Tiedän montakin johtajaa, jotka ovat johtajia opistotasolla.
Suurin syy ettei rahat riitä on liian suuret menot. Lainat vedetty tappiin. Eikä ole varaa edes syödä. Tämä koskee keskituloisiakin
Tämä saattaa kuulostaa vähän typerältä, mutta olin eilen ruokakaupassa, jossa eräs vähemmistöön kuuluva naispuoleinen henkilö oli lappanut koko ostoskärryn täyteen erilaisia lihatuotteita, jäätelöitä, leipiä paistopisteeltä. Näin keskiluokkaisena veroja maksavana ihmisenä siinä kieltämättä käy kateeksi, kun sosiaalietuuksia saavilla ihmisillä on mahdollisuus käytännössä sellaiseen, johon omalla perheellä ei olisi koskaan varaa. Joku voi kysyä, mistä tiedän kyseisen naisen olevan sosiaalipuolen asiakas. Tiedänpähän vain. Lähes alati noilla ihmisillä näkee kyseisessä kaupassa täyteen tupattuja ostoskärryjä.
Mun sisko on just tuollainen. Jo nuorena oli aina vippaamassa rahaa, vaikka mä elin opintolainalla ja se itse kävi töissä. Ja sama meno jatkuu edelleen, kaikki menee mikä tulee eikä riitäkään. Mä olen aina säästänyt ensin ja ostanut sitten, se taas ostaa ensin ja sitten vasta alkaa ihmetellä, mistä rahat. Ei uskois, että samoista tarpeista on meidät tehty ja sama kasvatus saatu.