Lue keskustelun säännöt.
Monen vähävaraisen todelliset talousongelmat johtuvat siitä, että he kuvittelevat "ansaitsevansa" yhtä hyvän elintason kuin keskiluokkaiset ja varakkaat
11.11.2015 |
Näinhän ei ole. Elintaso määritetään käytössä olevien tulojen mukaan.
Lakatkaa käyttäytymästä kuin lapset ja ymmärtäkää, ettei tässä ole kysymys ansaitsemisesta tai reiluudesta vaan siitä, että ne prameammat puitteet ovat seurausta paremmista tuloista.
Kommentit (321)
Opiskelijana oppi sen ettei voi ostaa tuoretta leipää, juustoa, kinkkua, salaattitarvikkeita yms. ylellisyystarvikkeita. Silloin elettiin itsetehdyllä hernekeitolla, makronilaatikolla ja kaalilaatikolla. Ei ollut varaa käyttää edes bussia. Eikö näiden elämäntapatyöttömien kuuluisi elää samoin? Miksi heillä kuuluu olla parempi elintaso kuin opiskelijoilla, jotka kuitenkin tekevät oikeasti töitä eli opiskelevat? No tuo köyhä elämä ainakin opetti minut arvostamaan rahaa ja työtä. N27
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana oppi sen ettei voi ostaa tuoretta leipää, juustoa, kinkkua, salaattitarvikkeita yms. ylellisyystarvikkeita. Silloin elettiin itsetehdyllä hernekeitolla, makronilaatikolla ja kaalilaatikolla. Ei ollut varaa käyttää edes bussia. Eikö näiden elämäntapatyöttömien kuuluisi elää samoin? Miksi heillä kuuluu olla parempi elintaso kuin opiskelijoilla, jotka kuitenkin tekevät oikeasti töitä eli opiskelevat? No tuo köyhä elämä ainakin opetti minut arvostamaan rahaa ja työtä. N27
Ihan taatusti moni köyhä tekee itse tavallista kotiruokaa kuten sinäkin olet tehnyt opiskeluaikoinasi. Minusta köyhillä työttömillä pitäisi ehdottomasti olla mahdollisuus bussin käyttöön, ilman sitä on vaikea käydä työhaastatteluissa muualla kuin lähikulmilla. Tai lapsen kanssa neuvolassa tms.
Minun mielestä enemmän on vikaa niissä, jotka täällä selittävät, ettei 8000 euron palkka riitä mihinkään. He kuvittelevat ilmeisesti ansaitsevansa yhtä hyvän elintason kuin miljonäärit.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä enemmän on vikaa niissä, jotka täällä selittävät, ettei 8000 euron palkka riitä mihinkään. He kuvittelevat ilmeisesti ansaitsevansa yhtä hyvän elintason kuin miljonäärit.
Näitäkin varmasti löytyy. Ehkä hekin ovat katsoneet niitä mainoksia ja uskoneet, että niissä esitetty elintaso on oikeasti normaali. Että kun kaikki muutkin, niin miksen sitten minä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että siitä 8000 euron palkasta jää käteen vain 4300. Sekin voi olla syynä siihen, että palkan todellinen ostovoima on pettymys. Voi ihan aiheesta kysyä, miksi niillä verovaroilla pitäisi kustantaa köyhille ihmisille hienot telkkarit ja puhelimet, kun sitä hienoa telkkaria tai puhelinta ei välttämättä tule itsellekään ostettua edes tuossa tuloluokassa.
Tiedän tapauksen, jossa käytynä ainoastaan peruskoulu, ikää yli 30 vuotta, lapsia kahdelle miehelle ja ansiotyötä ei tehtynä päivääkään. Jatkuvaa vollotusta miten lapsiperheitä riistetään Suomessa ja voi yhyy kun tuet ei riitä mihinkään. Silti aina on hallussa uusin versio iPhoneista, ripsipidennykset huollettuna viimeisen päälle ja rahaa vaihtaa kaikki huonekalut uusiksi sesonkien mukaan tai nettishoppailla sydämen kyllyydestä. Nyt uusimpana villityksenä hänen pitäisi kuulemma saada vanha omakotitalo, jonka appivanhemmat voisivat talkoilla remontoida heille kodiksi :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa käytynä ainoastaan peruskoulu, ikää yli 30 vuotta, lapsia kahdelle miehelle ja ansiotyötä ei tehtynä päivääkään. Jatkuvaa vollotusta miten lapsiperheitä riistetään Suomessa ja voi yhyy kun tuet ei riitä mihinkään. Silti aina on hallussa uusin versio iPhoneista, ripsipidennykset huollettuna viimeisen päälle ja rahaa vaihtaa kaikki huonekalut uusiksi sesonkien mukaan tai nettishoppailla sydämen kyllyydestä. Nyt uusimpana villityksenä hänen pitäisi kuulemma saada vanha omakotitalo, jonka appivanhemmat voisivat talkoilla remontoida heille kodiksi :D
O.k. Mitä halusit kertoa tällä kuvauksella? Sun ilmeisen läheisellä ystävälläsi on ilmeisesti työttömyydestään huolimatta hyvät tulot. Harva pystyy (tai edes haluaa) laittaa sisustuksen uusiksi useamman kerran vuodessa. Ystäväsi ei ole köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä enemmän on vikaa niissä, jotka täällä selittävät, ettei 8000 euron palkka riitä mihinkään. He kuvittelevat ilmeisesti ansaitsevansa yhtä hyvän elintason kuin miljonäärit.
Näitäkin varmasti löytyy. Ehkä hekin ovat katsoneet niitä mainoksia ja uskoneet, että niissä esitetty elintaso on oikeasti normaali. Että kun kaikki muutkin, niin miksen sitten minä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että siitä 8000 euron palkasta jää käteen vain 4300. Sekin voi olla syynä siihen, että palkan todellinen ostovoima on pettymys. Voi ihan aiheesta kysyä, miksi niillä verovaroilla pitäisi kustantaa köyhille ihmisille hienot telkkarit ja puhelimet, kun sitä hienoa telkkaria tai puhelinta ei välttämättä tule itsellekään ostettua edes tuossa tuloluokassa.
Onko köyhällä oikeutta puhelimeen tai televisioon? Saako köyhä säästää (jos pystyy) vaikka ruokarahoistaan niin että saa hankittua haluamansa puhelimen? Jos rikas haluaa ostaa itselleen halvan puhelimen, tuleeko hänelle jostain oikeus ohjeistaa ettei köyhillä saa olla kalliimpaa puhelinta kuin hänellä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tapauksen, jossa käytynä ainoastaan peruskoulu, ikää yli 30 vuotta, lapsia kahdelle miehelle ja ansiotyötä ei tehtynä päivääkään. Jatkuvaa vollotusta miten lapsiperheitä riistetään Suomessa ja voi yhyy kun tuet ei riitä mihinkään. Silti aina on hallussa uusin versio iPhoneista, ripsipidennykset huollettuna viimeisen päälle ja rahaa vaihtaa kaikki huonekalut uusiksi sesonkien mukaan tai nettishoppailla sydämen kyllyydestä. Nyt uusimpana villityksenä hänen pitäisi kuulemma saada vanha omakotitalo, jonka appivanhemmat voisivat talkoilla remontoida heille kodiksi :D
O.k. Mitä halusit kertoa tällä kuvauksella? Sun ilmeisen läheisellä ystävälläsi on ilmeisesti työttömyydestään huolimatta hyvät tulot. Harva pystyy (tai edes haluaa) laittaa sisustuksen uusiksi useamman kerran vuodessa. Ystäväsi ei ole köyhä.
Eläisikö vaikka miehen tuloilla ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, mitä en kehtaisi tehdä nyt kun olen pienituloinen, on lemmikin hankkiminen. Tottakai se voisi olla psyykkisesti tärkeä juttu monelle, mutta se on kuitenkin sellaista ylellisyyttä, mihin ei pitäisi ryhtyä, ellei varmasti ole varaa elättää itseään ja perhettään ilman tukia, ja hoitaa myös eläinlääkärikulut.
Lemmikin omistaminen lisää henkstä hyvinvointia, ja koiran kyseessä ollessa myös fyysistä hyvinvointia, koska sen kanssa on pakko mennä lenkille - ja se taas on lähes ilmainen kuntoilumuoto. Koira perheessä myös vähentää allergiariskiä huomattavasti. Ja jos ei ole varaa laittaa ekaluokkalaista ip-hoitoon, on koira kotona hyvä henkinen turva lapselle. Koiran ei tarvitse olla lehmän kokoinen, jolloin se ei myöskään syö paljon.
Minua lähinnä säälittää nämä lemmikittömien perheiden lapset, joilla on vaikeuksia kaverisuhteissa, koska ovat niin yliherkkiä kaikille eläimille. Useinhan lemmikeittä jäävät ne, jotka matkustelevat paljon.
Minusta koira tms. lemmikki on hyvin pieni ylellisyys lapsiperheessä kun ei ole varaa matkustella.
Sori nyt, mutta en ymmärtänyt oikeastaan mitään tuosta purkauksestasi.
Mikä hemmetin johtopäätös tuo muka on, että: lapsen perhe on lemmikitön --> vaikeuksia kaverisuhteissa?
Jos sun perheessä noi asiat toimii tuolla tavalla, niin älä nyt herranen aika yleistä kaikkea. Allergia voi olla tosi paha, jolloin koira vain pahentaa tilannetta. Tai mitä tekemistä matkustelulla on sen kanssa, hankitaanko perheeseen lemmikkiä vai ei?
Huh huh, jotain rajaa sentään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä enemmän on vikaa niissä, jotka täällä selittävät, ettei 8000 euron palkka riitä mihinkään. He kuvittelevat ilmeisesti ansaitsevansa yhtä hyvän elintason kuin miljonäärit.
Näitäkin varmasti löytyy. Ehkä hekin ovat katsoneet niitä mainoksia ja uskoneet, että niissä esitetty elintaso on oikeasti normaali. Että kun kaikki muutkin, niin miksen sitten minä.
On kuitenkin hyvä muistaa, että siitä 8000 euron palkasta jää käteen vain 4300. Sekin voi olla syynä siihen, että palkan todellinen ostovoima on pettymys. Voi ihan aiheesta kysyä, miksi niillä verovaroilla pitäisi kustantaa köyhille ihmisille hienot telkkarit ja puhelimet, kun sitä hienoa telkkaria tai puhelinta ei välttämättä tule itsellekään ostettua edes tuossa tuloluokassa.
Onko köyhällä oikeutta puhelimeen tai televisioon? Saako köyhä säästää (jos pystyy) vaikka ruokarahoistaan niin että saa hankittua haluamansa puhelimen? Jos rikas haluaa ostaa itselleen halvan puhelimen, tuleeko hänelle jostain oikeus ohjeistaa ettei köyhillä saa olla kalliimpaa puhelinta kuin hänellä on?
Tämä on klassinen peruskysymys siitä, mitä katsotaan kuuluvaksi elämän perusedellytyksiin. Kun itse vielä opiskelin, tuli kieltämättä mietittyä, mikä on oikeudenmukaista. Oli pakko asua solussa ja ostaa aina edullista ruokaa, vaatteet kirppikseltä, puhelin vaihtoon vasta kun entinen ei toiminut lainkaan jne. Ei mahdollisuutta sossun tukiin, koska opintotuki (joka selvästi pienempi). Oikeasti köyhiä Suomessa ovat vain opiskelijat. Ja ennen kuin joku alkaa vinkua niin joo, tiedän, että opiskelu on maksutonta ja sitä myötä iso satsaus yhteiskunnalta.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijana oppi sen ettei voi ostaa tuoretta leipää, juustoa, kinkkua, salaattitarvikkeita yms. ylellisyystarvikkeita. Silloin elettiin itsetehdyllä hernekeitolla, makronilaatikolla ja kaalilaatikolla. Ei ollut varaa käyttää edes bussia. Eikö näiden elämäntapatyöttömien kuuluisi elää samoin? Miksi heillä kuuluu olla parempi elintaso kuin opiskelijoilla, jotka kuitenkin tekevät oikeasti töitä eli opiskelevat? No tuo köyhä elämä ainakin opetti minut arvostamaan rahaa ja työtä. N27
Miksi ratkaisu opiskelijan köyhiin oloihin olisi se, että tehdään myös jostakin toisesta väestönosasta yhtä köyhää?
Se sinänsä on totta, että opiskelijat ajetaan tällä hetkellä ahtaalle. Ilmainen koulutus ei mieltä lämmitä, jos ei ole varaa opiskelumateriaaleihin ja päivittäiseen elämiseen, saati että elämään ei muuta mahdukaan kuin päivisin opiskelu ja iltaisin työskentely. Valmistuapa siinä sitten tavoiteajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä taas tulee rahankäyttöön: varakkaan on aina helppo arvioida köyhemmän rahankäyttöä kriittisesti. Lähtökohta kuitenkin on, että varakkaammalla on jo tunnelatauskin siihen kuluvaan rahaan ihan eri luokkaa kuin köyhemmällä. Vaikka varakas itsekin eläisi säästeliäästi, hänellä kuitenkin on aina jostakin ottaa seteli yllättävien tapausten varalta. Hänellä ei ole sitä iänikuista stressiä ja huolta, mitä saattaa olla työttömällä, jolle se yllättävä tapaus voi horjuttaa koko talouden. Varakas voi ostaa iPhonen koska tahansa, mutta ei sitä tee, koska se on kallis. Varattomalle se pienikin mahdollisuus ostaa iPhone saattaa olla ainoa kosketuspinta ikinä siihen sosiaaliseen asemaan, mistä valtaosa väestöstä nauttii, ja johon itsellä ei ollut mahdollisuuksia ponnisteluista huolimatta.
Juuri tästä harhasta kirjoitin jo aiemmin kommentin. Jotenkin nämä tässä puheena olevat köyhät ajattelevat, että se iphone ja mahdollisuus ostaa se iphone olisi sellainen asia, mistä valtaosa väestöstä nauttii. Ja näin ollen heidänkin on reilua "edes joskus" saada sama mitä muilla on koko ajan, tai jotain. Todellisuudessa näin ei ole.
No niinpä, ihan ihme perustelu miten muka on normaalia? / järkevää? / ymmärrettävää? elää yli varojensa. Ei todellakaan ole, ja tosiaan koko perustelun lähtökohta on virheellinen, sillä valtaosa keskituloisista EI ostele niitä iPhoneja. Miten sellaisen hankkiminen sitten toisi sitä "kosketuspintaa", kun tavoiteltu elämäntyyli ei sitä iPhonea edes sisällä?
Sama kuin perustelisi nuoren nätin naisen raiskaamista sillä, että onhan se nyt ymmärrettävää jos ei ikinä saa vapaaehtoisesti sellaiselta seksiä, niin sitä nyt vain sitten ottaa, ja pitää ymmärtää että raiskaus on raiskaajalle ehkä ainoa kosketuspinta siihen millaista elämää naisten keskuudessa suosittu mies elää... Tai että kun joku ei päässytkään rallikuskiksi, niin onhan se ymmärrettävää kuinka sitten hurjastellaan aamuruuhkassa että pääsee edes vähän osaksi siitä vauhdin hurmasta. Onneksi nämä itsetehdytköyhät sentään eivät vahingoita tyhmällä käytöksellään kuin itseään.
Eikö sitä kosketuspintaa toisi päin vastoin enemmän se, että köyhäkään ei ostaisi puhelinta, vaan sen sijaan säästäisi ne rahat ja ehkä jopa sijoittaisi johonkin tuottavaan.. SE olisi sekä tavoitellun elämäntyylin mukaista käytöstä ETTÄ kehittävää ja hyväksi itselle.
Vedät aivan _täysin_ turhaan tähän keskusteluun esimerkkinä jonkun niin eri skenaariossa painivan asian kuin raiskaukset.
En ymmärrä takertumista iPhoneen, mutta selvennän näkemystäni: tavan ihmiselle se älypuhelin tänä päivänä näyttäytyy sellaisena, mikä "kaikilla on" (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole sitä hankkinut). Ihmisten puheissa ja mediassa vilisee ne kulutuskohteet, jotka tietyllä tavalla ovat lähestulkoon jokaisen tavoitettavissa (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole niitä käyttänyt). Voihan siinä vaikka elämän tappiin jankuttaa siitä, että minun elämääni ei kyseiset kulutuskohteet kuulu... mutta silti ne näkyvät koko ajan tavan arjessa kuvina, mainoksina, puheissa ja tavan kulutuksessa. Ehkei juuri sinun elämässäsi, mutta yhteiskunnassa näin yleensä. Ja sillä voi olla sille köyhälle iso merkitys.
Jos joku haluaa käsittää tuon siten, että minusta on "oikein", että köyhä ajaa itsensä talousahdinkoon hankkimalla hyödykkeitä, joita joku keskiluokkainen ei koe omistavansa, antaa mennä. Se, mitä minä väitän, on, että tuollaisella asialla on vaikutusta niin kauan, kuin ihminen on laumaeläin. Se on inhimillistä.
Tavan, tavan, tavan... mitä hemmettiä se tarkoittaa?
Mutta itse asiassa tuossa ylempänä ollaan kyllä ihan aidosti tämän ongelman kimpussa. Kirjoittaja keuhkoaa, kuinka kulutuskohteet näkyvät arjessa "kuvina, mainoksina, puheissa ja kulutuksena".
Tässähän se ongelma onkin. Kirjoittajalla taitaa olla joko vaikeuksia tunnistaa mainonnan ja markkinoinnin ilmoille suoltama sanoma - tai sitten hankaluuksia oman itsetunnon kanssa.
Ei kukaan järkevä ihminen osta jotain helvetin iphonea. Se on yksinkertaisesti liian kallis. Tarpeelliset ominaisuudet saa paljon huokeammallakin. Ainoastaan, jos sitä rahaa on aivan liikaa, voi tuollaisen härvelin ostaa.
Ja sama koskee vaikkapa vaatteita, autoja, asuntoja, ulkomaanmatkoja, jne, jne...
Mutta kun nykypäivän ihminen ei osaa erottaa mediasta mainontaa ja tuotteiden markkinointia siitä kaikesta hömppäsaasteesta, mitä sieltä tuijotetaan, niin sitä ruvetaan kiukuttelemaan kuin ekaluokkalaiset että "kun kaikilla muillakin on!". Ja sitten se perhanan ylihintainen hilavitkutin pitää ostaa vaikka osamaksulla tai pikavipillä, mutta semmoinen pitää saada, ettei vaan näytä huonommalta tai tyhmemmältä tai köyhemmältä, vaikka todellisuudessa ollaankin juuri näitä.
Ostetaan tavaroita, joita ei oikeasti tarvita - vain koska luullaan, että sillä tavoin saavutetaan jotain omituista "hyväksyntää". Kenen hyväksyntää ja mihin ryhmään koet samaistuvasti tai pääseväsi osalliseksi vain sillä että ostat kalliilla lainarahalla ylihintaisen tuotteen jota et oikeasti edes tarvitse?
Ja sitten vielä ihmetellään, kun tässä maassa mielenterveysongelmat räjähtää käsiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä taas tulee rahankäyttöön: varakkaan on aina helppo arvioida köyhemmän rahankäyttöä kriittisesti. Lähtökohta kuitenkin on, että varakkaammalla on jo tunnelatauskin siihen kuluvaan rahaan ihan eri luokkaa kuin köyhemmällä. Vaikka varakas itsekin eläisi säästeliäästi, hänellä kuitenkin on aina jostakin ottaa seteli yllättävien tapausten varalta. Hänellä ei ole sitä iänikuista stressiä ja huolta, mitä saattaa olla työttömällä, jolle se yllättävä tapaus voi horjuttaa koko talouden. Varakas voi ostaa iPhonen koska tahansa, mutta ei sitä tee, koska se on kallis. Varattomalle se pienikin mahdollisuus ostaa iPhone saattaa olla ainoa kosketuspinta ikinä siihen sosiaaliseen asemaan, mistä valtaosa väestöstä nauttii, ja johon itsellä ei ollut mahdollisuuksia ponnisteluista huolimatta.
Juuri tästä harhasta kirjoitin jo aiemmin kommentin. Jotenkin nämä tässä puheena olevat köyhät ajattelevat, että se iphone ja mahdollisuus ostaa se iphone olisi sellainen asia, mistä valtaosa väestöstä nauttii. Ja näin ollen heidänkin on reilua "edes joskus" saada sama mitä muilla on koko ajan, tai jotain. Todellisuudessa näin ei ole.
No niinpä, ihan ihme perustelu miten muka on normaalia? / järkevää? / ymmärrettävää? elää yli varojensa. Ei todellakaan ole, ja tosiaan koko perustelun lähtökohta on virheellinen, sillä valtaosa keskituloisista EI ostele niitä iPhoneja. Miten sellaisen hankkiminen sitten toisi sitä "kosketuspintaa", kun tavoiteltu elämäntyyli ei sitä iPhonea edes sisällä?
Sama kuin perustelisi nuoren nätin naisen raiskaamista sillä, että onhan se nyt ymmärrettävää jos ei ikinä saa vapaaehtoisesti sellaiselta seksiä, niin sitä nyt vain sitten ottaa, ja pitää ymmärtää että raiskaus on raiskaajalle ehkä ainoa kosketuspinta siihen millaista elämää naisten keskuudessa suosittu mies elää... Tai että kun joku ei päässytkään rallikuskiksi, niin onhan se ymmärrettävää kuinka sitten hurjastellaan aamuruuhkassa että pääsee edes vähän osaksi siitä vauhdin hurmasta. Onneksi nämä itsetehdytköyhät sentään eivät vahingoita tyhmällä käytöksellään kuin itseään.
Eikö sitä kosketuspintaa toisi päin vastoin enemmän se, että köyhäkään ei ostaisi puhelinta, vaan sen sijaan säästäisi ne rahat ja ehkä jopa sijoittaisi johonkin tuottavaan.. SE olisi sekä tavoitellun elämäntyylin mukaista käytöstä ETTÄ kehittävää ja hyväksi itselle.
Vedät aivan _täysin_ turhaan tähän keskusteluun esimerkkinä jonkun niin eri skenaariossa painivan asian kuin raiskaukset.
En ymmärrä takertumista iPhoneen, mutta selvennän näkemystäni: tavan ihmiselle se älypuhelin tänä päivänä näyttäytyy sellaisena, mikä "kaikilla on" (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole sitä hankkinut). Ihmisten puheissa ja mediassa vilisee ne kulutuskohteet, jotka tietyllä tavalla ovat lähestulkoon jokaisen tavoitettavissa (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole niitä käyttänyt). Voihan siinä vaikka elämän tappiin jankuttaa siitä, että minun elämääni ei kyseiset kulutuskohteet kuulu... mutta silti ne näkyvät koko ajan tavan arjessa kuvina, mainoksina, puheissa ja tavan kulutuksessa. Ehkei juuri sinun elämässäsi, mutta yhteiskunnassa näin yleensä. Ja sillä voi olla sille köyhälle iso merkitys.
Jos joku haluaa käsittää tuon siten, että minusta on "oikein", että köyhä ajaa itsensä talousahdinkoon hankkimalla hyödykkeitä, joita joku keskiluokkainen ei koe omistavansa, antaa mennä. Se, mitä minä väitän, on, että tuollaisella asialla on vaikutusta niin kauan, kuin ihminen on laumaeläin. Se on inhimillistä.
Tavan, tavan, tavan... mitä hemmettiä se tarkoittaa?
Mutta itse asiassa tuossa ylempänä ollaan kyllä ihan aidosti tämän ongelman kimpussa. Kirjoittaja keuhkoaa, kuinka kulutuskohteet näkyvät arjessa "kuvina, mainoksina, puheissa ja kulutuksena".
Tässähän se ongelma onkin. Kirjoittajalla taitaa olla joko vaikeuksia tunnistaa mainonnan ja markkinoinnin ilmoille suoltama sanoma - tai sitten hankaluuksia oman itsetunnon kanssa.
Ei kukaan järkevä ihminen osta jotain helvetin iphonea. Se on yksinkertaisesti liian kallis. Tarpeelliset ominaisuudet saa paljon huokeammallakin. Ainoastaan, jos sitä rahaa on aivan liikaa, voi tuollaisen härvelin ostaa.
Ja sama koskee vaikkapa vaatteita, autoja, asuntoja, ulkomaanmatkoja, jne, jne...
Mutta kun nykypäivän ihminen ei osaa erottaa mediasta mainontaa ja tuotteiden markkinointia siitä kaikesta hömppäsaasteesta, mitä sieltä tuijotetaan, niin sitä ruvetaan kiukuttelemaan kuin ekaluokkalaiset että "kun kaikilla muillakin on!". Ja sitten se perhanan ylihintainen hilavitkutin pitää ostaa vaikka osamaksulla tai pikavipillä, mutta semmoinen pitää saada, ettei vaan näytä huonommalta tai tyhmemmältä tai köyhemmältä, vaikka todellisuudessa ollaankin juuri näitä.
Ostetaan tavaroita, joita ei oikeasti tarvita - vain koska luullaan, että sillä tavoin saavutetaan jotain omituista "hyväksyntää". Kenen hyväksyntää ja mihin ryhmään koet samaistuvasti tai pääseväsi osalliseksi vain sillä että ostat kalliilla lainarahalla ylihintaisen tuotteen jota et oikeasti edes tarvitse?
Ja sitten vielä ihmetellään, kun tässä maassa mielenterveysongelmat räjähtää käsiin!
Vai että "keuhkoan".
Toivoisin myös, että kommenttini osattaisiin lukea muutoinkin kuin vain bongaamalla siitä kallein mainitsemani tuote (iPhone).
Tiivistettynä minun "keuhkoamiseni": yhteenkuuluvuuden tunne ryhmässä, tai ainakin sen kaipuu, on inhimillistä. En väitä, että olisi järkevää kuluttaa vähät rahansa tuotteisiin, joihin todellisuudessa ei ole varaa. Se sattuu vain olemaan inhimillistä. Se ei myöskään ole mikään köyhien ammattitauti, vaan myös keskiluokkaisten, jotka eivät osanneet mitoittaa asuntolainaansa oikein, tai joille jää isoista palkoista käteen niin vähän, että kuvittelevat työttömien saavan puhtaana käteen yhtä paljon kuin he itse.
Palatakseni ihan ensimmäiseen kommenttiini tästä aiheesta, yläpuolelta on helppo kritisoida alemman portaan kulutustottumuksia. Kaikki köyhän kulutus halutaan nähdä vain puhtaana tyhmyytenä ja taivaisiin kurotteluna, ja mitä todennäköisimmin kaikki hänen turhanpäiväiset hankintansa "meidän verorahoillamme ostettuna". Väität, että vain vähävarainen lankeaisi mainonnan ansaan ja kuvittelisi iPhonen (kun kerran siihen tuotteeseen on pakko tarrautua) olevan pääsylippu enemmistöön. Entäs sitten ne ihmiset, jotka ensimmäisenä bongaavat vähävaraisen - tai vielä pahempaa, maahanmuuttajan! - taskusta älypuhelimen, alkaa närkästynyt möheltäminen siitä, että kenenkähän verovaroilla tuokin on ostettu. Taitaahan sen vempaimen omistamisella ryhmän kannalta olla jonkinlainen statusarvo ihan keskiluokkaistenkin mielestä.
Mainitsen myös, että niin kaunista kuin onkin ajatus ylevistä arvoista ja materian turhuudesta, yläpuolelta on aina helpompi niistä saarnata. On ihan eri asia elää säästeliäästi ihmisenä, jolla sitä rahaa jääkin luontevasti sukanvarteen odottamaan seuraavaa isoa sijoitusta, kuin ihmisenä, jolle se koko elämä on yhtä sukanvarteen säästämistä, että on rahaa edes joinkin tyydyttävään elämään. Miksi siis jälkimmäinen tuhlaa vähäisetkin rahansa turhaan kulutustuotteeseen? Ehkä siksi, että se tuo edes hetkellisen tyydytyksen elämään, jossa kaikki turhanpäiväinen kulutus on pannassa. "Edes kerran elämässä" - erittäin inhimillisen ajatus tässä mielessä.
... En ymmärrä, miksi suhtaudut kommentteihini näin hyökkäävästi. Minulle tämä aihe on kiinnostava, ja haluan käsitellä sitä laajemminkin kuin vain leimaamalla köyhät tyhmiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on onneksi hyvin vähän absoluuttista köyhyyttä. Kiitos enemmän tai vähemmän toimivan sosiaaliturvajärjestelmän, köyhyys täällä ei usein ole sellaista, ettei yksinkertaisesti ole lainkaan varaa pienimpään mahdolliseen vuokraan, tarjousruokaan, käytettyihin vaatteisiin, vuoden vanhaan puhelimeen, halpaan nettiin, kuukausi(bussi)lippuun ja edullisiin tai ilmaisiin harrastuksiin - kuten luonnossa lenkkeilyyn. Lapsiperheitä myös autetaan päivähoitomaksujen, verohelpotusten, lapsilisien ja muiden yhteiskunnan tukien muodossa.
Nuorena (itse keskiluokkaisesta, mutta varsin ongelmaisesta perheestä kotoisin olevana) vietin paljon aikaani eräässä sosioekonomisesti vähävaraisessa kaupunkilähiössä, jossa tuttavapiiriini kuului paljon työttömyyttä, kouluttamattomuutta ja henkistä resurssipulaa. Lähipiirissäni oli normina nuorten aikuisten keskuudessa, että elettiin todellisuudessa työttöminä minimibudjetilla, leipäjonon antimilla, mutta hankittiin kaupungin vuokrakämppään suurin taulutelevisio, uusimat älylaitteet, pari merkkivaatetta sekä laukkua, käytiin muutaman kerran kuukaudessa keskustan kalliissa baareissa vetämässä lärvit ja matkustettiin parin vuoden välein Thaimaahan lomailemaan.
Jopa kaveripiirille esiteltynä elämän tuli näyttää mahdollisimman keskiluokkaiselta. Lähimpien ystävien kesken kuitenkin kuulin, että ylellisyysasiat rahoitettiin usein sosiaaliturvaa kitkuttamalla, pimeillä työkeikoilla ja pikalainoilla. Uskon, että tämä kaikki "ylimääräinen törsääminen" johtuu ihmisten alemmuudentunteesta, pyrkimyksestä osallistua statuskilpailuun: yhteenkuuluvaisuudesta, osallisuudesta yhteiskuntaan, omanarvontunnon korostamisesta itselleen ja muille silloin, kun pitkänkin aikajänteen tilanne on niin epätoivoinen, ettei ulospääsyä tunnu näkyvän. Halu kuulua joukoon epäedullisesta taustasta ja sen aiheuttamista valinnoista huolimatta on kova ja johtaa usein "järjettömiin" ja statushakuisiin kulutusvaintoihin.
Olen itse elänyt suhteellisessa köyhyydessä koko aikuisikäni, ensin vuosia pienituloisessa palvelutyössä ja nykyään vähävaraisena yliopisto-opiskelijana, mutten ole kokenut köyhyyden tunnetta omassa elämässäni (vaikkeivät vanhemmat tue minua taloudellisesti). Ostan käytettyä, kierrätettyä, metsästän tarjouksia. Minulla ei ole tarvetta todistella kenellekään hyvinvointiani ja nään kirkkaamman tulevaisuuden kovan työn jälkeen häämöttävän edessäni.
Loppupäätelmä: köyhyys on materiaalisen tilanteen ohella vahvasti asenne- ja itsetuntokysymys sekä joukko valintoja ja tapahtumia, joihin voimme joskus enemmän ja joskus vähemmän vaikuttaa itse. Vaikka koulutus (ja sen myötä oman taloudellisen ja psykofyysissosiaalisen aseman kohottaminen) on ilmaista, siihen ponnistaminen on vaikeaa jos ei mahdotonta, kun on elänyt lannistuneessa asenneilmapiirissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä taas tulee rahankäyttöön: varakkaan on aina helppo arvioida köyhemmän rahankäyttöä kriittisesti. Lähtökohta kuitenkin on, että varakkaammalla on jo tunnelatauskin siihen kuluvaan rahaan ihan eri luokkaa kuin köyhemmällä. Vaikka varakas itsekin eläisi säästeliäästi, hänellä kuitenkin on aina jostakin ottaa seteli yllättävien tapausten varalta. Hänellä ei ole sitä iänikuista stressiä ja huolta, mitä saattaa olla työttömällä, jolle se yllättävä tapaus voi horjuttaa koko talouden. Varakas voi ostaa iPhonen koska tahansa, mutta ei sitä tee, koska se on kallis. Varattomalle se pienikin mahdollisuus ostaa iPhone saattaa olla ainoa kosketuspinta ikinä siihen sosiaaliseen asemaan, mistä valtaosa väestöstä nauttii, ja johon itsellä ei ollut mahdollisuuksia ponnisteluista huolimatta.
Juuri tästä harhasta kirjoitin jo aiemmin kommentin. Jotenkin nämä tässä puheena olevat köyhät ajattelevat, että se iphone ja mahdollisuus ostaa se iphone olisi sellainen asia, mistä valtaosa väestöstä nauttii. Ja näin ollen heidänkin on reilua "edes joskus" saada sama mitä muilla on koko ajan, tai jotain. Todellisuudessa näin ei ole.
No niinpä, ihan ihme perustelu miten muka on normaalia? / järkevää? / ymmärrettävää? elää yli varojensa. Ei todellakaan ole, ja tosiaan koko perustelun lähtökohta on virheellinen, sillä valtaosa keskituloisista EI ostele niitä iPhoneja. Miten sellaisen hankkiminen sitten toisi sitä "kosketuspintaa", kun tavoiteltu elämäntyyli ei sitä iPhonea edes sisällä?
Sama kuin perustelisi nuoren nätin naisen raiskaamista sillä, että onhan se nyt ymmärrettävää jos ei ikinä saa vapaaehtoisesti sellaiselta seksiä, niin sitä nyt vain sitten ottaa, ja pitää ymmärtää että raiskaus on raiskaajalle ehkä ainoa kosketuspinta siihen millaista elämää naisten keskuudessa suosittu mies elää... Tai että kun joku ei päässytkään rallikuskiksi, niin onhan se ymmärrettävää kuinka sitten hurjastellaan aamuruuhkassa että pääsee edes vähän osaksi siitä vauhdin hurmasta. Onneksi nämä itsetehdytköyhät sentään eivät vahingoita tyhmällä käytöksellään kuin itseään.
Eikö sitä kosketuspintaa toisi päin vastoin enemmän se, että köyhäkään ei ostaisi puhelinta, vaan sen sijaan säästäisi ne rahat ja ehkä jopa sijoittaisi johonkin tuottavaan.. SE olisi sekä tavoitellun elämäntyylin mukaista käytöstä ETTÄ kehittävää ja hyväksi itselle.
Vedät aivan _täysin_ turhaan tähän keskusteluun esimerkkinä jonkun niin eri skenaariossa painivan asian kuin raiskaukset.
En ymmärrä takertumista iPhoneen, mutta selvennän näkemystäni: tavan ihmiselle se älypuhelin tänä päivänä näyttäytyy sellaisena, mikä "kaikilla on" (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole sitä hankkinut). Ihmisten puheissa ja mediassa vilisee ne kulutuskohteet, jotka tietyllä tavalla ovat lähestulkoon jokaisen tavoitettavissa (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole niitä käyttänyt). Voihan siinä vaikka elämän tappiin jankuttaa siitä, että minun elämääni ei kyseiset kulutuskohteet kuulu... mutta silti ne näkyvät koko ajan tavan arjessa kuvina, mainoksina, puheissa ja tavan kulutuksessa. Ehkei juuri sinun elämässäsi, mutta yhteiskunnassa näin yleensä. Ja sillä voi olla sille köyhälle iso merkitys.
Jos joku haluaa käsittää tuon siten, että minusta on "oikein", että köyhä ajaa itsensä talousahdinkoon hankkimalla hyödykkeitä, joita joku keskiluokkainen ei koe omistavansa, antaa mennä. Se, mitä minä väitän, on, että tuollaisella asialla on vaikutusta niin kauan, kuin ihminen on laumaeläin. Se on inhimillistä.
Tavan, tavan, tavan... mitä hemmettiä se tarkoittaa?
Mutta itse asiassa tuossa ylempänä ollaan kyllä ihan aidosti tämän ongelman kimpussa. Kirjoittaja keuhkoaa, kuinka kulutuskohteet näkyvät arjessa "kuvina, mainoksina, puheissa ja kulutuksena".
Tässähän se ongelma onkin. Kirjoittajalla taitaa olla joko vaikeuksia tunnistaa mainonnan ja markkinoinnin ilmoille suoltama sanoma - tai sitten hankaluuksia oman itsetunnon kanssa.
Ei kukaan järkevä ihminen osta jotain helvetin iphonea. Se on yksinkertaisesti liian kallis. Tarpeelliset ominaisuudet saa paljon huokeammallakin. Ainoastaan, jos sitä rahaa on aivan liikaa, voi tuollaisen härvelin ostaa.
Ja sama koskee vaikkapa vaatteita, autoja, asuntoja, ulkomaanmatkoja, jne, jne...
Mutta kun nykypäivän ihminen ei osaa erottaa mediasta mainontaa ja tuotteiden markkinointia siitä kaikesta hömppäsaasteesta, mitä sieltä tuijotetaan, niin sitä ruvetaan kiukuttelemaan kuin ekaluokkalaiset että "kun kaikilla muillakin on!". Ja sitten se perhanan ylihintainen hilavitkutin pitää ostaa vaikka osamaksulla tai pikavipillä, mutta semmoinen pitää saada, ettei vaan näytä huonommalta tai tyhmemmältä tai köyhemmältä, vaikka todellisuudessa ollaankin juuri näitä.
Ostetaan tavaroita, joita ei oikeasti tarvita - vain koska luullaan, että sillä tavoin saavutetaan jotain omituista "hyväksyntää". Kenen hyväksyntää ja mihin ryhmään koet samaistuvasti tai pääseväsi osalliseksi vain sillä että ostat kalliilla lainarahalla ylihintaisen tuotteen jota et oikeasti edes tarvitse?
Ja sitten vielä ihmetellään, kun tässä maassa mielenterveysongelmat räjähtää käsiin!
Vai että "keuhkoan".
Toivoisin myös, että kommenttini osattaisiin lukea muutoinkin kuin vain bongaamalla siitä kallein mainitsemani tuote (iPhone).
Tiivistettynä minun "keuhkoamiseni": yhteenkuuluvuuden tunne ryhmässä, tai ainakin sen kaipuu, on inhimillistä. En väitä, että olisi järkevää kuluttaa vähät rahansa tuotteisiin, joihin todellisuudessa ei ole varaa. Se sattuu vain olemaan inhimillistä. Se ei myöskään ole mikään köyhien ammattitauti, vaan myös keskiluokkaisten, jotka eivät osanneet mitoittaa asuntolainaansa oikein, tai joille jää isoista palkoista käteen niin vähän, että kuvittelevat työttömien saavan puhtaana käteen yhtä paljon kuin he itse.
Palatakseni ihan ensimmäiseen kommenttiini tästä aiheesta, yläpuolelta on helppo kritisoida alemman portaan kulutustottumuksia. Kaikki köyhän kulutus halutaan nähdä vain puhtaana tyhmyytenä ja taivaisiin kurotteluna, ja mitä todennäköisimmin kaikki hänen turhanpäiväiset hankintansa "meidän verorahoillamme ostettuna". Väität, että vain vähävarainen lankeaisi mainonnan ansaan ja kuvittelisi iPhonen (kun kerran siihen tuotteeseen on pakko tarrautua) olevan pääsylippu enemmistöön. Entäs sitten ne ihmiset, jotka ensimmäisenä bongaavat vähävaraisen - tai vielä pahempaa, maahanmuuttajan! - taskusta älypuhelimen, alkaa närkästynyt möheltäminen siitä, että kenenkähän verovaroilla tuokin on ostettu. Taitaahan sen vempaimen omistamisella ryhmän kannalta olla jonkinlainen statusarvo ihan keskiluokkaistenkin mielestä.
Mainitsen myös, että niin kaunista kuin onkin ajatus ylevistä arvoista ja materian turhuudesta, yläpuolelta on aina helpompi niistä saarnata. On ihan eri asia elää säästeliäästi ihmisenä, jolla sitä rahaa jääkin luontevasti sukanvarteen odottamaan seuraavaa isoa sijoitusta, kuin ihmisenä, jolle se koko elämä on yhtä sukanvarteen säästämistä, että on rahaa edes joinkin tyydyttävään elämään. Miksi siis jälkimmäinen tuhlaa vähäisetkin rahansa turhaan kulutustuotteeseen? Ehkä siksi, että se tuo edes hetkellisen tyydytyksen elämään, jossa kaikki turhanpäiväinen kulutus on pannassa. "Edes kerran elämässä" - erittäin inhimillisen ajatus tässä mielessä.
... En ymmärrä, miksi suhtaudut kommentteihini näin hyökkäävästi. Minulle tämä aihe on kiinnostava, ja haluan käsitellä sitä laajemminkin kuin vain leimaamalla köyhät tyhmiksi.
Okei. Kirjoitit tuossa: "En väitä, että olisi järkevää kuluttaa vähät rahansa tuotteisiin,
joihin todellisuudessa ei ole varaa. Se sattuu vain olemaan inhimillistä"
- Joo. Inhimillistä kyllä. Mutta onhan se kuitenkin tyhmää.
Lisäksi kirjoitit: "Väität, että vain vähävarainen lankeaisi mainonnan ansaan ja kuvittelisi iPhonen
(kun kerran siihen tuotteeseen on pakko tarrautua) olevan pääsylippu enemmistöön".
- Ei ole pakko takertua, mainitsin itse vaatteet, autot, asunnot, matkat yms. Mutta enpäs väittänyt, että vain vähävarainen lankeaisi. Väitin, että "Ei kukaan järkevä ihminen osta"
Eli siis on tyhmää ostaa mitä tahansa, mihin ei ole varaa.
Olet ihan oikeassa siinä, että keskiluokkaisissa (tai sellaisiksi itsensä kuvittelevissa)
on ihan yhtä paljon tyhmiä ihmisiä kuin köyhissäkin.
Kun pääsee yli siitä luulosta, että jollain materialla tai tavaralla voi
vaikuttaa omaan onnellisuuteensa (pitkässä juoksussa), tai ymmärtää, että se oma onnellisuus ei ole toisista - vaan ihan itsestä kiinni, voi ottaa rennommin ja olla ostamatta mitään (säästää), tai tehdä järkeviä hankintoja. Sellaisia joihin on varaa.
Tai tehdä sellaisia hankintoja, jotka tuottavat rahaa.
Yksi tyhmän ihmisen merkki on maksaa itsensä kipeäksi tuotteesta, joka nielee rahaa
jatkossakin. Fiksu ostaa tuotteen, jolla voi tienata rahaa - ja panee sen myös tekemään niin.
Kummallisinta oli nähdä tässä ketjussa huuteluita, että rikkaiden pitäsi kokeilla
köyhän elämää, niin tietäisivät miltä se tuntuu jne.
Väitän, että jos vaikka tässä armaassa suomenmaassamme vaihdettaisiin osia,
eli kaikista rikkaista tehtäisiin köyhiä ja köyhistä rikkaita yhdellä taikasauvan
heilautuksella - BLIM! - niin ei tarvittaisi kuin vaikkapa kymmenen vuotta ja
kaikki olisi palannut lähes ennalleen.
Tietyt ihmiset vain eivät yksinkertaisesti osaa käyttää rahaa.
Heiltä olisi isokin omaisuus tietyssä ajassa hävinnyt kuin tuhka tuuleen.
Ja tietyt ihmiset haalisivat ne samat rahat itselleen, vaikka lähtisivät nollasta.
Näitä taitoja voi toki opetella. Ei ole mahdotonta oppia taitavammaksi rahankäyttäjäksi.
Perspektiivi vain pitää olla kauemmaksi, kuin halujen ja himojen välittömään tyydytykseen. Joka on tyhmää (mutta inhimillistä toki).
Aloittaja on osin , mutta erittäin puutteellisesti oikeassa. Tuloihin nähden liian ylellisen elämäntyylin tavoittelu ei ole mikään köyhien yksinoikeus, eikä kaikkien köyhien tapa. Tiedän pariskuntia, jotka tienaa yhteensä rapiat 8000-10000 e bruttona kuussa, ja valittelevat silti rahapulaa. Hankintoihin on kuitenkin laitettava remonttia , uutta autoa reissua jne jne. Useesti luotolla. Oon itse hyvin pienituloinen, mutta mulla on aina rahaa reilusti säästössä. Mä kyllä tarviinkin ne säästöt, hyvätuloiset ajattelee että rahaa tulee aina lisää. Yt:t vasta tuo ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä taas tulee rahankäyttöön: varakkaan on aina helppo arvioida köyhemmän rahankäyttöä kriittisesti. Lähtökohta kuitenkin on, että varakkaammalla on jo tunnelatauskin siihen kuluvaan rahaan ihan eri luokkaa kuin köyhemmällä. Vaikka varakas itsekin eläisi säästeliäästi, hänellä kuitenkin on aina jostakin ottaa seteli yllättävien tapausten varalta. Hänellä ei ole sitä iänikuista stressiä ja huolta, mitä saattaa olla työttömällä, jolle se yllättävä tapaus voi horjuttaa koko talouden. Varakas voi ostaa iPhonen koska tahansa, mutta ei sitä tee, koska se on kallis. Varattomalle se pienikin mahdollisuus ostaa iPhone saattaa olla ainoa kosketuspinta ikinä siihen sosiaaliseen asemaan, mistä valtaosa väestöstä nauttii, ja johon itsellä ei ollut mahdollisuuksia ponnisteluista huolimatta.
Juuri tästä harhasta kirjoitin jo aiemmin kommentin. Jotenkin nämä tässä puheena olevat köyhät ajattelevat, että se iphone ja mahdollisuus ostaa se iphone olisi sellainen asia, mistä valtaosa väestöstä nauttii. Ja näin ollen heidänkin on reilua "edes joskus" saada sama mitä muilla on koko ajan, tai jotain. Todellisuudessa näin ei ole.
No niinpä, ihan ihme perustelu miten muka on normaalia? / järkevää? / ymmärrettävää? elää yli varojensa. Ei todellakaan ole, ja tosiaan koko perustelun lähtökohta on virheellinen, sillä valtaosa keskituloisista EI ostele niitä iPhoneja. Miten sellaisen hankkiminen sitten toisi sitä "kosketuspintaa", kun tavoiteltu elämäntyyli ei sitä iPhonea edes sisällä?
Sama kuin perustelisi nuoren nätin naisen raiskaamista sillä, että onhan se nyt ymmärrettävää jos ei ikinä saa vapaaehtoisesti sellaiselta seksiä, niin sitä nyt vain sitten ottaa, ja pitää ymmärtää että raiskaus on raiskaajalle ehkä ainoa kosketuspinta siihen millaista elämää naisten keskuudessa suosittu mies elää... Tai että kun joku ei päässytkään rallikuskiksi, niin onhan se ymmärrettävää kuinka sitten hurjastellaan aamuruuhkassa että pääsee edes vähän osaksi siitä vauhdin hurmasta. Onneksi nämä itsetehdytköyhät sentään eivät vahingoita tyhmällä käytöksellään kuin itseään.
Eikö sitä kosketuspintaa toisi päin vastoin enemmän se, että köyhäkään ei ostaisi puhelinta, vaan sen sijaan säästäisi ne rahat ja ehkä jopa sijoittaisi johonkin tuottavaan.. SE olisi sekä tavoitellun elämäntyylin mukaista käytöstä ETTÄ kehittävää ja hyväksi itselle.
Vedät aivan _täysin_ turhaan tähän keskusteluun esimerkkinä jonkun niin eri skenaariossa painivan asian kuin raiskaukset.
En ymmärrä takertumista iPhoneen, mutta selvennän näkemystäni: tavan ihmiselle se älypuhelin tänä päivänä näyttäytyy sellaisena, mikä "kaikilla on" (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole sitä hankkinut). Ihmisten puheissa ja mediassa vilisee ne kulutuskohteet, jotka tietyllä tavalla ovat lähestulkoon jokaisen tavoitettavissa (viis siitä, vaikka juuri sinä et ole niitä käyttänyt). Voihan siinä vaikka elämän tappiin jankuttaa siitä, että minun elämääni ei kyseiset kulutuskohteet kuulu... mutta silti ne näkyvät koko ajan tavan arjessa kuvina, mainoksina, puheissa ja tavan kulutuksessa. Ehkei juuri sinun elämässäsi, mutta yhteiskunnassa näin yleensä. Ja sillä voi olla sille köyhälle iso merkitys.
Jos joku haluaa käsittää tuon siten, että minusta on "oikein", että köyhä ajaa itsensä talousahdinkoon hankkimalla hyödykkeitä, joita joku keskiluokkainen ei koe omistavansa, antaa mennä. Se, mitä minä väitän, on, että tuollaisella asialla on vaikutusta niin kauan, kuin ihminen on laumaeläin. Se on inhimillistä.
Tavan, tavan, tavan... mitä hemmettiä se tarkoittaa?
Mutta itse asiassa tuossa ylempänä ollaan kyllä ihan aidosti tämän ongelman kimpussa. Kirjoittaja keuhkoaa, kuinka kulutuskohteet näkyvät arjessa "kuvina, mainoksina, puheissa ja kulutuksena".
Tässähän se ongelma onkin. Kirjoittajalla taitaa olla joko vaikeuksia tunnistaa mainonnan ja markkinoinnin ilmoille suoltama sanoma - tai sitten hankaluuksia oman itsetunnon kanssa.
Ei kukaan järkevä ihminen osta jotain helvetin iphonea. Se on yksinkertaisesti liian kallis. Tarpeelliset ominaisuudet saa paljon huokeammallakin. Ainoastaan, jos sitä rahaa on aivan liikaa, voi tuollaisen härvelin ostaa.
Ja sama koskee vaikkapa vaatteita, autoja, asuntoja, ulkomaanmatkoja, jne, jne...
Mutta kun nykypäivän ihminen ei osaa erottaa mediasta mainontaa ja tuotteiden markkinointia siitä kaikesta hömppäsaasteesta, mitä sieltä tuijotetaan, niin sitä ruvetaan kiukuttelemaan kuin ekaluokkalaiset että "kun kaikilla muillakin on!". Ja sitten se perhanan ylihintainen hilavitkutin pitää ostaa vaikka osamaksulla tai pikavipillä, mutta semmoinen pitää saada, ettei vaan näytä huonommalta tai tyhmemmältä tai köyhemmältä, vaikka todellisuudessa ollaankin juuri näitä.
Ostetaan tavaroita, joita ei oikeasti tarvita - vain koska luullaan, että sillä tavoin saavutetaan jotain omituista "hyväksyntää". Kenen hyväksyntää ja mihin ryhmään koet samaistuvasti tai pääseväsi osalliseksi vain sillä että ostat kalliilla lainarahalla ylihintaisen tuotteen jota et oikeasti edes tarvitse?
Ja sitten vielä ihmetellään, kun tässä maassa mielenterveysongelmat räjähtää käsiin!
Tavalliselle Taunolle on myöskin hyötyä älypuhelimesta, onhan siihen varaa perustulollakin, kun on luottotiedot.
Takuulla tyhmistyy ainakin ilman nettiä, alun perin keskitasoinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuimme pari vuotta sitten väliaikaisesti 9kk eräässä vuokratalossa, jossa porukka oli aikamoista. Siinä tuli katseltua vierestä sitä touhua ja arvojärjestys ainakin näillä enimmäkseen työttömillä vanhemmilla oli selvä: ensin tupakat ja viinat, sitten lasten tarpeet. Yksikin pikkupoika (5-6v.) oli vielä joulukuussa ilman hanskoja, koska "äiti ei ole ehtinyt ostaa"... Varmaan ne maksoikin liikaa, kun rahalle oli parempaa käyttöä lähipubissa. Olisi jättänyt pari olutta väliin ja hakenut lapselle marketista hanskat, jos ei kirpparilta löydä. Toinen 7-vuotias oli ilman toppahousuja, kun vanhemmat odotti seuraavaa toimeentulotukea, että saadaan toppikset lapselle. Toisaalta toimeentulotukea ei tarvinnut odotella, kun baarissa käytiin ja kaljakassien kanssa siinä kuljettiin. Kun tuet tuli, huristeltiin taksilla niin paljon, etten ole koskaan nähnyt sellaista taksiliikennettä.
Ja sinä tiedät nyt ihan varmasti että se oli nimenomaan sen hanskattoman pojan äiti joka siellä pubissa hengasi, ja tiedät että hän kulutti siellä vähintään lapsen talvihanskojen verran rahaa? No joo, on varmasti näitäkin, mutta vielä enemmän on pahaa puhetta.
Köyhistä suurin osa on ihan oikeasti kunnon ihmisiä. Tiedän tämän kun itsekin olen ollut köyhä ja tunnen pienituloisia ihmisiä muutenkin. Mutta ettehän te sitä halua uskoa että köyhä voisi olla kunnon ihminen. Kun itsellä on paha olla, on kiva löytää joku ihmisryhmä jota voi vähintään keskustelupalstoilla lytätä vielä omaa itseä alemmas ihmisenä.
Kuules, kyllä se niiden ihmisten elämä oli tasan tuota. Äiti istui röökillä parvekkeella varmaan 10 h/pv ja paineli heti aamupäivällä lähipubiin, jossa aika sitten kuluikin mukavasti, välillä lähipubin terassilla röökillä. Ja tämä pubi näkyi ihan meidän olkkarista. Hanskat olisi saanut sieltä marketista yhden oluen ja yhden tupakka-askin hinnalla. Jättänyt pari päivää joka kolmannen röökin väliin, niin lapsen ei tarvisi tehdä paljain käsin lumipalloja.
Toisen perheen isä istui olutta juoden aamupäivästä asti ja kaljat kilisi päivittäin muovipussissa. Silti lapsi sanoi, että toppahousut saa vasta, kun tulee seuraavat tuet. Se on arvovalinta, että mielummin lapsi on märissä collegehousuissa ulkona kuin, että vanhemmat jättäisi muutaman oluen väliin siellä pubissa tai yhden kaljapaketin ostamatta.
Näitä riitti. Ja tämä sama asenne ulottui kaikkeen. Lapset oli ihan hunningolla, mistään ei huolehdittu, lapset sai sotkea ja rikkoa paikat ilman, että vanhempia kiinnosti jne.
Vierailija kirjoitti:
Johtuu siitä että köyhät ovat köyhiä useimmiten omasta syystään. Koulut jäivät, työt eivät maistu, mihinkään tekemiseen ei riitä kiinnostusta. On poikkeuksiankin, mutta harvassa.
Ei ole totta. Nykyään köyhyys on useimmiten seurausta työttömyydestä joka on seurausta yt-neuvotteluista joissa potkitaan täysin työhaluista ja -kykyistä koulutettua väkeä tuhatmäärin kortistoon. Mistään ei löydy kaikille uusia työpaikkoja kun joka paikasta vaan laitetaan väkeä ulos eikä palkata sisään.
Tai työ on niin pienipalkkaista että asumisen jälkeen ei jää mitään käpälään. Pääkaupunkiseudulla ei ole halpoja asuntoja. Ja jos muuttaa muualle, ei ole töitä.
Joo, mutta se ei automaattisesti johdu vain ja ainoastaan siitä että k.o henkilö ois kyvyttömämpi niissä asioissa kuin esimerkiksi sinä. Ihan jokaista itselle ja ympäristölle tapahtuvaa asiaa ei meistä kukaan pysty hallitsemaan.