Monen vähävaraisen todelliset talousongelmat johtuvat siitä, että he kuvittelevat "ansaitsevansa" yhtä hyvän elintason kuin keskiluokkaiset ja varakkaat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhä ja huonosti elämää hallitseva ihminen hankkii tyydytystä asioista, jotka tuovat nopeasti mielihyvää. Puuttuu pitkäjänteisyys ja suunnitelmallisuus, taito nauttia aineettomista asioista: vanhan rahan henkinen perintö.

Köyhä ihminen on usein sosiaalitoimen asiakas. Toimeentulotuen maksulogiikka on sellainen, että se "pakottaa" ihmiset käyttämään rahansa hyvissä ajoin, jotta olisi oikeutettu saamaan tukea edelleen. Säästöjä ei voi kerryttää. Jos jokunen ylimääräinen kymppi olisi käteen jäämässä, se on kulutettava pois, jotta seuraavan kuukauden tulot eivät vaarannu. Tämä on äärimmäisen vaarallinen järjestelmä, ja aiheuttaa köyhille kaksinkertaisen "kuukausi kerrallaan" -kierteen: 1) olet riippuvainen kuukausittain maksettavasta / myönnettävästä toimeentulotuesta, et voi suunnitella elämääsi pidemmän päälle muutoin kuin työttömänä: pienet työtulot muodostavat riskin (kannustinloukku, jota toivottavasti yritetään purkaa)

2) et voi säästää senttiäkään, vaikka haluja ja kykyjä saattaisi ollakin; pienetkin säästöt parantaisivat kykyä elämänhallintaan ja mahdollistaisivat esimerkiksi panostamisen omaan työllistymiseen, vaikka edes sen verran, että voisi hankkia sen käytetyn autonkotteron (tai esim. VR:n kuukausilipun) mahdollista työssäkäyntiä varten.

Köyhät ajautuvat elämäntyyliin, jonka yhteiskunnan tulonsiirrot luovat ja jota ne kontrolloivat. Parempi on siis köyhän käyttää vähäiset ylimääräiset rahansa itsensä viihdyttämiseen ja "nopeaan mielihyvään" kuin säästämiseen: tähän ei anneta mahdollisuutta. Tässä mielessä perustulomalli voisi murtaa tämän noidankehän, ja auttaisi ainakin ihmiset ajattelemaan tulevaisuuttaan pitkäjännitteisemmin ja suunnittelemaan elämää tulonsiirtojen ulkopuolella.

Tt-tuessa huomioidaan varallisuus kun ensimmäisen kerran hakee tt-tukea. Varallisuudeksi tai omaisuudeksi ei huomioida summaa, jonka voidaan katsoa olevan normaaliin elämiseen kuluvaa käyttövaraa kuukauden aikana. Useampi tonni perheelle jää huomioimatta, yksineläjälle vähemmän.

Varallisuudeksi ei saa huomioida tt-tuesta kerrytettyä säästöä. Tästä on korkeimman oikeuden päätös.

Perustelusi olivat epätosia, joten älä viitsi levittää vääriä tietoja.

Olen iloinen, etten ole enää sossussa töissä. Ihmiset hakevat täydellä pokalla rahaa asioihin, joihin omalla perheellä ei ole eikä tule olemaan varaa. Lasten hyvinvoinnin nimissä pyydetään lapsille ylellisyyselektroniikkaa, joita itse en edes periaatteesta ostaisi omilleni. Tietysti asiallisia ja tarpeeseen tulevia hakemuksia oli suurempi osa. Eniten harmitti etuuskäsittelijöiden puolesta, joilla vaikkapa merkonomikoulutus alla. He joutuivat päivittäin tekemään laskelmia, joista näkivät että esim hakijan ansiosidonnainen on suurempi kuin heidän palkkansa.

Tulin alalle suoraan hoitovapaalta, kotihoidontuki oli ollut muutamia satasia ja perheemme tulot hyvin pienet. Olisin osannut hyvin antaa käytännönläheisiä neuvoja siihen, kuinka vaikkapa tm-tuki ja asumistuki riittää pidemmälle. Vain harvoin sain näitä neuvoja antaa, vielä harvemmin näin niitä toteutettavan käytännössä.