*MAALISMUSSUKAT VIIKONLOPPUUN!*

Heissan



Yhtä ulalla ollaan täälläkin. Supisteluja on välillä kymmenen minuutin välein ja välillä sitten puolentunnin ja tunnin välein. Kuitenkaan ei vielä ihan mahdottoman kipeitä, joten luotan, että ne OIKEAT sitten tuntee, kun ne tulee. Urea plasma ja streptokokki bakteerit jylläävät edelleen ja siksi myös noita supisteluja niin paljon. Synnytyksessä laittavat sitten antibiootti tipan, jottei vauvaan tartu, muuten ei enää hoideta kun neljällä kuurilla jo yritetty, tuloksetta.



Keskiviikkona oli taas neuvola. Vauvan piti olla kiinnittynyt jo kuukausi sitten, mutta nytpä pää tuntui olevankin vielä irti vaikkakin jo kuopassa ja laskeutunut. Vauvan painoarvio oli nyt noin 2600 g. Et silleen.... SF oli laskenut 38 cm 37 cm:n, joten pudotusta on masussa nyt tapahtunut. Mun paino on pysynyt samassa jo viimeisen kuukauden, kiloja tullut yhteensä 14. Osa hillittömästä turvotuksesta eli nesteitä on kertynyt aikalailla. Jäseniä särkee, etenkin käsiä, aamuisin. Muutenpa olo on vallan mainio.



Synnytys todella täälläkin mielessä jo kokoajan ja toive siitä, että josko jo tänään, on jokapäiväinen. Mies ollut jo viimeisen kuukauden jatkuvasti ajokuntoinen, hupakko kun on. Illanvietot, mitä töiden puolesta on ollut, on ihan itse halunnut olla autolla. Enpä olisi uskonut, mutta näin se vain isääkin näköjään valmistaa. Ei kuulemma turhia soittoja saa enää hänelle edes töihin soitella, kun sydän pomppaa aina kun näkee minun soittavan. Näin ollen hänenkin valmistautuminen synnytykseen on jo hyvässä vauhdissa ja tietenkin olen siitä hyvin onnellinen.



Mukavaa pakkaspäivää ja viikonloppua kaikille!



Terveisin

mine + piiperoinen 37 + 2

Pitää käyttää hyväksi nämä aamun lastenohjelmat, saa rauhassa istuskella koneella ;)

Piirrettyjen jälkeen luvassa ulkoilua =D

Ja ärrällä pitäs käydä kun oli meiän itkuhälytin postiin tullu (ärrälle).

Pääsee kokeileen, että varmasti toimii :)



NapNap kyseli n. nelikilosen esikoisen synnyttämisestä. Meillä poitsu oli 4210g syntyessään. Kyllä se hyvin menee, mie aikoinani ponnistin tuota mötkälettä 20min, mikä kuulemma on hyvä aika ensisynnyttäjälle.

Meillä tosin oli poitsulla napanuora kaulanympäri kiertyneenä, minkä vuoksi sitte jouduttiin leikkeleen aika reilusti ja hartiat auttaan ulos, ku piti ukkeli nopiaa ulos saaha.

Synnytyksen jälkeen kätilö vaan tokas että ' ois täältä isompiki mahtunu tulemaan' .

Tosin kauhian paljon isompaa en oo kyllä kauhian innokas synnyttään..



Mie luotan siihen että ne supistukset kyllä sitte tunnistaa, ainaki jos on samanlaisia ku viimeksi. Viime yönä mie oon kyllä unissani lorotellu lapsivesiä :) Saas sitte nähä kuin käy, viimeksi vedet meni vasta salissa, vähän ennen ku alettiin ponnistaan.



No eiköhän tässä tätä taas tullu, lauantain jatkot!



Mie ja möhkö rv34+2

[color=orchid]Muilla alkaa olla jo ihan konkretiaa tuo oikea synnytys, niin minä sitten viimeyönä pyöräytin potran pojan ;) Eli näin siis unta, että meijän vauva syntyi, päivämäärä oli 17.3. ja painoa nelisen kiloa kätilön mukaan. Miehen kanssa ei muuta osattu kun nyyhkiä, oli niin suloinen vauva! Että senpä näkee sitten, että oliko enneuni vai kuvittelua vaan... MINELLÄ JA ZIALLA alkaa ihan oikeasti olla jo jännät paikat, kukahan pyöräyttää ekan maalismussukan maailmaan???



NAPNAP mietti, onko nelikiloinen iso vauva. Ei minusta tunnu mitenkään jättimäiseltä, äitini on synnyttänyt piirun verran yli viis kilosen aikanaan. Ja itsekin olen tainnut olla lähempänä neljää kuin kolmea kiloa. Jos vaan mahtuu tulemaan, niin mikäpä siinä. Itse en ole vielä saanut minkäänlaista viitettä vauvan syntymäpainosta...



Alkaa jo olla vaatevarastot vähissä. Kaikki puserot jääneet lyhkäsiksi, kun maha työntyy yhä isommaksi... En vaan oikein viitsis enää satsata mammavaatteisiin. En haluais kyllä missään megasuurissa istumattomissa kamppeissakaan kulkea, kun näyttää sitten ihan jättimäiseltä! Äidiltäni kyllä saisin isoja vaatteita lainaan...



Pitäis tässä jaksaa itsensä tällätä kyläilykuntoon, on jäänyt itsensä laittaminen vähälle nyt kotona ollessa. Mieskin jo pyytänyt, että viitsisitkö vaikka hiukset laittaa... Raukka, kun joutuu tällaista katselemaan. No, aion mennä pian kampaajalle ja saa värjätä ja leikata tämän ylikasvaneen pehkoni!



Lauantain jatkoja kamut!

~cadavera&muru~ rv33+6

Mä olen ihan samanlaisissa tunnelmissa Zia sun kanssa. Mulla ei (mielestäni) ole varsinaisia supistuksia ollut, mutta tuolla kohdunsuulla tuntuu sellaista vihlontaa joka tulee ja menee sellaisina " aaltoina" . Esikoisen synnytyksestä on reilut 4 vuotta ja tuntuu, etten muista siitä yhtään mitään. Limatulppa irtosi silloin ehkä 2 päivää ennen synnytystä. Nyt on kyllä sellainen olo, että lähtö vois olla ihan koska vaan, vaikka viikkoja vasta 36+4. Esikoisen synnytys käynnistyi 38+8 viikolla ja äitini on mut ja siskon saanut viikon pari etuajassa, joten TOIVON, ettei tässä ainakaan yliaikaiseksi mennä.



Mies on ihan ihmeellisen hyvin mukana ja kanssa ihan oma-aloitteisesti pysytellyt ajokuntoisena viimeisen kuukauden. Esikoista odottaessa sillä oli joku ihme paniikki, että elämä loppuu lapsen syntymään ja menokenkää vipatti ihan viime metreille. Minä siis nautin tästä saamastani huomiosta ja huolehtimisesta :)



Itsellä on nyt sellainen olo, että haluan täältä kämpästä ulos vaikka ihan pienimmälläkin tekosyyllä - viime viikonloppuna piti ajaa 20 km jonkun ihan mitättömän ostoksen perässä vaan siksi, että nyt vielä on helppo liikkua.



En tiedä palellutinko eilen rintani, esikoisen synnyttyä mulla oli useampi paha rintatulehdus ja taipumusta niihin varmaan on. Pitäis ehkäpä vuorata jollain kaulahuivilla tuo etumus näin pakkaskeleillä.



Ai niin, mulla on ollut maha tosi sekaisin eilisestä lähtien - edellisestä sairaalaan lähdöstä muistan sen, että ennen synnytyksen alkamista maha oli pari päivää ihan sekaisin...



Anna ja Valtava Vatsa 36+4

[color=peru] Taitaa kohta ruveta porukka poksahtelemaan, vaikuttaa ihan siltä!



Mulla on pahoinvointi tullut takaisin! Joku muukin siitä muistaakseni kirjoitti, että on ollut huono olo. Mulla on sitä ollut nyt ehkä viikon verran, mutta nyt muutamana päivänä ön ollut oikein pahoinvointikohtauksia... inhottavaa. Mistäköhän voi johtua?



Mulla on aamuisin naama todella turvonnut, siis ihan kauhean näköinen! Onneksi ei tarvii aamuisin töihin enää lähteä! Kyllä se turvotus siitä laskee, mutta heti kun herään, niin olen kyllä todella karmeen näkönen. Silmät on ihan turvonneet! Hienoa...



Tänään mennään miehen vanhempien luo syömään, kohta siis suihkuun ja tukan pesuun. Pitää laitta kyllä meikkiä naamaan, ettei ihmiset säikähdä. Vaatevarasto on tosiaan käynyt entistä pienemmäksi, uusia en viitsi enää ostaa.



NapNap rv36+3 [/color]

Heips!



Täällä minä kärvistelen nyt toista tuntia kestäneiden suppareiden kanssa. Tosi kamalia, mutta melko epäsäännöllisiä. Soitin jo synnärillekin, kun en tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Meinasivat sieltä, että mikäli ei iltapäivään mennessä supparit lopu, niin tulla sitten varmuuden vuoksi käymään. Ja toki aikaisemminkin, jos alkaa pahalta tuntumaan. Teki mieli sanoa, että tuntuu jo nyt aika pahalta, mutta olin kuitenkin hiljaa.



Pitäisi lähteä mun vanhemmillani käymään, mutta soitin just äidille, että ei me nyt ainakaan ihan just lähdetä, kun täällä on tällainen tilanne päällä. Äiti alkoi hössöttää siihen malliin, että meinas hermot mennä.



Nyt on taas pakko nousta, kun on niin vaikea olla.. Mä en oikein tiedä, toivoisinko tämän jo syntyvän vai en.. Jännittää ja pelottaa..





Lily & Nappo 37+3

Taitaa edes joku meistä poksahtaa etuajassa-ihme että ollaankin kaikki pysytty näin hyvin kasassa:)



Minulla eilen niin tukala päivä etten taaskaan ollut varma onko nämä niitä oikeita suppareita vai vaan tauotta jatkuvia harjoitus-sellaisia..Niitähän mulla on tullut jo pitkään varsinkin kun tämä eloon suht haipakkaa eikä rappusten ravaamiselta tai kuopuksen nostelulta voi välttyä..



Tosiaan,ei tarvinnut kun jonkun osua vatsaan(l.kuopus tai housun kuminauha)niin alkoi napakasti kiristämään. Silti alitajunnasta muistelin että kyllä edellisilläkin kerroilla heti ekasta oikeasta supistuksesta olen tiennyt että TÄMÄ on nyt SITÄ!



Minulla synnytykset alkaneet napakoituvilla supistuksilla jotka kiristäneet navan kohdalta ja nämä eiliset tuntuivat enimmäkseen alavatsalla- niin ja ilmaa taas pötsi täynnä;)) eli ilmavaivojen yhteisvaikutus harkkasupistukseen taisi aiheuttaa niin tukalan olon.



Onko kellään muulla riesana pukamat? Minulla alkaneet nyt aiemmin pahempina kuin edellisillä kerroilla. HÄDENSA salva auttaa kunnes joudun taas äkistämään pytyllä(kiitos raudan syönnin..) ja taas on peppu niin kipeä että:(((



Taas kiristää masua mutta olen lähdössä ANSAITSEMALLENI vapaapäivälle ystävän kanssa shoppailemaan joten kieltäydyn synnyttämästä tänään:) No, oikeasti aion synnyttää 19.2 (rv38+3)-äitini pääsisi silloin avuksi tänne kun aloittaa hiihtoloman-hih,toivoa sopii.. Helmikuiset olivat muuten leikkimielisesti " päättäneet" omia synnytyspäiviään ja joku oli osunut kohdalleenkin!



Tsemppiä kaikille loppumatkaan, tosiasiassa suurin osa taitaa kuitenkin synnyttää lähempänä LA:ta vaikka miten jo toivoisi pääsevänsä pallosta eroon:)



Viikonloppuja !



jokuli 37+2

Viikko sitte kaikki oli kauheen hienosti, nyt taas alkaa tuntuu siltä että onneks tää muumi vaihe on pian ohi. Tullu taas kaikkii mahdollisii vaivoja.



Ensinnäki, mulla oli neuvola ja mun privat synnytysvalmennus (kun meillä ei ole muita ensisynnyttäjiä), koko sen 1½tuntuu mukula mylläs sisuskaluissa minkä kerkes, ei nukkunu sitten hetkeekään, neuvolan tätiki sano että tuntuu että läpi tulee, kadotti sykkeenki muutaman kerran ku mukula pyörähteli ympäri ja muutenki sitä sai koko aika hakee, maha on aivan kivikova ja olo tosi tukala. Mut vauva kasvaa ja voi hyvin. SF 30 eikä vyötärön ympärysmittakaan oo kasvanu enää kuukauteen. Myöskin sokerit on nyt yks kaks alkanu tulee läpi, ens viikolla olis sit sokerirasitus, viikon verran myös ollu tosi ärsyttävää kutinaa/pistelyä käsissä ja jaloissa mikä ei helpota sitte millään, eilen kävin sit maksa arvotki ottaa mut tulokset saa vasta maanantaina. Vasen käsi on myöski, en nyt tiedä puutunu vaan ihan ku olis maitohapoilla/ venähtäny.



Katselin tossa viikon kuulumisia, RISTIÄISISTÄ näin viikolla unta että vieraita tuli jo ja mulla ei ollu vauvalle edes nimeä. No tytön nimen mä oon kyl jo keksiny, tosin mun isää lukuunottamatta kaikki on sitä mieltä että poika tulis ja siitä mulla ei ole sitten mitään ajatusta. Muutenki koko ristiäiset tulee aiheuttaa aika paljon pään vaivaa. Kun vauvaa ei virallisesti kasteta, nii saa nähdä hankinko jonku Proseremoniasta sen toimituksen kuitenki hoitaa. Suurin ongelma onki sitte se että mulla on todella iso ja läheinen suku, 20 setää, enoo ja tätii puolisoineen, 40 serkkua joilla suurimmalla osalla on jo puoliso ja lapsia, että ketä sit loppujen lopuks kutsuu ja minne nii siinäpä onki miettimistä. Lapsen kannalta on tietty kivaa että vaikka itse olenki ainoo lapsi nii sukulaisia on vaikka muille jakaa.



Ens viikolla olis myös tutustumiskäynti Kättärille.



Sera ja pikku Alien 34+0

jotka ovat jo siinä vaiheessa et lähteäkkö vaiko ei!! :)

Minäkin haluun jo vaavin syliin. No ei kait tässä ole enää kuin korkeintaan se 8 vkoa et poksahtaa et kai sen jaksaa.

NapNapille piti tulla kommentoimaan et kyl 4kg on ihan helppo synnyttää :) Mulla esikoinen oli 4100g ja mielestäni synnytys oli helppo (sii totta kai sattu ja oli sellainen maratoni että mutta...) Jo pöydällä sanoin kätilölle et tulen pian uudelleen ;) Ja hoitaa poikaa oli helpompi kun oli jämäkkä. Näytti kyl jättiläiseltä kun laitoksella oli sellaisia vajaa 3kg vieressä :) Eli jos lääkäri on sanonut et mahtuu tulemaan niin kyl se silloin tulee....ja jso ei niin kyl se sieltä ulos jotain kautta otetaan :) Älä siis suotta jännitä.

Tästä kakkosesta on veikattukin sit jo 4,5kg jötikkää et saappa nähä :) Painoarvion saan vasta parin viikon päästä mut sf-mitan kanssa ollaan koko ajan menty enemmän yläkäyrillä kuin esikolla. Ja mahassa ei todellakaan ole taas muuta kuin vauva :)



Kauheesti voimia teille jotka synnärille lähtöä jo mietitte! Jännä et näin pitkälle on kaikki päässeet. Mikä tietty hyvä asia. Esikkoa kun ootin eloisten pinossa niin eka purkautui jo toukokuussa ja siitä tahti jatkui tasaisena. Itse meninkin sit syyskuun puolelle. Mut kyl ne vaavit ulos tulee sit kun ovat valmiita :)



Jarniina ja " Lotta" rv 33+6

Taas on uusi päivä ja pahin " synnytys" tältä erää ohi :) Kai se sit taas illalla tai yöllä alkaa mutta nyt on vaihteeksi melko ok olo. Maha on tietenkin kivikova niin kuin koko ajan ja vauvan luut tuntuu läpi. Välillä ne luut myös naksuu, raukka yrittää kai venytellä vaikkei millään mahtuis. Tuntuu aika oudolta kun mahasta kuuluu rutinaa ja poksahtelua!



Jokuli oli " päättänyt" synnyttää 19.2. Mä en oo vielä ihan varma, kahden vaiheilla ollaan! Toisaalta olis kiva synnyttää 4.3. kun se on mun hyvän ystävän synttäripäivä, mutta harkitsen myös viikkoa 8, koska esikoinen on silloin hiihtolomalla eikä tarvitsisi mitään ylimääräisiä hoitojärjestelyitä. Toisaalta esikko olisi varmaan pahoillaan kun ei saisi ihan eka päivänä nähdä vauvaa, hän on jo sitä niin odottanut ja on luvattu heti hakea hänet sinne kun voidaan. Paras synnytyspäivä voisi siis olla lauantai 4.3. Mies haluaa, että mä synnytän viikonloppuna... Ja on tiettyjä päiviä jolloin missään nimessä ei saa synnyttää, kun hänellä on työmenoja... 4.3. olis siis oikein sopiva päivä meille muille, saa nähdä onko vauva samaa mieltä ;)



Nytpä taidan lähteä kauppaan. Appelsiinituoremehu on taas lopussa, kun juon sitä öisinkin.

Tuntuu ettei nykyään enään jaksa koneellakaan istua niin paljoa kun aina kun vaan lapset hetkenkin keskenään ovat niin minäkin makailen. Fyysinen väsymys siis ja aina vois nukkua kun yöunetkin käyneet niin levottomiksi.

Aamu alkoi kuitenkin pitkästä aikaa ilman liitoskipuja yms. vein esikon uimakouluun, laitoin ruuan jne. Pian lähdetään ulkoileen koko perhe tuohon ihanaan auringon paisteeseen. Toivottavasti koko kevät olisi yhtä paistetta niin jaksaa itsekin väsyneenä paistaa ; )

ZIA kirjotteli ettei tiedä koska oikeesti pitää lähteä synnyttään ja tiedätkö mitä?! EN MINÄKÄÄN vaikka kolmatta kertaa olen menossa ; ) Mulla edelliset synnytkset on alkanu aina lapsivesien menolla joten olen tiennyt että pitää pian lähteä. Sairaalassa on molemmilla kerroilla alkanu säännölliset kipeet supistelut vasta, mutta kun tarkistukselle oli pakko lähteä silloin...Toivottavasti nytkin synnytys alkais vesien menolla. Tiedän kyllä ja on vielä muistissa minltä tuntuu synnytyssupistus mutta että KUINKA PIAN sitä sitten on lähdettävä kun kuopuksen synnytyskin kesti vain 3,5 tuntia! Ei siinä kauaa voi jäädä laskemaan että kuinka säännölliseksi ja tiheemmäksi muuttuvat jos kyse onkin vain 1,5 tunnin synnytyksestä. Tämä siis todella jännittää. Ja turhanpäiten siellä sairaalassa on inhottavaa kökötellä ja odotella liian aikasin.

Lääkärit kyllä myös sanoneet mulle tän raskauden aikana että suosittelee mahd pian lähtöä sitten ettei synny matkalle : 0 Esikonkin synnytys kesti vain 6,5 tuntia. Ja jännitystä vaan lisää se ettei meillä ketään 100% varmaa hoitajaa lapsille jos yöaikaan tulee lähtö ja varsinkaan että sais nopeasti hoitajan. Yks kaveri on 100% varmaks luvannu mutta lapset pitää viedä heille ja siinähän taas menee aika yön selässä herätellä uniset lapset yms. Tämä kuitenkin asuu matkan varrella sairaalaan. Molempien vanhemmat ovat myös hälytysvalmiudessa tosin matkaa on paljon ja ovat työtä tekeviä ihmisiä vielä eli jos he aamuksi töihin menevät niin turha heille on enään esim 6 lta soittaa.

Synnytys siis jo enemmän ja vähemmän mielessä ja UNISSA. Näissä aatoksissa olen huomannu että olen myös aika kärttyinen nykyään ja saamaton kömpelön olemukseni kanssa. Vielä pitäis jaksaa viettää pojan synttärit 2 viikon päästä ja toivon että lähtö tulisi heti niitten kemujen jälkeen. Haluan ennemmin pitää ne nyt ennen vauvaa kuin sen jälkeen. Poitsu nääs syntynyt 14.3 ja laskettu on 18.3 ; ) eli pidämme ne muutenkin jo 2 viikkoa aiemmin...Kun jaksais ne vielä pakertaa läpi vaikka nytkin olo jo niin väsy. Mies onneksi lupas autella parhaansa mukaan..keittelee kahveja, tarjoilee yms. Valmiina ostan tarjottavat kaupasta. En todellakaan jaksa leipoa nyt mitään.

TURVOTUS on kovaa sormissa muualla sitä ei juuri ole. Vatsanahka on revenny kunnolla jättäen kivat arvet vanhojen lisäksi.



Viikonlopun suunnitelmiin ei ihmeitä. Ihan kotona oloa yhdessä. Nyt menen valmistautumaan ulos lähtöön. Tänään rv tasan 35. Moiks!

Ihana lukea, että muillakin jo " synnytysoloja" ... Lily kirjotteli, että kovasti supistelee, onkohan hän jo tositoimissa? (mennään meinaan ihan päivälleen samassa tilanteessa, LA 1.3.)

Mulle tää istuminen tässä koneella aiheuttaa jotain supistelun ja vihlonnan sekotusta. Pakko välillä nousta ylös ja kävellä niin hieman helpottaa. Myös minä mietin (lähes 24h/vrk :)) että osaanko sitte todella tunnistaa ne oikeet supistukset kun pitää lähteä. Toivottavasti ne on sitte NIIN voimakkaita, ettei epäilylle jää varaa.

Miehestä on tullu vähän hassu, kun se havahtuu mun jokaiseen yölliseen vessassa käyntiin ja kysyy, että no? nytkö? :) Ollaan kumpikin jo niin jännityksissä, että saa nähdä mitä sähläystä se lähteminen sitte on ;)



Mutta nyt ahtautumaan toppavaatteisiin ja viemään koiraa ulos. Lääkärikin kehotti tekemään rauhallisia kävelylenkkejä, että lähtee paikat avautumaan.. Nyt siis lyllertämään :)



Mukavaa lauantaita kaikille!



Kati ja Nestori -rv37+3

[color=lightacoral]vaikka just tuossa tunnin päiväunet otinkin. Millään en meinannu jaksaa nousta ylös, ois vaan niin ihana ollu köllötellä peiton alla. Puoli tuntia työtä teinkin, ennen kuin ylös pääsin. Neiti katsoi videoo ja nyt leikkii olkkarissa kiltisti. Mies on siskollaan puutalkoissa, mekin oltiin neidin kanssa siellä aamupäivä, tultiin kotiin kolmen maissa. Nyt pitäis jostain saada inspiraatio pölyjen pyyhkimiseen ja mokkapalakakun leivontaan. Tuohon kakun leivontaan, varmasti auttaa neidin innokkuus, mutta mistä into pölyjen pyyhkimiseen? Mä inhoon pyyhkiä pölyjä, mutta pakko sitäkin on välillä tehdä ja nyt etenkin, kun huomenna tulossa muutama vieras mun synttärikahveille.



Mua ihan hirveesti jännittää, kun niin monella rupee tuo synnytys ihan todenteolla lähestymään. Itsellä kun la loppukuusta ja oon varautunu ylimenoonkin, niin tuntuu, että täällä saa kärvistellä vielä vaikka kuinka kauan. Kukahan saa ekana vauvan? *jännää*



Mua ei niinkään synnytys jännitä, vaan enemminkin se, että mistä tiedän lähteä ajoissa sairaalaan, kun esikoisen aikaan, olin supistusten aikaan kotona kolme tuntia ennen lähtöä ja sitten sairaalassa meni lapsivedet ja neiti synty n. kolmen tunnin päästä vesien menosta. Eli aika haipakkaa syntyi. Kätilö sanoikin mulle sillon, että seuraavaa en saa jäädä yhtään kotiin oottelee... ja sehän jännittää. Mulla ei kyllä esikoisen aikaan ollu supistuksia ollenkaan ennen kuin h-hetkellä, että jospa nytkin niin, niin tietäisi sitten varmasti millon lähteä. Ettei kauheen montaa kertaa turhaa tuonne Hyvinkäälle mutkaista tietä ajella. Esikoista odottaessa pelkäsin aina, etten tiedä millon mua supistaa ja sitte luin lehdistä juttuja, joissa vauva syntyny eteisen lattialle ja olin varma, että näin käy meille. Kaikki vakuuttelivat, että kyllä ne oikeet supistukset sitten tietää ja voin vannoa, että kyllä ne tosiaan sitten tiesi! Silti taas sama jännitys rupee hiipimään mieleen... että ihan samassa tilanteessa tuntuu olevan niin esikoisen odottajat kuin uudelleen synnyttäjätkin.



Nyt leipomaan... neiti jo huuteleekin.

-Monkey ja mosse rv. 34+3-

[color=orchid]Joko LILY pääsi tositoimiin??? Jännittävää!



Hyvää synttäriä MONKEYLLE huomisen johdosta!



Joku kyseli PERÄPUKAMISTA ja mulla suonikohjut komistelee tuolla alapäässä ja peräaukon suullakin jokunen, eli silloinhan se on peräpukama. Ei onneksi kovin vaivaile, välillä kipeät.



Minäkin synnyttäisin mieluiten viikonloppuna, että mies olis kotona. Arkena kulkee koulussa 80 kilsan päässä, että sieltä kestää hetken ajella, jos lähtö synnytykseen tulee päivällä. Mutta vauvapa syntyy sitten, kun sille sopii. Tai lääkäri päättää.



Nyt hyvää viinkonloppua, huomenna koko päiväksi reissuun, ajoa yhteensä reilu 400 kilsaa, jospa vielä jaksan istua.



~cadavera&muru~

Puutumisesta omakohtaisena kokemuksena voin kertoa, että johtunee raskauden aiheuttamasta turvotuksesta. Eli siis turvotus aiheuttaa käden hermojen jäämisen pinteeseen ja käsi puutuu. Esikoista odottaessa mulla oli tämä vaiva oikein kunnolla, viralliselta nimeltään rannekanavan ahtauma. Yleensä häviää synnytyksen myötä turvotuksen kanssa suunnilleen samaa tahtia. Ja jos ei häviä, niin sitten tilannetta voidaan autaa pienellä operaatiolla kädemmenen sisäpuolella (nimim. kokemusta on).



Mä luulen, että meidän kolmonen syntyy 27.3. alkavalla vkolla, se 27.3. kävis mulle ihan hyvin :) La:han on " jo" 22.3., mutta koska aiemmatkin on menneet yli, niin tuskin tämäkään ennen tulee. Seiska on myös mun lempinumero, joten siksi valitsin tuon 27. pv:n :) Empiiristen tutkimusten perusteella uskallan myös väittää, että vauvat pyrkivät välttämään jo " varattua" syntymäpäivää (siis tuttavien tunnettuja). Eli jos tuttavalla on syntymäpäivä sanotaan 2.3. niin uusin tulokas ei tule silloin vaan päivää ennen tai jälkeen. Meidän tuttavapiirissä tämä on pitänyt hämmästyttävän hyvin paikkansa (harmi ettei tän kolmosen kanssa samaan aikaan ole ketään tuttua, tai ois 16 pv mutta se on liian aikaisin meille...).



Ja syntymäpainoista sitten sanoisin, että edelleen seurantatutkimuksen perusteella tuppaavat nykyään olemaan mieluummin yli 3.5kg kuin alle (meidän paikallislehdessä julkaistaan kerran vkossa syntyneiden vauvojen kuvat ja mitat, niitä on kiva seurailla :). Ja loppujen lopuksi, mitä väliä sillä koolla on kunhan vauva saadaan maailmaan :) Meillä oli 3800g ja 4560g, ulos ovat mahtuneet normaalireittiä molemmat. Esikoista tosin ponnisteltiin pihalle 1.5h, mutta toinen tuli 10 minsassa. Mulla on epäilys, että esikoisella ottamani epiduraali vähensi ponnistusten tehoa...



Mua myös mietityttää sairaalaan ehtiminen. Mulla on vedet ja limatulppa menneet vasta sairaalassa ja kunnolla kipeäksi oon tullut vasta tosi myöhäisessä vaiheessa. Sillä seurauksella, että kohdunsuu oli ekalla kerralla sairaalaan mentäessä 6cm auki ja tokalla 8cm. Oon vaan miettinyt, että kai sitä tällä kertaa pitää mennä varmuuden vuoksi näytille jos vähänkin alkaa tuntua siltä. Jännä myös, että mua ei ole mahdollisesta nopeasta synnytyksestä varoiteltu yhtään...



Täällä on myös alkanut loppuraskauden malttamattomuus, vaikka kaikin voimin sitä olen yrittänyt karkoittaa. Jos tiedätte Kolmannen Naisen kappaleen " päivät kuluu hukkaan, kaikki hauska tapahtuu jossain muualla.... päivät kuluu, lasken niitä ja luvuksi paljon saan..." , niin se kuvastaa fiiliksiä tällä hetkellä aika hyvin :)



Hyvät viikonlopun jatkot kaikille joka tapauksessa!



T. MaalisPapu rv 34+3

Meiän tölsy varmaan hajoo kohta ihan lopullisesti, kiva ku tossa reilu vuosi sitten ostettiin uus tölsy ja nytte jo sanoo sopimuksen irti.

On käyny kaks kertaa takuu korjauksessa, mitään vikaa ei löydy, mutta silti ei toimi. :( Sammuilee ittekseen, ja sitte ei meinaa lähtiä takasi päälle.



Ja eihän mulla täällä oo taas seurana ku töllötin ja netti ku ukko on taas yön töissä, plääh...

Noh, on mulla kuiten cokista ja juustonaksuja, namskis!



Mulla on tullu joku ihme pesänrakennus vimma kanssa päälle.

Vähän väliä pittää siivoilla (ei pahasta ollenkaan) ja joka päivä pittää jottain ekstraa tehhä, niin ku syömisiä.

Eilen tekasin pannarin ja tänään sitte piti vispipuuroa värkätä. =)



Noh, huomenna ollaan tuttavaperheen kanssa menossa uimaan tonne Mäkelänrinteelle. Muutama viikko sitten kävin siellä ekaa kertaa ja se oli kyllä aivan mahtava paikka olla muksujen kanssa. Kyllä siellä vain reilu pari tuntia vierähti ihan huomaamatta ja uinnin jälkeen maistu uniki meiän pikku miehelle peräti 3h. =D



monkey' lle isot synttäri onnittelut täältä myös!!!

@-->--



Mie taian siirtyä tonne soffalle juustonaksujen seuraan, jos vaikka tölsyttimenki sais jo takas päälle..

Pitää viimeset pyykit vielä oottaa ennen ku voi lähtee tuutilullimaan .)



Illan ja viikonlopun jatkoja toivottelee hän & möhkö rv34+2

Minulla kanssa oli eilen viimeinen työpäivä. Nyt alkaa todella tuntua, et vauvan saanti lähenee. Eilen pesin kylppäriä ja mies heti kysy et joko lähetään... No toivon et vaaveli viihtyisi masussa ainakin 2.3. asti. Tuo on muuten mun miehen ja äidin synttäri niin ois aikas hassua et vielä oma lapsi olisi syntynyt samana päivänä. Sit seuraava ukin synttäri on muistaakseni 16.3 ja serkkutytön 22.3. eli synttäreitä on maaliskuussa valtavasti. Myös kavereiden ja lapsien. Juhannuksen vaikutus näkyy...



Mulla masu aikas alhaalla ja painaa tonne alas. Yritän mahdollisimman vähän rasittaa itseäni niin ei supistelisi niin usein. Esikoinen saa kävellä pulkkamäessä ylös ja samoin kuopusta olen kävelyttänyt mahdollisimman paljon. Ensi viikon lopulla pitäisi suunnistaa Keski-Suomeen mummolaan niin toivon, et matka sujuu hyvin.



Tänään oltiin Cittarissa ja mietin muutaman kerran ostanko jo pikkuvaipat ja tutit, mut sinne ne jäivät eli kai vielä kauppareissuja jäljellä.



SYNNYTYKSESSTÄ: Uskon et elimistö kertoo sit ne viimiset päivät et laittaa kaikki kuntoon. Mulla edelliset kerrat alkanut aamuisin heti napakoilla säännöllisillä supistuksilla n. 5-10 min välein. Lapsivesi mennyt vasta juuri ennen ponnistusvaihetta. 1. synnytys n.8 h ja 2. synn. 6 h eli saa varmaan aikalailla kiirettä pitää tän kolmannen kanssa. Onneksi sairaalaan vain 15 min matka. Mies on kyllä viikolla töissä, mutta eiköhän aikas nopeesti ole paikalla. Mummi asuu 100 m päässä ja tulee huolehtimaan sit lapsista. Eli aikaisempiin kysymyksiin... Mun mies tulee mukaan synnytykseen ja on ollut tärkeä tuki edellisillä kerroillakin.



Nyt en muista muuta kirjoitettavaa!



Öitä Miikku ja masu 34+6 (muistaakseni) la 18.3.

Oon ollu hereillä 05 asti, kun niin kauhee FLUNSSA iski ja olo aivan kamala! Taas pitäis jaksaa vuorokausi energisen tytön kanssa kahdestaan, kun mies töissä. Teen aivan kuolemaa.



MONKEYLLE KOVASTI ONNEA!!!



NapNap kyseli vauvan koosta ja synnyttämisestä. Mulle sano kätilöt, että pään ympärys on se joka ratkaisee. Jos siro pää niin hulahtaa sieltä vaikka viisi kiloinenkin...kovasti ratkaisee parin sentin erokin.



Jännä miten noi synnärille lähdöt ja supistelut on erilaisia kaikilla. Itselle oli aivan selvää, ett just sinä päivänä alkaa tapahtumaan. Kärsin kovista supistuksista koko vuorokauden ennen ku lähdin synnärille. Huohottaen otin vastaan jokaisen supistuksen viiden minuutin välein ja kesot 45sek. Ei siis herkkua ja muistan kuin eilisen päivän!



Sit synnytyspäivistä. Mulla oli la esikon kanssa 2.4. ja siskoni synttärit on 25.3. Hän pyysi multa " synttärilahjaa" jo raskauden alussa, koska on sylikummi. Sanoin, että sula mahdottomuus. Tyttö syntyi 25.3. eli munkin mielestä se oli aika uskomatonta!!



SERA ei ristiäisiin yleensä kutsuta, ku lähiomaiset. Ei koko sukua eikä tätejä ja setiä. Meillä taisi olla 14 ihmistä ja siitäkin olisi pari voinut karsia. Kummit, vanhemmat, isovanhemmat ja sisarukset. Siinä mielestäni tärkeimmät.



Jokohan pari meistä on laitoksella? Jippii jos on!!



rv35+5

[color=tomato]Onkohan [b]Lily[/b] jo eilen lähtenyt synnyttämään? Jollakin muullakin taisi olla samanlaisia lähtöfiiliksiä, jännää! Tulee jotenkin lähemmsä omakin synnyttämisen aika, kun täällä jännää näiden alkukuulaisten kanssa.



Täällä on syöty synttäriperinteen mukaisesti aamupala sängyssä koko perheen voimin. Äsken just puhuttiin, että seuraavan kerran kun juhlitaan synttäreitä (neiti täyttää 4v. 22.4.) aamupalalla sängyssä, niin mossekin on sillon jo meijän kanssa sängyllä köllöttelemässä. Neiti eilisestä asti aivan tohkeissaan lahjojensa ja korttiensa kanssa. Sain lahjaksi jalkahoidon kauneushoitolaan, pitääkin heti ens viikolla mennä varaamaan aikaa. Ihanaa!



Meillä neidin RISTIÄISISSÄ oli vieraana vain kummankin sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat ja tietty lapsen kummit ja siltikin vieraita oli yli 20. Meijän neidillä kun syntyessään oli 11 isovanhempaa, nyt enää yhdeksän. Pidettiin ristiäiset mun vanhempien luona ja samoin ois tarkoitus tehdä nytkin.



Nyt täytyy mennä koristelee kakku, neiti jo odottaakin oikeaa kakkua, ei tainnu oikein voileipäkakku olla hänen herkkuaan. Ja lupasin neidin kanssa vielä tänään leipoa juusto- ja kinkkusarviakin... puuhaa siis riittää!



-Monkey ja mosse rv. 34+4-

[color=tomato]Kiitokset onnitteluista![/color]



[color=red]%hearts; [color=tomato]monkey