Miehellä ei mitään unelmia - kuinka tavallista?
Treffailen miestä jolla ei ole mitään toiveita tulevaisuudestaan, siis sellaisia että haluaisin saavuttaa jotain , tai käydä jossain, tai hankkia jotain. Kyseessä noin nelikymppinen. Onko kovinkin yleistä? Hieman häiritsee kun minulla on paljonkin haaveita.
Kommentit (71)
Turhaa puuhaa,jos unelmoi tarpeeksi kauas sillä on vastassa elämän loppu eli kuolema.
Minä olen omasta mielestäni yrittänyt vakavasti lopettaa haaveilun ja suunnitelmien tekemisen. Tämä vaatii kyllä vielä harjoitusta, mutta olen ehkä paremmalla tiellä.
Koetan ajatella tulevaisuuteen liittyviä asioita, haaveilla ja unelmoida, mahdollisimman vähän. Annan vain asioiden tapahtua. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö toimisi loogisesti tai mielekkäästi. Olen jo kuitenkin saavuttanut ehkä aikaisemmin - kypsymättömänä - haluamani "perusasiat", oman kodin, perheen ja pysyvän työpaikan. Jälkikäteen ajateltuna aikaisemmat haluni tai tulevaisuuden haaveeni olivat oikeastaan tarpeettomia. Olisin voinut elää enemmän hetkessä. Nykyisin yritän vain antaa asioiden ja tapahtumien tapahtua, tulla kohdalle, hetki toisensa jälkeen. Antaa maailman, "elämän", tapahtumien ja ilmiöiden olla ja möllöttää sellaisina kuin ne ilmaantuvat kohdalleni.
Omat toiveet, unelmat, "tavoitteet" ja haaveet ovat enemmän itsekidutusta tai typeryyttä ja oman hännän jahtaamista, kuin järkevää toimintaa. Ajatella voi muutakin kuin miettiä sitä, mitä (ehkä) tulevaisuudessa tapahtuu tai jää tapahtumatta, ja sitä, miten se minuun vaikuttaa.
M34
Ei mullakaan ole varsinaisesti unelmia. Tai ehkä se, että saisin elää ja nähdä lasteni kasvavan aikuisiksi (omat vanhempani ovat kuolleet melko nuorina). Silti olen menossa ulkomaille lomareissulle jo neljättä kertaa tänä vuonna. Jne jne.
Minun unelma olisi voittaa eurojackpotissa miljoonia. Sitten hankkisin kalliin auton sekä ison asunnon. Sit riittäis naisia tai ainaki huoria.
M23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin haaveilen ja unelmoin että kannabis olisi Suomessa joskus laillista niin pääsisin sitä laillisesti kokeilemaan. Vaan en ole saanut sitä millään keinolla lailliseksi. Muita haaveita minulla ei elämässä olekan.
Minäkin voisin kokeilla myöskin lsd:tä, jos olisi laillista. Korvat luimussa viitsi mennä sitä kyselemään. Sieniä kokeilisin myöskin, jos eivät olisi kiellettyjä. Aivan älytön kieltojen luvattu maa, vaikka ei siitä kenellekään muulle olisi haittaa, jos hihittelisin netissä yhden illan sienipöllyssä.
Sieniä saat ihan niityltä luonnosta loppusyksystä. Suippumadonlakkia vaan poimimaan, ei ne poliisit sienikoreja ratsaa sentään. Itse joka kesä tykkään tripit ottaa ihan luonnon sienillä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta onko miehellä niitä tulevaisuudensuunnitelmiakaan? Minusta on hassua kuinka moni sanoo ettei nelikympisellä ole enää mitään unelmia. Suunnitelmia toki voi tehdä helpommin silloin mutta kyllä mä tykkään haaveilla edelleen. Olen 37. Kamalan tylsältä kuulostaa elämä jos ei voisi mistään haaveilla.
Täällä omaa näkökulmaansa avaa 41-vuotias, unelmaton ja suunnitelmaton nainen.
Olen aina ollut sellainen luonne, että olen halunnut antaa elämän kuljettaa, enkä ole suunnitellut enkä haaveillut mistään. Hetkessä tulee impulsseja, ja seuraan niitä jos sisimpäni tuntuu niin haluavan. Näin eläen olen hankkinut mm. akateemisen koulutuksen ja oman talon sinkkuna. Olen myös käynyt matkoilla, harrastanut monia asioita, opetellut pari kieltä aikuisena. Mutta aina sen mukaan mikä NYT huvittaa. Ei koskaan siitä näkökullmasta, että tiulevaisuudessa haluaisin saavuttaa jotain, jonkun tietyn elämäntyylin tai kokemuksen.
Nykyisin minulla on hyvin vähän ulkoiseen elämään suuntautuvia hetken impulsseja. En siis enää saa innostuksia hankkia jotain suurta tai opetella uutta. Iän myötä suunta on kääntynyt asioiden ulkoa saamisesta siihen, että tutustun enemmän omaan sisäisyyteen ja pienen arjen syvempään puoleen, pienistä asioista nauttimiseen. Moni voisi ulkoa katsoen sanoa, että elämäni on äärimmäsen tylsää, mutta minä olen onnellisempi kuin koskaan. Talitintin käynti ikkunalaudallakin voi tuottaa minulle valtavan suurta onnea, tai kaunis auringonlasku.
Suurin unelmani on saada vaimoltani anaalia. En ole vielä onnistunut. Se on lopun elämäni suurin haave. Avioliitossa ollaan oltu jo 22-vuotta.
Haluaisin joskus matkustaa ulkomaille. Vielä en ole päässyt säästämään rahaa. Haluaisin myös ajokortin ja auton.
Tahtoisin kokeilla surffausta tai golffia, mutta en oikein kehtaa.
Uskon että jos ei haua unelmoida tulevaisuudesta niin on hyvin todenäköisesti niin että olettaa että ei ole yhteistä tulevaisuutta. Eli ajatuksessa on silloin monesti eroaminen parisuhteesta.
Minulla ei ole unelmia. En harrasta tuollaista haihattelua. Jos tuntuu että haluan jotain, en unelmoi vaan suunnittelen.
N41
Luultavasti miehesi haluaisi eron .Mutta hän ei uskalla ottaa sitä askelta. Kysy.
Nelikymppisenä sitä on jo kaikki mitä on ollakseen. Nyt keskitytään niistä nauttimiseen ja saavutetun pitämiseen. 40-60v kun on sitten pikkuhiljaa asioista luopumista.
Hän on epävarma suhteesta. Miettii eroa .Mutta ei uskalla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös näin, että minulla on paljon kaikenlaisia haaveita, isoja ja pieniä: vielä yksi lapsi, isompi koti, uratavoite, matka Gardajärvelle perheen kanssa, perheen kanssa huvipuistoon, miehen kanssa ravintola+leffa-treffeille, lasten kanssa katsomaan balettia, juhlat uudenvuoden aattona, aloittaa se-ja-se harrastus jne.
Olen kysellyt, mutta miehellä ei ole mitään unelmia tai tavoitteita. Ei vapaaehtoisesti puhu niistä ja ärsyyntyy, jos kysyn. Ei halua siis edes mitään ajatusleikkiä niistä. Ei edes niin pitkälle, että mitä haluaisi päivälliseksi tai mitä tekisi mieluiten viikonloppuna.
Minusta tämä on nimenomaan lista suunnitelmista. Unelmana mennä oman miehen kanssa ravintolaan ja leffaan tai uutena vuonna juhlia? No eihän se ole kuin toteuttaa.
Minulle unelma on esim. asua joskus pienessä mökissä pelastettujen koirien kanssa. Mutta ei se ole asia, jonka odotan toteutuvan. Ensinnäkin, en usko että haluaisin asua maalla, olisin kiinnostunut opettelemaan pitämään talosta huolta, koirien menettäminen sattuu ym. Eli en millään tavoin suunnittele sitä.
Muuten elämäni on elämistä ja suunnitelmia, vaikean menneisyyden jälkeen olen hyvin tyytyväinen tavalliseen, leppoisaan, pieneen elämääni. En tarvitse unelmia tekemään minut onnelliseksi, olen onnellinen tässä ja nyt.
Minun miehellä ei myöskään ollut mitään unelmia, kunnianhimoa,tavoitteita suhteemme alussa. Tämä oli lähes sietämätöntä minulle. Nyt viime aikoina on alkanut suunnittelemaan ja unelmoimaan ja on kiitollinen kun voi niin tehdä. Masennus ja huono suhde eksän kanssa ei antanut tilaa unelmille aiemmin. N.35
Ei mullakaan sen kummempia unelmia ole kuin että pääsisi pois työelämästä mahdollisimman nuorena.
Olen mies, joka unelmoi ja tunnen montakin miestä, jotka unelmoivat.
Miehet eivät ehkä kerro unelmistaan naisille, koska naiset saattaisivat loukkaantua. Silloin on helpompi vain todeta, että ei unelmoi mistään.
Hyvin tyypillinen miesunelma esimerkiksi ruuhkavuosi-ikäiselle miehelle saattaa olla ns. exit-suunnitelma. Eli kun lapset ovat tietyn ikäisiä (esimerkiksi nuorin täyttämässä 18) olisi kaikki valmiina kytkimen nostamista varten. Vaikkapa suunnitelma siitä, että myy kaiken omaisuutensa ja muuttaa Pattayalle pariksi vuodeksi. Tai ostaa asuntoauton ja lähtee ajelemaan ympäri Eurooppaa. Tai ostaa jostakin Ilomantsista mökin, johon muuttaa isoksi osaksi vuotta asumaan harrastaen metsästystä ja kalastusta, välillä viettäen 2-3 kk vaikka jossakin Kanarialla.
Ei minullakaan ole unelmia. Mieluinen työ, sopivasti harrastuksia, asuntolaina maksettu. Tykkään elämästäni näin 👍
M35
Mä kyllä uskon että vaikka joku haave tuntuisi tällä hetkellä toteuttamiskelvottomalta, ei se sitä välttämättä oikeasti ole ja miten se voisi edes toteutua jos ei uskalla edes ajatuksen tasolla itselleen myöntää että sen haluaisi toteutuvan. Kaikkia asioita ei voi jakaa suunnitelmiin joiden eteen alkaa heti tehdä jotain tai sitten asioita jotka ovat täysin mahdottomia. Mielellä on kuitenkin vain rajallinen kapasiteetti arvioida asioita omista vinksahtaneista lähtökohdistaan. Esim. perheestä haaveilu- sitä sopivaa puolisoa ei useinkaan tapaa niin että yrittää suunnitella tarkkaan missä ja miten sen kohtaisi. Mutta jos kaikki aika menee haaveiluun joiden eteen ei yritäkään tehdä mitään niin sehän on sitten vain todellisuuspakoa.