Miehellä ei mitään unelmia - kuinka tavallista?

Minullakin on mies, jolla ei ole mitään unelmia, toiveita eikä tavoitteita. Hän ei esimerkiksi halua muuttaa yhteen, tai ei ainakaan vielä, en sitten tiedä koska haluaa. Eikä hän myöskään ole halukas yrittämään lasta, vaikka lapsista selvästi pitääkin.

Itse olen sitten vaan yrittänyt mukautua miehen haluihin, mutta kyllähän tämä aiheuttaa minulle stressiä. Koskaan ei voi tietää olenko tervetullut miehen luo vielä huomennakin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen mies, joka haluaisi kovasti unelmoida mutta matkan varrella on tullut erilaisia esteitä jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Haluaisin vaimon, lapsia, oman kodin sekä hyviä ystäviä joiden kanssa viettää aikaa. Pettymykset parisuhteissa ovat kuitenkin johtaneet siihen, että ei tämä vain hyvältä näytä. Ja ilman hyvää parisuhdetta myös ne lapset ja sellainen oikea koti jäävät haaveeksi vain. Ystävienkin suhteen asiat tuppaavat menemään niin, että iän myötä sitä vain etäännytään ellei sitten esim lasten kautta ole jotain syytä olla enemmän tekemisissä.

Noin vuosi sitten tapasin naisen, jonka kanssa olisin oikeasti halunnut saada kaiken. Tiedätkö ap kuinka uuvuttavaa on henkisesti ensin suunnitella olevansa matkalla omaan unelmaansa, kunnes tajuaa ettei sitä nyt tapahdukaan? Ja nyt vuotta myöhemmin sama tapahtui taas aivan mahtavan naisen kanssa. 

Kuviota mutkistaa sekin kuinka oman perheen perustaminen toisi perheen taas yhteen; eli tekisin vanhemmistani isovanhempia ja muodostaisimme sukupolvien ketjun ja lähentyisimme mahdollisesti sitä kautta. Vaikea tätä on selittää sellaiselle joka ei tässä tilanteessa ole, mutta ainakin minulle unelmointi on ollut henkisesti todella rankkaa, koska jotkut asiat vain tulevat sattuman, eikä kovan ahkeroinnin tuloksena.

Voi, tunnistan niin tuon tuskan. Itselläni oli suuri lapsiin liittyvä unelma jonka se toinen ihminen tuhosi enkä voi itse asiaa enää muuttaa. Minulla eksä tuhosi monia muitakin unelmia, mutta onneksi ne olivat sellaisia että saatoin itsenäisesti tehdä unelmani täysin uusiksi, eli en joutunut luopumaan unelmoinnista, vain niistä tietyistä unelmista. Mutta voi että toivon sinulle lähivuosina hyvää naista, unelmilla tai ilman, jonka kanssa saat perheen ja kaiken siihen liittyvän!!! Ap

up

Elämä tuntuu jotenkin ilottomalta suorittamiselta ilman unelmia ja tavoitteita. Mutta ymmärrän kyllä APn miestä, koska mun mielestä unelmointi kuuluu nuoruuteen. 40 on jo liian vanha unelmoimaan.q

Ei mullakaan ole enää mitään suuria unelmia, paitsi tämän talon saaminen huippukuntoon. Töissä olen saavuttanut suunnilleen sen mitä suomessa on saavutettavissa, tulot riittää aika kivasti ja haaveilin isosta vanhasta talosta ja nyt sekin on hankittuna.

Paitsi naisesta tietysti haaveilen, ei tarvitse olla mikään supernainen, aika tavallinen riittäisi jos vaan onnistuisi joskus löytämään sellaisen jolla ei ole mielenterveysongelmia.

Ei minunkaan miehellä ollut mitään haaveita tai unelmia. Kerroin omani ja mies sanoi että toteutetaan niitä, kuulostaa hyvälle. No nyt on kaikkea mitä olen ikinä halunnut. Onnellisia ollaan ja miehellä ei edelleenkään ole mitään sen kummempia tulevaisuuden suunnitelmia.

Ei miehillä ole mitään unelmia. Jos on niin ovat homoja.

Tapasin kerran erään heteron jolla oli unelma. Hän unelmoi että kannabis olisi joskus laillista Suomessa ettei hänen tarvitsisi olla muiden silmissä rikollinen.

Ei sellaista unelmaa helpolla saavuteta.

Ei kaikki vaan jaksa haihatella tyhjää!

Ei munkaan miehellä ole juurikaan mitään unelmia, ehkä jotakin työelämään liittyviä tavoitteita, mutta hän onkin todella järkiperäinen ihminen eikä tällainen haihattelija niin kuin minä.

Minä haaveilen esim. omakotitalosta, eläinlaumasta, omasta puutarhasta, toisesta lapsesta ym. Kyllä mies varmaan kaikkiin näihin lähtee mukaan, mutta tuskin ilman minua tavoittelisi mitään näistä.

Välillä vähän harmittaa kun mies on niin jalat maassa, eikä "hukkaa aikaa" haaveiluun. Minusta olisi esim. kiva suunnitella yhdessä joku mukava lomamatka, fiilistellä sillä asialla etukäteen, säästää rahaa, ottaa yhdessä selvää matkakohteesta ym. ja matkan jälkeenkin vielä muistella yhdessä reissua.

Miehen tapa on varata joku kivan kuuloinen reissu, lähteä sinne sitten kun sen aika on ja that´s it. Ei hän ole mikään etu- tai jälkikäteen tunnelmoija, tai kovin tunteellinen ihminen ylipäätään. Olen tämän piirteen hänessä hyväksynyt.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko sitten jo saavuttaneet ne unelmamne? Ei minunkaan mitään erityisiä ole, tyyliin asunto , lapsi, ura. Ap

Kyllä, olen saavuttanut kaiken sen, mistä nuorempana unelmoin. Ja myös menettänyt osan. Nyt, himppua vaille nelikymppisenä, olen siinä tilanteessa, ettei ole enää mitään haaveiltavaa eikä oikein tavoiteltavaakaan. Tai en ainakaan jaksa oikein uskoa, että voisin niitä koskaan saavuttaa ja siksi en jaksa niitä unelmiakaan elätellä. Toivon kovasti, että tämä on ohimenevää. Elämästä kuitenkin vielä puolet edessä.

Minäkin haaveilen ja unelmoin että kannabis olisi Suomessa joskus laillista niin pääsisin sitä laillisesti kokeilemaan. Vaan en ole saanut sitä millään keinolla lailliseksi. Muita haaveita minulla ei elämässä olekan.

Minulla on unelma, että olisi joku unelma.

Olen kolmikymppinen mies, eikä minulla ole tarvetta sen kummemmin unelmoida mistään. Jos haluan tehdä jotakin, joko teen sen, laadin suunnitelman sen tekemiseksi tai totean, ettei sitä voi tehdä ja unohdan koko homman.

On ajanhukkaa haikailla jotakin, mitä ei tule tapahtumaan, mutta vielä suurempaan ajanhukkaa on haikailla sellaista, joka voisi olla jo tehtynä.

Vierailija kirjoitti:

Treffailen miestä jolla ei ole mitään toiveita tulevaisuudestaan, siis sellaisia että haluaisin saavuttaa jotain , tai käydä jossain, tai hankkia jotain. Kyseessä noin nelikymppinen. Onko kovinkin yleistä? Hieman häiritsee kun minulla on paljonkin haaveita.

Nelikymppisenä jos ei ole haaveitaan saavuttanut, niin voi unohtaa kaikki haihattelut ja ruveta lottoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin haaveilen ja unelmoin että kannabis olisi Suomessa joskus laillista niin pääsisin sitä laillisesti kokeilemaan. Vaan en ole saanut sitä millään keinolla lailliseksi. Muita haaveita minulla ei elämässä olekan.

Minäkin voisin kokeilla myöskin lsd:tä, jos olisi laillista. Korvat luimussa viitsi mennä sitä kyselemään. Sieniä kokeilisin myöskin, jos eivät olisi kiellettyjä. Aivan älytön kieltojen luvattu maa, vaikka ei siitä kenellekään muulle olisi haittaa, jos hihittelisin netissä yhden illan sienipöllyssä.

Vähän niin kuin yhdellä kommentoijalla tuossa edellä, en puhuisi "unelmista" vaan suunnitelmista, kun kyse on konkreettisista asioista. Esim. suunnittelen lähteväni taas jossain vaiheessa kivalle matkalle, en "unelmoi" siitä. Unelmat viittaa minusta kaukaisiin asioihin, enkä osaa ehkä sitten sellaisia heti mainita. Oma perhe nyt voisi olla unelma, koska se tuntuu tässä vaiheessa vaikeasti saavutettavalta asialta.

Ja olen nainen, jos sillä on tässä jotain merkitystä.

Ei tarvitse olla unelmia tai haaveita. Elämä on tässä ja nyt, ei missään muualla tai sitku.

No mutta onko  miehellä niitä tulevaisuudensuunnitelmiakaan? Minusta on hassua kuinka moni sanoo ettei nelikympisellä ole enää mitään unelmia. Suunnitelmia toki voi tehdä helpommin silloin mutta kyllä mä tykkään haaveilla edelleen. Olen 37. Kamalan tylsältä kuulostaa elämä jos ei voisi mistään haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ap on ilmeisesti tavannut ihmisen, jolla on hyvä olla, joka osaa olla tyytyväinen siihen, mitä on. Harvinaista nykyään.

 

Varmaankin niin. Jotenkin vain hassua ettei ole mitään tavoitteita. Ei edes että "haluaisinpa ruveta uimaan kerran viikossa ". Ehkä se sitten on tuollaista otetaan elämä vastaan päivä kerrallaan. Ehkä se vähän hiertää ettei voi nyt sitten tehdä niitä yhteisiäkään unelmia/toiveita/tavoitteita.

 

Mutta eiväthän ne ole yhteisiä, vaan nimenomaan sinun omiasi.

Vierailija kirjoitti:

No mutta onko  miehellä niitä tulevaisuudensuunnitelmiakaan? Minusta on hassua kuinka moni sanoo ettei nelikympisellä ole enää mitään unelmia. Suunnitelmia toki voi tehdä helpommin silloin mutta kyllä mä tykkään haaveilla edelleen. Olen 37. Kamalan tylsältä kuulostaa elämä jos ei voisi mistään haaveilla.

Haave on toteuttamiskelvoton suunnitelma, johon ihminen ei ole sitoutunut. Miksi sellaisten pyörittely mielessä tekisi elämästä mielenkiintoisempaa? -33