**NELIAPILAT LOPPUVIIKKOON nro6**

Tarjosinkin tuota tietoa kahdesta selaimesta joskus aiemminkin, (tuli luettua jostain pinosta, haahuista vissiin), mutta hyvä jos joku siitä apua saapi, minun lisäksi...



Sitä piti kysymän; Nyt kun olen neljättä kuumeillut, suhtaudun IHAN ERI LAILLA lasten riitelyyn. Hermo kestää paremmin ja vissiin jossain pumpulissa olen, kun ajattelen suunnilleen " voi kun ne on hassuja" . Ennen olin itkua vääntämässä pienimmästäkin riidasta. Itselläni on kyllä, ollut muistakin, tässä vaiheessa semmonen " näyttämisen meininki" (miehelleni ja itsellenikin),l että ovat nämä lapset NIIIIN IHANIA ja minähän olen äiti pitkähermo, joka rauhalliseti suhtautuu asiaan kuin asiaan...Tämmönen ajatus tuli vaan eilen mieleeni ja aattelin mielenkiinosta kysyä teiltä. " Ääneen' " en kyllä kehtaisi moista myöntää... Mutta eihän sitä voi manata; nää lapset tekee mut hulluksi, kun kerran haluaa lisää. Oliko vähän " raakaa" tekstiä????Ja tämä on ihan kontrolloimaton piirre minussa. Tietysti ihan hyvä, parannus entisestä, mutta pysyykö? Tuskimpa!



Mulla rupeaisi vähän tuntumaan halukkaammalta, kun ovista oottelen... treffit meni muuten eilen ihan hyvin! Tosiaankin oireiden kehittely voi olla meillä voimakasta. Onkos se muuten Chicky, kuka piinailee Muumimamman jälkeen? +++++ Muumimammalle vielä rutkasti!!



Alice kp 15

[color=palevioletred]Joskus oikein ihmettelen miten joka lapsi voikin olla niin oma itsensä. Meillä kaikki aivan erilleisia. Yksi on tulinen, toinen empaattinen ja kaikki älyttömän vilkkaita. Meillä poika hurjapäisin. Äitiinsä tainneet tulla tuossa vilkkaudessa...öö ja tulisuudessa :)

Niin me vaan ollaan ihania yksilöitä. Ja niin se pitää ollakin. Kylläpä olisi tylsää, jos kaikki oltaisiin samanlaisia [size=3]♥

Alice; ei ollenkaan raakaa tekstiä! Itseasiassa kirjoitit aivan kuin minun ajatuksistani, itse olen huomannut meillä saman ilmiön!

Niin kai se on, että jos järjellä olisi jotain tekemistä lastenhankinnan kanssa, niin tuskin meitä neliapiloitakaan olisi olemassa. Mutta kun meille ihmisille on luotu ne tunteetkin, jotka vie niin helposti mennessään.....



Tekevälle sattuu, onneksi oli " vain" kolmen tikin haava! Pikaista paranemista poitsulle!



Minnilotta kp 24 ....piinapäivät alkaa, niin myös Chickyllä ja kellä vielä???



nyt poistun koneen ääreltä vähäksi aikaa tekemään välillä jotain perheenkin hyväksi....

Pääsinpäs minäkin käymään pikaisesti täällä! Olitte ahkeroinut semmoisen nipun viestejä että oli ihan mukava työ lukea niitä... Siskollani on vaan tällainen läppäri että en meinaan osaa käyttää :)



Ajomatka meni TOSI hyvin, lapset ei kiukutellu yhtään!!!! Siis lähetitte niin ihanat enkelit meidän matkaan että KIITOS kaikille =)!!



Voi muumimamma, olin ihan varma että plussaat jo! Mutta kuten elämä on opettanut niin kaikki on mahdollista, ei siis kuin paremmalla mielellä etteenpäin :). Yritä keksiä pariksi päiväksi jotain ajatukset vievää niin jos se plussakin sieltä tulisi... Ehkä nuo synttärit tuo sitä rentoutta...



Ei vaan en muista mitä kaikkea piti kirjoittaa mutta pitää laittaa nuo tenavat unille, nimittäin ihme kyllä isommat ei nukkunu ollenkaan, kuopuskin vain puoli tuntia! Normaalisti automatkalla kaikki vetää sikeitä... Jospa ainakin kotimatkalla sitten!



Iltatoimet kutsuu, käyn huomenna taas lukemassa teidän juttuja mutta sitten tulee monen päivän paussi:(, miten sen kestän?!? Pitkin päivää olen ajatellut että mitähän teille kuuluu?

Ihanaa illanjatkoa =)



-k@isa-

Ettäs kehtaankin! Hyi minua. Ei kyllä tämän akan touhuilusta tule yhtään mitään. Imuroitua sain, ja vessa piti pestä, mutta sitten intouduinkin jo järjestelemään meikkipussia ja pesemään siveltimiä (sarjassamme " kaivelee hammastikulla lattian koloja" ).

Sitten keksin, että vessan peilin raamit on pakko maalata. Nyt heti. Hieno tuli, täytyy sanoa, muttei se paljoa lohduta, kun loppuhuusholli on kuin pommin jäljiltä.

Alko taas niin väsyttämän, että voisin ottaa pikku tirsat.

Minnilotta, jännittääkö sua? Ja muistaakseni Tönölläkin alkaa olemaan mielenkiintoiset ajat käsillä... Mitäs muuta mun piti kommentoida?



Kerta kaikkiaan, nyt poistun takavasemmalle. Komemntoin myöhemmin oikein ajan kanssa.



Chicky , mokomakin hunsvontti

Piti tulla taas, vaikka ei oikeestaan mitään tärkeetä asiaa olekaan.



Päivä on taas kasassa ja talo hiljenee. Joskus huomaan, että on ollut niin kiireinen päivä, ettei meinaa ehtiä nauttia näistä kolmesta elohiirestä. Vasta illalla niitä sitten hellii nukkumaan mennessä. Sillon kyllä harmittaa. Pitäis kai vähenpi notkua täällä kuumeilijoissa, niin jäisi lapsillekin enemmän aikaa.

Taas tuli tänäänkin karjuttua. Jäljestä päin harmittaa, mutta sillä hetkellä sitä ei kyllä paljon tule ajateltua :(

Lapsiahan ne on ja niitä pitää opastaa. Vahinkoja sattuu ja tyhmyyksiä tekevät. Ja tekemällähän oppii.



Joko kaikki on sopinut treffit tälle yölle?? Täällä ei ole vielä treffeistä ollu puhetta. Pitäis kai mennä äkkiä sopimaan, ettei ehdi ukko unille kömpiä:)

*perhe-ilta* lopuillaan. Katsottiin kaikki Madagascar ja nautiskeltiin miehen kanssa cafe lattet... Nyt lapset menossa nukkumaan.



Kiitos tuesta meidän poitsulle! (Näin parin punaviinin jälkeen meinaa tulla tippalinssiin henk.kohtaisten viestien lukemisesta). Miten tää voikin vaikuttaa näin voimakkaasti? On sellanen voimakas samankaltaisuuden tunne, mutta eiks se " vertaistuki" ole aina tärkein? Tähän on kyllä jääny koukkuun.



Kiva, että K@isa sun matka meni hyvin. Ymmärrän hyvin, että sun tuleva paussi ketuttaa. Kysyinkin jo, tietääkö joku voiko kännykällä käydä netissä? Mun tuleva hiihtomatka siis mietityttää. Ja ettehän te saa muuten tietoa mun tilanteesta... täti tai + just lomaviikolla!!!!!!



Onkos minnilotan piinaviikolla periaatteessa täti tulossa, mutta käytännössä voi jotain muuta odottaa? Eli, pitikö teidän odottaa vielä ne toiset menkat?



Minä mieheltäkin jo kyselin, " mitäs luulee, kinka pitkään projekti kestää?" Ennen ei olla paljon ääneen puhuttu tälläsiä juttuja. Ihanaa, kun oma mieskin on niin kannustava. Vähän kiinnostunu mitä minussa tapahtuu (minä olen kanssa ollut tosi huono kertomaan), ja lähentää nyt kun jaan tuntoja ja KROPAN TILANNETTA (kyseenalaisen ihanaa). Mutta hän on oikeesti kiinnostunut, mitä tapahtuu mulle... Sorry, onkohan vähän punaviinin huuruista juttua??? Tulee " avauduttua" . Just joo... käyn vielä kurkkaamassa, annatteko mulle " huutia" !!!



-alice-

Chicky; ei mua oikeestaan jännitä vielä yhtään... tai no vähän. Oireitakin on (taas muka) kaikenlaisia....

Niin tönöhän se tosiaan taisi olla meitin matkassa mukana jänskäämässä, missä lie luuraa? Tönööööö, huhuu...

oliks vielä muita?



Alice; ei meillä olla km:n jälkeen odotettu kun yhden menkat ja niitähän on ollut jo kahdet, joten ollaan tosiaan annettu palaa tuolla makkarin puolella...;)

Että saas nähdä mitä tuleman pitää.



Muutama lasi punkkua vaan rentouttaa mukavasti, huolet unohtuu hetkeks ja onhan se sydämelle ja vatsallekkin terveellistä. Niin ja se tärkein, hedelmällisyyshoito, sitähän ei sovi unohtaa luetellessa punaviinin hyviä ominaisuuksia :)



Eipä tässä muuta kuin mukavaa illan jatkoa vaan kaikille neliapiloille!



Tämä tyttö lähtee nyt nukkumatin kainaloon.



Kauniita unia oman kullan kuvia!

Olen ollut tässä tylsä ja ainoastaan lueskellut teidän viestejä, mutta hengessä ollaan kyllä mukana. Raivasin keittiön ja selvittelin kaksi korillista puhdasta pyykkiä kaappeihin, joten nyt olen mielestäni ansainnut vähän palstailua. Huomenna jatkuu siivoussulkeiset.



Alice, puhalla keskimmäistäsi puolestani. Hassusti ne on yleensä ne rauhaa rakastavat lapset joille kuitenkin sattuu ja tapahtuu. Meilläkin keskimmäistä on paikkailtu jo kahdesti ja esikoista villivilperiä vaan kerran, mikä on kyllä melkoinen ihme.



Kiva kuulla Kaisa, että ensimmäinen osa matkasta meni hyvin. Nyt sitten pistätte sinkkusiskon huushollin sekamelskaksi ja syötte jääkaapin tyhjäksi ja eikun seuraavan siskon luo laittamaan hulinaksi oikein ison lapsilauman kanssa. Olen kyllä vähän kade, kun ei mulle ole noita siskoja siunaantunut. Tuon ainoan veljenkin kanssa ei ole mitenkään sydämelliset välit, pikemmin hiukan viileät. Mutta meillä onkin aika paljon ikäeroa.



Meillä taitaa Chicky olla samanlainen motivaatio-ongelma tuon siivouksen kanssa. Olen kyllä vakaasti päättänyt tehdä tälle kaaokselle radikaaleja asioita, mutta täytyisi varmaankin tehdä lista kaikesta mitä pitäisi saada aikaan, niin ei tulisi juututtua mihikään turhanpäiväiseen.



Tänään sain taas vaihdella vaippoja ja sylitellä pientä kummityttöä. Mulla itsellä oli vaan kuopus mukana, kun mies otti kaksi vanhempaa mukaansa saunomaan. Voi että miten tuo meidän pieni neiti tykkää vauvasta. Pitäisi varmaan sylissään koko illan jos vauva suostuisi siinä olemaan. Siitä tulee kyllä reipas isosisko, siis toivottavasti. Sain niitä ihan pieniä vaatteita takaisin lainasta ison muovikassillisen ja pitihän niitä hipelöidä. Onneksi ei ollut kukaan näkemässä, kun silmät vetisinä silittelin pieniä bodeja ja potkupukuja.



Tänne iski sitten tädin jälkeen vähintään yhtä mukava riesa, meinaan kuuluisa leipuri Hiiva... Auts tätä kutinaa. No, lääkeet on haettu ja nyt vaan odotellaan, että sekin häipyy mistä tulikin. Onneksi ei ole vielä oviksen aika, sillä nyt se menisi hukkaan kyllä. Pulloharjakin taitaisi innostaa enemmän kuin pupuilu... ; O



Uppoudun kirjaan, ellen sitten nukahda sitä ennen.



Mukavaa viikonloppua koko neliapilajoukolle!



T. Riin@

Nyt mä en saa visiota pois mielestäni!

No, päivän saldona todettakoon, että vessan kaapit on järjestyksessä, lattiat luututtu, ja pyykkiä pesty. Ei mikään uroteko, mutta onpahan ainakin jotain. Ihanaa Riin@, että kerroit sun motivaatio-pulasta, kiva tietää, etten ole ainoa! Mä luulen, että mun suurin ongelmani on siinä, etten koskaan ehdi nauttimaan puhtaasta kodista: sitä mukaa, kun minä siivoan yhtä huonetta, niin joku pojista on sotkemasta toista... se on sellainen loputon kierre. Paljon mieluumin sitä juo kaffetta ja keskustelee limoista ynna muusta.



Alice, kyllä me taidetaan olla monessa asiassa samanlaisia! Ja jopa samanikäisiä, mikäli nikkisi antaa osviittaa siihen. Luen usein sun juttujasi nyökkäillen...ihan kuin minä kirjoittaisin, paitsi että sun ulosantisi on paljon sujuvampaa! Mieheni usein nauraakin, että " ei sun kanssa ainakaan elämä tule koskaan tylsäksi" viitaten tähän mun ylös-alas temperamenttiin. Jo äitini sanoi vuosia sitten, että " sinä sitten elät kaiken niin voimakkaasti" . Mä itken paljon ja nauran paljon, minkäs sille mahtaa- kerranhan me vaan eletään!



Mies tuli tänään töiden jälkeen halaamaan takaapäin, ja silitteli samalla mun mahaa, ja kuiskasi " ootkohan sä nyt sitten raskaana?" Myös aamulla se puoliunissaan paijaili mun vatsaa... En tiedä... nyt mua alko pelottamaan, kun mahaan sattuu oikein kunnolla (sillai kuukautiskramppi- tai supistusmaisesti) monta kertaa päivässä, vähintään parin tunnin välein. Ei kait mikään kohdunulkonen alkaisi näin pian oireilemaan? Toisaalta, ei kyllä tavallinenkaan raskaus vielä... Voiko tämä olla psykosomaattista? No, kohtahan se nähdäään!



Voi että, eikö olis ihana saada plussatulos ystävänpäivänä??! Meille se olisi vielä liian aikaista, mutta onko joku, joka voisi testata silloin? Siinäpä vasta oliskin ystävänpäivälahja! Miten muuten meinaatte viettää ystävänpäivää? Me ollaan varmaan kotosalla, tehdään hyvää ruokaa, ja jännitellään!



Kukas se kyseli viikonloppusuunnitelmista? Me taidetaan siirrellä huonekaluja. Me sadaankin se sänky ja lipasto vasta huomenna, joten sitten pitää löytää kaikille oma paikka. Mun tekis kyllä mieli lähteä kirpparikierroksellekin...



Nyt muksut nukkumaan! Ja äiti kohta perässä. Suloisia unia, ja aamulla jatketaan, terv. tipunen

Heti kärkeen IIISO hali muumimammalle!! Toivotaan vieläkin sormet (ja kintut) ristissä ettei se täti teille löydä!!



Riin@ ja Chicky ja oliko vielä joku muukin, mulla on myös joku kumma juttu tuossa siivouksessa, kun uhosin kotiin jäädessäni että huusholli saa nyt kyytiä!! Noh, kovin hitaasti se käy, kun en tunnu pääsevän tuota keittiötä pidemmälle.. Sen kyllä raivaan ja siistin monta kertaa päivässä, muuta en sitten ehdikään! Vessa pitäis pestä perusteellisesti, muttei se onnistu kuin silloin, kun tuo kuopus nukkuu, ja silloinhan taas on paljon mukavampi esim. palstailla.. ;) Ja haettava puitakin, kun ei pientä voi jättää huutamaan sisälle mun perään..



Ja Chicky ja Alice, minä myös olen samanlainen tunteilija, tosin lasten myötä hieman tasoittunut.. Ennen elin täysillä tunteella, ääripäästä toiseen! Vieläkin kyllä jossakin määrin.. Miehen kanssa ei tule tylsää, kun hänkin on suht itsepäinen ja voimakastahtoinen!! Oinaita horoskoopissa ollaan kumpikin, joten voitte arvella mitä se tekee kun sarvet kolisee!! :D



Ja tuosta tunteilusta aasinsiltana, mies pääsi taas toteamaan illalla, ettei meille mitään lapsia voi koskaan enää tulla, kun ei riitä voimavarat. :( Eli toisinsanoen mun hermot ja voimat ei riitä. Kiukkusin, kun pari huonosti nukuttua yötä takana, ja kuopus roikkui mussa täysin kiinni koko päivän. Illalla sit yritin lukea netistä ihan oikeeta tietoa, muttei siitä mitään tullu, kun toinen koettaa sammuttaa konetta ja haluaa syliin ja räplää näppistä.. Odotin, et mies olis viihdyttäny ja sylitelly pientä, et saan edes hetken olla rauhassa. Vaan ei. Se on niin kätevää odottaa, että multa menee ensin hermot, ja sitten pääsee mua moittimaan kun itse olen lapsia halunnu ja sit en niitä halua hoitaa tms. pa**aa!!! Ärsyttävä ukko taas vaihteeks!!! Vastasin sille siihen, ettei ole pelkoa, en todellakaan SEN kanssa haluakaan enää yhtään lasta!!! Suunnittelen ihan tosissani kaikkien vauvatavaroiden ja vaatteiden hävittämistä kokonaan. Mitäpäs niillä teen, kun en enää vauvaa saa?! :' ( Äh..



Sorry purkaukseni, mutta harmittaa vietävästi tällänen. Olen lähes yksin ollu koko viikon lasten kanssa, kun mies on ollu töissä ja muissa hommissa, illat se pyhittää sohvalle ja tv:lle. Mitään se ei pyytämättä tee, eikä välttämättä sittenkään. Sit on hyvä moittia mua kun väsyn, ja alan kiukuta. Mutta nyt poistun takavasemmalle jäähdyttelemään korvien väliä.. *nolona*

Rankka päivä on tiedossa, mutta eiköhän tästäkin selvitä.



Ädä,ymmärrän erittäin hyvin tunteesi, noin meilläkin välillä käy... Isäntä osaa ottaa tämän perheen hoidon ja kodin hoidon aika rennosti välillä, keskittyy vaan " suuriin" linjoihin. Silloin kyllä ajattelee, että ei enää yhtään...



Mutta tänä aamuna poikkeuksellisesti harrastettiin aamupupuilua, ja isäntä totesi, että taisitkin vaan haluta " tavaraa" ja täytyy myöntää, että oikeassahan se ryökäle olikin...



No, nyt täytyy rientää valmistautumaan. Oikein mukavaa lauantaipäivää teille kaikille!

Tulipa nukuttua oikein kunnon yöunet, peräti 10 tuntia. Meillä lapset ovat jo niin isoja , etteivät he enää valvota, mutta tällaisen työläisen yöunet muuten vain tahtoo jäädä sellaiseen 7-8 tuntiin arkena ja se on ehdottomasti liian vähän mulle. Ja ajatelkaas, vielä tässä haaveillaan uudesta valvottajasta! Sillä ei totisesti ole mitään tekemistä järjen kanssa.



Voi miten tutulta kuulostaakaan noi siivouskuviot. Itse kuuluun samaan sarjaan kanssanne. Tänä viikonloppuna en aikonut tehdä yhtään mitään huushollin hyväksi, mutta kummasti vaan viikonaikana sotkua on ilmaantunut ja nyt tässä sitten pyörittelen mielessäni, että mistähän päästä aloittaisi..... ulkonakin on niin kaunis sää että jos kuitenkin kävisi ensin lenkillä.



Chicky, tiätsä mulla on ihan samat oireet kun sulla eli mahaa juilii vähänväliä just silleen menkkamaisesti. Mä vaan odotan millon ne alkaa. Eikä se kohdunulkoinen ihan tässä vaiheessa vielä pitäisi oireillakkaan, menkat ovat usein ensin myöhässä. Ja oireisiin liittyy usein kivun lisäksi heikotuksen tunnetta ja huimausta ja yhtenä tyypillisenä oireena on hartiapistos.

Ite taistelen juuri noita psykosomaattisia oireita vastaan ja yritän takoa itselleni päähän, etten ole kuitenkaan raskaana, siksi etten joudu taas pettymään. Silti syvällä sisimmässä toivon...... ja entäs sitten jos olenkin raskaana? km:n kokeneena ei ehkä heti uskalla iloita täysillä. Joten coolina tässä vaan ollaan ja otetaan vastaan se mikä " ylhäältä" annetaan.



Voi ädä kun tuntui ikävältä lukea sun ajatuksia. Voimia sulle edelleen toivon ja jaksamista kaiken keskellä. Eiks olekkin hyvä että täällä voi purkaa ajatuksiaan, sekin varmasti helpottaa.



Kiva kuulla että K@isan ja lasten matka meni hyvin.

Kirjoittelehhan taas K@isa kuulumisiasi sitten kun pystyt. Ajatuksissamme olet jokatapauksessa myös sen nettipimentoviikonkin aikana!



T. Minnilotta kp 15

Voimia myös Haavekuvalle!!!!

Harvoin näin hyvää vertaistukea löytää!! Harmitus on 100%:sta tällä hetkellä. Siivous ei edisty mihinkään.



Haavekuva, voimia hautajaisista selviämiseen, ja myöskin osanottoni, jos en sitä vielä ole esittänyt.. *ei millään muista* :(



Poistun taas, pyykit narulle ja uudet koneeseen..

Nyt ei mene hyvin.



piti olla KP 25

Valvoin siis kahteen ja nyt olen torkkunut yhteentoista, hyi minua. Tänään olisi mun harrastuspäivä, mutta kun tuon koiruuden tassu on kipeä, niin jää nyt tämä(kin) kerta väliin. Maanantaina sen kanssa eläinlääkärille ja sitten katsotaan että riittääkö tukiside vai täytyykö leikata (ilmeisesti se on varvasmurtuma). Voihan kökkö!



Aika monella tuo mies on ollut se, jota on saanut tähän vauvaprojektiin houkutella pitkään, meillä se on taas toisinpäin. Mies on joskus aikoinaan sanonut, että saan tehdä niin monta kuin haluan ja ajoittain myös sanonut olevansa yhä sama mieltä. Ensin olin vakaasti sitä mieltä, että kolmessa on ihan tarpeeksi, mutta niin se mieli muuttuu, kun nuo jo olemassa olevat alkavat olla isoja ja osaavia.



Meillähän tämä työnjako menee melko pitkälti niin, että minä olen vastuussa oikeastaan lähes täysin tästä arjen pyörittämisestä ja mies hoitaa tuon tulopuolen. Onneksi siltä kyllä onnistuu arjen pyörittäminen niin halutessaan, mutta on ryökäle melko laiska sitä käytännössä tekemään. Se vaan on mennyt niin, kun olin tuossa kahdeksan vuotta kotiäitinä ja tietysti mulla oli aikaa hoidella kaikkea mahdollista. Nyt jos olisin kokopäivätöissä jatkuvasti, niin enpä ehtisi hoitaa kaikkea sitä mitä nyt puolipäiväistä tehdessäni ehdin.



Joo, eiköhän ne siivoussulkeiset sitten jatku taas niin saadaan huusholli siihen kuntoon, että voidaan viettää ensi viikonloppuna kuopuksen 4-vuotissynttäreitä. Jos siivoilisi jo nyt valmiiksi, niin ei sitten tulisi paniikkia.



Riin@

Haavekuvalle voimia hautajaisiin. Ne ei todellakaan ole mitään mukavia tilaisuuksia. Mutta on se kuitenkin tavallaan sellainen asioiden loppuunsaattamisrituaali, että sen jälkeen pystyy alkaa taas pikkuhiljaa elää elämää eteenpäin. Itsellä kaikkein rankimmat hautajaiset olivat oman kuolleena syntyneen esikoisen hautajaiset, mutta kyllä niistäkin hengssä selvittiin. Lämmin halaus sinne!



Ädällekö iski oikein kunnon masennus siellä! Kuulostaa niin tutulta. Minäkin aina välillä tuiskahdan ukolle, että " Mä en ole sun äitisi, mulla on ihan tarpeeksi näitä lapsia ilman sinuakin!" . Ja sitten se taas ottaa hetkeksi opikseen. Ja silti haluan tähän vielä lisää lapsia. Täytyy olla päästäni sekaisin tai jotain..



Riin@

Harrastin pienen hetken agressionpurkua hakkaamalla halkoja. (pikaisesti sen verran et saa tulet sytytettyä..) Jäi etusormi kirveenvarren ja halon väliin. Ensin vaan ajattelin, et pakottaa kun kopsahti, kunnes otin hanskat sisällä kädestä.. Kynnen juuresta sormi halki ihan kunnolla, ilmeisesti halossa oli terävä reuna, tai kolahti vähän kovemmin.. *pipi* Vuotaa sitten kivasti verta, piti kääriä oikein kunnon tuppo sormeen että vuoto lakkaa, laastari ei riitä. Että vähemmän loistavan päivänalun vähemmän loistavaa jatkoa..



-äreä, äkäinen Ädä-

Pistin vihastuksen hyötykäyttöön, ja kannoin matot pihalle, imuroin ja alan just lattianpesuun!!! Vaihdan tässä samalla lastenhuoneen järjestyksen. Ruokakin on uunissa. *ylpeänä itsestään* Ja pyykit on tässä samalla saanu kunnon kyytiä, kasat pienenee silmissä. Ja nyt moppi heilumaan! *touhukkaana*