Kertokaa hauskoja juttuja, mitä väsyneenä on tapahtunut

Olin autuaasti jo unohtanut meidän kaupunkireissun.

Sen näki niin silmissään ja vieläkin naurattaa...



Mä yleensä vastaan omaan puhelimeeni asiallisella " työpaikka-äänellä" , tietysti mainiten myös työpaikkani nimen ja sitten omani, tuttuja yleensä naurattaa...



Mutta eilen oli mun mokien yks helmi! Meillä kävi nuohooja, joka oli jo käynyt sisällä, meni katolle ja kolkutteli uudelleen oveen; huutelin sille kovaan ääneen: pieni hetki, ÄITI tulee just!

Deodorantti tuntui mielestäni vähän tahmaiselle ja pian sain huomata, että ei tuo kovin hyvin pitänytkään. Hajukin oli ihan erilainen kuin olin kaupassa haistellut. Miehellekin kovasti ihmettelin outoa deodoranttia.

No ajattelin johtuvan vain siitä, etten ollut pessyt kainaloita ennen deodorantin laittoa.

Näin toistui 3 kertaa ennen kuin huomasin suihkutelleeni kainaloihin hiuslakkaa :D

Ei ihme, että vähän tahmasi :)

Eli olen suihkutellut hiuksiini deodoranttia. Tekee hiukset " mukavan" pehmeiksi ja liukkaiksi... Raikas tuoksukin...

muuttanu eksäni kanssa yhteen, ja oltiin siinä sitten lähikuppilassa muuttoa juhlistamassa, niin mulle iski niin hirvee väsymys, että oli pakko lähteä himaan nukkumaan. Kaiffarit ja ex jäi vielä baariin. Sitten ne soittaa siinä pilkun jälkeen, että tuutko avaamaan alaoven, ja muista ottaa avain mukaan!



Lähen sitten könyämään sängystä, ja mietin missä niitä avaimia on. No, ruokailuvälinelaatikossahan niitä on pilvin pimein! Eikun sitten vaan valitsemaan. Menen alaovelle, ja vasta siellä tajuan, että olen valinnut avaimen pullonkorkin avaimista eli avaajista. Siinä sitten istuskellaan kaikki yhdessä alarappusilla, ja mietitään, mikähän sen isännöitsijän puh. nro on... Kämpän oven olin luonnollisesti sulkenut, niin kuin pitääkin.

ja sanoo HALOO =D



No en sitten ostanut hänen kaupustelemiaan tavaroitaan, ja ovea sulkiessa sanoin; OLE HYVÄ!!

Siis Mistä olet hyvä?! Siitäkö etten ostanut hänen tavaroitaan..

Kyllä hävetti aivan mahdottomasti kun tajusin mitä sanoin..

ja sillon tulee kyllä sekoiltua pahemman kerran kun liukuhihnatyö alkaa jo väsyttämään. Eräänkin kerran asiakas oli ojentamassa mulle rahojaan ja samaan aikaan kuulin kassajonossa kun joku toinen asiakas vastasi puhelimeensa, vastasin tietenkin kiitoksen sijaan että hei, kuvittelin itteni siihen puhelimeen. Sanoin vielä aika isolla äänellä, että varmaan koko jono kuuli. Oli siinä naurussa pidättelemistä.

Useamman kuin yhden kerran on kyllä sattunu noita että sanoo kiitoksen ja ole hyvän tilalla hei tai päinvastoin.



Joskus on sattunu myös niin että pokerina ottaa vaan kapulan pois ostosten välistä ja jatkaa samaan laskuun seuraavankin asiakkaan ostoksia. No, onneksi joku siinä vaiheessa huomaa että haloo..



Ps. Noi oli ihan parhaita noi koputtelu-jutut! Kaikkea sitä sattuuki..

Vierailija:

Deodorantti tuntui mielestäni vähän tahmaiselle ja pian sain huomata, että ei tuo kovin hyvin pitänytkään. Hajukin oli ihan erilainen kuin olin kaupassa haistellut. Miehellekin kovasti ihmettelin outoa deodoranttia.

No ajattelin johtuvan vain siitä, etten ollut pessyt kainaloita ennen deodorantin laittoa.

Näin toistui 3 kertaa ennen kuin huomasin suihkutelleeni kainaloihin hiuslakkaa :D

Ei ihme, että vähän tahmasi :)

haloo juttu sai minut nauraan niin paljon etten oo pitkään aikaan nauranu niin paljon ja kunnolla, siis toi number 40, mitähän on kaupustelija mietiskellyt kun on pois lähtenyt!

Minä ja toinen pienen lapsen äiti pidimme pikaista kokousta töissä. Kun lopetimme, puhuimme niitä näitä ja sitten minä sanoin poistuessani niin kuin kotona kaksivuotiaalleni, että " nyt äiti menee vessaan" . Työkaveri repesi aivan täysin ja minulta meinasi itseltä tulla pissat housuun... Vähintään kertaviikkoon nykyään jompi kumpi heittää saman oven raosta toiselle :-).



Ja joo, lääkäri toivotti minulle migreeniputken takia pikaista paranemista ja että toivottavasti pää tulee pian kuntoon ja minä umpiväsyneenä toivotin, että " kiitos samoin" .

Aina uloslähtiessäni tarkistan että avain ja puhelin on mukana.

Mieheni soitti minulle juuri kun olin ulos lähdössä. Tuskaisena ja hikisenä vaatteet päällä ja kaksivuotiaan kitistessä vieressä valittelin miehelleni etten voi vielä lähteä kun en löydä puhelinta mistään...=)

Pieni hiljaisuus luurissa ja kamala räkätys päälle ennekuin tajusin mistä on kyse!

mieheni van ei tajunnut sitä ja pälätti koko ajan ja työnsin hänelle tuttipullon suuhun että hiljenee no kyllä rupesi naurattaa eikä kyllä väsyttänyt enää

ja kävelin rattaiden kanssa ohi, ja jätin ruuat sinne kauppaan (palasin tietenkin vähän ajan päästä häntä koipien välissä että " jos ottaisin nämä ruuat kun kerran maksoin ne.." )

kun olin ja joku sanoi kuskille kiitos niin minä sitten huikkasin kuuluvalla äänellä tuon kassalla latelemani jutun sitten yksikseni hihittelin loppumatkan ja nolotti aivan kauheasti

kun piti laittaa purkka.. nam

ja minulla oli meidän koira mukana (onneksi). Ajelin kotiin päin illalla ja olin aika väsynyt, olimme remunneet kolmen koiran kanssa maalaistalon pihalla ja takana oli sitä ennen pitkä työpäivä. Puhuin mieheni kanssa puhelimassa, hän opasti minut erään ison marketin pihaan joka on kotimatkalla toisessa kaupungissa (en olisi ehtinyt kotikaupungissa kauppaan) joten en sinne osannut ilman neuvoja. Ajoin parkkipaikalle ja höpöttelin puhelimessa, sanottiin heipat ja nousin autosta. Meillä ei ole keskuslukkoa joten laitoin auton oven tavallisesti kiinni liksauttamalla sen napin alas. Lähdin kävelemään kauppaa kohti ja sitten se iski, helvatun avaimet oli virtalukossa ja kaikki ovet lukossa...kotiin matkaa yli 30km, perjantai kello 20.45... Itku siinä taisi tirahtaa, kunnes järkeni sanoi, hei kesä kuuma ja koira takapenkillä = ikkuna raollaan :) Siinä sitten murtauduin omaan autoon, kyllä muuten ihmiset katsoi ja minä hymyilin takaisin :) ja käsi oli monta päivää kipeä kun olin pienestä ikkunan raosta väkisin tunkenut käden sisään.



Olen laboratoriossa töissä ja totta kai 10min asiakaskontakteissa muodostuu omat rutiinit miten mitäkin sanon. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen ottamassa sydänfilmiä ja latelen papanäyttenotto rutiinini, on siinä miehet ihmeissään...



Koputelen myös aika usein oviin jos työskentelen näytteenottopisteessä jossa on osastokiertoja. Ja iltavuorossa toivottelen hyvinkin sujuvasti klo 14.00 hyviä huomenia asiakkaille :) Olen jopa illan viimeisellä osastokierrolla klo 20.00 toivotellut huomenia :)

ja ehdin melkein kotiin ennen kun huomasin, että jotain puuttuu. Voi pientä.

Lapsi jäi odottamaan autoon ja kun palasin takaisin ihmettelin mihin lapsi on kipsin kanssa päässyt yksin lähtemään. Ja miksi ihmeessä auton ovikaan ei aukea, vaikka mitä tein. Aloin jo hätääntyä, kun kuulin juoksuaskeleita ja miehen äänen huutavan vihaisena. Lapseni istui omassa autossamme kauempana parkkipaikalla ja minä yritin siinä murtautua autoon, joka oli samanvärinen kuin omani - ei siis edes saman merkkinen auto.

Tuo sairastusjuttu oli toinen, jonka aioin kertoa. Päättelin ettei se ollutkaan niin hauska. Mutta menkööt sitten sekin.



Kävin siis lääkärissä sairastettuani viikonlopun ajan tuhotonta flunssaa, ja kun pääsin lääkärin pakeille aloin selittää pitkää stooria edellisenä iltana näkemästäni elokuvasta. En saanut millään lopetettua puheripulia, vaikka tajusin, ettei nyt mene ihan oikein.

laatikkoon ja säilytyspussin viileäkaappiin, laitoin ruuan uuniin kun piti laittaa se jääkaappiin, seuraavana päivänä ihmettelin että kuka on varastanut meidän ruuan kaapista