Kertokaa hauskoja juttuja, mitä väsyneenä on tapahtunut

Samoin kerran olin laittanut kanafileet eteisen komeroon, josta otin grillausvälineitä. Grillattiin muuta, ja fileet unohtuivat, kun haju kavalsi ne päiviä myöhemmin...

Kerran melkein heitin kassini roskikseen, ja juoksin roskapussin kanssa bussiin. Roikotin jo kassia roskiksen yllä, kun ymmärsin, ettei kaikki täsmää. Siinä olisikin ollut homma, kun kyseessä on sellainen maan sisällä metrikaupalla oleva jättisäiliö.

Te olette ihania, nauran vedet silmissä! En näemmä olekaan ainoa, joka mokaa! Eli siitä, että en huomaa toisten mokia, voi varmaan vetää sen johtopäätöksen, että itsestä ne tunaroinnit tuntuvat kaikkein pahimmilta... Ihmisiä me kaikki ollaan!

Lastasin 4v:n ja vauvan autoon, ajoin kotiin ja pysähdyin pihalle miettimään, mitä nyt ja mistä olen tulossa, muistin maitokassin takapaksissa ja kannoin sen sisälle, jossa nälkäinen loppuperhe haarukat pystyssä ihmettelemään, että missä se pizza on? Silloin muistin, olin nostanut sen katolle ja ajanut tyytyväisenä kotiin.

Hyppäsin autoon ja palasin takasin omia jälkiäni, sieltähän se boxi löytyi ehjänä keskeltä katua, kiitos vielä teille kaikille näin jälkikäteen, kun ette ajaneet päältä.

Minä olen monta kertaa ollut lähdössä ulos puhuen samalla kännykkään ja etsien samalla raivokkaasti sitä kännykkää, että voisi lähteä ulos. Kerran esittelin itseni mieheni siskon " Maijan" ystävälle: " Olen Maijan siskon mies" (piti siis sanoa veljen vaimo).



Suustani pääsee muutenkin välillä mitä sattuu. Kerran pidin eräässä kahvilassa paikan ainoaa vessaa varattuna tosi pitkään kun kokemattomana vauvanhoitajan yritin vaihtaa kurkku suorana karjuvalle 5-viikkoiselle esikoiselleni vaippaa, vessassa ei siis ollut mitään vauvanhoitoalustoja ja muutenkin homma meni ihan sähläämiseksi. Aikaa meni varmaan varttitunti ja kun lopulta pääsin pää punaisena ulos vessasta, näin heti ovea raottaessani, että ulkopuolella oli varmaan kymmenen ihmistä jalat ristissä jonossa. En tiedä mitä päässäni liikkui, kai ajattelin, että olisin sanonut anteeksi, kun kesti tms., mutta suustani pääsikin kovalla äänellä: " MOI!" . Kukaan ei vastannut. :)

ja moneen kertaan on jo tapahtunut, etta esittelen itseni sen henkilon nimella, jolle olen soittamassa... Eli siis soitan Teijalle, ja sanon " No Teija tassa moi' ... Tasta on kanssa jo monet naurut naurettu kavereiden kanssa puhelimessa, silla sama on kaynyt myos miespuolisten henkiloiden kanssa.



Toissa minulla oli yhtena paivana paalla hame, jossa oli pitka ohut liuhuvyo. Vessaan mentyani unohdin tietenkin vyon olemassaolon, ja sinnehan se puoliksi paatyi, likaiseen vessaanpyttyyn uiskentelemaan, KAAK!

Olin jo matkalla vessasta takaisiin tyohuoneeseen, kun luojankiitos huomasin perassa tulevat pisarat... Akkia juoksujalkaa takaisin vessaan, vyo irti ja kunnon saippupesut sille.



Kaupassa etsin kiireella rahapussia isosta kassistani, ja klassiset tamppoonithan ne avoinaisesta paketista lattialle lenteli. Pari miesta jonossa melkein kumartui niita poimimaan, KUNNES huomasivat mita lattialle oli pudonnut...

on käynyt jo kaksi kertaa samalla tylillä... Eli oli siivouspäivä. Laitoin tytöt ulos leikkimään. Vähän ajan päästä kuulin, että ovi kävi. Huusin täysiä, että nyt kyllä menette takasin pihalle, että vielä ei ole asiaa sisälle. Kuului ankaraa hekotusta.. Neuvolan täti oli sieltä tulossa punnitsemaan vauvaa, päivän etuajalla kuitenkin. Samati kävi myös, kun sähkömies oli tulossa. Ei ehkä hävettänyt.

kun ei tehoa ja osoitin tarkemmin kohti vauvaa.... Väsyneenä jätin puolet ostoksista kassalla pakkaamatta, ison muovisen säilytyslaatikonkin. Vasta kotona ihmettelin, kun tavaroita puuttuu vaikka miten paljon. Samoihin aikoihin ruokakaupassa maksoin ja kävelin ulos ilman tavaroita, ja vasta kotona taas ihmettelin, missä ostokset? Kaupassa oli ihmetelty ja viety koko kassi kylmiöön.

myös aamyöllä (olimme yövuorossa). Tuttuun 118 vain ei päässyt soittamaan työpaikaltamme. Luettelin toisen numeropalvelun numerot työkaverilleni; nolla yksi nolla nolla yksi kaksi. Siis mitä? No, nolla sata kaksitoista. Okei. selvä. Työkaverini soitti numeroon ja oli hetken ihmeissään, ennen kuin sulki puhelimen. Sitten sanoi, että oli soittanut hätäkeskukseen ja sieltä oli ohjattu soittamaan yksi yksi kahdeksaan. Naurusta ei meinannut tulla loppua. Olimme vielä hoitoalalla...

Olin pitkästä aikaa saanut lapsenhoidolta hieman omaa aikaa ja lähdin uimaan uimahalliin. Peseydyin, kävin saunassa ja sitten vielä " oikeaoppisesti" uudelleen suihkussa. Tämän jälkeen lähdin talsimaan hallin puolelle aivan tyytyväisenä. Josta palasin kyllä melko nopeasti takaisin kun huomasin, etten ollut muistanut uimapukua!

veljeni unohti kännykkänsä. Kännykkä kädessä sanoin soitetaan sille kännykkäs jäi

Pyysin maitoa, keksejä ja ison nipun banaaneja sekä kysyin myydäänkö täällä postimerkkejä - selvällä suomen kielellä



Myyjän ilme oli kiinnostava...

Siis ihmiset vaan maksaa ja lähtee kävelemään. Toiset ei tule koskaan hakemaan ostoksiaan, useimmat huomaa parkkipaikalla viimeistään :)



Omakohtaisia kokemuksiakin on, ensin aloin pakkaamaan ilman että maksoin ja myyjä joutui huomauttamaan että tarvitsisi antaa korttia ja sen jälkeen jätin sen kassin siihen hihnan päähän tyytyväisenä. Ovelle asti ehdin. Kyllä myyjällä oli hauskaa!

lähden hakemaan jotain, vaikkapa saksia keittiöstä. Haen sakset, lähden kävelemään, sitten tulee joku ja sanoo jotain/puhelin soi/tulee muu keskeytys, jonka jälkeen vien sakset takaisin keittiöön ja palaan alkupisteeseen. Jossa huomaan, etten hakenutkaan saksia, ja sama alusta... :)



Kerran töissä maanantai-aamuna puhelimet soi hullun lailla. Meitä oli siinä asiakaspalvelutiskin takana kolme työntekijää. Minä yritin tarkastaa yhtä tilauslistaa, toinen työntekijä laskutti asiakasta, kolmas vaan seisoskeli. Mielessäni kirosin että eikö se samperi tajua vastata puhelimeen, täytyy kai sitten vastata itse ja jättää hommat kesken. Juuri silloin tämä seisoskelija havahtui ja nosti luurin korvalleen vastatakseen, jolloin MINÄ sanoin kovalla äänellä itsekseni siinä pöydän vieressä: " MIETTISEN MATKATOIMISTO!" Asiakas sai luurin korvaan, koska kaikki repesivät ihan hysteeriseen kikatukseen...



Minä myös olen laittanut taaperon sukkasillaan loskaan, ja kironnut että miten se kävely nyt on niin vaikeeta muka... :(

Oltiin pihalla kun muistin, että meidän koira oli oppinut noutamaan palloa ja halusin vähän prassailla asilla. Sanoin että haluan näyttää yhden tempun jonka olimme oppineet. Hain pallon ja heitin se kaaressa pihalle ja huusin, Hae Matti !! (mieheni nimi).

Ekaksi en olenkaan tajunnut mikä siinä oli niin naurettavaa kun kaikki räjähti nauramaan. :-)



Ei hakenut Matti, mutta nyt kun ollaan jatkettu harjoitusta niin alkaa pikku hiljaa oppimaan.

Kaupassa käynnit kolmen kiukkuisen lapsen kanssa olivat aina tuskaa. Niinpä kerrankin sain pakattua lapset autoon kauppareissun jälkeen, huokasin onnellisena ja lähdin ajamaan.



10 km jälkeen hoksasin, että täysi ostoskärryllinen ruokaa oli jäänyt parkkipaikalle ja onneksi lähdin parkkiruudusta eteenpäin, koska peruuttaessani olisin ajanut kärryjen yli...



Sitten kiireellä takaisin ja kauhukseni huomasin kärryjen kadonneen. Onneksi kuitenkin joku oli vienyt kärryt takaisin kauppaan ja kassalta kysyessäni kärryt tuotiin takahuoneesta. Kiitos jollekin rehelliselle löytäjälle :-)



Yhdessä vaiheessa unohdin AINA avaimet virtalukkoon vaikka kuinka yritin muistaa. Lopulta kuljin mukanani rautalankaa käsilaukussa ja opettelin murtautumaan omaan autooni parissa sekunnissa. Kukaan ei koskaan huomauttanut asiasta mitään.



Kerran oli hengenlähtö lähellä, kun lähdin vilkkaasta risteyksestä vasemmalle. Olin tunnollisesti odottanut autojen tuloa ja menoa, kunnes lopulta muistin katsoa vain vasemmalle ja kaarsin autoineni ja lapsineni suoraan oikealta tulevan auton eteen. En edes tajunnut tilannetta, kunnes takana kirskuivat jarrut ja näin takaikkunasta lähes peräänajaneen kuskin valkoiset kasvot. Pienen vauvan äitinä (ja vauva kyydissä) olin tajuttoman väsynyt ja onneksi se autoilija oli hereillä...

Töissä tulee käsiteltyä asiakastietoja ja pitää soitella asiakkaille. Monesti olen näppäillyt puhelimeen asiakasnumeroa vaikka asiakkaan puhelinnumeroa pitäisi naputella ja ihmetellyt että mikä ihme on ku ei toimi millään..fonecta finderkaan ei osaa auttaa..



Kun komennan koiraa, mainitsen poikani ja mieheni nimen ennekuin saan koiran nimen sanotuksi...siinä on koira ihmeissään että mitä tuo emäntä nyt tavaa tuossa..tai jos poikaa ojennan käyn koko perheen nimistön läpi..



Olen myös kaupassa maksanut ostokset (poikani ollessa pieni) ja lähtenyt sen sileän tien matkoihini...sit hiippaillut kaupan ovelta takasin kun jotain oleellista puuttui matkasta..



Kerran olin lapseni kanssa lähdössä autolla liikenteeseen, laiton lapsen takapenkille turvaistuimeen ja istuin siihen viereen ja ihmettelin että on kumma kun ei auto liiku. Unohdin että ei ollutkaan chaufför mukana, ihan ite sai ajaa autoa..Normaalisti mies ajoi ja itse istuin lapsen kanssa takapenkillä..

Tuli kyllä todella hölmö olo siinä takapenkillä istuskellessa!



:D

Miten sinne joutunut, tiedä häntä. Kummallakaan ei minkäänlaista muistikuvaa...

joka oli juuri lähdössä työpaikaltaan. Pakkaili samalla tavaroitaan, kun jutteli kanssani. Yhtäkkiä alkoi kiroilla: Voi vattu, no voihan perskele..näin aina käy kun on kiire! Minä sitten tietty kysymään että mitä nyt?

Sisko: Mulla on jo kamala kiire, enkä mä löydä mun puhelinta mistään! Minä: Ööö..siis sun kännykkääkö?

Sisko: No, niin niin! **ttu menee hermo!

Minä: Ööö...sä puhut siihen!

Ei meinannut tulla naurusta loppua!

Mä olen ilmeisesti kroonisen väsynyt ja hajamielinen, mulle on sattunut tosi paljon samoja juttuja kuin porukalle täällä. Ja yhtä mittaa.



Sitten mulla on aina joko avaimet, silmälasit tai kännykkä hukassa. Ja kuinka monta kertaa mä olen soittanut miehen puhelimesta omaan, että se löytyy. Vastaavasti sitten kun silmälasit katoaa, niin olen puhelin kädessä vakain aikein soittamassa niihin silmälaseihin:) Selaan jo muistiota ja sitten vasta tajuan:)



Sitten menen välillä täysin omiin ajatuksiini, ja silti vastailen ihmisille, niinkuin muka kuuntelisin, että " joo" tai " just" . Semmoisia automaattivastauksia. Monta kertaa on mies älähtäny kesken mun ja pojan keskustelun, että " mitä sä sille nyt noin lupasit?" Poika on kysynyt jotain, että lähdetäänkö Korkeasaareen joskus kymmeneltä illalla ja mä olen vaan vastannut selkeästi, " joo, ihan kohta, odota kulta!"

Itse olin töissä iltaisin, kun poikamme oli vielä pieni ja valvoi öitä. Soitin asiakkaalle, ja esittelin itseni jostain syystä tyttönimelläni, vaikka olin ollut jo useamman vuoden naimisissa. Repliikki meni jotenkin näin:

- Tässä XXXX:sta Maija Meikäläinen il... Ööh... Siis... Maija Teikäläinen... Tai siis... Öööööö... Maija Meikäläinen... Tuota, anteeksi, soitan hetken päästä uudelleen.



Kyllä siinä repeiltiin sitten jonkin aikaa työkavereiden kanssa. Enkä soittanut uudelleen, työkaveri soitti ja selitti pahoitellen, että edellisellä firmasta soittaneella oli migreenikohtaus alkamassa. :D