Kertokaa hauskoja juttuja, mitä väsyneenä on tapahtunut

Mies juuri viikonloppuna umpiväsyneenä kuunteli jotain kauppalista selostuksiani samalla kun oli laittamassa kahvia. Kaatoi sitten kahvin sekaan tiivistemehua kun piti maitoa laittaa. Huomasi mokansa vasta kun huusin että " älä nyt vaan sitä juo!" . Saimme hyvät naurut.



Omista mokistani muistan tähän hätään vaan sen, kun vauva oli ihan pieni ja olin valvomisesta väsy. Istuin autoon ja paiskasin oven kiinni. Havahduin tähän maailmaan kun kipu yllätti; olin unohtanut jalan oven väliin. Tuli kivat mustelmat.

Kävin kerran hakemassa kotipizzasta pizzat. Kun ne piti maksaa niin myyjä sanoi hinnan. Katselin myyjää pöljän näköisenä, enkä tajunnut että pitäisi kortti antaa. Myyjä sanoi, että ' saisinko pankkikortin' . Annoin sen tyhmänä. Edelleenkään en tajunnut mistä on kyse. Sitten se täti antoi minulle kuitin allekirjoitettavaksi. Katselin sitä lappua kunnes täti kertoi, että se pitäisi allekirjoittaa. Minähän allekirjoitin ja laitoin sitten paperin kukkarooni... Täti pyysi sen kuitin takaisin. Kyllä nolotti.

Sit katsoi hämmentyneenä minuun kun ei ollutkaan mitään hauskaa :)

Vierailija:

....

Sillon ei naurata, kun on muoviastiat uunissa tai väärä levy päällä ja patalappu tulessa:((

*huoh*

Itselleni on opetettu, että hella täytyy pitää tyhjänä, vaikka yhtään vapaata kulmaan ei muualta huushollista löytyisi. Se väärä levy menee päälle ihan varmasti joskus! Nykyään meillä on induktioliesi, joten vaaraa ei juurikaan ole, mutta enpä vieläkään uskalla pitää hellalla mitään, kun vanhat neuvot on juurtuneet syvälle.

Isoäidilläni oli muuten pienessä keittiössään kahvinkeitin lieden takalevyllä, jota ei koskaan käytetty. No, kyllä sekin levy kerran oli vahingossa käännetty päälle - onneksi sula muovi alkoi haista ennen kuin syttyi tuleen.

Aivan samanlaisia kokemuksia. Olen jopa kerran kysynyt kassalta, että viitsisitkö katsoa siitä kortista, mitä tähän paperiin piti kirjoittaa. Näitä tapahtui useinkin, kun esikoinen oli vauva ja vuorokausirytmi ihan hävöksissä. Ihme, etteivät soittaneet poliisia...

Useammin kuin kerran on tultu seistyä roskapussin kanssa asemalaiturilla.

Vierailija:

Kävin kerran hakemassa kotipizzasta pizzat. Kun ne piti maksaa niin myyjä sanoi hinnan. Katselin myyjää pöljän näköisenä, enkä tajunnut että pitäisi kortti antaa. Myyjä sanoi, että ' saisinko pankkikortin' . Annoin sen tyhmänä. Edelleenkään en tajunnut mistä on kyse. Sitten se täti antoi minulle kuitin allekirjoitettavaksi. Katselin sitä lappua kunnes täti kertoi, että se pitäisi allekirjoittaa. Minähän allekirjoitin ja laitoin sitten paperin kukkarooni... Täti pyysi sen kuitin takaisin. Kyllä nolotti.

tällä kerralla, koska edellisellä kerralla olin lähtenyt maksamatta samanlaisten ostosten kanssa.

piti viedä roskispussi mennessä roskiin. Epätoivoisena kirosin, kun roskiksen kansi ei aukea...no huonostihan se avautuu, kun yrittää avata sitä auton kaukosäätimellä...



Kerran tulin kaupasta, hyppäsin autoon ja ihmettelin, että miksi ei kärry liiku. Ei liiku ei, kun olin yksin liikenteessä ja olin istahtanut vänkärin paikalle, niin kuin yleensä, koska mieheni tapaa käyttää minua kaupassa. Olipa nolo nousta ylös apukuskin ovesta ja luikkia kuskin puolelle ja häipyä nopeesti paikalta.

valkoista hoitovaahtoa kainaloon. katsoin vaan että valkoinen pullo ja aloin suihkuttaa. ihmettelin hetken että miks tää alkaa vaahtoamaan:O

Kun keitän vettä mies juo kaakaota ja minä teetä. Joskus sitten keitän kahviakin. Kaakaopurkki jää usein pöytään. Keitin sitten kahvia ja kaasin miehelle kuppiin ja hän lusikoi joukkoon kaakaota. Kaatoi vielä maitoa päälle ja alkoi juomaan ja katsoi minua sitten hieman hölmistyneenä, maku kai oli hieman outo. Joi kuitenkin koko kupillisen.

Olen työssä, jossa varaan asiakkaille tulevia aikoja ajanvarauskorttiin. Kirjoitin ensin oman etunimeni väärin, ja seuraavalle riville oikein. Ja paljastuin vielä, kun siinä asiakkaan nähden repesin omalle mokalleni.

Oli ollut pitkä työputki. Ajoin pyörän meidän parkkipaikalle. Ja aloin laittamaan sitä lämmitykseen. Toivottavasti kukaan ei nähnyt =)

ja pesin käteni pesuaineen laiton jälkeen. Aamulla ihmettelin että vieläkö pesukonenon päällä. Kone oli pessyt mutta hana oli auki. Tämän saman tempun olen tehnyt kahdesti. Ekan kerran uskalsin tunnustaa miehelleni mutta toista en enää!

Ystäväni ihmetteli mihin pesupallon olivat kadonneet laittaessaan pesuainetta koneeseen. Kun kone oli pessyt oli koneessa ainakin kolme pesupalloa ja kaikissa niissä oli ollut pesuainetta. Aina joku oli keskeyttänyt homman. Noh tulipahan puhdasta pyykkiä.

Mieheni ei muistanu lapsensa nimeä, pankkineidin sitä kysyessä... olisikohan loman tarpeessa.

Olen myös keittänyt toisinsanoen sulattanut maidon kerääjän ihan soikeaksi kattilassa.

piti laittaa suolatippoja! Oltiin tultu reissusta ja olivat molemmat samassa pussukassa.



Kerran annoin vauvalle maitomukin ja vähän suutahdin kun meinasi kaataa sen päälleen. Esikoinen siinä sitten huomautti, että taisi olla maitomuki mulle tarkoitettu. Aloin nauraa ja laitoin vauvalle maitoa nokkamukiin - ja annoin nokkamukin esikoiselle!

Tapahtui vielä parin viikon sisään, ja tokalla kerralla vieläpä tarkistin jääkaapin, etten vain vahingossa laittanut jätskiä sinne. Sieltä kuitnekin löytyi sulaneena seuraavana aamuna. Onneksi oli sellainen muovinen Trio-paketti, joka ei sentään valunut pitkin kaappia.

Pyysin esimerkiksi 4-vuotiasta poikaani viemään puhtaat sukat sinne minne ne kuuluu, jääkaappiin! Oli poikani ilme vähän hölmistynyt.



Lasten nimet menee aina sekaisin, ja kerran sama 4-vuotias sanoikin, että jos aloitan torumiset hänen nimellään, niin hän tietää silloin, ettei äiti toru häntä.



Tai sitten unohtelen sanoja niin, että kaikki lauseet jää aina kesken. Eilen mieheni kysyi kiireessä, töihin lähdön aikaan, olenko nähnyt hänen kelloaan. Tiesin että se oli yläkerran aulassa, mutta ei tullut sana aula mieleen, joten sanoin, että se on siellä missä on makuuhuone ja vessa, siinä välissä... Onneksi oli niin hoppu ettei tainnut hänkään ajatella asiaa sen enempää vaan kävi hakemassa kellonsa ja lähti. Luoja, tätä tapahtuu vieläpä usein.



Ai niin, joskus ihan vauva-aikana piti hoitaa asioita maistraatin kanssa, ja hyvinpä alkoi se puhelu. Ensin esittelin itseni tyttönimelläni, jonka sitten heti korjasin. Tästä hölmistyin itse niin, että unohdin, minne olin soittanut, ja sitä kysyttyäni vasta sain esitettyä asiani. Nolotti!

Kerran olin ostamassa hedelmiä. Hedelmäpussi kädessäni menin vaa' alle punnitsemaan sitä. Painoin hedelmänkuvaa ja ihmettelin kun ei ala sitä tarralappua tulemaan, painoin uudestaan ja uudestaan ja jono takanani kasvoi. Takanani oleva mies sitten sanoi että " krhm, ehkä se lappu tulisi, jos laittaisit ne omenat siitä kädestä tuohon vaa' alle!" . Nolotti hieman.

Samoin kassalta ruokaostoksien kanssa poistuessa on tullut sanottua useamman kerran kassalle, että " tervetuloa" -onneksi kassaneiti ei ainakaan vielä ole meille kaikesta huolimatta tullut kyläilemään :D



Olen myös usein vastannut miehen puhelimeen, että " Minnan puhelimessa Antsa" , vaikka toki olisi pitänyt sanoa just toisinpäin..

yrittänyt lainata kirjoja kirjastossa plussakortilla ja kirjasto täti sanoi vain että: " Valitettavasti meiltä ei saa plussaa" katoin ensin vähän pitkään ja sit huomasin että plussa korttia olin tarjonnut.



Kun tyttäremme oli jotain viisi kuukautta ja annoimme hänelle aamupalaksi puuroa joka on sitä jauhetta johon lisätään kuumavesi niin kerran meinasin kahvinporot laitaa puurojauheen sijaan.



ja kun tyttö oli ihan pieni niin ruukasimme ottaa´tytön kaukaloineen päivineen mukaan kaupaan ja laitoimme kaukalon aina sinne kärryjen sisää. Kerran sitten cittarissa kun olimme lähdössä pois niin avomieheni meni palauttamaan kärryjä ja otti ostoskassin pois mutta unohti jotain tärkeää kärryyn ja alkoi pukkaamaan kärryä niihin toisiin kärryihin. Onneksi huomasin ajoissa ja sanoin miehelleni että mitä sä oikein teet, ota se lapsi ensin pois sieltä kärryistä. Kyllä muilla asiakkailla oli hauskaa meidän kustannuksella ja meillä huvitti myös. Jos en olisi asiaa hoksannut niin olisiko tyttö jäänyt kärry jonoon? Olisi ollut seuraavalle kärryn lunastajalle pikku ylläri siellä. Mutta onneksi näin ei käynyt. Muistin aina miestäni asiasta muistuttaa kaupassa käydessämme =)

mutta kerran tuli käännyttyä vaatekaupan ovelta kun ovet olivat ja pysyivät kiinni. Ihmettelin vähän että niin aikaisin olivat sulkeneet, ja taaksepäin vilkaistessani huomasin että sinne meni ihmisiä sisään, mutta ovet olisi pitänyt itse aukaista! Niin sitä menee torveloksi.

Keittelin tuttipulloja kerralla olisko ollut 7 pulloa (kaikki mitä kaapissa oli)

Lopputulos: Mieletön käry, unilta herännyt äiti, 7 muodottomaksi sulanutta pulloa, ja mieletön käry ja mieletön käry. Oli vielä sunnuntai ilta, kaikki pullot oli mennyt, lapsi ei syönyt rintaa, pulloja oli saatava, ja siitä alkoi kierros, kun piti etsiä, olisiko joku pikkukauppa auki, että niitä pulloja vielä saisi ja lapsi saisi ruokaa....



No omnneksi Alepa oli auki, sain sieltä pari pulloa, maksoin ne ja unohdin kassalle. Jonossa seuraavan olut mies sai vielä juosta mut kiinni pullojen kanssa