Miten kestätte lasten tylsyyttä?

Tunnistan kyllä sen tunteen, että lasten jutut alkavat tulla korvista ulos; ei jaksa kuunnella sitä Fröbelin palikoiden levyä joka automatkalla, innostua värittämisestä tai istua hiekkalaatikolla. Toisinaan se ero omassa ja lasten vireystilassa on ärsyttävin seikka, eli kun itseä väsyttää ja haluaisi rentoutua, on todella raastaavaa kuunnella ja katsella ylipirteitä lapsia. 

Jos kuitenkin lasten ihan tavalliset jutut ärsyttävät ja tylsistyttävät, siis ihan normaalit keskustelut, se on merkki siitä että olen aivan totaalisen liikaa mökkiytynyt kotiin ja kaipaan vaihtelua. Silloin perhekin tajuaa, että äidin pitää nyt päästä välillä tekemään jotain omia juttuja ja tapaamaan täysi-ikäisiä ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.

Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin. 

Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.

Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen. 

Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?

Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä. 

sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6

Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.

Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.

Done.

Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita  miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?

Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.

 

 

 Miksi ihmeessä olisi? Keskusteluista itseään tyhmemmän kanssa harvoin saa itse mitään irti. Silloin on tosiaankin vain antaja, eikä toisella huonommasta tietämyksestä johtuen ole tarjota mitään uutta näkökulmaa jota ei itse olisi jo moneen kertaan käynyt läpi.

Verrattuna siihen kävelemään oppimiseen - jos itse harjoittelee trapetsitaiteilijaksi, ei varmaan näe hirveän hedelmällisenä kuluttaa aikaa sellaisen kanssa joka ei osaa vielä edes kävellä. Sen sijaan jos harjoittelee trapetsimestarin, tai edes jonkun omantasoisensa kanssa, voi itsekin oppia jotain.

Niin.... eli pyörätuolissa olevan kanssa tuskin kannattaa käyttää aikaa ollenkaan, jos on trapetsitaiteilija. Tai osaa edes kävellä. Hänellähän ei voi olla mitään näkökulmia kävelemiseen?

Ylemmyytesi perusteella kuuntelet vain niitä, jotka ovat samalla/ylemmällä koulutustasolla itseesi nähden. 

Miten määrittelet tyhmyyden? Onko se sinulle Mensan testin ala-arvoiset pisteet vai oletko tullut ajatelleeksi muita näkökulmia?

Vierailija kirjoitti:

Jos kuoleman selitykseksi käy vain se, että solut lakkaavat toimimasta, niin hyvin olet teknokraattisesti orientoitunut ihminen. 

Ukki kuolee ja lapsi ihmettelee, missä se nyt on ja nähdäänkö enää jne. Sinä vastaat, että solut ne siinä vain lakkasivat toimimasta. 

Niin. Ja sinäkö valehtelet lapselle jotain muuta? Kuolemassa solut lakkaavat toimimasta, ja jos jotain haluaa lisätä, niin kukaan ei tiedä mitä tapahtuu elävän persoonalle/sielulle. Jos satuilet jotain muuta, niin se on nimenomaan satuilua, koska muusta ei ole tietoa - ja sitäpaitsi, ihanko oikeasti et olisi tätäkään aihetta pohtinut ennen kuin joku lapsi sitä kysyy? Minulta kukaan ei ole aiheesta kysynyt, ja silti olen sitä varmasti kymmeniä tunteja elämäni aikana pohtinut (niinkuin olen olettanut kaikkien tehneen, mutta ilmeisesti sitten ei) ja em. lopputulokseen päätynyt. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.

Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin. 

Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.

Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen. 

Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?

Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä. 

sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6

Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.

Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.

Done.

Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita  miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?

Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.

 

 

 Miksi ihmeessä olisi? Keskusteluista itseään tyhmemmän kanssa harvoin saa itse mitään irti. Silloin on tosiaankin vain antaja, eikä toisella huonommasta tietämyksestä johtuen ole tarjota mitään uutta näkökulmaa jota ei itse olisi jo moneen kertaan käynyt läpi.

Verrattuna siihen kävelemään oppimiseen - jos itse harjoittelee trapetsitaiteilijaksi, ei varmaan näe hirveän hedelmällisenä kuluttaa aikaa sellaisen kanssa joka ei osaa vielä edes kävellä. Sen sijaan jos harjoittelee trapetsimestarin, tai edes jonkun omantasoisensa kanssa, voi itsekin oppia jotain.

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä. Mä olen hirveän utelias erilaisten ilmiöiden ja asioiden suhteen ja mun päämääränä onkin oppia koko ajan jotain uutta. Ehkä siksi on mun on niin vaikea ymmärtää tuollaista asennetta, että rajaa suuren osan maailmasta kiinnostuksensa ulkopuolelle, koska siitä "ei saa mitään irti".

-

Mä voin muuten heti keksiä asioita, mitä trapetsitaiteilija voi saada irti ihmisestä, joka ei osaa vielä kävellä (jos siis ajatellaan vain sitä trapetsitaiteilijuutta, ei kyseistä trapetsitaiteilijaa ihmisenä - harva trapetsitaiteilija varmaankaan on kiinnostunut pelkästään trapetsihommista). Trapetsitaiteilija on tietenkin kiinnostunut siitä, miten kehoa ja lihaksia käytetään, ja vauva, liikuttaa itseään eri tavoilla kuin aikuinen: vauva liikuttaa isompia lihasryhmiä kerralla, koska ensinnäkään sen motoriikka ei ole vielä niin eriytynyttä, mutta toiseksi siksi, että vauvan keho vahvistaa itseään pystyasentoon nousemiseen. Olen itse todella kiinnostunut anatomiasta ja kinestesiasta, joten vauvojen ja taaperoiden seuraaminen on todella mielenkiintoista, koska he käyttävät kehoaan eri tavoilla kuin aikuiset.

-

Aika yleinen viisaus muuten on, että opettamalla oppii, ja sen mä kyllä allekirjoitan täysin. Totta kai myös opettajilta oppii, mutta tuollainen "mestarijohtoinen" oppiminen taitaa kyllä olla aika vanhanaikainen malli.

-

Se, että kuvittelee käyneensä kaikki mahdolliset näkökulmat läpi, taitaa olla aika suuri este oppimiselle ja tiedon kerttymiselle. Se on paremminkin tehokkain mahdollinen tapa rajoittaa omaa oppimistaan. Mutta eivät kaikki ihmiset ole tietenkään kiinnostuneet oppimisesta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.

Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin. 

Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.

Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen. 

Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?

Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä. 

sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6

Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.

Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.

Done.

Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita  miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?

Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.

 Miksi ihmeessä olisi? Keskusteluista itseään tyhmemmän kanssa harvoin saa itse mitään irti. Silloin on tosiaankin vain antaja, eikä toisella huonommasta tietämyksestä johtuen ole tarjota mitään uutta näkökulmaa jota ei itse olisi jo moneen kertaan käynyt läpi.

Verrattuna siihen kävelemään oppimiseen - jos itse harjoittelee trapetsitaiteilijaksi, ei varmaan näe hirveän hedelmällisenä kuluttaa aikaa sellaisen kanssa joka ei osaa vielä edes kävellä. Sen sijaan jos harjoittelee trapetsimestarin, tai edes jonkun omantasoisensa kanssa, voi itsekin oppia jotain.

 

 

Niin.... eli pyörätuolissa olevan kanssa tuskin kannattaa käyttää aikaa ollenkaan, jos on trapetsitaiteilija. Tai osaa edes kävellä. Hänellähän ei voi olla mitään näkökulmia kävelemiseen?

Ylemmyytesi perusteella kuuntelet vain niitä, jotka ovat samalla/ylemmällä koulutustasolla itseesi nähden. 

Miten määrittelet tyhmyyden? Onko se sinulle Mensan testin ala-arvoiset pisteet vai oletko tullut ajatelleeksi muita näkökulmia?

Jos trapetsitaiteilija haluaa puhua vain trapetsoinnista, niin joo, ei varmaan kannata keskustella siitä jalattoman kanssa. Mutta lasten suhteen, he ovat tietämättömiä kaikessa, joten se on eri asia. Kun lapset ei tiedä juuri mistään mitään, niin niiltä tuskin oppiikaan yhtään mitään. Sen sijaan aikuiset saattavat puutteistaan huolimatta olla jossakin muussa parempia/tietävämpiä kuin itse, joten aikuisten kanssa todennäköisemmin löytää edes jotain mielenkiintoista keskusteltavaa, jossa molemmat ovat suunnilleen samalla tasolla ja voivat antaakin keskustelulle jotain. En minä jaksaisi aikuistenkaan kanssa kuitenkaan keskustella jostakin josta he eivät tiedä mitään, koska se menisi vain opettamiseksi ja väärinkäsitysten oikomiseksi. 

Mitä väliä sillä on miten minä määrittelen tyhmyyden? Kumoaako se jotenkin sen, että harva lapsi tietää mistään enempää kuin koulutettu aikuinen?

Ap:n kirjoituksista paistaa läpi jonkin asteisia Asperger-piirteitä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsinerot ja pikkuvanhat viikarit poislukien lapset ovat kammottavan tylsiä. Vauvat, taaperot ja pikkulapset eivät osaa juuri mitään. Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä. Ajan viettäminen ja vuorovaikutus lasten kanssa on monotonista ja hajottavaa.

Te, jotka vietätte paljon aikaa lasten kanssa: miten kestätte lasten tylsyyttä? Onko teillä joitakin strategioita, joiden avulla selviätte tilanteesta?

Tähän ketjuun on vastannut vissiin vain ne ihmiset ketkä pitävät lasten seuraa mielekkäänä ja ainoastaan lasten kautta saavat kosketuksen siihen entiseen, uteliaaseen lapsiminään minkä ovat tukahduttaneet aikuisuuden tieltä. Minä tylsistyn myös todella nopeasti lasten seurassa, jos pitää nimenomaan heidän kanssaan leikkiä tai rakennella legoilla heidän ehdoillaan tai lukea kirjaa mitä he haluavat lukea ja juuri siten miten he haluavat sen luettavan.

Jos minun täytyy viettää aikaa lapsiseurassa, enkä siitä pääse tekosyyn varjolla lipeämään, niin olen nykyään ottanut tavaksi rakennella ihan omat legokaupungit omanlaiseeen tyyliin (yllätävän hauskaa), valinnut sen kirjan mitä minä en ole lukenut koskaan, leffan mitä en ole nähnyt tai esim. lapsen kanssa piirtäessä olen hahmotellut olohuoneeseen huonekaluille uutta järjestystä. Pari, kolme kertaa vuodessa näilläkin eväillä pärjää iltapäivän lasten kanssa ilman että tuntee katkeruutta menetetystä vapaa-ajasta.

Voi Luoja, et voi olla tosissasi! Lapset ovat kaikkea muuta kuin tylsiä, hehän ovat elämässä tärkeintä. Tai riippuu, millaiseksi olet heidät esimerkilläsi tehnyt, lapsihan jäljittelee aikuista kaikessa. Sinusta riippuu, ovatko lapset älykkäitä, hyvin kehittyneitä, kohteliaita (osaavat käyttäytyä) vai kuin "tynnyrissä kasvaneita". Aika heidän kanssaan ei jokatapauksessa käy pitkäksi ja lapsi kasvattaa aikuista hyvin paljon.

Oletkohan itse (vähän)  yksinkertainen?

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.

Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.

Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin. 

Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.

Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen. 

Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?

Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä. 

sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6

Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.

Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.

Done.

Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita  miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?

Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.

 Miksi ihmeessä olisi? Keskusteluista itseään tyhmemmän kanssa harvoin saa itse mitään irti. Silloin on tosiaankin vain antaja, eikä toisella huonommasta tietämyksestä johtuen ole tarjota mitään uutta näkökulmaa jota ei itse olisi jo moneen kertaan käynyt läpi.

Verrattuna siihen kävelemään oppimiseen - jos itse harjoittelee trapetsitaiteilijaksi, ei varmaan näe hirveän hedelmällisenä kuluttaa aikaa sellaisen kanssa joka ei osaa vielä edes kävellä. Sen sijaan jos harjoittelee trapetsimestarin, tai edes jonkun omantasoisensa kanssa, voi itsekin oppia jotain.

Niin.... eli pyörätuolissa olevan kanssa tuskin kannattaa käyttää aikaa ollenkaan, jos on trapetsitaiteilija. Tai osaa edes kävellä. Hänellähän ei voi olla mitään näkökulmia kävelemiseen?

Ylemmyytesi perusteella kuuntelet vain niitä, jotka ovat samalla/ylemmällä koulutustasolla itseesi nähden. 

Miten määrittelet tyhmyyden? Onko se sinulle Mensan testin ala-arvoiset pisteet vai oletko tullut ajatelleeksi muita näkökulmia?

 

 

Jos trapetsitaiteilija haluaa puhua vain trapetsoinnista, niin joo, ei varmaan kannata keskustella siitä jalattoman kanssa. Mutta lasten suhteen, he ovat tietämättömiä kaikessa, joten se on eri asia. Kun lapset ei tiedä juuri mistään mitään, niin niiltä tuskin oppiikaan yhtään mitään. Sen sijaan aikuiset saattavat puutteistaan huolimatta olla jossakin muussa parempia/tietävämpiä kuin itse, joten aikuisten kanssa todennäköisemmin löytää edes jotain mielenkiintoista keskusteltavaa, jossa molemmat ovat suunnilleen samalla tasolla ja voivat antaakin keskustelulle jotain. En minä jaksaisi aikuistenkaan kanssa kuitenkaan keskustella jostakin josta he eivät tiedä mitään, koska se menisi vain opettamiseksi ja väärinkäsitysten oikomiseksi. 

Mitä väliä sillä on miten minä määrittelen tyhmyyden? Kumoaako se jotenkin sen, että harva lapsi tietää mistään enempää kuin koulutettu aikuinen?

Nyt mun on enää vaikea uskoa, että sä oot tosissasi. Jos olet tosissasi, olet joko jollain tavalla rajoittunut ihminen ja sen takia kykenemätön kommunikoimaan lasten kanssa (et ymmärrä sitä lapsen neurologista kehitystasoa) tai sitten olet itse kokenut lapsena, että ketään ei kiinnosta sun juttusi. Toki se lapsen kanssa kommunikointi vaatii jotain aikuiselta, ei se ihan ilmaiseksi tule. Useimmat aikuiset kyllä onnistuvat siinä.

-

Tuo, että lapsi ei muka voi tietää jostain koulutettua aikuista enemmän, on kyllä ihan täyttä hevonkukkua. Miten muka lapsi ei voi oppia asioita? Esimerkki: mä olin juuri ulkona omien ja naapurin lasten kanssa. Naapurit ovat maanviljelijöitä. Tuo naapurin lapsi tunnisti jo kaukaa (mistä, sitä en tiedä) minkä merkkisiä vastaan tulevat traktorit ovat ("toi on Massikka, toi on Jontikka"). Kyllä mäkin sen sitten näin, kun traktori oli kohdalla ja pystyin lukea merkin sen kyljestä, mutta en todella tunnistanut kauempaa. Tuo lapsi osaa myös kertoa, mitä eri maataloustyökalut ovat ja miten niitä käytetään - hän todellakin tietää tuosta asiasta aivan huiman paljon enemmän kuin minä. 

-

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä enemmän ne alleviivaavat sitä, että sinulla on vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa, jotka eivät ole täysin samassa viitekehyksessä kanssasi. Kuvittelet, että keskusteleminen toisenlaisten ihmisten kanssa on vain väärinkäsitysten oikomista. Se ei todellakaan ole niin. Ihmiset kohtaavat toisensa ja opettavat toisilleen erilaisia asioita. Mutta se, joka kuvittelee jo tietävänsä kaiken olennaisen, ei kyllä voi oppia mitään.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.

 

 

Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...

Todellakin voi olla, ks. esim. viesti 110. Et ole tainnut oikeasti juuri olla tekemisissä lasten kanssa, jos kuvittelet, että lapset puhuvat lähinnä piirretyistä. 

-

Voitko kertoa, mitä sinulla on sitten annettavaa toisille ihmisille? Tähänastisten viestiesi perusteella piirtyy vain kuva ihmisestä, joka ei ole halukas näkemään omien asenteidensa ulkopuolelle.

Ap on selvästi masentunut. Kun ihmisellä on mielenterveysongelmia, silloin tuntuu kaikki muut ihmiset tylsiltä ja tyhmiltä. Ihminen siis menettää mielenkiintonsa ihmisiä ja asioita kohtaan ja tulee ns. yli-ihmiseksi. Silloin varsinkaan lapset eivät kiinnosta ja parasta onkin lasten pysyä tästä mielestään "älyköstä" kaukana. Tuolla kauppa-asioilla näkee joskus tällaisia äitejä: he huutavat ja karjuvat lapsilleen eikä lapsi osaa tehdä mitään oikein. Kammottaa tällaisen näkeminenkin, huh ja varsinkin lapsi säälittää.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kirjoituksista paistaa läpi jonkin asteisia Asperger-piirteitä.

Ajattelin ihan samaa jo ketjun alkupäässä. En nyt halunnut kuitenkaan sitä tähän laittaa, koska pidän periaatteena hyvälle keskustelulle sitä, ettei lähdetä ad-hominem -linjalle. 

Mutta ellei provoa vaan on aito itsensä, niin ilman muuta näin. 

Ihmisten välinen kanssakäyminen vaikuttaa olevan ap:lle lähinnä tiedon vaihtoa. Kuinka tylsää. Edelleenkään ei ole kuultu, mitä hän pitäisi kiinnostavana.

Vierailija kirjoitti:

Nyt mun on enää vaikea uskoa, että sä oot tosissasi. Jos olet tosissasi, olet joko jollain tavalla rajoittunut ihminen ja sen takia kykenemätön kommunikoimaan lasten kanssa (et ymmärrä sitä lapsen neurologista kehitystasoa) tai sitten olet itse kokenut lapsena, että ketään ei kiinnosta sun juttusi. Toki se lapsen kanssa kommunikointi vaatii jotain aikuiselta, ei se ihan ilmaiseksi tule. Useimmat aikuiset kyllä onnistuvat siinä.

-

Tuo, että lapsi ei muka voi tietää jostain koulutettua aikuista enemmän, on kyllä ihan täyttä hevonkukkua. Miten muka lapsi ei voi oppia asioita? Esimerkki: mä olin juuri ulkona omien ja naapurin lasten kanssa. Naapurit ovat maanviljelijöitä. Tuo naapurin lapsi tunnisti jo kaukaa (mistä, sitä en tiedä) minkä merkkisiä vastaan tulevat traktorit ovat ("toi on Massikka, toi on Jontikka"). Kyllä mäkin sen sitten näin, kun traktori oli kohdalla ja pystyin lukea merkin sen kyljestä, mutta en todella tunnistanut kauempaa. Tuo lapsi osaa myös kertoa, mitä eri maataloustyökalut ovat ja miten niitä käytetään - hän todellakin tietää tuosta asiasta aivan huiman paljon enemmän kuin minä. 

-

Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä enemmän ne alleviivaavat sitä, että sinulla on vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa, jotka eivät ole täysin samassa viitekehyksessä kanssasi. Kuvittelet, että keskusteleminen toisenlaisten ihmisten kanssa on vain väärinkäsitysten oikomista. Se ei todellakaan ole niin. Ihmiset kohtaavat toisensa ja opettavat toisilleen erilaisia asioita. Mutta se, joka kuvittelee jo tietävänsä kaiken olennaisen, ei kyllä voi oppia mitään.

Ja minun on vaikea uskoa, ettet sinä vain provoa, koska puhut koko ajan aidan seipäästä etkä aidasta. "Toki se lapsen kanssa kommunikointi vaatii jotain aikuiselta, ei se ihan ilmaiseksi tule. " niin vaatii, hyviä hermoja ja jankutuksen sietämistä ja itsestäänselvyyksien kertaamista. Nimenomaan.

Joo, toki lapsi voi vaikka tietää traktorin merkit paremmin kuin minä. Väitätkö siis tosissasi, että traktorimerkeistä saa aikaan mielenkiintoisen keskustelun? Oikeasti? Lapsi voi toki opetella ulkoa jotain tuollaista nippelitietoa, ja tietää jostain aiheesta siinä mielessä enemmän - muistaa vaikka jonkun lentokonemerkin tms. Tai tietää minkäniminen on hänen naapurinsa jota itse en tunne. Mutta mitä sellaisella aiheella keskustelumielessä tekee? Ei yhtään mitään. Juuri tuollainen penskojen "tuo on ooppel, tuo on mersu, tuo on nissan" -jutustelu on sitä lasten tylsyyttä. Ulkoaopeteltuja juttuja ilman omaa ymmärrystä ja syvempää käsitystä asioista. Ilman niitä ei voi aikaansaada mielenkiintoista keskustelua.

Tiedän että tuo maatalouskoneiden toiminta oli vain yksittäinen esimerkki, mutta silti, kyllä minäkin niistä tiedän. Mulla on hyvä yleisivistys ja väitän että suurimasta osasta tuollaisia asioita kyllä tiedän, sillä olen ottanut selvää asioista jotka minua kiinnostavat. Ilmeisesti iso osa ihmisistä ei, jos lasten tietämystasolla löytyy vielä juttuja joita aikuinen ei a) tiedä b) jotka kuitenkin hänestä ovat mielenkiintoisia. Aikuisen maanviljelijän kanssa olisi voinut keskustella vaikka eri lannoitustapojen valinnasta tai maatalouskoneiden kestävyydestä erityyppisillä maatiloilla. SE olisi mielenkiintoista, mutta voisiko vastaavan keskustelun virittää lapsen kanssa joka on vain opetellut ulkoa traktorimerkit? Ei todellakaan. Enintään sieltä tulisi "isi sanoi että valmet on ihan kakka". 

" Kuvittelet, että keskusteleminen toisenlaisten ihmisten kanssa on vain väärinkäsitysten oikomista." Kyse oli siitä, kun joku väitti että asioiden opettaminen olisi mielenkiintoista, eikä siten mielenkiintoisuutta estä se, että tietää aihepiiristä paljon enemmän kuin toinen. Minusta estää, sillä jos toinen on jostain lähes täydellisen tietämätön, niin silloinhan se "keskustelu" on nimenomaan pelkkää opettamista. Johon sisältyy usein myös väärinkäsitysten oikomista. Vähän niinkuin siinä aiemmassa sammakkoesimerkissä se, että se sammakko ei suinkaan ole huoleton, vaan taistelee joka päivä elämänsä puolesta.

Muutes, jostain syystä olympialaisiin valmistautuviakaan ei laiteta treenaamaan siten, että laitettaisiin heidät valmentamaan nappulaliigaa. Miksihän kummassa, jos kerran toisia opettamalla oppii niin himskatin paljon?

Omia ei ole, mutta villinä veikkauksena voisin väittää että sen lapsen syntymän jälkeen ei kauheasti tylsää ole. Tietty jollei hoida kämppäänsä ja anta arkensa mennä retuperälle niin tylsää varmaan onkin. Niin kuin yksi kaverini valitti tylsyyttään jatkuvasti, ja kyllä oli kämppäkin sen näköinen että tylsää oli.. Monen päivän paskavaipat viemättä ja samat pyykit kuukauden narulla, menkkasia lakanoita ei vaihdettu vittu ikinä. Sama naama soitteli mulle että miksi en tuu koskaan käymään, kun käyn vaan aina töissä ja siivoan kotonani.. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.

 

 

Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...

Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?

Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi. 

Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym. 

Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa.... 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.

Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...

 

 

1) Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?

Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi. 

2) Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym. 

Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. 3) "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa.... 

1) No.. oikeastaan kyllä. Hyvin vaikea kuvitella henkilö joka olisi mielenkiintoista seuraa ja joka ei tietäisi oikein mistään (mielenkiintoisesta) mitään. Kuinka kummassa tuollainen ihminen voisi olla mielenkiintoinen?

2) Ei tietenkään ole, vaan juuri nuo mainitsemasi kyvyt voivat tehdä keskustelukumppanista mielenkiintoisen. Lapsilla niitä ei juuri ole.

3) On ihan eri asia sanoa "lapsilla ei ole minulle mitään mielenkiintoista annettavaa" kuin tuo sinun kärjistyksesi. Minusta on huolestuttavaa jos näet nuo samansuuruisina lausuntoina. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä.

Huutonaurua!

Muistuipa mieleen maddoxin samankaltaiset mietteet lapsista: http://www.thebestpageintheuniverse.net/c.cgi?u=irule2

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.

Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...

 

 

Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?

Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi. 

Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym. 

Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa.... 

Mitä ihmettä? Joku pitää lasten seuraa tylsänä, niin vedetään kouluampuja-kortti esiin? Kukahan tässä niitä erilaisia näkökantoja ja ihmisiä väitti arvostavansa?