Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten kestätte lasten tylsyyttä?
26.10.2015 |
Lapsinerot ja pikkuvanhat viikarit poislukien lapset ovat kammottavan tylsiä. Vauvat, taaperot ja pikkulapset eivät osaa juuri mitään. Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä. Ajan viettäminen ja vuorovaikutus lasten kanssa on monotonista ja hajottavaa.
Te, jotka vietätte paljon aikaa lasten kanssa: miten kestätte lasten tylsyyttä? Onko teillä joitakin strategioita, joiden avulla selviätte tilanteesta?
Kommentit (185)
1, Minusta ihminen, joka ei oikein tiedä mistään mitään voi olla hyvinkin mielenkiintoinen. MIten hän on päätynyt siihen olomuotoon? (olettamuksena, että kyseessä on psyykkisesti terve, ainakin peruskoulun käynyt ihminen).
Nimenomaan erilaisuus kiinnostaa. Ei pikkupiireissä samanmielisten ja saman tietotason omaavien keskinäinen hymistely. Erimielisyydetkin kumpuavat usein vain tulkitaan perustuvista nyansseista.
2, Olen eri mieltä lapsista tässä kohden. Nimenomaan lapsilla voi olla yllättäviäkin ja tuoreita näkökulmia asiaan. Jos tuttavapiirissäsi on lapsia, jotka vain toistelevat opittua, niin kyse on todennäköisesti siitä, ettet kohtaa heitä muina kuin vähälahjaisina robotteina. Se on tullutkin tässä selväksi.
3, Ylemmyydentuntosi on tyypillistä yksilöllisille ulostuloille väkivaltaisessa muodossa. Mutta en tietenkään sitä tarkoita, että juuri sinä olisit sellainen. Ajatuksesi ovat pelottavan samansuuntaisia kuitenkin. Perehdy aiheeseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.
Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...
Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?
Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi.
Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym.
Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa....
Mitä ihmettä? Joku pitää lasten seuraa tylsänä, niin vedetään kouluampuja-kortti esiin? Kukahan tässä niitä erilaisia näkökantoja ja ihmisiä väitti arvostavansa?
Lisään vielä, että ihan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, totta helvetissä aikuisella ihmisellä on parempi tieto asioista kuin asioista kuin lapsella ja siten aikuinen on luonnollisesti mielenkiintoisempi keskustelukumppani, onhan kokemusmaailmakin samankaltaisempi. Väittääkö täällä joka ikinen mamma käsi sydämellä, että toisten lapset (omia ei lasketa) ovat ehdottomasti huippuseuraa ja paljon mielummin vietätte naapuruston lasten kanssa aikaa kuin muiden aikuisten?
Kukaan ei nähdäkseni ole näin väittänyt.
On vain kyseenalaistettu väittämäsi lapsista yksiselitteisesti huonompana seurana kuin aikuiset. Kummassakin ryhmässä on näes yksilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt mun on enää vaikea uskoa, että sä oot tosissasi. Jos olet tosissasi, olet joko jollain tavalla rajoittunut ihminen ja sen takia kykenemätön kommunikoimaan lasten kanssa (et ymmärrä sitä lapsen neurologista kehitystasoa) tai sitten olet itse kokenut lapsena, että ketään ei kiinnosta sun juttusi. Toki se lapsen kanssa kommunikointi vaatii jotain aikuiselta, ei se ihan ilmaiseksi tule. Useimmat aikuiset kyllä onnistuvat siinä.
-
Tuo, että lapsi ei muka voi tietää jostain koulutettua aikuista enemmän, on kyllä ihan täyttä hevonkukkua. Miten muka lapsi ei voi oppia asioita? Esimerkki: mä olin juuri ulkona omien ja naapurin lasten kanssa. Naapurit ovat maanviljelijöitä. Tuo naapurin lapsi tunnisti jo kaukaa (mistä, sitä en tiedä) minkä merkkisiä vastaan tulevat traktorit ovat ("toi on Massikka, toi on Jontikka"). Kyllä mäkin sen sitten näin, kun traktori oli kohdalla ja pystyin lukea merkin sen kyljestä, mutta en todella tunnistanut kauempaa. Tuo lapsi osaa myös kertoa, mitä eri maataloustyökalut ovat ja miten niitä käytetään - hän todellakin tietää tuosta asiasta aivan huiman paljon enemmän kuin minä.
-
Mitä enemmän luen viestejäsi, sitä enemmän ne alleviivaavat sitä, että sinulla on vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa, jotka eivät ole täysin samassa viitekehyksessä kanssasi. Kuvittelet, että keskusteleminen toisenlaisten ihmisten kanssa on vain väärinkäsitysten oikomista. Se ei todellakaan ole niin. Ihmiset kohtaavat toisensa ja opettavat toisilleen erilaisia asioita. Mutta se, joka kuvittelee jo tietävänsä kaiken olennaisen, ei kyllä voi oppia mitään.
Ja minun on vaikea uskoa, ettet sinä vain provoa, koska puhut koko ajan aidan seipäästä etkä aidasta. "Toki se lapsen kanssa kommunikointi vaatii jotain aikuiselta, ei se ihan ilmaiseksi tule. " niin vaatii, hyviä hermoja ja jankutuksen sietämistä ja itsestäänselvyyksien kertaamista. Nimenomaan.
Joo, toki lapsi voi vaikka tietää traktorin merkit paremmin kuin minä. Väitätkö siis tosissasi, että traktorimerkeistä saa aikaan mielenkiintoisen keskustelun? Oikeasti? Lapsi voi toki opetella ulkoa jotain tuollaista nippelitietoa, ja tietää jostain aiheesta siinä mielessä enemmän - muistaa vaikka jonkun lentokonemerkin tms. Tai tietää minkäniminen on hänen naapurinsa jota itse en tunne. Mutta mitä sellaisella aiheella keskustelumielessä tekee? Ei yhtään mitään. Juuri tuollainen penskojen "tuo on ooppel, tuo on mersu, tuo on nissan" -jutustelu on sitä lasten tylsyyttä. Ulkoaopeteltuja juttuja ilman omaa ymmärrystä ja syvempää käsitystä asioista. Ilman niitä ei voi aikaansaada mielenkiintoista keskustelua.
Tiedän että tuo maatalouskoneiden toiminta oli vain yksittäinen esimerkki, mutta silti, kyllä minäkin niistä tiedän. Mulla on hyvä yleisivistys ja väitän että suurimasta osasta tuollaisia asioita kyllä tiedän, sillä olen ottanut selvää asioista jotka minua kiinnostavat. Ilmeisesti iso osa ihmisistä ei, jos lasten tietämystasolla löytyy vielä juttuja joita aikuinen ei a) tiedä b) jotka kuitenkin hänestä ovat mielenkiintoisia. Aikuisen maanviljelijän kanssa olisi voinut keskustella vaikka eri lannoitustapojen valinnasta tai maatalouskoneiden kestävyydestä erityyppisillä maatiloilla. SE olisi mielenkiintoista, mutta voisiko vastaavan keskustelun virittää lapsen kanssa joka on vain opetellut ulkoa traktorimerkit? Ei todellakaan. Enintään sieltä tulisi "isi sanoi että valmet on ihan kakka".
" Kuvittelet, että keskusteleminen toisenlaisten ihmisten kanssa on vain väärinkäsitysten oikomista." Kyse oli siitä, kun joku väitti että asioiden opettaminen olisi mielenkiintoista, eikä siten mielenkiintoisuutta estä se, että tietää aihepiiristä paljon enemmän kuin toinen. Minusta estää, sillä jos toinen on jostain lähes täydellisen tietämätön, niin silloinhan se "keskustelu" on nimenomaan pelkkää opettamista. Johon sisältyy usein myös väärinkäsitysten oikomista. Vähän niinkuin siinä aiemmassa sammakkoesimerkissä se, että se sammakko ei suinkaan ole huoleton, vaan taistelee joka päivä elämänsä puolesta.
Muutes, jostain syystä olympialaisiin valmistautuviakaan ei laiteta treenaamaan siten, että laitettaisiin heidät valmentamaan nappulaliigaa. Miksihän kummassa, jos kerran toisia opettamalla oppii niin himskatin paljon?
En puhu aidan seipäistä. Mä en koe lasten keskustelua jankutukseksi tai itsestäänselvyyksien toisteluksi, koska ymmärrän lapsen neurologisen kehityksen tason ja osaan ottaa sen huomioon. Tämä on se kyky, jota aikuinen tarvitsee. Myös erilaisten aikuisten kanssa keskusteleminen vaatii erilaisia taitoja, eivätkä tietenkään kaikki aikuiset osaa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
-
Mä en vertaisi kognitiivista oppimista urheilulajin harjoittelemiseen. Näetkö itse ne samanlaisina asioina? Ehkä se selittää ajattelusi siitä, että lapset ja aikuiset, jotka ovat erilaisia kuin sinä, ovat "tyhmiä".
-
En ehdi enää kirjoittaa, mutta tuossa sammakkoesimerkissä huomaa, että tykkäät katsoa asioita vain yhdestä näkökulmasta, siitä, että sinun käsityksesi sammakon elämästä jatkuvasta selviytymisestä on oikea. Sammakon elämää voi katsoa aika monista näkökulmista, ja yksi on toki selviytyminen, mutta yksi on se, että katsotaan asioita neurologisen kyvykkyyden kannalta. Sammakko ei pysty liikkumaan kovinkaan monimutkaisilla aikatasoilla, joten ei voi sanoa, että sen elämää on ankeaa selviytymistä. Se ei pysty tuntemaan huolta huomisesta, joten toisaalta sen voi sanoa olevan huoleton. Siinä siis lapsi osuu naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.
Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...
Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?
Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi.
Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym.
Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa....
Mitä ihmettä? Joku pitää lasten seuraa tylsänä, niin vedetään kouluampuja-kortti esiin? Kukahan tässä niitä erilaisia näkökantoja ja ihmisiä väitti arvostavansa?
Lisään vielä, että ihan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, totta helvetissä aikuisella ihmisellä on parempi tieto asioista kuin asioista kuin lapsella ja siten aikuinen on luonnollisesti mielenkiintoisempi keskustelukumppani, onhan kokemusmaailmakin samankaltaisempi. Väittääkö täällä joka ikinen mamma käsi sydämellä, että toisten lapset (omia ei lasketa) ovat ehdottomasti huippuseuraa ja paljon mielummin vietätte naapuruston lasten kanssa aikaa kuin muiden aikuisten?
Kukaan ei nähdäkseni ole näin väittänyt.
On vain kyseenalaistettu väittämäsi lapsista yksiselitteisesti huonompana seurana kuin aikuiset. Kummassakin ryhmässä on näes yksilöitä.
Minä en ole tuollaista väittänyt aiemmin, mutta voin kyllä omiin havaintoihini perustuen vahvistaa tuon väitteen paikkansapitävyyden nimenomaan omalla kohdallani. Mielestäni lapset ovat aina huonompaaa seuraa kuin aikuiset, tosin voi johtua siitä että elämässäni olevat aikuiset olen itse valinnut, lapsia en.
Myönnän että jotkut pikkulapset raivostuttaa, jos ei ymmärrä niitä.
Joidenkin pikkuisten tekemisiä on hauska katsella. Varsinkin kun serkkuni (3v ja 5v?) riitelivät siitä, että onko veli pikkuvauva. Jokainen haukkumasana oli huvittavaa. Lopulta päädyttiin toteamukseen "veikka on ihana"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin että avaus koski sitä että miten me vanhemmat jaksamme kuunnella sitä jos lapset valittaa että heillä ei ole mitään tekemistä ja on tylsää jne.
Vierailija kirjoitti:
Luulin että avaus koski sitä että miten me vanhemmat jaksamme kuunnella sitä jos lapset valittaa että heillä ei ole mitään tekemistä ja on tylsää jne.
Joo, aloittaja kaikkitietävyydestään huolimatta ei ole verbaalisesti kovin kyvykäs.
Oikea muoto olisi esim.: "miten kestätte tylsistymistä lasten seurassa" tms.
Vähän kuin kysyisi: miten kestätte lasten sairautta.... ja kyse on siitä, että itse on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kestän lasten tylsyyttä, jos siis lapsiseurassa on pakko toisinaan olla, jatkamalla omia hommiani ja pyytämällä lapset niihin mukaan. Esim. täyttämään tiskikonetta, lämmittämään saunaa, leikkaamaan nurmikkoa, punnertamaan. Ihan pikkulapset ei tietty kykene, mutta tuommoiset seitsemän-kahdeksan ikäiset jo yrittää ihan kunnolla tehdä samaa kuin aikuinen.
Näin tulen seurustelleeksi lasten kanssa aika kivuttomasti eikä tunnu että aika menee hukkaan. Lapsetkin tuntuu tykkäävän, kun pääsevät oikeisiin töihin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.
Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...
Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?
Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi.
Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym.
Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa....
Mitä ihmettä? Joku pitää lasten seuraa tylsänä, niin vedetään kouluampuja-kortti esiin? Kukahan tässä niitä erilaisia näkökantoja ja ihmisiä väitti arvostavansa?
Lisään vielä, että ihan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, totta helvetissä aikuisella ihmisellä on parempi tieto asioista kuin asioista kuin lapsella ja siten aikuinen on luonnollisesti mielenkiintoisempi keskustelukumppani, onhan kokemusmaailmakin samankaltaisempi. Väittääkö täällä joka ikinen mamma käsi sydämellä, että toisten lapset (omia ei lasketa) ovat ehdottomasti huippuseuraa ja paljon mielummin vietätte naapuruston lasten kanssa aikaa kuin muiden aikuisten?
Kukaan ei nähdäkseni ole näin väittänyt.
On vain kyseenalaistettu väittämäsi lapsista yksiselitteisesti huonompana seurana kuin aikuiset. Kummassakin ryhmässä on näes yksilöitä.
Minä en ole tuollaista väittänyt aiemmin, mutta voin kyllä omiin havaintoihini perustuen vahvistaa tuon väitteen paikkansapitävyyden nimenomaan omalla kohdallani. Mielestäni lapset ovat aina huonompaaa seuraa kuin aikuiset, tosin voi johtua siitä että elämässäni olevat aikuiset olen itse valinnut, lapsia en.
Miten olet onnistunut valitsemaan kaikki sukulaisesi, työkaverisi, naapurisi ym. siten, että ovat järjestään mielenkiintoisia ihmisiä?
Ystävät ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän kyllä lapsista, mutta en mitenkään erityisemmin rakasta jutella lasten kanssa, sillä vaikka niitä helmiäkin keskusteluissa on, ei suuri osa jutuista ole hirveän kiintoisia. Sen sijaan omien lasten kanssa jaksan olla paljon paremmin, siinä on varmaan jotain ihan biologiastakin nousevaa, että jaksan ihastella heidän hengenlahjojaan. Ja sitähän lapsi kehittyäkseen tarvitsee, että joku jaksaa ihailla ja rakastaa. Omista lapsistani etenkin esikoinen jaksoi kutakuinkin kouluikään asti kerätä kaikenlaista tietoa, koulu vähensi kiinnostusta huimasti. Nuorempi taas on se "filosofi", ei esikoista ikinä kiinnostanut pienenä mitkään kuolemaan liittyneet asiat tai muu "henkinen". Sanoisin kuitenkin, että lapsissa on aika raikasta, uutta luovaa ajattelua, mutta ympäristö tuhoaa sen aika tehokkaasti. Monelle äidille arki on jo lähtökohtaisesti tylsää puurtamista, ei siinä haluta ihmetellä, miksi kurikset ovat punaiset ja kun ne käyvät pieniksi, niin mikä osa minusta kasvaa eniten ja miksikähän punaisesta on tullut tyttöjen väri ja miksi tytöillä on poikia useammin pitkät hiukset ja minkä takia joillain vauvoilla on hiukset ja joillain ei ja miksi taas jotkut ihmiset kaljuuntuvat ja miksi jotkut elävät niin pitkään... Eli kyllä aikuiset voisivat vähän peiliinkin katsoa. Omat lapseni ovat nyt jo koululaisia ja kyllä suren sitä, etten tajunnut ennen tarttua niin moniin "filosofisiin hetkiin", piti vaan koettaa mahduttaa päiviin riittävästi virikkeellistä ja terveellistä toimintaa :( Aikuiset voisivat myös vähän kyseenalaistaa ja miettiä vaikkapa sitä, olisiko joskus parempi ottaa aikaa lapsen kanssa leikkimiseen ja keskusteluun ja katsoa mihin se johtaa kuin kärrätä lapsi klo 9.00 puistoon lapioimaan kuravettä ämpäristä toiseen samalla kun äiti vilkuilee vieressä happamana kelloon vahdaten seuraavaa siirtymätilannetta. Suorittamisesta harvoin kehittyy mitään uutta luovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä pidät ihmisiä tyhmempinä, etkä saa heiltä mitään, minä pidän ihmisiä erilaisina, ja saan heiltä paljon, koska muilla ihmisillä on ihan erilaisia kokemuksia elämästä kuin minulla ja he myös tietävät erilaisista asioista kuin minä.
Nyt puhuttiin lapsista, ei ihmisistä yleensä. Lapsella ei todellakaan voi olla enempää kokemuksia kuin aikuisella, eivätkä he myöskään voi tietää jostain enemmän kuin koulutettu aikuinen. Tai ainakaan en ikinä ole sellaista kohdannut, ja vaikea kuvitella mitään mielenkiintoista (jos poisluetaan ne uusimat piirretyt tms) aihetta josta esim. joku 5 tai 6 vuotias voisi tietää itseäni enemmän. Mikä ihme se voisi olla? Eri pokemonien taidot tai Autot elokuvan autojen nimet? Ah, kuinka mielenkiintoinen keskustelunaihe...
Ollakseen mielenkiintoinen, pitää siis tietää sinua enemmän asioista tai ainakin sinua kiinnostavista asioista?
Koska selvästi olet kaikkitietävä, niin kyllä jää suppeaksi keskusteluympäristösi.
Onko tieto aina kvantitatiivinen suure? Voiko sanoa, että tietää enemmän tai enemmän määrällisessä mielessä? Ehkä voi, jos kyse on hyvin rajatusta aiheesta esim. automekaniikasta. Mutta yleensä voi ajatella tietäymyksen olevan hyvin pitkälle laadullista sorttia. Eli tietää eri osa-alueista, tietää eri näkökulmista, tietää sen verran, että osaa esittää kysymyksiä alueesta, pohtia eri näkökanteilta ym.
Onkohan aloittaja todellinen henkilö.. jos on, niin herättää surua tai ehkä myös kauhua. Kouluampujilla on järjestään ollut tämä ylemmyysajattelu muihin nähden. "Kenelläkään ei ole minulle enää mitään annettavaa, olen valittu herrakansan edustaja.. " Viimeinen tehtäväni on karsia alemman kastin saastaa....
Mitä ihmettä? Joku pitää lasten seuraa tylsänä, niin vedetään kouluampuja-kortti esiin? Kukahan tässä niitä erilaisia näkökantoja ja ihmisiä väitti arvostavansa?
Lisään vielä, että ihan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, totta helvetissä aikuisella ihmisellä on parempi tieto asioista kuin asioista kuin lapsella ja siten aikuinen on luonnollisesti mielenkiintoisempi keskustelukumppani, onhan kokemusmaailmakin samankaltaisempi. Väittääkö täällä joka ikinen mamma käsi sydämellä, että toisten lapset (omia ei lasketa) ovat ehdottomasti huippuseuraa ja paljon mielummin vietätte naapuruston lasten kanssa aikaa kuin muiden aikuisten?
Kukaan ei nähdäkseni ole näin väittänyt.
On vain kyseenalaistettu väittämäsi lapsista yksiselitteisesti huonompana seurana kuin aikuiset. Kummassakin ryhmässä on näes yksilöitä.
Minä en ole tuollaista väittänyt aiemmin, mutta voin kyllä omiin havaintoihini perustuen vahvistaa tuon väitteen paikkansapitävyyden nimenomaan omalla kohdallani. Mielestäni lapset ovat aina huonompaaa seuraa kuin aikuiset, tosin voi johtua siitä että elämässäni olevat aikuiset olen itse valinnut, lapsia en.
Miten olet onnistunut valitsemaan kaikki sukulaisesi, työkaverisi, naapurisi ym. siten, että ovat järjestään mielenkiintoisia ihmisiä?
Ystävät ymmärrän.
Helposti. Työkavereiden kanssa pidän keskustelun sopivan pinnallisella tasolla, pidän verbaalisesta huumorista ja small talkista joten viihdyn heidän kanssaan hyvin sen aikaa mitä nyt työpäivän lomassa ehtii sosialisoimaan. Naapureita en tunne, tervehdin vain rapussa, sukulaisista pidän yhteyttä vain osaan (niihin kenen seuraassa viihdyn) ja sukulaisten lapset ovatkin ne ainoat joiden kanssa joudun viettämään aikaa toisinaan.
En voi sille mitään, että lapset ovat minusta oikeasti tylsiä. Heistä tulee yleensä mielenkiintoisempia kun pääsevät yläasteikään, mutta sitten ei enää aikuisten seura kiinnostakaan samalla tapaa kuin pienenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa että joku uskaltaa tämän sanoa ääneen.
Aivan sama mitä minusta ajattelette, minustakin lapset on sekä TYLSIÄ että helkkarin RASITTAVIA samaan aikaan
Vierailija kirjoitti:
Jos minun täytyy viettää aikaa lapsiseurassa, enkä siitä pääse tekosyyn varjolla lipeämään, niin olen nykyään ottanut tavaksi rakennella ihan omat legokaupungit omanlaiseeen tyyliin (yllätävän hauskaa), valinnut sen kirjan mitä minä en ole lukenut koskaan, leffan mitä en ole nähnyt tai esim. lapsen kanssa piirtäessä olen hahmotellut olohuoneeseen huonekaluille uutta järjestystä. Pari, kolme kertaa vuodessa näilläkin eväillä pärjää iltapäivän lasten kanssa ilman että tuntee katkeruutta menetetystä vapaa-ajasta.
Kiitos neuvosta. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä kestän lasten tylsyyttä, jos siis lapsiseurassa on pakko toisinaan olla, jatkamalla omia hommiani ja pyytämällä lapset niihin mukaan. Esim. täyttämään tiskikonetta, lämmittämään saunaa, leikkaamaan nurmikkoa, punnertamaan. Ihan pikkulapset ei tietty kykene, mutta tuommoiset seitsemän-kahdeksan ikäiset jo yrittää ihan kunnolla tehdä samaa kuin aikuinen.
Näin tulen seurustelleeksi lasten kanssa aika kivuttomasti eikä tunnu että aika menee hukkaan. Lapsetkin tuntuu tykkäävän, kun pääsevät oikeisiin töihin mukaan.
Erinomainen neuvo. Aina ei tarvitse laskeutua "lapsen tasalle" vaan lapset voi ottaa mukaan aikuisten juttuihin. Nämähän juuri laajentavat lapsen kokemusmaailmaa. -ap
Vierailija kirjoitti:
Ylemmyydentuntosi on tyypillistä yksilöllisille ulostuloille väkivaltaisessa muodossa. Mutta en tietenkään sitä tarkoita, että juuri sinä olisit sellainen. Ajatuksesi ovat pelottavan samansuuntaisia kuitenkin. Perehdy aiheeseen!
On ylemmyydentuntoista todeta se FAKTA, että lapsilla on keskimäärin erittäin pinnallinen ja rajoittunut tietämys asioista, sekä hyvin vähäinen elämänkokemus normaaliin aikuiseen verrattuna? Huh, sitten olen kyllä todella ylemmyydentuntoinen, taidampa siis tästä lähteä ampumaan parikymmentä ihmistä vai miten se yhtäläisyydenvetosi menikään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Hienosti kirjoitettu. Allekirjoitan täysin! -ap
Mun korvaan ap (ja tuo sielunsisar) kuulostaa jollakin tavalla "autistiselta" (pahoitteluni, ei ole tarkoitus käyttää termiä loukkaavasti). Siis siltä, että he eivät kerta kaikkiaan osaa asettua pienen ihmisen asemaan. Siis nämä kaksi tässä ihan pokkana purnaavat, kun neljävuotiaalta ei irtoa yhtä kypsää läppää kuin koulutetulta aikuiselta. Siis oikeasti?! Kuulostaa ihan siltä, että nämä kaksi ovat lapsena saaneet osakseen kylmää kohtelua. Kukaan ei ole ollut heistä ja heidän jutuistaan kiinnostuneita, kun he olivat pieniä. Siitä on kaiketi päässyt syntymään käsitys, että lapsi tai hänen tekemisensä ja ajatuksensa eivät ole kiinnostavia.
Sääli. Varmaan on ollut kurja lapsuus. Siinä on tainnut jäädä mm. empatian oppiminen vähemmälle.
Mutta jotta omista lapsistani ei kasvaisi tuollaisia nihilistejä, haluankin olla kiinnostunut kaikesta, mitä he tekevät, ajattelevat ja sanovat. Ylipäätään asettua heidän asemaansa ja ihmetellä maailmaa heidän kanssaan.
Ei ole uutinen, että lapsi ei tiedä ja osaa yhtä paljon asioita kuin aikuinen. Lapsen jutut ja tekemiset tulee aina suhteuttaa lapsen kehitystasoon. Jos aikuinen osaa tehdä sen, maailma avautuu ihan uudella tasolla. Lapsenomainen ihmetys ei ole poissuljettua, vaikka tietäisikin, miten maailma oikeasti toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Hienosti kirjoitettu. Allekirjoitan täysin! -ap
Mun korvaan ap (ja tuo sielunsisar) kuulostaa jollakin tavalla "autistiselta" (pahoitteluni, ei ole tarkoitus käyttää termiä loukkaavasti). Siis siltä, että he eivät kerta kaikkiaan osaa asettua pienen ihmisen asemaan. Siis nämä kaksi tässä ihan pokkana purnaavat, kun neljävuotiaalta ei irtoa yhtä kypsää läppää kuin koulutetulta aikuiselta. Siis oikeasti?! Kuulostaa ihan siltä, että nämä kaksi ovat lapsena saaneet osakseen kylmää kohtelua. Kukaan ei ole ollut heistä ja heidän jutuistaan kiinnostuneita, kun he olivat pieniä. Siitä on kaiketi päässyt syntymään käsitys, että lapsi tai hänen tekemisensä ja ajatuksensa eivät ole kiinnostavia.
Sääli. Varmaan on ollut kurja lapsuus. Siinä on tainnut jäädä mm. empatian oppiminen vähemmälle.
Mutta jotta omista lapsistani ei kasvaisi tuollaisia nihilistejä, haluankin olla kiinnostunut kaikesta, mitä he tekevät, ajattelevat ja sanovat. Ylipäätään asettua heidän asemaansa ja ihmetellä maailmaa heidän kanssaan.
Ei ole uutinen, että lapsi ei tiedä ja osaa yhtä paljon asioita kuin aikuinen. Lapsen jutut ja tekemiset tulee aina suhteuttaa lapsen kehitystasoon. Jos aikuinen osaa tehdä sen, maailma avautuu ihan uudella tasolla. Lapsenomainen ihmetys ei ole poissuljettua, vaikka tietäisikin, miten maailma oikeasti toimii.
"Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten."
:D :D :D Aijaa, joo kyllä mä näin 40-vuotiaana olen jo pohtinut useimmat asiat läpi useastikin, mutta ei se mun mielestä ole tylsyyttä että joku 4-vuotias vielä niitä pohtii.
Mutta aikuiset jotkat ihmettelevät maailmaa lapsen tasolla (en tarkoita tällä kauneuden arvostamista, vaan todellakin lapsentasoista ihmettelyä) ovat kyllä rasittavia ja jollain tavailla vajaita - jos eivät aikuistuessaan ole siitä lapsen tasolta kasvaneet.
137: "Siis nämä kaksi tässä ihan pokkana purnaavat, kun neljävuotiaalta ei irtoa yhtä kypsää läppää kuin koulutetulta aikuiselta. "
Enhän purnaa, vaan sanon, että se on todella tylsää. Ymmärrän kyllä täysin miksi se neljävuotiaan "läppä" on tylsää, tottakai. Ei se voisi lapsen ymmärrys- ja tietämystasolla oikein muuta ollakaan. Mutta ei ymmärrys muuta sitä yhtään mielenkiintoisemmaksi. Vrt. ymmärrän miksi puliukko ei saa suustaan muuta kuin käsittämätätöntä örinää, mutta en silti jaksa sitä örinää kuunnella kiinnostuneena.
"Lapsenomainen ihmetys ei ole poissuljettua, vaikka tietäisikin, miten maailma oikeasti toimii."
Ei tietenkään, mutta kykenen siihen ihmettelyyn itsekin, ja harrastan sitä todella paljon. En tarvitse sitä lasta lausumaan niitä ihmetyksiä ääneen, sillä useimmiten ne lapsen ihmetykset ovat sellaisia jotka itse olen jo käynyt läpi useaan kertaan ja ehtinyt pohtia ne puhki. Lapsen kokemus- ja tietämystasolla niihin vaan hyvin hyvin hyvin harvoin löytyy enää mitään uutta näkökulmaa.
T. Se sielunsisar
Vierailija kirjoitti:
137: "Siis nämä kaksi tässä ihan pokkana purnaavat, kun neljävuotiaalta ei irtoa yhtä kypsää läppää kuin koulutetulta aikuiselta. "
Enhän purnaa, vaan sanon, että se on todella tylsää. Ymmärrän kyllä täysin miksi se neljävuotiaan "läppä" on tylsää, tottakai. Ei se voisi lapsen ymmärrys- ja tietämystasolla oikein muuta ollakaan. Mutta ei ymmärrys muuta sitä yhtään mielenkiintoisemmaksi. Vrt. ymmärrän miksi puliukko ei saa suustaan muuta kuin käsittämätätöntä örinää, mutta en silti jaksa sitä örinää kuunnella kiinnostuneena.
"Lapsenomainen ihmetys ei ole poissuljettua, vaikka tietäisikin, miten maailma oikeasti toimii."
Ei tietenkään, mutta kykenen siihen ihmettelyyn itsekin, ja harrastan sitä todella paljon. En tarvitse sitä lasta lausumaan niitä ihmetyksiä ääneen, sillä useimmiten ne lapsen ihmetykset ovat sellaisia jotka itse olen jo käynyt läpi useaan kertaan ja ehtinyt pohtia ne puhki. Lapsen kokemus- ja tietämystasolla niihin vaan hyvin hyvin hyvin harvoin löytyy enää mitään uutta näkökulmaa.
T. Se sielunsisar
Mun mielestä autourheilu ja golf on tylsää. Siksipä en niitä harrasta. Mutten myöskään tuhlaa aikaani narisemalla aiheesta sivutolkulla keskustelupalstalla. Hyväksyn sen, että ne jonkun muun mielestä ovat mielenkiintoisia. Suosittelen samaa sinulle.
Alue: Aihe vapaa
Lisään vielä, että ihan ilman minkäänlaista ylemmyyden tunnetta, totta helvetissä aikuisella ihmisellä on parempi tieto asioista kuin asioista kuin lapsella ja siten aikuinen on luonnollisesti mielenkiintoisempi keskustelukumppani, onhan kokemusmaailmakin samankaltaisempi. Väittääkö täällä joka ikinen mamma käsi sydämellä, että toisten lapset (omia ei lasketa) ovat ehdottomasti huippuseuraa ja paljon mielummin vietätte naapuruston lasten kanssa aikaa kuin muiden aikuisten?