Lue keskustelun säännöt.
Miten kestätte lasten tylsyyttä?
26.10.2015 |
Lapsinerot ja pikkuvanhat viikarit poislukien lapset ovat kammottavan tylsiä. Vauvat, taaperot ja pikkulapset eivät osaa juuri mitään. Lapset haluavat katsoa samoja leffoja uudelleen ja uudelleen, kysyvät tyhmiä kysymyksiä, kertoa jollottavat yhdentekeviä tarinoita ilman mitään pontta, keskustelevat huonosti ja pelaavat hyvin rajoittuneita pelejä. Ajan viettäminen ja vuorovaikutus lasten kanssa on monotonista ja hajottavaa.
Te, jotka vietätte paljon aikaa lasten kanssa: miten kestätte lasten tylsyyttä? Onko teillä joitakin strategioita, joiden avulla selviätte tilanteesta?
Kommentit (185)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapset nimenomaan ei oo tylsiä. Mä toivoisin elämääni vähän enemmän tylsyyttä. Lapset varmasti tuntuvat tylsiltä, jos ei ole itsellä yhtään näkemystä tai halua ajatella asioita eri kanteilta. Mun mielestä lasten kysymykset just on tosi kiinnostavia, koska ne tulevat niin eri näkökulmista kuin aikuisen. Samoin lasten tarinat on kiinnostavia, koska niissä voi nähdä erilaisia kerroksia: vaikutteita kirjoista, lastenohjelmista, eri ihmisiltä, omasta mielikuvituksesta - ja sitten jostain, mitä jungilaisittain kutsuttaisiin arkkityypeiksi.
-
Varmasti lapset keskustelevat huonosti, jos heidan kanssaan keskustellaan huonosti. Mä keskustelen vanhemman lapseni (4 v.) kanssa usein automatkoilla pitkiä keskusteluja esim. biologiasta, anatomiasta ja kuolemasta. Ja lapseni ei ole mikään pikkuvanha lapsinero (ei niissäkään mitään vikaa!).
-
Tää ketju on joko tylsän ihmisen avaama tai osa tätä velaprovomeininkiä. Tylsät ihmiset ovat just semmoisia, että asioiden pitää sopia just heidän kiinnostuksenkohteisiinsa, jotta se on mielekästä. He eivät halua oppia mitään tai muuttaa omaa ajatteluaan millään tavalla.
Voisiko olla, että kaikki eivät vain pidä lasten seuraa antoisana? Ihan niin kuin kaikki eivät pidä koirien tai jääkiekkokannattajien seuraa antoisana. Ei lapsissa ole mitään sellaista, joka olisi kaikkien mielestä mielenkiintoista, hauskaa tai mitä ikinä
Tässä ainakin on mielenkiintoista, että vertaat koiraa ja tietyn urheilulajin kannattajaa keskenään. Puhunet ihmisistä jälkimmäisen kohdalla?
Ajatteletko siis, että tämä jääkiekkofani ei koskaan puhu mistään muusta kuin jääkiekosta vai mikä idea tässä oli?
Ei kenessäkään tai missään tieteenalassa tms. ole koskaan sellaista, että se olisi kaikkien mielestä kiintoisaa. Uskoisin kommenttisi perusteella, että esim. sinä et ole kiinnostavaa seuraa. Ehkä olet jonkun muun mielestä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tylsät ihmiset ovat just semmoisia, että asioiden pitää sopia just heidän kiinnostuksenkohteisiinsa, jotta se on mielekästä. He eivät halua oppia mitään tai muuttaa omaa ajatteluaan millään tavalla.
Ongelmahan on juuri siinä, ettei lapsilta voi yleensä oppia mitään. Lasten ihmettelytkin ovat aika lailla samanlaisia keskenään, ovathan ne samanlaisen kognitiivisen kehityksen tuotteita. Nuo asiat ja pohdinnat ovat tuttuja jokaiselle, joka on itse ollut lapsi ja muistaa jotakin omasta lapsuusajastaan.
No, erilaisista piirrettyjen sarjojen hahmoista tai muusta joutavasta voi kyllä oppia. :) -ap
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Hienosti kirjoitettu. Allekirjoitan täysin! -ap
Vierailija kirjoitti:
Ongelmahan on juuri siinä, ettei lapsilta voi yleensä oppia mitään. Lasten ihmettelytkin ovat aika lailla samanlaisia keskenään, ovathan ne samanlaisen kognitiivisen kehityksen tuotteita. Nuo asiat ja pohdinnat ovat tuttuja jokaiselle, joka on itse ollut lapsi ja muistaa jotakin omasta lapsuusajastaan.
No, erilaisista piirrettyjen sarjojen hahmoista tai muusta joutavasta voi kyllä oppia. :) -ap
Minusta melko tylsää jos haluat kaiken valmiina ja ihmiset joilla valmiita vastauksia ei ole tarjota koet tylsinä. Minulle taas se olisi tylsää jos tilaa ei olisi ihmettelylle ja jollekin muulle kuin valmiille vastauksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No lapset nimenomaan ei oo tylsiä. Mä toivoisin elämääni vähän enemmän tylsyyttä. Lapset varmasti tuntuvat tylsiltä, jos ei ole itsellä yhtään näkemystä tai halua ajatella asioita eri kanteilta. Mun mielestä lasten kysymykset just on tosi kiinnostavia, koska ne tulevat niin eri näkökulmista kuin aikuisen. Samoin lasten tarinat on kiinnostavia, koska niissä voi nähdä erilaisia kerroksia: vaikutteita kirjoista, lastenohjelmista, eri ihmisiltä, omasta mielikuvituksesta - ja sitten jostain, mitä jungilaisittain kutsuttaisiin arkkityypeiksi.
-
Varmasti lapset keskustelevat huonosti, jos heidan kanssaan keskustellaan huonosti. Mä keskustelen vanhemman lapseni (4 v.) kanssa usein automatkoilla pitkiä keskusteluja esim. biologiasta, anatomiasta ja kuolemasta. Ja lapseni ei ole mikään pikkuvanha lapsinero (ei niissäkään mitään vikaa!).
-
Tää ketju on joko tylsän ihmisen avaama tai osa tätä velaprovomeininkiä. Tylsät ihmiset ovat just semmoisia, että asioiden pitää sopia just heidän kiinnostuksenkohteisiinsa, jotta se on mielekästä. He eivät halua oppia mitään tai muuttaa omaa ajatteluaan millään tavalla.
Voisiko olla, että kaikki eivät vain pidä lasten seuraa antoisana? Ihan niin kuin kaikki eivät pidä koirien tai jääkiekkokannattajien seuraa antoisana. Ei lapsissa ole mitään sellaista, joka olisi kaikkien mielestä mielenkiintoista, hauskaa tai mitä ikinä
Ap esitti avauksensa niin, että lapsen tylsyys on kaikkien jakama fakta. Mä taas sanon, että tylsyyden kokeminen on valinta. Jos on rajoittunut tarkastelemaan maailmaa vain omien mielenkiinnonkohteiden pohjalta, joutuu kokemaan paljon epämiellyttäviä ja tylsiä tilanteita. Jos taas suhtautuu asioihin avoimesti, elämä on antoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Pidän myös hyvin tylsinä ihmisiä jotka tekevät omia johtopäätöksiä milloin mistäkin asioista vain omiin kokemuksiinsa pohjautuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kanssa on kiva jutustella, jos on itse tylsämielinen. Äitiysaikoinahan naiset taantuvat älyllisesti muutenkin.
Muistutan, että wt-mammojen keskustelunaiheet aikuisten kanssa ovat hyvin konkreettisia: Onko kaljaa jäljellä? Kuka on pannut ketä? Milloin Motonet menee kiinni? Ketä inhoat eniten Paratiisihotellissa? Silloin lasten kanssa keskustelu on kiinnostavaa. Toista on menestyneillä, koulutetuilla äideillä, jotka ovat tottuneet keskustelemaan sivistyneesti ja monipuolisesti. He kaipaavat muutakin kuin 3-vuotiaan seuraa.
Tässäpä kummallinen maailmankuva. Äitiysaikoina hakeudutaan wt-mammojen seuraan, ei suinkaan sellaisten ihmisten seuraan, joita pitää mukavina?
-
Ei kai tässä nyt ole kyse siitä, että jos ei pidä lapsia tylsinä, ei muuta seuraa kaipaakaan. Mä olen koulutettu, sivistynyt ja kiinnostunut maailmasta, ja koen, että juuri sen takia en pidä lapsia tylsinä. Mulla on valmiuden keskustella hyvin erilaisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Mä taas olen tullut siihen tulokseen, että sellaiset ihmiset, jotka pitävät lapsia tylsinä, ovat itse tylsiä. He eivät ole halukkaita näkemään asioita eri näkökulmista, vaan tuijottavat tiukasti omasta, aikuisen näkökulmastaan.
-
Lapselle voi ihan hyvin selittää sitä näköaistin toimintaa. Näin mä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ajatelleeni näin13-15 vuotiaana teininä... ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Pidän myös hyvin tylsinä ihmisiä jotka tekevät omia johtopäätöksiä milloin mistäkin asioista vain omiin kokemuksiinsa pohjautuen.
No mikä sun johtopäätös sitten on? Minä sentään perustelin omani, sinä vain hyökkäät kirjoittajaa kohtaan mutta et esitä mitään pätevää vasta-argumenttia tai vaihtoehtoista johtopäätöstä. Mikä sinun vastauksesi on siihen, miksi joistakin ihmisistä lasten sanaväännökset ovat hauskoja tai ihmettelyt uusia mielenkiintoisia, jos syynä ei kerran ole se, että he eivät kykene itsenäisesti niitä tuottamaan vaan siihen tarvitaan se lapsi ja siksi ne tuntuvat uusilta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen.
Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?
Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen.
Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?
Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä.
sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6
Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.
Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.
Done.
Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen.
Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?
Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä.
sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6
Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.
Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.
Done.
Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?
Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Mä taas olen tullut siihen tulokseen, että sellaiset ihmiset, jotka pitävät lapsia tylsinä, ovat itse tylsiä. He eivät ole halukkaita näkemään asioita eri näkökulmista, vaan tuijottavat tiukasti omasta, aikuisen näkökulmastaan.
-
Lapselle voi ihan hyvin selittää sitä näköaistin toimintaa. Näin mä teen.
Ei, vaan ainakin itse olen käynyt läpi jo niin monet näkökulmat, ettei ne lasten esittämät ole enää mitenkään uusia ja yllättäviä, vaan jotain, mitkä olen itse miettinyt läpi jo aikoja sitten. Nimenomaan kun itse ei ole tylsä, niin ei näe noita lasten juttuja mitenkään mielenkiintoisen uusina vaan päinvastoin vanhoina juttuina. Sama, kuin että kun itse on opetellut kävelemään x0 vuotta sitten, ei se kävelemään opettelemisen seuraaminen ole enää kovinkaan mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen.
Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?
Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä.
sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6
Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.
Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.
Done.
Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?
Eihän tuossa viestissä ole siitä kyse, vaan siitä, että jos pidät ihmisiä tyhminä, niin luulisi, että on sitten kiva valistaa heitä. Et sinäkään kuitenkaan kaikkea tiedä, joten puhe tyhmistä kysymyksistä kyllä saa ajattelemaan, että ehkä et ole kauhean miellyttävä ihminen.
Miksi ihmeessä olisi? Keskusteluista itseään tyhmemmän kanssa harvoin saa itse mitään irti. Silloin on tosiaankin vain antaja, eikä toisella huonommasta tietämyksestä johtuen ole tarjota mitään uutta näkökulmaa jota ei itse olisi jo moneen kertaan käynyt läpi.
Verrattuna siihen kävelemään oppimiseen - jos itse harjoittelee trapetsitaiteilijaksi, ei varmaan näe hirveän hedelmällisenä kuluttaa aikaa sellaisen kanssa joka ei osaa vielä edes kävellä. Sen sijaan jos harjoittelee trapetsimestarin, tai edes jonkun omantasoisensa kanssa, voi itsekin oppia jotain.
Viime aikoina olen tarkistanut tai ottanut selvää näistä asioista, koska lapseni on kysynyt:
- Miten se Lemminkäinen kuolikaan
- Miten kärpän ja lumikon erottaa toisistaan
- Missä kohdassa sappirakko tarkalleen on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ap:n sielun sisar. Esimerkiksi tässä ketjussa esitetyt esimerkit lasten "epätylsyydestä" on munkin mielestä vain ja ainoastaan tietämättömyydesta kumpuavia tylsyyksiä.
Se, ettei lapsi ymmärrä synonyymejä ei ole hauskaa, se on tietämättömyyttä. Se, ettei lapsi ymmärrä että se sammakko voi tulla syödyksi hetkellä millä hyvänsä ja kuolee nälkään jos ei tauotta etsi ruokaa, ei ole hauskaa tai filosofista vaan tietämättömyyttä. Värien aistimisen pohtiminen tai aineen olemusten mietiskely kai on ihan perus pohdintaa, jota jokainen on harrastanut/harrastaa, mutta lapsen kanssa siitä ei voi tuon enempää keskustella koska hän tuskin ymmärtää näköaistien toimintaa tai muuta asiaankuuluvaa, joka pitäisi ymmärtää jotta asiasta voi keskustella syvällisemmin.
Olen tullut siihen johtopäätökseen että lasten juttuja pitävätkin hauskoina ja mielenkiintoisina vain ne tosi tylsät ihmiset, jotka eivät itse ikinä ajattele mitään uutta / leiki sanoilla, joten lasten tietämättömyydestä kumpuavat pohdinnat / sanasekaannukset ovat heille aidosti jotain uutta. Eli lasten jutut ovat heidän omaan sisäiseen maailmaansa verrattuna mielenkiintoisia, ja siksi ne koetaan epätylsinä. Meille, jotka ei ole aikuisinakaan hukattu sitä maailman ihmettelyn taitoa, on nuo lasten jutut vain jotain sellaista jonka itse on pohtinyt kymmeniä kertoja läpi ja/tai jonka on huomannut jo vuosia sitten.
Jos kysymykset kumpuavat vain puhtaasta tietämättömyydestä, niin selitä sinä kattavasti mitä on sähkö, märkyys tai kuolema. Ja mitä muita tämän ketjun aikana on tullut eteen.
Sitten, kun he tämän tietävät, eivät enää esitä näitä tyhmiä kysymyksiä. Eikö vain?
Ihmiskunnan eteenpäin meno on aina lähtenyt "tyhmistä" kysymyksistä.
sähkö: https://fi.wikipedia.org/wiki/S%C3%A4hk%C3%B6
Märkyys on ihon aistimus kun nestemäinen materiaali haihtuu.
Kuolema on kun jokin elolliseksi luokiteltava lakkaa elämästä, ts. solujen väliset toiminnot pysähtyvät.
Done.
Olen nämä pohtinut ja ottanut selvää vuosia sitten, joten se, että joku lapsi kysyy noita ääneen, ei ole jotain minkä kokisin mielenkiintoiseksi. Sulleko on, etkö ikinä ole noita miettinyt ennen kuin joku lapsi niitä sulta kysyi?
Jos kuoleman selitykseksi käy vain se, että solut lakkaavat toimimasta, niin hyvin olet teknokraattisesti orientoitunut ihminen.
Ukki kuolee ja lapsi ihmettelee, missä se nyt on ja nähdäänkö enää jne. Sinä vastaat, että solut ne siinä vain lakkasivat toimimasta.
Tunnekylmyyttä ja ymmärtämättömyyttä laajemmin ajatella ihmismieltä. Ja olen toki miettinyt aiemminkin, lapsen kysymykset vain herättävät aina perimmäisen ääreen.
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta oon samaa mieltä, että ns. normaalit lapset on tylsiä. Turvattomissa oloissa eläneet lapset, lapsinerot ja eri tavoin diagnosoidut lapset on ei-tylsiä. P.s. Ei-tylsä ja mielenkiintoinen ei ole tässä tapauksessa synonyymi.
Voisiko olla, että kaikki eivät vain pidä lasten seuraa antoisana? Ihan niin kuin kaikki eivät pidä koirien tai jääkiekkokannattajien seuraa antoisana. Ei lapsissa ole mitään sellaista, joka olisi kaikkien mielestä mielenkiintoista, hauskaa tai mitä ikinä