Miksi lisääntyjät vähättelevät ja piilottelevat raskaus- ja synnytysvaurioita?

Vierailija kirjoitti:

 "Riski" ei siis tarkoita että kaikille käy niin, vaan että kenelle tahansa saattaa käydä. Siksi jokaisen olisi voitava tämä riski ottaa tietoisesti - ei niin päin että kun se osuu omalle kohdalle, aletaan vasta arvioida onko itsestä ja esim. omasta parisuhteesta sellaista riskiä kantamaan.

Riskin käsitettä on joidenkin naisten mahdottoman vaikea ymmärtää. Ja sitten tietenkin ihmetellään, kun jotakin menee pieleen: "Useimmille ei käy näin! Miten on mahdollista, että minulle kävi!"

Synnytyksen riskejä pimitetään? Jos jokin tässä maailmassa on ikiaikaista, niin se on syntymä. Vääjäämätöntä. Tuhansien vuosien jatkumo. Sitä tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa. Meitä ei olisi, jos sukupolvien ketjussa olisi alettu miettiä, että onpa kauheeta, en synnytä, mies jättää mut jos värkki repeää. Suurimmalle osalle synnyttäminen kuuluu onneksi kategoriaan "normaalia"

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on väitetty pari kertaa päin naamaa, että pillu on TIUKENTUNUT synnytyksen jälkeen. Ja mieskin on kuulemma sitä mieltä ollut. :D

Luulenpa, että se pillun tiukentuminen johtuu lantionpohjalihasjumpista, joita monet hyvin ahkerasti synnytyksen jälkeen tekevät.

 

 

Höpö, höpö! Tohon et usko itsekään! Kun sieltä tavarasta on se kakara puserrettu maailmaan, niin se ei enää entisensä ole ikinä vaikka kuinka jumppaisi.

Niin. Saati että olisi entistä tiukempi! Buahahhaaa!

Vierailija kirjoitti:

Meitä ei olisi, jos sukupolvien ketjussa olisi alettu miettiä, että onpa kauheeta, en synnytä, mies jättää mut jos värkki repeää.

Onko tämä olevinaan argumentti? Kyseessähän on niin klassinen naturalistinen harha kuin voi olla. Ei siitä, miten asiat ovat, voi päätellä, miten asioiden pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:Kyse ei ole siitä, vaan siitä, että jos minä äitinä sanon, että lapset ovat ehdottomasti olleet kaiken vaivan arvoisia, niin joku vela tulee ensimmäisenä sanomaan, että lapset ei varmasti ole sen arvoisia. Mut mun kokemus on, että ovat. Aivan parasta. Ja siksi on huvittavaa, miksi jonkun, joka ei edes halua lapsia, on niin kovin tärkeä yrittää lytätä muiden kokemus vanhemmuudesta. Se on kokemus, jota hänellä ei ole, josta hän ei voi aidosti tietää mitään. 

Ymmärrätkö, että myös toisen synnyttäneen ja pahoja vaurioita saaneen kokemus on sellainen, josta sinä et voi aidosti tietää mitään? Voit ainoastaan sanoa, että sinun kärsimäsi vauriot ovat olleet sen arvoisia, että sait sellaiset lapset kuin sait. Joku toinen, joka on menettänyt vaikka sen ulosteenpidätyskyvyn lopullisesti, jonka mies on jättänyt hänet tästä syystä ja jonka lapsi on vaikkapa vielä lisäksi kehitysvammainen, voi olla aiheesta aivan toista mieltä ja se kokemus on aivan yhtä validi kuin sinunkin.

Minä olen tuo keskenmenon kokenut, jolle tuli raskauden aikana rimakauhu kun luin, mitä pahimmillaan voi synnytyksessä tapahtua. Tähän on myös ihan hyvä syy: minä nimittäin en usko että mieheni jäisi suhteeseemme, jos minulle kävisi todella huonosti synnytyksessä. Tuo tieto siitä, miten siinä voi käydä, sai minut arvioimaan koko tilanteen aivan uudelleen. Nyt en toistaiseksi voi yrittää uutta raskautta tämän miehen kanssa, ellemme saa suhteestamme niin vahvaa että voin luottaa miehen sitoutuneen siihen täydellisesti. Toisena vaihtoehtona minun pitää löytää uusi mies ja rakentaa hänen kanssaan sellainen suhde, johon lapsi voi tulla, riskeineen kaikkineen.

Jos olisin alusta asti tiennyt nuo riskit, olisin ehkä alun alkaenkin mennyt yhteen hieman eri tyyppisen miehen kanssa.

Olisikin todella tärkeää kertoa näistä asioista avoimesti jo peruskoulussa, jotta kaikille - myös miehille! - on selvää millaisia riskejä perheen perustamiseen oikeasti sisältyy. "Riski" ei siis tarkoita että kaikille käy niin, vaan että kenelle tahansa saattaa käydä. Siksi jokaisen olisi voitava tämä riski ottaa tietoisesti - ei niin päin että kun se osuu omalle kohdalle, aletaan vasta arvioida onko itsestä ja esim. omasta parisuhteesta sellaista riskiä kantamaan.

 

 

Ihmettelen nyt vain sitä, että miksi olet asiasta noin hysteerinen kun kerran et ole lapsia nyt sitten hankkimassa?

Tuntuu, että sinulla on todella vahva synnytyspelko jopa siitä huolimatta, ettet enää aio raskaana koskaan olla. 

Oletko miettinyt ammattiauttajaa? Se nimittäin ei auta sinua ei ketään muuta, että hysterisoit palstalla ja yrität pelotella muitakin yhtä hysteerisiksi.

Luultavasti ongelma liittyy siihen, että hän haluaisi lapsia. Elää suhteessa, jossa ei voi luottaa. Ongelma ei liity synnytykseen. Vaan muuhun tyytymättömyyteen. Tämä on sopiva selitys, jolla voi itselleen lapsettomuutta perustella.

Suosittelen samaa kuin edellinen. Ammattiapua

Vierailija kirjoitti:

Ihan marginaalista jossittelua.

Taidat olla yksi niistä lukuisista suomalaisista, jotka eivät ymmärrä riskin käsitettä.

Sanotko myös suurta asuntolainaa ottavalle, että on ihan marginaalista jossittelua miettiä, mitä tapahtuu sitten jos korot lähtevät nousuun ja samaan aikaan asuntojen hinnat romahtavat? Koska suurin osa asuntovelallisistahan kuitenkin selviytyy tilanteesta. Vain marginaalisissa tapauksissa käy huonosti, jopa todella huonosti. Joten asiaa ei ole syytä ottaa huomioon, sehän kun on sitä "jossittelua".

Kaltaistesi ihmisten asenne raivostuttaa minua ehkä enemmän kuin mikään! Et tunnu ymmärtävän, että aivan hyvin myös juuri sinä voit joutua jonakin päivänä tällaisen "marginaalisen", eli vain harvojen kohdalle osuvan kohtalon kokemaan. Ja aivan hyvin sen voi joutua kokemaan kuka tahansa toinenkin meistä. On ihan ok, jos sinä itse et halua ajatella asiaa ennen kuin se osuu omalle kohdallesi (jos osuu), mutta siinä menet liian pitkälle jos alat muille kertoa kuinka ihanaa ja kannattavaa lasten hankkiminen on yleisellä tasolla ja kuinka vammatkin ovat vain pieniä ja väliaikaisia. Kun kaikilla ne eivät sitä ole, ja kaikki eivät koekaan äitiyttä kannattavaksi valinnaksi sen jälkeen, kun ns. paska karahtaa tuulettimeen. On väärin uskotella ihmisille, että jokaiselle se olisi se paras ja kannattavin valinta elämässä. Ja ettei siinä voisi käydä myös huonosti, jos huono tuuri osuu kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ihan marginaalista jossittelua.

 

 

 

Taidat olla yksi niistä lukuisista suomalaisista, jotka eivät ymmärrä riskin käsitettä.

Sanotko myös suurta asuntolainaa ottavalle, että on ihan marginaalista jossittelua miettiä, mitä tapahtuu sitten jos korot lähtevät nousuun ja samaan aikaan asuntojen hinnat romahtavat? Koska suurin osa asuntovelallisistahan kuitenkin selviytyy tilanteesta. Vain marginaalisissa tapauksissa käy huonosti, jopa todella huonosti. Joten asiaa ei ole syytä ottaa huomioon, sehän kun on sitä "jossittelua".

Kaltaistesi ihmisten asenne raivostuttaa minua ehkä enemmän kuin mikään! Et tunnu ymmärtävän, että aivan hyvin myös juuri sinä voit joutua jonakin päivänä tällaisen "marginaalisen", eli vain harvojen kohdalle osuvan kohtalon kokemaan. Ja aivan hyvin sen voi joutua kokemaan kuka tahansa toinenkin meistä. On ihan ok, jos sinä itse et halua ajatella asiaa ennen kuin se osuu omalle kohdallesi (jos osuu), mutta siinä menet liian pitkälle jos alat muille kertoa kuinka ihanaa ja kannattavaa lasten hankkiminen on yleisellä tasolla ja kuinka vammatkin ovat vain pieniä ja väliaikaisia. Kun kaikilla ne eivät sitä ole, ja kaikki eivät koekaan äitiyttä kannattavaksi valinnaksi sen jälkeen, kun ns. paska karahtaa tuulettimeen. On väärin uskotella ihmisille, että jokaiselle se olisi se paras ja kannattavin valinta elämässä. Ja ettei siinä voisi käydä myös huonosti, jos huono tuuri osuu kohdalle.

Voi sinua. Huonosti menee.

marginaalista jossittelua on jättää elämästä, kun kuitenkin jollekkin käy huonosti. Riskeihin voi varautua. En koskaan ota turhia riskejä. Koitan hankkia tietoa. Tehdä hyviä valintoja koulutuksessa, parinvalinnassa ym. Silti minulle voi käydä huonosti. En myöskään tee uhkarohkeita ohituksia. Koitan ennaltaehkäistä tapaturmia ym. Mutta varma en voi olla.

Silti elän. Hankin lapsia. Ajan autoa. Annan lasteni ajaa mopolla ym.

Tämä nyt on kyllä ihan älytöntä lietsomista. Kyllä pikkulapsiaikana erotaan, se ei useimmiten liity synnytysvaurioihin. Kyllä, joillekin käy synnytyksessä huonommin, valtaosan saa kuitenkin korjattua ja/ tai niiden kanssa pystyy elämään. Raskausaikana monilla on vaivoja, useimmiten ne paranevat ajan myötä. Tämä on ihan uusi näkökulma että pelottaa jos mies jättää synnytysvaurioiden takia. Useimmat pelkäävät vauvan vammaitumista ja kipua. Joka tapauksessa elämää hallitsevasta pelosta on syytä keskustella ammattilaisten kanssa. Toivoisin ettet tällä tavalla vaahtoaisi netissä. Valtaosalle nämä pelot on kuitenkin pakko voittaa kin halutaan lapsia. Omasta kokemuksesta voin sanoa että ihmeellinen on ensinnäkin ihmisvartalo ja toisekseen lääketiede. En kadu kuitenkaan lapsiani enkä synnyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

 

En koskaan ota turhia riskejä. Koitan hankkia tietoa.

Hyvä. Anna siis sama mahdollisuus myös muille naisille.

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt on kyllä ihan älytöntä lietsomista.

Ei ole vaan täysin aiheellista informointia. Selvästikään kaikki eivät tunne raskauden ja synyttämisen todellisia riskejä. He eivät voi näin ollen tehdä valistunutta päätöstä asiasta.

Voit tietysti päättää, että kyllä se lapsen saaminen on riskin arvoista, mutta joku toinen voi päätyä toiselle kannalle.

En ymmärrä, miksi te lisääntyjät pilkkaatte, psykologisoitte ja vähättelette naisia, jotka päätyvät eri kannalle.

Teille, jotka toivoisitte että en "vaahtoaisi" tästä asiasta netissä: en vaahtoaisikaan, jos olisin saanut tietoa asiasta hyvissä ajoin. Olen rationaalisesti ajatteleva ihminen ja teen päätöksiä ja valintoja elämässäni tietoon perustuen. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että näin tärkeästä asiasta olisi tärkeää tietoa jätetty antamatta, joten kun asia lopulta valkeni minulle, se oli jonkin verran (lievästi) traumaattista. Tuntuu pahalta olla tällaisen epätietoisuudella hallitsemisen kohteena, ja se on aivan täysin terve reaktio (on varmasti tervettä sekin, ettei reaktiota tule, meitä on erilaisia).

Tosiasioita pimittämällä ei yleensä saada aikaan mitään hyvää. Oikea tapa olisi kertoa asioista realistisesti ja rauhallisesti, ja sitten tarjota välineitä sietää ja hallita asiaan liittyviä riskejä tietoisesti. Salaisuuden verhon kietominen tällaisen asian ympärille ei auta enää nykymaailmassa, jossa ihmiset muuten kasvatetaan käyttämään järkeään ja tekemään valintojaan tieteelliseen tietoon tukeutuen. Se tieteellinen tieto tästä asiasta kun nyt vain on sitä, että osalle käy huonosti. Pienelle osalle, mutta kuitenkin. Ei ole oikein antaa ihmisten ajatella, ettei vakavia riskejä ole, ja todeta sitten niille joiden kohdalla ne realisoituvat: "Kurja juttu mutta ei voi mitään". Tämä on vastuutonta kohtelua ja jättää nämä vakavia vammoja saaneet sivuun yhteiskunnasta, yksin nuolemaan haavojaan. Ei sovi mielikuvaani siitä, miten hyvinvointivaltio kohtelee kansalaisiaan, että järjestelmän piiriin pääsevät vain ne, joilla on hyvä tai normaali tuuri, ja huono-onniset jätetään huomioimatta.

Tässä asiassa se huono onni voi kohtaa niin kovaan kohtaloon, että sen kokeneella ei välttämättä ole voimia hakea oikeutta tai tehdä omaa tilannettaan näkyväksi. On julmaa ja epäinhimillistä heitä kohtaan yrittää vaieta näitä asioita kuoliaaksi.

Itse en pelkää synnytystä niin paljon, että sen vuoksi jättäisin sen väliin, ja kuten joku sanoikin niin minun ongelmani on parisuhteessani. Huomattakoon nyt kuitenkin, että se ongelma tuli näkyväksi vasta sen myötä, kun aloin ymmärtää mitä riskejä synnytykseen liittyy (niin minun kuin vauvankin kannalta), ja aloin huomata että en olekaan yhdessä sellaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen valmis nuo riskit ottamaan (tämä paljastui keskustellessani aiheesta miehen kanssa). Jos en olisi saanut ajoissa tietää näistä riskeistä, en olisi voinut keskustella miehen kanssa niistä, ja silloin yllätys olisi ollut tiedossa siinä vaiheessa, jos olisin sattunut olemaan yksi niistä jotka saavat synnytyksessä pahoja vauroita tai joiden vauva vammautuu synnytyksen yhteydessä. Silloin olisin ollut todella katkera yhteiskunnalle tiedon pimittämisestä. Nyt sentään voin vielä ajoissa saada tämän riskin järkevällä tavalla hallintaan elämässäni.

Ongelma on siis siinä, että en ole saanut tietoa asianmukaisesti ja ajoissa (mielestäni viimeistään lukiossa olisi ollut sen aika). Ei siinä, ettenkö pystyisi käsittelemään tätä tietoa mielessäni ja hyväksymään sen, että riskit ovat olemassa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Mulle on väitetty pari kertaa päin naamaa, että pillu on TIUKENTUNUT synnytyksen jälkeen. Ja mieskin on kuulemma sitä mieltä ollut. :D

Luulenpa, että se pillun tiukentuminen johtuu lantionpohjalihasjumpista, joita monet hyvin ahkerasti synnytyksen jälkeen tekevät.

 

 

Höpö, höpö! Tohon et usko itsekään! Kun sieltä tavarasta on se kakara puserrettu maailmaan, niin se ei enää entisensä ole ikinä vaikka kuinka jumppaisi.

Mulla on teille pillunmiettijöille iloisia uutisia. Kun alatte olla satavuotiaita, niin kukaan ei siitä alakerrasta näe että oletteko synnyttäneet vai ette. Ikääntyminen, kudosten löystyminen ja painovoima tekee teidän kaikkien tavarasta samanlaista vähemmän kimmoisaa persikkaa.

Että pilalle se menee joka tapauksessa, säästeli sitä sitten oikein urakalla tai ei. 

Paljon todennäköisempää on, että sairastuu vakavasti tai vammautuu. Olisiko kumppani silloin rinnalla? Oletko puhunut tästä todellisesta riskistä hänen kanssaan?

Todellinen riski on myös jäädä työttömäksi. Tukeeko kumppani silloin?

Tuollainen äitiyden ja synnyttämisen mytologisoiminen ja romantisoiminen kaikkine ikiaikaisine ketjuineen on juuri sellaista vähättelyä ja piilottelua, joita nuoret naiset eivät ollenkaan tarvitse. Koska synnyttäminen on "luonnollista", se on jonkin omituisen logiikan mukaisesti myös aina hyvää.

Tosiasiassa lisääntyminen on biologinen, brutaali ja väkivaltainenkin prosessi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle on väitetty pari kertaa päin naamaa, että pillu on TIUKENTUNUT synnytyksen jälkeen. Ja mieskin on kuulemma sitä mieltä ollut. :D

Luulenpa, että se pillun tiukentuminen johtuu lantionpohjalihasjumpista, joita monet hyvin ahkerasti synnytyksen jälkeen tekevät.

Höpö, höpö! Tohon et usko itsekään! Kun sieltä tavarasta on se kakara puserrettu maailmaan, niin se ei enää entisensä ole ikinä vaikka kuinka jumppaisi.

 

 

Mulla on teille pillunmiettijöille iloisia uutisia. Kun alatte olla satavuotiaita, niin kukaan ei siitä alakerrasta näe että oletteko synnyttäneet vai ette. Ikääntyminen, kudosten löystyminen ja painovoima tekee teidän kaikkien tavarasta samanlaista vähemmän kimmoisaa persikkaa.

Että pilalle se menee joka tapauksessa, säästeli sitä sitten oikein urakalla tai ei. 

Sinunko mielestäsi on sama asia "pilata" kehonsa 30-vuotiaana kuin 100-vuotiaana? Viestisi haisee älylliseltä epärehellisyydeltä.

Vierailija kirjoitti:

Paljon todennäköisempää on, että sairastuu vakavasti tai vammautuu.

Eikä ole. Ylivoimaisesti suurin osa ihmisistä ei vammaudu elämänsä aikana eikä sairastu vakavasti (pysyvästi) ennen eläkeikää.

Eikö maalaisjärjen jo pitäisi sanoa, että jos vatsaasi lykätään 3-4 kg vauva ja se pitää tunkea pimpasta ulos, vartalo muuttuu ja voi kärsiä?

Opetan näitä asioita 5.luokkalaisille ja hekin osaavat yleensä jo pohtia että miten se vauva oikein mahtuu ulos niin pienestä reiästä ja miten se pystyy pienessä kohdussa kasvamaan.

Olen itse hyvin tiedonjanoinen ihminen, jos joku asia mietityttää, otan selvää siitä. 

Ihmettelen suuresti, että aikuiset naiset ja miehet eivät osaa yhtään ajatella omilla aivoillaan. Vai eikö kenelläkään todella tule mieleen että miten vauva mahtuu ulos ja miten vauva mahtuu kasvamaan varsan sisällä? 

Näitä kun miettii ja alkaa etsiä tietoa niin kyllä faktat löytyy.

Todellista uusavuttomuutta ja aivottomuutta jos aikuinen ihminen tarvitsee jonkun selittämään tällaisia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Eikö maalaisjärjen jo pitäisi sanoa, että jos vatsaasi lykätään 3-4 kg vauva ja se pitää tunkea pimpasta ulos, vartalo muuttuu ja voi kärsiä?

Opetan näitä asioita 5.luokkalaisille ja hekin osaavat yleensä jo pohtia että miten se vauva oikein mahtuu ulos niin pienestä reiästä ja miten se pystyy pienessä kohdussa kasvamaan.

Olen itse hyvin tiedonjanoinen ihminen, jos joku asia mietityttää, otan selvää siitä. 

Ihmettelen suuresti, että aikuiset naiset ja miehet eivät osaa yhtään ajatella omilla aivoillaan. Vai eikö kenelläkään todella tule mieleen että miten vauva mahtuu ulos ja miten vauva mahtuu kasvamaan varsan sisällä? 

Näitä kun miettii ja alkaa etsiä tietoa niin kyllä faktat löytyy.

Todellista uusavuttomuutta ja aivottomuutta jos aikuinen ihminen tarvitsee jonkun selittämään tällaisia asioita.

Ja mitäpä siis vastaat näille kysyjille? Kerrotko riskit neutraalisti ja rehellisesti vai onko vastauksesi, että "ihmiskeho on ihmeellinen" ja "kyllä mahtuu"?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Eikö maalaisjärjen jo pitäisi sanoa, että jos vatsaasi lykätään 3-4 kg vauva ja se pitää tunkea pimpasta ulos, vartalo muuttuu ja voi kärsiä?

Opetan näitä asioita 5.luokkalaisille ja hekin osaavat yleensä jo pohtia että miten se vauva oikein mahtuu ulos niin pienestä reiästä ja miten se pystyy pienessä kohdussa kasvamaan.

Olen itse hyvin tiedonjanoinen ihminen, jos joku asia mietityttää, otan selvää siitä. 

Ihmettelen suuresti, että aikuiset naiset ja miehet eivät osaa yhtään ajatella omilla aivoillaan. Vai eikö kenelläkään todella tule mieleen että miten vauva mahtuu ulos ja miten vauva mahtuu kasvamaan varsan sisällä? 

Näitä kun miettii ja alkaa etsiä tietoa niin kyllä faktat löytyy.

Todellista uusavuttomuutta ja aivottomuutta jos aikuinen ihminen tarvitsee jonkun selittämään tällaisia asioita.

 

 

Ja mitäpä siis vastaat näille kysyjille? Kerrotko riskit neutraalisti ja rehellisesti vai onko vastauksesi, että "ihmiskeho on ihmeellinen" ja "kyllä mahtuu"?

Tottakai sanon että raskaus ja synnytys on luonnollinen osa elämää ja elimistö sopeutuu ja joustaa. 

Ei ole mitään syytä alkaa pelottelemaan lapsia riskeillä mitkä eivät ole millään tavalla relevantteja tässä vaiheessa. 

Enhän pelottele heitä muillakaan asioilla. Voihan olla joku kaatuu koulun portaissa tai pihalla ja kuolee, voi jäädä auton alle kotimatkalla, voi syttyä tulipalo, tulla tapetuksi tai hakatuksi, saada sydänkohtauksen tai syövän tai hukkua vaikka liikkatunnilla uima-altaaseen. 

Elämä on vaarallista, joka päivä kuolee joku. Joka päivä vammautuu joku. Ei sen vuoksi voi jäädä sänkyyn makaamaan, sitä paitsi siinäkin voi kuolla.

Fakta on, että suurin osa synnytyksistä ja raskauksista menee hyvin, VARSINKIN jos äiti pitää itsestään huolta. Se, että äidit itse lisäävät riskejä elintavoillaan (esim. ylipaino ja ikä), on omaa typeryyttä.

Siis olen sinänsä täysin samaa mieltä.Itse olen neljän lapsen äiti..peräpukamat,kohdunkaulalla jokin esiin lipsahdus..rinnat roikkuu..maha ei mene enää sisään..napatypä ja pikkusen raskausarpia..ja mielestäni siitä ei puhuta tarpeeksi mitä vaivoja naiselle voi siitä tulla!!Ihan yllärinä vaivat koska tuntee olevansa jotenkin huono fysiikaltaan kukn ei kestä!

Mutta kyllä olen valmis kantamaan arpeni ja vaivani lasten takia..heidän vuokseen olen olemassa enkä vartaloni takia..ja kaikki korjattavissa lääketieteellä..