Miksi lisääntyjät vähättelevät ja piilottelevat raskaus- ja synnytysvaurioita?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

 

 

Tosiaan kun olin raskaana, kätilö sen kaikille suoraan sanoi, että synnytyksessä käytännössä poikkeuksetta jokainen saa eriasteisia repeämiä. Mutta onko realistisesti järkevää alkaa pelotella, että "ehkäpä osa teistäkin tulevista äideistä saa loppuelämän kakata ja pissata vaippaan, emätin löystyy suureksi kuin messuhalli, menetätte ikuisiksi ajoiksi sieltä tunnonkin, ettekä enää tule nauttimaan seksistä. Mieskin turhautuu lopulta ja alkaa etsiä parempaa seuraa. Kenties jokunen teistä saa cystofixin taikka avanteen, koko genitaalialue tulee olemaan tunnistamaton onnettomuuspaikka, ja kun menette gynekologille, hän nauraa teille, että mitäs hankitte lapsia, kärsikää nahoissanne?" Tällaista ei kuitenkaan valtaosalle käy. Ja kun on kyse aikuisista ihmisistä, jotka eivät ole holhouksen alaisia, on syytäkin olettaa, että he ovat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä. Raskaana oleva nainen on vieläpä herkässä mielentilassa, ja kaiken viimeiseksi kaipaa mitään painajaimaisen katastrofin maalailemista.

Aamen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tutkimustietoa on saatavilla. Ihan googlaamalla löytyy.

Toki, mutta harva sitä osaa itse hakea, jos ei missään puhuta asiasta. Näköjään piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 prosentilla alatiesynnyttäjistä. Heistä puolella oli anaali-inkontinenssin oireita. Ei siis todellakaan ole mikään marginaalinen ilmiö, vaikka monet niin haluavatkin uskotella. Ja lähteenä oli:

http://www.kuivaksi.fi/do.xsp?viewType=viewinfoview&objectType=complext…

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Kyllä sitä tutkimustietoa on saatavilla. Ihan googlaamalla löytyy.

 

 

Toki, mutta harva sitä osaa itse hakea, jos ei missään puhuta asiasta. Näköjään piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 prosentilla alatiesynnyttäjistä. Heistä puolella oli anaali-inkontinenssin oireita. Ei siis todellakaan ole mikään marginaalinen ilmiö, vaikka monet niin haluavatkin uskotella. Ja lähteenä oli:

http://www.kuivaksi.fi/do.xsp?viewType=viewinfoview&objectType=complexty...

+oireet olivat enimmäkseen lieviä. Sama lähde.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sitä tutkimustietoa on saatavilla. Ihan googlaamalla löytyy.

Toki, mutta harva sitä osaa itse hakea, jos ei missään puhuta asiasta. Näköjään piileviä sulkijalihasvaurioita esiintyy jopa 23 prosentilla alatiesynnyttäjistä. Heistä puolella oli anaali-inkontinenssin oireita. Ei siis todellakaan ole mikään marginaalinen ilmiö, vaikka monet niin haluavatkin uskotella. Ja lähteenä oli:

http://www.kuivaksi.fi/do.xsp?viewType=viewinfoview&objectType=complexty...

 

 

+oireet olivat enimmäkseen lieviä. Sama lähde.

Mitä se ikinä tarkoittaakaan. En muuten onnistunut ainakaan nopealla googlailulla löytämään hirveästi tietoa synnytyksen aiheuttamista pysyvistä vaurioista. Haluaisiko joku näppärämpi laittaa jotain tutkimustietoa, koska sen löytäminen kuulemma on helppoa?

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Suurin osa naisista saa suurimmat nautinnot yhdynnästä vasta synnyttämisen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

 

 

Suurin osa naisista saa suurimmat nautinnot yhdynnästä vasta synnyttämisen jälkeen.

Saisiko tähänkin jotain tutkimustietoa? Keskustelupalstojen väitteet eivät oikein vakuuta.

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta itse toivuin todella hyvin. Tosin minulla vaikuttanut 3 seikkaa.

1. synnytys alla 30-v eli nuorena

2. vain yksi lapsi

3. hyvät alapäälihakset jo ennen synnytystä - helppo treenata uudelleen huippukuntoon.

Ei ole ollut koskaan virtsankarkailua, voin pomppia trampoliinilla, aivastella etc.

Emätin jännittyy sormen ympärille tahdonalaislla lihaksilla kun kokeilen. 

Jep, ei ole mulla ongelmia, mutta en niistä huutele.

Vierailija kirjoitti:

Jonkun lääkkeenkin sivuvaikutuksena on kuolemaan johtava maksavaurio (ihan oikeasti!), mutta silti sitä lääkettä määrätään ja suurin osa hyötyy siitä.

Määrätään, mutta tasan tarkkaan se sivuvaikutus on myös oltava mainittuna pakkausselosteessa, ja jokaiselle meistä opetetaan että niissä pakkausselosteissa on tärkeää tietoa ja ne kannattaa lukea ennen lääkkeen ottamista. Siis on olemassa järjestelmä, jolla olennainen tieto tästä sivuvaikutuksesta ja sen yleisyydestä saatetaan joka ikisen lääkkeen käyttäjän ulottuville. Raskauden ja synnytyksen riskeistä tiedottamiseen ei ole olemassa vastaavaa järjestelmää, mutta pitäisi olla. Ja nimenomaan sellainen, joka tavoittaa ihmiset jo ennen raskauden alkamista, kun tuossa joku jo ehti kauhistelemaan ettei olisi halunnut hormonimyrskyissään kuulla mitään "kauhujuttuja". En minäkään olisi, vaan olisin halunnut saada olennaiset tiedot tilastollisine todennäköisyyksineen tästä aiheesta ennen raskaaksi tuloa.

Jos ihmisille annettava tieto on tyyppiä "ihmiskeho on ihmeellinen", siitä tulee käsitys ettei mitään oikeasti pahaa voi käydä, vaikka totuus on toinen. Kun ihmisillä tällainen käsitys on, niin harvalle tulee mieleen alkaa oma-aloitteisesti etsiä käsityksensä vastaisia tietoja netistä. Jotkut toki niinkin tekevät, mutta järjestelmän tulee olla sellainen, että se tavoittaa jokaisen.

Monet (useimmat) selviävät vähillä vaurioilla. Ekassa synnytyksessä tuli alas 18 tikkiä 3 kerrokseen mutta seuraavilla kerroilla ei yhtään. Eikä ne tikit tuolla piilossa häiritse, alussa kiristi rakastellessa. Pitääpähän paikat tiukkoina;D

Vatsanahkakin on palautunut hyvin 4 raskauden jälkeen. Vaikka sivuilla näkyy vatsalihakset keskellä on päärynänmuotoinen alue mikä on sileä ja pehmeä.

Rinnat ei venyneet mihinkään suuntaan - tämä harmittaa minua koska pystyin imettämään hetken vain 2. ja 3. lastani. Kiinteät ja pyöreät.

Raskauden ja synnytyksen antamat "merkit" naisen vartaloon on kauniita!

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero;jsessionid=7AF13AF690…

....

Iän tuomat muutokset vaikuttavat todennäköisesti synnytystapaa enemmän myöhemmän virtsankarkailun esiintyvyyteen, sillä vaihdevuosi-iän ohittaneilla synnyttämättömillä ja synnyttäneillä kaksosparikeilla ei todettu eroja inkontinenssin esiintyvyydessä (Buchsbaum ym. 2005). Ylipaino (myös raskauden aikana), raskas nostaminen työssä ja laskeumat ovat riskitekijöinä raskauksien jälkeiselle virtsankarkailulle, jonka tyyppi ja vaikeusaste muuttuvat usein vuosien saatossa (Viktrup ja Lose 2008).

....

Peräaukon sulkijalihasrepeämä on tärkein etiologinen tekijä naisten ulosteenpidätyskyvyttömyydessä. Kuitenkin Pohjoismaista Suomessa peräaukon sulkijalihaksen vakavien repeäminen määrä on pienin, 6/1 000 synnyttäjää (Laine ym. 2009).

....

Alatiesynnytyksien jälkeen esiintyy enemmän yhdyntäkipuja alkuvaiheessa, mutta puolen vuoden kuluttua eroa ei enää todeta keisarileikkauksella synnyttäneisiin verrattuna (Turner ym. 2009).

Synnytyskomplikaatiot:

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…

Hänen vuotta 2002 koskevassa rekisteritutkimuksessaan henkeä uhkaavia komplikaatioita ilmeni 0,76 prosentissa synnytyksistä, kun mukaan otettiin kaikki synnytystavat. Esiintyvyys oli matalin alatiesynnytyksissä, korkeampi instrumentaaliavusteisissa alatiesynnytyksissä ja suunnitelluissa keisarileikkauksissa, ja korkein päivystyskeisarileikkauksissa.

Minusta kaikki tieto on tarpeellista, eikä pelottelua ollenkaan. Tiedosta on aina hyötyä. Itse olen ihmetellyt sitä, että raskauden aikaisesta veritulppariskistä ei juurikaan kerrota. Tämä tuli esille ehkäisypillerikeskusteluissa, kun joku lääkäri totesi, ettei pillereiden aikaansaama riski ole juuri mitään verrattuna moninkertaiseen tulppariskiin joka kaikilla raskaana olevilla naisilla on. En muista lukemaa, mutta se on hurja. Mielestäni tästä asiasta pitäisi jokaisen tietää etukäteen, jos vaikka sattuu olemaan peritty taipumus veritulppiin niin voisi harkita, raskautuuko vai ei!

Vierailija kirjoitti:

 Ekassa synnytyksessä tuli alas 18 tikkiä 3 kerrokseen mutta seuraavilla kerroilla ei yhtään. Eikä ne tikit tuolla piilossa häiritse, alussa kiristi rakastellessa. Pitääpähän paikat tiukkoina;D

Eikö paikat pidetä tiukkoina lihasten avulla? Saatko yhdynnässä orgasmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja eiköhän kaikille äideille ja isille ole jo ennen lasten saamista ollut itsestäänselvää että raskaus ja synnytrysvaurioita voi tulla ja tuleekin. 

No ei tosiaankaan ole. Ei ainakaan se, minkälaisia ne vauriot pahimmillaan voivat olla. Eihän se ole selvää edes synnyttäneille, silloin kun on itse säästynyt niiltä pahimmilta vaurioilta! Olen monta kertaa lukenut tältäkin palstalta viestejä, joissa vähätellään mm. jonkun toisen palstalaisen koko loppuelämän ajaksi mennyttä ulosteenpidätyskykyä ja höpötetään vain, että sulkijalihaksen vauriot voidaan kyllä korjata ja pitää lakata valittamasta. Vaikka tosiasia on, että kaikilta niitä ei saada korjattua.

Itse luin tarinoita noista pahimmista vaurioista vasta ollessani itse ensimmäistä kertaa raskaana. Tunsin oloni todella petetyksi. Olisin halunnut tehdä valintani kaiken olennaisen tiedon valossa ja tuntui, että noita riskejä on ihan tietoisesti minulta pimitetty. Raskaus meni sittemmin kesken, ja näin siis sain kuin sainkin mahdollisuuden tehdä valistuneen päätöksen asiassa.

Sen sanon, että takuuvarmasti äidiksi ryhtymisen tilastolliseen todennäköisyyteen vaikuttaisi kielteisesti se, että asiasta saisi kaiken olennaisen tiedon etukäteen. Se, että pahoja vaurioita tapahtuu vain harvoille, ei nimittäin lämmitä siinä vaiheessa kun tajuaa itse olevansa  yksi niistä harvoista. Minulle on tärkeää käsitellä henkisesti tätäkin asiaa jo etukäteen sen verran, että pystyn tuon kohtalon sitten ottamaan vastaan, jos päätän kaikesta huolimatta äidiksi ryhtyä.

Se että sinä olet tyhmä, etkä ota asioista selvää ennen kuin pamahdat paksuksi, ei tarkoita sitä että kaikki olisi. Olen aina ihmetellyt narinaa synnytysvaurioista tai esim. siitä että vauva-arki on rankkaa. Daa? Ette sitten sitä tienneet ennen kuin hankkiuduitte raskaaksi vaan selvitystyö alkaa vasta kun se on pakko tehdä! Itse olen hoitaja ja tiesin erittäin hyvin vauva-arjen realiteetit, tiesin minkälaisia vaurioita voi tulla synnyttäessä ja mikä niiden todennäköisyys on, tiesin että keho muuttuu, tiesin minkälaisia haittavaikutuksia erilaisilla kivunlievityksillä on vauvalle synnytyksessä jnejne. Valistin myös miestäni, kerroin ihan selkeästi mitä se elämä tulee olemaan pahimmillaan, käytiin läpi koliikit ja kehitysvammaisuus ja kaikki mahdollinen. Noh, silti päädyttiin siihen että 1-2 lasta hankitaan, ikäeroa pitää olla useampi vuosi jos elämä osoittautuu rankaksi. Synnytyksestä selvittiin kahdella tikillä, raskausarpia ja kiloja jäi muutama, lapsi oli todella temperamenttinen, oli 3kk koliikki, lapsesta kasvoi todella lahjakas joka hieman lisäsi käytöshäiriöitä vaikka kaiken muun oppi etuajassa joten päätettiin että 3-6v on tulee olemaan lasten ikäero, jäi neljään vuoteen kun päätettiin hankkia toinen ja saatiin toinen. Synnytyksessä ei edelleenkään ihmeitä tapahtunut jne. Ota asioista selvää ajoissa äläkä tule syyttelemään muita siitä ettei kukaan kertonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Suurin osa naisista saa suurimmat nautinnot yhdynnästä vasta synnyttämisen jälkeen.

Saisiko tähänkin jotain tutkimustietoa? Keskustelupalstojen väitteet eivät oikein vakuuta.

Täällä toinen joka alkoi nauttimaan seksistä vasta synnytyksen jälkeen. Ennen olin tiukka ja aina kuiva, synnytyksen jälkeen kuulemma mehevämpi ja kostun helpommin. Aivan mahtavaa seksiä siis verrattuna entiseen.

Ihmiskeho on ihmeellinen, sillä on korjaavat prosessit. Se, että kaaduin laskettelurinteessä ja minut leikattiin pariin otteeseen oli paljon kipeämpi prosessi, kuin synnytys tai raskaus. Synnytykseen ja raskauteen liittyvät toiminnot, biologiset prosessit löytyivät kehostani ja toipuminen repeämistä kesti n.2 kk. Inkontinessi parani lantiopohjalihastreenillä. Lasketteluvammat ovat kestäneet 3-4 vuotta. Tämä ei ole mytologisointia tai vähättelyä. Ikiaikaiset ketjut eivät ole romanttisia, vaan biologisia ja luonnollisia. Kipu kuuluu elämään. Kukaan ei ole sitä yrittänyt piilotella tai vähätellä. Kenen vastuulla synnytystiedon jakaminen ennen on ollut

Miksi huudat synnytyksen riskien tiedottamisjärjestelmän perään? Ei niitä riskejä alleviivata ja erikseen korosteta. Kaikesta on on ollut ihan asiallista tietoa neuvolassa, synnytysvalmennuksessa, opaskirjoissa. Tämä ei ole oman tiedotusjärjestelmän ja yhteiskunnan vastuulla oleva asia. Oma äitis voisi sulle kertoa, jos ei em. infokanavat riitä.

No ehkä kaikki eivät koe tarpeelliseksi mainostaa hlökohtaisia intiimivaivojaan koko maailmalle...?? Itselleni tuli kyllä muutoksia kroppaan, mutta ne tuntuu todella vvähäpätöisiltä sen rakkauden rinnalla, jota tunnen lastani kohtaan. Mielelläni luovun litteästä vatsasta ja kiinteistä rinnoista oman lapseni vuoksi.Omat muutokseni eivät tosin ole mitenkään rajuja, mutta saahan ne rajutkin muutokset ja terveyttä/elämää haittaavat korjattua kirurgisesti, jos ei halua niiden kanssa elää? Ei sen takia nyt lapsenhankintaa kannata epäillä, että kroppa ehkä muuttuu!

Tiedättekö, että virtsankarkailua ja muita ongelmia on myös synnyttämättämillä naisilla, tai siis sellaisillakin, jotka eivät ole tietääkseni koskaan olleet edes raskaana?

Jättämällä lapset tekemättä ei aina onnistu niitä kaikkia vaivoja välttämään.

Toisaalta ihan jokainen ei saa edes raskausarpia eikä rupsahtaneita rintoja. Itse olin kovasti hämmästynyt, kun en saanut ensimmäistäkään raskausarpea toisin kuin oma äitini. Peräpukamia taas oli vanhanapiikana eläneellä tädilläni, ja myös sedällä, joka ei taatusti koskaan ollut raskaana!

Oman kokemuksen perusteella sanoisin, että tässä ketjussa on kovasti liioiteltu raskauden aiheuttamia vammoja. Vai miten selitätte sen, että niitä voi löytyä miehiltäkin? Ei se ole aina salailua, että ei kerro omia kärsimyksiään vaan sitä, että ei kaikilla ole mitään kertomista.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole melko selvää, miksi niistä, jotka voivat valita lisääntyvätkö vai eivät, ne lapsia tehneetkin tekevät yleensä vain sen pari lasta. Siihen on syy, monia syitä, ja raskausajan vaikeudet on näistä osa. Senhän voi ihan järjellä päätellä, miksi niitä lapsia ei ihmisille enempää tule vaikka ne kuitenkin on monien mielestä parasta siinä omassa elämässä.

Ihan järjellä voi päätellä, että aika monelle, varsinkin miehelle lasten saaminen on myös taloudellinen kysymys. On aivan eri asia järjestää asunto, auto ym. 5 lapsen kuin 2 lapsen mukaan, ja kustantaa lasten eläminen aikuiseksi 2 kuin 5 lapselle. Mutta kumma kyllä, monilapsisiakin perheitä on.

Itse en tunne kuin yhden sellaisen äidin, joka on suoraan sanonut, että synnytykseen liittyvät ongelmat ovat syy siihen, että perheessä on vain yksi lapsi. Toisella taas ensimmäinen ja ainoaksi jäänyt oli ollut niin vaikea hoidettava, että ei halunnut enää toista huutamaan puolta vuotta yhtä mittaa.