Miksi lisääntyjät vähättelevät ja piilottelevat raskaus- ja synnytysvaurioita?

Ne ketkä ovat pettyneitä, kun eivät ole saaneet riittävästi tietoa synnytyksen ja raskauden riskeistä ennen raskautta, teille esittäisin kysymyksen. Missä näistä riskistä tulisi kertoa niin, että se ta voittaisi jokaisen? Mikä tieto riittäisi? Vai pitäisikö kertoa kaikki repeämistä, HELLP:stä,  lapsivesiemboliasta, FFTO:sta, hartiadystokiasta, atonisesta kohdusta, kohtukuolemasta,  vastasyntyneen kuolemasta, immunisaatioista, tarjontavirheistä, ennenaikaisuudesta, kohturuptuurasta.......?

Kyllä mä ainakin otin ennen raskautta selville kaiken mahdollisen raskauden ja synnytyksen riskeistä. Lisäksi varasin tarpeeksi rahaa että.voin korjata esim. laskelmia yksityisellä jos se on tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Jokainenhan tekee päätöksen itse.

Tietoa löytyy kyllä kun etsii sitä.

Minä en pysty olla sen rehellisempi kuin olen kun yhtään mitään vauriota ei tullut 2 lapsen synnyttämisestä ja vartalon muutoksetkin jäivät olemattomiksi.

Jos olisin tiennyt etukäteen että jotain tulee niin olisin silti todennäköisesti halunnut ne lapset.

Tämän takia saatan vaikuttaa vähättelevältä koska se lopputulos vaan on niin tärkeä minulle.

Itse en halunnut hirveästi kauhutarinoita lukea, koska alkoi pyörryttää. Toki nyt tajusin, että aina on mahdollista, että joku menee vikaan ja vähintäänkin ajattelin pimpsani löystyvän. Siksi olinkin ihmeissäni, kun palauduin ensimmäisen raskauden jälkeen täysin ennalleni. 

Toisella kertaa ei mennyt ihan yhtä hyvin. Pahat repeytymät, jotka korjattiin luokattoman huonosti. En kyllä ole tätä mitenkään salaillut. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kun tuosta tuli vain mieleen erään ystäväni sukulainen, joka on sellainen ylivarovainen ihminen. Ei uskalla lähteä mihinkään ulkomaille (tai oikeastaan kotimaassaankaan kauemmas), koska jotain voi sattua. Voi tulla onnettomuus tai tulla ryöstetyksi jne. Ei voi kokeilla jotain uutta liikuntamuotoa, koska voi loukkaantua jne.

Virtsankarkailusta kärsii synnytyksen jälkeen noin 1/3 naisista. Repeämiä saa useampi kymmenen %, ja pahalaatuisia noin 1/100. Sektioon päätyy 20% synnytyksistä. 

Verrattuna siihen että onnettomuuksia sattuu hatusta heittäen noin 0,001% kerroista kun ihminen lähtee jonnekin, tai liikunnassa loukkaantuu 0,01% liikuntakerroista jne, ei tuttavasi epätervettä pelkokäyttäytymistä voi mitenkään verrata siihen, että ei halua riskien vuoksi olla raskaana ja synnyttää. Niissä kun se riski on tuttavasi pelkäämiin asioihin verrattuna monta tuhatta kertaa todennäköisempi.

Niin, virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen. Se ei tarkoita sitä, että virtsankarkailu olisi pysyvä asiantila. Mullakin oli virtsankarkailua esikoisen synnytyksen jälkeen. Se kesti ehkä... kaksi viikkoa. Repeämä tai välilihanleikkaus ei tarkoita mitään erityistä vauriota, mullekin on tullut pari pientä repeämää ja välilihan leikkaus on tehty molemmilla kerroilla, mutta ne eivät vaivaa mua mitenkään nyt.

-

Äläkä viitsi naurattaa tempaisemalla jotain onnettomuuden todennäköisyyksiä hatusta! Ei tuollaisista kuvitteellisista prosenttiluvuista voi edes keskustella. Jos haluat aiheesta jotain sanoa, jätä itse keksimäsi tilastot pois. Mutta jos ihan oikeasti puhutaan onnettomuuksista, niin vaikkapa hirvikolareita ajetaan keskimäärin 1500 vuodessa (vuonna 2014 ajettiin 1623, huippuvuonna 2001 30048, lähde: liikenneturva https://www.liikenneturva.fi/fi/liikenteessa/ennakointi/hirvet-ja-muut-e...). Urheiluvammoistakin löytyy täältä tietoa: http://www.kysy.fi/kysymys/usein-puhutaan-siita-etta-jokin-liikuntalaji-...

 

 

Tarkoitus oli esittää suuruusluokkaa. Suomessa on henkilöautoja noin 2 500 000. Siitä laskettuna noin 0,06% autoista on vuodessa osallisena hirvikolarissa (oikeasti vähemmän, koska osa kolareista tapahtuu muille kuin henkilöautoille). Keskivertoautoilija ajaa vuodessa noin 18 000km. Hirvikolari on siis noin todennäköinen noin 1/ 30 000 000 ajetuista kilometreista. 

Eli todellakin kyse on ihan eri suuruusluokan riskeistä kuin synnytyksen 1/3 tai 1%. Oli se liikenneonnettomuuden riski sitten 0,0001 tai 0,001 tai jopa 0,01%.

Mutta tyhmää toki minulta olettaa, että joku räjähtänyt (sic) mamma ymmärtäisi mitä tarkoittaa kun puhutaan suuruusluokista, riskeistä ja todennäköisyyksistä. Jatka sä vain tuttipullojen lämmittämistä äläkä jatkossakaan yritä käyttää aivojasi yhtään monimutkaisempiin asioihin, tulee vielä pieni pää kipeäksi!

En ole se jolle vastasit mutta olipa äärimmäisen typerä vastaus sinulta.

Lapsia tekevät naiset todella erilaisilla älykkyyksillä etkä sinä ainakaan vakuuta omastasi.

Vierailija kirjoitti:

Ne ketkä ovat pettyneitä, kun eivät ole saaneet riittävästi tietoa synnytyksen ja raskauden riskeistä ennen raskautta, teille esittäisin kysymyksen. Missä näistä riskistä tulisi kertoa niin, että se ta voittaisi jokaisen? Mikä tieto riittäisi? Vai pitäisikö kertoa kaikki repeämistä, HELLP:stä,  lapsivesiemboliasta, FFTO:sta, hartiadystokiasta, atonisesta kohdusta, kohtukuolemasta,  vastasyntyneen kuolemasta, immunisaatioista, tarjontavirheistä, ennenaikaisuudesta, kohturuptuurasta.......?

Kaikkien tavoittaminen onnistuisi helpoimmin, jos asiasta kerrottaisiin yläasteella seksivalistuksen yhteydessä. Sen ikäisille ei välttämättä ole vielä hyväksi tarjota raakaa tilastodataa. Seksivalistustunneilla voitaisiin kuitenkin selvästi kertoa, että raskaus ei ole kaikissa tapauksissa lasten leikkiä ja että siihen sisältyy ihan todellisia riskejä, joista on hyvä hankkia tietoa ennen kuin raskaaksi hankkiutuu. Ja että samasta syystä ehkäisystä huolehtiminen on hyvin tärkeää (niiden muiden syiden lisäksi).

Voitaisiin luoda järjestelmä, josta saa halutessaan raskauden ja synnytyksen riskeihin liittyvät tiedot kaunistelemattomina, ja lisää neuvontaa voitaisiin tarjota neuvoloiden kautta jo raskauden suunnitteluvaiheessa. Seksivalistukseen voisi liittää tiedotuksen tämän järjestelmän olemassaolosta niin, että tulisi tavanomaiseksi aloittaa raskauden suunnittelu sieltä. Toki tuossa tietopaketissa voitaisiin antaa myös tietoja siitä, miten noita riskejä voi mahdollisesti elämäntavoilla ja liikunnalla jne. hallita - jos voi. Toisaalta käytännössähän niiden toteutuminen ei juurikaan ole äidin elämäntavoista kiinni, ja tässäkin ketjussa on jo joku hyviä synnytyksiä kokenut ehtinyt syyllistää huonon onnen kohteeksi joutuneita äitejä siitä, että tämä olisi äidin oma vika ja elämäntavoista johtuvaa. Sellainen on vastenmielistä eikä tietenkään kuulu tällaisen valistusprojektin yhteyteen.

Mitä kaikkea tietoa siellä sitten jaettaisiin? Ainakin nuo tilastot siitä, minkä asteisia repeämiä tulee kuinkakin suurella todennäköisyydellä ja tietoa siitä, miten ne vaikuttavat loppuelämään ja miten niitä pyritään korjaamaan. Samoin sektioon liittyvät riskit olisi hyvä käydä läpi. Kaikki sellainen, jonka raskaana oleva voisi itse havaita ja diagnosoida itseltään raskauden ja/tai synnytyksen aikana, ja näin nopeuttaa hoidon saamista, olisi hyvä myös käydä läpi.

Nykynainen ei ole mikään siitostamma, vaan itsenäinen ja itseohjautuva ihminen, jolla pitäisi olla enemmän valtaa ja vaikutusmahdollisuuksia siihen, mitä hänen keholleen tapahtuu tai ei tapahdu, miten näihin tapahtumiin reagoidaan, sekä mahdollisuus ottaa tietoisesti vain itse valitsemiaan riskejä. Samaan tapaan valitsemme mm. ajaa liukkaalla kelillä varovaisesti, koska tiedämme kiirehtimisen lisäävän liikenneonnettomuuteen joutumisen ja mm. sellaisessa vammautumisen riskiä. Jos meiltä pimitettäisiin tuo tieto, emme ymmärtäisi tehdä valintoja omaksi parhaaksemme, omista lähtökohdistamme.

Eipä ole tällä 3:n lapsen äidillä kuin 1 raskausarpi (haalea sekin) vatsassa. Painoa 5kg enemmän kuin ennen lapsia. Sekin johtuu siitä, että sain tissit raskauksien myötä. Alapää ihan hyvässä kunnossa, ainoastaan oksentaessa lirahtaa. :D Muutoin ei pissa karkaile. Mieheltä tulee ihan yhtä nopeasti kuin ennenkin joten tuskin kovin löysä on. ;) Se on ihan arpapeliä kuinka raskaudet naiseen vaikuttaa. Joko hyvin vähän tai sitten enemmän mutta joka tapauksessa jonkin verran. Ainakin useamman lapsen saaminen. 

Tällä hetkellä tietoa kyllä on saatavilla, se vaan pitää itse etsiä. Jokainen äiti ja raskaana oleva voi lukea esimerkiksi kätilöopiskelijoiden suosimat kurssikirjat aiheesta, samoin terveydenhoitajien lapsi- ja perhetyön kurssikirjat. Korkeakoulujen kirjastot ovat avoimia kirjastoja joissa jokainen voi perehtyä aineistoihin miten haluaa. Lisäksi netistä löytyy esimerkiksi thl:n sivuilta vaikka mitä tietoa raskausajan seurannasta tms.

Ei vain ole realistista odottaa, että mystinen "joku" kaataa tietoa päähän ja hänellä on sitten vastuu siitä paljonko tietoa päähän sattui tarttumaan. Jokaisella meillä on itse vastuu hakea tietoa oman elämän ohjeeksi ja turvaksi, oli se asia sitten millainen vain. Ja koska mekin olemme kaikki rajallisia ihmisiä, kaikkea tietoa ei välttämättä löydä tai sitä ei osaa soveltaa käytäntöön. Sekin täytyy vaan oppia sietämään, ei se ole kenenkään syy.

On täällä hulluja naisia. Tiedättekö, että teitä kutsutaan synnytyspelkoisiksi? Se tarkoittaa tuota irrationaalista pelkoa siitä, että auto meteoriitti putoaa päällenne. Syy miksi synnytysvaurioita ei puhuta on, että ne ovat ensinnäkin hyvin harvinaisia ja toisekseen hoidettavissa ja paranevat ajan myötä- erittäin, erittäin harva nainen kärsii niistä pitkiä aikoja. Valtaosa naisista hankkii toisen tai useamman lapsen, ja ihan vapaaehtoisesti alakautta. Tällä hetkellä Suomessa synnyttävistä naisista 88% haluaa synnyttää alakautta, aina se ei onnistu.

Psyykkiset ongelmat ennen raskautta ja sen aikana lisäävät synnytyspelon riskiä. Erityisesti raskaudenaikainen masentuneisuus on voimakkaasti yhteydessä synnytyspelkoon. Myös muut jaksamista kuormittavat tekijät, kuten työttömyys, taloudelliset ongelmat ja tuleva yksinhuoltajuus lisäävät riskiä synnytyspelkoon, varsinkin, jos sosiaalinen tukiverkko on riittämätön.

Väkivaltaiset tai kivuliaat seksuaaliset kokemukset tai kivuliaat gynekologiset toimenpiteet (erityisesti raskaudenkeskeytys) voivat heijastua myöhemmin synnytyspelkona. Synnytyskivun pelko on yhteydessä kivun pelkoon yleensä, riippumatta siitä, kuinka mones synnytys on tulossa. Pelkoon siitä, ettei itse osaa synnyttää, liittyy pelko lapsen vaurioitumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Tällä hetkellä tietoa kyllä on saatavilla, se vaan pitää itse etsiä. Jokainen äiti ja raskaana oleva voi lukea esimerkiksi kätilöopiskelijoiden suosimat kurssikirjat aiheesta, samoin terveydenhoitajien lapsi- ja perhetyön kurssikirjat. Korkeakoulujen kirjastot ovat avoimia kirjastoja joissa jokainen voi perehtyä aineistoihin miten haluaa. Lisäksi netistä löytyy esimerkiksi thl:n sivuilta vaikka mitä tietoa raskausajan seurannasta tms.

Ei vain ole realistista odottaa, että mystinen "joku" kaataa tietoa päähän ja hänellä on sitten vastuu siitä paljonko tietoa päähän sattui tarttumaan. Jokaisella meillä on itse vastuu hakea tietoa oman elämän ohjeeksi ja turvaksi, oli se asia sitten millainen vain. Ja koska mekin olemme kaikki rajallisia ihmisiä, kaikkea tietoa ei välttämättä löydä tai sitä ei osaa soveltaa käytäntöön. Sekin täytyy vaan oppia sietämään, ei se ole kenenkään syy.

Samoilla perusteilla voitaisiin luopua koko peruskoulusta. Tietoa on kyllä saatavilla, siitä vain itse etsimään ja oma vika jos et tajua etsiä sitä juuri niistä omalta kannaltasi tärkeistä aiheista!

Valistuksen ideahan on juuri siinä, että ennen kuin sitä tietoa saa, ei moni tule edes ajatelleeksikaan että sitä tarvitsisi. Ihan juuri samasta syystä tarjotaan myös ehkäisyvalistusta. Jos sitä ei tarjota, seurauksena on suuri määrä ei-toivottuja raskauksia. Ihan siitä huolimatta, että raskauden alkamiseen liittyvää tietoa on netti väärällään.

Vierailija kirjoitti:

Eikö maalaisjärjen jo pitäisi sanoa, että jos vatsaasi lykätään 3-4 kg vauva ja se pitää tunkea pimpasta ulos, vartalo muuttuu ja voi kärsiä?

Opetan näitä asioita 5.luokkalaisille ja hekin osaavat yleensä jo pohtia että miten se vauva oikein mahtuu ulos niin pienestä reiästä ja miten se pystyy pienessä kohdussa kasvamaan.

Olen itse hyvin tiedonjanoinen ihminen, jos joku asia mietityttää, otan selvää siitä. 

Ihmettelen suuresti, että aikuiset naiset ja miehet eivät osaa yhtään ajatella omilla aivoillaan. Vai eikö kenelläkään todella tule mieleen että miten vauva mahtuu ulos ja miten vauva mahtuu kasvamaan varsan sisällä? 

Näitä kun miettii ja alkaa etsiä tietoa niin kyllä faktat löytyy.

Todellista uusavuttomuutta ja aivottomuutta jos aikuinen ihminen tarvitsee jonkun selittämään tällaisia asioita.

Öh, kohtu on lihas, joka on tarkoitettu synnyttämiseen. Se on luonnon nerokkain keksintö. Kuulostat joltain pieneltä teinipojalta.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tällä hetkellä tietoa kyllä on saatavilla, se vaan pitää itse etsiä. Jokainen äiti ja raskaana oleva voi lukea esimerkiksi kätilöopiskelijoiden suosimat kurssikirjat aiheesta, samoin terveydenhoitajien lapsi- ja perhetyön kurssikirjat. Korkeakoulujen kirjastot ovat avoimia kirjastoja joissa jokainen voi perehtyä aineistoihin miten haluaa. Lisäksi netistä löytyy esimerkiksi thl:n sivuilta vaikka mitä tietoa raskausajan seurannasta tms.

Ei vain ole realistista odottaa, että mystinen "joku" kaataa tietoa päähän ja hänellä on sitten vastuu siitä paljonko tietoa päähän sattui tarttumaan. Jokaisella meillä on itse vastuu hakea tietoa oman elämän ohjeeksi ja turvaksi, oli se asia sitten millainen vain. Ja koska mekin olemme kaikki rajallisia ihmisiä, kaikkea tietoa ei välttämättä löydä tai sitä ei osaa soveltaa käytäntöön. Sekin täytyy vaan oppia sietämään, ei se ole kenenkään syy.

 

 

Samoilla perusteilla voitaisiin luopua koko peruskoulusta. Tietoa on kyllä saatavilla, siitä vain itse etsimään ja oma vika jos et tajua etsiä sitä juuri niistä omalta kannaltasi tärkeistä aiheista!

Valistuksen ideahan on juuri siinä, että ennen kuin sitä tietoa saa, ei moni tule edes ajatelleeksikaan että sitä tarvitsisi. Ihan juuri samasta syystä tarjotaan myös ehkäisyvalistusta. Jos sitä ei tarjota, seurauksena on suuri määrä ei-toivottuja raskauksia. Ihan siitä huolimatta, että raskauden alkamiseen liittyvää tietoa on netti väärällään.

No miksi juuri synnytyksestä? Miksi ei tupakoinnista tai istumatyön vaaroista? Miksei sukupuolitaudeista? Miksi ei siitä, mitä riskejä lapsettomuus lisää? Sehän lisää rintasyövän, kohtusyövän ja monien muiden syöpien kehittymisen riskejä. Miksei siitä, mitä yksinäisyys tekee? Mitä on yksinäinen vanhuus? Miten kaupungistuminen ja muuttoliikkeet, perheiden hajoaminen, ovat johtaneet tilanteeseen jossa ihmiset ovat onnettomampia kuin koskaan? Pelkästään luomenpoistossa on mahdollisuus kuolla. Ihminen voi saada anafylaktisen sokin ja kuolla tmp-pöydälle. Voit saada maksavaurion parasetamolista. Kerrotaanko tämä peruskoulussa?

Suurin osa synnyttäjistä ei saa mitään ongelmia vaan palautuu tuota pikaa.  

Oikeastaan ainoa mitä ihmettelen on, eikö tähän rimpsuun ole tullut ketään lassukkaa valittamaan, miten heitä on petetty tässäkin asiassa.

Kyllä silloin kun olin raskaana ja sairaalassa jonkinlaisessa valmennuksessa tai tutustumassa, kätilö sanoi, että suurinpiirtein kaikille tulee jonkinasteisia repeämiä varsinkin ensimmäisessä synnytyksessä. Toisen vauvan kohdalla voi päästä helpommalla. Minä nyt olenkin ollut ikäni synnytyskammoinen, joten otin asioista selvää tietenkin, mutta päädyin omani saamaan sektiolla.

Eli tietoa on, mutta kaikki ei tule kuin Manulle illallinen hopeavadilla, eli joutuu itse näkemään vaivaa ja ottamaan asioista selvää. Vai onko joku sulle velkaa selonteon laskeumistaan, repeymistään? Onko yhteiskunta tilivelvollinen, mitä pimpsaloorallesi voi pahimmassa tapauksessa käydä? Ota itse selvää, järjellinen aikuinen. Kukaan ei varmaan ilkeämielisesti sulta informaatiota pimitä, mutta en alkaisi itsekään vaginastani tai peräaukostani vieraalle ihmiselle puhumaan.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Minulle ainakin tieto noista mahdollisista vammoista olivat yksi tekijöistä, jotka kallistivat vaa'an lapsettomuuden puolelle. Jos en olisi vammoista tiennyt, olisin kukaties hankkinutkin lapsen (tosin joka tapauksessa vain yhden).

Erikoista.

 

 

Sopiiko kysyä, mikä siitä tekee niin erikoista? Eivät kaikki naiset ole fanaattisia wannabe-äitejä, joille lapsen saaminen on elämän tärkein asia ja minkä tahansa uhrauksen arvoinen. Minulle on aina ollut selvää, että voin harkita lapsen hankkimista, jos olosuhteet ovat oikeat, mutta ei lapsettomuuskaan mikään tragedia ole.

autolla ajaessakin voi joutua kolariin ja saada vammoja - etkö siis mene autoon ikinä? (siis jos pitää olla lapseton sen takia että synnytyksessä voi vammautua)

Mulle ei tullut mitään, enkä tunne ketään kenelle olisi tullut - ja olen kyllä avautumisväleissä useiden kymmenien äitien kanssa.

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

Kyllä niitä pahoja vaurioita voi synnytyksessä tulla, mutta ne ovat tosi harvinaisia. Tosi harvinaista on myös saada pahoja vaurioita liikenteessä, kotona tai harrastuksessa, mutta jollekin niitäkin sattuu. Mulla on esimerkiksi murtunut selästä yksi nikama, kun auto töytäisi mua lapsena. Se ei onneksi ollut kovin paha juttu, mutta nikama kuitenkin myöhemmin painui kasaan ja siitä on seurannut ongelmia. Harrastan ratsastusta ja nuorempana olen pudonnut monta kertaa selästä, pari kertaa pahastikin, mutta mitään pysyvää ei jäänyt. Synnytyksistä ja raskauksistakaan ei jäänyt mitään erityistä. Tää on se pointti - suurimmalle osalle niistä ei tule mitään erityistä. Jonkun lääkkeenkin sivuvaikutuksena on kuolemaan johtava maksavaurio (ihan oikeasti!), mutta silti sitä lääkettä määrätään ja suurin osa hyötyy siitä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

 

 

Kyllä niitä pahoja vaurioita voi synnytyksessä tulla, mutta ne ovat tosi harvinaisia. Tosi harvinaista on myös saada pahoja vaurioita liikenteessä, kotona tai harrastuksessa, mutta jollekin niitäkin sattuu. Mulla on esimerkiksi murtunut selästä yksi nikama, kun auto töytäisi mua lapsena. Se ei onneksi ollut kovin paha juttu, mutta nikama kuitenkin myöhemmin painui kasaan ja siitä on seurannut ongelmia. Harrastan ratsastusta ja nuorempana olen pudonnut monta kertaa selästä, pari kertaa pahastikin, mutta mitään pysyvää ei jäänyt. Synnytyksistä ja raskauksistakaan ei jäänyt mitään erityistä. Tää on se pointti - suurimmalle osalle niistä ei tule mitään erityistä. Jonkun lääkkeenkin sivuvaikutuksena on kuolemaan johtava maksavaurio (ihan oikeasti!), mutta silti sitä lääkettä määrätään ja suurin osa hyötyy siitä.

Siksi juuri näistä pitäisi saada virallista ja asiallista tutkimustietoa, ettei tarvitsisi kaivella mistään netin keskustelupalstoilta. Toisaalta promillenkin riski pidätyskyvyn menettämiseen on aika paljon isompi kuin riski saada yhtä paljon elämää haittaava vamma jollain muulla tavalla. Varsinkin kun synnytyksestä aiheutuneita vaurioita vähätellään ja pilkataan varsin yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

Kyllä niitä pahoja vaurioita voi synnytyksessä tulla, mutta ne ovat tosi harvinaisia. Tosi harvinaista on myös saada pahoja vaurioita liikenteessä, kotona tai harrastuksessa, mutta jollekin niitäkin sattuu. Mulla on esimerkiksi murtunut selästä yksi nikama, kun auto töytäisi mua lapsena. Se ei onneksi ollut kovin paha juttu, mutta nikama kuitenkin myöhemmin painui kasaan ja siitä on seurannut ongelmia. Harrastan ratsastusta ja nuorempana olen pudonnut monta kertaa selästä, pari kertaa pahastikin, mutta mitään pysyvää ei jäänyt. Synnytyksistä ja raskauksistakaan ei jäänyt mitään erityistä. Tää on se pointti - suurimmalle osalle niistä ei tule mitään erityistä. Jonkun lääkkeenkin sivuvaikutuksena on kuolemaan johtava maksavaurio (ihan oikeasti!), mutta silti sitä lääkettä määrätään ja suurin osa hyötyy siitä.

 

 

Siksi juuri näistä pitäisi saada virallista ja asiallista tutkimustietoa, ettei tarvitsisi kaivella mistään netin keskustelupalstoilta. Toisaalta promillenkin riski pidätyskyvyn menettämiseen on aika paljon isompi kuin riski saada yhtä paljon elämää haittaava vamma jollain muulla tavalla. Varsinkin kun synnytyksestä aiheutuneita vaurioita vähätellään ja pilkataan varsin yleisesti.

Kyllä sitä tutkimustietoa on saatavilla. Ihan googlaamalla löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti kaikki kommentoijat eivät tajunneet, mitä vaurioita tässä oikeasti tarkoitettiin. Minä en ainakaan pelkää rintojen muuttumista, raskausarpia, pillun ulkonäön muuttumista tai mahamakkaroita pätkääkään. Sen sijaan pelkään sitä, että menetän pidätyskykyni ja mahdollisuuden nauttia seksistä. En todellakaan ole valmis luopumaan noista kolmekymppisenä. Pelkään synnytystä siksi, että se altistaa noille vaurioille tämän ikäisenä huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin mikään muu. Voin toki jäädä myös auton alle, mutta siksi kuljenkin varovaisesti kaduilla. Mielestäni mahdollisista vaurioista pitäisi kertoa viimeistään neuvolassa raskausaikana realistisesti. Niitä pitäisi myös hoitaa kunnolla eikä suhtautua ilkeämielisesti tyyliin "mitäs hankit lapsia", kuten nykyään tunnutaan tekevän. Siitä esimerkiksi tämä ketju on hyvä osoitus.

Tosiaan kun olin raskaana, kätilö sen kaikille suoraan sanoi, että synnytyksessä käytännössä poikkeuksetta jokainen saa eriasteisia repeämiä. Mutta onko realistisesti järkevää alkaa pelotella, että "ehkäpä osa teistäkin tulevista äideistä saa loppuelämän kakata ja pissata vaippaan, emätin löystyy suureksi kuin messuhalli, menetätte ikuisiksi ajoiksi sieltä tunnonkin, ettekä enää tule nauttimaan seksistä. Mieskin turhautuu lopulta ja alkaa etsiä parempaa seuraa. Kenties jokunen teistä saa cystofixin taikka avanteen, koko genitaalialue tulee olemaan tunnistamaton onnettomuuspaikka, ja kun menette gynekologille, hän nauraa teille, että mitäs hankitte lapsia, kärsikää nahoissanne?" Tällaista ei kuitenkaan valtaosalle käy. Ja kun on kyse aikuisista ihmisistä, jotka eivät ole holhouksen alaisia, on syytäkin olettaa, että he ovat tietoisia siitä, mihin ovat ryhtymässä. Raskaana oleva nainen on vieläpä herkässä mielentilassa, ja kaiken viimeiseksi kaipaa mitään painajaimaisen katastrofin maalailemista.