Miksi lisääntyjät vähättelevät ja piilottelevat raskaus- ja synnytysvaurioita?

Avva mun kaikki kestää.

Kaikki se kärsimys on sen arvoista kun saa oman lapsen. Just äsken katsoin peilistä sektioarpea ja vaikka se näyttää pahalta niin tuli onnen tunne, että sieltä se lapsi pari vuotta sitten tuli. 

Ja eiköhän kaikille äideille ja isille ole jo ennen lasten saamista ollut itsestäänselvää että raskaus ja synnytrysvaurioita voi tulla ja tuleekin. 

Minä kärsin hyvin pahoista peräsuolen laskeumista. En pidä asiasta meteliä, koska vaiva on uskomattoman kiusallinen ja nöyryyttävä eikä varsinaisesti sopiva keskustelunaihe. Koetan olla itsekin ajattelematta asiaa mahdollisimman paljon, joten siitä ei tule puhuttua.

Sinänsä jokaisen naisen pitäisi ymmärtää, mitä riskejä lasten hankkimiseen liittyy. Synnytys ei tosiaankaan mene niin kuin Kauniissa ja rohkeissa!

Vierailija kirjoitti:

Kaikki se kärsimys on sen arvoista kun saa oman lapsen. Just äsken katsoin peilistä sektioarpea ja vaikka se näyttää pahalta niin tuli onnen tunne, että sieltä se lapsi pari vuotta sitten tuli. 

Ja eiköhän kaikille äideille ja isille ole jo ennen lasten saamista ollut itsestäänselvää että raskaus ja synnytrysvaurioita voi tulla ja tuleekin. 

Vai että ihan sektioarpi. Voi hellanlettas.

Ei niitä kuitenkaan kaikille tule, esimerkiksi minulle ei tullut yhtään mitään vaurioita eikä edes vartalo juuri muuttunut. Ei raskausarpia, ei rintojen rupsahtamista eikä ylikiloja.

En siis ollut mikään unelmavartaloinen ennen lapsia mutta muutokset olivat toisaalta tosi pieniä synnysten jälkeen.

Joillekin toki tulee ja se on ikävää mutta ei kaikille läheskään.

Minäkin sain lapsen sektiolla eikä tullut minkäänlaisia vaurioita. Tätähän ei saisi ääneen sanoa, koska sektio on perkeleestä ja vain alateitse syntynyt lapsi on ylipäänsä olemassa. Nainen, joka ei ole ängennyt lastaan pimpasta ulos, ei ole edes ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Ja eiköhän kaikille äideille ja isille ole jo ennen lasten saamista ollut itsestäänselvää että raskaus ja synnytrysvaurioita voi tulla ja tuleekin. 

No ei tosiaankaan ole. Ei ainakaan se, minkälaisia ne vauriot pahimmillaan voivat olla. Eihän se ole selvää edes synnyttäneille, silloin kun on itse säästynyt niiltä pahimmilta vaurioilta! Olen monta kertaa lukenut tältäkin palstalta viestejä, joissa vähätellään mm. jonkun toisen palstalaisen koko loppuelämän ajaksi mennyttä ulosteenpidätyskykyä ja höpötetään vain, että sulkijalihaksen vauriot voidaan kyllä korjata ja pitää lakata valittamasta. Vaikka tosiasia on, että kaikilta niitä ei saada korjattua.

Itse luin tarinoita noista pahimmista vaurioista vasta ollessani itse ensimmäistä kertaa raskaana. Tunsin oloni todella petetyksi. Olisin halunnut tehdä valintani kaiken olennaisen tiedon valossa ja tuntui, että noita riskejä on ihan tietoisesti minulta pimitetty. Raskaus meni sittemmin kesken, ja näin siis sain kuin sainkin mahdollisuuden tehdä valistuneen päätöksen asiassa.

Sen sanon, että takuuvarmasti äidiksi ryhtymisen tilastolliseen todennäköisyyteen vaikuttaisi kielteisesti se, että asiasta saisi kaiken olennaisen tiedon etukäteen. Se, että pahoja vaurioita tapahtuu vain harvoille, ei nimittäin lämmitä siinä vaiheessa kun tajuaa itse olevansa  yksi niistä harvoista. Minulle on tärkeää käsitellä henkisesti tätäkin asiaa jo etukäteen sen verran, että pystyn tuon kohtalon sitten ottamaan vastaan, jos päätän kaikesta huolimatta äidiksi ryhtyä.

Kyllähän naisille pitäisi kertoa enemmän raskauden ja synnytyksen mahdollisista haittavaikutuksista. Ikävä kyllä ennalta ei voi tietää, miten käy. Sukulaisnaisten kokemukset voivat antaa suuntaa, koska kudostyyppi vaikuttaa paljon. 

Tiedän, että joillakin tulee pahoja repeämiä ja leikkausta vaativiakin vaurioita, mutta suurimmalla osalla tulee vain vähän, väliaikaisia tai ei lainkaan vaurioita. Lopputulos on vaivan arvoinen, joten ei siinä muutama raskausarpi paljoa paina. Nehän vaalenevat ajan myötä huomaamattomiksi. Itselleni tuli väliaikainen pissavaiva, eli kova yskiminen tai äkillinen aivastus saattoi lirauttaa vähän. Vaiva korjaantui parissa vuodessa (en tiedä jumpanko ansiosta vai olisiko korjaantunut muutenkin). Keho ikääntyy aivan kaikilla riippumatta siitä tekeekö lapsia vai ei, ja väitän tosissani, että muutaman vuoden kuluttua naisesta ei välttämättä huomaa mitenkään, onko hän synnyttänyt lapsia vai ei.

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Minä ajattelen niin, että google on olemassa ja jos yhtään mietyttää, millaista jälkeä tulee kun koripallo pusketaan ulos avaimenreiästä niin ihan voi googlettaa. Ei ole mun homma pelotella ketään.

Ja toisaalta. Eiköhän se ole melko selvää, miksi niistä, jotka voivat valita lisääntyvätkö vai eivät, ne lapsia tehneetkin tekevät yleensä vain sen pari lasta. Siihen on syy, monia syitä, ja raskausajan vaikeudet on näistä osa. Senhän voi ihan järjellä päätellä, miksi niitä lapsia ei ihmisille enempää tule vaikka ne kuitenkin on monien mielestä parasta siinä omassa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

 

 

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Miksi lainasit minun viestiäni? Minähän kerroin, että minulla on lapsi!

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

 

Miksi lainasit minun viestiäni? Minähän kerroin, että minulla on lapsi!

 

Oli kyllä niin erikoinen ajatuskulku, että en ensi lukemalta ymmärtänyt, että sinulla on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

 

 

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Minulle ainakin tieto noista mahdollisista vammoista olivat yksi tekijöistä, jotka kallistivat vaa'an lapsettomuuden puolelle. Jos en olisi vammoista tiennyt, olisin kukaties hankkinutkin lapsen (tosin joka tapauksessa vain yhden).

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

 

Minulle ainakin tieto noista mahdollisista vammoista olivat yksi tekijöistä, jotka kallistivat vaa'an lapsettomuuden puolelle. Jos en olisi vammoista tiennyt, olisin kukaties hankkinutkin lapsen (tosin joka tapauksessa vain yhden).

 

Erikoista.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Minulle ainakin tieto noista mahdollisista vammoista olivat yksi tekijöistä, jotka kallistivat vaa'an lapsettomuuden puolelle. Jos en olisi vammoista tiennyt, olisin kukaties hankkinutkin lapsen (tosin joka tapauksessa vain yhden).

 

 

Erikoista.

Sopiiko kysyä, mikä siitä tekee niin erikoista? Eivät kaikki naiset ole fanaattisia wannabe-äitejä, joille lapsen saaminen on elämän tärkein asia ja minkä tahansa uhrauksen arvoinen. Minulle on aina ollut selvää, että voin harkita lapsen hankkimista, jos olosuhteet ovat oikeat, mutta ei lapsettomuuskaan mikään tragedia ole.

Tänne tulevat aina jossain vaiheessa velat taivastelemaan, että he eivät ainakaan ikinä tee lapsia jos siitä kerran tulee yhtä ja toista vaivaa. Se on hyvä asenne, koska siinä isommassa mittakaavassa, mitä lapsen hoito ja kasvattaminen on, on keskimääräiset raskausajasta ja synnytyksestä jääneet vaivat kuitenkin useimmiten helpoimmin kestettäviä juttuja.  Eli ei tosiaan kannata lasta tehdä jos ei halua että siitä joutuu mitään ns. maksamaan, koska siitä synnytyksestä se todellinen vaivannäkö vasta alkaa.:D

Minulla jäi viimeisimmästä synnytyksestä vaivoja jotka vaivasivat kipuina muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Mut en pidä niitä pahana koska näitten kanssa voi elää. Se on kuitenkin pieni hinta lapsista, jotka ovat parasta elämässäni. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ikinä ei voi tietää vaikka heti huomenna sairastuisi tai joutuisi tapaturmaan ja niistäkin jäisi pitkäksi ajaksi hankaluuksia tai niistä ei selviäisi. Ei elämää voi jättää elämättä niiden pelossa. Ja joka tapauksessa elämä päättyy aina kuolemaan, jota edeltää kehon rapistuminen ja kivut ja menetykset. Olen iloinen että silloin voin ajatella, että ainakin käytin tätä kehoa, toin tämän kautta tänne maailmaan uusia ihmisiä, jotka on tuottaneet enemmän iloa kuin mikään muu tässä elämässäni ikinä.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi täällä hoetaan koko ajan, että "lopputulos on vaivan arvoinen"? Mistä te sen voitte muiden puolesta tietää? Ei minulle ainakaan lapsi olisi sen arvoista, etten pysty nauttimaan yhdynnästä tai pidättelemään ulosteitani. Mieluummin olisin tuossa tapauksessa jäänyt lapsettomaksi. Sekin kun on ihan hyvä tapa elää.

Sitä mä en ymmärrä, miksi näitä asioita pohtivat täällä juuri ne naiset, joilla ei ole aikomustakaan hankkia lapsia. Miksi tämä asia niin kiehtoo niin tavattoma paljon?

Minulle ainakin tieto noista mahdollisista vammoista olivat yksi tekijöistä, jotka kallistivat vaa'an lapsettomuuden puolelle. Jos en olisi vammoista tiennyt, olisin kukaties hankkinutkin lapsen (tosin joka tapauksessa vain yhden).

Erikoista.

 

 

Sopiiko kysyä, mikä siitä tekee niin erikoista? Eivät kaikki naiset ole fanaattisia wannabe-äitejä, joille lapsen saaminen on elämän tärkein asia ja minkä tahansa uhrauksen arvoinen. Minulle on aina ollut selvää, että voin harkita lapsen hankkimista, jos olosuhteet ovat oikeat, mutta ei lapsettomuuskaan mikään tragedia ole.

Mä en ole tuntenut ketään fanaattista wannabe-äitiä, mutta ehkä sä olet.

-

Ei kun tuosta tuli vain mieleen erään ystäväni sukulainen, joka on sellainen ylivarovainen ihminen. Ei uskalla lähteä mihinkään ulkomaille (tai oikeastaan kotimaassaankaan kauemmas), koska jotain voi sattua. Voi tulla onnettomuus tai tulla ryöstetyksi jne. Ei voi kokeilla jotain uutta liikuntamuotoa, koska voi loukkaantua jne.

Vierailija kirjoitti:

Tänne tulevat aina jossain vaiheessa velat taivastelemaan, että he eivät ainakaan ikinä tee lapsia jos siitä kerran tulee yhtä ja toista vaivaa. Se on hyvä asenne, koska siinä isommassa mittakaavassa, mitä lapsen hoito ja kasvattaminen on, on keskimääräiset raskausajasta ja synnytyksestä jääneet vaivat kuitenkin useimmiten helpoimmin kestettäviä juttuja.  Eli ei tosiaan kannata lasta tehdä jos ei halua että siitä joutuu mitään ns. maksamaan, koska siitä synnytyksestä se todellinen vaivannäkö vasta alkaa.:D

Minulla jäi viimeisimmästä synnytyksestä vaivoja jotka vaivasivat kipuina muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Mut en pidä niitä pahana koska näitten kanssa voi elää. Se on kuitenkin pieni hinta lapsista, jotka ovat parasta elämässäni. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ikinä ei voi tietää vaikka heti huomenna sairastuisi tai joutuisi tapaturmaan ja niistäkin jäisi pitkäksi ajaksi hankaluuksia tai niistä ei selviäisi. Ei elämää voi jättää elämättä niiden pelossa. Ja joka tapauksessa elämä päättyy aina kuolemaan, jota edeltää kehon rapistuminen ja kivut ja menetykset. Olen iloinen että silloin voin ajatella, että ainakin käytin tätä kehoa, toin tämän kautta tänne maailmaan uusia ihmisiä, jotka on tuottaneet enemmän iloa kuin mikään muu tässä elämässäni ikinä.

Mitäpä jos annettaisiin kaikkien lapsettomien naisten päättää ihan itse parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan päättää, onko tuo riski heille ottamisen arvoinen?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Tänne tulevat aina jossain vaiheessa velat taivastelemaan, että he eivät ainakaan ikinä tee lapsia jos siitä kerran tulee yhtä ja toista vaivaa. Se on hyvä asenne, koska siinä isommassa mittakaavassa, mitä lapsen hoito ja kasvattaminen on, on keskimääräiset raskausajasta ja synnytyksestä jääneet vaivat kuitenkin useimmiten helpoimmin kestettäviä juttuja.  Eli ei tosiaan kannata lasta tehdä jos ei halua että siitä joutuu mitään ns. maksamaan, koska siitä synnytyksestä se todellinen vaivannäkö vasta alkaa.:D

Minulla jäi viimeisimmästä synnytyksestä vaivoja jotka vaivasivat kipuina muutama vuosi synnytyksen jälkeen. Mut en pidä niitä pahana koska näitten kanssa voi elää. Se on kuitenkin pieni hinta lapsista, jotka ovat parasta elämässäni. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ikinä ei voi tietää vaikka heti huomenna sairastuisi tai joutuisi tapaturmaan ja niistäkin jäisi pitkäksi ajaksi hankaluuksia tai niistä ei selviäisi. Ei elämää voi jättää elämättä niiden pelossa. Ja joka tapauksessa elämä päättyy aina kuolemaan, jota edeltää kehon rapistuminen ja kivut ja menetykset. Olen iloinen että silloin voin ajatella, että ainakin käytin tätä kehoa, toin tämän kautta tänne maailmaan uusia ihmisiä, jotka on tuottaneet enemmän iloa kuin mikään muu tässä elämässäni ikinä.

 

Mitäpä jos annettaisiin kaikkien lapsettomien naisten päättää ihan itse parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan päättää, onko tuo riski heille ottamisen arvoinen?

 

Suomeksi: jätetään vastaisuudessakin kaikki raskaus- ja synnytysvaurioita käsittelevät ketjun lapsettomien naisten asiantuntijuuden varaan. Raskaana olleilta ja synnyttäneillä ei ole mitään annettavaa tälle asialle.