Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomaalainen anoppi kylään kahdeksi viikoksi. Tulehtuneet välit.
Väsynytminiä
14.10.2015 |
Taustoista kerron sen verran, että minulla on pahimmanlaatuinen anoppi. Hän on aina kritisoinut minua milloin mistäkin syystä - kaikki painostani ja ohuesta hiuslaadustani ruoanlaittotaitoihini ja siivoamistapoihini asti on kritisoitu ja haukuttu. Olemme kuitenkin tulleet toimeen oman "kilttiyteni" ja pitkän pinnani ansiosta. Mieheni on ulkomaalainen, joten sitä ovat myös appivanhempani. Koska he asuvat kaukana, niin tulevat kylään aina pariksi viikoksi kerrallaan.
Sen jälkeen kuin saimme lapsia, on tilanne mennyt koko ajan huonompaan, sillä anopilla on kaikennäköisiä sata vuotta vanhoja uskomuksia lasten hoitoon liittyen. Ja koska en mene hänen sääntöjensä mukaan, niin olen huono äiti. Pari uskomusta: lapselle ei saa antaa kylmää maitoa, siitä vilustuu, ja pahimmassa tapauksessa saa syövän. Lapsi täytyy viedä lääkärille joka nuhasta. Lasta täytyy kurittaa fyysisesti. Jne...
No, viime tapaamisen aikana anopilla kilahti ihan täysin, ja hän haukkui minut ihan pystyyn, kuinka olen huono äiti, en laita ruokaa, en siivoa, en hoida lapsiani, miten mieheni pystyy edes elämään kanssani jne. En edes muista kaikkea mitä päästi suustaan.
Nyt ovat siis tulossa meille kylään kahdeksi viikoksi. En mitenkään voi unohtaa noita haukkumisia, enkä edes yritäkään. En kuitenkaan halua tuon enää tapahtuvan uudelleen. En myöskään halua enää päästää sitä naista lähelleni (olin aiemmin naiivi, ja kuvittelin anopin haukuista huolimatta olevan ystäväni...), en halua avautua, en halua kertoa mitään henkilökohtaista. En myöskään halua hänen vaikuttavan yhteenkään päätökseen mitä meidän kodissamme tehdään.
Miten siis minun tulisi käyttäytyä tuon kahden viikon ajan? Mieheni on vieläpä töissä, ja itse olen äitiyslomalla. Mielelläni olisin poissa näkyvistä vaikka kokonaan, mutta meillä on lapset 5 kk ja 2 v, joiden kanssa appivanhemmat haluavat viettää aikaa. Jos itse en ole paikalla, niin alkaa satavarmasti haukkuminen. Miten siis suosittelisitte minun käyttäytyvän appivanhempien läsnäollessa? En halua olla suoraan törkeä tai epäkohtelias, jottei riita toistuisi, mutta en halua kyllä kovasti jutellakaan... Mikä avuksi? Miten toimia ja käyttäytyä, kun anoppi tulee taas valittamaan, että enkö ollenkaan välitä lapsen hyvinvoinnista kun annan esim. kylmää maitoa?
Vielä sellainen juttu, että anoppi on sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka syö lämpimän aterian vähintään kolme kertaa päivässä sekä teet/kahvit herkkujen kanssa joka aterian päälle. Meillä on ollut tapana laittaa "kunnon" ruoka kerran päivässä. Pitäisikö minun mennä meidän kodin tapojen mukaan, vai kiltisti viettää tuo 2 vkoa keittiössä anopille ruokaa laittaen?
Vertaistukea kaipailisin sekä vinkkejä miten selvitä tuo kaksi viikkoa.
Kommentit (107)
Anoppisi on varmaan vanha nainen, joten laita tosiaan tarjoilut kuntoon ja siivotkaa hieman. Ole anopillesi ystävällinen ja kysele häneltä vaikka perinnereseptejä ja lastenkasvatusneuvoja. Kaikkea ei tietenkään sitten tarvitse myöhemmin toteuttaa, mutta anoppi saattaa jo hieman leppyä jos hän edes kuvittelee että saa edes joitain omista tavoistaan siirrettyä eteenpäin.
En osaa sanoa minkä ikäluokan ihmisestä on kyse, mutta ainakin bosnialaisen kaverini mukaan monet alueen anopit ovat juuri tuollaisia jos heistä tuntuu siltä että he eivät saa tarpeeksi otetta lastenlastensa kasvatukseen (siirretty perinteitä eteenpäin). Edelleenkin itä-euroopassa miniän rooli on perinteisempi kuin Suomessa.
Ainakin Bosniassa miniän odotetaan pitävän ulkonäöstään huolta (meikkaus ja paino) ja pitävän kodin siistinä. Samoin vieraat täytyy pitää hyvässä ruuassa vierailun ajan, koska huonot tarjoilut tulkitaan töykeydeksi isäntäperheen puolelta. Voi olla että jos asutte nyt rikkaammassa maassa niin anoppi odottaa saavansa hyvät tarjoilut nenänsä eteen.
Sitä nyt täytyy kestää vain 2 viikkoa, joten ei edes paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää kasvaa aikuiseksi ja oppia tulemaan toimeen. Voisit tietysti miettiä noita anopin mielipiteitä, niissä voi myös olla itua.
Itse en juota maitoa lapsille edes kylmänä. Vain Suomessa se on terveellistä, muka.
Lääkärillekin voi mennä jos lapsi on sairas, mikä siinä on ihmeellistä? Lapsuuteni asuinmaassa lääkäri tuli kotiin.
Anoppi on miehesi äiti. Yritäpä sopeutua.
Minusta tuntuu, että sulla on ihan ok anoppi ja sä vaan vingut turhasta. Siis ainahan anopit jotakin sanoo! Noi sun esimerkit ei edes ole kovin pahoja. Niinkuin se maitojuttukin. Mitä kamalaa siinä on jos toisen mielestä maitoa ei pitäisi juottaa ihan kylmänä? Ottaisitko herneen nenään jos sanoja olisi miehesi, kaverisi tai äitisi? Et ottaisi. Väitäisit vaan vastaan ja antaisi maidon niin kuin haluat. Mutta kun sanoja on anoppi, niin hui, se on jotakin ihan sietämätöntä!
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää kasvaa aikuiseksi ja oppia tulemaan toimeen. Voisit tietysti miettiä noita anopin mielipiteitä, niissä voi myös olla itua.
Itse en juota maitoa lapsille edes kylmänä. Vain Suomessa se on terveellistä, muka.
Lääkärillekin voi mennä jos lapsi on sairas, mikä siinä on ihmeellistä? Lapsuuteni asuinmaassa lääkäri tuli kotiin.
Anoppi on miehesi äiti. Yritäpä sopeutua.
Sä olet niin oikeassa! Joskus joku ulkopuolinen on ihan oikeassa. Ja olen sitä mieltä, että osaa ne tuolla muuallakin lapsia hoitaa ja kasvattaa. Ei kaikki suomalaiset tavat ole ainoita oikeita. Minusta ap:n anoppi ei kuulosta edes mitenkään hankalalle.
Mitäs päästät moisen mölyapinan toistamiseen nurkkiisi loisimaan? Minä olisin heittänyt ovesta pihalle ensimmäisellä kerralla, ja toisen kerran ei olisi asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy lakata olemasta kynnysmatto.
Yksi juttu. Minkä tavan sitten aiotkin valita tilanteen hoitamiseksi niin kerro se etukäteen miehellesi. Tämä helpottaa yhteistyötänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ranskalainen anoppi, ja tunnistan täysin hänet ap:n kuvauksesta, paitsi ettei hän ole ylipainoinen, vaan pikemminkin luiseva, pientä pömppistä lukuunottamatta - mikä on lähes 80-vuotiaalla jo aika normaalia. Hän kyllä jaksaa muistuttaa, että oli nuorena hoikempi kuin minä (painoindeksini 19 :D ). Teen kaiken väärin. Ihan kaiken. Kotiimme tullessaan hän siivoaa paikat uudestaan, pesee mm. verhot päivällä ollessamme töissä ("en kykene elämään saastassa"), ottaa omia eväitä mukaan päivällispöytään, jos olen laittanut ruoan jne. Kertoi miehelleni, että on naimisissa laiskimuksen kanssa, kun ensimmäisenä pitkän työpäivän ja erittäin pitkien työmatkojen jälkeen ryhdy laittamaan ruokaa. Hiusvärini on kamala, vaatemakuni on huono, ottamani valokuvat (rakas harrastus) epäonnistuneita jne. Lopetti koulut parikymppisenä, ei osaa kirjoittaa edes äidinkieltään kunnolla. Ei ymmärrä, että maailmassa on erilaisia kulttuureja, eikä se ranskalainen tapa ole mitenkään sen "oikeampi" kuin muutkaan. On elänyt ikänsä huonossa avioliitossa, passannut miestään ja saanut vittuilua kiitokseksi, mutta pitää tätä jonkinlaisena luonnonlakina. Pitää minua onnenonkijana, koska meillä on mieheni kanssa yhteinen tili (omien lisäksi), jota käytämme yhteisten kulujen kattamiseen, vaikka tienaamme suunnilleen saman verran.
Käsittämätöntä, että tasa-arvoa kannattavalla, avarakatseisella ja fiksulla miehelläni voi olla tuollainen äiti.
En ole vielä keksinyt mitään lopullista ratkaisua, miten toimia anoppini suhteen. Minut on kasvatettu niin, että kanssaihmisiä ja varsinkin iäkkäämpiä, pitää kohdella kunnioittavasti. Mieheni mielestä äitinsä jutut pitäisi päästää toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta minun on vaikea istua hiljaa ja kuunnella vähättelyä, mitätöintiä tai suoranaista vittuilua.
Olen pahoillani teidän puolesta, harmi, että olette antaneet mitätöidä itsenne ja käytte turhaa valtataistelua, pahoitatte mielenne turhasta.
Joillakin naisilla on luontaista karismaa, itsetuntoa ja huumorintajua. He selviävät vastaavista tilanteista joko nasevilla kommenteilla tai ignooraavat puheet. Puheilla ja loukkauksilta ei ole niin isoa merkitystä tai hetkeä pitempää vaikutusta heidän elämäänsä. Tai sitten he ymmärtävät vaikuttimet käytöksen takana, mustasukkaisuuden, huonon itsetunnon, halun saada huono kohtelu kiertämään, samalla mitalla kuin itseä on joskus kohdeltu.
Ottakaa mallia vahvoista naisista, jotka elävät elämänsä niin hyvin kuin pystyvät, ja jotka osaavat erottaa isot asiat pienistä. He ovat vahvoja juurineen kuin isot puut ja heitä ei tuulet kaada, he jättävät muut varjoonsa, he kurottavat kohti aurinkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laitat tavallista paremmat tarjoilut pystyyn. Varmaan jotain lämpimiä leipiä ja salaattia saa illaksi jos anoppi haluaa syödä kolmesti päivässä. Siistikää asuntoanne yhdessä miehen ja lasten kanssa jos siellä on törkyistä. Joissain kulttuureissa (ja tietyissä sosiaaliluokissa) kodin törkyisyyttä ei hirveän helposti suvaita, vaikka tietenkin kehitysmaista löytyy mitä hirveämpiä koteja.
Jos anopillasi meinaa keittää yli, niin miehesi varmaan saa äitinsä aisoihin ja voi sanoa äidilleen että on hiljaa. Itse en alkaisi anopin kanssa ihan pienestä riitelemään.
Voi olla että tuossa on taustalla jotain muuta. Miehesi äitiä saattaa ottaa päähän että miehesi meni kanssasi aikanaan naimisiin ja muutti Suomeen. Jos anoppi on odottanut että mies olisi asunut heidän kanssaan heidän vanhuutensa turvana tai jotain... tai sitten lähettänyt heille enemmän rahaa.. kuka tietää. Monissa maissa myös katsotaan kieroon erimaalaisen kanssa naimisiinmenoa (vaikka olisittekin kumpikin valkoihoisia eurooppalaisia... Esim. albaanit tavallisesti haluavat pariutua toisten albaanien kanssa).
Ilmeisesti kovin varakkaasta maasta tulevasta pariskunnasta ei ole kyse, jos tulotaso on 600 eur KK vaikka tietenkin monessa valtiossa tuokin on erittäin hyvin eläkeläiselle.
No, kun asia on nimenomaan niin, että olen aina laittanut hyvät tarjoilut, mutta kun anopille ei siltikään kelpaa. Viime kerta oli poikkeus, koska olin 8. kuulla raskaana, ja minun piti hoitaa aktiivinen 1 v 4 kk täysin yksin. Siinä ei kauheasti kokkailla 5 krt päivässä. Ja näille siis eivät mitkään voileivät/salaatit käy, vaan pitää joka ateria olla lämmintä ja pidemmän kaavan kautta. No, viime kerralla siihen ei minulla ollut mahdollisuutta, ja sain haukut.
Mitä siivoamiseen tulee, niin meillä on aina erittäinkin siistiä. Nyt tietty 2-vuotiaan leluja on päivällä lattialla, koska hän leikkii niillä. Välillä saattaa pyykkihuoneessa olla viikkaamattomia vaatteita, jos en ole ehtinyt. Meillä siis on aina todella siistiä. Silloin 8kk raskaana en uskaltanut hirveästi kyykkiä lattioilla, kun oli supisteluja niin paljon, ehkä siksi oli hieman sotkuisempaa, kuin normaalisti. Ei siltikään missään nimessä sekaista tai likaista.
Asumme siis ulkomailla, emme Suomessa. Anoppi ei ole koskaan maininnut, että olisi halunnut mieheni naivan oman maan naisen. Mutta voihan se hyvin niin ollakin. Toisaalta, anoppi haukkuu myös toista miniäänsä, joka on paikallinen.
Appivanhempien mielestä on positiivista, ettemme asu miehen kotimaassa. Heille on tärkeää, että poika on menestynyt ja rahaa on. Emme lähetä miehen vanhemmille rahaa, en tiedä olettavatko sitä. Tulevat ihan hyvin toimeen palkoillansa, sillä siellä on myös erittäin alhaiset kuluttajahinnat. Saavat kyllä noiden palkkojensa lisäksi bonuksia jne., joiden ansiosta palkka voi tuplaantuakin. Eivät siis missään nimessä ole köyhiä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs, jos se miehesi ei sitten kuitenkaan halua lopettaa äitinsä vierailuja, vaikka kuinka uhoat. Muutatko pois? Onko eroamonen tyon 2-viikkoisen arvoinen.
Jossain viestissä jo kerroinkin, etten halua erota anopin takia. Sanoin jo miehelleni, etten halua appivanhempien enää tulevan meille enää, jos anoppi ei taaskaan osaa käyttäytyä. Hän sanoi, että se on ok, katsotaan miten menee. Tulevaisuudessa, jos anoppi jatkaa huonoa käytöstään, mies saa luvan mennä heille kyläilemään, jos haluaa. Minä jään sitten lasten kanssa kotiin. Luulen, että mieheni ymmärtää minua tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen myös ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa ja asun ulkomailla. Anoppini on myös "määräiväinen" ja olen kiltti. Pikku vinkkinä sanoisin, että keksi ohjelmaa, kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. Minä sanoin anopilleni muutaman kerran kohteliaasti, että tämä on meidän koti ja meidän lapset ja siksi me mieheni kanssa päätämme yhdessä esim. lasten kasvatukseen ja maidon lämpötilaan liittyvät asiat.
Tuo on ihan hyvä vinkki. Voisin sanoa juurikin noin, mutta tiedän jo, että anoppi vain loukkaantuu, menee vierashuoneeseen itkemään, ja myöhemmin valittaa miehelleni kuinka olen ilkeä häntä kohtaan. Tämä on nähty monet kerrat. Hän juoruaa miehelleni kaiken, ja myös valehtelee silmät päästä. Viime kerralla oli esim. sanonut, etten muka anna hänen hoitaa poikaa. Joo, päinvastoin - ei ollut kovin mukava kannella poikas paikasta toiseen 8 kk raskausmahan kanssa... Mutta kun anopilla oli selkä kipeä, ei voinut kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että sulla on ihan ok anoppi ja sä vaan vingut turhasta. Siis ainahan anopit jotakin sanoo! Noi sun esimerkit ei edes ole kovin pahoja. Niinkuin se maitojuttukin. Mitä kamalaa siinä on jos toisen mielestä maitoa ei pitäisi juottaa ihan kylmänä? Ottaisitko herneen nenään jos sanoja olisi miehesi, kaverisi tai äitisi? Et ottaisi. Väitäisit vaan vastaan ja antaisi maidon niin kuin haluat. Mutta kun sanoja on anoppi, niin hui, se on jotakin ihan sietämätöntä!
Mielestäsi on ok sanoa: "Antaisit vähän armoa lapselle, välittäisit ddes vähän, miksi annat kylmää maitoa?". Minun mielestäni tuo on harvinaisen syyllistävää, enkä halua kenenkään puhuvan minulle niin lapseni edessä. Kyllä minunkin äitini on joistain asioista eri mieltä, ja välillä sanookin sen. Huom! Täysin syyllistämättä ja tuomitsematta! Ja se onkin täysin ok. Hän myös ymmärtää, kun sanon, että meillä tehdään näin ja sillä selvä. Mutta anoppi se jaksaa vääntää samoista asioista jumalauta vuosikaudet. Hän ei myöskään voi käsittää esimerkiksi sitä, etten käytä tohveleita kotona. Jumankauta mä olen kuullut niistä tohveleista vaikka kuinka monta vuotta. Jättäisi minut jo rauhaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meinasin juuri myös ehdottaa tuota että neutraalisti vastaat että meidän perheen lapsia ja kasvatusta ym koskevat päätökset teemme perheen kesken, ja kaikki on mennyt hyvin. Jos anoppi vetäisee herneenpalon nenäänsä ja tarinoi miehellesi muuta niin omapa on ongelmansa. Teidän koti, teidän säännöt!
Otan osaa, suku voi olla riesa tai rikkaus...
onkohan anoppi puolasta? Oma anoppi nimittäin sieltä ja sekin on sanonut tuosta kylmän maidon juomisesta, että siitä tulis muka kipeäksi. :) leivon aina anopin kyläilyille useampia kakkuja. Jos ovat koko päivän, teen lounaaksi keittoa, päivälliselle 3 ruokalajia ja tosiaan kahvittelua kakkujen kera parin tunnin välein. :D
Vierailija kirjoitti:
Anoppisi on varmaan vanha nainen, joten laita tosiaan tarjoilut kuntoon ja siivotkaa hieman. Ole anopillesi ystävällinen ja kysele häneltä vaikka perinnereseptejä ja lastenkasvatusneuvoja. Kaikkea ei tietenkään sitten tarvitse myöhemmin toteuttaa, mutta anoppi saattaa jo hieman leppyä jos hän edes kuvittelee että saa edes joitain omista tavoistaan siirrettyä eteenpäin.
En osaa sanoa minkä ikäluokan ihmisestä on kyse, mutta ainakin bosnialaisen kaverini mukaan monet alueen anopit ovat juuri tuollaisia jos heistä tuntuu siltä että he eivät saa tarpeeksi otetta lastenlastensa kasvatukseen (siirretty perinteitä eteenpäin). Edelleenkin itä-euroopassa miniän rooli on perinteisempi kuin Suomessa.
Ainakin Bosniassa miniän odotetaan pitävän ulkonäöstään huolta (meikkaus ja paino) ja pitävän kodin siistinä. Samoin vieraat täytyy pitää hyvässä ruuassa vierailun ajan, koska huonot tarjoilut tulkitaan töykeydeksi isäntäperheen puolelta. Voi olla että jos asutte nyt rikkaammassa maassa niin anoppi odottaa saavansa hyvät tarjoilut nenänsä eteen.
Sitä nyt täytyy kestää vain 2 viikkoa, joten ei edes paha.
Joo, anoppi on 50 v. Tarjoilussa ja kodin siistiydessä ei kenelläkään muulla ole koskaan ollut valittamista, kuin anopilla. Anoppi olettaa, että teen ruokia, joita heillä syödään. No, en tee, koska olen suomalainen. Miksi minun pitäisi joka asiassa aina mennä heidän kulttuurinsa mukaan? Mielestäni se, että puhun heidän kieltänsä sujuvasti on riittävä ponnistus minulta. Minun mielestäni myös heidän pitäisi pystyä kunnioittamaan minun tapojani ja kulttuuriani. Miksi minun pitäisi nyt mielistellä anoppia, ja kysellä lastenhoitoneuvoja häneltä, jos olen 100% varma, ettei niistä ole minulle apua? Olen ollut ymmärtäväinen, suvaitsevainen ja pitkäpinnainen vuosikaudet. Pointtina on siis, että olen kyllästynyt siihen. Mitta on täysi.
Meille ei muuten tulisi kylään tuollainen anoppi edes pullakahville. Hän saisi tavata poikaansa ihan keskenään vaikka kaupungilla ja se siitä. Ja kaksi viikkoa sinun passattavana, Huh Huh.Kaikkeen sitä ihmiset vaan suostuu. Vaatisit edes miehesi olemaan kotonaja viihdyttämään vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
Meille ei muuten tulisi kylään tuollainen anoppi edes pullakahville. Hän saisi tavata poikaansa ihan keskenään vaikka kaupungilla ja se siitä. Ja kaksi viikkoa sinun passattavana, Huh Huh.Kaikkeen sitä ihmiset vaan suostuu. Vaatisit edes miehesi olemaan kotonaja viihdyttämään vanhempiaan.
Jännä, että mielipiteitä on laidasta laitaan. Joku tuolla kirjoitteli, että anoppini vaikuttaa ihan ok:lta, ja että vkngun turhasta, sinä et ottaisi edes pullakahveille, ja jonkun mielestä mknun pitäisi oikeib mielistellä anoppia, jotta pysyisi tyytyväisenä. Kaikki toki mielipiteitä, en nyt kritisoi, vaan jännä vain nähdä miten erilaista kommenttia tulee.
Ongelmana siis juuri se, että asumme eri maissa. Jos asuisimne melko lähellä toisiamme, niin kai sitä nyt kestäisi parin tunnin vierailut vaikka päällään seisoen. Mutta että kaksi viikkoa... Huoh. Mieheni kyllä sanoi että laittaa äitinsä arestiin vierashuoneeseen, jos ei osaa käyttäytyä. :D
Kukaan ei saisi asua meillä kahta viikkoa. Itse en edes kahden pienen lapsen vanhempanan jaksaisi palvella vieraita.
Aikanaan meillä sukulaiset oli 3 yötä ja silloinkin tuli riitaa. Vitutti kun muut vaan istu ja itselläni kaksi pientä lasta ja toinen vielä erityislapsi. Sitten olisi vielä pitänyt palvella muita joilla olisi ihan hyvin ollut aikaa auttaa minua.
Nyt lapseni on jo isompia ja osaan nyt pitää puoleni. Passattavaksi pääsee enää vain mun täti joka on tervetullut. Äitini on jo liian vanha ettei jaksa käydä enää.
Eli sanoisin että tervetuloa hotelliin!
Alue: Aihe vapaa
Olen myös ulkomaalaisen miehen kanssa naimisissa ja asun ulkomailla. Anoppini on myös "määräiväinen" ja olen kiltti. Pikku vinkkinä sanoisin, että keksi ohjelmaa, kaikkea ei tarvitse tehdä yhdessä. Minä sanoin anopilleni muutaman kerran kohteliaasti, että tämä on meidän koti ja meidän lapset ja siksi me mieheni kanssa päätämme yhdessä esim. lasten kasvatukseen ja maidon lämpötilaan liittyvät asiat.