Ulkomaalainen anoppi kylään kahdeksi viikoksi. Tulehtuneet välit.
Taustoista kerron sen verran, että minulla on pahimmanlaatuinen anoppi. Hän on aina kritisoinut minua milloin mistäkin syystä - kaikki painostani ja ohuesta hiuslaadustani ruoanlaittotaitoihini ja siivoamistapoihini asti on kritisoitu ja haukuttu. Olemme kuitenkin tulleet toimeen oman "kilttiyteni" ja pitkän pinnani ansiosta. Mieheni on ulkomaalainen, joten sitä ovat myös appivanhempani. Koska he asuvat kaukana, niin tulevat kylään aina pariksi viikoksi kerrallaan.
Sen jälkeen kuin saimme lapsia, on tilanne mennyt koko ajan huonompaan, sillä anopilla on kaikennäköisiä sata vuotta vanhoja uskomuksia lasten hoitoon liittyen. Ja koska en mene hänen sääntöjensä mukaan, niin olen huono äiti. Pari uskomusta: lapselle ei saa antaa kylmää maitoa, siitä vilustuu, ja pahimmassa tapauksessa saa syövän. Lapsi täytyy viedä lääkärille joka nuhasta. Lasta täytyy kurittaa fyysisesti. Jne...
No, viime tapaamisen aikana anopilla kilahti ihan täysin, ja hän haukkui minut ihan pystyyn, kuinka olen huono äiti, en laita ruokaa, en siivoa, en hoida lapsiani, miten mieheni pystyy edes elämään kanssani jne. En edes muista kaikkea mitä päästi suustaan.
Nyt ovat siis tulossa meille kylään kahdeksi viikoksi. En mitenkään voi unohtaa noita haukkumisia, enkä edes yritäkään. En kuitenkaan halua tuon enää tapahtuvan uudelleen. En myöskään halua enää päästää sitä naista lähelleni (olin aiemmin naiivi, ja kuvittelin anopin haukuista huolimatta olevan ystäväni...), en halua avautua, en halua kertoa mitään henkilökohtaista. En myöskään halua hänen vaikuttavan yhteenkään päätökseen mitä meidän kodissamme tehdään.
Miten siis minun tulisi käyttäytyä tuon kahden viikon ajan? Mieheni on vieläpä töissä, ja itse olen äitiyslomalla. Mielelläni olisin poissa näkyvistä vaikka kokonaan, mutta meillä on lapset 5 kk ja 2 v, joiden kanssa appivanhemmat haluavat viettää aikaa. Jos itse en ole paikalla, niin alkaa satavarmasti haukkuminen. Miten siis suosittelisitte minun käyttäytyvän appivanhempien läsnäollessa? En halua olla suoraan törkeä tai epäkohtelias, jottei riita toistuisi, mutta en halua kyllä kovasti jutellakaan... Mikä avuksi? Miten toimia ja käyttäytyä, kun anoppi tulee taas valittamaan, että enkö ollenkaan välitä lapsen hyvinvoinnista kun annan esim. kylmää maitoa?
Vielä sellainen juttu, että anoppi on sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka syö lämpimän aterian vähintään kolme kertaa päivässä sekä teet/kahvit herkkujen kanssa joka aterian päälle. Meillä on ollut tapana laittaa "kunnon" ruoka kerran päivässä. Pitäisikö minun mennä meidän kodin tapojen mukaan, vai kiltisti viettää tuo 2 vkoa keittiössä anopille ruokaa laittaen?
Vertaistukea kaipailisin sekä vinkkejä miten selvitä tuo kaksi viikkoa.
Kommentit (107)
Kuulostaa siltä, että vierailu tulee alkamaan hyvissä merkeissä. Laita se läski emakko suoraan laihikselle!
Etkö voi ostaa valmiita herkkuja?
Olisin itse varmaan koko ajan jossain omassa pienessä päänsisäisessä kuplassani. Hoitaisin asiat niinkuin ennenkin, en lähtisi anopin sanomisiin mukaan ja sanoisin vain "joojoo" ja jatkaisin kuten ennen, välittämättä toisesta. En keskustelisi säästä vakavampia asioita, enkä huomioisi anoppia mitenkään erityisesti. Lapsien kanssa viettäisin mahdollisimman aikaa muualla. Illalla, kun mieskin on kotona, niin jättäisin lapset hoitoon, tekisin kotityöt ja siirtyisin eri huoneeseen, kuin missä anoppi on. Ignooraisin naisen täysin. Ja jos kyselisi, että mikä on, niin sanoisin että "minulle on opetettu pienempänä, että jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa" ja jatkaisin sitä mitä olisin tekemässä.
Ja näin jatkaisin hamaan loppuun asti, ellei anoppi tee itse aloitetta välien parantamisen suhteen. En ole anopin kanssa naimisissa, eikä hänen mielipiteensä kiinnosta pätkääkään, kun ne on väärin esitetty.
Mä olen ehkä vähän prinsessa, mutta en mitenkään suostuisi tuollaisten ihmisten pitempään kuin muutaman tunnin kyläilyyn meillä kun minulla on vauva. Alle puolivuotiaan äitinä oleminen on herkkää aikaa enkä todellakaan tarvitse siihen tuollaisia stressitekijöitä.
Mutta ookoo, asiaa ei siis voi välttää. En TODELLAKAAN tekisi heille ruokia muuten kuin oman aikatauluni mukaan. Jos heillä on jotain valittamista niin ohjaa heidät valittamaan pojalleen. Typeryyksiin vastaukset kuten edellä on neuvottu, suhtaudu kuin kiukuttelevaan pikkulapseen.
Huh, hirveä tilanne. Olet vahva ihminen, ehkä tosin vähän liian kiltti. Lupaa, että ajattelet ennen kaikkea lapsiasi ja itseäsi seuraavien 2 viikon ajan!
Päivitä tänne tilannekuulumisia kun kerkeät! :) Tsemppiä.
Siis millaisia miehiä ihmiset oikein ottaa itselleen?
En ikinä ottaisi miestä, joka ei pidä puoliani asiassa kuin asiassa. Oma anoppini yritti kerran mieheni poissaollessa meidän kotonamme hyppiä mun silmilleni. Sanoin hänelle samantien, että hän on talossa vieras ja niin hänen tulee käyttäytyäkin. Liukeni paikalta hyvin äkkiä.
Kerran hän tuli meille kun olimme molemmat kotona (ilmoittamatta mitään etukäteen, ajoi 200 km matkan ja soitti viiden kilometrin päästä, että on tulossa). Teimme pihahommia parhaillaan, syksy kun oli niin oli sadonkorjuuta ja haravointia jne. Kävin kuitenkin puhelun jälkeen nappaamassa pakastimesta sulamaan ruokaa, että anoppi saa ajomatkan jälkeen syödä. Rouva heti autosta noustuaan alkoi marmattaa siitä, että olimme hävittäneet pihasta jonkun puskan, josta hän niin kovasti oli pitänyt. Emme vastanneet siihen mitään, huikkasin vain että teemme tämän homman loppuun niin mennään sen jälkeen syömään porukalla sisälle. Hän arveli, että ei taida syödä, sillä ruoka on kuitenkin jotain paskan makuista mössöä.
Kun käännyin viemään harvaa pois, kuulin hänen mutisevan siitä, että pukeudun liian hienoihin vaatteisiin pihatöihin (olihan se tuulipuku kuitenkin kuusi vuotta vanha, mutta hyväkuntoinen..).
Siinä vaiheessa mieheni pisti stopin asialle ja sanoi, että jos hän tulee kutsumattomana vieraana niin sellaisena häntä kohdellaankin. Lisäksi mies muistutti anoppia, kumpi meistä naisista on hänen oma valintansa elämäänsä ja muistutti että me olemme mieheni kanssa joukkue, joka pitää toistensa puolia. Lisäksi hän kertoi, että tulee aina olemaan minun puolellani jos joku kohtelee minua huonosti.
Sen jälkeen ei ole hyppinyt silmille. Olkaa hyvät ihmiset tiimi sen miehenne kanssa ja vaatikaa miestä olemaan teidän kanssanne tiimi.
No niin, nyt ovat appivanhemmat matkalla tänne. Saapuvat muutaman tunnin kuluttua. Mies meni heiyä hakemaan pitkän ajomatkan päähän. Odottavat tietysti komeata pöytää täynnä herkkuja, vaan mitenkäs tässä kokkailen, kun olen koko päivän lasten kanssa (5 kk ja 2 v.). 2 v. ei nuku edes päikkäreitä, joten en voi sitäkään aikaa käyttää ruoanlaittoon. Kyllähän sitä lapsettomana ehti touhuta ruoanlaiton kanssa - toista se on nyt. Hyvä anopin on valittaa, kun itse aikoinaan lähetti lapset mummolaan asumaan, eikä siis itse hoitanut lapsiaan.