Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ulkomaalainen anoppi kylään kahdeksi viikoksi. Tulehtuneet välit.
Väsynytminiä
14.10.2015 |
Taustoista kerron sen verran, että minulla on pahimmanlaatuinen anoppi. Hän on aina kritisoinut minua milloin mistäkin syystä - kaikki painostani ja ohuesta hiuslaadustani ruoanlaittotaitoihini ja siivoamistapoihini asti on kritisoitu ja haukuttu. Olemme kuitenkin tulleet toimeen oman "kilttiyteni" ja pitkän pinnani ansiosta. Mieheni on ulkomaalainen, joten sitä ovat myös appivanhempani. Koska he asuvat kaukana, niin tulevat kylään aina pariksi viikoksi kerrallaan.
Sen jälkeen kuin saimme lapsia, on tilanne mennyt koko ajan huonompaan, sillä anopilla on kaikennäköisiä sata vuotta vanhoja uskomuksia lasten hoitoon liittyen. Ja koska en mene hänen sääntöjensä mukaan, niin olen huono äiti. Pari uskomusta: lapselle ei saa antaa kylmää maitoa, siitä vilustuu, ja pahimmassa tapauksessa saa syövän. Lapsi täytyy viedä lääkärille joka nuhasta. Lasta täytyy kurittaa fyysisesti. Jne...
No, viime tapaamisen aikana anopilla kilahti ihan täysin, ja hän haukkui minut ihan pystyyn, kuinka olen huono äiti, en laita ruokaa, en siivoa, en hoida lapsiani, miten mieheni pystyy edes elämään kanssani jne. En edes muista kaikkea mitä päästi suustaan.
Nyt ovat siis tulossa meille kylään kahdeksi viikoksi. En mitenkään voi unohtaa noita haukkumisia, enkä edes yritäkään. En kuitenkaan halua tuon enää tapahtuvan uudelleen. En myöskään halua enää päästää sitä naista lähelleni (olin aiemmin naiivi, ja kuvittelin anopin haukuista huolimatta olevan ystäväni...), en halua avautua, en halua kertoa mitään henkilökohtaista. En myöskään halua hänen vaikuttavan yhteenkään päätökseen mitä meidän kodissamme tehdään.
Miten siis minun tulisi käyttäytyä tuon kahden viikon ajan? Mieheni on vieläpä töissä, ja itse olen äitiyslomalla. Mielelläni olisin poissa näkyvistä vaikka kokonaan, mutta meillä on lapset 5 kk ja 2 v, joiden kanssa appivanhemmat haluavat viettää aikaa. Jos itse en ole paikalla, niin alkaa satavarmasti haukkuminen. Miten siis suosittelisitte minun käyttäytyvän appivanhempien läsnäollessa? En halua olla suoraan törkeä tai epäkohtelias, jottei riita toistuisi, mutta en halua kyllä kovasti jutellakaan... Mikä avuksi? Miten toimia ja käyttäytyä, kun anoppi tulee taas valittamaan, että enkö ollenkaan välitä lapsen hyvinvoinnista kun annan esim. kylmää maitoa?
Vielä sellainen juttu, että anoppi on sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka syö lämpimän aterian vähintään kolme kertaa päivässä sekä teet/kahvit herkkujen kanssa joka aterian päälle. Meillä on ollut tapana laittaa "kunnon" ruoka kerran päivässä. Pitäisikö minun mennä meidän kodin tapojen mukaan, vai kiltisti viettää tuo 2 vkoa keittiössä anopille ruokaa laittaen?
Vertaistukea kaipailisin sekä vinkkejä miten selvitä tuo kaksi viikkoa.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Kauhea tilanne! Oman vähän vaikean äitini kanssa tein näin: en puolustautunut tai selittänyt tekemisiäni, vastasin joko hiljaisuudella tai muutaman sanan mutinalla tyyliin jaaha. Kommentilla 'tuo on sinun tulkintasi' saa monet hiljaiseksi joksikin aikaa. Eli nyt pää pystyyn, elä omassa kuplassasi nämä pari viikkoa ja anna miehesi ottaa suurimmat taistot kotiin tultuaan. Buon fortuna/courage!
Tuota olen harkinnutkin, että olisin vain hiljaa, kun tulee haukkuja, kritiikkiä tai käskyjä. Jos anoppi yrittää keskustella, niin ihan vain kyllä/ei/en tiedä-linja. Todellakaan en aio enää ystävällisesti ja rehellisesti sen naisen kanssa keskustella. Kaikki jutut hän on juorunnut eteenpäin, ja myöhemmin käyttää niitä minua vastaan. No, itsepä on tämän tilanteen aiheuttanut. Nyt tuskin kenelläkään on hauskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osaan täysin samaistua tilanteseesi. Miehesi ei luultavasti pysty ottamaan sinun puoltasi asiassa kahdestakin syystä. Yksi, hän on itse kasvatettu toisessa maassa ja kasvanut sen maan tavoilla ja lisäksi hänet on kasvattanut nainen, jota hänen pitäisi nyt kritisoida. Kaksi, äidistä luultavasti kehkeytyisi marttyyri, jos oma poika kääntyis häntä "vastaan" ja ottaisi vaion puolen. Näin ollen olet käytännössä yksin asian kanssa, vaikka miehesi olisi periaatteellisella tasolla samaa mieltä kanssasi.
Tuntuu että anoppisi on joko etelä- tai itä-euroopasta. Siellä tuo "kylmä juoma aiheutaa flunssan ja kurkkutulehduksen" -ajatus on hyvin yleinen. Sitä ajatusta muuttamaan ei mikään todistusaineisto ja minkään tutkimuksen näyttäminen riitä. Sama juttu muiden pinttyneiden tapojen kanssa.
Itse olen ollut samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että appivanhemmat eivät tulleet ikinä meille, vaan meidän piti lentää sinne. Eli käytmme lomamme siihen, maksoimme kalliit matkat itse ja saimme kuulla (tai minä sain) pelkkiä haukkuja. Ensimmäiset vuoden riitelin ja tappelin vastaan,mutta lopputulos oli, että kaikilla oli paha mieli, välit tulehtuneet ja pari kertaa jopa lähdimme kesken kalliilla lennolla.
Sitten päätin muuttaa käytökseni. Toistin itselleni, että olen tämän tilanteen yläpuolella ja pystyn hallitsemaan sitä. Samoin toistelin sitä, että kestän sen viikon jonka olemme siellä ja ellei jokin ole lapsilleni vaarallista niin menen anopin pillin mukaan. Kyse oli kuitenkin viikosta kahdesti vuodessa. Eli en antanut lapsilleni jääkaappikylmää juotavaa. Aamupalalla joimme lämmitettyä maitoa (tai tarjosin sitä, lapset eivät sitä juoneet, mutta tarjosin, eli tein "oikein". Emme ulkoilleet, jos ulkona oli vähemmän kuin +7 astetta (sillä silloin lapset saisivat flunssan) ja muita vastaavia asioita. Tyhmiä asioita, totta, mutta eivät vaaraksi lapsilleni. Näin sain vierailut sujumaan ilman riitoja ja motkotusta. Ulkonäkööni liittyvät kommentit vähenivät myös. Anopin mielestä en meikannut tarpeeksi ja olin liian laiha. No laihuuteen en pystynyt puuttumaan, mutta kerran esimerkiksi (vuosia sitten) kysyin lähtisikö anoppi kanssani huulipuna-ostoksille. Anoppi oli ihan onnesta soikeana, kun sai oikein luvan kanssa neuvoa! Ostettiin sitten sellainen järkky liila huulipuna ja käytin sitä sisätiloissa anopilla.
En tiedä toimisiko tällainen teillä?
Pakko sanoa heti alkuun, että kylläpä sain päivän naurut tuosta liilasta huulipunasta! Mainio juttu. Minullakin anoppi yritti alussa kamalasti puuttua pukeutumiseeni (meidän ollessa heillä kylässä hän jopa hsludi päättää mitkä vaatteet minulla on päällä) sekä meikkaamiseeni. Nyt kun minulla ei enää ehkä ole ihan niin rohkea meikkaustyyli, niin hän kyselee: "Etkö enää meikkaa ollenkaan? Miksi et meikkaa? Täytyy meikata!". Ja siis meikkaan kyllä, mutta en käytä räikeitä värejä.
Mutta itse asiaan: meillä on pitkälti mentykin tuolla sinun tyylilläsi. Silti saan haukkuja ja kritiikkiä. Nyt olen saanut tarpeekseni jonkun minulle vastenmielisen naisen pompottelusta. Että hän tulee meille, minun kotiini, ja haukkuu minut. Kuka käyttäytyy niin? Nyt riittää. Katson miten tömä visiitti menee. Jos kritisoi ja haukkuu minua, niin se on sitten viimeinen visiitti moneen vuoteen.
Koen, että minua on nöyryytetty vuosikausia. Nyt se saa luvan loppua. Jos hän ei osaa käyttäytyä ihmisiksi, niin ei tarvitse tulla enää kylään ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Koetat nyt vain jaksaa sen kaksi viikkoa. Ajattele vaikka, että lapsille se on ainutlaatuinen tilaisuus olla isovanhempien kanssa. Pistä miehesi osallistumaan niin paljon kuin töiltään ehtii ja lähde silloin vaikka itseksesi haukkaamaan happea, ostoksille tai vain kahvilaan istuksimaan ja hengittelemään rauhallisesti ;).
Tuolla konseptilla meillä mentiin siihen asti, että lapset itse ilmoittivat, etteivät halua olla tekemisissä isoäidin kanssa. Nyt ei sitten olla tekemisissä enää. Mieheni soittaa äidilleen parin kuukauden välein.
Minäkin kannatan tätä suhtautumisvaihtoehtoa. Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika. Ja mies mukaan asiaan niin paljon kuin hän töiltää ehtii. Keksi itsellesi jokin palkinto tuosta kahdesta viikosta. Sellainen jota on mukava odottaa.
Anopin käyttäytymisen takana voi olla vaikka mitä alitajuistakin juttua. Voit myös puolustautua, mutta sitä ei kannata tehdä siten, että anoppi saa vain enemmän vettä myllyyn. Esim. tuo kylmä maito: sano vaikka, että lapset ovat aina juoneet kylmää maitoa teillä, eivätkä he ole sairastuneet.
En tiedä, onko tämä ollenkaan hyvä juttu, mutta voisitkohan suhtautua anoppiin kuin kiukuttelevaan lapseen, sanomatta tällaisesta asenteesta kuitenkaan hänelle mitään. Mutta se muuttaisi omaa näkövinkkeliäsi asiaan.
Typeriä nämä miehen kotimaata tivaavat - ikään kuin kauhuanoppeja ei Suomesta löytyisi! Nyt kun olet, ap, avannut tilannetta lisää, minun alkaa käydä anoppiasi sääliksi. Hänellä ei ehkä ole ollut aikanaan mahdollisuutta matkustella, tehdä uraa, harrastaa, valita mieleistään puolisoa jne., ja hän on näistä asioista kateellinen sinulle ja siksi yrittää korostaa paremmuuttaan ainoassa asiassa, jonka osaa, eli äitiydessä ja taloudenhoidossa. Anoppi saattaa myös kokea, että olet "vienyt" miehesi häneltä, asuttehan muualla kuin miehen kotimaassa, ja ehkä sinun myötäsi mies on myös alkanut kyseenalaistaa joitain kotimaansa tapoja. Kaikki tämä on uhka anopillesi. Oma isoäitini (suomalainen!) on vähän samanlainen persoona. Olen kuitenkin oppinut vuosien aikana käsittelemään häntä. Tärkeintä on olla provosoitumatta ja antaa hänen säilyttää kasvonsa vaikka kuinka kirpaisisi, olla ikään kuin tilanteen yläpuolella. Lisäksi kannattaa yrittää kohottaa hänen heikkoa itsetuntoaan kehumalla häntä niin paljon kuin mahdollista, pyytämällä ruokareseptejä ja neuvoja lastenkasvatuksessa (vaikka ei tarvitsisikaan) jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
13: Olet kuin et olisikaan. Et vastaa anopille, et puolustele. Jos hän kulkee perässäsi haukkuen sinua, sanot aina "Sinä loukkaat minua omassa kodissani" tai jotain vastaavaa.
Lopetat myös Skype-puhelut.
10
Skype-puhelut olen itseasiassa jo lopettanut, mieheni niiden kanssa jaarittelee. Ehdotatko siis, etten puhu anopille ollenkaan? Mietin että toimisiko sellainen kyllä/ei-linja, ja hyvin lyhyet vastaukset kysymyksiin ja syytöksiin. Ei mitään selittelyjä tai puolusteluja?
Et tietenkään selittele tai puolustaudu mitenkään! Selittelemällä annat lisää valtaa anopillesi. Avain tilanteeseesi on ignoorata anopin sanomisia mahdollisimman paljon. Et ole kuulevinasikaan mitä se sinulle puhuu. Anna meille jokin esimerkki millaisessa tilanteessa ja millä sanoilla anoppi sinua haukkuu tai moittii. Annan sinulle mallivastausken.
No, juuri tällaisia neuvoja kaipailinkin, että miten käyttäytyä, jotta edtetään riidat, mutta toisaalta minuakin kunnioitettaisiin, ja ymmärrettäisiin, että minulla on sananvalta mitä tulee lasten kasvatukseen.
Tässä pari esimerkkiä...
Olin laittanut uunikalaa, johon oli laittanut sipulia raakana, eli se ei uunin jälkeen ollut ihan täysin pehmeää. Kaikki muut kehuivat ruokaa. Anoppi: "Tämä sipulihan on ihan raakaa, tästä tulee maha kipeäksi"
Olin 8:lla kuulla raskaana, nukuin aamukymmeneen. Anoppi: "Sinä se sitten vaan nukut ja nukut. Aina nukkumassa."
8 kk raskaana, mieheni kertoi anopille selkäkivuistani. Anoppi: "Ei noin nuorella naisella kuulu selkäkipuja olla."
Kun minulle tuli painoa raskauden aikana vain 3 kg. Anoppi: "Miksi lihoit noin vähän? Miksi et syö kunnolla? Täytyyhän sinun ajatella lasta. Itse kun olin raskaana, lihoin 30 kg molemmissa raskauksissa. Minulle tärkeintä oli lapsen etu, joten söin kunnolla."
Lapsella oli ripuli, ja oksenteli ja ripuloi kaiken aikaa. Yritin tarjota vettä ja mehuja sekä ripulilääkettä. Anoppi oli sitä mieltä, ettei saa antaa nesteitä, sillä silloin lapsi vaan ripuloi entistä enemmän. Juu. Haukkui minut siinä sitten huonoksi äidiksi, koska lapsi sai taudin päiväkodista, jonne hänet olin vienyt, koska olin itse töissä. Myöhemmin puhui: "Älä loukkaannu. Minä vain rakastan poikaa niin paljon, että haluan hänen olevan terve."
Raskaana ollessa (4 kk) istuin sohvalla katsomassa telkkaria jalat ristissä. Anoppi: "Miettisit vähän lasta kuitenkin... Ei noin saa istua, lapsihan on ihan puristuksissa!"
Syötin poikaa, poika ei halunnut syödä. Anoppi: "Ei, ei... Hän ei tykkää ruoasta. Ei tykkää. Kuule, ruokaa täytyy tehdä rakkaudella, niin tulee hyvää".
Tässä nyt muutama...
Kaikkiin näihin toimii kylmän viileä ignooraus, jatkat vaan mitä olit tekemässä. Älä kommentoi, esität ettet kuullutkaan. Maksimissaan toteat joihinkin, että "asia ei kuulu sinulle/ it's none of your business" ja sitten jatkat mitä olit tekemässä.
Kiitos vinkistä. Juuri jotain tuohon tyyliin ajattelin tällä kertaa tehdäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, olet itse halunnut valita niin, että anopoi asuu superkaukana, mistä vääjäämättä seuraa pitkät kyläilyt.
Ymmärrän hyvin, että anoppiasi ärsyttää se, että poikansa avioitui ulkomaalaisen kanssa, jolla tietysti on hänen näkökulmastaan omituiset kasvatustavat.
Mieti, jos oma lapsesi avioituu miehesi kotimaahan ja miniälläsi on nuo anoppisi tyyliset kasvatustavat. Ärsyttäisikö? Pystyisitkö rauhallisena seuraamaan sanomatta.
Minulla on samanlainen, suomalainen anoppi. Asuvat 600 kilsan päässä ja käydessään jaksoi haukkua kaiken aasta ööhön. Kerran paloi pinna ja sanoin, että totta turiset. Parempi on varmaan erota ja ottaa lapset mukaan ja muuttaa omien vanhempien lähelle. Ei sitten tarvitse minua ja lapsia enää jatkossa katsella, kun välimatka pitenee entisestään. Sillä kerralla oli hiljaista loppupäivät, mutta on saanut pidettyä suunsa supummassa. Mulkoilee ja tuhahtelee edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti oma äitini (suomalainen) sekä ulkomaalaisen mieheni sukulaiset on melkeimpä samanlaisia, kun anoppisi. Olen luovuttanut ja enkä nykyään sano mitään heitä vastaan. Hymyilen vaan ja otan kommentit vastaan ja samalla ne menee toisesta korvasta ulos. Ärsyttäväähän tällänen toimintatapa on, kun miettii että perjaatteessa alkaa kynnysmatoksi. Mutta mulla ei yksinkertasesti riitä voimat tappeluun ja siihen että perustelen kaikki pikku-asiat, koska tän tyyppiset ihmiset ei yksinkertaisesti koskaan myönnä olevansa väärässä tai pyydä anteeksi.
Että semmonen toimintapa! Voin hyvin samaistua sinun tilanteesesi.
Ensimmäisen mutinan jälkeen sanot, että ne ovat sinun mielipiteitäsi ja kotimaasi uskomuksia, mutta meillä minä kasvatan lapset minun mielipiteiden ja kotimaani käytäntöjen mukaan.
Henkilökohtaisista ym. valituksista sanot vaan kylmästi, että ne ovat sinun mielipiteitäsi, mutta meillä ei niitä noudateta.
Sulla on myös perkeleen lassukka äijäkin.
t. suomalais-ulkomaalaisperheen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, olet itse halunnut valita niin, että anopoi asuu superkaukana, mistä vääjäämättä seuraa pitkät kyläilyt.
Ymmärrän hyvin, että anoppiasi ärsyttää se, että poikansa avioitui ulkomaalaisen kanssa, jolla tietysti on hänen näkökulmastaan omituiset kasvatustavat.Mieti, jos oma lapsesi avioituu miehesi kotimaahan ja miniälläsi on nuo anoppisi tyyliset kasvatustavat. Ärsyttäisikö? Pystyisitkö rauhallisena seuraamaan sanomatta.
Voin sanoa, ettemme miettineet ja ajatelleet anoppia, kun valitsimme asuinmaamme. Minun mielestäni voisivat ihan hyvin tulla muutamaksi päiväksikin kylään, mutta itse ajattelevat, että pitää "saada koko rahan edestä", eli olla mahdollisimman pitkään, kun nyt kerran liputkin on ostettu.
Jos poikani valitsisi vaimon mieheni kotimaasta, niin lasten kasvatus tuskin menisk täysin miniän pillin mukaan, sillä monet sen maa kasvatusmetodeista ovat laittomia täällä. Mutta oli miten oli, luultavasti sanoisin asiasta miniälleni. Asiasta asiallisesti huomauttaminen on kuitenkin vähän eri asia, kuin miniän totaalinen haukkuminen ja mollaaminen aiheesta kuin aiheesta. Miniän hiusten haukkumisella kun ei ole mitään tekemistä lasten kasvatuksen kanssa.
Siis tottakai mielipiteensä saa sanoa - kunhan kunnioittaa toisen lopullista kantaa ja päätöstä. Anoppi kun ei osaa mielipidettä ilmaista, vaan hän on aina oikeassa, ja siinä samalla haukkuu muut. Muuten, anoppi on haukkunut myös toisen miniänsä maanrakoon monet kerrat. Minullekin aina vslittaa toisesta miniästänsä. Hän on siis ihan psikallinen, samasta maasts, kuin anoppikin. Viime riitaan mennesdä minä olin se parempi miniä, uskokaa tai älkää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetat nyt vain jaksaa sen kaksi viikkoa. Ajattele vaikka, että lapsille se on ainutlaatuinen tilaisuus olla isovanhempien kanssa. Pistä miehesi osallistumaan niin paljon kuin töiltään ehtii ja lähde silloin vaikka itseksesi haukkaamaan happea, ostoksille tai vain kahvilaan istuksimaan ja hengittelemään rauhallisesti ;).
Tuolla konseptilla meillä mentiin siihen asti, että lapset itse ilmoittivat, etteivät halua olla tekemisissä isoäidin kanssa. Nyt ei sitten olla tekemisissä enää. Mieheni soittaa äidilleen parin kuukauden välein.
Minäkin kannatan tätä suhtautumisvaihtoehtoa. Kaksi viikkoa on kuitenkin lyhyt aika. Ja mies mukaan asiaan niin paljon kuin hän töiltää ehtii. Keksi itsellesi jokin palkinto tuosta kahdesta viikosta. Sellainen jota on mukava odottaa.
Anopin käyttäytymisen takana voi olla vaikka mitä alitajuistakin juttua. Voit myös puolustautua, mutta sitä ei kannata tehdä siten, että anoppi saa vain enemmän vettä myllyyn. Esim. tuo kylmä maito: sano vaikka, että lapset ovat aina juoneet kylmää maitoa teillä, eivätkä he ole sairastuneet.
En tiedä, onko tämä ollenkaan hyvä juttu, mutta voisitkohan suhtautua anoppiin kuin kiukuttelevaan lapseen, sanomatta tällaisesta asenteesta kuitenkaan hänelle mitään. Mutta se muuttaisi omaa näkövinkkeliäsi asiaan.
Tarkoitatko, että myös puhuisin anopille, kuin kiukuttelevalle lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko sanoa, että kertomasi anopin kommentit on kaikki minusta ihan pikkujuttuja. En moisille korvaani lotkauttausi. Puhukoon, mitä puhuu, en antaisi noiden vaikuttaa itseeni mitenkään.
Eihän sun tarvitse vastata eikä kommentoida mitään. Teet omassa kotonasi niin, kuin haluat. Yksinkertaista.
Olet nyt vetänyt herneen nenään siten, että loukkaannut asioistakin, joilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Varmaan oikein odotat tulevia, mielestäsi "ihan kamalia" haukkuja.
Sulla on nyt turhan negatiivinen asenne.
Anoppisi tuskin näkee vikaa käyttytymisessään, ja muutenkin toisten käyttäymiseen on vaikea vaikuttaa. Nän ollen sun on muutettava omaa suhtautumistasi asioihin: mitä se oikeasti haittaa, vaikka anoppi neuvoo ja arvostelee, päätät vaan, ettei sillä ole sulle jatkossa yhtään mitään merkitystä.
Olet useammassa viestissä uhonnut miten tämä on viimeinen vierailu mikäli haukkuminen jatkuu. Miehesi pitää tehdä tämä asia selväksi anopille ennenkuin tulevat teille, ja jos silti alkaa haukkuminen niin sanot suoraan että etkö ymmärtänyt että tälläinen käytös ei ole enää hyväksyttävää ja jos tämä jatkuu niin joudutte lähtemään HETI ettekä ole enää tervetulleita. Ja pysytte tämän päätöksen takana. Mies myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että kertomasi anopin kommentit on kaikki minusta ihan pikkujuttuja. En moisille korvaani lotkauttausi. Puhukoon, mitä puhuu, en antaisi noiden vaikuttaa itseeni mitenkään.
Eihän sun tarvitse vastata eikä kommentoida mitään. Teet omassa kotonasi niin, kuin haluat. Yksinkertaista.
Olet nyt vetänyt herneen nenään siten, että loukkaannut asioistakin, joilla ei ole yhtään mitään merkitystä. Varmaan oikein odotat tulevia, mielestäsi "ihan kamalia" haukkuja.
Sulla on nyt turhan negatiivinen asenne.
Anoppisi tuskin näkee vikaa käyttytymisessään, ja muutenkin toisten käyttäymiseen on vaikea vaikuttaa. Nän ollen sun on muutettava omaa suhtautumistasi asioihin: mitä se oikeasti haittaa, vaikka anoppi neuvoo ja arvostelee, päätät vaan, ettei sillä ole sulle jatkossa yhtään mitään merkitystä.
Oletko ihan tosissasi? Sinusta on ihan ok mennä jonnekin kylään ja haukkua emäntä huonoksi äidiksi, joka ei hoida lapsiaan, ei laita ruokaa, jne.? No, itse en ole tuollaiseen käytökseen ikinä törmännyt aiemmin, enkä tämän tapauksen jälkeenkään.
Sitä se haittaa, että minua ei saa haukkua minun omassa kodissani.
Vierailija kirjoitti:
Olet useammassa viestissä uhonnut miten tämä on viimeinen vierailu mikäli haukkuminen jatkuu. Miehesi pitää tehdä tämä asia selväksi anopille ennenkuin tulevat teille, ja jos silti alkaa haukkuminen niin sanot suoraan että etkö ymmärtänyt että tälläinen käytös ei ole enää hyväksyttävää ja jos tämä jatkuu niin joudutte lähtemään HETI ettekä ole enää tervetulleita. Ja pysytte tämän päätöksen takana. Mies myös.
En mielelläni ilmoittaisi anopille tämän olevan viimeinen visiitti, jos haukkuminen jatkuu. Kuulostaa mielestäni kiristämiseltä. Mutta miehelleni siis sanoin, että näin on. Hän saa kertoa anopille, jos katsoo aiheelliseksi. Anopille on jo kerrottu, että minun haukkuminen, kritisointi ja asioihin puuttuminen ei ole ok. Se riittää. Jos anopille eivät nämä säännöt käy, niin sitten ei käy, ja visiitit loppuvat. Mies saa toki vierailla vanhempiensa luona, jos huvittaa. Anoppi muuten itse JOKA visiitin aikana aina uhoaa ja huutaa, että ei kyllä enää tule meille ikinä kylään (milloin mistäkin syystä, joskus ei ruoka miellyttänyt, joskus miehelläni menee anoppiin hermot, ja hän huutaa anopille). Puheeksi vain ovat aina jääneet ne jutut valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti oma äitini (suomalainen) sekä ulkomaalaisen mieheni sukulaiset on melkeimpä samanlaisia, kun anoppisi. Olen luovuttanut ja enkä nykyään sano mitään heitä vastaan. Hymyilen vaan ja otan kommentit vastaan ja samalla ne menee toisesta korvasta ulos. Ärsyttäväähän tällänen toimintatapa on, kun miettii että perjaatteessa alkaa kynnysmatoksi. Mutta mulla ei yksinkertasesti riitä voimat tappeluun ja siihen että perustelen kaikki pikku-asiat, koska tän tyyppiset ihmiset ei yksinkertaisesti koskaan myönnä olevansa väärässä tai pyydä anteeksi.
Että semmonen toimintapa! Voin hyvin samaistua sinun tilanteesesi.
Mutta ilmeisesti saatte kuitenkin jotain posiitivista noista ihmissuhteista? Kun meillä tilanne on se, että appivanhemmat kylvävät vain negatiivisuutta ja pelkoa ympärillensä. Ovat esim. sitä mieltä, että pojallamme on jokin kehitysvamma, koska hän ei vielä puhu paljon, ja on appivanhempien mukaan epänormaalin aggressiivinen. Poika ei siis vielä ole täyttänyt kahta... Joks asiasta he löytävät jonkun pelon/negatiivisuuden aiheen. Kerran näkivät pojan syövän vasemmalla kädellä, niin ei perkele, poikahan on tietysti vasenkätinen! Voi voi, mitä ongelmia tästä tuleekaan, eihän kouluelämästäkään mitään tule. Poika täytyy nyt pikimmiten opettaa oikeakätiseksi. Ja niin edelleen. Siis jokaisesta pikku arkijutustakin kehitetään kaiken maailman kauhuskenaariot. Ja kaikkeen syyllinen olen tietysti minä. Kaikki ihmiset aina haukutaan, kaikki ovat ikään kuin vihollisia heille. Appivanhempien kanssa keskustelu on niin helvetin raskasta.
Mpnelle on todella kurja katastrofi, jos jälkikasvu muuttaa pois omasta maasta. Ymmärrän, että anoppiasi pännii ja se sitten purkautuu noin. Olisi toivonut miniän omasta maastaan. Eihän pojallaan nyt ole.mahdollisuutta hoitaa vanhuudenhoivaa äidilleen. Ulkonäkökin ärsyttää, kun periytät ohuthiuksisuutta sukuun.
Jos matkustaa, niin tottakai sitä on sitten mahdollisimman kauan kylässä.
En kyllä tykisi tuollaista haukkumista kuulla. Miehesikin alkaa nähdä.sun huuonoja puolia, kun miehesi äiti niitä toistelee.
Laitat tavallista paremmat tarjoilut pystyyn. Varmaan jotain lämpimiä leipiä ja salaattia saa illaksi jos anoppi haluaa syödä kolmesti päivässä. Siistikää asuntoanne yhdessä miehen ja lasten kanssa jos siellä on törkyistä. Joissain kulttuureissa (ja tietyissä sosiaaliluokissa) kodin törkyisyyttä ei hirveän helposti suvaita, vaikka tietenkin kehitysmaista löytyy mitä hirveämpiä koteja.
Jos anopillasi meinaa keittää yli, niin miehesi varmaan saa äitinsä aisoihin ja voi sanoa äidilleen että on hiljaa. Itse en alkaisi anopin kanssa ihan pienestä riitelemään.
Voi olla että tuossa on taustalla jotain muuta. Miehesi äitiä saattaa ottaa päähän että miehesi meni kanssasi aikanaan naimisiin ja muutti Suomeen. Jos anoppi on odottanut että mies olisi asunut heidän kanssaan heidän vanhuutensa turvana tai jotain... tai sitten lähettänyt heille enemmän rahaa.. kuka tietää. Monissa maissa myös katsotaan kieroon erimaalaisen kanssa naimisiinmenoa (vaikka olisittekin kumpikin valkoihoisia eurooppalaisia... Esim. albaanit tavallisesti haluavat pariutua toisten albaanien kanssa).
Ilmeisesti kovin varakkaasta maasta tulevasta pariskunnasta ei ole kyse, jos tulotaso on 600 eur KK vaikka tietenkin monessa valtiossa tuokin on erittäin hyvin eläkeläiselle.
Mitäs, jos se miehesi ei sitten kuitenkaan halua lopettaa äitinsä vierailuja, vaikka kuinka uhoat. Muutatko pois? Onko eroamonen tyon 2-viikkoisen arvoinen.
Alue: Aihe vapaa
Vastasinhan minä, taisi viesti tulla vasta omasi jälkeen.
En halua keskusteluun rasistista latausta, joten siksi en paljasta kansallisuutta. Tännehän joku muslimivihaaja jo eksyikin. Sen verran siis voin paljastaa, että mieheni ei ole muslimi, on valkoihoinen, eivätkä kulttuurierot ole ylitsepääsemättömän suuria, vaikka niitä onkin.