Ulkomaalainen anoppi kylään kahdeksi viikoksi. Tulehtuneet välit.

Kaikki anopit - olivatpa ne minkämaalaisia hyvänsä - ovat samanlaisia kärtymakkaroita!

Kauhea tilanne! Oman vähän vaikean äitini kanssa tein näin: en puolustautunut tai selittänyt tekemisiäni, vastasin joko hiljaisuudella tai muutaman sanan mutinalla tyyliin jaaha. Kommentilla 'tuo on sinun tulkintasi' saa monet hiljaiseksi joksikin aikaa. Eli nyt pää pystyyn, elä omassa kuplassasi nämä pari viikkoa ja anna miehesi ottaa suurimmat taistot kotiin tultuaan. Buon fortuna/courage!

Mikset kerro minkä maalaisia ovat? Minusta tuntuu, että salaat jotakin oleellista ja haluat vaan haukkua anoppiasi. Se nainen ei ole kuka tahansa kylän akka vaan miehesi äiti, joten kyllä sun pitää sitä sietää ja kohdella kunnioittavasti miehesi takia.  Ja jospa olet ymmärtänyt sen puheetkin väärin? Sekin on mahdollista jos teillä ei ole yhteistä kieltä. Kulttuurierot yms. vaikuttavat myös paljon. Onhan ihan suomalaistenkin kesken kommunikointia vaikeuttavia kulttuurieroja niin miksei sitten jos toiset ovat eri maasta. Joten mun neuvoni on, että opettelet sietämään. Avointa riitaa ei ainakaan kannata ruveta haastamaan sillä siitä kärsii miehesi ja lapsesi.

Minä olen paljon katunut riitaisia välejäni äitini kanssa. Nyt, kun hän on kuollut, enkä voi enää korjata mitään, mietin usein, miten ajattelin asioita yleensä vain omalta kannaltani. Äitini oli kyllä riitainen ja arvosteli minua ja lapsiaan koko ajan. Poikiaan hän piti epäjumalina, mutta oli heille aikamoinen rasite tukeutuessaan heihin koko ajan. Minun ei kuitenkaan olisi kannattanut aloittaa rähinää noista asioista , vaan yrittää rakentavasti keskustella hänen kanssaan. Nyt, kun itselläni on pahoja sairauksia, muistan hänen vaivaisenluuunsa, rikkinäiset hampaansa, vähitellen tulleen diabeteksensa, munuaissyövän. Nuo sairaudet vaikuttivat hänen persoonallisuuteensa.

Olisi hyvä, jos sinun ei tarvitsisi myöhemmin katua suhtautumistasi miehesi ja omaankin sukuun.

Anoppisi on lihava ja varmasti diabeetikko ja kärsii siitä. Miehesi arvostaisi varmaan suuresti, jos sinä nyt yrittäisit vaan kestää sen pari viikkoa. Anna appivanhempiesi pitää lastasi sylissään, se olisi heille varmaan suuri onni. 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

13: Olet kuin et olisikaan. Et vastaa anopille, et puolustele. Jos hän kulkee perässäsi haukkuen sinua, sanot aina "Sinä loukkaat minua omassa kodissani" tai jotain vastaavaa.

Lopetat myös Skype-puhelut.

10

Skype-puhelut olen itseasiassa jo lopettanut, mieheni niiden kanssa jaarittelee. Ehdotatko siis, etten puhu anopille ollenkaan? Mietin  että toimisiko sellainen kyllä/ei-linja, ja hyvin lyhyet vastaukset kysymyksiin ja syytöksiin. Ei mitään selittelyjä tai puolusteluja?

 

 

Et tietenkään selittele tai puolustaudu mitenkään! Selittelemällä annat lisää valtaa anopillesi. Avain tilanteeseesi on ignoorata anopin sanomisia mahdollisimman paljon. Et ole kuulevinasikaan mitä se sinulle puhuu. Anna meille jokin esimerkki millaisessa tilanteessa ja millä sanoilla anoppi sinua haukkuu tai moittii. Annan sinulle mallivastausken.

No, juuri tällaisia neuvoja kaipailinkin, että miten käyttäytyä, jotta edtetään riidat, mutta toisaalta minuakin kunnioitettaisiin, ja ymmärrettäisiin, että minulla on sananvalta mitä tulee lasten kasvatukseen.

Tässä pari esimerkkiä...

Olin laittanut uunikalaa, johon oli laittanut sipulia raakana, eli se ei uunin jälkeen ollut ihan täysin pehmeää. Kaikki muut kehuivat ruokaa. Anoppi: "Tämä sipulihan on ihan raakaa, tästä tulee maha kipeäksi"

Olin 8:lla kuulla raskaana, nukuin aamukymmeneen. Anoppi: "Sinä se sitten vaan nukut ja nukut. Aina nukkumassa."

8 kk raskaana, mieheni kertoi anopille selkäkivuistani. Anoppi: "Ei noin nuorella naisella kuulu selkäkipuja olla."

Kun minulle tuli painoa raskauden aikana vain 3 kg. Anoppi: "Miksi lihoit noin vähän? Miksi et syö kunnolla? Täytyyhän sinun ajatella lasta. Itse kun olin raskaana, lihoin 30 kg molemmissa raskauksissa. Minulle tärkeintä oli lapsen etu, joten söin kunnolla."

Lapsella oli ripuli, ja oksenteli ja ripuloi kaiken aikaa. Yritin tarjota vettä ja mehuja sekä ripulilääkettä. Anoppi oli sitä mieltä, ettei saa antaa nesteitä,  sillä silloin lapsi vaan ripuloi entistä enemmän. Juu. Haukkui minut siinä sitten huonoksi äidiksi, koska lapsi sai taudin päiväkodista, jonne hänet olin vienyt, koska olin itse töissä. Myöhemmin puhui: "Älä loukkaannu. Minä vain rakastan poikaa niin paljon, että haluan hänen olevan terve."

Raskaana ollessa (4 kk)  istuin sohvalla katsomassa telkkaria jalat ristissä.  Anoppi: "Miettisit vähän lasta kuitenkin... Ei noin saa istua, lapsihan on ihan puristuksissa!"

Syötin poikaa, poika ei halunnut syödä. Anoppi: "Ei, ei... Hän ei tykkää ruoasta. Ei tykkää. Kuule, ruokaa täytyy tehdä rakkaudella,  niin tulee hyvää".

Tässä nyt muutama...

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13: Olet kuin et olisikaan. Et vastaa anopille, et puolustele. Jos hän kulkee perässäsi haukkuen sinua, sanot aina "Sinä loukkaat minua omassa kodissani" tai jotain vastaavaa.

Lopetat myös Skype-puhelut.

10

Skype-puhelut olen itseasiassa jo lopettanut, mieheni niiden kanssa jaarittelee. Ehdotatko siis, etten puhu anopille ollenkaan? Mietin  että toimisiko sellainen kyllä/ei-linja, ja hyvin lyhyet vastaukset kysymyksiin ja syytöksiin. Ei mitään selittelyjä tai puolusteluja?

Et tietenkään selittele tai puolustaudu mitenkään! Selittelemällä annat lisää valtaa anopillesi. Avain tilanteeseesi on ignoorata anopin sanomisia mahdollisimman paljon. Et ole kuulevinasikaan mitä se sinulle puhuu. Anna meille jokin esimerkki millaisessa tilanteessa ja millä sanoilla anoppi sinua haukkuu tai moittii. Annan sinulle mallivastausken.

 

 

No, juuri tällaisia neuvoja kaipailinkin, että miten käyttäytyä, jotta edtetään riidat, mutta toisaalta minuakin kunnioitettaisiin, ja ymmärrettäisiin, että minulla on sananvalta mitä tulee lasten kasvatukseen.

Tässä pari esimerkkiä...

Olin laittanut uunikalaa, johon oli laittanut sipulia raakana, eli se ei uunin jälkeen ollut ihan täysin pehmeää. Kaikki muut kehuivat ruokaa. Anoppi: "Tämä sipulihan on ihan raakaa, tästä tulee maha kipeäksi"

Olin 8:lla kuulla raskaana, nukuin aamukymmeneen. Anoppi: "Sinä se sitten vaan nukut ja nukut. Aina nukkumassa."

8 kk raskaana, mieheni kertoi anopille selkäkivuistani. Anoppi: "Ei noin nuorella naisella kuulu selkäkipuja olla."

Kun minulle tuli painoa raskauden aikana vain 3 kg. Anoppi: "Miksi lihoit noin vähän? Miksi et syö kunnolla? Täytyyhän sinun ajatella lasta. Itse kun olin raskaana, lihoin 30 kg molemmissa raskauksissa. Minulle tärkeintä oli lapsen etu, joten söin kunnolla."

Lapsella oli ripuli, ja oksenteli ja ripuloi kaiken aikaa. Yritin tarjota vettä ja mehuja sekä ripulilääkettä. Anoppi oli sitä mieltä, ettei saa antaa nesteitä,  sillä silloin lapsi vaan ripuloi entistä enemmän. Juu. Haukkui minut siinä sitten huonoksi äidiksi, koska lapsi sai taudin päiväkodista, jonne hänet olin vienyt, koska olin itse töissä. Myöhemmin puhui: "Älä loukkaannu. Minä vain rakastan poikaa niin paljon, että haluan hänen olevan terve."

Raskaana ollessa (4 kk)  istuin sohvalla katsomassa telkkaria jalat ristissä.  Anoppi: "Miettisit vähän lasta kuitenkin... Ei noin saa istua, lapsihan on ihan puristuksissa!"

Syötin poikaa, poika ei halunnut syödä. Anoppi: "Ei, ei... Hän ei tykkää ruoasta. Ei tykkää. Kuule, ruokaa täytyy tehdä rakkaudella,  niin tulee hyvää".

Tässä nyt muutama...

Nautit nyt monikulttuurista, suvaitset etkä valita täälläniin kuin joku rasisti, mikä olet!

Vierailija kirjoitti:

Mikset kerro minkä maalaisia ovat? Minusta tuntuu, että salaat jotakin oleellista ja haluat vaan haukkua anoppiasi. Se nainen ei ole kuka tahansa kylän akka vaan miehesi äiti, joten kyllä sun pitää sitä sietää ja kohdella kunnioittavasti miehesi takia.  Ja jospa olet ymmärtänyt sen puheetkin väärin? Sekin on mahdollista jos teillä ei ole yhteistä kieltä. Kulttuurierot yms. vaikuttavat myös paljon. Onhan ihan suomalaistenkin kesken kommunikointia vaikeuttavia kulttuurieroja niin miksei sitten jos toiset ovat eri maasta. Joten mun neuvoni on, että opettelet sietämään. Avointa riitaa ei ainakaan kannata ruveta haastamaan sillä siitä kärsii miehesi ja lapsesi.

Selitin aiemmin miksi en kerro kansallisuutta. Kunnioittavasti on kohdeltu tähän asti. Yhteinen kieli on.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Miehesi olisi pitänyt sanoa vierailun ehdoksi vanhemmilleen, että heidän tulee käyttäytyä ja äitinsä pitää suunsa kiinni. Vain sillä ehdolla he saavat tulla ja tavat lapsenlapsiaan. Hänen tehtävänsä on myös tehdä selväksi, että vierailut loppuvat jos äitinsä ei käyttäydy. Samoin Skype-puhelut. Mitä miehesi tekee, jos anoppi aloittaa haukkumisen Skypeillessä? Kai hän lopettaa puhelun? Miksi sinä edes olet läsnä näissä Skype-puheluissa? Anna miehen ja lasten hoitaa se keskenään. 

 

 

Anoppi oli itseasiassa luvannut pitää suunsa kiinni tällä kertaa, mutta en oikeasti ollenkaan usko sen olevan mahdollista. Saas nähdä.

Minä en ole sitten viimetapaamisen osallistunut skypettelyyn, vaan keskityn niinä hetkinä pyykin lajitteluun. Kuulen vaan välillä kun anoppi utelee, että missäs äiti on, ainako sinä (mieheni) olet lasten kanssa... Juu, jos mies on lasten kansaa sen 30 min 2krt/vko, niin se tarkoittaakin, että minä en ole lasten kanssa IKINÄ, vaan huitelen jossain muualla tietenkin. Mies on kommentoimatta kritiikkiin, ja vaihtaa puheenaihetta. Olen kyllä sanonut, että lopettaisi puhelun kokonaan, eihän se nainen muuten ikinä opi.

Miehesi tulisi piikitellä takaisin ja todeta, että äiti on siivoamassa (tai mistä ikinä onkaan sinua kritisoinut) ja lämmittämässä sitä maitoa.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Taustoista kerron sen verran, että minulla on pahimmanlaatuinen anoppi. Hän on aina kritisoinut minua milloin mistäkin syystä - kaikki painostani ja ohuesta hiuslaadustani ruoanlaittotaitoihini ja siivoamistapoihini asti on kritisoitu ja haukuttu. Olemme kuitenkin tulleet toimeen oman "kilttiyteni" ja pitkän pinnani ansiosta. Mieheni on ulkomaalainen, joten sitä ovat myös appivanhempani. Koska he asuvat kaukana,  niin tulevat kylään aina pariksi viikoksi kerrallaan.

Sen jälkeen kuin saimme lapsia, on tilanne mennyt koko ajan huonompaan, sillä anopilla on kaikennäköisiä sata vuotta vanhoja uskomuksia lasten hoitoon liittyen. Ja koska en mene hänen sääntöjensä mukaan, niin olen huono äiti. Pari uskomusta: lapselle ei saa antaa kylmää maitoa, siitä vilustuu, ja pahimmassa tapauksessa saa syövän. Lapsi täytyy viedä lääkärille joka nuhasta. Lasta täytyy kurittaa fyysisesti. Jne...

No, viime tapaamisen aikana anopilla kilahti ihan täysin, ja hän haukkui minut ihan pystyyn, kuinka olen huono äiti, en laita ruokaa,  en siivoa, en hoida lapsiani, miten mieheni pystyy edes elämään kanssani jne. En edes muista kaikkea mitä päästi suustaan. 

Nyt ovat siis tulossa meille kylään kahdeksi viikoksi. En mitenkään voi unohtaa noita haukkumisia, enkä edes yritäkään.  En kuitenkaan halua tuon enää tapahtuvan uudelleen. En myöskään halua enää päästää sitä naista lähelleni (olin aiemmin naiivi, ja kuvittelin anopin haukuista huolimatta olevan ystäväni...), en halua avautua, en halua kertoa mitään henkilökohtaista. En myöskään halua hänen vaikuttavan yhteenkään päätökseen mitä meidän kodissamme tehdään. 

Miten siis minun tulisi käyttäytyä tuon kahden viikon ajan? Mieheni on vieläpä töissä, ja itse olen äitiyslomalla. Mielelläni olisin poissa näkyvistä vaikka kokonaan, mutta meillä on lapset 5 kk ja 2 v, joiden kanssa appivanhemmat haluavat viettää aikaa. Jos itse en ole paikalla, niin alkaa satavarmasti haukkuminen. Miten siis suosittelisitte minun käyttäytyvän appivanhempien läsnäollessa? En halua olla suoraan törkeä tai epäkohtelias, jottei riita toistuisi, mutta en halua kyllä kovasti jutellakaan... Mikä avuksi? Miten toimia ja käyttäytyä, kun anoppi tulee taas valittamaan, että enkö ollenkaan välitä lapsen hyvinvoinnista kun annan esim. kylmää maitoa?

Vielä sellainen juttu, että anoppi on sairaalloisen ylipainoinen nainen, joka syö lämpimän aterian vähintään  kolme kertaa päivässä sekä teet/kahvit herkkujen kanssa joka aterian päälle. Meillä on ollut tapana laittaa "kunnon"  ruoka kerran päivässä. Pitäisikö minun mennä meidän kodin tapojen mukaan, vai kiltisti viettää tuo 2 vkoa keittiössä anopille ruokaa laittaen?

Vertaistukea kaipailisin sekä vinkkejä miten selvitä tuo kaksi viikkoa.

 

 

No vittuako menit naimisiin miehen  kanssa, jonka kulttuuritausta on kivikautinen ja nyt ihmettelet täällä?

Olisit ottanut selvää asioista, etkä vain kuvitellut "mulla on unelma ja jos olen oikein kiltti niin ehkä nekin on eikä sitten raiskaa mua".

Perinteinen hyysäri-jeesustelijan asenne, ei ymmärretä lainkaan sitä toista puolta, kun ollaan niin "suvaitsevaisia", että kaikki käy.

No, sille toiselle ei aina käykään.

Toivottavasti tämä helpottaa oloasi: mieheni ei ole muslimi, ja hän on valkoihoinen. Tämän takia juuri en halua paljastaa kansallisuutta - en halua keskusteluun rasistista latausta. 

Taitaa olla aasiasta. Oma anoppini on ja tunnistan tuon kylmän maidon jne. Minä olen pistänyt stopin vierailuille. Saavat tulla kylään, mutta edes mieheni ei enää ehdota muutaman päivän yökyläilyjä. Mies käy sitten lasten kanssa anoppilassa pitkiä aikoja kerrallaan. Haukkumiset ym annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yhdessä nauramme miehen kanssa moisille uskomuksille kylmistä juomista jne. Mieheni on onneksi kouluttautunut ja omistaa kriittisen ajatuskyvyn. Tsemppiä sulle, muistissa vieläkin omat kauhukokemukset saman katon alla olemisesta anopin kanssa.

Osaan täysin samaistua tilanteseesi. Miehesi ei luultavasti pysty ottamaan sinun puoltasi asiassa kahdestakin syystä. Yksi, hän on itse kasvatettu toisessa maassa ja kasvanut sen maan tavoilla ja lisäksi hänet on kasvattanut nainen, jota hänen pitäisi nyt kritisoida. Kaksi, äidistä luultavasti kehkeytyisi marttyyri, jos oma poika kääntyis häntä "vastaan" ja ottaisi vaion puolen. Näin ollen olet käytännössä yksin asian kanssa, vaikka miehesi olisi periaatteellisella tasolla samaa mieltä kanssasi.

Tuntuu että anoppisi on joko etelä- tai itä-euroopasta. Siellä tuo "kylmä juoma aiheutaa flunssan ja kurkkutulehduksen" -ajatus on hyvin yleinen. Sitä ajatusta muuttamaan ei mikään todistusaineisto ja minkään tutkimuksen näyttäminen riitä. Sama juttu muiden pinttyneiden tapojen kanssa.

Itse olen ollut samassa tilanteessa, sillä erotuksella, että appivanhemmat eivät tulleet ikinä meille, vaan meidän piti lentää sinne. Eli käytmme lomamme siihen, maksoimme kalliit matkat itse ja saimme kuulla (tai minä sain) pelkkiä haukkuja. Ensimmäiset vuoden riitelin ja tappelin vastaan,mutta lopputulos oli, että kaikilla oli paha mieli, välit tulehtuneet ja pari kertaa jopa lähdimme kesken kalliilla lennolla.

Sitten päätin muuttaa käytökseni. Toistin itselleni, että olen tämän tilanteen yläpuolella ja pystyn hallitsemaan sitä. Samoin toistelin sitä, että kestän sen viikon jonka olemme siellä ja ellei jokin ole lapsilleni vaarallista niin menen anopin pillin mukaan. Kyse oli kuitenkin viikosta kahdesti vuodessa. Eli en antanut lapsilleni jääkaappikylmää juotavaa. Aamupalalla joimme lämmitettyä maitoa (tai tarjosin sitä, lapset eivät sitä juoneet, mutta tarjosin, eli tein "oikein". Emme ulkoilleet, jos ulkona oli vähemmän kuin +7 astetta (sillä silloin lapset saisivat flunssan) ja muita vastaavia asioita. Tyhmiä asioita, totta, mutta eivät vaaraksi lapsilleni. Näin sain vierailut sujumaan ilman riitoja ja motkotusta. Ulkonäkööni liittyvät kommentit vähenivät myös. Anopin mielestä en meikannut tarpeeksi ja olin liian laiha. No laihuuteen en pystynyt puuttumaan, mutta kerran esimerkiksi (vuosia sitten) kysyin lähtisikö anoppi kanssani huulipuna-ostoksille. Anoppi oli ihan onnesta soikeana, kun sai oikein luvan kanssa neuvoa! Ostettiin sitten sellainen järkky liila huulipuna ja käytin sitä sisätiloissa anopilla.

En tiedä toimisiko tällainen teillä?

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13: Olet kuin et olisikaan. Et vastaa anopille, et puolustele. Jos hän kulkee perässäsi haukkuen sinua, sanot aina "Sinä loukkaat minua omassa kodissani" tai jotain vastaavaa.

Lopetat myös Skype-puhelut.

10

Skype-puhelut olen itseasiassa jo lopettanut, mieheni niiden kanssa jaarittelee. Ehdotatko siis, etten puhu anopille ollenkaan? Mietin  että toimisiko sellainen kyllä/ei-linja, ja hyvin lyhyet vastaukset kysymyksiin ja syytöksiin. Ei mitään selittelyjä tai puolusteluja?

Et tietenkään selittele tai puolustaudu mitenkään! Selittelemällä annat lisää valtaa anopillesi. Avain tilanteeseesi on ignoorata anopin sanomisia mahdollisimman paljon. Et ole kuulevinasikaan mitä se sinulle puhuu. Anna meille jokin esimerkki millaisessa tilanteessa ja millä sanoilla anoppi sinua haukkuu tai moittii. Annan sinulle mallivastausken.

 

 

No, juuri tällaisia neuvoja kaipailinkin, että miten käyttäytyä, jotta edtetään riidat, mutta toisaalta minuakin kunnioitettaisiin, ja ymmärrettäisiin, että minulla on sananvalta mitä tulee lasten kasvatukseen.

Tässä pari esimerkkiä...

Olin laittanut uunikalaa, johon oli laittanut sipulia raakana, eli se ei uunin jälkeen ollut ihan täysin pehmeää. Kaikki muut kehuivat ruokaa. Anoppi: "Tämä sipulihan on ihan raakaa, tästä tulee maha kipeäksi"

Olin 8:lla kuulla raskaana, nukuin aamukymmeneen. Anoppi: "Sinä se sitten vaan nukut ja nukut. Aina nukkumassa."

8 kk raskaana, mieheni kertoi anopille selkäkivuistani. Anoppi: "Ei noin nuorella naisella kuulu selkäkipuja olla."

Kun minulle tuli painoa raskauden aikana vain 3 kg. Anoppi: "Miksi lihoit noin vähän? Miksi et syö kunnolla? Täytyyhän sinun ajatella lasta. Itse kun olin raskaana, lihoin 30 kg molemmissa raskauksissa. Minulle tärkeintä oli lapsen etu, joten söin kunnolla."

Lapsella oli ripuli, ja oksenteli ja ripuloi kaiken aikaa. Yritin tarjota vettä ja mehuja sekä ripulilääkettä. Anoppi oli sitä mieltä, ettei saa antaa nesteitä,  sillä silloin lapsi vaan ripuloi entistä enemmän. Juu. Haukkui minut siinä sitten huonoksi äidiksi, koska lapsi sai taudin päiväkodista, jonne hänet olin vienyt, koska olin itse töissä. Myöhemmin puhui: "Älä loukkaannu. Minä vain rakastan poikaa niin paljon, että haluan hänen olevan terve."

Raskaana ollessa (4 kk)  istuin sohvalla katsomassa telkkaria jalat ristissä.  Anoppi: "Miettisit vähän lasta kuitenkin... Ei noin saa istua, lapsihan on ihan puristuksissa!"

Syötin poikaa, poika ei halunnut syödä. Anoppi: "Ei, ei... Hän ei tykkää ruoasta. Ei tykkää. Kuule, ruokaa täytyy tehdä rakkaudella,  niin tulee hyvää".

Tässä nyt muutama...

Kaikkiin näihin toimii kylmän viileä ignooraus, jatkat vaan mitä olit tekemässä. Älä kommentoi, esität ettet kuullutkaan. Maksimissaan toteat joihinkin, että "asia ei kuulu sinulle/ it's none of your business"  ja sitten jatkat mitä olit tekemässä.  

Halatkaa toisianne ja hymyilkää: te olette yhtä! Iloitkaa!

Jatkoa: Niin ja lasten kasvatuksesta tai vallan menettämisestä on ihan turha hermoilla. lapset eivät "kasvatu" sillä, että näkevät jotain erikoisia tapoja 2 viikkoa uodessa :) Päinvastoin, teille voi lasten vanhetessa tulla siitä yhteinen juttu :) Voitte sitten kotona lasten kanssa naureskella isovanhempien erikoisuuksia. Näin meilläkin teinit tekevät. Mutta ikinä en ole silti lasten kuullen haukkunut appivanhempia! Sellainen tulee vain takaisin omaan nilkkaan. Lapset ovat fiksuja, he kyllä tajuavat asiat ennen pitkään. Älä siis huoli.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

13: Olet kuin et olisikaan. Et vastaa anopille, et puolustele. Jos hän kulkee perässäsi haukkuen sinua, sanot aina "Sinä loukkaat minua omassa kodissani" tai jotain vastaavaa.

Lopetat myös Skype-puhelut.

10

Skype-puhelut olen itseasiassa jo lopettanut, mieheni niiden kanssa jaarittelee. Ehdotatko siis, etten puhu anopille ollenkaan? Mietin  että toimisiko sellainen kyllä/ei-linja, ja hyvin lyhyet vastaukset kysymyksiin ja syytöksiin. Ei mitään selittelyjä tai puolusteluja?

Et tietenkään selittele tai puolustaudu mitenkään! Selittelemällä annat lisää valtaa anopillesi. Avain tilanteeseesi on ignoorata anopin sanomisia mahdollisimman paljon. Et ole kuulevinasikaan mitä se sinulle puhuu. Anna meille jokin esimerkki millaisessa tilanteessa ja millä sanoilla anoppi sinua haukkuu tai moittii. Annan sinulle mallivastausken.

No, juuri tällaisia neuvoja kaipailinkin, että miten käyttäytyä, jotta edtetään riidat, mutta toisaalta minuakin kunnioitettaisiin, ja ymmärrettäisiin, että minulla on sananvalta mitä tulee lasten kasvatukseen.

Tässä pari esimerkkiä...

Olin laittanut uunikalaa, johon oli laittanut sipulia raakana, eli se ei uunin jälkeen ollut ihan täysin pehmeää. Kaikki muut kehuivat ruokaa. Anoppi: "Tämä sipulihan on ihan raakaa, tästä tulee maha kipeäksi"

Olin 8:lla kuulla raskaana, nukuin aamukymmeneen. Anoppi: "Sinä se sitten vaan nukut ja nukut. Aina nukkumassa."

8 kk raskaana, mieheni kertoi anopille selkäkivuistani. Anoppi: "Ei noin nuorella naisella kuulu selkäkipuja olla."

Kun minulle tuli painoa raskauden aikana vain 3 kg. Anoppi: "Miksi lihoit noin vähän? Miksi et syö kunnolla? Täytyyhän sinun ajatella lasta. Itse kun olin raskaana, lihoin 30 kg molemmissa raskauksissa. Minulle tärkeintä oli lapsen etu, joten söin kunnolla."

Lapsella oli ripuli, ja oksenteli ja ripuloi kaiken aikaa. Yritin tarjota vettä ja mehuja sekä ripulilääkettä. Anoppi oli sitä mieltä, ettei saa antaa nesteitä,  sillä silloin lapsi vaan ripuloi entistä enemmän. Juu. Haukkui minut siinä sitten huonoksi äidiksi, koska lapsi sai taudin päiväkodista, jonne hänet olin vienyt, koska olin itse töissä. Myöhemmin puhui: "Älä loukkaannu. Minä vain rakastan poikaa niin paljon, että haluan hänen olevan terve."

Raskaana ollessa (4 kk)  istuin sohvalla katsomassa telkkaria jalat ristissä.  Anoppi: "Miettisit vähän lasta kuitenkin... Ei noin saa istua, lapsihan on ihan puristuksissa!"

Syötin poikaa, poika ei halunnut syödä. Anoppi: "Ei, ei... Hän ei tykkää ruoasta. Ei tykkää. Kuule, ruokaa täytyy tehdä rakkaudella,  niin tulee hyvää".

Tässä nyt muutama...

 

 

Kaikkiin näihin toimii kylmän viileä ignooraus, jatkat vaan mitä olit tekemässä. Älä kommentoi, esität ettet kuullutkaan. Maksimissaan toteat joihinkin, että "asia ei kuulu sinulle/ it's none of your business"  ja sitten jatkat mitä olit tekemässä.  

En kommentoisi negatiivisesti. Joko en vastaisi mitään tai sitten vastaisin anopin toivomalla tavalla. Esimerkiksi sipulista: "Pahoittelen, toivottavasti et saa mahakipuja, kannattaa jättää sipuli syömättä.", tai jalat ristissä istumisesta: "Oho, hyvä kun huomasit" ja suoristaisin jalat. Ja niin edelleen. Anopille tulee hyvä olo kun on "oikeassa" ja joku kuuntele häntä ja saattaa vähitelen jättää piikittelyn. Tai sitten ei jätä. Mutta edelleekin kyse on kahdesta viikosta vuodessa.

Miksi otat sen anopin kylään? Meillä mieheni äiti vihaa minua, ja tähän taloon ei ole hänellä jalalla astumista kun itse olen paikalla, niin kuin ei minullakaan hänen taloonsa. Piut paut annan sellaisille tapasäännöille, että jotain törkeitä ihmisiä ja heidän loukkauksiaan pitäisi vaan sietää jonkun sukulaisuuden takia.

Jos olisin itse tilanteessasi, loukkaisin varmaan anoppia niin kamalalla tavalla ettei hän halua olla kanssani enää tekemisissä. Mieheni joutuis varmaan kärsimään tästä mutta olis ihan oikein hänellekin kun ei aiemmin halunnut ottaa puoltani itsestään selvässä asiassa.

Sä olet väsynyt pienten lasten äiti kun et jaksa ottaa huumorilla anoppiasi. (Kokemusta on. Omani oli kanssa hirveä, mutta kun aloin kyselemään, miksi tekisit näin ja näin, kyselemään ruokareseptejä yms. Vastasin, ai jaa, pitääpä miettiä yms.) Tuo vinkki että ole asian yläpuolella on hyvä neuvo. Naura miehesi kanssa anoppisi omituisuuksille ja omille omituisuuksillesi. Oma anoppi muuttui vanhetessaan. Tällä hetkellä on todella herttainen ja uskon, että rakastaa minuakin. Tsemppiä! Suhde isovanhempiin on tärkeä. Kompromisseja

Minulla on länsimaalainen mies. Appivanhemmat ovat aina olleet hotellissa käydessään meillä. Mies itse ei ole halunnut heitä liian iholle. Toimii. Kannattaa myös järjätä äiti-poika aikaa. Mies vieköön mammansa vaikka illalla ulos syömään ja viettäkööt laatuaikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en ottaisi kotiini ihmisiä, jotka solvaavat minua.

Eli käskisin miestä osoittamaan vanhemmilleen jonkin hotellin, en ottaisi meille. 

Ongelmana siis on, ettei appivanhemmilla ole varaa hotelliin. Asumme korkean elintason maassa, jossa halvinkin majoitusmahdollisuus maksaa lähes 100e/yö. Kahdelta viikolta siis 1400e, eli moninkertaisesti appivanhempien kuukausitulot. Emmekä mekään ole sellaisessa tilanteessa, että huvittaisi tuollaista summaa maksaa. Eli todella ongelmallista. En todellakaan heitä meille haluaisi, mutta miehen takia tähän suostun. Sanoin kyllä miehelleni eileb, etten halua appivanhempien tulevan tänne enää  jos haukkuminen jatkuu.