Välit sitten menivät omaan äitiini.

Sitä minä juuri tässä ihmettelenkin että miten ihminen VOI kostaa sen lapsille jotka rakastavat mummoaan yli kaiken. Eivätkö he merkitse hänelle sitten mitään kun noin helppo on välit katkaista ja VAAN SEN TAKIA KUN MINÄ PUUTUIN HÄNEN TOIMIINSA!!!!! PER**LE!!!!!



Ja nimenomaan, miksi minä kidutan lapsiani kun kiellän tuttipullon ja tutin lapseltani vaikka mikään vauva ei todellakaan ole?????? Tai kiellän sokerin, siis karkin, tai en pidä siitä jos minä sanon ei niin hän sanoo jopa ihan vieressä kyllä. VOI VEEEEEEEEEEE!!!!



Ja hän kun vielä lähtiessäni minulle huusi että hän on yrittänyt kaikkensa pojan kanssa, antanut tuttipullon, karkkia ja hellinyt kun äiti kiduttaa ja siitä hän saa sitten syyt niskaansa. Ja minä siihen että minä HYVIN HARVOIN mistään sanon koska mummolassa mummon säännöillä, mutta sitten kun sanon ni välit poikki.



Poika kysyi hysteerisenä meidän riidasta ovella mummolta kun keräsin tavaroitamme että miksi hän ei saa jäädä mummon luokse (sydäntä särki) ni mummo sanoi että: Äitille tulee paha olo kun sinä olet mummon kanssa!!



VOI VITTU! Ja poika minulle sitten kotona sanoi ettei mummolle saa huutaa ja että minä olen paha.



Hyvä tässä sitten pienelle ihmiselle selittää, sanoin vaan että äiti ja mummo vähän riiteli koska oltiin molemmat niin väsyneitä..



apua..



-ap-

olisi jostain muusta kehittänyt kamalan draaman, jos nyt tämä tuttipulloasia olisi mennyt hänen mielensä mukaan. Luulen, että et olisi mitenkään muuten voinut kyetä miellyttämään häntä kuin tekemällä ihan joka asiassa, kuten hän haluaa.



Ja silti olisi jotain ongelmia voinut tulla, olisihan hän voinut ihan samalla tavalla kostaa jonkun siskosi tekemän jutun sinulle kuin siskollesi nyt tämän sinun lapsen tuttipulloasian.



Noin epätasapainoisen ihmisen kanssa ei voi selvitä normaalisti, vaikka yrittäisi mitä. Siksi onkin tärkeintä, että pidät itsesi ja poikasi elämän kasassa ja toimit kaikissa asioissa oman näkemyksesi mukaan järkevimmällä tavalla. Tsemppiä!

äitisi on erittäin lapsellinen kyllä nyt ja saisi katsoa peiliin.

Isäni tietää että kaikki ei ole hyvin mutta äidilläni on isääni kiva valta. Isäni nukkuu kaiket päivät ja ei puhu pahemmin mitään ettei riitaa tulisi ja nytkin vaan sanoi puhelimessa että anna olla, se menee ohi, kyllähän sinä mutsin tunnet. Anna sen nyt vaan olla.



Se on jo itsekin niin vanha ettei se " voi" lähteä tuosta.



voi että.. Ja siskonikin on varmaan samassa olotilassa kuin minä olin enne tätä hommaa, äitii ei ois vaan kannattanu hermostuttaa.. Mä toivon ettei se käänny minua vastaan. Mutta nyt isäni on aivan yksin siellä.. Voi..



-ap-

Mutta mites sitten.. Siis siitä eteenpäin? Isäni saa kärsiä nahoissaan äitini katkeruuden ja siskoni perhe. Kai minun se pitää jotenkin saada korjattua etten pilaa muiden elämää minun ja äitini riidalla?



Keskustella emme voi, koska hän on järkkymätön päätöksessään, sen tiedän entuudestaan ja sekin laukeaa vain jos minä sanon olevani täysin väärässä ja pyydän anteeksi kaikkea harmia tehneenä..



Auttakaa, mitä voin tehdä ettei varsinkaan siskoni ja heidän perhe ja isäni saa kärsiä.??



-ap-

1) Vaikka äidilläsi olisi kuinka vaikeaa, sinä ET ole vastuussa hänen mielialoistaan ja hyvinvoinnistaan. Äitisi on toiminut todella väärin, jos on jo sinun lapsuudessasi uhkailemalla esim. itsemurhalla painostanut sinua kuuntelemaan ongelmiaan ja tekemään aina hänen mielensä mukaan.



2) Äitisi ei mistään sinun tekemisestäsi muutu tai parane. Tärkeintä on, että keskityt omaan elämääsi, pidät pääsi kasassa ja huolehditte miehesi kanssa lapsistanne, kuten TEIDÄN mielestänne on parasta. Monesti tämä saattaa tarkoittaa, että vaikeaan ihmiseen täytyy ottaa etäisyyttä.



Tsemppiä!

lopeta tuo höpöttäminen. Et sinä ole vastuussa äitisi käyttäytymisestä. Isälläsi ja siskollasi on oma suhteensä äitiisi, josta et ole vastuussa. Älä ole lammas!

Nyt on tärkeää ettet syyllistä itseäsi. Tämä ei ole sinun vikasi. Se myöskään ole sinun vikasi jos äitisi kostaa myös isällesi ja siskollesi.



Äitisi on taitava manipuloimaan ja monta vuotta te olette tanssineet hänen pillinsä mukaan. Puhu siskosi ja isäsi kanssa. He saavat tehdä oman päätöksensä saako äitisi puuttua heidän asioihinsa mutta tee heille kuitenkin selväksi, että et kadu riitaanne ja että et enää anna äitisi hallita sinua ja lastasi. Sitten koita olla murehtimatta. Helpommin sanottu kuin tehty, tiedän.



Voimia sinulle.

Aikalisä kaikille osapuolille. SINÄ et ole vastuussa siitä, mitä häiriintynyt, itsekäs äitisi tekee suhteessaan sisareesi ja muihin ihmisiin. Äitisi vaikuttaa taitavalta psykopaatilta, joka pelaa korttinsa nimenomaan sen varaan, että sinä saat huonon omantunnon ja alat hyvittelemään ja korjailemaan tilannetta, jossa HÄN on munannut ja tehnyt väärin. Hän laskee sen varaan, että rangaistessaan aivan aiheetta myös sisartasi sinä et kestä tilannetta ja alat matelemaan ja pyytämään armoa. Älä sorru siihen!!! Anna ajan kulua. Takaan, että kun hän miettii asiaa ja pidät pään kylmänä, niin se on hän, joka ottaa yhteyttä. Ja hei - - jos hän ei tule, niin siinä tapauksessa tiedät ainakin tehneesi täsmälleen oikein. Vaikka isovanhemmat ovatkin tärkeitä, niin usko pois, lapsesi ei tarvitse psykopaattia, jolla ei ole minkäänlaista kunnioitusta toisen perheen rajoihin.



Olen siinä suhteessa samaa mieltä kuin joku muukin aiemmin, että isovanhemmille voi hyvin antaa jotain " etuoikeuksia" ja sulkea silmänsä joiltain jutuilta niin kauan, kun ne ovat suht harmittomia ja vaarattomia. Lapsille on vain hyvä oppia, että elämää ja elämäntapoja on erilaisia, että ihmiset tekevät asioita erilailla, että äiti ja mummo tekevät asioita erilailla. Mutta jos sinä osaat kunnioittaa omaa äitiäsi ja antaa hänelle nämä vapaudet, niin hänen täytyy kyllä osata kunnioittaa sinua ja äidin, vanhemman rooliasi.

Pienestä asti olen ollut äidilleni se kuuntelija ja tukija, nyt kun saan vihdoin näkökantaa muulla tavoin, pitäähän minun puida monia asioita.

Täällä vielä parempi, saan eri näkökantoja ja tukea tässä asiassa.



Rakastan suunnattomasti omaa perhettäni ja olen aina ollut heidän tukenaan, se on HYVIN vaikeaa tukahduttaa kaikki tunteensa ja antaa vain olla.



Siinä sinulle.



-ap-

-ap-

ja myös isästäsi, olen entistäkin vakuuttuneempi, että saattaa todella olla parempi, jos lapsesi eivät erityisen paljon vietä aikaa mummonsa kanssa. Ainakaan sillä tavalla, että ovat itsekseen hänen hoidossaan. Mistä tiedät, mitä kaikkea mummo esim. pojallesi juttelee? Hän voi käyttää ihan samoja ahdistavia keinoja kuin mitä sinun ollessasi lapsi.



Minulla itselläni oli/on mummo, joka käyttäytyi hyvin samalla tavalla kuin tämä sinun äitisi. Ja kun vanhempani eivät olleet paikalla, hän yritti saada minut ja siskoni paljastamaan, miten häntä meillä kotona haukutaan (vaikka ei siis tosiaan haukuttu) ja jutteli kaikkia synkkiä kuolemajuttuja niin, että kyseinen paikkakunta, millä mummo silloin asui, tuntuu edelleen niin ahdistavalta paikalta, etten mielelläni mene sinne. Olen nyt 33v.



Ja sitten tosiaan tämä samainen mummo puhui minulle sellaisiakin, että kun esim. aloitin kouluun, hän kertoi yksityiskohtaisesti, kuinka yksi ekaluokkalainen oli jäänyt rekan alle ja kuollut. Ja pisti minut lukemaan lehdestä kaikkia juttuja onnettomuuksissa vammautuneista, ikäisistäni lapsista.

Mutta silti: aikalisä!! Siinä ei ole kyse mistään tunteiden tukahduttamisesta, vaan siitä, että annat tilanteen rauhoittua. Usko pois, ensi viikolla tähän aikaan asiat ovat jo paremmin. Koko perheen ja suvun takia on parempi, että tilanne selvitetään, mutta sitten kun tunteet ovat vähän rauhoittuneet. Jos nyt alat sörkkimään suuntaan tai toiseen, niin huonommaksi vain menee.

lapset ovat sinun, sinä päätät. Koita nyt päästä eroon äidistäsi! On aika katkaista henkinen napanuora! Joskus ihmiset ei kestä sitä, että tekee niin kuin on itselle ja omalle perheelleen parasta. Se ei ole sinun puutteesi.

Mummosi tietysi, kun ei tapaa lapsenlapsiaan. Hänen tehtävänsä on kunnioittaa perhettäsi ja sinua. Eli olla sinuun yhteyksissä sinun perheesi ehdoilla. Jos se ei käy, ei ole yhteyksissä. Se on hänen puutteensa, kun ei näe lapsenlapsiaan ollenkaan.



Älä hemmetissä ana enää alistaa itseäsi. Kasva aikuiseksi!

Juuri tuonlaisia sanoja kaipasinkin.. tai siis tukea omille ajatuksille..



On vain niin hirmu vaikeaa heittäytyä siksi ajattelemattomaksi, tunteettomaksi ihmiseksi joksi nyt pitäisi hetkeksi muuttua että voisi laueta.



Sen tiedän (varmuudella) ettei äitini pyydä anteeksi. Sen tiedän. Hän on vaikka hamaan loppuunsa asti sitä mieltä että minä tein sen. Äitini tuntien.



Nyt mua tosissani mietityttääkin että onkohan hän puhunut paljonkin pas*aa pienelle pojalleni niinkuin minulle pienenä.



Hän on tosin ollut pojalleni niin ihana etten minä ainakaan muista että niin ihana ihminen olisi minulle ollut.



Mutta kyllä, nyt alkaa muistelu.. Ja varovaisuus.



-ap.-

Etkä myöskään ole vastuussa siitä, minkälaiset välit muulla perheellä on (isäsi ja äitisi välit, siskosi ja äitisi välit jne.). Tuntuu, että koko lapsuudenperheesi on valjastettu paapomaan äitiäsi, mikä ei ole tervettä. Vielä ehdit irtautua ja saada elämäsi tasapainoon. Tsemppiä!

ja huomasin myös, että monilla muilla vastanneilla oli narsistinen äiti tms. Käykää www.narsistienuhrientuki.info katsomassa löydätte vastaavanlaisia elämäntarinoita keskustelupalstalta. Narsisti ei muutu ellei mene hoitoon. Eikä ne yleensä mene hoitoon, kun ei heissä itsessään ole vikaa, vaan muissa. Itsellä narsisti-isä ja olen laittanut välit sillä lailla poikki etten puhu hänelle mitään kun mennään mummolaan tai kuuntele mitä paskaa hän suustaan laukoo. muuten saan itkukurkussa tulla kotiin.

ja rakastaa heitä ehdoitta?

Siis jos minun kannallani olisi nyt jotenkin normaali tilanne, kyllä minä karsastaisin ihmisiä jotka pystyvät haistattamaan omalle äidilleen tai isälleen vi*ut vain erimielisyyksien takia.



Noh, niinkuin kaipasinkin, erilaiset näkökannat ovat hyviä.



-ap-

" On vain niin hirmu vaikeaa heittäytyä siksi ajattelemattomaksi, tunteettomaksi ihmiseksi joksi nyt pitäisi hetkeksi muuttua että voisi laueta."



Väärin. Ottamalla etäisyyttä ja pitämällä kiinni omista ja perheesi rajoista, ET MISSÄN TAPAUKSESSA OLE ajattelematon ja tunteeton. Vaikka äitisi näin kuinka väittäisi, antaisi ymmärtää tai vuosien varrella olisi sinuun sellaisen ajatuksen iskostanut.



Jos nyt pistät pisteen kaikelle manipuloinnille ja pompottelulle, olet mielestäni vastuullinen, ajattelevainen ja toimit itsesi ja lastesi parhaaksi. Tsemppiä ihan kamalasti!



Ehdottaisin myös, että puhuisit miehesi kanssa asiasta. Jos hän kerran on jo monta kertaa aiemmin ollut sitä mieltä, että äitisi käytös on mennyt yli, luulisi, että voisit saada tukea myös häneltä.