Välit sitten menivät omaan äitiini.

on todella sairas. Koita päästä hänestä. Elä mene sinne enää usein ja sillonkin kun käytte niin hetken vaan ootte. Tollasen ihmisen ei pidä päästä lasten kanssa olemaan. SINÄ olet reakoinut TERVEELLÄ tavalla äitisi touhuihin.



VOimia sinulle että pääset irti tollasesta sairaasta ihmissuhteesta, koita löytää muita ihmisiä ympärillesi. Minkälaiset välit on anoppiin?



Tämä on varmasti miehellesiki raskasta?

Sinun ei tarvitse alistua äitisi eessä. Anteeksi voit pyytää mutta ota etäisyyttä. Sitten kun äiti löytää paikkansa (osaa olla kunnolla) niin voitte tapailla.



Tollaselle ihmiselle ei pitäisi etes viedä lapsia hoitoon. Minusta tuntuu (niin kuin joku jo aikasemmin kirjoitti) että hän koittaa omalla käyttäytymisellä lapselle viestittää että hän on se ihminen joka lasta rakastaa ja äiti on kauhee.:(



Onkohan äitisi jotenki mustasukkainen?? Hae sinä itsellesi tukea tähän asiaan. Etsi tietoa. Tieto monesti auttaa ongelmien ratkomiseen.



Olet jo pitkällä kun olet saanut suututtua äitillesi ja olet pystynyt näyttämään että se olet SINÄ ja MIEHESI jotka määrää lasten hoidot ja kasvatukset.

Äitisi pitäköön suunsa kiinni. Ja se lasten lelliminen sen tulee lopettaa!



Jos oikeasti välittää ihmisestä (lapsesta) niin hänelle laitetaan myös niitä rajoja. Lapsi ei tule sinua kiittämään aikuisena jos olet alistunut mummon alle. Näin se vaan menee.

Ja lässytteli lapsille just noin, että heillä ne saa tehdä mitä vaan.

Mummua saa pompottaa, joo, lapsihan ymmärtääkin, sen että kotona ei sit saa?!?!



Joo, jutut meni siihen tasoon, että käski veljeäni välttelemään miestäni, koska tämän kanssa ei kuulemma kannata olla kahden kesken.



Ja samalla sitten mielisteli minua, soitteli kuin ei olisi mitään tapahtunut.

Pistin välit poikki, en ole puoleen vuoteen puhunut tms. hänen kanssaan. Isän kanssa välit ok, hän ei kysele, miksen äitiini enää yhteyttä ota.

Hänkin on saanut hyvin paljon kärsiä. Lapsuudesta muistan hyvin sen kun hän aina hyssytteli minulle: älä vaan sano mitään vastaan ni kaikki on hyvin. Oli kyse sitten mistä vain.



Lapsuudessani oli paljon alkoholia mutta nyt ei ole enää ollut, eilen sisareni saikin viestin joka viittasi siihen että nyt se alkaa taas.



Ja isäni vaan aina on hiljaa ja hyssyttelee, nyt hän saa äitini vihat ylleen.. huokaus..



-ap-

Ainakin tietyissä rajoissa. Oma anoppini on aika voimakastahtoinen, ja jos lapsi on hänellä hoidossa, mummo määrää tahdin. Samoin, jos olemme kaikki siellä kylässä. Mutta hän onkin järkevä ihminen. Ap:n äiti on selvästi ylittänyt rajan, ja päässä tuntuisi muutenkin viiraavan. Mutta noin muuten olen sitä mieltä, että äitienkin pitäisi olla hiukan joustava mummojen suhteen.

Mutta siihen eikös liittynyt oikean ja väärän tunnistaminen.. Kyllä hän ne erottaa, mutta ei tietenkin omat virheet eivät ole virheitä..



-ap-

että on surkee tilanne.. Ei voi muuta sanoa. Voimia sinulle ap ja itsetuntoa! Ole rohkea!!

Voi tätä haavojen ja muistojen määrää jotka tulevat pintaan nyt kun ajattelee selkeämmin.. Ei koskaan olekaan ollut asiat hyvin.



-ap-



hei sinä joka annoit osoitteesi, kirjoitin sinne nyt omasta osoitteestani.

tasapainoiselta käytökseltä kuulosta, ja tuollaisen takia välit poikki.......ei pysty käsittään...Mitäs sitten jos tulee joku ihan oikea kriisitilanne....en vähättele ristiriitoja välillänne tai mitään tietenkään mutta ihmettelen vaan.

äitisi ilmeisesti syyttelee omista ongelmistaa aina muita? Hän ei ole koskaan väärässä, muut on ne jotka aiheuttaa hälle pahaa oloa? Ei koe tarvetta pyytää anteeksi vaikka loukkaa?

Hän tietosestikki ehkä yrittää sinua nujertaa?



Miten miehesi suhtautuu äitiisi? Ilkeileekö äitisi miehellesi? Sanooko miehesi koskaan äidillesi takasin?



Älä anna tollaselle ihmisille lapsiasi hoitoon.:/ Vaikka kuin on oma äiti!!





Pidä huoli itsestäsi, keksi itsellesi jokin harrastus. Kerää itseluottamusta. Ja koita päästä äitistäsi eroon.

Jos mummu jossain välissä tajuaa muuttaa tapoja ja kunnioittaa sinua niin sittenhän sitä voi olla tekemisissä.

Lapsille ei ole hyvä olla tollasen ihmisen kanssa.:( Vaikka hän kuin ois kiltti lapsille...

Minun äitini ei ehkä ihan yhtä pitkälle ole mennyt. Mutta on erittäin msutasukkainen minun onnistuneelle avioliitolle (itsellä 2 eroa) . Sekä hyvin katkera omasta elämästään (äidin menetys lapsena, avioeroja, psyykeongelmia, lainakierre, ainainen rahapula, syömishäiriöitä yms yms). Marttyyrikäytös on meille ERITTÄIN tuttua kuukausittan. Ja aina kaikkien riitojen seurauksena MINÄ olen se PAHA ihminen, joka on häntä loukannut ja anteeksipyynnön velkaa. Ei näe omia virheitään. Saati ettö osaisi edes anteeksi pyytää. Koskaan en ole anteeksi sanaa hänen suustaan kuullut!! Vaikka aihetta olisi kuukausittain. Yrittää päättää kaikki elämäämme liittyvät asiat ja suuttuu jos emme tee niin kuin HÄN oli suunnitellut. Tälläistä se on ollut lapsudestani asti. Yritti päättää ammattini, asuinpaikkani, työpaikkani yms yms. Nyt kun etsimme uutta asuntoa hän roikkuu netissä kaikki päivtä etsimässä meille sitä. Ei hyvää hyvyyttään vaan siksi, että HÄN saisi päättää missä asumme ja se on mahdollisimman lähellä häntä. Kun en esim hakenut häntä kiinnostavalle linajalle ammattikouluun hän suuttui ja mökötti asiasta kauan. Ja kun viimeksi muutimme hän oli mielessään (ja paperilla) sisustanut meidän asunnon ja suuttui monestakin asiasta kun en laittanutkaan mm kun laitoin sohvan eri kohtaan kun HÄN oli ajatellut. Sanomattakin selvää, että pahinta on juuri lapsiin kohdistuvat päätöset. Edes lapsille antamamme nimet eivät kelvanneet vaan keksii niistä hänelle mieluisia lempinimiä.. Listaa voisin jatkaa loputtomiin.

Äidilläni on erittäin huono itsetunto ja hän elää elämäänsä nyt jotenkin minun kautta ja yrittää hallita kaikessa. Kuinka monta kertaa onkaan välit olleet poikki mutta aina annan uuden mahdollisuuden kun en halua olla täysin ilman kontaktia äitini enkä lastenkaan takia. Rankkaa silti on ja usein, viikottain vähintään yksi selkkaus. Vie paljon voimia minusta ja välillä olen iha uupunut hänen touhuihin. " Ihanaa" kuulla, että muillakin on samoja ongelmia. En ihan ainut ole eikä äitinikään ainoa laatuaan.

äiditältäni, aikaajoin oltu välit poikki ja hän on uhkaillut itsemurhalla ja rikkomalla välinsä meihin kaikkiin lapsiin koska olemme muka NIIN kamalia yms. Oikeasti meitä kiltimpiä ja kunniallisempia lapsia olisi aikoinaan saanut etsiä.

Otin vuosia sitten linjan että jos hänen psyykkeensä ei ole kunnossa (kuten ei ole näköjään sinunkaan äidilläsi) niin minä en voi auttaa. Karua, itkin yhden kokonaisen päivän ja muutenkin koen siitä pahaa mieltä mutta jos toinen sairauksissaan loukkaa sinua ja äitiyttäsi niin ole sinä sen yläpuolella. Teet mielessäsi päätöksen siitä että sinua ei pompotella eikä nuo marttyyritemput auta, niin oma olosi helpottuu. Nauti omasta ihanasta perheestäsi ja " eliminoi" hänet hetkeksi. Tavatkaa myöhemmin harvoin ja vähän kerrallaan.

Nämä jutut auttoivat minua vastaavanlaisessa tilanteessa.

äiti ja tytär -asetelmassa on jossain välissä vaan katsottava mistä se kana pissii, teillä se on nyt.

Mummoksi en tuollaista raivopäätä kyllä kelpuuttaisikaan. Meillä on parhaillaan välit poikki kun en kestänyt ohjeistuksia ja urkkimisia.



Voimahali sinulle ap.

Minäkin antanut AINA periksi menettämisen pelossa. Ei niinkään itseeni kohdistuen, vaan lapsiini. Itselläni ainoa kahvipaikka on jotenkin mennyt aina äitini luokse ja moooonet asiat nielleenä olen silti aina palannut.. Voi tätä hullua päätä..

-ap-

ihme että sumenee ja hämärtyy ap sulla, kun tollanen sairas ihmenen pääsee vauhtiin.. hokee koko ajan jotain ja mollaa sua, manipuloi..:(



Minulla on kokemusta tämmösestä. Anoppi haukkui ja syytteli minua mitä ihmeellisimmistä asioista... Se jopa tiesi mitä milloinkin ajattelen ja mitä tunnen.:/ Se on niin raskasta kun toinen sanoo mitä tunteita sinulla on. Raskasta elää tollasen sairaan ihmisen lähellä..



Niin kauan kun äitisi syyttelee muita ongelmistaan eikä tajua että hän itse tarvii apua. Tai ei tajua itse muuttua niin sinä et voi häntä auttaa, eikä tarvikkaan.



Toivottavaa olisi että äitisi tajuaisi että hänen tässä tulee muuttua..



Ja sinulle joka sanoit että löystää vähä isovanhempien kanssa.. Ei tällasessa sairaassa suhteessa tarvi antaa mummulle mitää päätäntä valtaa. Ei missään nimessä.



Sillon jos on terveet isovanhemmat ja kunnioittava lapsiaan niin asia on eri asia mutta tämmösessä tilanteessa ei, missä mummu on aika pahasti ottanut valtuudet itselle..



t:nro 21

PIDÄ PUOLESI nainen! SINUN ELÄMÄ! SINUN VALINNAT! Äitiis sun täytyy ny laittaa välit poikki.. Sitten ku oot saanut rohkeutta, voimia ja itseluottamusta! Ja kun olet saanut lapset puolellesi (rajoja, hellyyttä, rakkautta)... Ja kun olet päässyt tämän ongelman kanssa tasapainoon, olet valmist tapamaan äitis! Ja jos äitisi vielä koittaa puuttua elämääsi, sanot rauhallisesti ja nätisti, että ei kuulu sinulle! Olen aikuinen, huolehdi sinä itsestäsi. Anna äitisi räksyttää ja haukkua...



Ole sinä fiksumpi.. ja juttele neuvolassa, siellä osaavat varmasti neuvoa jos on kokenut kätilö! Minä olen jutellut neuvolassa ja sain erittäin hyviä neuvoja miten toimia!

Olen itse ollut se lapsenlapsi samassa tilanteessa. Isovanhempani (isäni vanhemmat) passasivat minua, ostivat herkkuja ja tekivät aina jotain mukavaa, mutta arvostelivat vanhempiani. Pahinta oli itse olla alle kouluikäinen, kun niitä katkeranhappamia kommentteja tuli, ja nimenomaan minulle! Äiti, joka pienelle tärkein ihminen maailmassa, sai semmoista soopaa niskaansa tietäämättään että ihan hirvittää. Muistan usein itkeneeni että älkää aina haukkuko minun äitiä. Ja tätä manipulointia (" eikös täällä mummolassa ole kivaa, ihan turhaan menet enää kotiisi kun äitisikin on semmoinen" ) jatkui vuosikaudet.



Ja äitini on kyllä ihan tavallinen ihminen, mummo jo itsekin ;)



Pikku hiljaa tilanne meni siihen että paitsi äitiäni, myös minua ja koko perhettäni naurettiin ja arvosteltiin mummolassa vaikkapa naapureiden vieraillessa ja kun olin kuitenkin itse läsnä, kuulemassa kaiken.



Sittemmin isäni pisti heihin välit poikki kokonaan, mikä oli heille shokki (" mitä naapuritkin nyt sanovat" ) Itse soitan heille joskus tosi harvoin, mutta nöyrtyä eivät ole ymmärtäneet vieläkään. Ovat vaan kuulema itse tulleet kohdelluksi väärin, ja puhelut päättyvät vuodatukseen " mitä saat sitten sanoa isälles kun näette" :/



Mutta toivoisin että jo aikaisemmin olisi tapahtunut jotain joka olisi pannut stopin koko asialle. Että vanhempani olisivat olleet tarpeeksi rohkeita, mutta minusta tuntuu että he jotenkin pelkäsivät näitä isovanhempiani.



Mutta, ap, ei ollut tarkoitus vuodattaa vaan omia juttujani! Tuossa tapauksessasi voit oikeastaan vaan odotella pölyn laskeutumista ja katsoa sitten tilannetta uudelleen. Älä nöyrry ja matele, et ole tehnyt mitään väärää. Ja tuon oman kokemukseni perusteella sanoisin, että ikävä kyllä sinun lapsillesi on mahdollista joutua samaan pyöritykseen kun minulla aikoinani, jonkinlaiseksi arvovallan välikappaleeksi. Ole tarkkana.



Äitisi vaikuttaa kyllä tosi epätasapainoiselta ja saa ehkä jotain tyydytystä " marttyyrin" osastaan. Turha siihen on lähteä mukaan. Luulen, että hänellä tässä on se kaikkein pahin olo. Ja varmasti osaa jossakin vaiheessa miettiä asian uusiksi.



Voimia!

vaikka noin pahasti eivät välit olekaan koskaan takkuilleet.



Sinuna pistäisin jäitä hattuun nyt. Tiedän myös tunteen, että säälittää lapsen puolesta, mutta sulla ei ole periaatteessa kuin voitettavaa tällä hetkellä. Anna äitisi rauhoittua. Takaan, että jonkin ajan kuluttua hän kovasti ikävissään ottaa yhteyttä, ja siinä vaiheessa neuvottelette rauhallisesti tilanteesta. Kumpikin tekee myönnytyksiä, mutta äitisi on tajuttava, että SINÄ olet äiti.

Jos oikeasti rakastaa lapsenlapsiaan niin kyllä varmasti haluaa olla yhteyksissä ja valmis noudattamaan lasten sääntöjä. Ne on lasten säännöt, joilla pelataan arkena ja sunnuntainakin. Ei mummo voi tulla omine päätöksineen sekoittamaa valmista pakkaa, ellei sitten halua sotkea välejänne ja tehdä asioita mahdollisimman vaikeiksi.



Älä anna periksi siinä, että aloittaisitte taas uudestaan samalla tyylillä. Mummo saisi luvata pelata teidän perheen säännöillä ja jos ei sitä halua niin eipä aidosti voi sanoa välittävänsä jälkikasvustaan.



Tuli tuosta kertomuksestasi ihan mieleen laulu: " olipa kerran pieni paha mummo känkkäränkkä nimeltään..."

Täällähän on useita joilla on ollut/on sama tilanne. Onneksi on av jossa vertaisiaan voi löytyä. Ei tuolla ulkopuolella voi oikein muille puhua kun sieltä tulee heti niin jumalattomia kommentteja ettei niitä kestä kukaan.



Nyt minusta tuntuu että sisareni on suuttunut minulle koska näin kävi. Tylyltä ainakin kuullostaa kun puhun puhelimessa. Pelkään nyt vain että kaikki siinä samassa pelossa ettei saisi suutaan avata, nyt suuttuvat ja katkovat välit minuun koska minä aiheutin hiljaisuuteen raon.



Todellakin kiitos kaikille, ette tiedä kuinka paljon ajatuksenne ja mielipiteenne ovat nyt jotenkin niin auttaneet. En enää itke vaan nostan pään ylös ja ajatteen ehkä itseänikin vaihteeksi. Ja lapsiamme.



KIITOS ja suuri halaus kaikille jotka ottivat kantaa!



-ap-

Tuollaisia riitoja samoista aiheista on kaikilla äideillä ja mummoilla. Sinä toimit ihan normaalisti niin kuin kuka vain meistä. Sinun äitisi reaktio on liioiteltu ja omituinen, kuulostaa ei mieleltään aivan terveen ihmisen riehumiselta ja vaahtoamiselta. Sinuna olisin varovainen ja vähän huolissanikin, toivottavasti isäsi ja siskosikin ymmärtävät että tuo ei ole normaalia ja tervettä.