Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Välit sitten menivät omaan äitiini.
08.02.2006 |
Nyt ei ole kuulemma enää asiaa sinne, avaimet palautettava ja ei puutu enää mihinkään meitä koskeviin asioihin.
Alusta nyt:
Monien vuosien ajan olen ollut hiljaa, oman äitini lotkautuksista kuinka epäpätevä äiti olen tai muita minun äitiyteeni liittyviä asioita. Olen ajatellut sen olevan parempi etten sano mitään, koska äidilläni on kova menneisyys monessa asiassa, oman äitinsä kohdalla ja hänen omat virheensä kummittelevat myös taustalla. Olen nyt aikuisena kunnioittanut äitini mielöipidettä monessa asiassa, lapset ovat saaneet osansa.
Aina kun olemme visiitillä äitini luona, minä kaadun mummon auktoriteetin takia.
Kun minä sanon ei karkille, hän sanoo kyllä. Ja poika tykkää.
Kun minä sanon ettei saa riehua, mummo sanoo riehu vaan.
Nyt kun vauva juuri syntyi, mummo antoi pojalle tuttipullon koska poika on vielä " vauva" , vaikka minä sanoin ei.
Ja minä en ole tyranni lapselle.
eikä nämä ole niitä ainoita esimerkkejä vaan tätä tapahtuu JOKA asiassa.
Tänään sanoin äidilleni että sen tuttipullon antaminen pitää loppua, koska kaikki meni pyllylleen sen jälkeen, alkoi yöheräilyt kolmen vuoden jälkeen ja poika muuttui ihan hysteeriseksi sen pullon ansiosta. Äitini loukkaantui kun sanoin siitä. Lopulta asiat menivät niin että MINÄ OLEN se paha ihminen ja kidutan lapsiani koska kiellän heiltä asioita ja hän on tehnyt pojan eteen kaikkensa, antoi tuttipullon, karkkia jne.
Lähdin sitten sieltä pois, poika kiljuvana kainalossa ja vauva kopassa, eikä minulla ole asiaa enää hänen huusholliin.
Nyt itkettää että menin sanomaan mitään, koska pojallani ei ole muita ihmisiä kuin me jotka aidosti ja vilpittömästi rakastavat poikaani niinkuin mummo. Vaikka mummo pisti asiat solmuun minun ja poikani välillä, hän on silti poikani mummo joka sanoi nyt ettei meillä ole enää asiaa hänen luokseen. Poika rakastaa mummoa yli kaiken.
Nyt tuli viesti että avaimet on palautettava, ja kaikki tavaramme joita mahdollisesti heillä oli on nyt rapun alla josta ne voidaan hakea.
Itkettää niin pirusti että poika menetti mummonsa meidän riidan takia.. vittu.
Kommentit (164)
Meillä on nyt semmoinen stabiili tilanne.
Väleissä ollaan ja tuo riita sai ilmeisesti jopa äitini ymmärtämään oman käytöksensä. On sanonut veljellensä (joka siis minun kummisetä) että olisihan hänenkin aika jo varmaan alkaa käyttäytyä' kuin aikuinen eikä kuin mikäkin parikymppinen teini.
Alkuaika meni vaivaalloisessa hiljaisuudessa ja kun lapset syystä tai toisesta alkoivat kiukuttelemaan heidän luona ollessamme, äitini meni omituiseksi. Vältteli tilanteita ja jotenkin ikäänkuin panikoi.
Mutta kiitos oikeasti teidän tuen ja kommenttien, näen äitini erilaisessa valossa. Nyt on aikaa kulunut niin paljon että hänkin alkaa olemaan jollain tapaa oma itsensä, mutta ei enää yritä hallita lapsia jos minä sanon jotain.
Rauhoittui hän siis. Kiitän vieläkin mielessäni teitä että komensitte minut pitämään hiljaisuuden, se todellakin auttoi, minuun sekä äitiini. Nyt vain tosin näen äitini äärimmäisen heikkona ihmisenä ja puutteita löytyy uskomaton määrä. Vanhat arvet aukesivat lapsuudesta ja jotenkin ne nostivat päätänsä niin että yhdessä vaiheessa tässä kuukausien aikana jopa inhosin äitiäni. En siis häntä kohtaan käyttäytynyt mitenkään kummallisemmin, kunhan itseäni tutkiskelin.
Sisareni on nyt huomannut mistä olen puhunut. Hän on ollut käymässä muutaman kerran äitini luona pidempään kuin muutaman tunnin ja soittanut minulle kertoakseen kuinka kummallinen äiti osaa olla. VASTA NYT hän huomasi. Olen vain sanonut että minähän sanoin että kaikki ei ole ihan kohdallaan..
-ap-
sydämelliset halit teille ihmiset!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta niiden perusteella sanoisin, että äitisi on mieleltään sairas. Ei normaali ihminen käyttäydy noin. Minusta tuntuu, että parasta olisi ollakin pitämättä yhteyttä moiseen tapaukseen, en usko, että on välttämättä turvallinen hoitopaikka lapsillekaan, jos voi suuttuessaan käyttäytyä noin radikaalisti. Ikävä juttu.
että saa olla lastemme kanssa tekemisissä kun kerran on heille tärkeä, minä en halua olla samassa tilassa hänen kanssaan.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa siltä, että ei mene kauaakaan kun tilanne on taas entisellään..
Toivottavasti olet näiden kirjoitusten pohjalta todella miettinyt asioita ja tutkinut myös sisintäsi. Sinun äitisi ON sairas eikä se, että itkee oven takana muuta tilannetta millään lailla.
Tietysti itse teet omat ratkaisusi, mutta näin ulkopuolisen silmin tuntuisi parhaalta vaihtoehdolta, että pidät välit äitiisi kyllä olemassa, mutta et erityisen läheisinä. Lapsiasi ei kannata hänen huomiinsa antaa missään tapauksessa, vaikka kuinka hän sitä anelisi.
Älä odota ihmettä äläkä varsinkaan odota, että äitisi todella pystyisi muuttumaan. Itse voin oman kokemukseni perusteella kertoa, että kun ikää alkaa jo olla enemmän, on muuttuminen vaikeaa. Ja lisäksi äitisi pitäisi TODELLA tehdä töitä, mieluummin jonkun ulkopuolisen avustuksella, jotta voisi käsitellä omia tunteitaan ja kokemuksiaan. Muutosprosessi on siis todella vaativa ja pitkäkin.
Toivotan sinulle voimia ja ennen kaikkea toivon, että luotat itseesi ja toimit jatkossa juuri kuten itse haluat. Älä päästä äitiäsi manipuloimaan.