Välit sitten menivät omaan äitiini.

tottakai hänenkin pitää myös teidän säännöillä lapsen kanssa mennä, eikä vain antaa kaikkea josta lapsi mahdollisesti pitää.

Älä itke, äitisihän on vain lahjonut poikaasi ja kyllä se yhteinen rakkautenne mummon rakkauden päihittää.

Älä rupea nöyristelemään, muuten sulla ei ole enää mitään mahiksia minkään suhteen

Anna mummon jäähytellä esimerkiksi kuukausi, ja kato sit tilanne uudelleen.. En nyt halua kuulostaa tyhmältä, mutta mummoilla(l.äideillä) on joskus vähän tapana ns. hyppiä varpaille lastenkasvatusasioissa. :)



Itse en jaksa ottaa oman äitini napinoita tosissaan. Rakastaa kuitenkin mua ja mun lasta enemmmän kuin mitään, kuhan nyt joskus on vähän " marttyyri" .. Suon se hänelle.

Ei se ahdista lainkaan. Ensin itsekin ajattelin, että pitää olla tiukka (ei liikaa karkkia, ei sitä ja tätä jne.). Sitten mieheni sanoi, että ei kannata ottaa stressiä, vaan antaa vanhan ihmisen höösätä. Kun opin antamaan periksi, niin eipä tuo ole enää haitannut. Mielestäni mummo saa olla mummo ja hössätä. Meillä kotona on sitten omat säännöt. Ne on vain selitettävä lapsellekin.



Meillä muuten meni toisin päin: minä annoin pullosta paljon pitempään kuin äitini hyväksyi. Mummin luona ei sitten pulloa ollut:)

Kylla nyt mummolla on asiat todella hukassa. Vaikka sinulla ja aidillasi valit olisivat millaiset hyvansa, niin sen ei pitaisi vaikuttaa hanen ja lapsenlasten suhteeseen. Aitisi siis kostaa pojallesi sen, etta olet hanen mielestaan loukannut hanta. Mita et mielestani ole tehnyt, vaan kylla jokaisen vanhemman pitaa saada asettaa rajat sille, miten lapset kayttaytyvat.



Pikkusieluiselta han mielestani vaikuttaa. Valitettavasti on paljon ihmisia, jotka projisoivat oman vaikean elamansa muihin ja kuvittelevat, etta marttyyrin osa voi jatkua ikuisuuksiin.



Pida kiinni omasta tavastasi elaa ja kasvattaa lapsiasi. Aitisi pitaisi kasvaa aikuiseksi moisesta kiukuttelusta.

Sen jälkeen on enää ihan turha yrittää vikistä miten sinä haluat omia lapsiasi kasvatettavan!



Äitisihän kävelee aivan törkeästi sinun ylitsesi jatkuvasti eikä kunnioita sinua omien lastesi äitinä!! Jos tuossa joku jotain menettää niin se on äitisi joka menettää rakkaiden lastenlastensa seuran. Anna äitisi raivota aikansa, kyllä varmaan leppyy ja alkaa kunnioittaa vihdoin sinua. Muista nyt että sinä olet se ÄITI ja lastesi kasvatus on puhtaasti vain sinun ja miehesi välinen asia! Sinun äitisi on vain mummo ja se on aivan toisenlainen rooli jossa ei ole paljoa vastuuta eikä päätösvaltaa!!



Pysy lujana hyvä nainen äläkä suostu heittopussiksi. Ihan sama minkälainen lapsuus äisilläsi ny 50v sitten oli, se on menneisyyttä!!

Voimia ap. Parasta on nyt se, että pidät etäisyyttä ja pysyt vahvana. Et voi auttaa isääsi tekemällä asioita hänen puolestaan, jos hän haluaa itse muutosta elämäänsä, hänen tarvitsee se itse saada aikaan. Kuulostaa tutulta käyttäytymiseltä ja olen itsekin oppinut paljon tätä ketjua lukiessani. Meillä se häiriintynyt henkilö on isäni ja koko lapsuuteni äiti hyssytteli vieressä etten vain hermostuttaisi isääni, anteeksi piti pyytää kaikkea, josta " hänen ylhäisyytensä" oli minulle loukkaantunut vaikka vika kuinka olisi ollut hänessä. Arvatkaapas mitä se on tehnyt minun itsetunnolleni??? Onneksi olen naimisissa erittäin järkevän miehen kanssa ja nykyisin asumme kaukana vanhemmistani joten etäisyys on tehnyt hyvää. Lapsistamme pitävät heistä kovasti ja olen antanut heidän hemmotella, jos se isälleni aikataulullisesti on sopinut. Äitini siellä kyllä kaikki käytännön hommat hoitaa, herra itse - taitaa olla se narsisti pahimmillaan, tekee mitä itse lystää aikatauluineen ja tärkeine juttuineen.

Jouluna isäni suuttui minulle ja miehelleni kovasti. Hän halusi puuttui meidän ja toisten ihmisten välisiin asioihin, jotka eivät hänelle kuulunut. Hänen mielestään hänelle kaikki asiani edelleen kuuluvat koska hän on isäni. Minun olisi pitänyt mm. perustella hänelle miksi myimme sijoitusyksiömme ja konsultoida hänen kanssaan... Riita loppui siihen kun erittäin painokkaasti kerroin ettei hänellä ole mitään tekemistä niiden asioiden kanssa - ja samalla loppuivat välimme heihin.

Olen surullinen lastemme takia, mutta vihdoinkin helpottunut oman elämäni takia.

Voimia todellakin ap - ja pidä sitkeästi kiinni SINUN oman perheesi säännöistä.

Isäni soitti aamulla ja sanoi että nyt alkaa näyttää aamuisen perustella siltä että äitini on rauhoittumaan päin..

Ja että nyt minun pitäisi mennä pyytämään anteeksi. Sanoin taas että minun mielestäni se ei todellakaan ole nyt minun syytä eikä mielestäni minulla ole anteeksipyydettävää.

Siihen isäni vain totesi tuttuun tapaansa että kyllähän sinä tiedät minkälainen äitisi on ja molemmat nyt vaan pyytää taas niinkuin aina ennenkin.



Äitini ei ole pyytänyt minulta lähestulkoon koskaan anteeksi sanomisiaan ja aina olen pyytänyt itse.



Vaikka mikä huorakin olisin ollut, ne on aina pyyhitty pois ne lauseet sillä että, kyllähän sinä tiedät että se suutuspäissään sanoo pahasti.



NYT EN JAKSA! SIIS ANTEEKSI PYYTÄÄ ja kantaa sitä leimaa jälleen PER**LE että minä olin se syypää.



Itse en KOSKAAN sano suutuksissani mitään jota katuisin myöhemmin vaan sanon asiat jotka pitävät paikkaansa enkä hauku ihmisiä koskaan turhaan tai vain suutuksissani. Sen takia en nyt myöskään ymmärrä miksi joku voi sen tehdä noin vain ja silti ei koe siitä pahaa oloa. Tai ehkä kokee mutta ei pyydä lauseitaan anteeksi..



ARGHHH!!!!



Teitä ei oikeasti varmaan enää kiinnosta tää ketju, mutta oli vain pakko tulla tänne taas latautuu.. Kiitos jälleen..



voi per**le että ottaa päähän nyt niin paljon että aina kaikki tuntuu tosiaan olevan minun syytäni vaikka miten päällä seisoisin. Tai teen mitä vain, niin mikään ei parane, huononee vain. Ja nyt isänikin pyytää minua jälleen menemään rauhoittamaan tilanteen. ARHGH!!!!!!!!



-ap-

Jos siis haluuat, että ylikävelysi loppuu.



On varmaan ihan paikallaan alkaa etsiä tukiverkkoa muualta. Joskushan se olisi kuitenkin edessä.



Tämä show ei ole sinun syysi. Muista se.

Huomasitko, että laitoin sinulle eilen viestiä sinne sähköpostiin =o)?

annat ajan kulua ennen kuin olet MISSÄÄN yhteydessä äitiisi. ja jos isäsi on tuollainen tossukka, pidä vähän aikaa väliä häneenkin. ei ole oikein, että hänkin ottaa aina äitisi puolen - siis siten, että pyytää sinua pyytämään anteeksi asioita, joita ei todellakaan tarvitse anteeksi pyydellä.



äitisi olisi aika kasvaa aikuiseksi, tosin en ole varma onko se enää tuolla iällä mahdollista.



voimia!

Se vaan tuntuu niin pirun kivalta että kaikki nää vuodet on saanu jostain aina kuulla mitä minä olen hänelle aiheuttanut. Syntymäni aiheutti hänen lihoamisen, hänen ja isäni välien viilenemisen, murrosikäni aiheutti hänelle harmaita hiuksia vaikka en ollut mikään rappionuori, ja mitä kaikkea.



Nyt sitten kun tästä olen suureen ääneen puhunut että nyt loppuu, ei ole minun syyni niin joka puolelta tulee jotenkin näin että: kyllähän sinä tiedät ja koitaha nyt ymmärtää jne..



Omat sukulaiseni haluavat tilanteen vain rauhoitettua ja katseet kääntyvät minuun.



Tekis niin mieli vain huutaa tämä kaikkien vuosien paskat esiin!!

Kiitos taas.. Av taitaa olla mun lähin tukiverkko..



-ap-

Isääsihän voit pyytää vierailulle, jos haluat.

Juu sain postisi ja kirjoitinkin jo takaisin ihan kamalan sepustuksen mikä varmaan olisi vienyt sinulta koko päivän lukea, nukahdin ja mieheni oli sammuttanut koneen joten kirjotan sen saman tänään uusix sulle.. =D



-ap-

Ei olisi pelkästään " sinun suustasi " sanottuja...

kaikki lauseet joita täällä esiintyy. Siskolleni ehkä voisinkin näyttää, isälle en tiedä..

mietin jo että tulostaisin kaikki itselleni ja lukisin niitä aina kun järki tuntuu menevän tässä asiassa.. =D



-ap-

Minulla meni hieman vastaavasta syystä välit isääni. Paitsi että tämä tapasi humalassa suureen ääneen opettaa minua lastenkasvatuksessa. Kerran sitten meni hermot. Ei olla paljoa oltu tekemisissä sen jälkeen. Joululahjan käyn heittämässä ja isänpäiväkortit yms. menee postissa.

Noh, tiedät itse kuitenkin omaisesi ja sen, miten on parasta heidän kanssaan toimia.



Voimia.

Kärsin oman äitini käytöksestä lapsuuteni ja murrosikäni ajan.Kun löysin ekan poikaystävän ja aloin irtaantua perheestäni,se oli äidilleni kova paikka ja hänelle tulikin siihen aikaan niin paha masennus,että joutui sairaalaan.Vuosia äitin manipuloi ja alisti. Ensimmäisen raskauteni aikana sisälläni kuohui.Kävin läpi omaa äitisuhdettani ja riitelimme äitini kanssa kovasti.En enää hyväksynyt,että minä olen se joka saa aina paskat niskaan. Kovasti äitini oli marttyyria ja vika oli tietenkin minussa,ikinä ei hänessä.Sanoin suoraan,että enää en jaksa olla se kuuntelija ja tukija.Ikinä äitini ei ole kuunnellut minun murheita, enkä ole kertonutkaan niitä hänelle,koska aina on suuttunut tai hermostunut murheistani enemmän kuin minä.Sanoin myös ettei tarvitse jatkuvasti soitella,soitteli joka päivä.Nykyään välimme ovat suht asialliset,jos apua tarvitsen pyydän sitä anopiltani,kiitos ihana anoppini!Käyn myös harvemmin kylässä.AP,kokeile irtiottoa äidistäsi!

Nyt ei ole tarkoitus todistella kantaasi ja hakea heiltä oikeutusta tunteillesi. Sitä et heiltä saa. Kannattanee sanoa ykskantaan mielipiteesi, jos sitä kysytään, että et halua, että sinun yli kävellään enää. Se ei tee hyvää lapsellesi. Haluat hänelle erilaisen lapsuuden. Aitoa rakastamista ehdoitta. Lapsen kuullen ei saa äitiä ja arvoja mitätöidä.



Mene keskustelemaan psykologin kanssa asiasta! Siitä on se hyvä puoli, että joku asiantunteva ulkopuolinen vahvistaa meidän av-laisten mielipiteitä. Huomaat, että sinulla on oikeus tunteisiisi ja itsesi arvostukseen ja puolustukseen. Käynti on ilmaista!