Välit sitten menivät omaan äitiini.

että eikös se ole niin ettei henkilö PYSTY tuntemaan eroa oikean ja väärän välillä ja on tunteeton.. Se ei kyllä päde. Äitini tuntee, ja vahvasti.. Seuraava on lainattua sivuilta:



Koska tällainen henkilö hallitsee sosiaalisen käyttäytymisen koodit, hän pystyy näyttelemään oikeita tunteita oikeissa tilanteissa. Hänen käsityksensä oikeasta ja väärästä ovat omanlaisensa. Hänellä ei ole pysyviä arvoja tai tavoitteita elämässä eikä hän tunne pelkoa, stressiä tai painetta.



Ja tuo ei päde tuo ettei tunne pelkoa, stressiä tai painetta. Sitä must tuntuu että hänellä on koko ajan jostain.. Tai no ei pelkoa vaan..

Useasti esimerkiksi olen kuunnellut jos minä tai lapsemme tai sisareni lapset sairastelevat: hän sanoo siihen ettei koskaan olisi pitänyt lapsia saada kun kaikki vaan kärsii. Siis kaikki menee aina hänen viakseen ja siitä sitten laukoo minulle. Nytkin kun tyttöni oli kipeä, ei olisi hänen koskaan pitänyt tehdä lapsia kun kaikki vaivat periytyvät lapsille jne.. HUOH..



-ap-

todella ihana? Todella ihanat mummot eivät puhu lapsen kuullen paskaa hänen äidistään (esim. " äidille tulee paha olo kun olet mummon kanssa" ). Eikä todella ihana ja rakastava isovanhempi tarkoituksella kaiva maata lapsen vanhempien jalkojen alta esim. antamalla tehdä/syödä kaikkea sitä, minkä tietää lapsen kotona olevan kiellettyä.

Minun ja äidin välit viileni, kun vanhempani erosivat. Määräily, manipulointi, marttyyrius jne loppuivat, kun eron yhteydessä annoin kuulua koko laidalta, mitä mieltä olen äitini tekemisistä ja marttyyrinkruunusta. Ja kyllä äitini on elänyt hyvin toisenlaisen elämän kuin minä ja sisareni. Ja arvata saattaa kuinka paljon on saatu kuulla. Katkeruus oli käsinkosketeltavaa ja kateus meidän lasten parisuhteita yms kohtaan myös. Viilenneet välit (3kk hiljaisuus) ei äidin kanssa ole palautuneet, mutta ei ole väliksikään. Jutellaan niitä näitä, mutta en ajattele äitiäni erityisesti, enkä aina edes kaipaakaan. Kuulostaa ehkä kamalalta sellaisesta, jolla on välit äitiinsä kunnossa. Mutta ei ole oikein muita tapoja tulla toimeen. Lapsenlapsiaan käy katsomassa kun itse tahtoo, välillä ottaa päähän aikuisen ihmisen leikit muiden ihmisten kustannuksella. Toisinaan kaipaan aikuisen minua vanhemman naisen neuvoja ja keskustelua, mutta ikävä kyllä äidistäni ei ole siihen ikinä ollut.



Appiukosta voin sanoa sen verran, että pyrkii kaikessa määräämään muiden elämästä, jollei mene hänen mielensä mukaan, niin voi sitä vihan määrää. Huoh.



Sen sanon, että isääsi et voi auttaa, jollei sitä itse halua. Ja taistelu siirtyy ehkä myös äitisi ja sisaresi välille, mutta siihenkään et voi vaikuttaa. Koska sinun on elettävä omaa elämääsi ja olet tärkeämpi omille lapsillesi tällä hetkellä kuin vanhemmillesi tai siskollesi. Älä jätä omia tunteitasi huomiotta, muuten sinusta voi tulla yhtä katkera omille lapsillesi äitisi tavoin, kun et ole elänyt elämääsi niin kuin olisit halunnut. Älä anna muiden tallata ylitsesi. Pidä pintasi, kyllä sinä pärjäät. Lapsesi tulevat ennemmin tai myöhemmin huomaamaan mummonsa oikean luonteen, ja tekevät omat päätelmänsä ja päätöksensä.

Turhaa sitä on kunnioittaa semmoista ihmoistä, joka ei itse kunnioita ketään. Tämähän vaan ruokkii hänen narsismiaan ja on todiste sille, että hän on oikeassa. Paras on antaa hänen maistaa omaa lääkettään, eikä alkaa kumartelemaan. sano isällesi ja siskollesikin, että tutustuvat narsismiin7narsistin tuntomerkkeihin ja näin hekin ymmärtäisivät sinun olevan oikeassa ja äitisi kaipaavan apua sairauteensa. Tuo on muuten ikuista, eikä se äitisi käytös koskaan muutu, vaikka hetkeksi paranisikin joskus.

nim. kokemusta on

syyllisyyden tunteen poitamiseen sinulta itseltäsi!!! et ole tehnyt mitään väärää!!! joskus on aika katkaista liian sitovat siteet omiin vanhempiin jotta voisi elää itse omaa elämää. ET OLE VASTUUSSA ÄITISI TUNTEISTA ETKÄ MYÖSKÄÄN ISÄSI OLOTILASTA. jos isäsi kituisi kovasti kotonaan olisi hänen itsensä tehtävä siitä loppu,sinä et voi valitettavasti pelastaa isääsi!!



tsemppiä! lue 58 tteksti, pyydän!!!

pojalle.. Siis ihana, ollut iloinen lapselle, leikkinyt, halinut, ottanut huomioon, rakastanut mutta nämä mistä olenkin kertonut ovat niitä joita hän minulle tekee vastoin minun tahtoani. Äh, en todellakaan osaa selittää tätä, mutta kyllä ollut ihana lapselleni, äärettömän ihana..

Vierailija:

todella ihana? Todella ihanat mummot eivät puhu lapsen kuullen paskaa hänen äidistään (esim. " äidille tulee paha olo kun olet mummon kanssa" ). Eikä todella ihana ja rakastava isovanhempi tarkoituksella kaiva maata lapsen vanhempien jalkojen alta esim. antamalla tehdä/syödä kaikkea sitä, minkä tietää lapsen kotona olevan kiellettyä.

on äärimmäisen huono itsetunto, masennus ja lisäksi jonkin sortin persoonallisuushäiriö. Mutta oikeastaan on aika sama, mikä olisi tarkka diagnoosi. Selvää on, että hän tarvitsisi ammattilaisapua. Kun eihän läheisten ihmisten VUOSIKYMMENIÄ jatkunut joustaminen, alistuminen ja ymmärtäminen ole parantanut häntä millään lailla.



Sinun tulee oikeasti vaan hyväksyä se, että et voi tehdä äitisi paranemisen hyväksi mitään. Eikä sinulla edes ole siitä vastuuta.

on stressiä ja paniikkihäiriötä yms. nämä ovat narsistin yleisimpiä " sairauksia" .

Piti kirjoittaa sinulle uskoa valava viesti mutta 72 aika tyhjentävästi kirjoittikin minkä halusin sanoa.



Suojele itseäsi ja lapsiasi, ota vastuu omasta perheestäsi ja hyvinvoinnistanne ja älä pode sen takia huonoa omaatuntoa. Tietenkin sitä aina rakastaa omia vanhempiaan vaikka ne kohtelisivat sinua huonosti mutta tässä osa saattaa olla pelkkää syyllisyyden- ja velvollisuudentuntoa. Niin ainakin minun kohdallani. Niin se äitisi manipuloiminen saattaa vaikuttaa sinuun.



Älä koveta sydäntäsi mutta ota etäisyyttä ja anna ajan kulua. Palaset loksahtavat paikalleen kun näet tilanteen objektiivisemmin.

samanlainen muutama vuosi sitten. Olin ihan ymmälläni hänen käytöksensä suhteen. Esimerkiksi kerran menimme lasten kanssa kylään illalla ja sanoin äidilleni ihan ystävälliseen sävyyn, että mitä sinä täällä ihan pimeässä istut ( oli pelkässä tv:n valossa) ja sytytin valot. Seurasi ihan järkyttävä raivonpuuska, tyyliin: minä teen talossani niinkuin haluan ja älä sinä tule tänne neuvomaan jne,jne. Loppujen lopuksi laitoin lapsille takaisin vaatteet päälle ja me lähdimme takaisin kotiin, muutaman saatesanan siivittäminä... No, näitä oli sitten useampia " juttuja" , ennenkuin äitini ymmärsi aloittaa hormonohoidon VAIHDEVUOSIEN takia. Nyt näille jutuille jo nauretaan yhdessä.

Eli, minkähän ikäinen äiti on nyt kyseessä. Voi olla samoja metkuja...

Minä olen ottanut sellaisen linjan, että mummolassa saa olla omia sääntöjä ja vapauksia. Mummo ja pappa saavat lelliä lapsiamme, antaa namuja, aamukahvit ja muuta kivaa. Mutta mummon ja papan ei ole mikään pakko paapoa lapsiamme. Heillä on siihen oikeus ja vapaus, mutta saavat olla tiukkiksiakin, jos niin haluavat.



Meidän lapsemme ovat jo oppineet, että mummolassa on eri kivoja juttuja, sellaisia ihanuuksia, joita kotona ei ole. Ja kun mummo tai pappa tulee kylään, kahvipöydästä voi saada jopa sokeripalan suuhunsa, eikö olekin kivaa! On vain kivaa, että nyt mummo ja pappa saavat loistaa lasten silmissä, oikein kerätä pointseja omasta erityisyydestään. Lasten silmät suorastaan loistavat, kun he pääsevät papan sylkkyyn odottelemaan, mitä kivaa seuraavaksi. Isänä ja äitinä me itse emme voi lipsua omista säännöistämme esim. makupalojen suhteen. Mummo ja pappa käyvät sen verran harvoin, että silloin on varaa lipsua.. ja nauttia vapauksista!



Minä kyllä annan mielelläni isovanhemmille tilaisuuden loistaa mummuna ja pappana. Omien lapsten kohdalla hekään eivät ole voineet lipsua omista periaatteistaan, on ollut pakko olla johdonmukainen ja tiukkakin, jotta ei ole menettänyt uskottavuuttaan ja auktoriteettiaan omien lasten edessä. Nyt, kun he ovat isovanhempia, heillä on tilaisuus nimenomaan nauttia lapsista täysin siemauksin! Totta kai myös mummulassa on omat säännöt, joista ei lipsuta. Ne vain eivät ole kaikilta osin yhtenevät meidän kodin sääntöjen kanssa. Onneksi eivät ole, sillä näin meidänkin lapsemme pääsevät välillä vapaalle ja irrotelemaan ja nauttimaan erityisvapauksista.



Minun esimerkissäni oleellista on tietenkin se, että mummu ja pappa käyttäytyvät tasa-arvoisesti jokaisen lapsenlapsen kohdalla. Ketään tiettyä ei saa alkaa suosimaan. Kuitenkin niin, että jokainen mummulassa vierailulla oleva lapsi kokee olevansa juuri se erityisen rakas lapsenlapsi. Uskoo, että juuri hänelle mummu ja pappa haluavat antaa aamukahvit, juuri hän saa laittaa ketsuppia joka ruokaan jne. Sama toistuu sitten jokaisen lapsenlapsen kohdalla.



Minä siis olen ottanut ilon irti mummun ja papan vinkeistä ;) Joskus niin säälittää omat tenavat, kun heiltä pitää kieltä sitä ja tätä. Onneksi mummu ja pappa tulevat sopivaan tahtiin hätiin!



Ap:n äiti nyt ei ehkä käyttäydy oikeen niin kuin aikuisen pitäisi käyttäytyä. Kuitenkin minusta olisi oikeen hauska kuulla juttu myös äidin kertomana ;)

Ok:

Äitini snadisti yli 50.

Kymmenen vuotta sitten asiat olivat äärettömän pahasti ja lääkärissä annettiin silloin hormoonihoito.



Masennuslääkkeitä ja unipillereitä on saanut aika ajoin, mutta masennuslääkkeitäkään hän ei ole syönyt kuin vain päästäkseen sen " pahimman" yli, eli ei koko kuuria loppuun mikä pitäisi tehdä.



Vaivaa on monesta suunnasta, ja kipuja.



Nyt viime kuukaudet olleet tosi helppoja lukuunottamatta näitä minun ärsytyskohtauksia jotka olen sitten kotona tyynylleni raivonnut (erimielisyydet siis kasvatuksessa)



Välillä mietin aikoinaan, ettei hän edes taida haluta parantua siitä mikä hänellä on aina, oli selkävaiva, masennus, unettomuus jne ja ylipaino on se vakavin.



Olen ehkä ajatellut että minä pystyn auttamaan häntä. Poistan surut ja vaivat viemällä lääkäriin jne..



Nyt se vain se kaikkien näiden vuosien pas*a purkautui tuttipullon muodossa.



-ap-



Kiitos OIKEASTI kaikille, ette usko kuinka autatte minua järjestämään omat ajatukseni ja omat arvoni. KIITOS.

tasapainoisia aikuisia, ei minusta ole mitään ongelmaa siinä, että he voivat vähän hemmotellakin lasta tavoilla, jotka eivät lapsen arkielämään kuulu.



Mutta jos on kuten ap:lla, että kyse on henkisesti sairaasta ihmisestä, joka on manipuloinut kymmeniä vuosia koko lähisuvun elämää, ei samoja " vapauksia" voi mielestäni antaa, vaan tärkeämpää on suojata itsensä ja lapsensa sairaan ihmisen mielivallalta.

Tuota samaa hemmottelua hänkin harrasti ja se oli minusta sopivaa, en tuommoisista sokeripaloista ja hemmotteluista ärsyyntynytkään, mutta nämä jatkuvat ylikävelyt jos jostain sanoin että näin meillä niin ei. Ja oikeasti, usko pois, minä en useasti, en todellakaan sano mistään. Annan lasten nauttia, mutta sitten kun se alkaa kotona menemään vaikeaksi, se on jo eri asia. Sitä en hyväksy että äiti on oikeasti se paha ja ainoastaan mummo välittää. Nyt kun vauvakin tuli niin poikani.. voih..



58: olet täysin oikeassa, se on vain vaikeata. Kiitos.



-ap-

-ap-

löytää ihan reaalielämästä pari kolme henkilöä, jotka tukevat sinua ratkaisussasi ottaa etäisyyttä äitiisi. Muuten saattaa käydä niin, että ihan vaan saadaksesi sosiaalista elämää menet takaisin siihen manipuloinnin kierteeseen.



Onko sinulla yhtään ystävää/kaveria, jolta voisit saada ymmärrystä? Tai olisiko paikkakunnallasi jotain keskusteluryhmää, seurakunnassa tai muualla, missä voisit kertoa tilanteestasi? Jos sosiaaalinen elämäsi on vuosikausia pyörinyt lapsuudenperheesi ympärillä ja sen ehdoilla, muutos on vaikea ja ottaa varmasti koville, jos ei vanhojen kuvioiden tilalle tule uusia.



Muista myös hyödyntää kaikki perhekerhot, muskarit ym! Niissä tosin ei varmasti kannata samalla ovenavauksella vuodattaa tätä kaikkea, mutta varmasti kuitenkin ajan kanssa löydät mukavia, itsesti kaltaisia kavereita.

Noh, leuka ylös ja etsimään maailmalta muuta lapsilleni.



Minulla ei koskaan ollut -semmoista- mummoa joka olisi ollut se iiiiiihana ihminen, olin niin onnellinen kun äitini oli pojalle sellainen ihana. Nyt se vaan meni jotenkin aiivan liian pitkälle..



-ap-

Vierailija:

Tuota samaa hemmottelua hänkin harrasti ja se oli minusta sopivaa, en tuommoisista sokeripaloista ja hemmotteluista ärsyyntynytkään, mutta nämä jatkuvat ylikävelyt jos jostain sanoin että näin meillä niin ei. Ja oikeasti, usko pois, minä en useasti, en todellakaan sano mistään. Annan lasten nauttia, mutta sitten kun se alkaa kotona menemään vaikeaksi, se on jo eri asia. Sitä en hyväksy että äiti on oikeasti se paha ja ainoastaan mummo välittää. Nyt kun vauvakin tuli niin poikani.. voih..

58: olet täysin oikeassa, se on vain vaikeata. Kiitos.

-ap-

" kun vauva tuli, niin äiti on se oikeasti paha"

Äidilläsi on VAKAVIA ongelmia, ei mitään hormoniasioita ole nämä.

Siis te olette todellakin auttaneet yli ymmärryksen minua kaikilla sanoillanne..



Kiitos kiitos kiiiiiiitos!!!



-ap-

Muista AP,ei ihana mummo viskaa lasten lasten kamoja rappusten alle,siinä toivossa että ei enään joutuisi heitä kohtaamaan.