Välit sitten menivät omaan äitiini.

Mistä sinulle tulee tuo velvollisuudentunne (joka minullakin on), että olet vastuussa myös siskosi ja äitisi, sekä äitisi ja isäsi suhteesta?



-Se, jonka äiti koitti viedä tyttären illalla kävelylle...

Olen vielä nuorin koko perheestä.



Voi olla että kun koko ikänsä saanut kuulla olevansa melkein joka asiaan syypää, niin siinä tulee semmonen olo että ehkä pitäisi yrittää sitten paikkailla aiheuttamiaan " tuhoja" ..



-ap-

sinä et nyt oikeen tajua näitä asioita!!



Tuommonen on sallittua TERVEESSÄ/TERVEISSÄ ihmissuhteissa!! Ja normaalissa yhdessä olossa! Lueppas nyt uudestaan ap:n vastauksia.



Huomaa ettet ole joutunu elämään sairaan ihmisen lähellä/kanssa! ET puhusi noin jos sinulla olisi/on omakohtaisia kokemuksi!



Helppoa neuvo

Anna sille aikaa...

en ole vain sitä koskaan oikein nähnyt muuten kuin siltä kantilta että haavat satuttaa ja jos niitä on paljon, ei ihminen kykene olemaan " normaali" ..



pitää miettiä jotain kirjallisuutta et jos vois lukea.. onko kellään tietoa, muuta kuin mitä nuo naristienuhrit-sivuilla olevat suositus-oppaat..'



-ap-

On kuvitelmaasi, että psykologi olisi äitisi puolella. Todellakaan ei ole niin, että sinua siellä syyteltäisiin. Sinä käyt asiasi omasta näkökulmastasi läpi. Ei siellä syyllistä etsitä!!! Sitä paitsi psykologilla on vaitiolovelvollisuus.

Mietin, ettei hänellä olisi jokin alkava dementoiva sairaus? Siihen voi liittyä tuollaisia aggressioita.

Miten ap:llä menee?



Toivottavasti äitisi on " aikuistunut" jo ja saat elää rauhassa.



Minulla hiukan samanlainen tilanne eli teen työtä päästäkseni äitini lapsuudessa aikaan saamasta vallasta.

Sinun kehityksesi onihailtavaa. Harva siihen pystyy. Itsetutkiskelu on rankkaa.



Mukavaa kesää!



yksi nostelijoista

Eikö tämä ole se aikaisempi ketju ap? Siis sinä joka tänään taas kirjoitti jatkoa?

Kyllä, tämä juuri on se samainen ketju!



-ap- (myös sen toisenkin ap)

Kun läheisen mieli murtuu, en muista kirjoittajaa. Mutta on tuossa tosiaan takana paljon enemmän historiaa, kuin pelkästään sinun teot/tekemättä jättämiset.



nro 94

Ymmärsinkö oikein että lapsi jolle äitisi antoi tuttipullon oli jo useamman vuoden vanha? Ei mikään alle 1v?



Anna äitisi nyt siivota aiheuttamansa sotku ja anna hänen tehdä aloite asioiden korjaamiseksi. Älä mieti sukua tai muitakaan, et tehnyt mitään väärin. Ei ole sinun tehtäväsi elää ja pehmittää kaikessa äitisi elämää. Sinulla on nyt tärkeämpi tehtävä hoitaa lapsiasi. Tuollainen mummo ei ole edes lapsille hyväksi.

ettei äitisi ehkä eds halua parantua vaivoistaan!!

Sillä hän pitää sinua ja ehkäpä muitakin läheisiänne otteessaan ja saa tekemään mitä haluaa ja hoivaamaan itseään.

Ap kirjoitit näin:

Ja onko se lapsellisuutta jos kunnioittaa vanhempiaan

ja rakastaa heitä ehdoitta?

Siis jos minun kannallani olisi nyt jotenkin normaali tilanne, kyllä minä karsastaisin ihmisiä jotka pystyvät haistattamaan omalle äidilleen tai isälleen vi*ut vain erimielisyyksien takia.



Noh, niinkuin kaipasinkin, erilaiset näkökannat ovat hyviä.



-ap-



Huomaatko, äitisi toimii juuri näin kuin edellä kirjoitit! Ei ole oikein haistattaa omalle äidilleen mutta vielä enemmän on väärin jos äiti tekee näin omalle lapselleen!! On hyvä kunnioittaa ja rakastaa äitiään (jopa ehdoitta) mutta vielä tärkeämpää on että äiti kunnioittaa ja rakastaa ehdoitta omaa lastaan (ja lastenlapsiaan) - se on luonnollista ja tervettä!

Minun ystäväni, nuori ja ihana ihminen, on sairastunut mieleltään. Psykologien arvion mukaan eräs painava syy siihen on ollut tämän nuoren ja mummon välinen suhde. Mummo asui seinän takana ja on ollut mukana päivittäin lapsen elämässä. Murrosiässä alkoi tämän lapsen oireilu. Mummo manipuloi, puhui pahaa, lahjoi, ohjaili jne. Lopulta lapsi ei kestänyt tätä risririitatilannetta, vaan muutti pois kotoa. Tervehtumistä on jo tapahtunut, mutta se vie vielä vuosia. Psykologi, joka ei koskaan mummoa ollut tavannut arvioi, että mummolla oli persoonallisuushäiriö...



Te kaikki, joilla on samanlainen äiti kuin ap:lla, olkaa varovaisia, varsinkin jos lapsenne on mummon vaikutuspiirissä usein.



Eläköön mieleltään terveet ja myös oman elämän omaavat mummot!

En ole ottanut yhtään yhteyttä, tänään heillä oli valot päällä kun kävin kaupassa (ajoin ohi) ja nyt kun tulin heidän pihalleen (tarkoituksena hakea rapusta loput kamat), sammui valot kuin automaattisesti kun ajoin pihaan.



Myöhemmin isäni tuli oven taakse. Tuomaan ostamamme kukan takaisin. o_O

Kysyin että mites siellä nyt menee jne, vaikeasti isäni puhui mutta sitten sanoi että ei sen kanssa voi puhua..

Oli aloittanut isälleni puhumaan että kun KAIKKI vihaa häntä ja HÄN tekee kaiken väärin ja se oli niin ilkeä minulle jne.. (MINÄ EN OLE NOIN SANONUT!!!)

Ja siihen oli sitten isäni sanonut ystävällisesti että ehkä meidän kaikkien pitäisi katsoa peiliin (ei pystynyt sanomaan että hänen kannattaisi katsoa peiliin) ja sitten sanoi että ei se vika aina vain yhdessä ihmisessä ole.



Oli jatkanut valitusta, johon isäni oli sitten hermostuksissaan sanonut että hän ei jaksa kuunnella moista ja ärähtänyt. Äitini oli pompannut sohvalta kuin salama ja alkanut huutaa isälleni että painuu vitt**n sitten ja vie samalla kukan meille.



Mä en käsitä. Siis nyt on todella vahva olo, kiitos teidän kaikkien, enkä enää surkuttele yhtään että sanoin niinkuin asiat ovat ja näen äitini aivan eri valossa tai ainakin eri kantilta kuin vuosiin, mutta silti, en käsitä.



Nainen käyttäytyy mitä kummallisemmin. Ainoastaan kovassa humalassa olen nähnyt hänen olevan äärettömän typerän tempperamenttinen ja juuri tuommoinen haistakaa kaikki vi**u-ihminen, mutta sekin oli silloin kun olin nuorempi. Hän ei ole KOSKAAN selvinpäin tuollaista kohtausta saanut.. Tiedä sitten mikä nyt purkautui ja miltä ajalta..



Noh, ei sen enempää taas, oli pakko käydä antamassa " välitiedot" ja purkaa ihmetystä. Nyt on isäni työkaverillaan yötä ilmeisesti koska sinne ei kuulemma voi mennä.. :(



-ap-

Mielestäni sen olisi hyvin voinut sylillä ja rakkaudella ja kehuilla hoitaa se lapsen epävarmuus uudesta asemasta eikä pitämällä häntä kuin vauvaa..



-ap-

huoh

Kaksi ja puoli viikkoa meni hiljaisuudessa kunnes ilmestyi pojan synttäreille. Rupes itkemään rappusessa ja pyys anteex. En osannut enää siinä vaiheessa tuomita, halasin vaan.. Oli kuulemma vain maannut kokoajan sängyssä minua ja lapsia miettien.



Sain vihdoin sisareni ymmärtämään että asiat eivät ole olleet pitkään aikaan oikein kunnossa. Hän ei meinannut uskoa sitä tätä tapausta ennen ja sitten kun isäni sanoi ettei tee muuta kuin itkee ja makaa niin sisareni ymmärsi. Eihän tuommoinen asia voi saada jotain pois radaltaan noin kovasti jos kaikki olisi kunnossa. Mitäs minä sanoin.



Ollaan nyt käyty pari kertaa heidän luonaan ja äitini on suhtkoht normaali, mutta yhtenä kertana repei itkemään kun poika kiukutteli minulle että nyt se on taas hänen syytään kaikki..



Tilanne tuntuu nyt jokaisesta hyvin aralta..

Eräälle vastaten: en tunne itseäni vähempiarvoiseksi, olen vain niin paljon muihin ihmisiin luottaessani saanut siipeeni etten halua enää kunnolla edes yrittää muihin tutustumista. Nyt olen llut koko ajan kotona, lapsuudenystäväni kanssa olen hieman oleillut. Olen miettinyt niin paljon kaikkea vanhaa ja uutta tämän kokemuksen kautta ja tiedän että pitäisi vain yksinkertaisesti yrittää mennä tuonne ulos.. Äidilläni on paljon valtaa menneisyyteeni ja itsetuntooni, sen olen nyt teidän ja itseni avulla huomannut..



Pikkuhiljaa pikkuhiljaa..



-ap-

Pysy itse vaan AIKUISENA (kun äitisi ei pysty sitä olemaan), älä riitele äläkä korota ääntäsi, perustele kantasi rauhallisesti, että sinä olet lasten äiti ja sinulla on vastuu heidän kasvatuksestaan.

Jos ja kun mummi rupeaa sopua hieromaan, älä missään tapauksessa muistuta menneistä vaan ole niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan...