Lue keskustelun säännöt.
Kolmekymppiset! Millainen taloudellinen tilanne teillä on?
07.10.2015 |
Onko omaisuutta ja jos on millaista? Kuinka paljon rahaa säästössä?
Itse tunnen itseni epäonnistuneeksi. Olen 3-kymppinen ja asun vuokralla, en ole saanut mitään säästettyä ja esimerkiksi asunnon ostaminen on täyttä utopiaa tällä hetkellä.
Kommentit (138)
Olen 33-vuotias vastavalmistunut maisteri. Velaton kaksio ja auto. Töitä ei ole, eikä mitään varmaa ole tiedossakaan. Taloudellinen tilanne on siis ihan ok, koska kulutus on pientä eikä velkoja ole, mutta ei nyt mikään loistavakaan. Toivottavasti löytyy töitä, siitä olen hieman huolissani, taloudellisesta pärjäämisestä en niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan 34v lapseton pariskunta. Varallisuutta on -09 velaton auto ja uudehko moottorivene. Asunnon arvo on noin 300 000, josta velkaa jäljellä n. 120 000e. Sijoituksissa ja säästössä ei oo kummoisesti pienistä onnettomuuksista johtuen, mutta ehkä yhteensä n. 15 000e. Eletään aika huolettomasti, tykätään matkustella ja järjestää illanistujaisia isollekin porukalle, niihin saa kyllä rahaa uppoamaan.. Nettotulot meillä siellä 6000e/kk.
Vierailija kirjoitti:
Onko omaisuutta ja jos on millaista? Kuinka paljon rahaa säästössä?
Itse tunnen itseni epäonnistuneeksi. Olen 3-kymppinen ja asun vuokralla, en ole saanut mitään säästettyä ja esimerkiksi asunnon ostaminen on täyttä utopiaa tällä hetkellä.
Mitäs jos muuttaisit kimppasoluun ja säästäisit rahaa siellä asuessasi?
Tai parempi ehdotus. Mitäs jos ostaisit pienen asunnon esim 3 kaverin kanssa. Kituuttaisitte ahtaasti 2 vuotta ja myisitte sen sitten. Saisitte rahat itsellenne ja voisit ehkä ostaa oman yksiön säästämilläsi rahoilla?
Samassa työpaikassa kohta 9v ja olen 28v. Tulot 50t vuodessa. Omistusasunto josta tietenkin velkaa mutta maksettu jo aika paljon. Säästöjä ja sijoituksia vajaa 20t nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko omaisuutta ja jos on millaista? Kuinka paljon rahaa säästössä?
Itse tunnen itseni epäonnistuneeksi. Olen 3-kymppinen ja asun vuokralla, en ole saanut mitään säästettyä ja esimerkiksi asunnon ostaminen on täyttä utopiaa tällä hetkellä.
Mitäs jos muuttaisit kimppasoluun ja säästäisit rahaa siellä asuessasi?
Tai parempi ehdotus. Mitäs jos ostaisit pienen asunnon esim 3 kaverin kanssa. Kituuttaisitte ahtaasti 2 vuotta ja myisitte sen sitten. Saisitte rahat itsellenne ja voisit ehkä ostaa oman yksiön säästämilläsi rahoilla?
Pankit tuskin myöntävät asuntolainoja kaveriporukoille ja jos myöntäisivätkin, niin ei kaikilta löydy tuollaisia ystäviä, joiden kanssa noin voisi tehdä. Esim. mun kaikki ystävät asuvat miestensä kanssa yhdessä, vaikka minä olenkin sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
28 v, velaton omistusasunto, jonka arvo noin 140 k, tilillä parikymmentä tonnia, vakityöpaikka. Asuntosäästämisen aloitin jo 15 vuotiaana, mistä olen silloiselle itselleni kiitollinen.
Avioliitossa, kaksi lasta. Vähän päälle kolmekymppisiä ja molemmilla pitkä työhistoria. Yhteistä omaisuutta n. 300 000 € (asunto, 2 x auto jne). Lainaa n. 90 000 € asunnosta ja muita lainoja n. 30 000 €. Yhteiset kk tulot nettona n. 5 000 €. Tavoitteena olla velaton n. viiden vuoden päästä. Lyhennystahti on tällä hetkellä kova, kun huolettaa yleinen talouden tilanne, ympärillä pyörivät yt:t jne. Kolmas lapsi on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotias olen, valmistunut 2010 lääkäriksi ja tehnyt ensimmäiset vuodet keikkahommia isolla rahalla (silloin kun vielä maksettiin hyvin). Sain ostettua kivan kolmion Helsingin arvoalueelta, laina lyheni nopeasti ja nyt on 96 k€ jäljellä eli reilusti alle neljännes. Sisustukseen on palanut myös rahaa ihan kiitettävästi, koska en valmistumisen jälkeen enää halunnut Ikeaa tai Jyskiä asuntoon. Autosta olen tinkinyt, koska tuo vanha 04-vuoden rotisko vielä menee hyvin eikä katsastuksissa ole tullut mitään eteen.
Rahastosäästöjä on yhteensä n. 25 k€ verran ja "puskuri"tilillä 5000€ yllättäviä menoja varten. Nyt teen toista vuotta erikoistumisopintoja keskussairaalassa ja peruspalkka on alle kolmannes siitä, mitä keikkahommista sai virka-ajalta. Päivystyksiä on 4-5 kuukaudessa ja noista tulee 30-40% lisää palkkaa, toki ovat raskaita ja ruuhkaisia töitä. Perintöä ei ole vielä tullut eikä sitä isossa määrin ole odotettavissakaan, kun olen aika vaatimattomista oloista lähtöisin. Työn vuoksi kuitenkin koen nyt kuuluvani yhteiskunnan hyväosaisiin ja olen siitä kiitollinen.
Mun mielestä teille lääkäreille maksetaan liian hyvin. Eikö se että sait opiskella lääkäriksi riitä?
Miksi sulle pitää maksaa hyvää palkkaa palkinnoksi siitä että olet älykäs?
Tosi väärin että perheet kärsii lähes nälässä roskaruualla ja sä elät leveästi. Tosi väärin. Luulisi että ammattisi etikettikin sotii tota hyvää palkkaa vastaan. Etkö tunne pahaa oloa siitä että muut kärsii ja sä voit hyvin?
Miksi kenellekkään sitten pitäisi maksaa hyvää palkkaa? Olisit varmaan onnellinen kommunistivaltiossa. Ihan sairasta tuo lääkäriviha. Vai vihaatko kaikkia jotka tienaa yli 3000?
On talo ja tontti, mutta niistä vielä jotain 170 000 lainaa... 2 vanhahkoa autoa on omia. Säästöjä ei oikeastaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin näkee kirjon, miten erilaisia tilanteita ihmisillä on samassa iässä. Paljon vaikuttaa se, onko saanut isoja perintöjä (tai joku harva lottovoiton tai muun vastaavan) vai onko elämä rakennettu omien tulojen kautta.
Meillä sekä minä että mies ollaan vakityössä. Palkka bruttona 3800e pinnassa kummallakin. Asuntolainaa jäljellä 60 keur, saman verran on vuosien saatossa maksettu pois. Ei muita lainoja. Säästöjä noin 30keur. Kaksi velatonta perusautoa on pihassa, asunto myös täysin perustasoa eikä sijaitse pk-seudulla. Meillä ei ole lapsia. Tällä hetkellä palkka riittää hyvin elämiseen ja johonkin ylimääräiseenkin. Arjessa ei esim. ruokaostoksilla tarvitse jokaista euroa laskea, toki isompia hankintoja aina mietitään.
49 jatkaa.. Meillä ei ole ollut perintöjä, vaan kaikki on säästetty omista palkkatuloista. Ensin ostimme kaksion, sitten kolmion ja nyt asumme omakotitalossa. Olemme maksaneet lainoja aina mahdollisimman paljon, koska molempien aloilla työtilanteet voivat muuttua nopeasti. Itsellä on pitkä työura, miehellä taas muutaman vuoden työttömyysjaksokin matkan varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ja minä ollaan kummatkin hieman päälle 30 -vuotiaita.
Asutaan helsingissä itäisessä lähiössä vanhassa kerrostalokolmiossa. Kyseessä toinen omistusasunto ja kohta vaihdetaan isompaan rivariin samaisessa kaupunginosassa. Nykyisestä asunnosta on maksettu vähän vajaa puolet (n. 110t) mutta uuteen asuntoon lainaa pitäisi ottaa vielä rutkasti lisää.
Työskentelen myymäläpäällikkönä ja nettopalkka suunnilleen 2000€ kuussa. Mies työskentelee yrityksessä jossa on osakkaana, nettopalkka suunnilleen 2500€ kuussa.
Autoja on yksi, ja sekin on työsuhdeauto. Lapsia ei ole, mutta suunnitelmissa ovat. Tällä hetkellä koiria on kaksi.
Sain muutama vuosi sitten pienen perinnön noin 20t € ja tästä olen tuhlannut jonkun verran matkusteluun ja häihin. Säästöjä on tällä hetkellä kummallakin suunnilleen 10t € ja näistä käytetään uuden asunnon remonttiin jonkun verran.
Ikää 38 v, nettovarallisuutta vähän yli 100000 € (1/2 okt, auto, 1/2 sijoitusasunto, oma sijoitusasunto, sijoituksia rahastoissa ja pörssissä). Henkistä pääomaa matkustelun johdosta valtavasti, matkoihin olen viimeisen 10 vuoden aikana laittanut useita kymmeniä tuhansia. Mun tulot kuutisen tonnia brutto, miehen varmaan viitisen tonnia. Miehellä enemmän velkaa kuin varoja epäonnisista yrityskaupoista johtuen. 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30-vuotias olen, valmistunut 2010 lääkäriksi ja tehnyt ensimmäiset vuodet keikkahommia isolla rahalla (silloin kun vielä maksettiin hyvin). Sain ostettua kivan kolmion Helsingin arvoalueelta, laina lyheni nopeasti ja nyt on 96 k€ jäljellä eli reilusti alle neljännes. Sisustukseen on palanut myös rahaa ihan kiitettävästi, koska en valmistumisen jälkeen enää halunnut Ikeaa tai Jyskiä asuntoon. Autosta olen tinkinyt, koska tuo vanha 04-vuoden rotisko vielä menee hyvin eikä katsastuksissa ole tullut mitään eteen.
Rahastosäästöjä on yhteensä n. 25 k€ verran ja "puskuri"tilillä 5000€ yllättäviä menoja varten. Nyt teen toista vuotta erikoistumisopintoja keskussairaalassa ja peruspalkka on alle kolmannes siitä, mitä keikkahommista sai virka-ajalta. Päivystyksiä on 4-5 kuukaudessa ja noista tulee 30-40% lisää palkkaa, toki ovat raskaita ja ruuhkaisia töitä. Perintöä ei ole vielä tullut eikä sitä isossa määrin ole odotettavissakaan, kun olen aika vaatimattomista oloista lähtöisin. Työn vuoksi kuitenkin koen nyt kuuluvani yhteiskunnan hyväosaisiin ja olen siitä kiitollinen.
Mun mielestä teille lääkäreille maksetaan liian hyvin. Eikö se että sait opiskella lääkäriksi riitä?
Miksi sulle pitää maksaa hyvää palkkaa palkinnoksi siitä että olet älykäs?
Tosi väärin että perheet kärsii lähes nälässä roskaruualla ja sä elät leveästi. Tosi väärin. Luulisi että ammattisi etikettikin sotii tota hyvää palkkaa vastaan. Etkö tunne pahaa oloa siitä että muut kärsii ja sä voit hyvin?
Miksi kenellekkään sitten pitäisi maksaa hyvää palkkaa? Olisit varmaan onnellinen kommunistivaltiossa. Ihan sairasta tuo lääkäriviha. Vai vihaatko kaikkia jotka tienaa yli 3000?
Vihaan kaikkia jotka tienaa yli 1500e kuussa.
Olen lievästi kehitysvammainen joten en ole voinut opiskella itselleni "Korkeampaa" ammattia.
Olen 30v, äitiyslomalla, kolmas lapsi tulossa. Mulla ei ole vakituista työpaikkaa, joten työelämään paluu on vähän kysymysmerkki, mutta siihen onneksi on vielä aikaa. Mulla on -05 auto joka on velaton, se on ainut isompi omaisuuteni. Mies on vakituisissa töissä ja töitä hänellä riittää todella paljon, tekee paljon siis ylitöitä joten palkka on hyvä. Valitettavasti hänellä on niin paljon velkaa koska nuorempana sähläsi raha-asiansa, joten suurin osa palkasta menee sinne. Hänellä ei ole mitään omaisuutta. Asutaan vuokralla ja pärjätään rahallisesti kuitenkin hyvin, matkustellaan välillä ja syödään ulkonakin, joten köyhiä emme ole.
31v, tuntiliksa 15,50. Kaks kersaa päiväkodissa ja vuokra 740 kolmiosta. Ei nyt ihan hirveesti sillei naurata.
Ikä 31, asun yksin, ei lapsia. Amk-koulutus on taustalla. Teen pienipalkkaisia pätkätöitä eli oman alan duunarihommia ja jotain ihan muita hanttihommia sen mukaan mitä satun saamaan. (Tämänhetkisessä työssä saan saman kuin kouluttamattomat nuoret eli 1600 e/kk miinus verot. Ei paljon iloa koulutuksesta siis.) Asunto on asumisoikeusasunto ja tilillä n. 10 000 euroa säästöjä. Omaa asuntoa ei mitään toivoa saada ostettua lähivuosina ja noi säästötkin tässä talven aikana vähenee, kun olen melko varmasti jäämässä työttömäksi kuun vaihteessa.
Ikä 33v, lapseton sinkku. Säästössä rahastoissa ja sijoitusvakuutuksissa n. 100 000 euroa. Autolla arvoa n. 10 000. Asun vuokralla, ei muuta omaisuutta. Taloustilanne ihan ok, mutta pätkätöitä tehden ei asuntoa ole uskaltanut ostaa.
Vammaisia vihataan tässäkin keskustelussa ja lääkäreitä ylistetään. Lääkäreitä sne takia että ovat syntyneet älykkäinä. Haistakaa vittu.
Mun mielestä teille lääkäreille maksetaan liian hyvin. Eikö se että sait opiskella lääkäriksi riitä?
Miksi sulle pitää maksaa hyvää palkkaa palkinnoksi siitä että olet älykäs?
Tosi väärin että perheet kärsii lähes nälässä roskaruualla ja sä elät leveästi. Tosi väärin. Luulisi että ammattisi etikettikin sotii tota hyvää palkkaa vastaan. Etkö tunne pahaa oloa siitä että muut kärsii ja sä voit hyvin?