Kolmekymppiset! Millainen taloudellinen tilanne teillä on?

33v. Kaikki oli ja meni. Asunto ja opintolainaa yksin 80t € hometalo arvoton, vuokralla lasten kanssa yksiössä. Talo homehtuu pystyyn, avioero tuli aikanaan. Nyt tyhjän päällä unelmat pirstaleina. Monta tutkintoa, korkeakoulu pt lisäksi mutta töitä ei ole. Raskausaikana tein töitä ja palasin määräaikaiseen pestuin vauvan ollessa ihan pieni jotta pystyy maksamaan lainoja. Ei vakipaikkaa ollut ikinä.

Ihan vitun jees siis, koittaen pysyä hengissä maksaen asumiskuluja lainaa ja toivoen voittoa kenosta. Lompuukissa pari euroa, ruokaa ostan ja teen vain lapsille sekä säästän lapsilisistä muksujen tilille.

33 v, asuntolaina kohta maksettu miehen kanssa. Joku voisi kutsua kituuttamiseksi, sillä menot on minimaaliset, ulkomailla tai ravintoloissa ei käydä eikä kalliita ostoksia tehdä koskaan. Lapsia ei ole, koska vakityötä en ole onnistunut saamaan; monen opiskelukaverin kohdalla on tullut nähtyä miten käy jos lähtee lisääntymään ennen vakipaikan saamista - oman alan töihin ei ole paluuta. Keskityn nyt turvaamaan ensin oman tulevaisuuteni, sitten katsotaan vieläkö on aikaa perheen perustamiselle. Jos ei, voi alkaa  miettimään sitä itseensä tuhlaamista.

36v. Olen eläkkeellä. 800e jää kuussa käteen josta vuokra ym jälkeen 300e ruokaan ja muuhun elämiseen.

Monella asiat ovat kyllä todella hyvällä tolalla rahallisesti. Toki jos on ennättänyt jo 10 vuotta olla työelämässä, on tilanne eri kuin itselläni siltäkin osin.

Olen vasta 29-vuotias, mutta vastaan silti. Asun vuokralla, säästössä 6000 euroa. Pystyn säästämään joka kuukausi ihan hyvän summan rahaa, mutta siitä iso osa hupenee matkoihin. Mies on ulkomailta kotoisin ja käydään pari kertaa vuodessa pidemmällä matkalla (kerran kotimaassaan, kerran lomalla jossain paossa Suomea, johon hän ei ole varsinaisesti rakastunut). Korkeakouluttauduin alalle, jonka kuvittelin olevan ihan hyvin palkattu, mutta todellisuudessa liiton suosituspalkkaa maksaa hyvin harva (kun se ei ole sitova) ja oma palkkani on lähihoitajan tasoa. Miehellä (yrittäjä) menee onneksi todella hyvin, Suomessa perustettu yritys otti kunnolla tulta alleen ja hänelle on kertynyt varallisuutta. En halua elää hänen rahoillaan, mutta toki, jos itseltäni menee työpaikka alta tms. on miehellä varaa kustantaa kaikki päivittäismenot.

Olen 35-vuotias ja omaisuus on puolison kanssa puoliksi omistettu asunto ja siinä se. Asunnosta velkaa vielä. Tienataan n. 4000 € nettona kuussa, mutta toiveissa (taloudellisesti) parempi tulevaisuus ja ihan hyvältä näyttää sen suhteen. Toinen lapsi tulossa. Ollaan onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

Vammaisia vihataan tässäkin keskustelussa ja lääkäreitä ylistetään. Lääkäreitä sne takia että ovat syntyneet älykkäinä. Haistakaa vittu.

 

 

Toivottavasti jäät auton alle ja et pääse ensiapuun koska se on tukossa. 

Sinunlaisesi pitäisi kuolla pois kuormittamasta meidän yhteiskuntaa jossa oikeasti vain parhaimmilla yksilöillä on oikeus elää. 

Kai vammaisen pitäisi tajuta ettei teillä ole oikeutta parempaan, kuin lääkärillä. Lääkäri sentään tekee hyödyllistä ja arvokasta työtä. Jos minä olisin sinun osassasi niin vetäisin heroiinia hihaan ja häipyisin valittamasta.

Ei sinun osaasi oikein voi mitenkään parantaa tässä yhteiskunnassa. Ei ole varaa tuollaiseen valitukseen.

Tommoset lievästi vajaat alipalkatut kommarivalittajat sietäisi lobotoida pois kunnon ihmisten jaloista. Miten joku kuvitteleekin että hän ansaitsisi saada saman verran tuloja kuin joku menestynyt??? Miten vajaa voi olla että elää sellaisessa harhassa? 

Ihanko raha kasvaa puussa vai? 

Onko meidän fiksumpien tehtävänä elättää vajaita? 

Vierailija kirjoitti:

 

 

 

Onko meidän fiksumpien tehtävänä elättää vajaita? 

Kyllä. Sama palkka. 

Ei teidän fiksujen tehtävänä ainakaan ole tehdä meidän elämästä vaikeampaa, kuten se nyt on. Oikeistolainen ajattelumalli sotii lääkärinvalaakin vastaan. Ihmettelen suuresti puoskareita jotka toimii lääkäreinä ja kuvittelee ansainneensa oman elintasonsa. 

Menisitte oikeasti sinne apua tarvitsevien tasolle sinne missä haavat mätänee ja kolera poikii. Menisitte sinne pohjalle korkeuksistanne vitun jumalat. Lääkäreille mulla on pari valittua sanaa. Haistakaa paska!

Miten joku kuvittelee voivansa sen jälkeen elää mukavaa elämää kun on käynyt kadulla katselemassa märkiviä jalkoja ja vauvoja joiden silmiä syövät kärpäset! Joo hankkikaa ihmeessä autotalliin kolmas auto. Te tarvitsette sitä.

Taloudellinen tilanne on ihan kohtuullinen. Omistamme miehen kanssa ison  kerrostaloasunnon pääkaupunkiseudulla, puolet duunnilleen maksamatta. Auto on vanha mutta siitä ei ole lainaa ja säästöjä on sen verran että saadaan uusi(vähänkäytetty) auto ostettua jos vanha hajoaa. Asunnon lisäksi juuri kiinteää omaisuutta ei ole. 

Onkohan kaikki viestit ihan faktaa? Itellä ikää 45v. aina ollu töitä, tosin ei mitään tommosia 50 keur juttuja. Ite rakennettu omakotitalo maaseudulla, arvo varovasti 230keur ja velkaa 90 tuhatta. Kaks halpaa omaa autoa. Velkaa maksetaan näillä näkymin vielä vuosia. Säästötilillä 4000. Tuntuu useat mittaavan ihmistä varallisuuden mukaan. Voi aikoja. Olen tyytyväinen kun ruokaa tarjolla ja laskut saa maksettua suht ajallaan. Ja lasten kanssa jotain ekstraa välillä. Ulkomaanmatkoista ei juuri haaveilla. No onhan Tallinnakin ulkomailla😉

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

 

30-vuotias olen, valmistunut 2010 lääkäriksi ja tehnyt ensimmäiset vuodet keikkahommia isolla rahalla (silloin kun vielä maksettiin hyvin). Sain ostettua kivan kolmion Helsingin arvoalueelta, laina lyheni nopeasti ja nyt on 96 k€ jäljellä eli reilusti alle neljännes. Sisustukseen on palanut myös rahaa ihan kiitettävästi, koska en valmistumisen jälkeen enää halunnut Ikeaa tai Jyskiä asuntoon. Autosta olen tinkinyt, koska tuo vanha 04-vuoden rotisko vielä menee hyvin eikä katsastuksissa ole tullut mitään eteen.

Rahastosäästöjä on yhteensä n. 25 k€ verran ja "puskuri"tilillä 5000€ yllättäviä menoja varten. Nyt teen toista vuotta erikoistumisopintoja keskussairaalassa ja peruspalkka on alle kolmannes siitä, mitä keikkahommista sai virka-ajalta. Päivystyksiä on 4-5 kuukaudessa ja noista tulee 30-40% lisää palkkaa, toki ovat raskaita ja ruuhkaisia töitä. Perintöä ei ole vielä tullut eikä sitä isossa määrin ole odotettavissakaan, kun olen aika vaatimattomista oloista lähtöisin. Työn vuoksi kuitenkin koen nyt kuuluvani yhteiskunnan hyväosaisiin ja olen siitä kiitollinen.

 

 

Mun mielestä teille lääkäreille maksetaan liian hyvin. Eikö se että sait opiskella lääkäriksi riitä? 

Miksi sulle pitää maksaa hyvää palkkaa palkinnoksi siitä että olet älykäs?

Tosi väärin että perheet kärsii lähes nälässä roskaruualla ja sä elät leveästi. Tosi väärin. Luulisi että ammattisi etikettikin sotii tota hyvää palkkaa vastaan. Etkö tunne pahaa oloa siitä että muut kärsii ja sä voit hyvin?

http://yle.fi/uutiset/terveysjatti_mehilainen_laskutti_liikaa__asian_pa…
Hienoa lääkärit.
 

Mies 30v. Tilanne on hyvä. Velkaa on nuoruusvuosien juhlinnasta mutta pikaisesti maksettavista koska hyvä palkka.

Välttänyt velanottoa muutoin kaikissa muodoissa. Rahaa on elää kuten haluaa.

Koska käytän vain vakipanoja, yhden illan juttuja tai horoja niin ei tarvii ottaakaan velkaa.

Hymyilyttää joka päivä.

35v. alle keskituloinen sinkku. Omistuskaksio pk-seudulla, maksamatta viidesosa. Vakityö, ainakin vielä.. Sijoituksia ja säästöpuskuria n. puolen vuoden palkan verran, ei autoa / muuta omaisuutta. Tämänhetkinen tilanteeni on osin hyvien sattumusten, osin tarkan taloudenpidon ansiota. Osaan arvostaa sitä, että pärjään omillani.

Vierailija kirjoitti:

Voitin työporukan eurojackpotilla 4 miljoonaa.

Oon sinkku ja varasin jo lennon thaikkuihin.

Siellä on kyllä halvalla naisia.

Ikää on 27, mies 30. Valmistuin maisteriksi 24-vuotiaana, minkä jälkeen pääsin onnekkaasti ensin muutaman vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen ja sen jälkeen vakinaiseen työhön. Itsellä palkka tällä hetkellä n. 50k€/vuosi, miehellä hieman alle. Vuoden vanha asunto arvoltaan 250 000, lainaa jäljellä 120 000. Autoja kaksi, toinen vm09 ja toinen vm14. Kumpikin velattomia. Säästöjä yhteensä n. 35k€, sijoituksiakin on hieman, mutta ne on tuottaneet viime aikoina surkeasti. Ihan hyvin menee siis taloudellisesti ja muistan olla siitä joka päivä kiitollinen, mutta säästäväisesti eletään, koska maan taloudellinen tilanne on mikä on eikä tulevaisuudesta tiedä. Naimisissa ollaan, koira lemmikkinä ja ensimmäisen lapsen pitäisi syntyä kuukauden sisään :) 

Iso omakotitalo, lainaa pari vuotta jäljellä. 2 autoa, 2 venettä, moottorikelkka ja muita arvokkaita harrastusvälineitä. Vain mies käy kokopäivätyössä, itse hoidan kodin ja lapset. Satunnaiset palkkani laitan aina talteen.

Ollaan säästäväisiä ja harkitsevia kuluttajia, marjastetaan ja kalastetaan pakastimet täyteen.

Ei matkustella juurikaan ulkomaille, ei päihteitä tai yöelämää. Meillä on paljon vapaa-aikaa ja vietetään sitä yhdessä perheenä erilaisissa harrastuksissa ja retkillä.

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoista ja lohdullista, että muitakin hyvin toimeentulevia ahdistaa tulevaisuus, kun pelkää työttömyyttä yms. Stressaan rahasta, vaikka säästöjä on reiluhkosti ja minulla ja miehellä molemmilla tällä hetkellä vakinaiset työpaikat...

 Hyvin toimeentulevatkin seuraavat uutisia.

Rivarikolmio uudehko, josta lainaa jäljellä n 100k€, lisäksi sijoitusasunto, josta vielä parikymppiä velkaa. Rahasto- ja osakesijoituksia n. 30k€ ja parin kuukauden puskuri säästötilillä. Vuosibrutto 50-60k€. Kaikki väännetty omista hikipisaroista, ei pennin latia perintöjä yms. Säästöön jää n.25-50% kuukausituloista. Reissaillaan 3x vuodessa ulkomailla ja pari kertaa kotimaassa. Uudehko velaton auto ja halpa kauppakassi.Avopuolisolla suurinpiirtein samat tulot, säästöjä parikymppiä ja osakkuuksia muutamassa yrityksessä. Enemmänkin jäisi säästöön, mutta halutaan nauttia elämästä. Valintojen maailma, miten raha-asiansa hoitaa. Vaatii suunnitelmallisuutta ja pitää osata käyttää laskinta ja tervettä maalaisjärkeä.

Olen 31v ja mieheni 29v. Meillä on maksettu asunto Helsingissä, ihan ok tulot, kaksi autoa ja säädtöjä yhteensä noin 35000 eur.

Ensimmäisen asuntoni ostin viime talvena ja siitä velkaa vielä piiiiiiiitkään. Säästöjä ei mainittavasti ole. Autostakin velkaa, moottoripyörästä onneksi ei. Vakituinen työ.

Meillä on asunto maksettu (osin puolison perinnöllä), arvo n. 380 000e. Velaton pieni auto, vm 2010. Kaatopaikalle ajateltiin se ajella ja sitten ei enää autoa hankkia. Kaksi lasta on, 10v ja 5v. Puoliso opiskelee nyt yliopistossa, minäkin toivottavasti jonkin ajan päästä. Ennestään molemmilla amk-tutkinnot, puoliso opiskelee huonopalkkaisempaan ammattiin (selvästi). Säästöjä on nyt 20 000e, niillä maksellaan osin elämistä sillä palkkani on suht huono. Me asutaan ihan kerrostaloneliössä mutta kummempaan ei olisi tarkoitus muuttaa, lapset tässä kasvatellaan. Nautitaan kun ollaan eletty säästäväisesti ja voidaan juurikin esim opiskella ja tehdä osa-aika töitä, yhteisiä vuosia siis nyt takana 15v.