Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä järkeä elämässä on?
04.10.2015 |
Päivät vaihtuvat kuukausiksi, kuukaudet vuosiksi. Olen 37v ja mietin, enkä löydä vastausta. Minkä vuoksi elän, tai olen edes elänyt? Onko jollain vastaus siihen? Olen elänyt hyvin vaikeissa oloissa lapsuuteni ja ollut onneton, surullinen, ja toivoton niin kauan kuin muistan. Olen silti mennyt elämässä ns. eteenpäin, perustanut perheen, saanut ammatin, jossa viihdyn, parisuhde on. Onneton olo jatkuu, kaikki tuntuu tyhjältä ja toisinaan, tunteet vyöryvät yli. Rakastan lapsiani aina, tunne-elämä siltä puolen kunnossa. En vain käsitä, mikä on elämäni tarkoitus ja mielekkyys, onnellinen en varmasti tule olemaan koskaan, koska melkein 40 vuotta olen ollut onneton. Olenko hukkapala? Miksi elän ja miksi synnyin? En keksi mitään oikeaa syytä siihen, mitään todellista tarkoitusta.
Kommentit (32)
Tuon tyhjyyden voi täyttää vain Jeesus, Hän on elämä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:26"]
Tuon tyhjyyden voi täyttää vain Jeesus, Hän on elämä :)
[/quote]
Tai rakkaus itseen, sama asia.
2
Niinpä. Sattumaahan se on, että juuri sinä, tai minä, tai kukaan, tänne syntyy. Siemensyöksy hetkeä myöhemmin olisi aikaansaanut jonkun aivan toisen ihmisen hedelmöittymisen alkamisen. Miksi juuri sinä aloit kehittymään äitisi kohdussa, who knows, ei sille ole syytä.
Elämähän on kuolemista ja siinä välissä vain ollaan täällä maallisessa taivalluksessa. Se mitä meistä jää jälkeen, se on se millä on sitten jonkinlainen merkitys ja se on ehkäpä se "syy" miksi tänne synnyimme. Toisinsanoen lapsemme. Ja meidän tehtävämme on hoittaa homma niin että ne jäljellejäävät voivat hyvin ja ovat mahd täyspäisiä ja voivat sitten taas omalta osaltaan jatkaa meiddänkin elämäämme niissä omissa lapsissaan.
Elämä on kiertokulkua.
3, olen maannut lattilla kymmeniä kertoja elämässäni kädet ristissä, ja pyytänyt tulevani uskoon. En ole tullut, en ymmärrä. OLen kylmä kala, joka ui merkityksettömästi elämänsä alusta loppuun asti.
ap
Eihän tässä mitään järkeä ole, kun alkaa ajatteleen tarkemmin. Elämä kuitenkin on annettu niin itse ainakin käytän sen mielekkääseen tekemiseen, töihin, lastenhoitoon, miehen kanssa olemiseen. Elämäni on kuitenkin mukavaa ja toivon siitä pitkää ja hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painit samojen kysymysten kanssa kuin lukuisat muut tai suurin osa ihmisistä. Elämälle on vaikea löytää mitään isoa tarkoitusta. Mutta elämälle voi löytää lukuisia merkityksellisiä asioita, kuten juuri rakkaus läheisiin ihmisiin, huolenpito heistä ja jostain muustakin, hyvän lisääminen maailmassa, uusien asioiden keksiminen jne.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:39"]
Painit samojen kysymysten kanssa kuin lukuisat muut tai suurin osa ihmisistä. Elämälle on vaikea löytää mitään isoa tarkoitusta. Mutta elämälle voi löytää lukuisia merkityksellisiä asioita, kuten juuri rakkaus läheisiin ihmisiin, huolenpito heistä ja jostain muustakin, hyvän lisääminen maailmassa, uusien asioiden keksiminen jne.
[/quote]
Näin. Ja lisäksi sanoisin ap:lle, joka sanoi että ei ole koskaan ollut onnellinen, että ei tarvitsekaan. Ei onnea ole luvattu missään kellekään eikä sellaista kannata odottaa. Ylipäätään sen vatvominen, onko nyt onnellinen vai ei, vie turhaan voimia ja saa pyörimään hedelmättömästi oman navan ympärillä. Elä vain, älä odota olevasi onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei ole mitään järkeä, jos ei ole koskaan tyytyväinen siihen mitä itsellä jo on. Jos katse on aina vaan tulevassa ja aina miettii, mitä seuraavaksi haluan ja tarvitsen, niin se on loputon suo jossa ei tosiaan ole mitään järkeä.
Ihan ok tuo ajattelu, ettei tarvitse olla onnellinen. Mutta samalla haluaisin tietää, onko kuitenkaan oikein olla koko ajan onnetonkaan. Itse olen enemmän tai vähemmän surullisena ja tuskaisena elänyt koko elämäni. Erityisen tuskaista oli nuori aikuisuus, jolloin ajattelin, että voisin ihan yhtä hyvin kuolla. Eikä elämänhalu ole sen jälkeen enää palautunut sille tasolle, millä se käväisi joskus nuoruusvuosina.
Lisäksi haluan täsmentää, etten kirjoita tätä viestiä tunnekuohun vallassa. Kirjoitan tämän täysin neutraalissa olotilassa, havainnoiden ja rehellisesti itselleni - näin se minun kohdallani on oikeasti mennyt.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko terapiasta ollut apua? Lääkkeistä? Koska aivokemiasta loppujen lopuksi on kyse. Krooninen masennus?
Suomalaiset tehtävänä on elättää muslimeja ja palvella heitä, jättäen omat lapset kouluttamatta ja vanhukset hoitamatta. Allahin tahtoon alistumme ja kaavut päälle puemme! Allah akbar!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa keski-iän kriisiltä. Tuossa iässä usein kyseenalaistetaan elämän mielekkyys, epäillään omia saavutuksia ja ihmetellään paikkaa elämässä. Mielekkyys palautuu elämään, kun tunnistaa omat arvonsa (mitkä asiat ovat tärkeitä, minkälainen ihminen haluaa olla) ja sitoutuu niiden mukaisiin tekoihin joka päivä.
Tutustu hyväksymis- ja omistautumisterapiaan.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:53"]
Suomalaiset tehtävänä on elättää muslimeja ja palvella heitä, jättäen omat lapset kouluttamatta ja vanhukset hoitamatta. Allahin tahtoon alistumme ja kaavut päälle puemme! Allah akbar!
[/quote]Hanki apua pakkoajatuksiisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:53"]
Suomalaiset tehtävänä on elättää muslimeja ja palvella heitä, jättäen omat lapset kouluttamatta ja vanhukset hoitamatta. Allahin tahtoon alistumme ja kaavut päälle puemme! Allah akbar!
[/quote]
Kiitos sinulle. Nyt näen valon ja tästä löydän tarkoituksen tyhjälle ja merkityksettömälle elämälleni. Allah on suuri!!
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:48"]
Ihan ok tuo ajattelu, ettei tarvitse olla onnellinen. Mutta samalla haluaisin tietää, onko kuitenkaan oikein olla koko ajan onnetonkaan. Itse olen enemmän tai vähemmän surullisena ja tuskaisena elänyt koko elämäni. Erityisen tuskaista oli nuori aikuisuus, jolloin ajattelin, että voisin ihan yhtä hyvin kuolla. Eikä elämänhalu ole sen jälkeen enää palautunut sille tasolle, millä se käväisi joskus nuoruusvuosina.
Lisäksi haluan täsmentää, etten kirjoita tätä viestiä tunnekuohun vallassa. Kirjoitan tämän täysin neutraalissa olotilassa, havainnoiden ja rehellisesti itselleni - näin se minun kohdallani on oikeasti mennyt.
ap
[/quote]
Vaikea taustasi varmaan selittää tuntemuksiasi. Hyvä terapeutti voisi varmasti auttaa. Mutta et ole yksin tuollaisten ajatusten kanssa. Elämän tarkoituksettomuuden tunne on aika yleistä.
Minulla itselläni on uskonnollinen tausta. Lapsuudessa opin, että tämän elämän jälkeen alkaa uusi elämä ns. taivaassa. Olen luopunut tuosta uskosta ja minun on tätä nykyä vaikea uskoa mihinkään tuonpuoleiseen. Tämä tilanne on aiheuttanut minulle syvää tarkoituksettomuuden tunnetta.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 11:29"]
3, olen maannut lattilla kymmeniä kertoja elämässäni kädet ristissä, ja pyytänyt tulevani uskoon. En ole tullut, en ymmärrä. OLen kylmä kala, joka ui merkityksettömästi elämänsä alusta loppuun asti.
ap
[/quote]
Kohta elämässäsi tapahtuu jotain ravisuttelevaa, jolla alat rakastaa itseäsi. Et suoraan, vaan jonkin kautta, joka sinun on vain hyväksyttävä elämääsi, vaikka olet sitä kaikin voimin elämäsi ajan vastustanut.
Mä ajattelen että mun täytyy tehdä hyviä asioita tai ainakin pyrkiä siihen. Esimerkiksi käydä pitämässä seuraa vanhuksille. Kaiken maailman pahuuden keskellä pyrkiä tekemään pieniä hyviä asioita ja siten olla jotenkin hyödyksi tässä maailmassa.
[quote author="Vierailija" time="04.10.2015 klo 12:09"]
Mä ajattelen että mun täytyy tehdä hyviä asioita tai ainakin pyrkiä siihen. Esimerkiksi käydä pitämässä seuraa vanhuksille. Kaiken maailman pahuuden keskellä pyrkiä tekemään pieniä hyviä asioita ja siten olla jotenkin hyödyksi tässä maailmassa.
[/quote]Yksinkertainen ja kaunis elämänfilosofia. :) -14
Elämä on illuusiota. Kuvittelemme tekevämme tärkeita asioita, vaikka koko olemassaolomme on absurdia. Koko maapallon olemassaolon ajanjakso on kosmisessa mittakaavassa täysin mitätön asia. Niin mitätön, ettei meitä oikeastaan ole koskaan edes ollut.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ihan sama tunne, mutta en edes tunne rakastavani lapsiani. En ehkä itseänikään, paitsi ehkä ihan hitusen. Ei elämässä varmaan olekaan mitään mieltä, jos ei rakasta itseään. Siitä seuraa jatko. Ei mikään ihme, jos et rakasta itseäsi, jos sinulle on lapsuudessa osoitettu, ettet ole rakastamisen arvoinen. Mutta kun sä olet sinulle itsellesi tärkeä ja arvokas. Vaikket kellekään muulle olisi.