sukupuolineutraali Ruu

ja nyt onkin pakko kysyä, kumpiko niistä oli mies ja kumpiko nainen? vai eikö sitäkään saa kertoa/kysyä?



vähän mua säälittää ko. lapsi, mutta kukin tyylillään. enkä kyllä haluis kumpaakaan heistä kätilökseni..



ja meillä tyttö saa leikkiä autolla tai pukeutua siniseen ja poika liihottaa balettihameessa ja pukeutua vaaleanpunaiseen.

eihän heistä itsestäkään saanut selvää, että kumpi on mies ja kumpi nainen. Itsekin järkytyin luettuani. Samaa mieltä kuin 12, eli lapsi saa olla sellainen kuin on riippumatta sukupuolesta, mutta kyllähän tytön täytyy antaa tyttönä kasvaa ja pojan poikana. Epänormaalia minustakin.

läpäisee kätilö-koulutuksen psykologisia testejä.

sellaisessakaan perheessä, jossa tytöille ostetaan pelkkiä vaaleanpunaisia röyhelöitä ja nukkeja, opetetaan "äidin pikku apulaiseksi" keittiötöihin ja kerrotaan joka tilanteessa miten pienet neidit käyttäytyvät ja mitä he leikkivät. Tai joissa poika puetaan siniseen ja ruskeaan traktorikuvioiseen collegepukuun, annetaan leluiksi autoja ja rakennussarjoja ja viedään isin kanssa rakennustyömaalle tai katsomaan rallia.



En siis väitä etteikö perhe menisi kasvatuksessaan pieneen - totta vieköön menee. Mutta niin menee mielestäni myös toisen äärilaidan perhe!



Sukupuolineutraali kasvatus on mielestäni hieno ja arvokas asia ja olen pettynyt, että sitä tällaisella äärimmäisellä esimerkillä yritetään asettaa naurunalaiseksi.



Kaksivuotias ei onneksi vielä sukupuolta oikeasti hahmota, vasta kolmevuotias alkaa kokemukseni mukaan kiinnostua ihmisten erilaisista "välineistä". Mielestäni on väärin kieltäytyä kertomasta lapselle hänen sukupuoltaan - sen sijaan en ymmärrä, miksi kaikenmaailman mummonkumminkaimojen pitäisi se tietää, jos se johtaa siihen, että he kohtelevat lasta eri tavalla riippuen hänen sukupuolestaan. On myös väärin, jos lapsi ei saa leikkiä KAIKENLAISILLA leluilla ja kaikenlaisia leikkejä. Siis ns. sukupuolineutraalien lelujen lisäksi sekä ns. tyttöjen että poikien leluilla (jota ilmaisua en hyväksy). Toisaalta nykylapsilla on leluja kuitenkin ihan liikaa, joten vähäinen lelujen määrä tuskin on kovinkaan traumaattista. Sitä paitsi kovin monet ihmiset rajoittavat lasten lelujen määrää ihan yhtä lailla hankkimalla näille vain "oman sukupuolen" leluja.



En myöskään ymmärrä, miksi vanhempia pitää kutsua Ketuksi ja Sudeksi, jos ne eivät ole heidän oikeat nimensä. Toisaalta luulen, että se on kaksivuotiaalle ihan se ja sama minkälaisia nimityksiä hän vanhemmistaan käyttää: olivat sanat mitä tahansa niin lapsi käsittää niiden tarkoittavan vanhempiaan. Onko sillä sitten eroa ovatko vanhemmat Taltta ja Vasara, Orvokki ja Terho vai Nilla ja Tuisku?





Minusta mennään metsään, jos aletaan syyttää ja kauhistella yhtä perhettä, jossa ollaan menty vähän yhteen äärilaitaan kasvatuksessa jos sieltä toisesta äärilaidasta löytyy tuhansittain perheitä, joiden kasvatus hyväksytään tuosta vain. Lapselle on traumaattista jos hän ei saa kasvaa sellaiseksi ihmiseksi kuin hän on. Lapsen pitää saada toteuttaa omia unelmiaan, tehdä asioita omalla tavallaan ja toimia omien taipumustensa mukaan. Lapselle pitää olla tarjolla kaikenlaisia leikkejä ja kaikenlaisia leluja riippumatta hänen sukupuolestaan.



Suomestakin löytyy vielä pilvin pimein perheitä, joissa poika ei saa itkeä, leikkiä nukella tai leipoa eikä tyttö pääse isin ja veljen kanssa pilkille tai sählyyn tai saa mopoa samassa iässä kuin veljensä. Homokammoiset vanhemmat tekevät mitä tahansa estääkseen poikaansa pukeutumasta prinsessamekkoon ja niissäkin perheissä, joissa mekko sallitaan kotioloissa, ei suvaita sitä vaikkapa kaverin naamiaissynttäreille. Tytöille opetetaan, kuinka kiltit tytöt eivät saa riehua, juosta ja kiipeillä, vaan sitä tekevät ainoastaan villit pojat ja myöhemmin sitten keskustellaan tyttöjen ja poikien erilaisista liikunnallisista "taipumuksista".



Lisäksi jopa ammattikasvattajien joukosta löytyy erittäin runsaasti ihmisiä, jotka eivät ymmärrä sukupuolineutraalin kasvatuksen merkitystä, vaan yrittävät jopa väkivalloin istuttaa lapsiin perinteisiä roolimalleja. Päiväkodeissa, kerhoissa, seurakunnissa jne. lokeroidaan lapsia sukupuolen mukaan eri toimintoihin, vaikka lapset omien kiinnostustensa perusteella jakautuisivat ihan eri tavalla. Ei tarvitse mennä kuin minkä tahansa puiston hiekkalaatikolle kuullakseen äitien selittävän lapsilleen tyttöjen ja poikien erilaisista leikeistä tai mihin tahansa lelukauppaan kuullakseen sekä asiakkaiden että myyjien puhuvan tyttöjen ja poikien leluista. Kukapa lapsi ei tällaisen painostuksen jälkeen haluaisi olla mieliksi vanhemmilleen ja hoitajilleen?





Tämän kommenttini olen kirjoittanut vain edellä olevan Aamulehden kommentin perusteella, eli en ole lukenut varsinaista juttua. Sinänsä olisi mielenkiintoista se lukea jos jollakulla on linkki.

Vastaavasti pojat ylpeitä pieniä miehenalkuja..

Sanotaan, että adoptiolapsi kokee jossain vaiheessa identiteettikriisin...kuka on ja mistä tullut ja millaisia vanhemmat..

Mikähän kriisi ketun ja suden lapsella on edessä?:(

Lue tosiaan se juttu ennenkuin puolustelet ko perhettä. Viestisi on muutenkin ristiriitainen. Hyväksyt perheen kasvatuksen, mutta toisaalta sanot että on väärin tehdä kuten he. He nimittäin eivät anna lapsen leikkiä nukeilla ja autoilla, eivät vie lasta hiekkalaatikolle tai mihinkään muuallekaan jos ei heitä itseään huvita. Lapsen itsensä ei myöskään tarvitse tehdä mitään mitä ei halua. Häneltä kielletään kokonaan sukupuolisuus. Hänen äitinsä sanoo ettei ole äiti eikä tunne itseään äidiksi. Hänen isänsä käy hoitamassa häntä iltaisin, mutta sanoo että se on ikävää kun häiritsee hänen omaa aikaansa. Minkä viestin lapsi saa? Hänellä ei ole äitiä eikä isää, hän ei itse saa olla tyttö eikä poika, häntä hoidetaan siksi kun on pakko vaikka vanhemmilla olisi muutakin tekemistä.... Outoa muuten että se kettu (äiti) pukeutuu täysin miesmäisesti ja muutenkin näyttää mieheltä. Miksi hän ei ole sukupuolineutraali? Minkälainen muuten on sukupuolineutraali pukeutuminen? Miksi mekko naisella on väärin, mutta pitkäthousut ei? Miksi juuri naisellisuus on kiellettyä?

tyttönä käyttäytyä. Se ei silti poista sitä faktaa, että tämä perhe on avun tarpeessa. On suhteellisen kieroutunutta jättää lapselle kertomatta mitä sukupuolta hän on. Ja ettei sitä suostuta kysyttäessä kertomaan?!? Jos se ei kerran ole niin iso ja tärkeä juttu, niin miksi siitä pitää tehdä tällainen haloo? On selvää, että lapsella tulee olemaan indentiteettikriisi tulevaisuudessa edessä. Paha sellainen.



Miksi lapsen vanhemmat eivät käytä omia nimiään? Miksi Kettu? Miksi Susi? Eihän tässä ole päätä eikä häntää. Ymmärrän tällaisen ajatusleikin teoreettisella tasolla, mutta että lähdetään oman lapsen kohdalla testaamaan teoriaa.



Ole lukenut naistutkimusta ja ihmisen monimuotoisesta sukupuolisuudesta muutenkin, mutta tämä tapaus sekoittaa vereni täysin. En ymmärrä vanhempien tarkoitusperiä. Vähempikin riittäisi. Ei lasta kasvateta vahvaksi kieltämällä häneltä hänen sukupuolisuutensa. On rikkautta antaa siihen lisää sävyjä, ei leikata sitä pois. Tytön pitäisi saada olla ylpeä siitä, että on tyttö ja pojan siitä, että on poika.



Yhtä järkyttynyt olin kerran vieraillessani Crocs-kaupassa, jossa tyttö valitsi itselleen kenkäkoristeita crocseihinsa. Tytön äiti vaappui paikalle ja ilmoitti tytölle, ettei hän saanut valitsemiaan koristeita, koska ne olivat pojille tarkoitettuja. Tytön oli valittava tyttömäisemmät.

vuoden sisällä, kun vanhemmat menevät töihin ja opiskelemaan. Kyllä pikku Ruukin saa sitten tuta mitä sukupuolta hän edustaa siellä päivähoidossa.



Hälytyskelloni eivät soi (kommenttina johonkin kommenttiin, jossa kommentoitiin aikaisempaa kirjoitustani) siitä, että joku lastenpsykiatri älähtää. Olen ennenkin havainnut miten joku asia kärjistetään mediassa ja siitä syntyy laajamittainen yhteiskunnallinen keskustelu, jossa alan jos toisenkin asiantuntijat tekevät mustavalkoisia johtopäätelmiä. Tämä pariskunta kuitenkin tekee parhaansa lapsensa kasvattamisessa. Väkisinkin Ruu saa jossain vaiheessa vaikutteita ulkomaailmasta ja vanhempien yksisilmäisen kasvatuksen vaikutukset liudentuvat.



Olen jostain lukenut, että lapsi kasvaa sukupuolensa edustajaksi kolmivuotiaana. Eli siinä iässä häntä alkaa kiinnostaa onko hän tyttö vai poika. Ja tämä Ruuhan oli vasta parivuotias.



Ja miksi ihmeessä vanhempien oikeasti on muka pakko mennä sinne hiekkalaatikolle?? Onko se joku kansalaisvelvollisuus? Minun mielestäni hiekkalaatikon reunalla istuskelu on ollut elämäni tylsintä aikaa. Toisen lapseni syntymän jälkeen oli käytännön pakko viettää aikaa leikkipuistossa, mutta kyllähän lasten kanssa voi tehdä muutakin ilman, että he kasvavat "kieroon".



Terveisin kasvatusalan ammattilainen, joka huomaa valitettavasti itsekin ruokkivansa sukupuolistereotypioita omassa työssään ja joka on myös havainnut todellisia eroja eri sukupuolissa ja kamppailee jatkuvasti saavuttaakseen todellisen tasa-arvotilanteen sukupuolten välillä - se on hyvin vaikeaa ja monimutkaista.

En ymmärrä, miksi nimenomaan "pieni tyttö" tai "pieni miehenalku". Useammastakin syystä:



1) Jo noista sanoistasi paistaa läpi erilainen suhtautumisesi lapseen sen mukaan onko hän tyttö vai poika ihan riippumatta hänen todellisista ominaisuuksistaan: Tytöt ovat tyttöjä, mutta pojat miehenalkuja? Miksi ei naisenalkuja ja poikia? Väistämättä tuosta tulee mieleen, että tytöt saavat mielestäsi olla pieniä ja heikkoja, mutta poikien pitää olla reippaita ja rohkeita. Mielestäni tuollaisten ennakko-odotusten lataaminen pienen lasten harteille on kohtuutonta!



2) Tottakai lapsen pitää saada olla ylpeä itsestään ja tuntea itsensä hyväksi ja hyväksytyksi. On myös hyvä jos hän tietää, mistä on tullut. Mutta miksi ihmeessä pitäisi olla ylpeä vain ja nimenomaan sukupuolestaan? Miksei lapsi voisi olla yhtä lailla ylpeä vaikka kotipaikastaan, suvustaan, juuristaan, suomalaisuudestaan, eurooppalaisuudestaan, pitkistä silmäripsistään, sinisistä silmistään...?



Asetelma, jossa naisen pitää olla "ylpeä" "naiseudestaan" ja miehen "mieheydestään" johtaa usein siihen, että "naisellisuutta" ja "miehekkyyttä" arvostetaan, vaikka ne ovat täysin absurdeja termejä, joilla jokainen ymmärtää mitä ymmärtää. Se taas johtaa siihen, että naiset jotka eivät tunne itseään "naisellisiksi" ja miehet jotka eivät koe itseään "miehekkäiksi" arvotetaan jotenkin huonommiksi ja alempiarvoisiksi kuin muiden asettamiin roolimalleihin sopeutuvat ihmiset. heitä jopa syrjitään ja syyllistetään siitä, että he eivät ole "sopeutuneet sukupuoleensa". Eikö olisi terveempää kun jokainen saisi olla oma itsensä ja ylpeä siitä riippumatta sukupuolestaan tai siitä mitä ennakko-odotuksia muut ihmiset sukupuolelle asettavat?



3) Mielestäsi lasten pitääs "saada" olla ylpeitä sukupuolestaan. Mitä tarkoitat sanalla "saada". Entä jos poika onkin kovin "tyttömäinen" tai tyttö "poikamainen". Mistä hän silloin "saa" olla ylpeä. Korostatko hänelle silloinkin sukupuolen merkitystä ja ympäristön sukupuolimalleja yrittäen saada hänet taipumaan niihin, vai annatko hänen olla ylpeä siitä, millainen hän on ja miten siihen istuu tuo ylpeys nimenomaan sukupuolesta? Selitätkö nukke kainalossa kotileikkejä leikkivälle pojalle, että hän on hieno miehenalku?



22

Luulisi, että poika tahtoisi barbeja, koska on vauvasta asti nähnyt niillä leikittävän...

Kuitenkin katse seurasi pienenä autoja ja perässä pörisi..osoitti pihalla traktoria :) Tahtoo leikkiä eläimillä, supersankareilla, autoilla...joskus siskon little petshopeilla tai barbilla:) Ja en kiellä todellakaan! On pukeutunut keijunsiipiinkin joskus...

Tyttö taas on neitosen perikuva. Tyttömäiset vaatteet olleet aina in.

Voi silti hypätä poikien leikkiin mukaan ja en tod. karju, että ei poikien leikkiä!

Yritän kertoa, että meillä ainakin on selvästi jo pienestä pitäen lapsi ollut tyttömäinen tyttö ja poikamainen poika...Tyttö on iloinen saadessaan olla perheen prinsessa ja poika taas pelastaa siskon, jos huoneesta löytyy hämäkki...Saa olla supersankari.

On tosi sairasta, että lapsi ei saa olla se miksi on syntynyt!!! Eli poika tai tyttö...

Jämähdit turhaan...

Tottakai tyttö saa olla ylepä NAISENalku!! JA niin hän meidän tyttö onkin.

Ei tartte ottaa niin kirjaimellisesti..yhtähyvin olisin voinut kirjoittaa, että pojan pitää saada olla ylepä siitä, että on poika! Ja niin meillä onkin...

Ei tullut mieleen, että joku kokisi, että tarkoitin tyttöjä heikoksi..johtunee siitä, että meillä on pärjäävä, suorasanainen tyttö..kaukana heikosta!

Yhtä järkyttynyt olin kerran vieraillessani Crocs-kaupassa, jossa tyttö valitsi itselleen kenkäkoristeita crocseihinsa. Tytön äiti vaappui paikalle ja ilmoitti tytölle, ettei hän saanut valitsemiaan koristeita, koska ne olivat pojille tarkoitettuja. Tytön oli valittava tyttömäisemmät.

Kyllä nukella leikkivä pieni poika on hieno miehenalku!! Siinä missä rekalla leikkivä..Oletko susi tai kettu, joka epätoivoisena puolustetlee SUURTA TYPERYYTTÄÄN koskien lapsen kasvatusta!!! Jos olet niin lopettakaa hyvänen aika! Se että toinen sudesta ja ketusta selvästi oli hukassa naiseutunsa kanssa ja toinen miehisyytensä (kumpi olikaan kumpi) niin miksi se siirretään lapselle???

Koska täällä puhutaan tytöistä ja pojista...varmaan jollain luontoaiheisella?

mielestä on olemassa tyttöjä ja poikia, mutta heidän mielestään ei.

VAstaavatko, että ihan sama..kumpi vaan..

Viestini ei ole mielestäni ristiriitainen, ehkä et vain lukenut sitä kunnolla?



Kannatan sukupuolineutraalia (tai monipuolista tms.) kasvatusta ja olemme yrittäneet kasvattaa omatkin lapsemme (4 kpl) mahdollisimman sukupuolineutraalisti. Valitettavasti nyky-yhteikunnassa sukupuolineutraalin kasvatuksen toteuttaminen on kuitenkin käytännössä mahdotonta ja sitä mahdottomammaksi se käy mitä isommaksi lapsi kasvaa. Ympäristön vuoksi lapsen kasvatuksessa on taivuttava kompromisseihin ja yritettävä valita sellainen tie, jolla lapsesta kasvaa mahdollisimman ehyt ja onnellinen aikuinen joka pärjää ympäröivässä yhteiskunnassa. Ympäristö on pakko ottaa huomioon.



Meille sukupuolineutraalius ei tarkoita sitä, että sukupuoli ei saisi näkyä tai mitään "sukupuolen mukaisia" esineitä, tavaroita tai vaatteita ei saisi olla, vaan sitä, että kaikenlaiset esineet, tavarat ja vaatteet ovat sallittuja sukupuolesta riippumatta. Pojat saavat pukeutua prinsessamekkoon tai leikkiä ritarilinnalla ja tytöt saavat rakentaa majaa tai leikkiä kotileikkejä. Yleensä meillä lapset leikkivätkin kaikki keskenään ja mitä tahansa - ei meillä juuri koskaan kuule mitään sukupuolisidonnaisia termejä tms., koska ne sukupuoli ei ole kenellekään mikään olennainen juttu.



Kyseisessä perheessä on selvästi menty liian pitkälle monessakin asiassa. Vanhempien pääasiallinen tavoite ei enää ole lapsen hyvinvointi, vaan oman ideologian toteuttaminen ja äärimmilleen vieminen lapsen hyvinvoinnista välittämättä. Se on tuomittavaa niin tässä perheessä kuin monessa muussakin perheessä. Se, että vanhemmat eivät halua olla vanhempia tai viettää aikaa lastensa kanssa ei johdu sukupuolineutraalista kasvatuksesta eikä liity siihen millään tavalla. Minun mielestäni sukupuolineutraalisuuden pitäisi pikemminkin johtaa päinvastaiseen: siihen, että SEKÄ äiti ETTÄ isä haluavat viettää ja viettävät lasten kanssa mahdollisimman paljon aikaa.



Vanhempien pukeutumisesta en osaa enkä halua sanoa mitään, eikö pukeutuminen ole jokaisen ihmisen oma asia? Aikuinen ihminen tekee niin kuin haluaa ja siihenhän sukupuolineutraali kasvatus nimenomaan tähtää: että lapsesta kasvaisi sellainen aikuinen, joka pukeutuu, käyttäytyy ja tekee asiat niinkuin itse haluaa ja niinkuin kokee oikeaksi ja itselleen sopivaksi, ei niinkuin ympäristö vaatii. Ei sukupuolineutraali kasvatus tähtää sukupuolineutraaliin aikuiseen, vaan aikuiseen joka tietää mitä hän itse haluaa, eikä toimi ulkoa tarjottujen roolimallien mukaan pakosta ja "koska niin kuuluu tehdä". Koen onnistuneeni lapsen kasvatuksessa, jos hänestä tulee onnellinen riippumatta siitä, pukeutuuko hän naisellisesti, miehekkäästi vai jotenkin muuten (riippumatta siitä onko kyseessä poika vai tyttö).

En hyväksy tuollaista kasvatusmallia mitä Ruu saa. Hän tulee olemaan todella hukassa itsensä kanssa myöhemmin, kun alkaa ymmärtämään tytöistä ja pojista sekä näiden eroista. "Kettu, kumpi minä olen?" "Et kumpikaan tai sitten ihan molemmat, ihan mitä haluat" -> aikuisellakin olisi sulattelemista tuossa vastauksessa!

Eivätkö nämä vanhemmat käsitä että pieni lapsi ei kykene sellaiseen ajatteluun mitä tuollainen "sukupuolettomaksi" kasvattaminen vaatisi? Hän menee ihan päästä pyörälleen kun saa kuulla ettei kuulu kumpaankaan ryhmään; ei sinitakkisiin eikä punatakkisiin. Hän on aivan yksin. Tuon ikäinen ei ihan heti ymmärrä olla ylpeä erilaisuudestaan vaan se pelottaa- hän kaipaa jotain mihin samaistua.



Jos kotona on lisäksi naismainen isä ja miesmäinen äiti, en uskalla edes ajatella mitä tuosta tulee. Miksi vanhemmat eivät voisi opettaa Ruulle sellaista maailmankuvaa johon kuuluu kaiken hyväksyminen, ei kieltäminen?

miehiä ja naisia. Miksi se pitäisi kieltää? Voi olla erilaisia tyttöjä ja poikia ja miehiä ja naisia. Voi olla vaikka prinsessamekkoon pukeutuva mies, mutta hän on kuitenkin mies. Ja voi olla miehen näköinen äiti, joka on kuitenkin äiti. Mutta tuossa perheessä kielletään kokonaan sukupuolisuus. Ei ole olemassa tyttöjä tai poikia. Sehän on suuri valhe.

Esimerkkisi ei todista yhtään mitään. Tottakai lapset ovat erilaisia. Meillä on neljä lasta ja joukosta löytyvät kaikenlaista: 1 "aika neutraalin oloinen", ehkä vähän "poikamainen" poika, 1 "tyttömäinen" poika, 1 "tyttömäinen" tyttö" ja 1 "poikamainen" tyttö.



Väitän että lasten luonnolliset ja yksilölliset erot ovat suurempia kuin keskimääräiset sukupuolierot ja siksi on väärin väkisin ohjata lapsia "sukupuolen mukaisiin" roolimalleihin - kyllä he ehtivät ihan itse hankkiutua niihin sitten ajallaan jos haluavat. Pienelle lapselle on tärkeintä että hänen annetaan olla sellainen kuin hän on ja hänelle annetaan vapaus itse valita leikkinsä ja mielenkiinnon kohteensa. Jos hän sitten valitsee "sukupuolen mukaiset" niin ok, mutta jos ei, niin vanhempien pitää osata hyväksyä myöskin se ja tukea lasta tämän leikeissä ja harrastuksissa.



t. 22, 26, 35