sukupuolineutraali Ruu

ehkä sun tuttavapiiriisi ei kuulu ihmisiä jotka ovat korjanneet sukupuoltaan tai haluaisivat tehdä niin tulevaisuudessa?

Meillä kuuluu ja minusta on tärkeää opettaa lapsia kohtelemaan heitä kunnioittavasti ja kunnioittamaan sitä kuinka nämä ihmiset itse kokevat sukupuolensa.

t. se puhumista kaipaava feministi

Okei, ymmärrän tuon, ja ei, tuttuvapiiriini ei kuulu tällaisia henkilöitä, vaikkakaan minulla ei ole sitä vastaan mitään. On varmasti ihan ok jutella lapselle näistä asioista, mutta ei tyyliin "jos tuntuu että haluat olla poika, se on ok", koska tällaisesta lapsi varmaan menee vain hämilleen.

Ja minä ymmärrän feminismini niin, että olen ylpeä naiseudestani ja tyttäreni tyttömäisyydestä, enkä pidä sitä heikkouden osoituksena. Minusta se, että kaikki tungetaan samaan muottiin tyyliin "sukupuolivapaa kasvatus", on sovinismia ja julmuutta pahimmillaan.

missä sellaiset ihmiset mahtavat asua, joilla on noin valtavan suuri ongelma ympäristön sukupuolistamisesta? Meillä on tyttö ja poika, enkä muista näin äkkiseltään mitään tilannetta jossa kukaan tuttava olisi alkanut sanella meidän lapsille mitään sukupuolirajoitteisia asioita.



Kyllä, tyttäreni on saanut syntymäpäivälahjaksi prinsessamekon. Mutta ei sen kanssa tullut mitään "muistathan että tytöt ovat nättejä ja pojat fiksuja" -henkistä propagandaa. Se oli vain nätti mekko, jota tyttö rakastaa. Ja kyllä, poikani on saanut syntymäpäivälahjaksi leikkiveturin, mutta sitäkään ei seurannut minkäänlainen "pojat leikkivät vetureilla, eivät nukeilla" -puhe. Molemmat lapset leikkivät sekä hoivaleikkejä että raisuleikkejä. Kukaan ei ole heitä tähän patistanut, niin on vain käynyt. Näin myös kaikkien heidän kaveriensa kanssa. En tunne yhtäkään perhettä jossa lapsia yritettäisi väkisin sukupuolistaa ja rajoittaa tyttö- tai poikajuttuihin. Esim. yhdessä kolmen pikkutytön perheessä kieltämättä on tosi paljon pinkkiä sekä lasten vaatteissa että leluissa, mutta kun nämä tytöt ovat jossain toisessa kodissa niin täysin sujuvasti leikkivät sillä mitä on tarjolla, oli se sitten prinsessaa, merirosvoa tai rakennuspalikoita. Sukupuoliasiat eivät yksinkertaisesti tule puheeksi, kun tuttavapiirin lapset ovat vielä niin pieniä etteivät ole esim. murrosiässä. Mitään salailua tai edes kovin tietoista vaatteiden tai lelujen ohjaamista tähän ei liity.



Asuvatko nämä ketut, sudet ja kengurut jossain ahdasmielisessä peräkylässä, vai mistä moinen ylireaktio?

kaikki feministit tässä ketjussa vastusti kettususi-juttua.



Eikä kyse ole siitä, että feministit inhoaa koruja, mekkoja ja käsitöitä (esim. itse pidän kovasti noista kaikista) ja ihailee metsästystä ja puutöitä, vaan siitä ettei maailma jakaannu kahtia. Joka harrastusta, lelua, väriä, bändiä, alkoholijuomaa jne ei tarvitse merkitä 'miehekkääksi' (/poikamaiseksi) ja 'naiselliseksi' (/tyttömäiseksi) vaan ne ovat yksinkertaisesti rumpujensoittoa, telinevoimistelua, violettia, sinapinkeltaista, palapelejä ja kemianharrastusettejä jne jne

Jutun isällä miehisyys hukassa ja varsikin isyys, ei ehkä ole ollut mitään isämallia ja äidillä naiseus hukassa, onhan se vaikea olla äiti jos ei ole saanut mitään mallia tai saanut kovan kolauksen lapsena nuo kummatkin vahemmat ,murrosiässä tapahtunut jotain.



Jos toinen lapsi heille tulee niin onkohan hän sitten kengru vai nasu, varsinaista puolen hehtaarin metsän väkeä ;))).

Jutun äiti oli kyllä aika kaunis nainen kun katsoi kunnolla ja jos olisi hiukan panostanut pukeutumiseen. Ehkä onkin liian kaunis nainen ja rumentanut itseään niin saa olla rauhassa

muutenhan ei ole vanhempi laisinkaan...

jotka eivät kutsu heitä "isäksi" ja "äidiksi" (kuten esimerkiksi mustalaislapset) ?

Mutta ei tuolla Ruulla ole vanhempia.

Hänhän on ns. susilapsi, koska Susi ja Kettu ovat kasvattaneet hänet, taikka kasvattavat, kun heitä huvittaa.

ettei tahdo olla miehesi, vaan vaikkapa Kameli? Ja olisi sinun kanssasi, kun huvittaa?

vaan ihan etunimellä tai tai lempinimellä (joka ihan hyvin saattaisi olla vaikka tuo Kameli, vaikka ei nyt olekaan).



Meillä on myös hyvin liikkuvainen suhde työn vuoksi, eli käytännössä hän on kanssani silloin kun hänelle tai minulle sopii.



Mutta kenellekään tuskin on silti epäselvää, etteikö hän olisi mieheni....

Samoin olen ihan äiti lapsillemme, vaikka he kutsuvat minua etunimeltä.

Meidän 5-vuotiaalle on tärkeää tietää, että hän on poika.

Samaistuu voimakkasti miehiin, kutsuu monesti itseään mieheksi ja haluaa tehdä miesten juttuja (huom, määrittelee itse mitkä on miesten juttuja ja millaisia miehet ovat, esim. voimakkaita jne).



Kiinnostus sukupuoleen on ollut jo vuosia ja on aina ollut erittäin kiinnostunut sukupuolten eroista. Mikä kenelläkin on jalkojen välissä, miten se toimii, mistä vauvat tulevat ja kuka niitä voi synnyttää, on kysellyt kaikki ihmisen anatomiasta (muutenkin kuin pelkän sukupuolen osalta) ja tietää kuukautisista ja kaikesta muusta mahdollisesta.



Olisi naurettavaa pyrkiä sukupuolineutraaliin kasvatukseen tällaisen lapsen kanssa. Pitäisikö jättää vastaamatta lapsen kysymyksiin ja esittää, että me kaikki olemme anatomisesti samalla lähtöviivalla (ts. anatomialla ei olisi merkitystä).



Koskaan emme ole lasta ohjanneet mihinkään suuntaan. Leluja löytyy laidasta laitaan ja itse asiassa poika on meidän mielestämme jopa melko tyttömäinen verrattuna muihin samanikäisiin. Leikkii nukeilla, kotia (haluaa aina olla äiti), hoivaa pehmoleluja ja toisaalta rakastaa autoja, ritareita ja hirviöitä jne.

Rakastaa punaista väriä ja on aina saanut vapaasti olla sellainen kun haluaa.

Silti jaottelee esim. värejä tyttö- ja poikaväreihin, vaikka koskaan ei ole tähän ohjattu!

Esim. kun esittelen hänet jollekin niin sanon, että tässä on mun mies Kyösti. (nimi muutettu). En esittele häntä että tässä on yks Kyösti.



Pointtini on, että jos tieten tahtoen halutaan olla olematta isä ja äiti, niin silloin on jotain kamalan vaikeata sen hyväksymisessä, että lapseen on tietty hoiva- ja vastuusuhde ja että lapsi on saanut alkunsa seksuaalisesta kanssakäymisestä (tämähän on peruste romaneilla, isä ja äiti -sanoja vältetään siveellisistä syistä) johon tarvitaan perinteisesti MIES ja NAINEN, siis ISÄ ja ÄITI. Tätä pikku Ruun tapausta ei oikein voi verrata romaneihin tai perheisiin joissa on vaan tullut tavaksi käyttää etunimiä ilman sen kummempaa taka-ajatusta tai ideologiaa. Isä ja äiti -sanat normaalisti merkitsevät kai vastuuta ja turvaa, hoivaa ja huolenpitoa. Susi ja kettu merkitsevät villejä eläimiä, joilla ei ole ihmislapsen kanssa oikein mitään tekemistä. Siksi tämä Ruun tilanne tuntuu aika riipaisevalta.

Kun katson noita vauva-, perhe- ja mammalehtien keskustelupalstojen juttuja - ja jotkut ovat kirjoittaneet vastineita lehtiinkin - vaivun ajatuksiin.





Ensinnäkin - nämä ihmiset eivät tunne meitä. He ottavat artikkelin pohjatekstiksi, lisäävät omia oletuksiaan ja erilaisia havaintojaan ja tulkintojaan ja rakentavat jonkinlaisen erikoisen mielikuvan, josta lähtevät puhumaan ja jota kritisoivat.



He eivät puhu suoraan meistä eivätkä meille. He eivät tunne meitä.





Minä en näe meitä tässä suhteessa vahingollisen ideologisina ääri-ihmisinä, mun on vaikea käsittää ajatusta että ihmiset ajattelisivat niin. Mä olen ainakin itse käsittääkseni enemmän analyyttinen kuin fanaattinen. Mutta eivät nuo ihmiset sitä tiedä.





Miksi jonkun mukaan jopa lastenpsykiatri ilmaisee kantansa jonka mukaan me tässä tuhoamme Ruun terveen kehityksen ja identiteetin? Mistä on kysymys? Me emme ole kieltäneet, tosielämässä emmekä artikkelissamme, sukupuolten olemassaoloa, emme sosiaalisten enkä biologisten.





Ruulla on keho jossa on tietyt ulkoiset sukuelimet, ja Ruu luultavasti kehittyy puberteetissa samoin kuin sellaiset ihmiset yleensä, joilla on tuollaiset ulkoiset sukuelimet.



Ruu tuntee myös sukuelimet nimeltä - joillain ihmisillä on "pipu" ja toisilla "pimppi". Myöhemmin Ruu tulee oppimaan että useimmiten sellaisilla ihmisillä joilla on pimppi on myös kohtu ja munasarjat, joissa voi siittiösolun ja munasolun kohtaamisen kautta tapahtua hedelmöittymisreaktio, mistä taas usein seuraa vauva.





Ruu on varmasti jo nyt havainnut sukupuolijaon ja jonkinlaisten sukupuoliroolien olemassaolon - ja havainnut myös, että tämän omassa lähipiirissä on paljon vaihtelua. Lähipiirissä havaitut mallit eivät suinkaan ole vain sellaisia joissa fyysiseen mieskehoon yhdistyy miesrooli ja sellaisia joissa fyysiseen naiskehoon yhdistyy naisrooli - eivätkä lähipiirin seksuaalis-romantiset mallit ole suinkaan enimmäkseen heteroseksuaalisia. Lähipiirissä esiintyy kaikenlaisia suhteita ja kaikenlaisia tapoja jakaa hellyyttä, rakkautta, hyväksyntää ja seksuaalisuutta.



Ruun ympärillä ja lähellä ja kanssa keskustellaan ja kommunikoidaan paljon.





Ruu tulee mitä luultavammin menemään noin vuoden päästä päivähoitoon, ja viimeistään tällöin tämän luultavasti täytyy sopeutua ja ottaa paikka kaksijakoisessa sukupuolijärjestelmässä. En usko lainkaan etteikö tämä olisi lapselle helppo juttu, siitä huolimatta että kotiympäristö on ollut sukupuolisesti epänormatiivinen. Uskon että Ruu tulee ottamaan sukupuolimallinsa ensisijaisesti muilta lapsilta ja lasten kuluttamasta mediasta. Uskon ettei Ruun käsityksiä normaalista sukupuolisuudesta tule välttämättä horjuttamaan edes tämän lähipiirissä elävien ihmisten epänormatiivisuus - päiväkoti-ikäiset lapset tuppaavat olemaan sellaisia.





On uskomattoman käsittämätöntä kuvitella ettemme me antaisi Ruun leikkiä autoilla tai nukeilla - tällä on leluissaan molempia. Vaatteissa on myös vaaleanpunaista ja sinistä. Jostain syystä nettikommentoijat haluavat nähdä meidät - tai siis oikeastaan lehtijutun pariskunnan - jonkinlaisina älyvapaina fundamentalisteina ja tiukkiksina.





Ne kommentit eivät satuta minua niin paljoa, joissa viitataan negatiivisesti minun tai ketun sukupuoli-identiteettiin tai seksuaalisuuteen - vaikka diagnoosikorttien vetäminen vähän typerryttääkin.



Jos jotkut ihmiset tuomitsevat seksuaalisuuden tai sukupuolisuuden spektrien epänormatiivisten osien ihmisiä - siis esimerkiksi homoja, lesboja tai transihmisiä - niin se kertoo minusta lähinnä siitä että nämä ihmiset elävät eri maailmassa kuin minä - eli melko suljetussa heteromaailmassa, jossa "normaali" merkitsee heteroseksuaalista peniksellisenä syntynyttä miestä tai vaginallisena syntynyttä naista.





Mä en ole normaali heteromies, eikä mun tarvitse olla. Se ei ole sellainen asia mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan.



Se mitä riittävän hyvältä vanhemmalta vaaditaan on todellista motivaatiota tarjota lapselleen turvallinen ja tukeva kotiympäristö ja turvata tämän perustarpeet, ja hyväksyä tämä sellaisena kuin tämä on.





Minusta meitä ei esitetty tuossa artikkelissa hirviöinä. Ihmettelen kovasti kaikkien näiden ihmisten halua nähdä meidät sellaisina. Meitä oikeassa elämässä kohtaavat ihmiset kun yleisimmin hämmästelevät lapsemme iloisuutta ja hyvinvointia, ja sitä miten luontevasti olemme lapsemme kanssa.



Vähän vähemmän käräjöintiä ja lynkkausmeininkiä voisi joskus olla ihan hyvä.





- Susi

Haluaisin nyt ihan rautalangasta väännetyn vastauksen.



Miksi lapselle ei voi rehellisesti kertoa, että on olemassa kaksi eri sukupuolta ja sinä olet xxx?



Ei sukupuolisuus ole huono asia. Sanoilla ja teoilla voi sitten opettaa, että elämää ei tarvitse elää tiukkoihin sukupuolirooleihin alistuneena, vaan jokainen päättää itse miten elää. Avoimuutta, hyväksyntää ja tasa-arvoa, niillä saat lapselle hyvän itsetunnon ja mahdollisuuden elää onnellisena.

Millä pronominilla puhutte lapsestanne englanniksi tai ruotsiksi? Monissa kielissä ei ole sukupuolineutraalia persoonapronominia, ellei sitten esineellistä lapsensa ja puhu hänestä "se"-nimityksellä.



t. utelias

.[/i

]

On olemassa miehiä ja naisia ja tyttöjä ja poikia. Miksi tällainen selvä asia täytyy kieltää? Millään tavoin se ei palvele ketään. Ihan sama minkälainen tyttö tai poika tulee olemaan. Mutta sitä ei kertakaikkiaan voi kieltää, että ihmislajissa on molemmat sukupuolet. Ja jos on sitä mieltä, että ei halua olla äiti tai isä, on parasta olla tulematta sellaiseksi. Lapsella on oikeus sanoa jotakuta äidiksi ja jotakuta isäksi. Miksi pilataan lapsen normaali kehitys ja tulevaisuus tarkoituksella. En ymmärrä. Eikä minun tarvitse ymmärtää.

On olemassa miehiä ja naisia ja tyttöjä ja poikia. Miksi tällainen selvä asia täytyy kieltää? Millään tavoin se ei palvele ketään. Ihan sama minkälainen tyttö tai poika tulee olemaan. Mutta sitä ei kertakaikkiaan voi kieltää, että ihmislajissa on molemmat sukupuolet. Ja jos on sitä mieltä, että ei halua olla äiti tai isä, on parasta olla tulematta sellaiseksi. Lapsella on oikeus sanoa jotakuta äidiksi ja jotakuta isäksi. Miksi pilataan lapsen normaali kehitys ja tulevaisuus tarkoituksella. En ymmärrä. Eikä minun tarvitse ymmärtää.

Eikä kettu ja susi luonnossakaan pariudu, että on kyllä tosi kummallinen veto alkaa tuollaiseen epänimitykseen. Mehän voitais kaikki alkaa puhumaan ihan kaikesta jollaki muulla nimityksillä vaan siks että sattuu huvittamaan kauppa vois olla tästälähin kirkko ja vessa olis keittiö ja talo olis meri....

Minusta taas kuulostaa hyvin erikoiselta, jos sinä et ole koskaan nähnyt tai kuullut tyttöjä ja poikia kohdeltavan eri tavalla. Itse asiassa tulee mieleen, että ehkä olet vain niin tottunut siihen, että et huomaa?



Minä nimittäin kiinnitän näihin juttuihin huomiota ja törmään asiaan melkein päivittäin. Asumme pääkaupunkiseudulla, joten mistään pikkutuppukylästä ei ole kysymys.



Jos jotain esimerkkejä haluat, niin jo ihan lähipuistossa, kerhoissa ym. tapaa todella paljon (yleensä) äitejä, jotka puhuvat lapsille tyyliin "ai miten ihania tyttöjen juttuja" (hörhelöistä tms.), "ei mennä sinne poikien leikkeihin" (jos hiekkalaatikolla on autoleikki kesken) tai "voi kun nuo pojat aina leikkivät niin rajusti". Lelukaupassa tai vaatekaupassa lapselle jotain etsiessä myyjien vakiokysymys on "onko lapsi tyttö vai poika?" ja vasta vastauksen saatuaan he kykenevät suosittelemaan yhtään mitään. Päiväkodissa ja koulussa törmää päivittäin siihen, että hoitajat ja opettajat kohtelevat lapsia eri tavalla sukupuolesta riippuen ja esittävät lasten taipumuksista ja leikeistä sukupuolisidonnaisia kommentteja vaikka kuinka tietäisivät että vanhemmat vastustavat tällaista jaottelua. Aina kehityskeskusteluissa ym. mielipiteemme ymmärretään, mutta jo seuraavassa lauseessa saatetaan todeta, että on se mukava että ryhmään tulee lisää tyttöjä niin rauhoittuu vähän, kun on niin poikavaltainen ryhmä ja leikit niin rajuja, mutta onneksi tyttömme on tottunut poikien rajuihin leikkeihin kun on isoveljiä.... Argh!!!



Ja sama jatkuu harrastuksissa. Toinen poikamme on harrastuksessa, jossa on vain muutamia poikia ja paljon enemmän tyttöjä - sekä toisten lasten vanhemmat että valmentajat useimmiten kutsuvat koko ryhmää sanomalla "tytöt" ja vain äärimmäisen harvoin puhutaan lapsista. Vanhempien ja lasten yhteisiä juttuja on perin hankalaa ylipäänsä harrastaa. Esikoisemme halusi mennä yhdessä minun kanssani pelaamaan sählyä, mutta oli työn ja tuskan takana löytää sählyporukka, jossa äiti ja poika voivat käydä yhdessä, valtaosa kun oli joko isä-poika tai äiti-tyttö -sählyjä tai sitten erikseen tyttöjen, poikien, naisten tai miesten porukoita. Ja loppujen lopuksi ei tarvitse mennä kuin neutraaleihin ulkovaatteisiin puetun lapsen kanssa bussipysäkille, kun jo ovat mummot kysymässä onko lapsi tyttö vai poika - mitä sitten, mitä väliä sillä on tuon parin minuutin tuttavuuden kannalta? Ei yhtään mitään, mutta joidenkin ihmisten maailmankuva vain menee sekaisin, jos he eivät voi saman tien heittää ihmisiä omassa mielessään sopiviin lokeroihin!



Muistan edelleen elävästi ensimmäisen kerran kun törmäsin tähän asiaan päiväkodissa - se oli sinä päivänä kun esikoisemme aloitti päiväkodin. Kun menin hakemaan lasta päiväkodista, oli hän juuri pukeutumassa hoitajan kanssa ja oli kiinnostunut toisen lapsen laukun sisällöstä. Hoitaja selitti moneen kertaan lapselle, kuinka kyseessä on tytön laukku ja lapsi on poika, poika ei saa koskea tytön laukkuun. Aikani kuunneltuani hermostuin ja totesin, että sukupuolella ei ole mitään tekemistä asian kanssa: toisten laukkuihin ei kosketa riippumatta siitä mitä sukupuolta lapset ovat. Sen jälkeen kyseinen hoitaja luimisteli aina minut nähdessään ja valitettavan nopeasti opin, että päiväkotihenkilökunnan kommentteja ei sovi arvostella, olivat ne minkälaisia sammakoita tahansa.



Eivätkä korkeasti koulutetut ammattilaisetkaan ole välttämättä yhtään sen parempia. Ystäväperhettä valistettiin neuropsykologin toimesta, kuinka tärkeää pojalle olisi päästä "miesten hommiin" isän kanssa. Ei riittänyt, että hän saa paljon kahdenkeskistä aikaa molempien vanhempien kanssa jos vaikka minkä tekemisen yhteydessä, vaan kun isällä nyt ei sattunut olemaan mitään "miesten hommia" harrastuksena, niin hänen olisi pitänyt ehdoin tahdoin ruveta juuri sellaisia hankkimaan lapsen takia. Siinä perheessä nimittäin äiti tekee kaiken "miesten hommaksi" luettavan ja isä "naisten hommat" ja lapsi pääsee mukaan kaikkeen, mutta työnjako siis oli neuropsykologin mielestä väärä!



t. 22, 26, 35 ja 38

syyt tyttöjen ja poikien kehityksen eroihin löytyy ihan perimästä. Tytöt ja pojat tarvitsevat osin erilaisia virikkeitä, he ovat fyysisesti erilaisia ja usein luonnostaankin kiinnostuneet eri asioista. Toki kasvatuksella myös vaikutetaan tähän, enkä todellakaan ole sitä mieltä, että pojat eivät saisi pukeutua vaaleanpunaiseen tai leikkiä nukeilla siinä missä tytöt kiipeilevät puissa ja ajavat kilpaa autoilla. Limbinen aivojärjestelmä kehittyy kuitenkin pääsääntöisesti hormonien vaikutuksesta erilaiseksi tytöillä ja pojilla, tähän ei voi halutessaankaan kasvatuksella vaikuttaa. Suosittelen lukemaan aluksi esimerkiksi kirjan: Mustat ja valkeat leikit: Bergström, Matti.

kaikki tuntuivat kokevan suureksi ongelmaksi sen, että 5-vuotias tyttöni oli ainoa tyttö juhlissa ja muut poikia. Emäntä haki kellarista asti "tytölle sopivia" leluja ja kehotti tyttöä piirtämään, kun pojat kokosivat legolinnoja. Moneen kertaan voivoteltiin, kun yksi tyttöni ikäinen tyttölapsi ei ollut päässyt paikalle.



Ja tätähän se aina on - ja mainittakoon nyt vielä, että asumme myös Helsingissä ja synttäriporukka pääosin akateemisesti koulutettua väkeä. Ja tämä siis vain yksi esimerkki - tätähän se aina on. Siihen vain -kuten sanoit- on niin tottunut, ettei asiaan kiinnitä edes huomiota.