Lue keskustelun säännöt.
Olenko oikeasti tulossa hulluksi vai kummiteleeko meillä :-(?!
12.04.2013 |
Nolottaa edes täällä kirjoittaa tätä, ääneen en uskalla kellekään sanoa kun hullun leima on sillä sinetöitä loppueläkäksi. Alan olla ihan korvia myöten täynnä tätä taloa. Muutettiin pari vuotta sitten vanhaan omakotitaloon. Kaikki meni hyvin varmaan ensimmäisen vuoden, en tarkkaan muista. Sitten tulin raskaaksi ja jäin varhain kotiin. Pistin kaiken oman höperöitymisen piikkiin, ajattelin että olen hajamielinen ja kotona olo saa seinät vain kaatumaan päälle. Mies oli ja on töissä pitkää päivää.
Nyt syksystä asti on kaikenlaista pientä ollut koko ajan. Tavaroita häviää kuin tuhka tuuleen. Ja siis sellaisia, että kukaan ei niitä pölli. Meillä on kadonnut mystisesti mm. pyyhe, kahvikuppi, vanha kalenterini, fairy-pullo (?!) jne. ja olen 100% varma, että ne eivät ole täällä talossa missään. Olen käynyt joka helkkarin kaapin, laatikon ja sängynalusen läpi. Mies ei ole niihin koskenut, vakuuttaa kiven kovaa. Minä en ole niitä ottanut tai käyttänyt katoamista edeltäneinä aikoina. Ja vauva on 8kk, ei voi syyttää lastakaan siis. Lemmikkejä ei ole. On myös ollut tilanteita, että aivan varmasti olen jättänyt tavaran eri paikkaan kuin mistä se lopulta löytyy. tyyliin olen laskenut kännykän lipaston päälle ja vielä mielessäni miettinyt, että olkoot nyt tuossa niin otan sen siitä kun lähdetään ulos. Kun palaan hakemaan sitä, se ei ole siinä, vaan vessassa/keittiön pöydällä jne. En kerta kaikkiaan tajua, olenko muka voinut monta kertaa muistamattani siirtää tavaraa?? Kerran pari vielä selittyisi sillä, mutta että joka viikko?
No, laitoin nuo jonkun alkavan dementian piikkiin ja yritin vain unohtaa tapahtuneen. Nyt on ruvennut kuulumaan jatkuvaa kovaa kolinaa. useampina päivinä silloin tällöin, mutta olen vain yrittänyt ajatella, että kuuluu vanhan talon ääniin...En vain pysty enää selittämään itselleni niitä ääniä tuolla. Heräsin tänäkin aamuna siihen, että ihan kun joku paukuttaisi ovea. No, ei ollut ovella eikä talossa ketään. sama KOVA kolina on jatkunut pitkin päivän, en tiedä mistä päin taloa se tulee kun tuntuu kuuluvan aina etäisesti olin missä huoneessa tai kerroksessa tahansa. Kuulostaa siltä kuin katolta vyöryäisi lumet kerralla (lumet lähteneet jo aika päiviä sitten, ei ole siis sitä) tai kun jotain isoa huonekalua siirreltäisiin. Apua, tulen hulluksi.
Aiemmin talvella luulin, että mies kaatoi jotain yläkerrassa kun kuului niin kova kolina alakertaan asti. Kysyin mitä tapahtui ja mies oli ihan hölmistynyt, ei mitään. Ihmettelin mistä se ääni sitten tuli ja kun asiaa selviteltiin, ainoa selittävä asia oli, että tyhjässä vaatehuoneessa oli kaatunut hylly. Tosta noin vaan, ei mitään järkevää syytä miksi olisi kaatunut.
Vauvakin säikäyttää minut välillä. Kun esim. vaihdan vaippaa selin oviaukkoon ja muuhun huoneeseen, tulee tunne että joku katselee meitä. Siis ihan järjetöntä, tiedän! Vauvakin saattaa välillä äkisti ikäänkuin säpsähtää (niin kuin kuulisi ääntä ja kääntyisi sen suuntaan, tai näkisi jotain mielenkiintoista liikettä) ja kääntää pään ihan "epäloogiseen" suuntaan kesken meidän juttelun. Tuijottaa herkeämättä ja keskittyneesti "tyhjyyteen", aivan kuin katsoisi jotain mielenkiintoista (ihmistä, eläintä, ääntä pitävää lelua tms.). Vaikka siellä ei ole kuin valkoinen seinä tai tyhjä oviaukko.
Inhoan olla talossa yksin. mies ei tunne oloaan mitenkään kummalliseksi täällä ja naureskelee vain, että vaimo se näkee kummituksia. Minua ei se vitsi enää naurata kun pelkään jo kohta mielenterveyteni puolesta. Tilanne on jo edennyt niin pitkälle, että tuntuu kauhealta jättää vauvaa hetkeksikään yksin edes nukkumaan, vessareissun ajaksi jne. Kun on sellainen olo, ettei olla talossa kahdestaan...
Voi apua, mitä teen :-( ? En uskalla sanoa tästä kenellekään kun eihän ihmiset ymmärrä. En minäkään olisi ymmärtänyt ennen tätä, olisin pitänyt ihan kahelina henkilöä, joka alkaa panikoimaan tämmöisestä. Vai olenko vain tulossa hulluksi ;..(
Kommentit (243)
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 17:15"]
Hei vielä.
Toki voit yrittää saada 'todistajan' kutsumalla jonkun, jolle et etukäteen kerro mitään. Mutta siinä voi olla se ongelma, että jos kyseessä on henki, joka yrittää pelotella juuri sinua, ei tuollaista välttämättä edes tapahtuisi jonkun muun läsnä ollessa.
On vanha sanonta "Pelko koputti ovelle. Usko aukaisi. Ei siellä ollutkaan ketään".
eli elämäämme kuuluu pelottavia asioita ja kaikilla on täällä omat haavamme. Mutta pelon alle ei tarvitse alistua! se syö voimavaroja ja kuluttaa meitä, turhaan.
On olemassa myös henkiä, jotka ovat jääneet ikäänkuin kahden maailman rajalle, en tiedä miksi, mutta joskus he tarvitsevat rukouksen apua saadakseen rauhan. Ja tarkoitan juuri Jeesukseen Kristukseen, kaikkien henkivaltojen voittajaan turvautuvaa rukousta. Siksi suosittelen lämpimästi kodinsiunausta kristillisenä toimituksena ja rehellistä, avointa keskustelua papin kanssa. (Jos on nuori, kokematon pappi, ei hänelle ehkä asia ole niinkään tuttu, mutta vanhemman polven ihmisille useimmiten on.)
kuule, onhan tuo aika humoristinen henki, ja selvästi pullan ja puolukoiden ystävä ;) Oisko aika vanha ollut kuollessaan. puolukat eivät aina lapsille maistu...
Lorna Byrnen kirjassa on kuvattu mm. tapauksia, joissa äkkinäisesti/traagisesti tms kuolleet ihmiset (heidän eksyneet henkensä, jotka ovat ollet ystävällisiä mutta juuttuneita välitilaan TAI sellaisiksi tekeytyneet pahat henget) ovat häirinneet/ kuin huomiota kerjäävät lapset/ ihmisiä, ja kun kristitty rukoilija on rukoillut puolestaan ja häiriöiden lakkaamista, on se auttanut eivätkä henget enää ilmesty.
Näkymätön maailma ON todellinen eli kaikkea emme havaitse näille meille avatuilla aisteilla.
Ei ole tarkoitus, että joudut elämään pelossa. voit itsekin rukoilla aina pelätessäsi Jeesuksen Kristuksen apua, omin sanoin mutta mainiten Jeesus Kristus. Muista myös, että sekä sinulla että vauvallasi, kaikilla ihmisillä, on oma suojelusenkeli.
Joskus Jumalan vihollinen yrittää pelotella, sairastuttaa tai masentaa meidät ihmiset. Älä suostu siihen. Apua on saatavilla! Tartu siihen rohkeasti. Jotta pääsisit nauttimaan yhdessä keväästä ja tulevasta kesästä pienen onnellisen perheesi kanssa.
iloa ja voimia elämään! Rukoilin myös jo puolestanne. Katekismuksessa on myös Martti Lutherin Aamurukous, ja iltarukous, yksinkertaisen selkeitä. Löytyvät netistäkin haulla.
Teitä siunaten,
Pastori ev.lut
(joka on itse myös äiti... ja joka kirjoitti myös vastauksen nro 11)
Ihana kirjoitus. En ole ap mutta kiitänkin omasta puolestani. Siunausta sinulle.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos miehesi onkin joku psykopaatti ja tekee tätä kiusaa sinulle? Tai sitten tämä on troloololololllooo
Minullakin ihme kokemuksia
- olen kuullut katolta kolinaa, eläimen juoksua, viulun vingutusta, konttaamista , lapsen itkua...( siis talossa ei yläkertaa) . Mutta olen myös nähnyt OIKEAN ENKELIN TAIVAALLA ja tämän kokemuksen jälkeen olen uskonut, että minulla ei ole mitään hätää.
Siis henkiolentoja on olemassa ja yliluonnollisia juttuja.
Minulla on kokemusta niistä, mutta en pelkää niitä enää ja tiedän että JUMALAN VOIMAT ovat VAHVEMMAT kuin paholaisen.
Ja olen uskomassa, sen vuoksi turvassa.
Heh, ite asun vanhassa talossa, johon on omistaja mummo kuollut. Joo, nitisee ja natisee. Välillä kuulostaa siltä, kun joku kävelis yläkerrassa. Mut oravat ne vaan välikatossa temmeltää :) joskus ulkona ollessa näyttäis, et yläkerran verhot heilahtaa ja takana on sellanen ihmishahmo :d Mut se on vaan valoja ja varjoja, pientä vetoa... Et vanhat talot 'elää' aina.
74: Meillä kyllä käy aika paljonkin vieraita, mutta he ovat kaikki ystäviä ja sukulaisia, hyväntahtoisia ja ihania. En voi uskoa, että kellään olisi mitään meitä, minua tai perhettäni vastaan. Mutta myönnettäköön, olen tätäkin joskus tullut ajatelleeksi. Tosin dumpannut sen idean heti. Ei mahdollista.
Enkä keksi ketään joka voisi meitä haluta vahingoittaa. Ei me olla riidoissa kenenkään kanssa, en kanna kaunaa kenellekään eikä tietääkseni kukaan meillekään. Ei meillä ole mitään erityistä kadehdittavaakaan, ollaan ihan tavallisia tallaajia. Ihana perhe ja koti (tietenkin :)...), mutta ei tosiaan mitään sellaista mikä kiinnittäisi kenenkään huomion tai herättäisi kateutta.
Ostimme talon pari vuotta sitten. Kai periaatteessa vanhoilla omistajilla nyt avain voisi olla. Mutta miksi he nyt hiippailisivat meillä?! Ei kai nyt sentään. Sitä paitsi laitan aina turvaketjut esim. yöksi kiinni. Niitähän ei saa auki kuin sisäpuolelta. Edelliset asukkaat asuivat tässä talossa 2 vuotta. Sitä edelliset 1,5 vuotta. Sitä edellinen koko elämänsä. Kaikilla oli ihan järkevä syy poismuuttoon (työt kaukana). Mieli tekisi soitella perään ja kysyä, että oliko mitään muuta syytä, mutta en kehtaa nolata itseäni :(
Ja tuosta hiippailusta vielä. En pidä sitä oikein mahdollisena. Kun kolinaa on esim. kuulunut, olen kyllä kiertänyt nopeasti koko talon ja mitään ei näy. Ei meillä ole niin sokkeloista, että ehtisi mihinkään luikkia piiloon. Kyllä sen huomaisi jos joku siellä kulkisi.
Mutta koko ajan on sellainen olo, kuin joku olisi paikalla. Sitä on äärettömän vaikea selittää ja se kuulostaa mielenvikaiselta. Sellainen olo, että yksinkertaisesti ei ole yksin. Miehellä ei ole tai sitten ei halua hermostuttaa minua. Muualla mulla ei ole koskaan sellaista oloa. Ei mökillä, ei teltassa pimeässä metsässä, ei pimeällä kadulla kulkiessa, ei vanhempieni kotona vaikka olisin yksin jne. En ole luontaisesti kovinkaan herkkä tai pelokas. Mitään ääniä en kuule muualla, siis sellaisia omituisia ja selittämättömiä. Siksi tuntuisi oudolta, että olisi mistään skitsofreniasta tms kyse. Kun äänet, katoamiset jne. ei vaivaa KOSKAAN missään muualla, eikä aina tietysti kotonakaan mitään outoa ole.
Niin joo, ja pari asiaa vielä tuli mieleen kun oikein muistelin mitä kaikkea tässä on sattunut. Ystävän koira oli meillä viikonlopun tammikuussa hoidossa. Se on lunki ja leppoisa koira, ei hauku tai hypi, ei kohkaa jne. On käynyt meillä useamman kerran ja mitään outoa ei ole ollut. Mutta tuolloin se teki pari kertaa saman mitä vauva: säpsähti ja alkoi tuijottaa, nousi ylös ja edelleen tuijotti herkeämättä keskelle huonetta. Ei kuitenkaan haukkunut, murissut tms. Mutta selkeästi joku sai sen valppaaksi. Huoneessa ei mielestäni tapahtunut silloin mitään. Vauva nukkui ja minä olin netissä sohvalla. Muita ei ollut kotona.
Toinen mitä tuli vielä mieleen on kynttilän sammuminen monta kertaa peräkkäin. Laitoin virheellisen kynttilän piikkiin silloin. mutta nyt kun asioita kasautuu niin tämäkin on tullut taas mieleen. Joulun alla sytytin kynttilän olohuoneessa. se lähti hyvin palamaan. Menin keittiöön, olin pois hetken. kynttilä oli sammunut. Sytytin uudestaan ja sama toistui: olin hetken pois ja palatessa savukiehkura nousi ja kynttilä oli sammunut. Kolmannen kerran kynttilä sammui itsekseen kun olin samassa huoneessa. Meillä ei vedä, eikä tuohon ollut mitään syytä näkyvissä. Sydänlanka oli normaali, kynttilä on sen jälkeen ollut käytössä ja se paloi ihan tavallisesti. En vain tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
79: missä ja miten olet nähnyt enkelin? ja millainen se oli? meni ihan kylmät väreet tuosta.... hyvällä tavalla.
Itselläni on niin paljon kokemuksia joita ei voi järjellä selittää että uskon kyllä ap:ta... olen kuullut ja nähnyt asioita joita en vielä tänäkään päivänä ymmärrä, kolina tyhjässä talossa ja äänen lähdettä ei löytynyt mistään, etiäisiä jne. Minäkin kannatan talon siunausta. Jos nuo ilmiöt, katoamiset, kolinat jne edelleen jatkuvat ja et tunne oloasi kotoisaksi, niin kannattaa miettiä muuttamista, ihan omankin mielenterveyden kannalta.
Ap vielä täällä. Anteeksi, unohdin kommentoida tuota kodin siunaamista. Vähän vieraalta ajatukselta tuntuu kun emme edes kuulu kirkkoon. Voiko silti pyytää pappia käymään vai pitäisikö olla kirkon jäsen? Enpä tiedä. Ei kai siitä mitään haittaa nyt ainakaan olisi, mutta olisko se ylireagointia? Enkä tiedä miten sen miehelle esittäisin. Kun nyt jo tuntuu, että hän ei oikein jaksa tätä hössötystä, vaikka yritänkin olla asiasta hiljaa kun tiedän ettei mies usko. Kestää sen kuitenkin ja yrittää kuitata asiat millon milläkin, ottaa huumorilla. Mutta luulen, että papin kutsuminen ylittäisi ärsytyskynnyksen. Ja en haluaisi riitaantua kun hän on kuitenkin ainoa, jolle olen voinut tästä edes vähän puhua.
Miten se siunaaminen siis menee? Onko joku nopea homma? Mietin, että voisikohan pappi tulla kun mies on töissä. Pitää miettiä vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsuudenkodissani, vanhassa rintamamiestalossa oli yöllinen kulkija, joka tepasteli yläkerrassa, askellet kuuluivat, ovat kävivät ja vessassa käytiin. Nämä olivat siis talon "normaaleja" yöääniä, ketään ei toisin koskaan näkynyt. Koira ei suostunut koskaan tulemaan ylimpään kerrokseen.
Yläkerrasta kuului kolahduksia, vaikka kaikki olivat alakerrassa. Ääniä tarkastettiin usein, mitään selitystä ei koskaan löytynyt. Myös avaimeton (lukollinen) ovi meni lukkoon, kun nukuin huoneessa. Heräsin aamuyöllä ja ajattelin mennä vessaan, mutta huoneen ovi ei avautunut. Nukahdin uudestaan ja aamulla ovi avautui taas normaalisti.
Sattui siellä muutamia muitakin juttuja, joita en halua edes kaikkia muistella. Talo myytiin, kun me lapset olimme jo muuttaneet omillemme.
Ap, rehellisesti sanottuna tämä kuulostaa provolta.
Olet jo päättänyt, että teillä kummittelee, joten kenenkään loogiset selitykset unohtelusta yms. eivät uppoa. Toisaalta monet hihhulit ovat jojulistaneet, että jep, henkiähän siellä. Mitä vastauksia oikein vielä odotat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa olla trolli, kun koko ajan yrität jatkaa tätä ja saada ihmiset uskomaan ettei muuta selitystä voi olla kuin kummitus. Jos tämä on trolli niin olet kyllä helvetin sairas kun olet täällä koko illan jaksanut tätä tarinaasi sepittää ja olet selvästi suunnitellut tätä kauan, kaikki yksityiskohdat viimesen päälle hiottu esim. vauvan reaktiot, kadonneet tavarat "Marimekon pyyhe" jne.
[quote author="Vierailija" time="12.04.2013 klo 20:45"]
Ap vielä täällä. Anteeksi, unohdin kommentoida tuota kodin siunaamista. Vähän vieraalta ajatukselta tuntuu kun emme edes kuulu kirkkoon. Voiko silti pyytää pappia käymään vai pitäisikö olla kirkon jäsen? Enpä tiedä. Ei kai siitä mitään haittaa nyt ainakaan olisi, mutta olisko se ylireagointia? Enkä tiedä miten sen miehelle esittäisin. Kun nyt jo tuntuu, että hän ei oikein jaksa tätä hössötystä, vaikka yritänkin olla asiasta hiljaa kun tiedän ettei mies usko. Kestää sen kuitenkin ja yrittää kuitata asiat millon milläkin, ottaa huumorilla. Mutta luulen, että papin kutsuminen ylittäisi ärsytyskynnyksen. Ja en haluaisi riitaantua kun hän on kuitenkin ainoa, jolle olen voinut tästä edes vähän puhua.
Miten se siunaaminen siis menee? Onko joku nopea homma? Mietin, että voisikohan pappi tulla kun mies on töissä. Pitää miettiä vielä.
[/quote]Eih. Se, että kuuluu kirkkoon ei sitä paitsi vielä tee kenestäkään uskovaa. Jotta pääsee ikuiseen elämään taivaaseen pitää syntyä uudesti ylhäältä. Suurin osa tapauskovaisista ei ole pelastunut tällä hetkellä.
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani. (Joh. 14:6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provon ja trollin ero
esimerkki provo:
"Kaikki suomalaiset naiset ovat rumia ja läskejä"
esimerkki trolli:
"Avaaruusolio sieppasi minut ja taidan nyt olla raskaana sille."
Tämä aloitus on siis trolli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap!
Et ole hullu. En jaksanut koko ketjua lukea läpi, mutta kerron omat kokemukseni. Olen uskovainen ja aika ajoin valitettavasti törmään noihin kummittelujuttuihin.
Kerran eräs kaverini vuokrasi yksiön ja sanoi, että siellä kummittelee. kävi ilmi, että edellinen asukas oli tehnyt itsarin siellä. Minä ja muutamat muut uskovaiset kävimme rukoilemassa asunnossa ja käskimme pahojen henkien lähteä ulos Jeesuksen nimessa. Kummittelu loppui.
Erään kerran eräs riivattu ihminen (emme tienneet, että oli riivattu) oli meillä kylässä ja kesken kaiken sai jonkun ihmi kohtauksen. Alkoi kirkumaan, vaahtoa tuli suusta, kiemurteli lattialla kuin käärme. kun puhuimme Jeesuksesta. Jotain aivan uskomatonta.
Jotenkin saimme sitten sen vieraan ulos, mutta sen jälkeen meillä alkoi kummittelemaan. Taulut liikkuivat itsekseeen, kuului jatkuvasti askeleiden ääniä, koiramme oli ihan vauhko. Samalla tavalla saimme tilanteeen rauhoittumaan. muutama uskovainen rukoili ja käski pahojen henkien lähtemään Jeesuksen nimessä.
Kolmas kokemus (topivottavasti myös viimeinen) minulla oli asuessa ulkomailla. alivuokralaiseni oli jollakin tapaa vihninyt elämänsä saatanalle, joka tuli vasta paljon myöhemmin ilmi. Alakerran naapurit olivat vihaisia ja väittivät, että me siirtelimme painavia huonekaluja kaiket yöt. Olin aivan ymmälläni, sillä nukuimme yöt. Muitakin kummallisuuksia tapahtui, kunnes tajusin muutaman kuukauden päästä, mistä oli kyse. Käskin alivuokralaisen muuttaa välittömästi pois, minkä hän tekikin.
Tiedän sen pelon, mikä noihin kummitusjuttuihin liittyy. Se on aivan käsinkosketeltavaa. Siksi en itse voi katsoa sellaisia kauhufilmejä, missä tapahtuu yliluonnollisia kauheuksia. Tunnelma niissä vastaa liikaa todellisuutta. Kysymys on pahoista henkivalloista. Afrikassa lähes kaikki ihmiset uskovat Jumalaan ja demoneihin, sillä siellä ne ovat arkipäviää. Meillä länsimaissa kukaan ei oikein usko mihinkään henkivaltajuttuihin, vaikka ne ovat täällä yhtä todellisia.
Riivaajia ei tule pelätä, ainakaan uskovaisten. Jeesuksen valta on suurempi. Sinun tilanteessasi ap pyytäisin paikallisten uskovaisten apua. Luterilainen pappi saattaa auttaa, jos on uskovainen. Jos ei ole, ei välttämättä usko moisiin hömpötyksiin. Helluntaiseurakunnan tai vapaakirkon pappi ei varmasti naura sinulle vaan auttaa.
Koetappa soittaa seurakuntaan ja kysyä tulisiko joku pappi siunaamaan talon. Voithan sanoa että et tunne oloasi hyväksi talossa ja siksi pyytäisit talon siunausta.
Käsittääkseni on nopeaa eikä siitä varmaankaan mitään haittaa ole ?
Itse uskon että emme tiedä vielä kaikkea mitä on olemassa. Anopilla oli mielenkiintoinen kokemus muutama kuukausi appiukon kuoleman jälkeen. Anoppi koki syksytöitä tehdessään että appiukko olisi paikalla auttamassa sanoi että koko päivän oli ollut outo olo siitä kuinka miehensä olisikin ollut paikalla. Kun sitten menimme mökille huomasimme että anoppi oli syksytöitä tehdessään yksin raahannut painavan huonekalun talvisäilöön. Sellaisen jota ei edes raavas mieheni saa kunnolla yksin liikkumaan ja anoppi on hento vanha mummo. Anoppi ei osannut selittää lainkaan miten oli saanut yksin tuon huonekalun liikkumaan. Varmaa oli että hän oli yksin paikalla eikä ketään muita käynyt mökillä kun hän oli tuon huonekalun siirtänyt lukittuun talvisuojaan.
Lisäksi tiedän yhden mummelin joka näkee etiäisiä kuolemasta. On aina osannut kertoa jo ennen viestin tuloa jos suvussa on joku kuollut. Vieläpä dementoituneenakin.
Ei ole provo. Mutta en ihmettele jos siltä tuntuu. en minä itsekkään olisi uskonut tämmöiseen vielä vuosi pari sitten. Ja en todella halua uskoa nytkään. Mutta kun ei järki enää riitä selittämään niin en tiedä mitä sen jälkeen on enää tehtävissä. Onko sen jälkeen pakko uskoa?
Ja ei, en oikeastaan hakenut täältä mitään neuvoja. Halusin vain purkaa jonnekin kun en kehtaa tästä ääneen kellekään sanoa. Ja jotenkin helpotti kuulla, että edes osa ei kyseenalaista mielenterveyttäni. Että en todella ole ainoa ihan tavallinen ihminen, joka joutuu yhtäkkiä tämmöisiä miettimään. olen tähän asti luullut, että vain hihhulihörhöt harrastaa tällaista.
Yleensä ne joiden aloituksia epäillään trolliksi, puolustautuvat ja sanovat jos kyseessä ei ole trolli, mutta tämä häiskä ei ole kommentoinut mitään näihin trolliepäilyihin ja jos kommentoisi niin tämä sen trolli menis "pilalle" Ja muutenkin rölli livisti heti kun alkoi useampi trolliepäilys tulla eli trolollolololollloooo
No voi herranen aika. Kai sitä nyt jokaikinen oikeasti ymmärtää ja tietää ettei kummituksia tai yliluonnollista maailmaa ole olemassa. Satujen aika on jo ohi! Ainoa syy uskoa on se, että pelkää liiaksi vaihtoehtoa: että ollaan aivan täysin yksin täällä ja sitten kun kuollaan niin jäljelle ei jää mitään. Ollaan vain poissa. Pelottavinta tässä on se, että tämä yksi elämä on se ainoa ja sen olisi pakko onnistua, jos haluaa sanoa eläneensä onnellisen elämän. Henkimaailma, kummitukset ja uskonnot ovat lähinnä tekosyy joka vedetään hihasta kun tämä elämä ei mennyt täysin suunnitelmien mukaan ja halutaan uskoa jonkinlaiseen B-suunnitelmaan. Aidosti puhdassydäminen tapa elää on kunnioittaa tätä yhtä elämää niin paljon, ettei tarvitse vetää näitä edellämainittuja tekosyitä mukaan keskusteluun.
Edellinen sanoi hyvin: Sinä et viihdy, joten sinun olisi hyvä muuttaa pois. Se on vain vaikeaa, jos muu perhe viihtyy. Näin ollen sinä keksit ja jopa luot itse näitä "yliluonnollisia" ilmiöitä kehittääksesi itsellesi hyvän syyn muuttaa. Tämä viestiketju on vain yksi työkalu tässä uskottelussa.
Joo jos tuollaisia juttuja menis terveyskeskuslääkärille kertoilemaan, sais "hullun paperit" aika varmasti. etkö voi soittaa paikalliselle papille tai papaan suunnan pastorille ja sanoa vaikka näin: ole se ja se ja soitan vähän erikoista asiaa. Olen muuttanut paikkakunnalle hiljattain ja nyt on käynyt niin, että talossa jossa asumme, tapahtuu kummallisia asioita. Voisihan sitä kummitteluksikin sanoa. Siksi pyytäisin nyt sellaista apua, että voisiko joku sieltä tulla tänne rukoilemaan ja siunaamaan meidän kodin.
Et ole ap kommentoinut lainkaan (tai sitten on mennyt minulta ohi) että kuinka suhtaudut ehdotukseen kodin siunaamisesta?